Meillä ramppasi jo eilen pikkuisia hirviöitä (ja jokunen prinsessa…) linkuttamassa ovikelloa ja mankumassa herkkupalleroita & uhkailemassa kiusanteolla.

Varsinainen Halloween taisi olla eilen, mutta juhlallisuudet jatkuvat varmasti koko viikonlopun. Niinpä ajattelin, että jollekulle voisi olla iloa tutoriaalista, jonka avulla tumpelo mämmikourakin loihtii hyytävän kamalat veriset vampyyrikynnet.

Jäljen ei tarvitse olla niin justiinsa – eihän sitä veriraapimat koskaan ihan tasaisesti asetu. Tietty epätasaisuus tuo vain lisää fiilistä, siksi tämä on oiva Halloween-versio niille, joiden taidot ja hermot eivät riitä pikkuisten kurpitsalyhtyjen tai monsterinaamojen maalaamiseen kynnen pinnalle.

Varusteiksi tarvitaan aluslakka, halutessa vaalea sävy verijälkien alle (myös pelkkä aluslakka, eli verijälkien maalaaminen naturellin kynnen kärkiin, toimii myös) ja sopivan tummanpunainen vereksi. Sävyillä voi hiukan vaikuttaa efektin asteeseen. Mitä aidomman sävyt sitä hyytävämpi lopputulos. Tärkein ylimääräinen apuväline on hammastikku!

Itse laitoin ensin alle puolipeittävää luonnonvaaleaa sävyä. Itseasiassa etsiskelin varastoistamme yhtä vanhaa Make Up Storen beige-harmaata nudelakkaa. Se olisi ollut mielestäni vähän tuota vaaleaa ärtsympi, mutta johonkin se oli nyt tehnyt katoamistempun eikä suostunut inkartoitumaan eteeni etsinnöistä huolimatta.

Vaalean lakan hiukan kuivahdettua vedetään punaisella rennot “ranskalaiset” kynsien kärkiin. Tosiaan ei ole mitään tarvetta yrittää olla liian siisti vetojen kanssa. Mikä helpotus kaikille meille, jotka olemme joskus epätoivoisesti yrittäneet saada oikeaa ranskalaista manikyyriä onnistumaan vapaalla kädellä!

Seuraavaksi pudotellaan kynnen puolivälin tietämille, vähän keskenään eri korkeuksille, kahdesta kolmeen pisaraa. Pisaroissa tulisi olla jonkun verran väriä – eli ihan pelkkä maalattu piste ei riitä.

Seuraavassa vaiheessa otetaan hammastikku apuvälineeksi ja vedetään pisara yhteen kynnen kärjen punaisen viirun kanssa. Suurin riski tässä vaiheessa on se, että pisara ehtii kuivahtaa ja verinoron vetäminen ei onnistu. Helpoiten tämän välttää sillä, että tekee aina yhden kynnen kerrallaan valmiiksi asti.

Toinen riski on, jos vaalea aluslakka ei ole ehtinyt kuivahtaa, värit saattaa sekoittua tässä vaiheessa. Suosittelen siis sekä kohtuullista malttia että kevyttä kättä.

Kuivattelu kestää aikansa, koska tuossa on melko monta kerrosta lakkaa, mutta siinä välissä ehtii hyvin vaikka lukemaan läpi kaikki lempibloginsa.

Voin kuvitella, että verinorot olisivat tosi makean näyttävät vähän pidemmissä kynsissä, mutta ihan hauskat nuo on näissä Mintun nysissäkin. Ei muuta kuin hyytävää Halloweenia kaikille!

Hyväntekeväisyys on helposti hiukan mutkikas juttu. Niin kovin mielellään sitä osallistuisi ja tukisi kaikenlaisia kannatettavia asioita eläinsuojelusta ympäristöön, lastensairaaloista maailman hätää kärsivien auttamiseen. Jotenkin kuitenkin helposti tulee käveltyä keräyslippaitten ohi kuvetta kaivamatta. Osittain kai syynä on se, että ainakaan omassa kukkarossani ei yleensä majaile penniäkään käteistä.

Ehkä hiukan juuri noista käytännön syistä johtuen olenkin huomannut kantavani korteni hyväntekeväisyyskekoon lähinnä shoppailemalla. Tykkään kun jo muutenkin mielestäni ok yritykset lanseeraavat johonkin hyvään tarkoitukseen erikoismallistoja ja -tuotteita. Ymmärrän, että kysymyksessä on myös kaupallisen voiton tavoittelu. Yritykset ottavat kaikesta myynnistä oman osuutensa ja useimmiten hyväntekeväisyyteen menevä summa ilmoitetaan sanamuodolla “osa tuotosta lahjoitetaan” tai “jokaisesta myydystä tuotteesta lahjoitetaan X euroa”. 

Eikä minusta siinä ole mitään pahaa, että kauppa haluaa oman osansa tehdessään hyväntekeväisyyttä. Päinvastoin voisin kuvitella monen järjestön olevan aika tyytyväinenkin diiliin. Saavathan he myös osansa markkinointihuomiosta, kun yritykset kampanjoivat hyväntekeväisyystuotteita.

Itse suhtaudun näköjään vuosi vuodelta nihkeämmin shoppailuun yleensä. Tuntuu, että kaikkea on – ja jos ei ole niin sitten tehdään harkittu, vuosikausia kestävä investointi. Kuitenkin sellainen vähän turhanaikainen hyvänmielenostiskelu on kyllä aina joskus oikein nautinnollista. Silloin on omatunnon paljon helpompi hyväksyä sellaisten juttujen shoppailu, joista ainakin osa menee hyvään tarkoitukseen.

Niinkuin nyt esimerkiksi tuo Essien rintasyöväntukmuksen tukemiseen lanseeraama ihana purukumipinkki “Pink About It” -kynsilakka. Lakkavalikoimani ei todellakaan kaipaa täydennystä – ja yhdessä Peetun varastojen kanssa voisimme varmaan perustaa pienen kynsilakkapuodin. Mutta hyvillä mielin tein meitä molempia ilahduttavan ostoksen, kun tiesin, että tuotosta osa menee tärkeän asian tukemiseen.

Toinen hetki, jolloin tykkään tehdä “tiedostavia” päätöksiä, on silloin, kun täydennän käyttötuotevarastojani. Itse sain tuon Lumenen Roosa Nauha -kampanjapaketin esittelykappaleeksi, mutta vastaavat olisin voinut hyvin ostaa itsekin. (Tuota Suomen Roosa Nauha -kampanjan Lumene-pakettia ei täältä Ruotsista saa, jos nyt joku ihmettelee, miksi jossittelen.)

Kampanjapaketin Time Freeze -päivävoide on itselläni ihan peruskäytössä. (ja itseasiassa myös Peetulla. Tuote sopii erittäin hyvin kuivalle atooppiselle iholle, vaikka onkin varsinaisesti tarkoitettu vähän aikuisemmalle iholle. Peetu on tosi tyytyväinen, kun siinä on vähän normaaleja nuorelle iholle tarkoitettuja voiteita enemmän “potkua”). Silmänympäryksen pikakaunistaja on tyypillinen sellainen tuote, jonka voisin suoda itselleni juuri tällaisen hyväntekeväisyyskampanjan yhteydessä, vaikka muuten se tuntuisi jotenkin liian hemmottelulta.

Lumene on paketoinut tuotteita Roosa Nauha -kampanjaa varten joko tuplapakkauksiin tai mietittyihin yhteispakkauksiin. Jokaisen paketin myynnistä lahjoitetaan euro tai kaksi rintasyöpätutkimukselle.

Ja onhan niitä Roosa Nauha -lenksujakin myynnissä siellä sun täällä. Jotenkin kuitenkin tykkään itse enemmän tuollaisista asioista, joita voi oikeasti käyttää…

Kirjaimellisesti kamalan ihana tai ihanan kamala, ihan miten vaan, on viimeksi testaamani kynsilakkasävy. Lakkasin kynnet matsaamaan sunnuntaiseen silkkipaita-asuun – tosin vasta asukuvien ottamisen jälkeen. (Kyllä. Allaolevat kynsilakkakuvat on otettu Helsinki-Vantaan lentokentällä… Mitäpä sitä ei bloginsa eteen tekisi, haha!!)

China Glazen hernesopanvihreä lakka päätyi omistukseeni jostakin muotiviikon goodie-bagista. Peetun tuomio tuli välittömästi: aivan kauhea. Itsekään en juuri ruokaisasta sävystä piitannut, joten pullo jäi pölyttymään meikkihyllyn nurkkaan.

Kunnes sitten tajusin, että tuollainen lämpimään taittava vihreä voisi olla aikas mehukas silkkikuosipaidan kaveri. Ja tavallaan mikäettei. Sävy on kieltämättä aika hirveä, mutta sitten aika hieno kuitenkin. Ihanan kamala, kamalan ihana. Niin se kai on.

En nyt todellakaan väitä, että tästä olisi tullut lempparilakkani, mutta kynnet ovat pysyneet hernesoppaisina sunnuntaista lähtien. Itseasiassa tuo lämmin, pienellä kullanhohteella terävöitetty vihreä toimii yllättävän hyvin erilaisten sinisävyisten asujen kaverina.

Kynsilakkasävyn nimeäminen ei ole mikään pikkujuttu. Joihinkin sävyihin olen rakastunut lähes pelkästään nimen perusteella (vaikka onhan se Essien “Rock Star Skinny” ihan kivan värinen… ;P). Sikäli siis rohkaisevaa, että hernesoppa = 1000 Trendsetter!!

Laadullisesti China Glaze -lakoissa ei ole mitään valittamista. Hyvin tuo pysyy suht kiiltävänä ja lohkeilemattomana useammankin päivän. Pientä kulumisjälkeä on muutaman päivän jälkeen näkyvissä, mutta harva lakka enää neljäntenä päivänä on täysin lyönnissä.

Päätin heittäytyä oikein hurjaksi ja kreisiksi – ja testata, miltä hillityt aikuismaisella sävyllä lakatut kynnet tuntuvat. Mustanpuhuvat, räikeänräiskyvät, karamellinmakeat ja kimallushilpeät vaihtoehdot saivat väistyä seesteisen kanervanliilan tieltä.

Sain Lumenelta testattavaksi syksyn uutuussävyjä. Gloss & Care lakoissa on ideana, että sävy löytyy sekä metallinkiiltoisena että ilman hilettä.

Lakkojen mukana seuranneessa tiedotteessa sanottiin, että tämä metallinen vaihtoehto on suorastaan peilikiiltävä. Ja kyllähän tuo selkeästi perinteisiä helmiäislakkoja kiiltävämpi on, mutta ihan peiliksi en nyt menisi kuitenkaan kehumaan. Sen verran kiillossa on kuitenkin potkua, että tällainen rauhallinen aikuissävykin on yllättävän kiinnostava.

Herkän kanervanliilan sävyn nimi on Kevättuuli. Ja kyllä, olen ehdottomasti sitä mieltä, että kynsilakan värin nimellä on väliä!

En ole mitenkään hurjasti tutustunut Lumenen kynsilakkoihin – Peetun loputtomasta varastosta löytyviä Lumene Natural Code -lakkoja lukuunottamatta. Tästä syystä en osaa sanoa, onko noissa nyt uusi sivellin, mutta eniveis haluaisin antaa erityiset plussat litteälle, kynsinauhanpyöreäksi muotoillulle sudille. Paras evö – eli ihan omaa luokkaansa ja todella helppokäyttöinen!

Ja kivahan tuo sävykin on kuin mikä! Vastustin automaattista impulssia sivellä päälle mustaa hilelakkaa – ja nyt päivän jälkeen tuntuu, että olen tullut ihan sinuiksi aikuiskynsieni kanssa. Porttitteorian mukaan seuraavaksi täällä nähdään haalean vaaleaa vaaleanpunaista helmiäislakkaa… Just kidding!!!

Todellisuuden ja Mintun suhde on ollut tänään jo huomattavasti vähemmän pingottunut kuin eilen. Pientä kitkaa on silti aiheuttanut esmes iltapäivälle osunut mammografi-aika. Kysymyksessä oli ihan random-tarkastus, mutta jotenkin sitä vaan alkaa kelata kaikenlaisia elämän ja kuoleman kysymyksiä, kun joutuu kohdakkain sairaala-hajujen ja syöpäseulonnan kanssa.

Olen siis toisin sanoen jatkanut eilistä todellisuuspakoiluani mm. stalkkaamalla instagramista kaikki @iansomerhalder ja @ninadobrev -tunnuksien kuvat sekä muodostamalla (täydellisen vedenpitävän) teorian siitä, miksi tuo täydellisen oloinen pari on päätynyt eroon. Puolustuksekseni sanottakoon, että jotain sitä on tehtävä, kun sairaalan odotushuoneessa vierähtää vartin sijaan 45 min.

Todellisuudestakin on tullut nautittua. No worries. Syksyn reippailutsemppikausi korkkautui tunti kakskytminuuttia pitkällä lenkillä, joka tosin sisälsi enemmän kävelyä kuin juoksua. Mutta kuitenkin. Lenkkini aikana Peetu oli palannut kotiin vuorokauden mittaiselta Cinderella-komennukseltaan ja sain houkuteltua tytön vielä iltauinnille. Oli aivan ihanaa, eikä vesi tuntunut ollenkaan niin kylmältä kuin mitä lämpömittarin 16 astetta väittivät.

Todellisuuspakoiluteemaan sopivasti lakkasin kynteni OPI:n James Bond -juhlavuodelle lanseeratun Skyfall -sävysarjan Live and Let Die -värillä.

Aika hassua muuten, että Nelly.comissa Live and Let Die -sävy luokitellaan tummanharmaaksi. Itse sanoisin, että tuo on jännästi kultahileellä taitettu tummanvihreä preussinsinisellä pohjalla. Omasta mielestäni oikein hyvä väri tähän intiaanikesän aurinkoon, lämpöön ja edelleen yllättävään vihreyteen. Ei synkkä eikä liian mausteinen, mutta jo sadonkorjuuaikoja enteilevä vihreä.

Alla erinomaiseksi havaittu Mavalan base coat, niinkuin aina.