Month: March 2018


Siis voi apua, miten ihana auringonpaiste on ollut koko viikonlopun! Kyllä se kevät sieltä vaikuttaa olevan tulossa, vaikka lunta ja pakkasta on edelleen ihan poikkeuksellisen reippaasti. Monesti olen jo näin maaliskuun puolessa välissä laitellut ensimmäiset parvekekukkaset, mutta nyt on vielä ruukut ihan umpijäässä.
Olen viettänyt melkein koko viikonlopun ulkosalla, mitä nyt välttämättömimmät kotihommat on tullut hoideltua. Kauppaan en viitsinyt millään lähteä – ja se kyllä hiukan kadutti, kun kurkistin jääkaappiin. Valon lisäksi siellä ei ollut juuri mitään.
Pussi perunoita ja pari sipulia pilkisteli vihanneslaatikossa ja Oatlyn kauraranskankermaa sekä paketti vegaanijuustoa löytyi myös. Ai että tykkään vegaanisista maitotuotteista tosi paljon! Tällaiselle kokkikoululaiselle, jonka ruuanlaittoinnostus tulee ja menee, on niiden tavallisia lehmänmaitotuotteita huomattavasti pidempi “parasta ennen” -päivämäärä ihan pelastus.
Pakkasesta löytyi vielä paketti marinoitua tofua ja härkistä – joten päätin väsätä kunnon comfort foodia: mehevän herkullisen perunavuoan, josta riittää syötävää pitkälle ensi viikkoon.

VEGAANI PERUNAVUOKA
(6 – 8 annosta)
Ainekset:

  • n. 1 kg perunoita
  • 1 – 2 sipulia
  • 3 dl kikherneiden keitinvettä/lientä purkista (2 kikhernetötsän neste)
  • 200 g tofua
  • 250 g paketti härkistä
  • 200 g purkki kauraranskankermaa
  • 200 g palanen vegaanijuustoa
  • suolaa
  • mustapippuria myllystä

Valmistus:

  • Kuori ja siivuta perunat & sipuli.
  • Sekoita iMat fraiche ja kikherneliemi. Mausta suolalla ja pippurilla.
  • Raasta juusto karkeaksi raasteeksi.
  • Pilko tofu pieneksi ja erottele härkis haarukalla.
  • Laita uunivuokaan kerros perunansiivuja, sitten vähän sipulia, tofua, härkistä ja kastiketta. Toista ja laita lopuksi päällimmäiseksi kerros perunaviipaleita ja juustoraastetta.
  • Paista 200 asteessa noin 45 min (kunnes perunat tuntuu pehmeiltä ja juusto on saanut kivan värin).
  • Nauti heti taikka lounaslaatikosta – mielellään vihreän salaatin kanssa.


Joskus jo jonkin aikaa sitten keittelin ensimmäisen kerran itse kikherneet ja ihastuin aivan hurjasti, koska ne maistuivat mielestäni niin paljon paremmalta kuin purkkiversiot. Silloin tajusin myös alkaa ottaa keitinvettä talteen. Sen verran olin lukenut vegeruokien ohjeita, että tiesin liemen käyvän moneen tarkoitukseen kananmunan korvikkeeksi. Pakkasessa se säilyy hyvin siinä missä varastoon keitetyt kikherneetkin.
Jos nyt kuitenkin on sellainen tilanne, että haluat testata ihanaa vegaania perunavuoan ohjetta, mutta varastoista ei löydy valmiiksi kikhernelientä, niin tässä on kaksi ohjetta, joihin voi mainiosti käyttää itse herneet: Taivaalliset vegepullat kikherneistä ja Kikherne-tomaattikastike, kasvikset ja couscous.
Eikös se ole ihan food-preppingin perusajatuksia, että samalla kertaa syntyy useampi ruokalaji?

Perunavuoka on myös mainio esimerkki siitä, että vegaani ruoka ei todellakaan tarkoita sitä, että pureskeltaisiin vain lehtikaalia ja raakasalaattia! En nyt ole testannut, mutta voisin mennä vannomaan, että tuo kelpaisi ennakkoluuloisemmallekin lihansyöjälle.


Hiljaa hyvää tulee – vai miten se meni!? Ikuisuusprojektini nimeltä makuuhuoneremppa – tai -sisustus kai se nykyään jo paremminkin on – on jälleen liikahtanut hiukkasen eteenpäin.
Viimeisimmän raportoinnin jälkeen on tullut hankittua uusia lamppuja ja muuta sisustushommaa ja ihan vain pari viikkoa sitten sain vihdosta viimein parit taulut seinälle.
Varsinainen porakoneeni otti ja hajosi viime kesänä, kun fiksailtiin Peetun uutta kotia kuntoon, mutta lähinnä ruuvien kiinnittämiseen käyttämäni laite on sen verran tehokas, että sillä kyllä tekee kipsilevyseinään muutamat reiät.

Piirongin päällä olevan pöytälampun hankin Zara Homen valikoimista. Tykkään varsinkin sen messingin värisestä pallojalasta.

En tiedä miten paljon sitä pitäisi olla säilytystilaa, että voisi tuntea, että sitä on riittävästi? Jotenkin tuntuu, että kamalla on salaperäinen kyky lisääntyä sitä mukaa, kun jostain vapautuu vähän tilaa. Oven taakse voi onneksi hyvin piilottaa vähän ripustuskoukkuja akuuttia tarvetta varten.
Tanko ja koukut on peräisin Ikean keittiösisutusjuttujen valikoimasta.

Sängyn päällä oleva tyynykasa senkuin vain kasvaa!

Minkälainen lamppu makuuhuoneeseen? – oli haastava kysymys reilu vuosi sitten. Aikani asiaa vatvottuani (ja kun Peetu lopulta vei oman lamppunsa pois) päädyin kepeän ilmavaan pallokupuiseen valaisimeen.
Huomasin, että ihan puolivahingossa makuuhuoneen yksityiskohtien teemaksi alkoi muodostua messinki/vanha kulta ja pallomainen muoto.
(Ai voi mahoton tuota katonrajan maalausjälkeä!!! 😀 :D)

Sängyn päätyyn on suunnitteilla se varsinainen tauluseinä. Tauluja ja kehyksiä on jo hankittuna varmasti vähän liikaakin. Enää vain pitäisi suunnitella miten ne ripustaisi. Ja tietty hankkia se porakone.

Vaatekaappiseinälle ripustin kokovartalopeilin (Ikeasta) ja Peetun tekemän, meidän kotikorttelia kuvaavan karttataulun. Jakkara on sekin Peetun käsialaa; tulevan arkkitehdin taidonnäyte alakoulun puukässytunneilta.


Sarjassamme ikuisuusprojektitkin saattavat valmistua joskus. Ihanan taulun kuvan on ottanut superlahjakas Mikko Rasila joskus tyyliin vuonna 2010 tai 2011. Siitä lähtien kuva on odottanut kehyksiin pääsyä ja jo peräti viime kesänä onnistuin toteuttamaan suunnitelmani. Eikä siitä mennyt sitten enää vuottakaan, kun taulu jo pääsi roikkumaan seinälleni!
(Ja Mikko hei, jos luet tätä, niin se toinenkin kuva on nyt kehystetty ja se on tulossa tuohon sängyn päätyyn. Kunhan nyt saan vain ostettua sen poran ensin…)

Käsi ylös, kuinka moni heräsi viime yönä vahtaamaan suoraa lähetystä tämän vuoden Oscareista?
Itse olin laatinut mielestäni täydellisen strategian: menen aikaisin nukkumaan, laitan kellon yöllä soimaan ja juhlallisuuksien loputtua painelen tyytyväisenä toimistolle. Ihan niin ei kuitenkaan käynyt. Aikaisin nukahtamisen kanssa oli vähän niin ja näin, joten kun puhelimen herätys alkoi pikkutunneilla iloisesti pimputtamaan, ei tullut mieleenikään nousta ylös.
Onneksi erinomaista kuvamateriaalia on yllin kyllin tarjolla! Upeiden pukujen ja toinen toistaan häikäisevämpien lookien selailu sujuu, vaikkei itse ohjelmaa olekaan vielä ehtinyt katsella.
Tämän vuoden Oscars-muoti ei tarjonnut mitään järisyttävän erikoisia asukokonaisuuksia. Pari vähän merkillisempää viritystä bongasin, mutta ainoastaan 89-vuotiaan ohjaajan, Agnès Vardan ihastuttavan kukikas Gucci-asu ansaitsee maininnan.
Huimaavan elegantteja ja hengästyttävän hienoja lookeja näkyi punaisella matolla sitäkin enemmän. Ankaran pohdinnan ja harkinnan jälkeen valitsin mielestäni ne kaikkein upeimmat.

Lupita Nyong’o alkaa olla vakivieras kaikilla paras asu -listoillani, eikä tämän vuoden Oscars gaala ole poikkeus. Atelier Versacen raskaasti valuva, epäsymmetrinen kultaluomus on kirjaimellisesti häikäisevä!
Danai Gurira kalpean vaaleanpunaisessa Gabriela Hearst -luomuksessa ja rouheassa stailauksessa on upea myöskin.

Tässä vielä Lupita Nyong’on asu suoraan edestä. Kampaus ja meikki täydentävät lookin kerrassaan hienosti!

Hello Boss Lady!! Jane Fonda on kertakaikkiaan jäätävän upea valkoisessa Balmain-puvussaan. Pääntien leikkaus, särmä olkalinja, pitkät hihat ja tasapainottava laahus luovat silmiä hivelevän silhuetin. Asusteet, meikki ja kampaus alleviivaavat kokonaisilmeen. Erityismaininta laukusta!
Valkoinen oli yksi tämän vuoden Oscareitten selkeimpiä trendejä. Mielestäni se on hiukan vaikea väri juhlapuvulle, koska siitä tulee niin helposti morsiuspukumaiset fiilikset. Onnistuneet toteutukset ovat toisaalta sitten sitäkin hienompia.

Jennifer Garnerin Versace-puku on erinomainen esimerkki siitä, miten klassinen Hollywood-glamour päivittyy taitavissa käsissä täysin nykypäivään. Sähkönsinisestä silkkisifongista valmistettu luomus flirttailee kreikkalaisten jumalattarien kuvastolla, mutta antaa silti vahvan ja voimakkaan yleisvaikutelman.
Myös kampaus ja muu stailaus on kuin kunnianosoitus Oscarsien historialle, mutta samalla Jennifer Garnerin koko olemus huokuaa modernia voimaa.

Jennifer Lawrence on vaan niin ihana! Ehkä vielä jonain päivänä tulee se hetki, että kyseinen girl crushini ei päädy listoilleni, mutta sen aika ei ole vielä.
Modernia kasaria henkivä stailaus rimmaa täydellisesti Diorin taidokkaan kultapaljettiluomuksen kanssa.


Jennifer Lawrencesta oli pakko laittaa oikein monta kuvaa. On se vaan niin ihana!
Vaikka niin on kyllä tuo mekkokin. Varsinkin tästä viimeisestä kuvasta näkee helposti, miten huikean taidokkaasti paljeteilla on saatu aikaiseksi muotoa ja elävyyttä puvun pintaan.

Mary J. Blige niinikään valkoisessa, erittäin elegantissa Atelier Versacen luomuksessa. Jotain jaloa kreikkalaista on tässäkin. Veistoksellisuus, drapeeraukset ja epäsymmetrisyys sen varmasti tekevät.
Iltalaukku puhuu mielestäni hiukan eri kieltä kuin puku ja muu stailaus, mutta ei tartuta pikkuasioihin. Erittäin hyvä valinta jättää kaulakoru kokonaan pois ja antaa puheenvuoro kristallein kuorrutetulle miehustalle.

Silkkisifonkia näkyi tämän vuoden Oscars-puvuissa todella paljon – eikä mikään ihme. Harva materiaali kykenee yhtä vaivattomasti luomaan elegantin keveyden ja utuisen saavuttamattomuuden auran samalla, kun kankaan alta kuultava iho luo kihisevää jännitettä.
Zendayan Giambattista Valli -puku on erinomainen esimerkki tästä.
Enkä voi nyt olla toistamatta itseäni, mutta onhan tässäkin päivänselvästi vahvat kreikkalainen jumalatar -fiilikset. Tai jumalatar nyt ainakin. Kampausta, koruja ja meikkiä myöten!
Oletteko samoilla linjoilla? Ketkä oli sinun suosikkisi?
Kuvista kiitos: Elle.se ja Vogue.fr

Old stuff