Huomenna on ensimmäinen adventti – eli tuskin kukaan on vielä ehtinyt kyllästyä glögiin. Itse olen glögifani siinä mielessä, että tykkään suomalaisesta, mausteisesta, marjamehuisesta ja hiukan jopa happoisesta punaviiniglögistä tosi paljon. Sen sijaan täkäläiset, supermakeat ja suhteellisen tömäkät versiot eivät ole ihan yhtä paljon makuuni.
Siltä varalta, että joku kaipailee kivaa, ihanasti lämmittävää ja jouluista drinksua, mikä ei kuitenkaan ole glögi, tässä yksi loistava vahtoehto. Idean sain taannoisilta Esprit-illallisilta, jossa tervetuliaismaljana oli kuumaa omenamehua vaniljavodkalla terästettynä. Myöhemmin tätä tämäniltaista vinkkiä miettiessäni muistin, että bestikseni Tinni tarjoili jo muutama vuosi sitten tuorepuristettua kuumaa omenamehua tuoreella inkiväärillä ja tummalla rommilla terästettynä.

OMENATOTI
Ainekset:

• noin 1 – 1,5 dl tuorepuristettua omenamehua/hlö (tai jotain vastaavaa “sameaa” oikeaa omenatuoremehua)
• 4 cl vaniljavodkaa/hlö
• kanelitankoja, tuoretta inkivääriä mausteeksi (n. yksi kanelitanko ja 1 cm inkivääriä/hlö)

Valmistus:
Kuumenna omenatuoremehu kattilassa yhdessä kanelitankojen ja tuoreen inkiväärin kanssa. Mittaa kuumuutta kestäviin laseihin 4 cl vaniljavodkaa/henkilö. Kaada kiehuvan kuuma omenamehu siivilän läpi laseihin ja koristele kanelitangoilla tai omenalohkolla. Tarjoile heti.
Tämä on kiva isompienkin glögijuhlien tervetuliaismalja, sillä lasit voi laittaa muuten valmiiksi ja vieraiden saapuessa kaataa vain kuuma omenamehu niin monelle kuin tarvitaan.

 
Eilen illalla – tai oikeastaan melkein yöllä, koska oltiin jo molemmat oikeastaan menossa nukkumaan – puhuttiin Peetun kanssa yli tunti puhelimessa siitä, mitä kaikkia jouluvalmisteluja tässä on nyt edessä ja miten kaikki organisoidaan, kun ollaan kaikki eri osoitteissa. Joku voisi varmaan olla sitä mieltä, että kuullostaa siltä kuin olisin jo pahimmassa joulustressissä, mutta päinvastoin – nukuin viime yön paremmin kuin pitkään aikaan.
Ja hei, huomenna on ensimmäinen adventti! Vähänkö ihanaa – enää ei tarvitse pyydellä sitäkään vähää anteeksi tätä jouluhösäämistä!

Huh, huh, millainen päivä! Olen jännittänyt jo eilisestä alkaen suomalaisen tasa-arvon puolesta ja vaikka olin toimistolla, en voinut estää onnen kyyneleitä, kun kuulin, että eduskunta on hyväksynyt äänin 105 – 92 aloitteen sukupuolineutraalista avioliitosta. Päivän mittaan oli kyyneleet koko ajan lähellä, kun luin facebookista ihmisten onnellisia reaktioita. Hienoa, että eduskunta vihdoinkin ymmärsi itselleen perustuslaissa määrätyn tehtävän: ihmisten diskriminoinnin ja epätasa-arvoisen kohtelun poistamisen lainsäädännön avulla.
Sen lisäksi tämä päivä jää historiankirjoituksiin päivänä, jolloin ensimmäinen kansalaisaloite ikinä, meni läpi. Hienoa ja merkittavää sekin.
Voittotunnelmien lisäksi olen pääasiassa yrittänyt vältellä kaikkien ziljoonien nettikauppojen erittäin houkuttelevia “Black Friday” -tarjouksia. Jotta eläisin niinkuin opettaisin, on nyt korkea aika pitää huolta, että joulunalusajan budjetti ei räjähdä käsiin.
Shoppailun sijaan olen surffannut inspiraatiota ensi viikon perjantain pikkujouluihin. Meillä töissä on tapana, että juhlatoimikunta keksii tapahtumalle aina jonkun teeman ja yleensä koko toimiston väki pukeutuu ainakin jossain määrin sen mukaisesti. Tämän vuoden pikkujouluja juhlitaan 90-luvun hengessä. Hiukan vaikeaksi pukeutumisen tekee se, että kysymyksessä ei varsinaisesti ole naamiaiset, vaan tavoitteena olisi jotenkin hauskasti ja/tai tyylikkäästi ilmaista teemaa asussaan. Onneksi ysäriltä ei esikuvia puutu… Tässä suosikkini tähän mennessä:
CLUELESS

Ultimate suosikkihömppäleffani ysärin puolivälistä! Aikana ennen Gossip Girlsejä ja SATSia Cluelessin tyyli ja meininki tuntui ihan hillittömän raikkaalta ja vapauttavalta. Okei, olin tietty tuohon aikaan pikkulapsi- ja vauvakoomassa elävä äiti, joten mitään järin älyllistä en kai olisi pystynyt sulattamaankaan.
Kun kuulin pikkujoulujen ysäriteemasta, ensimmäinen ajatukseni oli, että haluan hakea inspiraationi nimenomaan Clueless-elokuvasta. Juuri nyt en ole kuitenkaan ihan varma, kuinka kivan näköinen superlyhyt tartan-hame, leveä hiuspanta tai nailonpolvisukat olisivat… Sen sijaan mary-janet toimii mainiosti ja Cherin (Alicia Silverstone) hiukset olisivat kaiketi toteutettavissa.
FRIENDS

Varmasti mikään ei kiteytä paremmin ysärin “tavallista” – siis eri musiikki-genrejen ulkopuolella olevaa – muotia kuin edelleen yhtä ihana tv-sarja Frendit. Keräsin kollaasiin kuvia vuosien 1994 – 97 tuotantokausilta. Skottiruutuinen superlyhyt hame ja polvisukat näkyy tässäkin, mutta myös kaulaa kuristavat kaulakorut, ysärin puolivälin yllättävänkin pöyhkeät kampaukset ja alusvaatemaiset juhlamekot.
Hämmästyttävän pienestä on välillä ajan henki luettavissa. Itselläni pisti silmään esimerkiksi tuo, miten spagetti-olkaimisten mekkojen olkaimet lähtevät melkein kainaloista. Ja juuri niinhän ne silloin teki! Samoin tuon alarivissä vasemmalla Rachelin päällä olevan topin pääntie on suora flashback 90-luvulle.
SPICE GIRLS

Vähän myöhempää ja aavistuksen rajumpaa ysäriä edustaa meidän perheen naisväen keskuudessa yltiösuurta suosiota nauttinut Spice Girls. Jos pikkujoulumme olisi naamiaiset, asia olisi aivan selvä, pukeutuisin ehdottomasti Mel C:n Sporty Spice -hahmoon! Hän oli suosikkini kaikista jo aikoinaan – ja tekisin sen vähintäänkin tribuuttina Girl Powerille. Mutta kysymyksessä ei ole naamiaiset, joten jotain muuta on kehitettävä.
Hauskoilla paksupohjaisilla popoilla ja baby-doll -mallisella juhlamekolla homma olisi hoidettavissa ihan kätsysti. Ajatuksena on kuitenkin, että en investoisi mitään merkittäviä summia vetimiin, joille aivan varmasti ei tule olemaan jatkossa enää mitään käyttöä.
No, onhan tässä vielä melkein viikko aikaa miettiä. Kai sitten juoksen perjantaina lounastunnilla lähimpään urheiluvaatekauppaan Adidaksen track suitia etsimään, jos en muuta keksi.
Kuvat: Clueless, Friends, Spice Girls

Joulun viettäminen ilman stressiä on taitolaji. Kun minua pyydettiin mukaan Indiedaysin ja ASUSin yhteiseen kampanjaan kertomaan omat vinkkini stressittömän joulun viettoon, innostuin aivan samantien. Tästä asiasta minulla on nimittäin muutama tärkeä asia sanottavana!
Vaikuttaa siltä, että ihmiset jakaantuvat kahteen heimoon: niihin, jotka rrrrakastavat joulua ja jouluvalmisteluita ja niihin, jotka vihaavat kaikkea siihen liittyvääkin sydämensä pohjasta. Mitään laimeaa “ihan sama” -välimuotoa ei tunnu olevan. Itse kuulun ensimmäiseen, joulu-fanien joukkoon. Stressi ja liian suuret odotukset (mitkä johtavat helposti vielä suurempaan stressiin) pilaavat helposti kenen tahansa juhlatunnelman. Mutta ei hätää – muutaman ajatusharjoituksen kanssa ollaan jo paljon lähempänä leppoisaa adventti-aikaa.

1. Mieti, mikä on tärkeintä
Et voi viettää joulua muiden puolesta. Eli mikäli sinulle on tärkeitä tietyt perinteet – joulumarkkinoilla käynti, kynttilöiden valaminen, glögijuhlien järjestäminen koko suvulle tai mitä tahansa muuta, mutta tuntuu, että ne aiheuttavat vain stressiä ja pahaa mieltä, kannattaa todella miettiä, että miksi näitä kaikkia perinteitä haluaa toteuttaa. Etenkin, jos stressiä aiheuttaa se, että et saa perhettä ja sukua mukaan, vaikka kysymys on perinteestä.
Tee vain sellaisia asioita, mitkä itsestäsi tuntuu mukavalta ja joihin tuntuu riittävän aikaa. Joulukorttien ei tarvitse olla itse tehtyjä ja lanttulaatikkoa saa myös kaupasta. Valitse ne asiat, joiden tekemisestä itse nautit ja jätä pakot ja pakkopullalta tuntuvat perinteet sivuun. Joulufiilis tulee korvien välistä – ei siitä, että pakonomaisesti toistetaan niitäkin vanhoja rutiineja, joista kukaan ei oikeastaan enää välitä.


2. Suunnittele etukäteen
Aloita valmistelut ajoissa ja jaa hommia. Liittyy vähän edelliseen kohtaan, mutta tässäkään et voi vastata kuin itsestäsi. Eli ei kannata odottaa, että muut jakavat kunnianhimosi täydellisen joulun luomisesta. Parasta olisi, jos voisi hyvissä ajoin puhua odotukset ja toiveet erilaisten jouluvalmistelujen sujumisesta selväksi. Nyt ensi viikonloppuna, ensimmäisenä adventtina, on jo korkea aika.
Onko teitä isompi porukka, joka viettää joulua? Hyvä. Sopikaa joulusiivouspäivä ja työtehtävät kaikille. Mikäli innokkaita riittää yli tarpeen, voidaan ne vaatekaapitkin siivota, vaikka kuuluisasti kukaan ei siellä joulua vietäkään. Sama ruuanlaiton kanssa – vastuu kannattaa jakaa niin, että kukaan ei tunne kantavansa koko taakkaa itsekseen ja kaikki saavat olla osallisena.
Sekin on älyttömän tylsää, jos yksi riehuu stressikupla otsassa, mutta ei sitten kuitenkaan anna kenenkään muun tehdä mitään. Kun juuri se stressaaja haluaa, että kaikki on juuri niinkuin hän haluaa – pätee ihan kaikkiin jouluvalmisteluihin siivouksesta koristeluun ja ruuanlaittoon – ja muut jäävät sen vuoksi ihan ulkopuolisiksi. Jos tuo stressaaja olet sinä, niin relaa vähän ja anna muidenkin osallistua. Asiat eivät ehkä mene ihan niin justiinsa, mutta kaikilla on mukavampaa.
 

3. Jouluherkut ja ruokien laittaminen
Karsiminen ja joulun viettoon kokoontuvan porukan kuunteleminen on tässäkin avain stressittömyyteen. Jos tuntuu, että ruuanlaitto stressaa kohtuuttomasti – ja ennen joulua leipominen & karamellien, hillojen ja muiden herkkujen tekeminen samoin, on varmasti aika priorisoida.
Meillä on tehty niin, että ennen joulua kaikki tekee niitä valmisteluja, jotka on itselle tärkeimpiä. Karkki ja Peetu on leiponut (lussepullia, englantilaista hedelmäkakkua, pipareita) ja kokanneet karamelleja (vaihtelevia lajeja ja vaihtelevia määriä) ja pimeänpelkoinen Minttu ripustellut ylenpalttisen määrän erilaisia valolähteitä, kynttilöitä, lamppunauhoja, joulutähtiä ympäri kämppää, ikkunoita ja parveketta.
Joulupöytään emme hanki väkisin mitään erityistä jouluperinnettä. Koko historian aikana meidän joulupöydässä on ollut tasan yhden kerran kinkku. Rosollia sen sijaan on aina, samoin perunalaatikkoa, koska ne on kaikkien herkkua. Muuten ollaan improvisoitu välillä ihan radikaalistikin. Kerran meillä oli keko fried rice -thaikkuherkkua noutopöydässä, koska Peetu niin halusi (ja myös sen valmisti).

4. Muista pysähtyä ja hengittää
Valmisteluhässäkän keskellä pitää toisinaan rauhoittua ja miettiä jälleen kerran, mikä oikein on tärkeintä. Sekö, että valmistelut sujuvat joidenkin laatimiesi nuottien mukaan – vai se, että kaikilla on mukava, rauhallinen ja lämmin olo? Yritä katsoa asiaa kauempaa ja ottaa etäisyyttä stressiä aiheuttaviin asioihin. Mikä merkitys niillä on minulle viiden vuoden kuluttua? Yleensä ei juuri mikään. Karsi tekemisiä niin kauan, että jäljellä on vain ne jutut, jotka oikeasti antavat hyvää mieltä ja joiden tekeminen ei siksi tunnu ollenkaan stressaavalta.
Välillä tekee hyvää myös käpertyä sohvannurkkaan höyryävä teemuki kädessä lukemaan kirjaa tai vaikka katsomaan omassa rauhassa hyvää leffaa.

5. Joululahjat
Joululahjoille voisi oikeastaan omistaa ihan oman postauksensa mutta tässä nyt pähkinänkuoressa ja lyhyesti parhaat stressittömyysvinkkini lahjojen hankintaan.
Aloita miettimällä kenelle kaikille haluat lahjan antaa ja budjetti siihen. Päätä, että pysyt budjetissa. Lahjojen antamisessa ajatus on tärkeintä, mutta jos keksiminen stressaa, kysy lahjan saajalta, mitä hän toivoo. Jos toive on budjettiisi nähden liian kallis, sano se. Avoimuus vähentää huomattavasti myös aattoillan paineita.
Lähde joululahjaostoksille tietoisena siitä, että siellä tulee olemaan paljon väkeä ja mahdollisesti hitaasti eteneviä jonoja. Älä missään tapauksessa mene kauppoihin nälkäisenä! Varaa mukaan myös hyvää energiaa antavaa purtavaa, ettei sokea nälkäraivo iske kesken suorituksen. Mantelit ja pähkinät ovat oikein suositeltavia. Varaa ostoksille riittävästi aikaa ja merkkaa se kalenteriin. Jouluostoksia ei tehdä tuosta vaan ja nopsasti. Tilaa netistä kaikki minkä voit, mutta muista toimitusajat.
Lahjojen runsauden ei pitäisi olla se juttu. Vähemmällä stressillä ja pienemmällä shoppailuvaivalla pääsee, jos pakettiin kääritään jotain, josta on iloa koko perheelle!

Tässä siis Mintun viisi parasta vinkkiä stressittömään jouluun valmistautumiseen. Toivottavasti niistä on iloa ja hyötyä! Tärkeintä on muistaa pitää lippu korkealla ja olla hetsaamatta itseään tai muita suorittamaan joulua.
Täältä voi tsekata ASUSin parhaat joululahjaideat. Samalla sivulla voi omia suosikkejaan äänestämällä myös osallistua arvontaan, jossa palkintona on ASUS Transformer Book T200 (arvo 500 euroa!). Vähänkö joulustressi helpottaisi, jos voitto osuisi omalle kohdalle!

Eikös pukuleikkien yksi hienous piilekin siinä, että samalla voi testata elämää toisenlaisen identiteetin kanssa? Naamiaisissa voi tietty irrotella ihan kunnolla ja päästää salaisen minänsä esille. Mutta myös ihan tavallisessa arjessa voi leikkiä pukuleikkejä ja pukeutua kunkin päivän haasteita vastaavalla tavalla.
Yksi kollegani sanoi tänään, että hänelle tulee mieleen paidastani heidän 6-vuotias naapurinpoika. Poika on kuulemma innokas superhero-fani ja pukeutuu mielellään tönköistä materiaaleista valmistettuihin Hämis-, Batman- ja mitä-näitä-nyt-on -pukuihin. Hoksasin heti, että vähän supernainen-olo tässä on ollutkin.

No ei vais – tänään oli aika helppoa olla supernainen. Koko päivän vaikein haaste kun oli päästä aamulla sängystä ylös. En voi mitenkään käsittää, miten nuo perheen kaksi karvakuonoa onkin ajastettu niin, että ne saapuvat lämpiminä, pörisevinä kisukerinä masuni päälle makoilemaan sen jälkeen, kun olen torkuttanut herätyskelloa jo pari kertaa… Ihan kuin lämpimien peittojen alta poistuminen ei olisi tarpeeksi vaikeaa jo muutenkin.
Supernainen-paitani on siis Henkkamaukan Alexander  Wang -mallistosta. Se on ollut jo muutaman kerran toimistolla, mutta nyt vasta sain ensimmäiset asukuvat otettua. Tykkään pitää sitä juuri noin: valkoiseen kauluspaitaan ja mustiin pillifarkkuihin yhdistettynä. Ilman kaulusten tuomaa asiallisuutta scuba-paita voisi tuntua toimistolla vähän turhankin rennolta.

Toimistopäivän aikana ei mitään varsinaisia supervoimia tarvittu. (Tästä tuli mieleeni juttu, tai paremminkin iskulause, jonka bongasin jostain leffasta tai ehkä tv-sarjasta. Siinä tyyppi avasi keskustelun viehättävän kohteen kanssa kysymällä “what’s your superpower”! Olen siitä lähtien halunnut käyttää sitä, mutta sitten itsellä pitäisi olla joku tosi cool supervoima, enkä ole vielä keksinyt, että mikä se olisi… Ihme juttu, että olen edelleen sinkku. Eikö??)
Nyt illalla sen sijaan supervoimat olivat hyvinkin tarpeen. Päätin tehdä itselleni makoisan ja terveellisen vihersmoothien iltapalaksi. Iskin blenderiin tuoretta pinaattia, pätkän kurkkua, pellavansiemeniä, chia-siemeniä, puolikkaan puristetun sitruunan mehun ja kolmen sentin pätkän tuoretta inkivääriä. Lisäksi vähän vettä ja jäitä.

Huruttelin ainekset tasaiseksi ja lopputuloksena oli herkullisen tummanvihreä smoothie, joka maistui…. Tiedättekö, kun olin pieni, mummolassani oli lehmiä. Niitä varten viljeltiin heinää, joka loppukesästä kerättiin ensin heinäseipäille kuivumaan ja kärrättiin sitten navetan vintille ja aittaan. Siellä heinien seassa oli usein navetta- ja aittakissojen pentuja, joita kävin aina katsomassa ja joskus jopa paijaamassakin, jos äitikissa oli suotuisalla päällä.
Kuivaan heinään, sen tuoksuun ja heinäpölyn makuun suussa, liittyy siis paljon mukavia ja lämpimiä muistoja. Siitä huolimatta en todellakaan toivo, että vihersmoothieni maistuu tismalleen juuri siltä! Keskitin siis supervoimani ja kiskoin smoothien alas, vaikka ei se kyllä hyvää ollut. Lupaan, että sen ohjetta ei täällä blogissa tulla näkemään!

 

• paita, Alexander Wang for H&M
• kauluspaita, Whyred
• farkut, Weekday
• tennarit, Nike

Mediaa ja kanssaihmisiä seuraamalla saa helposti sellaisen kuvan, että ruokavalion keventäminen ja “elämäntaparemontit” tarkoittavat väistämättä myös tyyriiden ravintolisien ja kaikenmaailman laihdutusvalmisteiden ostamista. Ymmärrän kyllä niiden motivaatiota lisäävän merkityksen; sen, että voi oikein konkreettisesti näyttää itselleen ja maailmalle sipsikauden olevan tosiaankin takana.
Pidemmän päälle se käy kuitenkin aika tavalla lompakon päälle, joten tässä muutama vinkki, joiden avulla kevennys sujuu edullisemmin. Oikeastaan tämä tyyppisiä kevennysjuttuja harrastetaan vasta vuoden vaihteen jälkeen, mutta kyllähän se olisi kiva, jos se uuden vuoden juhliin tarkoitettu mekko ei kinnaisi – ja budjetti venyisi helpommin joulun juhlien viettämiseen!
Ensimmäinen, ja paras vinkkini on kaali. Tavallinen valkokaali on terveellistä, kuitupitoista, edullista ja kaiken lisäksi vielä suhteellisen hyvin säilyvää. Sitä voi laittaa wokkiin, keittoihin ja salaattiin – oikeastaan ihan mihin vain!

Kuidut pitävät nälän loitolla ja vatsan hyvässä kuosissa. Kaikenlaiset pavut ja linssit sisältävät paljon kuitua ja ovat lisäksi erinomaisia proteiinin lähteitä. Edullisimmaksi pavut tulee, kun ostaa kerralla isomman satsin kuivattuja papuja, liottaa ja keittää ne. Valmiit pavut voi laittaa sopiviin annospakkauksiin pakkaseen ja ottaa sieltä käyttöön aina tarvittaessa.
Pakastin on muutenkin edullisen keventelijän paras kaveri. Papujen lisäksi sinne kannattaa varastoida suurpakkauksia vihanneksista, pinaatista, broccolista ja persiljasta. Sieltä niitä on sitten kätevä ottaa ruuanlaittoon ja varsinkin smoothieihin on mukava laittaa ihan jäisiäkin vihanneksia, jotka viilentävät juoman mukavasti.

Leivänpäälliset, juusto ja leikkeleet, ovat kalliita – ja varsinkin Mintun kaltaisten juustohiirien tulee helposti kiskottua turhaa energiaa ihan huomaamatta.
Avocadosta saa aivan erinomaisen, hyviä rasvoja sisältävän levitteen, kun siihen sekoittaa tilkan puristettua sitruunan mehua, suolaa ja mustapippuria. Vaihtelun vuoksi sekaan voi lisätä myös raejuustoa. Levite ei säily kuin pari päivää, joten kannattaa miettiä etukäteen, missä välissä sen valmistaa.
Toinen mahtava, proteiini- ja kuitupitoinen leivänpäällinen, on hummus. Kun sen tekee itse liotetuista ja keitetyistä kik-herneistä, lopputuloksena on ihanan herkullinen – ja todella edullinen levite. Yritin etsiä Peetun vanhasta blogista neidon käyttämää huippuhyvää ohjetta, mutta näköjään sitä ei siellä ole. Täytyykin pyytää resepti ja laittaa tänne teillekin.

Lounaskäyttäytyminen vaihtelee monilla työpaikoilla, mutta jos tuntuu, että arkilounas ensinnäkin haukkaa ison loven budjettiin ja toisekseen tuo hankalasti arvioitavan määrän energiaa, kannattaa harkita lounaslaatikon mukaan ottamista. Tässäkin pakastin on ystävä. Viikonloppuna kun tehtailee jättikattilallisen hyvää keittoa ja toisen linssipataa ja laittaa ne sitten annospakkauksissa pakastimeen, niin arkielämä helpottuu kummasti!
Lihaa laitan itse todella harvoin (= en koskaan), mutta kanaa aina silloin tällöin. Kokonainen kana on poikkeuksetta paljon edullisempi kuin fileet. Plussana kokonaisena paistetussa kanassa on vielä se, että sen kun perkaa huolellisesti, saa vielä hyvät lisukkeet omelettiin tai salaattiin.

 
Aamiainen, välipalat ja iltapala ovat helposti varsinaisia sokeriansoja. Ja sokeriansaksi luen myös kaikki makeutusaineet, joita välttelen vielä tarmokkaammin kuin sitä varsinaista. Luonnonjugurtti, maustamaton rahka, sokeroimattomat marjat, kaurahiutaleet (tai sokeriton mysli), mantelit, jyvät ja pähkinät ovat hyviä ja varmoja valintoja. Niistä saa myös paljon hyviä kuituja, hivenaineita, hyviä rasvoja, antioksidantteja ja proteiinia.
Yksi suuri rahareikä ja salakavalien kalorien lähde on juomat. Itse en ole juuri limsoista tai mehuista niin kiinnostunut, mutta kivennäisvettä menisi kyllä litrakaupalla päivässä. Nyt yritän totutella siihen, että ihan kraanavesikin on hyvää ja kuplavesi vain harvoin herkkua. En myöskään osta kovinkaan usein take-away-kahvia, mutta olin aivan ällikällä päähän lyöty, kun työkaverini kertoi laskeneensa paljonko hänellä menee kuussa mukaan ostettuun kahviin – ja miten paljon energiaa yksi iso tavalliseen maitoon tehty latte sisältää.
Ja siis tarkoitushan ei ole elää mitään kaiken kieltävää ja kurinalaisuuteen keskittyvää elämää – ei ainakaan minulla. Tarkoitus on se, että kun hurvitellaan, se tehdään tietoisesti – syödään ravintolassa ja ostetaan herkkuja jonkin asian kunniaksi kotiin. Ei niin, että talousbudjetti häviää jonnekin keskinkertaisiin lounasruokalakäynteihin ja kiireessä Ärrältä ostettuihin välipaloihin.