Trendien kanssa on sellainen hassu juttu, että vaikka ei olisi pisaraakaan kiinnostunut muodista, trendien vaihtelu vaikuttaa siihen, mikä tuntuu ”normaalilta”, ”tavalliselta” ja jopa ”klassiselta”. Tuo alitajuinen silmä muuttuu luonnollisesti huomattavasti hitaammin kuin huippumuodin pintatrendit, mutta se ei ole mikään staattinen juttu niilläkään, jotka eivät tietoisella tasolla ole lainkaan kiinnostuneita pukeutumisesta tai tyylikysymyksistä.
Aivan selkeästi ilmiön huomaa, kun katselee vanhoja valokuvia. Etenkin, jos kysymyksessä on ajanjakso, joka ei vielä ole pyörähtänyt täyttä kierrosta trendikartalla, tulee helposti olo, että mitähän ihmettä oikein ajattelin, kun lähdin ihmisten ilmoille tuon näköisenä!

Miksi moinen alustus?
Ihan siitä syystä, että olin tikahtua riemuuni, kun luin Voguesta, että kesän trendikkäimmät jalkineet on lipsut!
Ei niin, että tarvitsisin tai kaipaisin mitään yleistä siunausta tyylivalinnoilleni. Totuus on kuitenkin se, että parina viime kesänä olen vain äärimmäisen pitkin hampain laittanut jalkaani mitään muita kengän tapaisia kuin lipsuja. Kaikki muut jalkineet tuntuvat vain hiertävän ja puristavan ja ovat kaikin puolin hankalat.
Dilemma on se, että ihan kaikissa yhteyksissä en kuitenkaan halua antaa ylikasvaneen rantahipin vaikutelmaa, ja silloin lipsut vaan ei kertakaikkiaan käy. Paitsi ehkä nyt, jos ”yleinen silmä” alkaa nähdä nuo ihan varteenotettavina kesäjalkinevaihtoehtoina!
On sitä trendikartalla hullumpaakin nähty!

Vogue Parisin lisäksi myös Ruotsin Elle listaa lipsut yhdeksi tämän kesän tärkeimmistä trendeistä. Ihan bonuksena Elle mainitsee, että nyt ei tarvitse kaivaa aivan poskettomasti kuvetta pysyäkseen aallon harjalla, sillä kaikkein kuumimmat ovat klassiset, varsin siedettävän hintaiset Havaianakset.
Ostoslakkolainen täällä ruudun tällä puolella kiittää, että kaapista löytyy jo yhdet ruskeat perinteiset sekä mustat että violetit slimit.

Mitäs sanotte? Tuleeko pysyvämpi trendi vai onko vain tämän kesän villitys?
Kaikki kuvat: Vogue.fr

Tai jatkuu ja jatkuu – kaikki on tietty suhteellista. Jotenkin pääkoppa on jo sitä mieltä, että on kovastikin syksy – ja sanoohan kalenterikin niin. Mutta toisaalta viime viikonloppuna oli vielä niin hurjan lämmintä, että mitään kesähepeniä kummempaa ei voinut kuvitellakaan käyttävänsä. Uimarantakelit suorastaan, varsinkin lauantaina.
Sama ristiriita pätee toimistopukeutumiseen. Periaatteessa tuntuu hullulta, suorastaan luonnonvastaiselta, lähteä officelle kovin kesäisessä outfitissa. Mutta kun lämpötilat huitelevat parinkympin päälle, ei tunnelmalliset tweedit ja muhkeat neuleetkaan vaikuta oikein järkevältä vaihtoehdolta. Vallan pulmallista!

Kun sitten soppaan vielä lisää sellaiset päivät, jolloin aamulla töihin lähtöä tehdessä aurinko paistelee pilvettömältä sinitaivaalta ja lämpöä on aamuksi lupaavat 18 astetta, mutta iltapäivällä pilvistyy, viilenee reippaasti ja sataa ihan syksyisen uskottavasti. Meillä on täällä ollut nyt kaksi sellaista päivää peräkkäin, mikä tuntuu hiukan skitsolta suoraan sanottuna. Miten voi olla, että eilen illalla satoi ja oli tosi syksyistä ja aika viileää, aamuksi vaihtui sama suloinen loppukesämäinen auringonpaiste, jolla eilinenkin alkoi, mutta nyt taas on pimeää, harmaata ja sateista. Eihän tässä ole mitään logiikkaa!
No, pienethän ne on murheet silloin, kun päänvaivana on säänmukainen pukeutuminen. Haha!
Tässä asussa olin eniveis toimistolla viime perjantaina, kun oli vähän loogisemmin aurinkoista ja lämmintä. Tuumasin, että kauluspaita fiksuunnuttaa city-mittaisia shortseja sen verran, että niissä voi casual Fridayn hengessä mennä töihin. En kyllä yleensä enkä helposti pidä shortseja toimistovaatteena, mutta suurelta lahjalta tuntunut intiaanikesän lämpö ja perjantain aiheuttama rennompi fiilis sai kokonaisuuden vaikuttamaan ihan passelilta.

Minä kun olen sellainen vaatteiden (ja etenkin asusteiden!) puhkikäyttäjä, ei blogin asukuvissa useinkaan ole mitään muuta uutta kuin yhdistely ja “stailaus”. Nyt on luvassa poikkeus, sillä tällä kertaa asussa on peräti kaksi kesällä hankittua juttua.
Toinen niistä on Ray Banin aivan mielettömän ihanat muovipokaiset aurinkolasit. Olen ostanut ne tästä Instrun kampiksesta saamallani lahjakortilla – eli oikeastaan en ole varsinaisesti saanut niitä, vaan ostanut ne saamallani palkkiolla. Sitä on vaan ollut nyt viimeaikoina ollut niin paljon keskustelua blogien piilomainonnasta, joten parempi kai olla yliselkeä asian kanssa.
Olin ihan varma, että voin laittaa linkin Instrun sivuille, mistä löytyy selkeä tuotekuva aurinkolasikaunokaisista, mutta en ainakaan nyt pikaisesti löytänyt tuota mallia sieltä enää. Pokat on nimittäin erittäin kiva yhdistelmä läpinäkyvää muovia ja vaaleaa alumiininväristä metallia. Sangat on juuri tuota metallia ja ne on muotoiltu normaalia Ray Ban -metallisankaa leveämmiksi, ihanasti vähän retro-henkisiksi.
Aurinkolasivalikoimani on jotenkin salavihkaa paisunut varsin kattavaksi, mutta sen jälkeen, kun hankin nuo uutukaiset, en ole muita blehoja nenälleni laittanut. Muistinko sanoa, että ne on vielä kaiken lisäksi aivan untuvaisen unelmankevyet nenällä?


Toinen uutuus on asun sandaalit, poikkeuksellisen erinomaisesta käyttömukavuudesta tunnettua Mephisto-merkkiä. Nekin ostettu kesäiseltä Tampereen reissultani. Sokkarin takakulman vieressä Hallituskadulla sijaitseva pikkuputiikki on juuri sellainen, missä saa niin erinomaista ja asiantuntevaa palvelua, että ex tempore -hankinta tuntuu hyvältä ja kestävältä ratkaisulta.
Tinni on luottanut Mephiston kenkiin jo vuosikaudet ja yrittänyt tolkuttaa allekirjoittaneelle, miten mukavat ja hyvät ne on jalassa. Konkreettisin esimerkki oli taannoisella Riminin reissullamme (mitä, onko siitä jo kolme vuotta??), kun päivän kävelyn saldona allekirjoittaneella oli koko päkiän levyiset rakot molemmissa jaloissa huolimatta hyvin sisäänajetuista sandaaleista – ja Tinnillä vain 20 000 askeleen saldo iPhonen askelmittarissa, kiitos Mephiston mukavuuden.
Siitä huolimatta olen suhtautunut pikkuisen tuhahdellen Tinnin suosituksiin; “varmaan joo hyvät, mutta miten hyvät sitä nyt kengät ylipäätään oikein voi olla”? No, nyt voin itse ihan käytännössä todeta, että aivan kertakaikkiaan poikkeuksellisen hyvät! Kiitos vaan rakkaalle bestikselleni, että on jaksanut kaikki nämä vuodet valaista pänköä ystäväänsä. Nyt vihdoin ymmärrän, mistä hän on puhunut!

En tietenkään voi mitenkään hyljätä kaikkia ihania, suloisia, sieviä ja mageita kenkiäni, jotka mukavuudeltaan eivät yllä lähimainkaan näiden uutukaisten tasolle. Mutta kyllä naisihmisen kenkägarderobissa on aika vakava aukko, jos ei sieltä löydy yhtään paria katseita kestäviä sandaaleita, jotka jalassa voi kepeästi viettää tuntitolkulla kävelyä sisältävän kaupunkipäivän. Mintun valikoimassa oli tätä ennen lähinnä muutama pari Havaianaksia ja sitten niitä, joilla ei paria korttelia pidemmälle kävellä.
Tinni on käyttänyt omia Mephiston- sandaaleitaan jo vaikka miten kauan ja itsekin laskiskelen, että näiden hinta/käyttökerta -indeksi tulee varmasti olemaan mitä parhain. Juuri sellaiset hankinnat on mielestäni ihan ookoo, vaikka varsinainen ostopäätös tulisikin täysin ex tempore ja periaatteessa oli sopimus itsensä kanssa, että nyt voisi vähän hillitä sitä ostiskelua.

• kauluspaita, Forever21
• toppi, Primark
• shortsit, Lindex
• sandaalit, Mephisto
• arskat, Ray Ban
• laukku, Mulberry

Ja jos joku ihmettelee uusia talismaani-rannekorujani, niin ne olen tehnyt itse!

Nyt on melkein sellainen tilanne, että pitää laittaa ruksi seinään monestakin eri syystä.
En edes muista, miten älyttömän kauan olen etsinyt siistejä, hillittyjä, hyviä, ballerinamaisia avokkaita, jotka ovat “kiinni” varpaiden kohdalta, mutta avoimet takaa. Olen ennenkin tilittänyt, että jostain syystä joko kantapäideni muotoilu tai kävelytyylini – en tiedä kumpaa syyttäisin – tekee mahdottomaksi avokkaiden ja ballerinojen käytön.
Tarvitsen vähintään sling back -tyyppisen ratkaisun, että kengät pysyvät jalassani. Se rajoittaa aika olennaisesti kenkävalintoja, kun tavoitteena on klassinen business-pukeutuminen.

Nyt kuitenkin kenkäjumalat ovat kuulleet huutoni ja kukapa muu kuin monesta muustakin kenkäkiipelistä pelastanut Vagabond esitteli viime kesän mallistossa aivan täydellisen virkanaisen peruskengän!
Sling back -avokkaiden muotoilu on niin klassinen ja hillitty, että kriitikot voisivat kutsua sitä tylsäksi. Itse koin varsinaisen halleluja momentin, kun törmäsin kesäalessa omaa kokoani olevaan mustaan kenkäpariin.

Jos ihan perus-t-paitoja tai -toppeja ei lasketa, en ole ikinä hankkinut mitään vaatetta tai asustetta useammassa värissä, vaikka olisin ollut ko. asiaan miten tyytyväinen hyvänsä. Tiedän, että monilla on tapana hamstrata hyväksi havaitsemiaan vetimiä eri värisinä ja ymmärrän sen oikein hyvin. Itselleni se ei vain ole ollut ajankohtaista aikaisemmin.
Nyt oli kuitenkin ihan pakko hankkia sekä pintanahkaiset mustat että mokkanahkaiset harmaat kengät samaa mallia. Ei ole ollenkaan varmaa, että sitä hetikohta törmäisi yhtä täydellisiin työkenkiin.

Tsekkasin juuri läpi isoimmat Vagabondia myyvät nettikaupat ja näyttää pahasti siltä, että tuo Jamilla-malli on loppuunmyyty kaikkialta. Nyt täytyy vain toivoa, että siellä päättävät ottaa tuon yhdeksi klassikkomalliksi – itse voisin ainakin kuvitella hankkivani samanlaiset vielä useammassakin värissä.
Kirkkaanpunaiset mokkanahkaiset ja pintanahkaiset nudet olisivat ehdottomasti seuraavaksi hankintalistallani, jos sellaisia joskus tulee myyntiin. Ja voisinpa tehdä myös sellaisen ennenkokemattoman teon, että ostaisin toiset mustat odottamaan sitä, kun olen kävellyt puhki nuo ensimmäiset!

Päivän asukuvissa molemmat kengät ovatkin jo tehneet ensiesiintymisensä (mustat tässä asussa ja harmaat tässä), mutta sen kerran, kun löytää jotain sellaista, mitä on pitkään etsinyt, se on mielestäni ihan oman postauksen arvoinen juttu.
Kohta alkaa tosin olla sen verran viileää aamuisin, että ihan avokkailla ei enää tarkene. Ajattelin viedä molemmat parit officelle, onhan se mukava vaihtaa sisäkengät jalkaan etenkin sadepäivinä ja miksei muutenkin.

En olekaan pitkään aikaan tehnyt klassista “New in” postausta. Ei niin, että olisin mitään kovin kummoista viime aikoina shoppaillutkaan. Nyt on kuitenkin eri tilanne – löysin nimittäin Rizzon kesäalesta niin ihanat  niittitennarit, että ne pitää saada esitellä oikein kunnolla.
Olen jo pitkän aikaa – ja hiukan vaihtelevalla menestyksellä – yrittänyt noudattaa periaatetta, että ostan uutta vain, jos samaan tarpeeseen ei löydy garderobistani vastausta. Sikälihän tuo on aika heppoinen elämänohje, sillä helpostihan sitä nyt aina jonkin uuden tarpeen itsellensä keksii, jos jotain pakko-saada -tyyppistä osuu eteen.

No, nyt oli sellainen tilanne, että toimistollekin käyvien tennareitteni siisteysaste alkaa olla sitä luokkaa, että ei niitä oikein enää kehtaa pitää kuin vapaa-aikana. Keväinen puhdistusoperaatio pidensi selkeästi raksujen Adidas Superstarieni käyttöikää, mutta koska käytän tennareita tosi paljon, alkaa nekin olla jo edustuskäyttöelinikänsä loppuvaiheessa.
Eli siis tarvitsin todellakin siistit ja kivat sneakersit, jotka voisin näppärästi yhdistää niin siisteihin housuihin kuin hameeseen ja mekkoonkin.
En ollut edes etsimässä mitään erityistä – korkeintaan kannasta avoimia matalakorkoisia avokkaita työkäyttöön – kun Rizzon ohi kävellessäni silmäni osuivat alepöytään ja bongasin ihanat savenvalkoiset niittitennarit. En ollut uskoa hyvää tuuriani, kun varastosta löytyi vielä täysin iskemätön pari kokoa 38!

Malliltaan niittitennarit on kapeammat ja naisellisemmat kuin Superstarit. Onneksi pohjasta löytyy paksuutta ja niititkin tietty auttavat, ettei yleisilme ole liian neitimäinen.
Myös väri on ihan just eikä melkein. Täysin valkoisia tossuja en olisi varmastikaan vilkaissut kahta kertaa, mutta utuinen, lähes pastellinen savenvalkoinen on ihan täydellinen. Vaikea sanoa, miten väri säilyy käytössä – toisaalta eipä nuo nyt työmatkoilla kovin kaksiseen kuormitukseen joudu. Urheilukengät on sitten erikseen.

Ihan pikku varoituksena tässä; ihastuin niittitennareihin niin palavasti, että tulette aivan varmasti näkemään niitä asukuvissani kyllästymiseen asti! Haha!

Vaikka eilen vähän kiukuttelinkin, kyllä se nyt taitaa kuitenkin olla niin, että kevättä ei olekaan peruttu. Tänään on jo ollut taas huomattavasti lempeämpi keli ja viimeistään säätiedotusten lukeminen luo uskoa siihen, että lämpimämmät ja aurinkoisemmat päivät ovat ihan kohtsillään takaisin täällä.
Päätin vauhdittaa kevätfiilisten saapumista huoltamalla perusteellisesti raksut Adidas Originals Superstar -tennarini.

Tässä on lähtötilanne.
Parin vuoden intensiivisen käytön jäljet on selvästi havaittavissa. Vaikka olenkin vähän sellainen äh-ei-se-ole-niin-justiinsa -tyyppi, on tennarit jo sen verran kulahtaneet, ettei niillä oikein kehtaa enää mihinkään fiksumpaan paikkaan mennä. Viimeksi, kun olin ne päällä toimistolla, tuntui, että ovat jo hiukan liian räjähtäneet jopa casual Friday -outfitin osaseksi.

Eipä sitten muuta kuin tuumasta toimeen!
Valkoisten nahkaisten sneakersien perusteelliseen freesaamiseen tarvitaan: käsitiskiainetta, siivoussieni, pehmeä rätti, kenkärasvaa (väritöntä), whitening-hammastahnaa, käytöstä poistettu hammasharja ja uudet valkoiset kengännauhat.

Homma menee näin:

1. Kostuta sieni lämpimällä vedellä ja tiputa siihen muutama pisara käsitiskiainetta. Putsaa tossujen nahkaiset osat sienen pehmoisella puolella (ota nauhat pois, niin sujuu helpommin). Muoviset/kumiset osat, kuten pohjan kantti ja Superstareissa kengän kärki, kantsii rapsutella sienen karkealla puolella. Käsitiskiaine on yllättävän tehokas pesuaine ollakseen kuitenkin niin hellävarainen. Etenkin, jos tossuissa on rasvapohjaista likaa, se toimii erinomaisesti. Nahkaisia sneakersejä ei voi varsinaisesti huuhdella, joten pyyhi pesuaineet lopuksi pois huuhdellulla ja melko kuivaksi puristellulla sienellä.
2. Ota hammasharjaan pieni määrä valkaisevaa hammastahnaa ja harjaa läpi kaikki muoviset osat. Käytä sientä hammastahnan pois pesemiseen, kun olet valmis.
3. Levitä paksu kerros hyvää kenkärasvaa kaikille nahkaisille pinnoille. Rasvan kannattaa antaa vaikuttaa ainakin 20 min ja sen jälkeen ylimääräinen rasva pyyhitään pois pehmeällä rätillä. Itse olen repinyt sopivan kokoisia kengänputsauslappuja vanhoista, käytöstä poistetuista lakanoista. Niin nekin saa palvella vielä viimeisen kerran, kenkärasvaisia rättejä kun ei oikein saa edes pesemällä puhtaaksi.
4. Pujottele uudet vitivalkoiset nauhat paikoilleen.

Voilá! Valmista tuli!
Koko hommaan ei mene kovinkaan kauaa, joten nyt ihmettelen, että miksei tuota tullut tehtyä aikaisemmin. Sama juttu tässä, niinkuin niin monessa muussakin asiassa, että jos olisi ryhtynyt puuhaan ennenkuin tilanne on riistäytynyt käsistä, olisi lopputuloskin huomattavasti parempi. Muita kenkiäni hoidan varsin mustasukkaisesti, puunaan, kuivaan ja rasvailen, mutta jostain syystä tennarit ovat jääneet ihan oman onnensa nojaan.
Säännöllinen rasvaus auttaa mm. siihen, että nahan maalipintaan ei tule taitekohtiin niin helposti halkeamia. Kuvasta näkee hyvin, miten varsinkin vasemman jalan kenkään on varpaiden päälle syntynyt pieniä railoja, joissa maali on lohkeillut. Niihin ei mitkään huoltotoimet tai jälkiviisaus auta – olisi pitänyt olla reippaana rasvapurkin kanssa jo aikaisemmin.

En voi ollenkaan käsittää sitä tyyliä, että kengistä, vaatteista tai tavaroista ylipäätään ei pidetä huolta. Itse teen kaikkeni, että jokainen hankintani kestäisi mahdollisimman pitkään. Oikea huolto on kaiken a ja o.
Tosin nämä Adidaksen tennarit on kyllä ihan erityisen rakkaat. Syy näkyy kuvassa! Olin vähällä olla ottamatta omaa tekstiä painettuna kenkiin, kun olin noita tilaamassa. Onneksi kuitenkin päätin, että olkoot miten hölmöä tai lapsellista tahansa, haluan oman nimeni kultakirjaimilla Superstareihini. Tuosta pienestä yksityiskohdasta on ollut niin älyttömän paljon iloa, että nytkin tätä kirjoittaessani ihan hymyilyttää, kun katselen ylläolevaa kuvaa!

ENNEN         – – – – – – – – –         JÄLKEEN

Vertailukuvasta tuli valitettavasti aavistuksen ylivalottunut, ihan noin suuresta erosta ei ole kysymys. En menisi myöskään väittämään, että tennarit ovat kuin uudet. Omaan silmääni parannus on kuitenkin erittäin selkeä ja varsin rähjäisistä ex-valkoisista sneakerseistä tuli jälleen jos ei nyt ihan salonkikelpoiset niin ihan reilusti toimistosiistit.
Kannattaa tosiaankin uhrata pieni hetki aikaa ja minimaalisesti vaivaa, sillä palkintona on freesit valkoiset tennarit kevätkaduille! Kuiville kevätkaduille.
Laiskoille ja kiireisille vinkiksi: mikäli sneakersit eivät ole päässeet vielä kovin pahaan kuntoon, vain vaihtamalla uudet puhtaat nauhat ilme muuttuu kertaheitolla siistimmäksi.