Month: June 2017


Yritän elää parhaani mukaan niin, että olisin mahdollisuuksien mukaan aina suvaitsevainen, iloinen ja positiivinen. Että näkisin eroavaisuudet rikkautena ja olisin ärsyyntymättä pikkuasioista. Valitettavasti pääni sisällä ei lentele pelkästään pörröisiä pupusia, ruusunnuppuja ja kimaltavia yksisarvisia. Jotkut mielipiteeni saattaa nostaa ihmisillä karvat pystyyn.
Kevään aikana blogeissa on kiertänyt hauska “Epäsuositut mielipiteeni” -postaussarja, jossa bloggarit ovat paljastaneen omia ei-niin-pk -ajatuksiaan. Juttuja oli mielestäni tosi hauska lukea, joten silläkin uhalla, että alatte pitää Minttua tekopyhänä tiukkapipona ja muutenkin tosi ärsyttävänä tyyppinä, tässä tulee allekirjoittaneen seitsemän epäsuosittua mielipidettäni:

  • Kiireellä kehujat ovat laiskimpia kaikista.

Siis en tarkoita sellaista kiirettä kuin aaaargh, nyt mä myöhästyn bussista – vaan sellaista ainaista kiireellä kehumista. Joo, ihan kauhee kiire on vakivastaus randomiin mitä sulle kuuluu -kysymykseen. Ja ne tyypit, jotka istuvat tuntikausia lounaalla tai fikalla – eivätkä puhu käytännössä muusta kuin valittavat, miten älyttömästi on tekemistä, hirvee kiire ja stressi. Välillä kyllä tuntuu, että nämä kiireellä kehujat vain pitävät yllä läppää, jotta kaikki kuvittelisivat, miten hurjan tärkeitä ja merkittäviä ihmisiä he ovat.

  • Tahdonvoima on yliarvostettu ominaisuus.

Siis en jaksa ollenkaan kuunnella kehuja sen-ja-sen upeasta tahdonvoimasta – enkä juuri valituksia tahdonvoiman puuteestakaan. Jos haluaa saada oikeasti jotain aikaiseksi, tekemisen pitää olla kivaa, palkitsevaa sekä rennon ja hauskan tuntuista. Tahdonvoima kelpaa korkeintaan muutosprosessin alkuvoimaksi – mitään kestävää ei voi saada aikaiseksi pelkästään siihen tukeutumalla.

  • Odottelu on ihan hyvää ongelmanratkaisua.

Ei ole mitään järkeä hötkyillä jokaikisen pikku probleemin kanssa. Todella suuri osa kaikesta, mikä potentiaalisesti aiheuttaa harmaita hiuksia, joko ratkeaa itsestään lakkaa yksinkertaisesti olemasta. En toki suosittele tätä strategiaa aivan kaikkiin ongelmiin, mutta monissa tapauksissa odottelu on kaikkein fiksuinta.

  • “Persoonalliset valinnat” ja “sydämen äänen seuraaminen” ei ole mikään takuu onnelliseen elämään.

Siis toki olen sitä mieltä, että jos elämä mättää, siihen kantsii tehdä muutoksia. Sen sijaan ärsyttää aika tavalla heittäytymisien romantisointi ja ihkut itsensälöytämistarinat. Hyvällä tsägällä kaikki menee hyvin, mutta kannatan silti ennemmin harkittuja riskejä, kohtuullista suunnitelmallisuutta ja vasta kahden tasavahvan vaihtoehdon kohdalla mahanpohjatunteeseen luottamista. Suuntaa hakiessa kannattaa tietty yrittää ajatella myös boksin ulkopuolelle, mutta päätöksentekohetkellä harkitseminen on huomattavasti parempi takuu onnistumiselle kuin päätön heittäytyminen.

  • Ikä ei ole vain numero.

Omaan mummoutumisen asteeseen voi vaikuttaa varsin paljon huolehtimalla itsestään hyvin ja pitämällä asenteen nuorekkaana. Silti tunnen, että naisena sitä muuttuu vuosi vuodelta läpinäkyvämmäksi ja läpinäkyvämmäksi. Siis naisena. Ihmisenä tuostakin voi löytää voimaa ja miksei tiettyä vapauttakin. Silti olen sitä mieltä, että ikä on vain numero vähän samaan tapaan kuin vankilan selli on vain huone.

  • Raha tuo onnea.

Raha ei ratkaise kaikkea eikä korvaa rakkaudetonta elämää. Silti pidän melkein loukkaavana väitettä, että raha ei tuo onnea. Sanojana on selkeästi joku, jolla rahaa on riittävästi ja talous pyörii mukavasti ympäri myös pitkällä aikavälillä. Silloin, kun tili näyttää jatkuvasti punaista, kun ei ole varaa lomailla, eikä ostaa yhtikäs mitään, mikä ei ole absoluuttisen välttämätöntä. Kun yllättävä hammaslääkärikäynti vie pohjan kuukauden budjetilta ja kuukaudesta toiseen iltaisin viimeinen & aamuisin ensimmäinen ajatus on: millä tästäkin nyt selvitään. Silloin on päivänselvää, että raha tuo onnea. Raha tuo rauhaisan unen ja iloisen mielen.

  • iittalan i-merkkien jättäminen ruoka-astioihin on JUNTTIA!

Etukäteen mietin, että mikähän epäsuosituista mielipiteistäni on se kaikkein epäsuosituin. Veikkaan, että se on tämä. Mutta hei siis oikeesti, kuka jättää tarralapun kiinni juomalasiin? Tosi kiva juoda sellaisesta lasista, tarran maku suussa. Muutenkin i-tarrojen näkeminen tuntuu samantasoiselta junttimaisuudelta kuin bleiserin/puvun takin hihansuuhun jätetty valmistajan merkki (sen on tarkoitus auttaa myyjää löytämään oikea takki kaupan tangoilta – ja se kuuluu ratkoa pois, kun vaate otetaan käyttöön!!). Koriste-esineisiin, tuikkuihin etsetera, ei ruokailuun tarkoitettujen tavaroiden kohdalla en ole ihan niin jyrkkä, mutta juomalaseihin ja lautasiin jätetyt i-tarrat saa kyllä kaikki mahdolliset miinuspisteet.

Mahdankohan olla epäsuosittuine mielipiteineni ihan yksinäni? Tuo iittalan tarrakysymys tuntuu ainakin jakavan tehokkaasti väkeä!


Uusien perunoitten aika on vielä parhaimmillaan eikä juuri mikään ole ihanampaa kesäruokaa kuin vastakeitetyt perunat maukkaan sillin kanssa. Sillielämyksestä nauttiakseen ei onneksi tarvitse olla sekaani. Peetu teki meille juhannukseksi munakoisosta kahta erilaista “silliä”, jotka toimivat tehtävässään niin erinomaisesti, että haluan jakaa ohjeet myös teille.
Sekä mauste”silli” että sinappi”silli” muistuttavat koostumukseltaan ja maultaan todella paljon kalaisempia esikuviaan. Sinappisillin makeutukseen kuuluu oikeastaan hunaja, mikä sopii tietty kasvissyöjille. Vegaaniversiossa käytetään mieluiten agavesiirappia.

SINAPPISILLI MUNAKOISOSTA
Ainekset:

  • 1/2 munakoiso
  • 2 rkl omenasiiderietikkaa
  • 2 rkl agavesiirappia (tai juoksevaa hunajaa)
  • 1 dl mautonta ruokaöljyä (esim. rypsiöljyä)
  • 3 rkl dijon sinappia
  • 1 dl tuoretta tilliä pieneksi hakattuna
  • suolaa
  • valkopippuria

Valmistus:

  • Pilko munakoiso sillimäisen kokoisiksi paloiksi (ehkä aavistuksen isommiksi) ja keitä suolatussa vedessä about 10 min. Valuta vesi pois ja anna jäähtyä.
  • Sekoita sinappikastikkeen ainekset hyvin keskenään.
  • Laita tarjoiluastioihin vuorotellen sinappikastiketta ja hyvin jäähtyneitä munakoison paloja.
  • Anna maustua 1 – 2 tuntia, mielellään yön yli tai pidempäänkin.


MAUSTESILLI MUNAKOISOSTA
Ainekset:

  • 1/2 munakoiso
  • 3 dl vettä
  • 2 dl sokeria
  • 1 dl etikkaa
  • 4 laakerinlehteä
  • 10 maustepippuria
  • 1 pieni porkkana
  • n. 10 cm pätkä purjosipulia

Valmistus:

  • Kiehauta vesi, sokeri ja etikka laakerinlehtien ja maustepippurien kanssa kattilassa. Anna jäähtyä
  • Leikkaa munakoiso sopiviksi, vähän perinteistä silliä isommiksi palasiksi ja keitä suolatussa vedessä n. 10 min. Keittämisen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä liian pehmeät munakoisonpalat vain muusaantuvat. Anna jäähtyä.
  • Kuori ja siivuta porkkana & purjosipuli.
  • Laita tarjoilupurkkeihin vuorotellen purjoa, sipulia, jäähtyneitä munakoisonpaloja ja maustelientä (laakerinlehdet ja pippurit saavat mielellään mennä myös purkkeihin).
  • Anna maustua ainakin tunnin-pari, mielellään yön yli tai pidempäänkin.



Niin hyvää!!
Tykkään kyllä perunasta muutenkin, mutta uudet perunat on vaan niin mielettömän herkullisia, että kesällä ei juuri muuta tule syötyäkään. Tai no, tulee tietenkin, mutta minkä sille voi, kun kesällä kaikki on vaan niin paljon parempaa!


Pikaiset myöhäisillan heipat! Tulin about viikko sitten kotiin Bremenin reissultani ja siihen loppui lomameininki tältä erää. Sen jälkeen on ollut jo normi office-meininki – onneksi seuraavat reissut on jo ihan kulman takana!
Pieni matkaraportti Bremenistä näin melko tuoreeltaan on varmaankin paikallaan. Jos vaikka siellä ruudun toisella puolella on joku, joka miettii kivaa uutta kohdetta, jonne olisi hauska tehdä viikonloppureissu nyt vielä kesän aikana – heille minulla on aivan loistava vinkki: Bremen.
Bremen on todella viehättävä ja monipuolinen, suhteellisen kompaktin kokoinen ja – ainakin tukholmalaiseen ja tavalliseen suomalaiseen hintatasoon verrattuna – varsin edullinen kaupunkikohde. Ravintolaillallisen lasku on selkeästi pienempi kuin täällä kotosalla – ja shoppailukin tuntuu edullisemmalta. Ei niin paljoa, että sitä ihan hullaantuisi, mutta juuri sen verran, että matkakassa riittää paremmin kuin oli etukäteen ajatellut.

Tarjolla on kaikkea, mitä kivalta kaupunkilomalta voi odottaa: hiukan kulttuuria, erinomaisia kulinaarisia elämyksiä, tunnelmallisia kujia, “pakollisia” nähtävyyksiä, rentoa hengailua ja hyviä shoppailumahdollisuuksia.
Useimpien Keski-Euroopan vanhojen kaupunkien tapaan, myös Bremenin läpi virtaa leveä joki. Sen varrelle on luonnollisesti kertynyt paljon Biergarten-terasseja ja muuta huvielämää. Onpa siellä ihan hiekkarantakin, joka on varmasti mukava varsinkin lasten kanssa matkustaessa.
Lämpiminä kesäiltoina joen rannalle kerääntyy väkeä hengailemaan ja tapaamaan toisiaan. Katulamput ja ravintoloista loistavat valot luovat lähes maagisen tunnelman heijastuessaan veden pinnasta.
Meidän rakas ja maailman paras reseführer, Tinni, oli valinnut meille ihania ravintoloita ja sunnuntai-aamuksi loistavan brunssipaikan, joita voin suositella lämpimästi muillekin. 

Ensimmäisen illan ravintola sijaitsi supertunnelmallisen vanhankaupungin alueella Schnoorissa. Ihana Schröter’s -ravintola tarjoaa monipuolisia makuelämyksiä saksalaisella twistillä. Annokset ovat todella reilun kokoisia, joten ainakin alkupalat kannattaa jakaa. Voin vilpittömästi suositella paikan tryffelillä maustettua ja parmankinkulla kuorrutettua, erittäin juustoisaa pinaattipastaa.
Toisena iltana makuelämykset olivat aivan toiset, kun suuntasimme piirun verran ihan keskeisimmän ydinkeskustan ulkopuolelle (mutta edelleen kävelymatkan päähän!) Am Deich -nimiseen ravintolaan.

Söin aivan mielettömän ihania dumplingseja ja miksi ikinä noita sushin näköisiä, mutta kypsennettyjä ja lämpimiä, ikinä kutsutaankaan. Listalla on myös kaikkea muuta kivaa. Muu seurue ei ollut ihan yhtä aasialaisella linjalla kuin yours truly, mutta kaikki olimme aivan yhtä mieltä siitä, että ruoka oli vähintäänkin taivaallista!
Täytyy myös mainita, että vaikka palveluhenkisyys Bremenissä oli aivan huippuluokkaa ihan joka paikassa, Am Deich -ravintolan tarjoilijat onnistuivat ylittämään kaikki muut!

Sunnuntai-aamupäivän ihana, tuntikausia kestänyt brunssi nautittiin taidemuseon (kunsthalle Bremen) ravintolassa. Aika monen monta brunssia olen tähän ikään mennessä ehtinyt nauttia, mutta ravintola Canovan laaja ja herkullinen noutopöytä meni välittömästi top vitoseen!
Muutenkin Bremen on todella maino matkakohde viikonloppureissulle. Kävelemällä pääsee kulkemaan hyvin keskustan alueella – eikä taksikaan maksa maltaita, jos sellainen pitää ottaa. Lentokentältä pääsee kätevästi keskustaan ihan tavallisella ratikalla, joka menee heti terminaalirakennuksen ulkopuolelta.
Joen rannassa kävelyn lisäksi suosittelen tutustumaan tunnelmalliseen vanhan kaupungin alueeseen, Schnooriin – ja tietty vanha tuomiokirkko ja kaupungin tunnus, soittajapatsas, kantsii käydä tsekkaamassa.


Tässä meidän porukka on yhteiskuvassa hiplaamassa soittajapatsaan vuohen turpaa. Jostain saimme käsityksen, että se tuottaa onnea. Tiedä häntä, mutta eihän sitä nyt tohdi jättää tilaisuutta käyttämättäkään.

Parhaimman majoitusratkaisun tarjosi tällekin reissulle Airbnb. Asustelimme kivasti aavistuksen boheemilla Viertelin alueella erittäin freesissä asunnossa. Kaksikerroksisessa kämpässä oli kaksi makuuhuonetta ja iso kylppäri yläkerrassa ja koko alakerta oli keittiön, ruokailutilan ja oleskelutilan muodostama yhtenäinen alue.
Hyvin varusteltu ja tyylikäs asunto majoittaa ilmoituksen mukaan jopa kahdeksan henkeä. Makuupaikkoja löytyykin helposti jopa noin suurelle porukalle, mutta koska siellä on vain yksi wc/kylppäri, en kyllä suosittelisi tuota muille kuin hyville ystäville tai perheille. Meidän kuuden hengen porukka selvisi yhden wc:n järjestelyn kanssa ihan mainiosti, mutta vähänkään vähemmän läheisen porukan kanssa teknisten tilojen vähyydestä voisi kyllä helposti tulla ongelma.

Tinni on käynyt Bremenissä jo useamman kerran – enkä pidä ollenkaan mahdottomana ajatusta, että itsekin vielä palaisin sinne. Tukholmasta ei tosin ole ihan niin mukavia viikonloppuyhteyksiä ainakaan juuri tällä hetkellä kuin Tampereen alueelta. Sieltä kun pääsee suoralla Ryanairin lennolla edullisesti ja nopsasti Bremeniin.
Kaikenkaikkiaan reissumme onnistui yli kaikkien odotusten! Aika uskomatonta sinänsä, että kuuden hengen porukka on niin samalla aaltopituudella, että edes kaupunkisuunnistuksesta ei tullut pienintäkään kinaa. Tuskin maltan odottaa seuraavaa yhteistä matkaamme! <3


Juhannuspäivän illan terkut Tukholmasta!
Karkki ja Peetu lähtivät katsastamaan, josko kaupungilta löytyisi jotain elämää, joten päätin tulla kertomaan, miten meidän juhannus on sujunut. Näin alkuun yhteenvetona: on ollut tosi kivaa, ollaan syöty mielettömän ihanaa ruokaa, tehty kaikkea juhannusmaista (vaikka ollaankin ihan kaupungissa) ja kelitkin on ollut oikein mainiot.

Tavoitteenamme oli yhdistellä suomalaisia ja ruotsalaisia juhannusperinteitä vapaasti soveltaen. Aloitimme juhlimisen siis varsin aikaisin, jo ennen puolta päivää, nauttimalla ruotsalaiseen tyyliin sillilounaan auringonpaisteessa parvekkeella. Jätimme tosin snapsiviisut laulelematta, kun kukaan ei oikein osannut sanoja heeelangåår:ia lukuunottamatta.
Peetu oli tehnyt meille aivan mielettömän hyviä vegaanisia “sillejä” munakoisosta. Laitan perussillin ja sinappisillin ohjeet tännekin, kunhan vaan saan kirjoitettua reseptit ylös. Graavilohen tilalla meillä oli vegaanipiireissä supersuosittua “porkalaa” – eli porkkanasta tehtyä leikettä. Sekin oli hurjan herkullista.
Ihan vegaanilinjalla ei kuitenkaan menty. Vuoden ensimmäisten uusien perunoitten kaverina oli myös ihan tavallista silli-silliä, amerikkalaiseen tyylin valmistettuja kananmunanpuolikkaita (devil egg), ranskankermaa etsetera.

Sillilounaan jälkeen svennet lähtevät koristelemaan ja pystyttämään juhannussalkoa. Pystytyksen jälkeen viralliseen ohjelmaan kuuluu tanssia salon ympäri (mm. “Pienet sammakot”… älkää kysykö! :D) ja kaikenlaisia kisailuja, kuten pussihyppelyä sekä muita yhteisleikkejä.
Tässä kohdin me hyppäsimme suomalaisiin perinteisiin ja läksimme juhannussaunaan. Oman puutteessa turvauduimme hyväksi havaittuun Hellasgårdenin saunaan. Vaikka siellä onkin ihan sähkökiuas, löylyt on varsin mainiot – ja ihan parasta on se, että saunasta pääsee suoraan järveen uimaan!
Järviveden lämpötila oli 18 astetta, mikä tuntui aluksi yllättävän vilpoisalta, mutta kun siihen tottui, en olisi halunnut nousta ylös ollenkaan. En tiedä lasketaanko, kun menee saunasta uimaan, mutta jos lasketaan, niin nyt tuli sitten heitettyä talviturkki samalla.

Saunan jälkeen oli ajatus, että käytäisiin keräämässä kukkia ja tehtäisiin viralliset juhannusseppeleet luonnonkukista. Muutaman tunnin saunominen oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja oltiin niin nälkäisiä, että päätettiin tyytyä vain pöydän koristeeksi kerättyyn kimppuun ja painuttiin takaisin kotiin valmistelemaan illan grilliherkkuja.
Eilen oli koko päivä täällä aurinkoinen ja kaunis. Vaikkei ollutkaan mikään superlämmin, meidän tuulensuojaisella parvekkeella tarkeni erinomaisesti nauttia keskikesän juhlasta.

Grillissä valmistui marinoiduista kesäkurpitsoista ja kukkakaalista tehtyjä vartaita, halloumia, fetajuusto-aurinkokuivattutomaatti-ranskankerma -sörsselillä täytettyjä herkkusienen hattuja ja kevyesti paahdettua leipää. Nälkäinen bloggari ei näköjään malttanut ottaa niistä yhtään kuvaa. Kyytipojat: tsatsiki ja uusista perunoista rucolan, kapriksien ja tillin kanssa tehty herkullinen salaatti odottelevat pöydässä grillailujen kypsymistä.

Jälkkäriksi aivan taivaallisia seljankukkamarinoituja mansikoita mascarpone-vaahdon kanssa!

Tänään, juhannuspäivän aamuna, otimme tosi iisisti. Laiska aamu huipentui puolenpäivän aikaan nautittuun brunssiin, joka koostui pääasiassa eiliseltä jääneistä tähteistä.
Yöllä oli satanut sen verran, että päätimme brunssitella sisällä keittiössä. Sillä vaikka sade olikin jo lakannut, partsilla kaikki tuntui vähän kalsealta ja kostealta. Eipä se mitään haitannut, kun seura oli mitä parhainta ja pöytä notkui herkkuja.
Brunssin lomassa mietittiin, että millainen olisi juhannusaaton ohjelma, jos haluaisi toteuttaa kaikki keskeiset suomalaiset ja ruotsalaiset perinteet. Sillilounaasta se varmaankin alkaisi, sitten olisi juhannussalkoseremonioiden aika, jonka jälkeen mansikkakakkukahveiden kautta pitäisi kiirehtiä vihdan tekoon ja juhannussaunaan. Saunan jälkeen viimeistään pitäisi tehdä seppele, jos ei sitä ole saanut aikaiseksi jo ennen lounasta. Grillaus kuuluu onneksi molempien maiden perinteisiin, mutta sen jälkeen pitäisi tietty olla vielä kokko. Kokolta voisikin sitten palailla kotiin juhannustaikakukkia keräten – ja herätä aamulla tulevan puolison kasvot muistissa. 😀

Aivan ihana juhannus kertakaikkiaan, vaikka perinteitä tulikin sovellettua ihan omaan tyyliin! Ei sitä näköjään tarvitse olla sen paremmin mökillä kuin saaristossakaan saavuttaakseen oikean ja aidon fiiliksen.
Ja nyt sitten kenenkään ei tarvitse tulla huomauttelemaan klassikkoja miten kesä on ohitse tai päivät lyhenemään päin. Omasta mielestäni kesä oikeasti vasta alkaa juhannuksesta – niin keskikesän juhlasta kuin puhutaankin.


Ihanan herkullinen sillivoileipäkakku yhdistää parhaat maut kahdesta suosikkiasiastani, sillivoileivästä ja voileipäkakusta. En ole ikinä aikaisemmin tehnyt itse voileipäkakkua – ja olihan se tuossa rapiat pari vuosikymmentä niin epätrendikästä tarjottavaa, että klassikkoherkkua ei saanut enää edes mummon 80-vuotisjuhlissa.
Ruokatrendit vaihtuvat hitaammin kuin vaatemuoti, mutta onneksi asiat palaavat takaisin muotiin syömistenkin suhteen samalla syklisellä varmuudella. Sille siis kiitos, että nyt muutaman vuoden ajan on taas saanut kunnon voileipäkakkua monissa juhlissa, joissa on buffet-tyylinen tarjoilu.

Sillivoileipäkakku on klassista isosiskoaan helpompi ja nopeampi valmistaa. Lisäksi se on syömiskunnossa heti valmistuttuaan, joten sen voi tehdä ihan viimetipassakin, jos muu hässäkkä pistää aikataulut sekaisin.
Toki sen voi myös valmistaa edellisenä päivänä – itse olen nyt syönyt jo kolmena päivänä sunnuntaina tekemääni kakkua, eikä sen paremmin koostumus, ulkonäkö kuin makukaan ole kärsinyt piiruakaan.

SILLIVOILEIPÄKAKKU
(n. 10 – 12 buffet-annosta)
Ainekset:

  • 1 pkt Polarbröd Jubileum -leipää
  • 400 g matjessilliä
  • 6 kananmunaa
  • 2 dl ranskankermaa
  • 300 g tuorejuustoa (Philadelphia perhepakkaus)
  • 1 punasipuli, isohko
  • nippu tuoretta ruohosipulia
  • mustapippuria myllystä

Valmistus:

  • Laita sillit valumaan lävikköön ja keitä kananmunat koviksi. (9 min on hyvä)
  • Vispaa ranskankerma sähkövispilällä kuohkeaksi. Sekoita tuorejuusto ranskankermavaahtoon.
  • Pilko punasipuli tosi pieneksi silpuksi (voit jättää pari rinkulaa koristeeksi). Painele kevyesti ylimääräinen kosteus pois silleistä ja pilko nekin pieneksi. Sekoita pilkotut sipulit ja sillit kerma-tuorejuustotöhnän sekaan. Mausta mustapippurilla.
  • Levitä Polarbrödin Jubileum -leipä tarjoiluvadille niin, että se muodostaa täyden ympyrän ja levitä päälle noin puolet täytteestä.
  • Kuori jäähtyneet kovaksi keitetyt kananmunat ja siivuta ohuiksi siivuiksi mieluiten barbikanteleen avulla. Levitä siivut täytteen päälle. Muutaman sievän voi jättää koristeeksi.
  • Laita päälle toinen kerros leipää ja loput täytteestä.
  • Koristele runsaalla ruohosipulisilpulla, punasipulinrenkailla ja munansiivuilla.

Tuli kyllä niin älyttömän hyvää, että voin todella vilpittömästi suositella sillivoileipäkakkua kaikille!

Jos tiedossa ei ole buffet-tarjoiluja kaipaavia juhlia, kakku käy ihan piirakkamaisesta ateriasta pienemmälle porukalle. Uusien perunoiden kaverina tarjottuna tuosta ohjeesta tulee noin 5 – 6 annosta. Ja niinkuin tuossa alussa jo sanoinkin – sillivoileipäkakku toimii oikein hyvin myös lounaslaatikossa, jos sattuu jäämään tähteitä.
Tähän loppuun vielä pieni fun fact: on erittäin periruotsalainen tapa syödä silliä ranskankerman, punasipuli- ja ruohosipulisilpun kanssa. Kaikki tarjoillaan erikseen ja kukin tekee omat sekoituksensa lautasellaan. Sikäli sillivoileipäkakku on ehkä vielä enemmän svenne-makuun kuin perinteiseen suomalaiseen, mutta eihän makutottumukset Pohjanlahden eri puolilla enää niin kovin paljon eroa.

Old stuff