Peetu lähti juuri vapun viettoon. Tosin täälläpäin vappu ei ole juuri mainitsemisen arvoinen juhla – monet tuskin muistaa koko asiaa tällaisena vuonna, kun sen ansioista ei tipu edes yhtä ainokaista ylimääräistä vapaapäivää. Peetun kaveriporukka päätti eniveis pistää pystyyn pienimuotoisen pikinikin ja käydä sitten katsomassa jotain keskustan kulmilla poltettavaa vappukokkoa. Kokon polttaminen vappuna – juhannuksen sijaan – on about ainokainen mainitsemisen arvoinen ruotslaisvappuperinne. Suomalaisia vappuperinteitä kunnioitettiin meillä Peetun paistamilla tippaleivillä. Ohje tulee varmaan jonain päivänä Peetun ruokablogiin My kitchen is my kingdom.

Säätila on ollut täällä tänään oikein mukavan aurinkoinen ja melko lämmin. Tosin rimpsakka tuulonen viilentää yleisvaikutelmaa aikas tehokkaasti. Peetu päätti uhmata vappusäiden haltijoita ja lähteä piknikille paljain säärin. Piknik-eväät kulkee matkassa kätevästi Kånkenissa.

• neuletakki, adidas
• shortsit, 2nd hand/Beyond Retro
• toppi, Håkan Hellström -keikkapaita
• tennarit, Converse <3 Marimekko
• reppu, Fjällräven
• kello, Zadig & Voltaire
• kuulokkeet, WeSC
• korut, Kalevala Koru, Forever21 ja 2nd hand

Kaikenlaista kivaa pikkumatkaa on tiedossa pitkin kevättä – ihanaa! Tykkään reissata lähelle ja kauas – lyhyt viikonloppupyrähdys ilostuttaa kovasti ja pidemmät reissut kauemmas avaa kummasti silmiä kaikkien elämysten lisäksi. Itse matkalla olo on tietty aivan mahtavaa, vaikka monesti kotiin tulo onkin yksi huippukohdista. Ehkä matkustamisen yksi syy onkin juuri se, että saa nauttia kotiinpalun onnesta? Matkasuunnitelmien teko ja kaikenlainen säätäminen etukäteen on myös osa koko iloa. Mitään varsinaisia minuuttiaikatauluja en tapaa tehdä, mutta pikkuisen on kiva tietää etukäteen asioita paikasta minne on menossa, ettei aikaa kulu ihan pelkästään päämäärättömään haahuiluun.

Vapun jälkeisenä viikonloppuna on tiedossa pitkästä aikaa reissu Tampereelle! Kaiken muun mukavan lisäksi ohjelmassa on vanhan lukioluokan luokkakokous… Vähänkö siis jännittää kaikkien ihmisten tapaaminen oikeasti Todella Pitkästä Aikaa!!

Toukokuun lopussa lähdetään bf:n kanssa synttärireissulle Lontooseen – niinkuin täällä jo ehdinkin mainostaa. Ja kesäkuun alussa on tiedossa pikku visiitti ihanaan Amsterdamiin!

Olen käynyt Amsterdamissa – kun tarkemmin mietin – aika monta kertaa. Ihan ensimmäinen kerta oli joskus vuonna zero Interrail-reissulla parin kaverin kanssa. Siitä en juuri muista kuin tilavan, mutta sopivan nuhjuisen hotellihuoneemme ja että hengaltiin jossain ulkoilmakonsertissa ja se oli kivaa. Seuraavat kerrat ovat olleet lähinnä työ- ja konferenssimatkoja, jolloin itse kaupuunkiin tutustumiseen ei ole juuri jäänyt aikaa.

Kesäkuun alussa toteutuu vihdoinkin yksi pisimpään vireillä olleista matkasuunnitelmista, kun pääsemme tyttöporukalla yhdessä matkalle. Ja jollain hämmästyttävällä galaxisella onnella ajankohta sitten yllättäen sopi kaikille – aivan mahtavaa. Nyt on siis kysymys laumasta ruuhkavuosia eläviä naisia, joita tuntuu välillä olevan ihan mahdoton saada edes saman illallispöydän ääreen. Saatika nyt sitten oikein matkalle!

Amsterdam valikoitui kohteeksi lähinnä matkayhteyksien, halpojen lentojen ja intuitiivisen poissulkemisen periaatteella. Nyt tuntuu, että juuri parempaa kohdetta ei olisi voinut valita. Kaupunki on sopivan kompakti viikonloppureissua ajatellen. Melkein kaikkiin pakkoihin pääsee kävellen ja tarjolla on sopivasti nähtävää ilman, että väkisin tarvitsee tunkea itseään ylitäysiin museoihin.

Edelliselle Amsterdamin reissulle sain mahtavia vinkkejä blogin kautta. Mm. herkullinen Brasserie Harkema olisi jäänyt ihan kokematta ilman vinkkejänne. Just nyt tuntuu, että kaipaisin eniten vinkkejä kivoista putiikeista, paikallisista ketjuista, hyvistä 2nd hand mestoista ja mikäli vain mahdollista merkkivaatteita myyvistä outleteista!

Viime kerralla löysin sekä pääostoskadun että high fashion alueen, mutta nyt olisi hauska käydä jossain vähän persoonallisemmissa putiikeissa. Eli jos jollakulla olisi antaa vinkkiä, missä sijaitsee Amsterdamin “Södermalm”, mistä kannattaisi jahdata vähän erikoisempia juttuja ja onko siellä esim. kirppiskulttuuria tms. paikkoja, jotka olisi kiva tsekata, otan vastaan vinkkejä erittäin kiitollisena! Tai jos olette bonganneet jonkun hyvän sivuston tai blogin aiheesta niin pistäkää ihmeessä linkkiä jakoon!

Toisaalta odotan kuitenkin eniten ihanaa yhdessäoloa parhaitten kavereitteni kanssa. Tinni on varannut meille majapaikaksi varsin messevän oloisen huoneiston, jossa on noin sadan neliön terassi… Voin hyvin kuvitella, että ainakin jossakin vaiheessa oman terassin sohvat kutsuvat tunkutäynnä olevia baareja enemmän. 🙂

Mutta ensin minä lähden Tampereelle!

Kuvailin ensimmäisiä katumuotikuvia täällä Tukholmassa muutama päivä sitten Olympus Street Fashion -kampista varten. Kiertelin Söderissä bongailemassa mielestäni hauskasti ja persoonallisesti pukeutuneita ihmisiä. Se on oikeasti ihan hillittömän hauskaa puuhaa! Aivan jokaikinen, jota kysyin kuvattavaksi, suostui samantien ja oli silminnähden ilahtunut ja mielissään – jopa imarreltu saamastaan kunniasta. Vähemmästäkin sitä tulee myös kuvaaja todella iloiseksi. 🙂

Yritin bongailla persoonallisia tyylejä, jotka hiukan särkisi sitä stereotyyppistä kuvaa, että kaikki tukholmalaiset naiset pukeutuvat tismalleen saman trendikkään muotin mukaisesti. Mielestäni onnistuin ihan kivasti…

Marlene kertoi rakastavansa kaikkea vanhaa ja kaunista, yhdistelevänsä ennakkoluulottomasti kirppislöytöjä ja uutta sekä tykkäävänsä yksityiskohdista ja väreistä. Inspiroiduin itsekin, kun hän kuvaili, miten säännöllisesti tutkii garderobinsa sisältöä ja kehittelee uusia yhdistelmiä, joita ei ole tullut aikaisemmin ajatelleeksikaan. Ihan hyvä vinkki vähän perinteisemmänkin vaatevaraston haltijalle.

Valloittavan rento Katja kertoi juuri miettineensä kaverinsa kanssa omaa tyyliä ja mikä siitä tekee oman oloisen. Siitä huolimatta asian tiivistäminen pariin lauseeseen on haastava paikka kenelle tahansa. Rentous, luonnollisuus ja iloinen ska-hippiys ovat ainakin tällä hetkellä avainsanoja.

Kannattaa muuten käydä Olympus Street Fashion -sivulla äänestämässä omaa suosikkiaan. Äänestäjien kesken arvotaan mahtavan kätevä Olympus PEN E-PL2 -kamera! Kaikilla halukkailla on myös mahdollisuus osallistua itse katutyylien ikuistamiseen. Lukijoiden Indiedaysiin lähettämien kuvien joukosta valitaan paras ja sekä kuvaaja että malli saavat omakseen samaiset Olympus PEN E-PL2 -kamerat. Bra va!!

Nyt kävi niin, että päädyttiin Peetun kanssa TopShopiin ja iskettiin silmämme ehkä maailman suloisimpaan sähkönsiniseen pikkulaukkuun! Aikamme kinattiin kumpi näki sen ensin kunnes todettiin, että eiköhän olla järkeviä ja osteta ihanuus puoliksi… Toistaiseksi ei ole tullut vakavaa riitaa siitä, kenen vuoro on keikkua laukkukaramelli olalla.

Ihan klassinen stoori on se, että oikeastaan ensin vähän inhoaa tai ainakin vierastaa jotain juttua. Sitä vähän pyörittelee päässään ja seuraavaksi huomaa, että ko. asiasta on tullut ihan pakkomielle. En voisi edelleenkään kuvitella pukeutuvani kokosähkönsiniseen, mutta pienenä asun piristeenä väri toimii ihan hillittömän hyvin. Takaraivossa on jo hetken ollutkin jonkun pienen väriläiskän hankkiminen kevätgarderobia säväyttämään. Tavallaan tässä tuli vähän niinkuin kaksi-kärpästä-yhdellä-iskulla -tyyppinen ratkaisu. Tai oikeastaan neljä, koska yksi laukku ratkaisee samat kaksi dilemmaa sekä Peetun että Mintun garderobissa. Todellista tehokkuusajattelua!! :DD

Laukku on söpösti malliltaan vähän vanhanaikaisen koululaukun tai salkun näköinen, mutta kooltaan noin kolmasosa. Käsikahvasta kannettaessa salkkumaisuus korostuu. Olkaremmi on riittävän pitkä, että laukkua voi mukavasti kantaa ristiin olan yli.

Kooltaan se ei ole suurensuuri – eli Minttukin joutuu jättämään osan maallisesta omaisuudestaan kotiin. Ehkä asian kanssa tulee toimeen ja tosiaan voi kyllä kysyä, miksi käsilaukussa pitää aina olla niin paljon tavaraa. Harvoin sitä esimerkiksi lukee useampaa kuin yhtä pokkaria kerralla… 🙂

Laukkusöpöliini on suloisen pehmoista ja TopShopiksi varsin laadukkaan oloista nahkaa. Sisukset on jotain normivuorikangasta, kestänee sen minkä tarviikin. Lukko ei ole ehkä ihan maailman kätevimmistä päästä, mutta aina ei voi saada kaikkea.

Ihan samaa laukkua ei näytä olevan saatavilla TopShopin verkkoputiikista, mutta aikasmoisen ihana on tämäkin sähkönsininen laukku.

Luin muutama päivä sitten jutun kopioitujen meikkien vaarallisuudesta täkäläisestä Metrosta. Ehkä samankaltainen juttu on ollut suomalaisessakin Metrossa, mutta asia on mielestäni niin tärkeä, että siitä pitää kirjoittaa.

Jutun mukaan suuri osa netin kautta tilattavista meikeistä ja kosmetiikasta voi olla kopioita. Hankalaksi asian tekee se, että kopioita on todella vaikea erottaa alkuperäisistä. Etenkin nettiputiikkien kuvat saattavat olla aidoista tuotteista, mutta paketissa saapuukin ihan muuta. Paras ohjenuora on hinta – kopiot maksavat yleensä murto-osan aidon hinnasta.

Kopiokosmetiikkaa valmistetaan epämääräisissä olosuhteissa, eikä tuotteiden hygienia todellakaan ole huippuluokkaa. Sen vuoksi on iso riski, että tuotteista saa kaikenlaisia pöpöjä ja tulehduksia. Metron haastatteleman Läkemedlsverketin tutkijan mukaan kopioista on löytynyt mm. elohopeaa ja muita haitallisia aineita.

Eniten kopioita on myynnissä juuri nettiputiikeissa ja Ebayssä, mutta jonkin verran niitä on jutun mukaan tavattu myös pienemmissä kosmetiikkaputiikeissa. Arvion mukaan Venäjällä jopa 30 % kaikesta myynnissä olevasta kosmetiikasta on kopioita.

Itse en ole juurikaan tilaillut meikkejä netistä, mutta täytyy kyllä sanoa, että ne muutamat kerrat, kun olen laittanut tilauksen Strawberrynettiin, mielessä on kieltämättä käynyt, että mitenkähän aitoja tuotteet oikeastaan ovat… Tiedän, että monet tilailevat kosmetiikkaa netistä. Varmasti luotettaviakin putiikkeja löytyy, mutta itseäni kyllä arveluttaa nyt entistäkin enemmän. Jos Ebay-shoppailun tuloksena saakin feikkilaukun tms. tilanne on ehkä hieman harmittava, mutta kosmetiikan kohdalla seuraukset voivat olla paljon vakavammat.