Niinhän sitä kuvittelin vielä reilu viikko sitten, että kevätkauden työt alkaisivat kevyesti ja reippain mielin. No, reippautta on löytynyt repusta jonkun verran, mutta kyllähän se kevätsesonki sitten viikko sitten maanantaina lävähti päälle niin, että blogikin muuttui hiljaisemmaksi kuin pitkään aikaan.
Miten sitä aina ennen joulua tuudittautuu siihen ajatukseen, että syyspuolellahan tässä vielä ollaan ja sitten pyhien jälkeen iskee armoton paniikki, kun tajuaa, että tammikuukin on kohta mennyt?
Voimia on verottanut murheellinen elämänvaihe yksityiselämän puolella varmasti enemmänkin kuin töissä edessä olevat projektit ja osittain aika tiukatkin dead linet. Äitini voi huonosti ja sen prosessointi on alitajuisestikin niin raskasta, että iltaisin en ole jaksanut kuin töllätä SATC:iä jakso toisensa jälkeen.
Nyt kuitenkin tunsin tarvitsevani välillä jotain muutakin kevyttä kuin vanhan suosikkisarjan uusinnat.
Oli tarkoitus jo ennen joulua vinkata hankkimastani Ciatén kynsilakkajoulukalenterista. Olen nimittäin tykännyt siitä jopa enemmän, mitä osasin etukäteen arvata. Aivan todellinen huippuhankita, jonka ostaisin välittömästi, jollen olisi tehnyt sitä jo ennen joulukuun alkua.
Kalenteri on täynnä toinen toistaan ihanampia sävyjä. Muutama on ihan peruskäyttökelpoinen arkilakka, mutta suurin osa joko huikaisevan upeita shimmereitä tai kimaltavan ihania glittereitä. Tosi fiksua, että ovat ajatelleet asian juuri näin. Päivittäiseen arkikäyttöön tarkoitetut kynsilakat saavat mielellään olla reiluissa pulloissa, mutta hurvitteluhenkiset kynsikaramellit ovat parhaimmillaan pienissä pakkauksissa.
Olisi ehkä aavistuksen tylsää rehvastella ihanalla joulukalenterilla muuten, mutta huomasin, että se on hyvässä alessa eleven.fi:ssä.
Tässä muutamia kalenterista löytyneitä suosikkisävyjäni. Osa kuvista on vähän jouluisia, mutta lakat on niin ihania, etten malta olla laittamatta niitäkin tänne. Ja muutenkin kalenteri on niin jotenkin huippukiva, kun jokaisella pullolla on sievä pieni rasia ja rasian takapuolella inspiroiva one liner!

Aivan kertakaikkiaan suloinen turkoosi shimmer “part time mermaid” ei oikein pääse täysin oikeuksiin näissä kuvissa. Lakka kimaltelee hennosti sekä kultaan että pinkkiin vivahtaen, mutta sitä en saanut mitenkään ikuistettua.
Tuo on aivan varmasti ihan tajuttoman upea sitten, kun iho ei ole aivan talven kalpea. Onneksi kalenterissa oli niin monta ihanaa lakkaa, että merenneitoturkoosia saa pihdattua kesemmälle.


Vangitsevan syvän sininen “palm springs” oli itseoikeutettu valintani kaikkiin viime joulukuun Suomi 100 -aiheisiin juhliini. Ja juu, tiedän kyllä, että tuon olisi kuulunut löytyä vasta luukusta nro 15, mutta arvatkaa nyt, kykeninkö olemaan kurkistamatta jokaiseen pikku rasiaan heti, kun pääsin kaupasta kotiin? No en tietenkään!
Sen sijaan laittelin kyllä kaikki lakat takaisin sieviin rasioihinsa – jopa vielä senkin jälkeen, kun olin niitä kokeillut. Jostain syystä ilo ei ollut yhtään vähäisempi, vaikka kalenterista paljastuvan putelin sisältö ei ollutkaan yllätys. Haha!

“Locket”-hopeakimallelakan olen omistanut aikaisemminkin, mutta oli ihana saada uusi pullo kalenterista, sillä edellinen oli jo ehtinyt loppua. Tuo on ollut suosikkini pitkään. Ihana utuinen keijukaishohde vähän isompien kimallushiutaleiden kanssa on vain niin vastustamattoman suloinen yhdistelmä.

Kalenterista löytyy tosiaan pari-kolme vähän enemmän peruslakan oloista sävyä. Kaikkein parhaiten minimalistisille arkikynsille sopii lämpimän hillitty nude “the naked truth”. Tällaisiin sävyihinhän sitä aina tulee palattua, kun on saanut tarpeekseen ekstravaganzailla glittereiden kanssa.



Toki kalenterista löytyi myös yksi kaunis punainen. Tykästyin “beach please” -punaiseen kovasti. Jostain syystä useammat punaiseni ovat lämpimään tomaatinpunaiseen taittavia. Nyt hoksasin, miten hurjan freesiltä aavistuksen kylmempi punaisen sävy voi näyttää.

Jouluaaton luukusta löytyi kalenterin ainoa täysikokoinen lakkapullo. “Showtime”-glitterilakassa on vaaleankultaisella hilepohjalla karamellipinkkejä kimallehiutaleita. No hei – kuulette itse, miten kertakaikkiaan ihanalta tuo kuulostaa!! Olo on kuin olisi päässyt karamellikarnevaaleihin! Kimallehattaraa ja vadelmaglitteriä!
No, ehkä tuosta ei nyt tule se kaikkein käytetyin lemppariarkilakka, mutta omaa mieltäni ilostuttaa kovasti jo pelkästään pullon ihastelu.

Ihan kaikkia lemppareitani en tosiaan ole ehtinyt kuvata, mutta kyllä niitä sitten asukuvien yhteydessä varmasti vilahtelee.
Sen verran pitää mainita, että jos harkitset joko kalenterin tai jonkun shimmer-lakan hankkimista, niin erityisesti juuri nuo shimmerit näyttävät aavistuksen tylsähköiltä pullossa, mutta ovat kynsille levitettynä aivan mielettömän upeita!

Tässä sitä ollaan – pitkästä, piiiitkästä aikaa matkalla kunnon suomalaisille festareille!
Tiedän, että festariammattilaiset ovat kehittäneet kokonaisen koulukunnan festarityyleistä, festarimeikeistä ja ties mistä festari-alkuisesta.
Itse aion mennä mukavuus edellä – vaikka yksi hippihapsukimono onkin mukana ja kukkaistyttöhenkiset peiliaurinkolasini myös.

Pientä rock-fiilistä tulee kuitenkin, ainakin itselleni, ihan pienistäkin yksityiskohdista.
Musta kimalluskynsilakka ja rouhea sormus julistakoon Mintun katu-uskottavahkoa festivaalityyliä! L’Oréalin Color Riche -sarjan “Black Diamond” (nro 840) ei ole mikään jokaisen arkipäivän luottolakkani, mutta festareille se sopii ihan täydellisesti.

Ihana sormukseni on uusi hankinta. Rakastan sen rouheaa, mutta linjakasta ilmettä. Kiiltävät kärjet on hopeaa ja muuten se on terästä. Sormuksen sisäpuolella lukee Kenzo, mutta valitettavasti emme kuitenkaan ole kihloissa!
Kivaa viikonloppua! Meikäläinen lähtee nyt ruisrokkaamaan!

Vietin ystävänpäivät ja synttärini “matkoilla” – eli sivuutin ne sen kummemmin juhlimatta. Rakastan kuitenkin sitä fiilistä, kun saa olla kaiken huomion keskipisteenä, hemmoteltavana aamusta iltaan.
Niinkuin monesti muutenkin elämässä, myös tässä on parasta ottaa lusikka kauniiseen käteen, jos haluaa toiveiden toteutuvan. Varasin yhden kokonaisen aurinkoisen kevätlauantain itselleni – ja vietin täydellisen hemmottelupäivän. Nautiskeluun ei tarvitse välttämättä kuluttaa pienen lottovoiton verran rahaa, kalenterin tyhjentäminen ja todo-listan skippaaminen on hyvä alku.
Tässä kertomus Mintun hemmottelupäivästä ja liuta budjettiystävällisiä vinkkejä. Lapsiperheissä tosin pitää varmasti aloittaa siitä, että pienokaisille keksitään joku kiva hoitopaikka – muuten hemmottelumielessä itseensä keskittyminen voi olla aika haasteellista.

Rrrakastan viikonlopun aamuja! Lojuskelen yleensä aina, oli hemmottelupäivä tai ei, pitkään sängyssä lehteä lukien ja pannukaupalla kaffetta litkien. Yleensä en halua syödä aamiaista heti herättyäni, mutta laiskoina lauantai-aamuina lakanoiden välissä tulee viihdyttyä sen verran pitkään, että paistetut kananmunat ja tuorepuristettu verigreippimehu maistuu.
Hemmottelussa ja hemmottelun kokemisessa on tärkeintä tunne. Se, että ei ole kiire mihinkään, ettei tarvitse käydä kauppaa itsensä kanssa “15 minuuttia vielä… luen vain ihan äkkiä vielä nämä kulttuurisivut ja tartun vasta sitten imuriin” – se erottaa itsensä hoitamiseen omistetun hemmottelupäivän ihan tavallisesta lauantaista.
Päätin skipata tavoitteellisen hikitreenin hemmottelupäivänäni ja lähdin pitkälle rauhalliselle kävelylenkille. Tykkään hurjasti kuljeskella rauhallisesti ja ilman päämäärää. Se on oma versioni kahvilassa istuskelusta, sillä jos olen yksin liikentessä, en oikein osaa rauhoittua pitkäksi aikaa paikoilleni.

Rentoon tahtiin tepsutellessa ehtii ihmetellä kevääseen herääviä kotikulmia (kuvat on otettu vain pari viikkoa sitten – enkä voi mitenkään tajuta, kuinka talviselta vielä silloin näytti!), inspekteerata vastaantulevia ihmisiä, hörppiä mukaan ostettua luksuskahvia – ja tietty pelata pikkuisen Pokémonia!
Mulla on sellainen salainen pahe (tai pahe ja pahe…), että sepittelen mielessäni vastaatulijoiden tarinaa. Ikä, työpaikka, elämäntilanne, seurueen suhteet toisiinsa… kaikenlaiset pienet yksityiskohdat rakentuvat lyhyiksi tarinoiksi päässäni.
Joskus aniharvoin saan tilaisuuden tarkistaa, olinko edes lähellä totuutta, mutta suurin osa näistä kuvitteellisista kohtaamista tulee ja menee sen kummemmin jälkiä jättämättä. Kun olen palannut takaisin kotiin kävelylenkiltäni en enää muista suurinta osaa sepityksistäni.

Hemmottelupäiväni oli aika viileä, joten päätin pulahtaa lämpimään kylpyyn heti kotiin tultuani. Mikähän siinä on, että kylvyssä tulee käytyä niin harvoin, vaikka se on niin ihanaa? Tarvitaan itse itselleni julistama hemmottelupäivä, että saan lohkaistua ajan rentouttavaan lillumiseen.
Tipautin kylpyveteen muutaman pisaran ihanaa eteeristä Tru Melange -öljyä, joka lupaa kirkastaa ajatuksia. (Saatu blogin kautta). En nyt tiedä saavutinko mitään sen suurempaa mental clarity, mutta olo oli kuitenkin aivan mielettömän rentoutunut ja ihana!

Jäsenet ihanasti lämmenneinä ja muutenkin tässä vaiheessa kiireettömän päivän rauhallisen sykkeen sisäistäneenä, jatkoin koti-SPA -hetkeä levittämällä kasvoilleni Lumenen mahtavasti kosteuttavan Lähde-kasvonaamion. (Saatu blogin kautta)
Ihoni on ollut tänä talvena ärhäkämpi ja ärtyneempi kuin ikinä. Kosteutta se on suorastaan huutanut avukseen. Lumenen naamio on ollut aivan ihana apu ja olen käyttänyt sitä ihan säännöllisesti parisen kertaa viikossa, vaikka aikaisemmin olin varsin huono muistamaan naamiohommia ylipäätään.
Joskus olen jopa laittanut ohuen kerroksen Lähde-naamiota kasvoilleni koko yöksi. Silloin levitän ensin puhdistetulle iholle seerumin ja yövoiteen – ja lopuksi sitten ohuesti naamiota erityisesti ihoni ekstrakosteutta kaipaaviin ongelmakohtiin. Aamulla sitten huuhtelu viileällä vedellä ja lopputuloksena on pehmeä, notkea, hyvin kosteutettu ja rauhallisen oloinen iho. Ihanaa!

Ei hemmottelupäivää ilman ihanaa ruokaa! Vaikka periaatteessa mikään ei estäisi syömään vaikka joka päivä ajatuksella nautiskellen, kiiltävälehtistä muotilehteä selaillen, sitä tulee kuitenkin tehtyä aivan liian harvoin. Pitäisi kyllä ottaa paremmin tavaksi yrittää olla kaikin aistein läsnä ihan aina, eikä vain silloin, kun on päättänyt pyhittää päivän omalle hyvinvoinnilleen.

Hemmottelupäivän kynsilakkavalintaa tehdessäni silmiin osui joskus aikapäiviä sitten Lumenelta saamani koralliin taittava vaaleanpunainen. Sävyn nimi “Tulee kevät” (nro 57) teki päätöksen selväksi – miten voisin valita mitään muuta sävyä ihanana päivänä, jolloin todellakin on jo kevättä ilmassa!

Päivän päätteeksi keittelin vielä kupillisen höyryävää teetä ja annoksen kaurapuuroa. Rakastan kaurapuuroa – ja etenkin jäisten mustikoiden kanssa. Ajatus oli, että töllään vielä hetken Netflixiä, mutta sitten päädyinkin puhumaan melkein parituntisen puhelun rakkaan ystäväni kanssa. Parempaa päätöstä päivälle en olisi voinut toivoa! (ja tämä hemmottelupäiväni oli, niinkuin hiusten pituudesta hyvin näkee, ennen viime sunnutain suru-uutisia).
Tunnelmallista kynttilänvaloa tuomassa Tru Melangen aromaterapiakynttilä, josta tykkään aivan valtavasti, vaikken synteettisesti valmistetuista tuoksukynttilöistä välitä lainkaan. (Saatu blogin kautta)

Vihreä on ehdottomasti yksi lemppariväreistäni. Vaikka en niin kovin usein pukeudukaan siihen, tuntuu, että kaikki skaalan sävyt tummimmasta metsänvihreästä siniseen taittavaan turkoosinvihrään ilahduttaa silmää ja mieltäni. Ei kai mikään ihme, että makuuhuoneeni seinillekin päätyi rempan jälkeen palettiin kuuluvan väri.

Värinörtteilyä harrastavat tietävätkin varmasti jo, että Pantone valitsee jokaiselle vuodelle aina “vuoden värin”. Tänä vuonna se on vehreä, uutta alkua ja vitaalisuutta symboloiva keväinen vihreä, Greenery.

Viherfanina ja värinörttinä olen riemuissani valinnasta. Tosin tuskin se nyt ihan älyttömästi tulee ihan hurjasti tavallista elämää mullistamaan. Muistaakseni Mersu on tehnyt joskus vuoden värin sävyisiä spesiaalimalleja autoistaan, mutta ihan konkreettisesti tuolla tuskin on niin suurta välitöntä vaikutusta.
Värivalinnan alitajuinen merkitys on todennäköisesti kuitenkin ainakin jonkinmoinen, joten toivottavasti vihreä yleistyy niin pukeutumisessa kuin sisustuksessakin.

Innostuin vuoden värin valinnasta niin paljon, että päätin heivata kynsilakkarintamalla viimeaikoina vallinneet nudet, harmaat ja tummat sävyt sivuun ja kehitin kynsilleni teemaan sopivan vihreän manikyyrin.

Muistelin, että lakkavalikoimastani olisi pitänyt löytyä täydellisesti Greeneryn sävyinen vihreä, mutta ilmeisesti se on päätynyt kynsilakkojen hautuumaalle edellisen siivousprojektin yhteydessä. No, eipä hätiä mitiä – kahta eri lakkaa yhdistelemällä pääsin hyvin lähelle tavoittelemaani keväistä versonvihreää.
Jos katsoo tarkkaan tuota Greenery-sävyn värimallia, voi todeta, että kombo on itseasiassa erittäin lähellä esikuvaansa. Lopputulos taittaa aavistuksen enemmän siniseen, mutta hiukan nuo kaikki keltaisemmat vihreät ympärillä haittaavat vertailun tekemistä.

Mintun versio Greenery-sävystä toteutettiin maalaamalla kynsille ensin kerros Yves Rocherin mintunvihreää lakkaa 71 Menthe ja sen jälkeen päälle kerros Lumenen Natural Code -sarjan lakkaa 12 Go crazy.
Oikeastaan tuo Lumenen lakka olisi ollut yksinäänkin hyvin lähellä oikeaa sävyä, mutta koska siinä on niin paljon shimmeriä ja koostumus on melko läpikuultava, halusin alle ei-kimaltavan ja hyvin peittävän lakan. Siihen hommaan tuo Yves Rocher sopii erinomaisesti.

Lopputuloksen kruunaa vanha palvelija, Mavalan pikakuivattava päällyslakka. Tosin se täytyy sanoa, että tuote kyllä pikakuivattaa myös itse itsensä – eli avattu pullo kantsii käyttää loppuun melko nopsasti.

Juon nykyään aina aamukahvini The Syntymäpäivänä lahjaksi saamastani 1 <3 New York -kupista – eli varsinaisesti en tarvitse uutta kahvimukia. Mutta jos tarvitsisin, voisin ajatella ensimmäistä kertaa lankeavani Pantonen värikoodikuppiin. Kaikkien cappucino/caffe latte/caffe macchiato -kuvatulvien lomassa on niin mukava nähdä mukissa rehellistä kaffetta mustana ja ilman krumeluureja. Terkuin “suodatinkahvi mustana, kiitos” -tyyppi! 😀

Melkein teki mieleni olla ziljoonannes bloggari, joka otsikoi postauksensa jollain kekseliäällä 50 Shades.. -väännöksellä. Jätin sen kuitenkin väliin. Ensinnäkin, koska en ole nähnyt koko leffaa, ja toisekseen idea on lievästi sanottuna kulutettu puhki, venytetty ja vanutettu kaikenlaisissa asu-, sisustus-, meikki- etsetera jutuissa.
Silti se olisi voinut sopia myös tähän, sillä olen testannut valehtelematta ainakin 50 eri harmaata kynsilakkaa täydellistä sävyä metsästäessäni. Yksi on ollut liian tumma, toinen tunkkainen, kolmas kuivui läikikkääksi, neljäs liian hileiseksi. Milloin sävy oli liian kylmä, milloin hailakkaan mitätön.
Olen pitänyt kynsiäni harmaana lähes koko ajan jo keväästä lähtien. Kyseessä on siis vakava jumitus, jolle ei ole loppua näkyvissä.

Täydellinen harmaa löytyi Ciatén “Gelology” -sarjasta, joka saman sarjan päällyslakan kanssa antaa hiukan geelilakkamaisen ilmeen kynsille. Mistään oikeasta geelilakkauksesta ei ole kyse, vaan tuo on hyvin samantapainen kuin mitä monilla muillakin kosmetiikkamerkeillä on valikoimissaan.
Kuivatus tapahtuu ilman mitään valohoitoja ja poistaminen sujuu tavallisella kynsilakanpoistoaineella. Gelology-päällyslakka antaa kyllä upeasti kiiltävän ja kovan pinnan kynsille, joka kestää varsin hyvin useamman päivän.

Parasta on kuitenkin Aivan Täydellinen Harmaa sävy! Ihana keskiharmaa ei ole liian pliisu ja hailakka, muttei myöskään liian tumma arki- ja toimistokäyttöön. Monivivahteinen sävy muuttaa olemustaan eri valaistuksissa, mutta perusvire on melko lämmin ja hiekkainen, joten se näyttää hyvältä useimpia ihon sävyjä vasten.
Kaksi kerrosta antaa hyvän, tasaisen ja peittävän – intensiivisen jopa – lopputuloksen. Tosin tuota voi hyvin käyttää myös nudelakan tapaan laittamalla vain yhden kerroksen lakkaa. Silloin tulos on läpikuultava ja lämpimämpi, mutta yhä tasainen.
Täytyy tunnustaa, että ihastuin myös sävyn nimeen, prima ballerina. Ihanaa, kun kynsilakoilla on hyvät nimet – se jotenkin syventää fiilistä. Mutta se kai on niiden tarkoitustkin..

Ihan pelkällä harmaalla en malttanut mennä tällä kertaa. Sen verran paljon on alettu töissä jo puhua pikkujouluista ja muista joulunalusajan kekkereistä, että glitterihammasta kolottaa pahan kerran. Lähtölaukauksena taisi toimia viime viikolla saapunut kutsu työpaikan joulujuhliin ja kutsun mukana paljastunut tämän vuoden teema, joka on: KULTA!
Juhla-asusuunnitelmat alkoi tietty heti surrata päässä ja muutama ideakin on jo hahmottumassa. Saa nyt nähdä, mikä on sitten lopputulos – itse juhliin kun on aika pitkä aika vielä.

Kynsilakkalaatikkoa penkoessani huomasin, että ennen varsin vaikuttava glitteri-lakkakokoelmani on kutistunut niin, että kovin montaa vaihtoehtoa ei ole enää jäljellä. Onneksi löytyi tuo Lumenen Natural Code vielä varastoista, niin sain lisättyä vähän blingiä sormussormeen.
Ennen juhlakauden alkua täytyy kyllä hankkia parit uudet glitterit tuomaan säihkettä kynsille.