Month: September 2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Parisen viikkoa sitten aloittamani kuuden viikon kuntoiluhaaste on hiukan ennalta arvaamatta johtanut siihen, että olen alkanut miettiä myös syömisiäni tarkemmin – tai ainakin merkittävästi enemmän kuin aikaisemmin. Tarkoitus ei ollut tehdä mitään erityistä ravintoremonttia, mutta jaksamis- ja hyvinvointikysymykset on johtanut siihen, että sitäkin puolta on tullut suunniteltua yllättävän paljon. Ja tässä tarkoitan hyvinvoinnilla ihan sitä sellaista välitöntä maha-täynnä-gogonzola-pizzaa-ei-ole-hyvä-treenata -tyyppistä hyvin voimista, enkä niinkään sitä seesteistä ja vaikeasti tavoiteltavaa mindfulness-henkistä fiilistä.
Yhdeksi suosikkiruuistani on muodostunut makean tulinen, täyttävä, herkullinen, ravinto- ja proteiinirikas, helppotekoinen sekä edullinen punaisista linsseistä valmistettu pata, jonka ohjeen sain bestikseltäni Tinniltä viime kesänä. Pata on herkullista heti valmistuttuaan, mutta ei kärsi lainkaan, vaikka sitä jäisi seuraavan ja vielä sitäkin seuraavan päivän lounaslaatikkoon. Maku vain paranee. Variaatiomahdollisuuksia on myös loputtomiin. Itse tykkään tehdä ihan vege-versiota, koska se tuntuu kaikkein loogisimmalta, mutta Tinni laittaa pataan milloin tulista chorizoa, milloin pekonia ja milloin edellisen päivän kanawokin maalliset jäännökset.
Linssipata ei paina vatsassa, mutta se täyttää ihanasti. Nälkä pysyy kiitettävän pitkään poissa ja ainakin itsestäni on helpottavaa ajatella, että monipuolinen pata myös täyttää kroppani tarpeet hyvällä tavalla. Tässä lemppariohjeeni linssipadan perusversioon, joka on sellaisenaankin aivan mainiota, mutta tosiaan sovelias monenlaiseen soveltamiseen.!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
TINNIN TULINEN LINSSIPATA
Ainekset:

  • 2 sipulia
  • 1 – 2 valkosipulinkynttä (voi myös jättää pois, jos on porukassa valkosipulin vastustajia)
  • 2 – 3 porkkanaa
  • 1 pieni kesäkurpitsa (tai pätkä isompaa)
  • 1 omena
  • 2 purkkia tomaattimurskaa
  • punaisia linssejä
  • tuoretta chiliä ja/tai kuivattua chilirouhetta
  • suolaa ja pippuria myllystä
  • tuoremehua, ketsuppia, raastettua sitruunan tai appelsiinin kuorta…

Valmistus:
Kuullota pieneksi silputut sipulit ja mahdolliset valkosipulit pienessä öljytilkassa. Kuivatun chilirouheen voi laittaa mukaan sillä se tykkää muhiskella öljyssä. Lisää pilkotut kasvikset ja paistele hetki. (Porkkana näyttää vähemmän koulukeittiöltä, jos se on pilkottu jotenkin muuten kuin perinteisiksi kiekoiksi. Terv. “Noviisi”). Lisää tomaattimurska ja purkkien huuhteluvesi ja anna muhia hetki. Lisää kylmän veden alla huuhdeltuja linssejä fiiliksen mukaan (= noin desi per syöjä, mutta äsch, jos haluaa myös lounaslaatikoita, kantsii laittaa koko 400 g:n paketti) ja keittele miedosti pulputellen, kunnes kaikki tuntuu about kypsältä. Linssien kypsyys on tärkeintä – muut voi kyllä olla myös vähän “al dente”.
Tinni käyttää siis periaatteessa chilirouhetta, mutta sitä meille ei jostain syystä ole päätynyt kaappiin lukuisista yrityksistä huolimatta. (En kyllä ymmärrä, miten voi missata toistuvasti kauppalistalla olevan asian…) Tuoretta chiliä ja Tabascoa sen sijaan on aina – edelleen – kaapissa. Parhaimmillaan Tinnin tulinen linssipata on silloin, kun se on kivasti hiukan makea (omena, tuoremehu, ketsuppi) ja syystunnelmallisen lämmittävästi tulinen (vastakohtana hiki-nousee-otsalle -tuliselle…). Tuoreesta chilistä on usein vaikea sanoa, miten tömäkkä kyseinen yksilö sattuu olemaan, toisaalta kuivatun chilin tulisuus vahvistuu vielä enemmän ajan kanssa kuin tuoreen.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Koko kokkailuhomma on tietty kaltaiselleni noviisille totaalinen learning by doing -elämys. Joskus sitä onnistuu soveltamaan muilla elämänalueilla hankittua tietotaitoa uusia kompetensseja opetellessa. Joskus sitten taas ei. Olen ehdottomasti ensimmäinen myöntämään, että taitoni keittiössä liittyvät lähinnä jälkihoitoon (siivoukseen) ja jossain määrin drinkkien sekoittamiseen. Siitä huolimatt kuvittelin, että kokkailuhomma ei ottaisi niin kovin lujille, koska olen nyt kuitenkin ehtinyt hankkimaan monenlaista osaamista elämän muilta alueilta.
Olen esimerkiksi – todistettavasti – aukaissut korkki-korkillisen punaviinipullon vähintään kolme kertaa ilman varsinaista korkkiruuvia. En nyt ihan tarkkaan muista jokaista kertaa, mutta tiedän, että hyvän ystäväni opiskeluaikaisen yksiön keittiön katossa oli vielä seuraavienkin asukkaiden aikana boheemit punaviiniroiskeet kyseisen aktiviteetin seurauksena.
Niin että mitähän sitä mahtaa tehdä Minttu, joka havaitsee, että tässä olisi taas yksi niistä Mutti-purkeista, joiden avaussysteemi ei toimi ja Peetu on napannut sen ainokaisen old school -avaajan mukaansa. Fiksu ajattelisi, että laitanpa tämän purkin sivuun ja testaan jotakin muuta niistä kolmesta kaapissa jäljellä olevasta Muttista ja käytän tämän sitten, kun olen ostanut uuden purkinavaajan. Minttu sen sijaan ottaa teräväkärkisen, lujaa tekoa olevan Fiskarsin kuorimaveitsen ja tuumaa, että tuollahan sitä teen pikkuruisen reiän tuohon reunaan ja sitten vain nostan ylös koko kannen. No, voin kertoa, että tällä kertaa roiskeet eivä ihan yltäneet kattoon asti.
Linssipata oli kaikesta huolimatta tosi hyvää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maanantaikin voi olla ihan huippu päivä näköjään!
Alku ei kyllä tänäänkään luvannut mitään muuta kuin sitä tavallista sekoilua – aamujunasta myöhästymistä, kurssipäivän unohdusta, hikipäässä osoitteesta (väärästä) toiseen (oikeaan) laukkaamista ja tulikuuman take away -kahvin läikkymistä käsille (maanantaiäreät kanssamatkustajat tunkevat ja tönivät kuin olisivat pommiuhan alla. Aina. Miksi?). Eli normimeininkiä alkuunsa, mutta sitten onnistuin muistamaan, että meillä on tänään koulutusta koko päivä ja päätymään oikeaan osoitteeseen ja heti, kun laukkahiki oli tasaantunut, hoksasin, että nyt vasta onkin hyvä meininki!
Koko meidän tiimi, muutamalla myyntipuolen tyypillä vahvistettuna, on tämän ja huomisen päivän neuvottelutaito-kurssille. Heti ensimmäisessä neuvottelussa onnistuin hankkimaan itselleni kolmen päivän lounaslaatikon + reseptin + valmistusohjeen. Sai kaiken lisäksi valita lounaiden tyylisuunnat, joten valkkasin yhden aasialaisen, yhden ruotsalaisen kotiruuan (husmanskost) ja yhden kasvisruuan. Ei huonompi homma!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tykkään tosi paljon tuollaisista osallistavista koulutuksista. Varsinaisesti toimenkuvaani ei normityössä kuulu istua asiakkaiden kanssa neuvottelupöydän ääressä. Hyvästä neuvottelutekniikasta on silti vaikka miten paljon iloa ja hyötyä – kuten kurssin vetäjä meille moneen kertaan sanoi – ihan kaikissa tilanteissa, joissa on ihmisten kanssa tekemisissä. Ja hyvä tekniikka ei todellakaan tarkoita nippua erilaisia trikkejä, joilla “vastapuoli” saadaan huijattua johonkin itselle suotuisaan lopputulokseen, vaan parhaimmillaan molemmille jää sellainen olo, kuin olisi selvinnyt voittajana.
Nykyaikaisessa bisneselämässä sen paremmin kuin missään muuallakaan elämässä, ei pötki kovin pitkälle likaisten temppujen avulla ja lyhytnäköisiä voittoja havittelemalla. Molemminpuolinen luottamus ja kaikkia hyödyttävät päätökset ovat hyvän neuvottelutaidon kulmakivet. Kuullostaa aika helpolta ja suoraan sanottuna melko itsestäänselvältä. Ongelmalliseksi asian tekee se, että kaikki ihmiset ovat erilaisia ja se mikä yhden mielestä on hyvä, on toisen mielestä aivan surkeaa. Eikä edes luottamuksen syntyminen käy eri tempperamenteillä varustetuilla tyypeillä samalla lailla. Niin että treenattavaa riittää kyllä!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Koulutuspäivän, jota en siis aamulla muistanut olevankaan, asuksi valkkaantui Nellyn alesta hankkimani Vero Modan pallollinen peplum-toppi ja mustat farkut. Tuumasin, että tuo Kookaïn pitkästä kaulakorusta tuunaamani choker-henkinen koruviritys toistaisi hauskasti topin pallokuosia. Kokonaisuuteen oli ihan pakko yhdistää rouheat Dr. Martensit, ettei yleisilmeestä olisi tullut ihan liian söpö.
Asun tärkein uutinen on kuitenkin tuo kaunis musta perusvillatakki. Tein nimittäin viime viikolla sellaisen radikaalin päätöksen, että satsasin oikein kunnolla ja hankin Filippa K:n superhienosta merinovillasta valmistetun neuletakin. Hiukan se kyllä riipaisi H&M-versioihin tottunutta lompakonvartijaa, mutta tuumasin, että a) musta neuletakki on yksi käytetyimpiä vaatekappaleitani ympäri vuoden ja b) ei se nyt ihan hirmu edulliseksi tule sekään, kun halpisvillatakkeja pitää päivittää usein, koska kulahtavat niin nopeasti ei-toimistokuntoon.
En voisi olla tyytyväisempi!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
 

  • toppi, Vero Moda
  • farkut, MTWTFSS
  • neuletakki, Filippa K
  • kengät, Dr. Martens
  • koru, Kookaï (tuunattu)

Pelkkä treeni ei riitä, jos haluaa hyvään kuntoon. Pitää myös syödä – ja syödä tarpeeksi ja oikein. Mikään uutinen tämä ei varmastikaan ole kenellekään, joka on vähänkään aktiivisemmin harrastatanut kuntoliikuntaa. Treenaaminen ei ole kivaa eikä antoisaa, jos energiavarastot ovat nollissa. Tuloksena on helposti ihanasti maitohappokipeiden lihasten sijaan päänsärky ja pettymyksen täyteinen ei-musta-oo-mihinkään -olo.
Toisaalta täysi vatsa ei sekään ole mikään mukava treenikaveri. Itse en aikakaan pysty yhtään mihinkään, mikäli kunnon ruokailusta on alle kolme tuntia. Eikä kysymyksessä ole mikään hienostelu vaan ateria saattaa tehdä ihan vakuuttavia yrityksia tulla takaisin tervehtimään päivänvaloa. Ei mikään loistava fiilis urheillessa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tässä nyt pari viikkoa kuuden viikon kuntoiluhaasteeni kanssa tsempattuani, olen löytänyt muutaman herkullisen ja hyvin energiaa antavan välipalan. Tuntia-paria ennen liikuntasessiota nautittuna näistä saa justiinsa sopivasti energiaa, mutta vatsa ei silti tunnu liian täydeltä.
Välipala 1: Marjoja, siemeniä, manteleita ja rahkaa. Puoli purkkia rahkaa, auringonkukansiemeniä, manteleita ja pieni ropautus esikypsennettyjä kaurahiutaleita on herkullinen ja terveellinen pieni pala ihan milloin vain. Itse tykkään happamista maitotuotteista, mutta jos “raaka” rahka tökkii, herkkua voi makeuttaa teelusikallisella luomuhunajaa.
Treeni & Ruoka 2
Välipala 2: Vihersmoothie pinaatista, basilikasta ja avocadosta. Sitruuna tai lime antaa smoothielle kaivattua raikkautta (pelkkä pinaatti on aika ankaran makuista…) ja pellavansiemenistä saa kaikkea mahdollista soluja hellivää, uudistumista ja palautumista edistävää. Avocadon ansiosta koostumuksesta tulee ihanan kermaisaa ja hyvät kasvisrasvat pitävät nälän poissa treenin aikana.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
 
Välipala 3: Ruisleipä on ihan parasta super-foodia! Valitettavasti täällä meidän puolella Pohjanlahtea ei tunneta ihan yhtä laajaa ruisleipävalikoimaa kuin mitä koto-Suomessa. Onneksi kaupasta sentään löytyy yhtä Fazerin perusversiota, jota pitää aina löytyä varastoista. Muusattu avocado, ripaus suolaa ja vähän pippuria myllystä ja täydellinen pikavälipala on valmis!

Minimarket Sample Sale 2014
Tiedän ihan hyvin, että 99,5 % blogini lukijoista ei ole tänä viikonloppuna Tukholmassa. Mutta tiedoksi kaikille niille puolelle prosentille, jotka sattuvat olemaan tai peräti asuvat täällä: minimarketin sample sale (+ massiivisesti kamaa vanhoista mallistoista) jatkuu vielä tänään ja huomenna. Lähin T-bana on Zinkensdamm ja varastotilan oloinen mesta sijaitsee vastapäätä, eli kadun toisella puolella Nitty Gritty -putiikkia.
Terveisin nimim. “Ihan tosi paljon ihania kenkiä”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Perheen Dr. Martens -valikoima vahvistui jälleen. PUB-tavaratalon kenkäosasto ilmoitti tässä muutama päivä sitten, että heillä on menossa totaaliloppuunmyynti – koko varasto myytiin -50% alennuksella. Tiesin, että siellä on kaikkia kivoja merkkejä, Vagabondia, Tiger of Swedeniä, Conversea, Billi Bitä etcetera, joten päätin käydä tsekkaamassa töitten jälkeen, jos vaikka löytyisi jotain kivaa.
Puoli kuuden aikaan illalla valikoimaa ei ollut enää juurikaan jäljellä. Tosi pienijalkaiset, suurijalkaiset ja miehet löysivät vielä varmasti ihan kivasti kaikenlaista, mutta meikäläisessä keskiverrossa 38-koossa oli jäljellä lähinnä lohenpunaisia pumpseja ja pornahtavia glitterijuhlakenkiä järkyttävän korkealla korokepohjalla. Ei siis toisin sanoen mitään, mitä itse olin etsimässä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Olin jo melkein lähdössä pois, kun huomasin yhdessä nurkassa muutaman parin Dr. Martenseja. Ensin nappasin käteeni tosi kivat 8-reikäiset Union Jack Martensit 38-koossa. Hetken mietin, että olisinko voinut hankkia ne itselleni, mutta sitten totesin, että vaikka ne onkin tosi hienot, vuodessa olisi ehkä kaksi tai kolme tilaisuutta, johon voisin laittaa ne päälleni. Lisäksi niiden alkuperäinen hinta oli aika suolainen, joten mitenkään hirmu edulliset ne ei olisi ollut edes puoleen hintaan. (Bongaa kuvasta virallisen blogiassistentin korvat!)
Seuraavaksi iskin silmäni pariin kuuman pinkkejä, kiiltonahkaisia Martenseja, koko 39. Pikainen tekstari Peetulle Umeåån, kuvan kanssa, ja tiedustelu, josko neito haluaisi uudet kengät. Aavistin, että nämä voisi olla toivelistalla, koska muistan Peetun huutaneen  ei-niin-suurella menestyksellä vastaavia ruotsalaisella huuto.fi -tyyppisellä sivustolla. Ylimpänä toivelistalla taisi olla vastaavat, mutta ei kiiltonahkaisina, mutta nopeasti tuli tekstari takaisin, että jees pliis. Niinpä perheen Dr. Martens -populaatio lisääntyi jälleen yhdellä parilla.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Toisen kengän kärjessä oli parin nuppineulan pään kokoinen jälki, joka näytti aivan siltä, kuin nahka olisi rikki. Siksi ne varmaan olivat vielä alkuillasta myymättä. Katsoin heti, että tuo kyllä näyttää ihan siltä, kuin se olisi nahkaliimaa (mikä lähtee varsinkin kiiltonahasta varsin helposti pois) ja vein kengät kassalle tsekattavaksi. Samalla, kun myyjä siivosi kengänkärkeä pyyheliinan avulla, juttelimme hiukan loppuunmyynnistä ja sen syistä.
Kuulemma kaikki PUBin putiikit on irtisanottu. Liikekiinteistön omistaja on vaihtunut ja koko tavaratalolle haetaan (jälleen, if I may say so…) uutta ideaa ja konseptia. Tavallaan harmi – ja ihme – että niin keskeisellä paikalla oleva perinteikäs tavaratalo vaan ei saa hommaa toimimaan. Mutta meille kuluttajille tämä on tietty jossain määrin myös hyvä uutinen: ainakin nyt ylimenoaikana kantsii poiketa PUBissa, jos sattuu olemaan hoodseilla. Loppuunmyyntejä on varmasti joka kerroksessa, vaikka niistä ei isosti erikseen tiedotettaisikaan.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ja vain pikaisesti Tukholma-visiitille tulijoille tiedoksi: PUB on se tavaratalo, joka on Hötorgetin laidalla, vastapäätä sitä varsinaista maamerkkiä, sinistä konserttitaloa. Ja jos nyt on vaikka päiväristeilyllä niille kulmille eksynyt, ei todellakaan kannata missata kulmittain vieressä olevaa Hötorgs Saluhallenia. Hötorgshallenin sisäänkäynti näyttää siltä kuin olisi menossa johonkin multiplex-leffateatteriin, mutta jos ottaa liukuportaat alas, pääsee pian kivaan ja herkulliseen kauppahallimeininkiin.
Matkakohteena Hötorgshallen ei toki ole ollenkaan samaa luokkaa kuin esmes Östermalmin ihanan tunnelmallinen Saluhall, mutta jos on muutenkin niillä kulmilla (Sergels Torg – Drottninggatan – Åhléns) ja haluaa kuitenkin välttää McDonaldsilla lounastamisen, on Hötorgshallen ihan loistava vaihtoehto.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
 
Enää viikko siihen, kun Peetu tulee käymään kotona! Jei!! Kiva, että on hienot kengät täällä odottamassa neitokaista. Puhuttiin juuri hetki sitten puhelimessa ja Peetu lupasi ottaa mukaan asun, johon uudet martensit sopivat – eli saadaan ihan kunnolliset asukuvatkin näistä!

Old stuff