Karkki saatiin eilen muutettua ja samaan syssyyn tuli myös aloitettua remppaprojekti kotona. Aivan älytön kaaos! Yllättävän paljon sitä ehtii kuudessa vuodessa keräämään kamaa, joten setvimistä riittää. Bonuksena on tosiaan vielä se, että oikeastaan pitäisi tyhjentää kaksi huonetta, että saadaan maalattua, ja vasta sitten voi alkaa laittaa tavaroita paikoilleen. Tarkoittaa käytännössä sitä, että olohuone toimii tällä hetkellä lähinnä välivarastointitilana. Onneksi kesällä muutenkin asumme parvekkeella. Nyt tuo kesäolohuoneemme on suorastaan välttämätön!
Ihan pelkkää muuttamista ja remonttia elämä ei kuitenkaan ole. Kesä on sen verran hartaasti odotettu ajanjakso meillä, että ei tulisi mieleenkään keskittyä vain sisähommiin. Välillä karataan ulos aurinkoon ja leikitään kesälomaa. Viikonloppuna tulee rakas kummityttöni Tukholmaan visiitille, joten siitä ainakin tulee ihan luonnikas paussi puuhailuun. Ja täytyy toivoa, että kelit sallivat grillauksen. En ole vielä lähimainkaan saanut vuosittaista grilliherkkukiintiötäni täyteen!

Nahkatakki ei tunnu ihan ensimmäisenä mitenkään kovin kesäiseltä vaatteelta. Etenkään, jos kysymyksessä on kunnon rotsi; kevyet nahkaiset jakkuset on asia erikseen. Kuitenkin välillä illat ovat viileitä ja varsinkin, jos vielä tuulee, sitä kaipaa jotain perusneuletakkia lämpimämpää hartioilleen.
Nahkatakki on siitä loistava vaate, että kiistattoman viileän auran lisäksi se antaa kantajalleen sopivasti lämpöä ja hyvän suojan tuulta vastaan. Oikein asustettuna tuhdimpikaan rotsi ei anna yhtään syksyistä vaikutelmaa.

Oranssi on ehkä yksi kesäisimmistä väreistä, mitä on! Paitaa ja hehkuvaa huulipunaa enempää ei tarvita siihen, että muuten musta kokonaisuus henkii heinäkuuta.
Asukuvien ottaminen on muuten todella vakavaa puuhaa. Ei ihme, että pitää olla tiukin ilmein..

Tai sitten ei!! 😀

• paita, Asos
• mokkanahkahame, Monki
• nahkarotsi, BLK DNM
• tennarit, New Balance

Karkki muuttaa tänään pois opiskelijakämpästään. Se sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka lopputuloksena on se, että vihdoinkin, v i h d o i n k i n, muutan isoon makuuhuoneeseen ja vain satunnaisesti kotona majailevat lapsukaiset saavat käyttöönsä asunnon pienen makkarin.
Ja vaikka messuankin “vihdoinkin”, en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni siitä, että huoneiden vaihto tapahtuu vasta nyt. Toisaalta olen viihtynyt ihan hyvin pikkuhuoneen pesämäisessä tunnelmassa, toisaalta olen kai pitänyt alitajuisesti kiinni siitä illuusiosta, että tytöt muka ei olisi muuttanut vielä kokonaan pois kotoa.
No, joskus asioiden on annettava ottaa se aika, minkä ne vaativat.
Nyt on edessä kahden huoneen raivaus ja ainakin isomman makkarin pintaremppa. En ole mikään suuri sisustajaihme, joten tunsin tarpeelliseksi kerätä vähän inspiraatiota saadakseni osviittaa siitä, millaisen huoneen itselleni haluan.

Mikään perusteellisen tyhjän valkoisen minimalismin ystävä en ole ollut koskaan, mutta vierastan myös liian täyteen ahdettua ja ylenpalttisesti tekstiileillä peiteltyä tilaa. Unelma olisi asua vanhassa vuosisadanvaihteen talossa, jossa ikkunaruudut, leveät ikkunalaudat, lautalattiat ja mieletön huonekorkeus tekisi jo noin puolet sisustuksen kokonaisilmeestä ihan itsekseen.
2000-luvun puolivälissä rakennetun talon asunnossa ei ole ihan samaa charmia. Kaikkein romanttisimmat yksityiskohdat, kuten antiikkinen kristallikruunu katossa, joka näyttää ihanalta vanhan talon tunnelmassa, saa nyt jäädä haaveeksi. Se ei todellakaan näyttäisi siltä, miltä toivon, näissä meidän nykyisissä puitteissa.

Sen sijaan vihreät seinät on aivan pakko saada! En edes oikein tiedä mistä olen pakkomielteeni hankkinut, mutta en osaa kuvitellakaan uutta makuuhuonettani ilman vihreitä seiniä.
Sävyn valinnan kanssa on hankalampaa. Kuvittelin jo päättäneeni yhden tietyn vihreän sävyn, mutta Peetun mukaan se on isona pintana liian viileän sävyinen ja ehkä myös hiukan tumma. Huone ei ole mikään jättikokoinen vaan ihan standardi kerrostalokämpän “vanhempien makkari”. Oliskohan kokoluokka siis jotain 11 neliön kieppeillä, ehkä jopa alle sen.
Valoa huoneeseen tulee yhdestä, ei kovin isosta ikkunasta. En kutsuisi tilaa sen paremmin valoisaksi kuin pimeäksikään. Toisaalta makuuhuoneen ei mielestäni tarvitsekaan olla mitenkään älyttömän valoisa. Katto on hiukan standardia korkeammalla, mikä lisää vähän tilantuntua.
Jossain vaiheessa mietin, että maalaisin vain yhden seinän vihreäksi ja muut valkoiseksi. Se tuntuu kuitenkin hiukan kulahtaneelta ja tylsältä ratkaisulta. Haluan siis kaikki seinät vihreäksi – tietäisinpä vain minkä sävyiseksi ja mistä ylipäätään kannattaisi alkaa oikean värin selvittäminen. Maalikaupoista saa varmaan värikarttoja (mistä ihmeestä löydän maalikaupan?), mutta eikös ne ole sellaisia puolen tulitikkuaskin kokoisia väriruutuja? Miten sellaisen perusteella osaa päättää koko huoneen värityksen?



Toinen must, minkä ehdottomasti haluan, on erilaisista rakkaista tauluista koostettu seinä sängyn päätyyn. Tiedän kyllä, että tuo alkaa olla jo vähän liiankin nähty sisutuskikka, mutta ei voi mitään. Tosin sen sijaan, että marssisin johonkin julistekauppaan ja hankkisin nipun toisiinsa sointuvia kuvia (ja mietelauseita!) valmiiksi kehystettyinä, varastoistani löytyy vuosien mittaan kertyneitä itselleni hyvin arvokkaita ja tärkeitä juttuja, jotka haluan ripustaa kunniapaikalle makuuhuoneeseeni.
Tosin ei ole mitään hajuakaan, onko aarteistani koostettavissa millään mittakaavalla harmonista kokonaisuutta, joten pidätän itselläni oikeuden täydentää kuvaseinääni jollain tarkkaan harkitulla, Fotografiskasta tai Moderna Museetista hankitulla taidejulisteella. Vaikka ongelmani taitaa olla melkein päinvastainen – kuvia on niin paljon, että ei ole mitään järkeä tunkea niitä yhdelle seinälle. (kuuletteko kuinka remontti laajenee jo ennenkuin on alkanutkaan?)



Lupaan ottaa makuuhuoneesta myös “ennen” -kuvia. Juuri tällä hetkellä siellä vallitsee kuitenkin aivan totaalinen kaaos kaiken muuttohässäkän ja juhannuksen reissailujen vuoksi. Pyykkäystä odottavat vaatekasat ja avonaisina retkottavat matkapakaasit kun ei nyt kuitenkaan ole kuulunut huoneen normaaliin sisustukseen.
Tällä hetkellä ison makkarin seinät on täynnä (Ikean) tumman puun väristä hyllyä mustilla (Ikean) takorautakannattimilla kiinnitettynä. Se ei ollut aikoinaan mikään varsinainen sisustusratkaisu. Hyllylevyä löytyi metrikaupalla vanhasta kodista muuttaessamme, samoin ziljoona kannatinta. Karkki ja Peetu jakoivat huoneen ensimmäiset vuodet ja tarvitsimme kipeästi lisää säilytystilaa.
Nyt haluan ottaa hyllyt alas. Peilin lisäksi seinille ei tule kuin tauluja (ja ehkä oven taakse piiloon pari koukkua…).
Aavistuksen kyllä tuntuu huteralta ajatus, että miten ihmeessä saan seinät sileäksi maalaamista varten, kun kaikki paikat on täynnä hyllynkannattimia varten propattuja reikiä. Vanhat tapetitkin pitäisi kai poistaa? Noo, eiköhän Youtubesta löydy tutoriaalit näihinkin puuhiin – ja kai sitä maalarin tyttärellä on tietotaito ihan verenperintönä?

Suoraan sanottuna kyllä pikkuisen hirvittää, että mitähän tästä kaikesta tulee, mutta toivottavasti työ tekijäänsä opettaa tässäkin. Nyt vain pitäisi keksiä, että mistä täältä voi ostaa maalia ja muita sellaisia pikkujuttuja. Sitä raivaamisen määrää, kun tyhjennämme kaikki lasten romut ja setvimme allekirjoittaneen aarrekätköt, en edes halua ajatella.
Silti jotenkin jo nyt tuntuu ihan mahtavalta saada muuttaa uuteen makuuhuoneeseen. Vähän kuin saisi uuden alun. Löytäisi nyt vain sen oikean vihreän…
Kuvien lähteet ja linkit täältä (+ paljon lisää kuvia!)

En ole mikään hillitön jalkapallofani, mutta isompia kisoja, Euroopan mestaruuksia, MM-kisoja ja sen sellaisia, tulee vähäsen seurattua. Rakas ystäväni Tinni, joka on ainakin nimeltä ja muutamien asukuvien myötä tuttu monille teille, on se, joka alunperin opetti meikäläisen jalkapallohommiin. Tinnin kanssa on tullut vahdattua matseja milloin missäkin päin maailmaa – tosin ei kylläkään koskaan katsomossa livenä. Toisaalta etenkin tällaiselle ei-niin-ammattilaiselle penkkiurheilijalle on itseasiassa ihan plussaa, kun näkee ruudulta vähän tarkemmin, mitä siellä oikeastaan on meneillä ja joku asioista paremmin tietävä (Tinnin lisäksi) selostaa, mitä kentällä tapahtuu.
Olin aika pettynyt, kun Ruotsi ei päässyt jatkoon. En ole mitenkään sitä mieltä, että jatkopaikan menetys oli vääryys, mutta olisin halunnut, että Zlatan olisi saanut makeamman päätöksen maajoukkue-uralleen. Oletteko muuten nähneet Zlatanin viimeisen pelin ympärille rakennetun Volvo-mainoksen? En aio ikinä tunnustaa, että silmäni kostuivat mainosta katsellessa, mutta totuus on, että maestron uraa semi-tiiviisti kesästä 2000 alkaen seuranneena, fiilis on vahva. I say no more.
Kaikki tämä päämäärätön jalkishöpinä on vain johdantoa sille, mitä oikeasti haluan sanoa: siis miten ihan älyttömän mageeta, mahtavaa ja kerrassaan hianoo, että Islanti on mukana loppupeleissä!? En muista, että olisin ollut näin innoissani sitten sen, kun Kamerun joskus ysärillä teki MM-kisoissa vähän vastaavanlaisen entrén. Välillä iskee epäilys, että mitä järkeä koko jalkapallossa on, mutta tällaiset yllätykset muistuttavat, miksi klassinen draaman kaari pitää katsojat hyppysissään. Ja onhan se hienoa, että on selkeä ja ihanan symppis joukkue, jota kannattaa, kun oma joukkue on päätynyt katsomoon.

Jalkapallosta takaisin perusasioihin.
Ihan valtavan ihanaa, että on ollut mahtavat kesäkelit jo vaikka miten pitkään! Välillä on sadellut toki, juhannuksenakin, mutta sekin on ollut sellaista lämmintä ja virkistävää kesäsadetta – eikä mitään terveisiä Pohjoisnavalta-myrskyä, niinkuin usein vielä kesäkuussa saattaa olla. Tänäänkin aurinko on paistanut lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on huidellut hellelukemissa.
Tämän päivän toimistoasuni perustana on Lindexiltä hankkimani sini-valkoraitainen mekko. Aivan ihana vaate kuumalla kelillä! Materiaalissa on riittävästi elastaania ja leveän helman sivusaumoihin kätketyissä taskuissa kulkee puhelin ja muu pikkusälä helposti palaverista toiseen. Pitäisi kyllä olla laitonta tehdä työvaatteeksi tarkoitettuja vetimiä ilman kunnon taskuja!
Ostin mekon joskus toukokuun puolessa välissä ja siitä lähtien se on ollut ihan ykköslempparini. Vähän suorastaan harmittaa, ettei samaa mekkoa ollut myös kokomustana ja vaikka vielä jonkin muun värisenä – olisin aivan varmasti ostanut kaikki vaihtoehdot. Hyviä työvaatteita ei tunnu ikinä olevan tarpeeksi.

• mekko, Lindex
• neuletakki, Filippa K
• sandaalit, Clark’s

Tästä tulee nyt ziljoonan kuvan “unboxing” esittely uudesta ihanuudestani, Mulberryn kermanvärisestä Bayswater -laukusta.
Pienoisen säätämisen jälkeen hartaasti odottamani paketti vihdoin saapui torstai-iltana varttia vaille seitsemän UPS:in kyydissä kotiovelle. (Mistähän muuten johtuu, että UPS:in kanssa tuntuu aina olevan ihan älyttömästi kaikkea ihme säätöä, kun muut kuljetusfirmat hoitaa hommat helposti ja kätevästi?).
Valtavan kokoiselta tuntuvasta pahvilaatikosta paljastui kaunis pakerikassi, jonka sisuksissa kaunokaiseni majaili. Tosin aivan päällimmäisenä oli kaunis Mulberryn puulogolla varustettu kortti, jossa minulle toivotettiin iloista The Syntymäpäivää. Todella kiva ele mielestäni, vaikka ensin ajattelin, että hiukan creepyä, että tietävät taannoin täyttämistäni pyöreistä vuosista. No, varmaankin olen ihan itse syntymäaikani rustannut johonkin rekisteröitymislomakkeeseen – ei sitä tule niin ajateltua, kun täyttää vaan. Enpä vaan tajunnut ottaa onnittelukortista päivällä kuvaa ja nyt täällä on jo ihan umpipimeää.
Eniveis, olen sitä mieltä, että pakkaus on osa kokonaiselämystä ja olisi todella superkurjaa saada kallis hieno laukku vain johonkin kämäiseen kuplamuoviin pakattuna.

Pehmeä, flanellinen dust bag mahdollisia lepohetkiä varten. Mutta pussin sisältöähän tässä ollaan tarkastelemassa!

TADAAA!
Mitkään kuvat ei tee oikeutta laukun ihanuudelle. Nahka on aivan taivaallista, paksua, tasalaatuista, pehmeää ja taipuisaa. Ja se tuoksuu ihanasti laadukkaalle nahalle!
Olen aika niuho työn jäljen suhteen – etenkin, jos kyseessä jokin vähän tyyriimpi juttu. Eikun ei, kyllä syynään saumat ja päärmeet huolellisesti myös Henkalla. Sitä suuremmalla syyllä, olen onnellinen voidessani sanoa, että Bayswater on ilo silmälle! Hivelevän laadukas työ ihan pienintä yksityiskohtaa myöten on sellainen asia, josta olen kyllä valmis maksamaan. Tulee olo, että tästä riittää perittävää vielä lapsenlapsillekin.

Kyllä, halusin klassisen Bayswaterin osittain myös siksi, että mukana tulee pieni messinkinen lukko! Eihän sitä kukaan oikeasti käytä, mutta suloinen se on – enkä ole koskaan väittänyt olevani yltiöpäisen minimalismin kannattaja.
Ja siis lukko on aivan täydellinen. Tuo alareunassa näkyvä ruskea on heijastusta tuolin ruskeasta päällisestä.

Kaikki pienet yksityiskohdat! <3

Laukun tilavuutta voi säädellä sivuissa olevilla remmeillä.

Hiukan etukäteen pelkäsin, että näinköhän koko omaisuuteni, jota tapaan käsilaukussani kuljettaa, mahtuu uuteen Bayswateriin. Mutta se oli kyllä aivan turhaa hätäilyä – laukku on todellinen tilaihme.
Löysäsin remmejä melkein niin paljon kuin pystyy ja aloin asetella päivittäisiä välttämättömyystarvikkeita laukkuun.

• meikkipussi
• tärkeät tavarat pussi (sis. kissanomistajan vakion: tarrarullan, kynsilakan hätätilanteita varten, suolapurkin, varakuullokkeet, ompelutarvikkeet, pienen ristipääruuvimeisselin, nenäliinoja, varahuulirasvan ja kynän)
• aurinkolasit
• silmälasit
• kalenteri
• kuullokkeet
• kulkukortti
• junakortti
• lompakko
• työ- ja private puhelimet
• huulikiilto
• lääkekukkaro
• peili
• iPad

Tästä ei nyt saa ihan täysin oikeudenmukaista kuvaa, sillä laukku näyttää paljon täydemmältä, mitä on. Tuohon päälle sujahtaa vielä kevyesti lounaslaatikko ja varaneuletakki – varmasti jotain muutakin vielä. Ja lisäksi tiukkasin remmejä kummaltakin sivulta yhden reiän verran, kun tuntui, että tilaa on niin että riittää.

Siinä se nyt on, valmiina pakattuna ensimmäistä yhteistä reissua, huomista työpäivää, varten!
Toistaiseksi en ole muuta kuin aivan hillittömän iloinen ja onnellinen tästä itselleni hankkimastani The Syntymäpäivälahjasta!
(Ja pliis, ei kiitos yhtään kommenttia siitä, miten nyt Brexitin jälkeisen punnan kurssin heikentymisen jälkeen säästäisi varmasti vielä yhdet 10 % hinnasta. Tiedän kyllä, mutta kieltäydyn ajattelemasta. Te malttavaisemmat voitte nyt käydä tyhjentämässä Mulberryn loppualen.)

Juhannusaatto ei alkanut ihan kaikkien toivomusten mukaisesti. Ulkona loikui sellainen kaatosade, että ei tosikaan ja Brexit on mennyt läpi. Positiiviselle puolelle voi toki kirjata sen, että on kuitenkin tosi lämmintä, nyt keli alkaa jo vähän jopa kirkastua – ja shoppailuista brittiläisissä nettikaupoissa tulee nyt punnan rajusti heikenneen kurssin ansiosta huomattavasti edullisempia. (I got one word for you: asos.com)
Ihan justiinsa olen pinkaisemassa juhannuksen viettoon ystäväni Camillan luokse. Tosi mukavaa päästä saaristolaismaiseen ympäristöön hän kun asuu ihan Mälarenin rannalla (vaikkakin silti melkein Tukholman keskustassa). Grillailun, juhannusaskartelun (salko jätetään väliin, mutta seppeleet olisi tarkoitus sitoa) ja uimisen lisäksi on tarkoitus vain chillailla ja nauttia valoisasta yöstä.
Ihanaa, mukavan yhdessäolon, romantiikan ja hyvän ruuan täyteistä juhannusta myös kaikille sinne ruudun toiselle puolelle! Tässä vähän inspiraatiota ruotsalaisista juhannustraditioista, jos saunominen ja kokon polttaminen alkaa tuntua liian perinteiseltä.