Kesällä hankittu kevyt päivetys alkaa hiipua ja kiiresyksy pukkaa päälle. On siis aika päivittää arkiset meikkausrutiinit.
En yleensä meikkaa kovinkaan paljoa, mutta ihan ilman mitään en kuitenkaan mielelläni lähde lähikauppaa pidemmälle. Olen aivan patologinen viimetippailija ja torkkunappulan väärinkäyttäjä ja siksi arkiaamuisin on ehostukseen käytettävissä maksimissaan kymmenen minuuttia.

Kuvassa kaikki syysehostukseni kulmakivet. Toki lisäksi tupsuttelen nassuuni irtopuuteria ja yritän saada ripsiini tuuheutta, näyttävyyttä ja kaarevuutta erilaisilla ripsareilla, vähän vaihtelevalla menestyksellä.
Tässä muutama superhelppo ja nopeasti toteutettava vinkki, joiden avulla olen lisännyt hiukan syksyn lämpöä tavalliseen perusmeikkiini.

Meikkipohjan sävy
Kyllä, nyt on korkea aika heivata menemään se kesäiholle tarkoitettu tummempi pohja ja siirtyä takaisin heleämpiin sävyihin. Tässä vaiheessa kantsii myös alkaa ottaa aika iisisti aurinkopuuterin kanssa. Purkista voi saada kauniin päivetyksen, mutta liian tumma meikkivoide ja bronzerin yliannostelu ei ole oikea tapa.
Olen testaillut vaikka mitä meikkivoiteita, mutta aina tulee palattua Lumenen luotettavaan CC-voiteeseen. Se leviää nopeasti ja samettisesti kasvoille kovassakin kiireessä rajoja jättämättä, peittää riittävästi, kestää hyvin koko toimistopäivän ja sekä tuntuu että näyttää kevyeltä ja luonnolliselta.

Yhden luomivärisävyn tekniikka
Olen löytänyt uuden lempparin! Ja vieläpä omasta meikkihyllystäni. Sen sijaan, että tuhertaisin joka aamu luomilleni sekä vaaleaa sampanjanväristä että varjostukseen tummaa harmaata (mikä oli aikaisempi rutiinini), hoksasin, että sopivan keskivertotummalla, neutraalin sävyisellä luomivärillä hommasta selviää mainosti vain yhden värin kanssa.
Käytössäni on Bobbi Brownin Sandy Nude -paletti ja tuo oikealla keskellä on näissä kuvissakin näkyvä suosikkisävy. Joskus aikoinaan omistin Cliniquen kolmen värin paletin, jossa oli tuota harmaampi ja enemmän violettiin taittava sävy, joka myöskin toimi aivan täydellisesti myös yksinään. Sitä ei taida enää olla saatavana, mutta jos sopiva sattuu kohdalle aion kyllä hankkia vaihtoehdoksi tuolle lämpimälle ja rusehtavalle sävylle, joka nyt on käytössäni.

Kulmakarvat avaavat katseen
Ennen en juuri kiinnittänyt mitään huomiota kulmakarvoihini. Nykyään jätän mielummin pois jopa ripsivärin kuin lähden ihmisten ilmoille nakujen kulmien kanssa.
Muotoillut ja merkatut kulmat kohottavat ja herättävät ilmeen ihan kummasti. Varsinkin näin aikuisena saattaa karvat alkaa pikkuhiljaa harventua ja sitä suuremmalla syyllä on hyvä avittaa vähän hyvällä muotoilutuotteella. Itse tykkään eniten kakkumaisesta kulmaväristä, joka levitetään pensselillä.
Kulmien nyppiminen on oma taiteenlajinsa, mutta nyrkkisääntönä kantsii pitää mielessä, että hyvä pituus kulmille löytyy vetämällä suora linja nenänpielestä silmäkulmaan ja siitä kulmakarvojen ulkokulmaan. Ja kiukkuilmeen välttämiseksi voi ne kulmakarvojen välissä nenän päällä olevat karvat nyppiä pois.

Harkiten poskipunaa
Jos totta puhutaan, olen käytännöllisesti katsoen lopettanut poskipunan käytön kokonaan. Menemättä mitenkään yksityiskohtiin voin sanoa, että posket lehahtelee tämän tästä punaiseksi ihan pyytämättä, joten punaisuuden lisääminen tuntuu aika turhalta puuhalta.
Silloin, kun tuntuu, että pieni punapiristys poskilla on paikallaan, on hyvä valita varsin luonnollinen ja mieto sävy. Tykkään kovasti tuosta Lumenen korallisesta 10-sävystä. Sitä tupsautan aivan aavistuksen posken korkeimmalle kohdalle reippautta tuomaan. Ei siis mitään banaanin mallisia viiruja, jotka peittävät puolet kasvoista, vaan vain pieni hento kosketus luonnollista rusotusta aivan poskipäälle.


Eye-liner on paras!
Nyt on aika unohtaa kaikki mahdolliset eye-liner -ennakkoluulot. Kyllä, on tosi vaikeaa tehdä kauniita siipimäisiä rajauksia tai elegantteja pin up -linereita. Niiden paikka ei nyt välttämättä muutenkaan olisi aikuisen naisen toimistotyylissä, joten unohdetaan ne nyt tässä vaiheessa.
Jos tämän vuoden meikkiostoslistalle mahtuu vielä yksi asia, suosittelen lämpimästi hyvälaatuisen kakkumaisen eye-linerin hankintaa. Mikään ei nimittäin avaa katsetta ja syvennä ilmettä paremmin kuin aivan yläripsien tyveen tehty ohuen ohut rajaus mustalla tai tummanharmaalla. Kynällä ei ikinä saa tarpeeksi ohutta, yhtäjaksoista ja huomaamatonta rajausta ja tussimaiset versiot jättävät väistämättä aivan liian näkyvän jäljen.
Tässä kohtaa ei kannata myöskään säästellä, sillä kakkumainen eye-liner kestää ikuisuuden. Rakastan tuota omaa Chanelin rajauspalettia ja voin suositella sitä oikein lämpimästi. Tosin nykyään pakkaus taitaa näyttää kyllä vähän erilaiselta. Hyvä pensseli on myös tosi tärkeä siistin lopputuloksen aikaansaamiseksi. En ole ollut mitenkään erityisen ihastunut käytössäni olevaan Make Up Storen sutiin, samalla rahalla löytyy varmasti parempiakin.

Kirkastusviiru
Tämä on oikeastaan jo bonusvinkki, sillä ihan random arkipäivänä en yleensä ehdi mitään erityiskirkastuksia miettimään. Mutta jos meikkaukseen on käytettävissä vielä noin 30 sekuntia ennenkuin pitää olla jo ovesta ulkona, voi pienellä hifistelyllä saada huomattavan määrän valoa katseeseen.
Eli ohuen musta eye-linerin päälle silmän keskikohtaan vedetään vaalealla helmiäisenhohtoisella kynällä ohut viiru. Sijoituspaikka on heti iiriksen yläpuolelle ja pituus noin puoli iiriksen mittaa yli kummallekin puolelle.

Omat kirkastusviiruni toteutan Lumenelta joskus aikoinaan saamallani Natural Code -kynällä.
Esittelyssä myös bareMineralsin aivan mahtava Marvelous Moxie -huulikiito, sävy Spark Plug. Sain tuosta testerin vähän aikaa sitten ja tuntuu, etten ole ikinä omistanut mitään huulijuttua, joka olisi tuntunut yhtä paljon omalta. Ihastuin niin sävyyn kuin koostumukseen ja tuntuunkin aivan välittömästi – eli tulee aivan varmasti jäämään vakituiseen käyttöön.

Kukkien kanssa poseeraa hän tässä näin.
Ihanaa, kirpeän raikasta syysviikonloppua! <3

Olen jaksanut aina narista siitä, miten hankalaa välikausipukeutuminen on. Ikinä ei tiedä tarviiko jo kaivaa villaisimmat nutut esiin, vai lämmittääkö syysaurinko niin, että päivällä saa hikoilla kuin kesällä konsanaan. Hame ilman sukkiksia on liian vähän, mutta niiden kanssa olo on jotenkin liiankin talvinen. Potentiaalista arkipukeutumiskriisiaikaa tällainen välisesonki.
Klassinen napapiiriratkaisu välikausipukeutumiseen on luonnollisesti kerrospukeutuminen. Ja mielellään iso kassi. Näin sitä voi sitten päivän mittaan joka käänteessä hienosäätää asun lämmöneristysominaisuuksia.
Toisaalta, jos tarkemmin ajattelee, keskiverto toimistorotan ilmasto on kyllä aika tasainen ympäri vuoden. Toki takkia, kenkää ja sen sellaista pitää säätää sesongin mukaan, mutta mistään eräretkeilystä ei kuitenkaan ole kyse.

Hoksasin tänään, että oikeastaan tykkään pukeutua juuri nyt, kun toinen jalka viipyilee vielä viimeisissä kesämuistoissa ja toinen harhailee jo vaikka missä syysmyrskyissä. Tänäänkin oli välillä ihan mieletön auringonpaiste – ja lämpöasteita sen mukaan. Vähän kun sitten katsoi muualle, olikin ihan mahottoman rankkasadekuuron aika.
Mokkanahkaiset, nahkapohjaiset nirunarusandaalini selvisivät tämänpäiväisestä tulikasteesta (hehe, kasteesta..) ihan mainiosti, vaikka olisihan se parempi välttää niiden uittamista syyssateissa. Mutta kun aamulla oli kuivaa ja kaunista, niin eihän sitä silloin usko, että iPhonen sadekuuroja lupaava ennustus voisi mitenkään olla oikeassa.

Muutenkin tämänpäiväinen asuni on ihan tyypillistä toimistopukeutumistani. Rentoja ja skarppeja elementtejä yhdistelemällä saa mukavan, mutta hyvin töihin sopivan kokonaisuuden. Kuvasta tosin puuttuu läpinäkyvä sateenvarjoni – olennainen osa sadekuuropäivän asua.

• paita, Filippa K
• housut, H&M
• takki, Acne
• kengät, Rizzo
• laukku, Mulberry

Tämän viikon arkilounasvinkki on klassikkojen klassikko: purjo-perunasosekeitto.
Tykkään syödä kasviskeittoja lounaaksi, koska niistä tulee mukavasti täyteen, mutta sillä tavalla kevyesti, että koko iltapäivä ei mene kamalassa ruokakoomassa. Samasta syystä salaatti on kiva vaihtoehto, mutta varsinkin syksyisin tekee useimmiten mieli jotain lämmintä.
Purjo-perunasosekeitto on tosiaan ihan klassikko, enkä ryhtynyt nyt kikkailemaan perusreseptin kanssa mitenkään erityisesti. Halusin kuitenkin tehdä keitosta vegaanin ja siksi käytin Oatlyn kaurakermaa tavallisen ruokakerman sijaan. Lisäksi vinkkinä, että mustapippurin kanssa ei kantsi säästellä, jos haluaa välttää vauvanruokavibat.

VEGAANI PURJO-PERUNASOSEKEITTO
(4 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• noin 1 kg perunoita
• iso purjo
• 2 kasvisliemikuutiota
• 1 pkt kasvisruokakermaa
• suolaa
• mustapippuria myllystä
• tuoretta persiljaa koristeeksi

Valmistus:

• Pese (tai kuori) ja pilko perunat. Itse olen edelleen siinä uskossa, että perunan kaikki vitamiinit on heti kuoren alla, joten välttelen kuorimista, jos se vain on mahdollista.
• Halkaise purjo, huuhtele ja paloittele pienemmäksi.
• Laita kasvikset isoon kattilaan ja kaada päälle kiehuvaa vettä niin, että ne peittyvät. Murustele päälle kasvisliemikuutiot. Anna kiehua niin, että perunat ovat pehmeitä. Muusaa sauvasekoittimella. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
• Lisää kasvisruokakerma ja kiehauta nopeasti.
• Silppua päälle tuoretta persiljaa.

Purjo-perunasosekeitto on yksi lemppareistani ja sitä tulee tehtyä keittovuodenaikana (eli kesää lukuunottamatta aina) vähintään kerran kuussa. Sen lisäksi, että se on tosi hyvää, se on myös edullinen arkiruokalaji. Erittäin positiivista silloin, kun tuntuu, että seuraavaan palkkapäivään on vähän turhan pitkä aika.
Oikeastaan ainoa miinuspuoli tuossa on se, että se ei oikein sovi pakastettavaksi. Niinkuin olen täällä jo useaan kertaan kertonutkin, olen varsin rabiaatti varastoimaan lounasannoksia pakastimeen. Peruna ei kuitenkaan oikein tykkää jäätymisestä ja purjo-perunasosekeitto menee vähän tylsän hiutaleiseksi pakkasessa. Hyvältä se toki silti maistuu, mutta samettinen koostumus on mielestäni osa nautintoa.

Bonuksena vielä opiskelijavinkki: Peetun budjettiversio keitosta on muuten sama kuin tässä, mutta ilman ruokakermaa. Tulee kuulemma oikein hyvää silti. Ja sauvasekoitinkin on neidon mukaan ihan tarpeeton, kunhan vain pilkkoo purjosipulin aika hienoksi ja keittää soppaa niin kauan, että perunat hajoavat itsestään. Sitten vain sekoitus kauhalla ja opiskelijaversio vegaanista purjo-perunasosekeitosta on valmis!

Tiedän, että ei pitäisi nukkua puhelin tyynyn vieressä. Etenkin, jos on vähänkään uniongelmia, olisi parempi, jos koko vekottimen voisi jättää toiseen huoneeseen. Herätyshommiin vanha kunnon vekkari ja sometus kokonaan kielletty sängyssä. Hyviä ohjeita varmasti, mutta ainakin meillä totuus on toinen.
Aamurutiinini menee yleensä niin, että kun vihdoin päätän ensimmäisen herätyksen ja epälukuisen torkutuksen jälkeen avata silmäni, avaan puhelimen ja aloitan päivän ensimmäisen somekierroksen. Kun Instagram, Facebook, blogi etsera on tarkistettu, tsekkaan päivän säätilan.

Tänään säätiedotus lupasi aurinkoista ja +18 asteen lämpötilaa. “Sandaalipäivä”, päätin jo ennenkuin olin nostanut päätäni ylös tyynystä. Tähän aikaan syksystä tuntuu jokainen päivä, jolloin voi vielä pukeutua vähän kevyemmin, aivan lahjalta. Siispä läksin toimistolle paljain säärin ja hopeahilelakalla koristellut varpaani sandaaleihin tungettuina.
Jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin kyllähän sitä hiukan kävi huiku nilkoissa siinä puoli kasin maissa aamulla, kun hilpaisin raitiovaunulle. Lounasaikaan ilma oli jo lämmennyt niin, että oli oikein mukavaa käppäillä pientä lenkkiä, mutta kyllä se nyt on varmaan myönnettävä, että sandaalisesonki alkaisi tämän vuoden osalta olla tässä.

Sandaalien kaverina oli toimistolla tänään, niinkuin niin monena muunakin päivänä, Lindexiltä loppukesällä hankkimani valekietaisumekko. Ostin sen puolipaniikissa (“nyt on pakko saada jotain siistiä mustaa toimistolle” -päivä…) vain pintapuolisen nettivertailun jälkeen – enkä ole katunut hetkeäkään. Mekon materiaali on valuvaa jerseytä, joka seurailee mukavasti liikkeitä ja on älyttömän mukava päällä. Lisäksi leikkaus on riittävän fiksu, että se käy vähän virallisempiinkin yhteyksiin, joihin ei kuitenkaan ole ihan jakkupukuvaatimusta.

• mekko, Lindex
• sandaalit, Swedish Hasbeens
• shaali, By Malene Birger

Syksy on taas siinä vaiheessa, että pää on täynnä kaikenlaisia uuden aloittamisen ajatuksia. Aika hassua, että vaikka en missään tapauksessa ole varsinainen syksytyyppi, juuri tämä aika vuodesta on ihan superinspiroivaa. Kaikenlaisia kursseja tekisi mieli aloittaa (valokuvausta, kuvankäsittelyä ja ehkä saksan valealkeita), kuntosalijäsenyyksiä allekirjoitella ja muitakin haasteita lyödä lukkoon (Vansbrosimningen nyt ainakin…).
Henkilökohtaisiin syysklassikoihini kuuluu aina elämäntaparemontti ja hyvinvoinnin metsästys. Tai onhan ne oikeastaan mukana enemmän tai vähemmän aina, vuodenajasta riippumatta, mutta näin syksyn kirpeydessä tuntuu erityisen tsemppaavalta aloittaa uusi vaihe.
Olen päättänyt, että tänä vuonna tärkeisiin asioihin, kuten omaan terveyteen, onnellisuuteen ja hyvinvointiin tähtäävät toimet eivät laimene ja unohdu sitä mukaa, kun illat pimenevät ja ruskan väriloisto vähitellen himmenee harmaanruskeaksi mössöksi kenturalle. Onneksi tukena on erinomaisia työkaluja muistuttamassa matkanteon tärkeydestä.

Upea Frida Koti kaupungin laidalla -blogista on tehnyt yhdessä ystävänsä Merjan kanssa aivan mielettömän ihanan kalenterin “Unelmieni vuosi”. Olen muutenkin ihan muistikirja- ja kalenterifani, joten olin tikahtua innosta, kun Frida kysyi, haluaisinko testikappaleen tuosta. Jo heti ensimmäisen selailun jälkeen totesin, että kalenterihan on aivan kuin tismalleen toiveideni mukaan tehty!
Kiitollisuuspäiväkirja on ollut itselläni iltaohjelmassa vähän vaihtelevalla menestyksellä. Unelmieni vuosi -kalenterissa on joka päivälle varattu kohta kiitoksille, mikä helpottaa merkittävästi tavan ylläpitoa.

Kalenterissa on myös joka kuukausi tosi kivoja rastitustehtäviä. Voin jo nyt nähdä, miten yksinkertaiset “tehtävät” auttavat muistamaan, että välillä on hyvä pysähtyä nauttimaan hetkestä – eikä vain stressata eteenpäin. Tyhjille sivuille voi kirjoitella omia ajatuksiaan ja mietteitä unelmien vuoden varrelta.

Viikkokalenterin, kiitollisuuspäiväkirjan, rastitustehtävien ja muistikirjasivujen lisäksi kalenterissa on omassa muovitaskussaan säilytettävä aarrekartta. Itse en ole moista koskaan tehnyt, mutta niin paljon olen kuullut unelmien visualisoinnin voimasta, että ihan sormet syyhyävät päästä toteuttamaan tuota. Onkin tosi mainiota, että karttapohja on olemassa, itse kalenteri kun alkaa tietty vasta vuoden alusta, enkä millään malttaisi odottaa sinne asti.
Sain tosiaan oman Unelmieni vuosi -kalenterin lahjaksi (kiitos vielä kerran Frida!!), mutta täältä löytyy lisätietoja ja tilausmahdollisuus, jos alkoi kiinnostaa.
Toinen työkaluni hyvinvoinnin ylläpitoon on pääasiassa fyysiseen puoleen keskittyvä Wellness-kirja. Yksinkertaisten harjoitusten ja ruokavalion rukkaamisen avulla on kuulemma mahdollisuus päästä kokonaisvaltaisesti parempaan balanssiin. En ole vielä kovinkaan paljoa ehtinyt tutustua opukseen, mutta ajatuksenani onkin, että otan tuosta osion kerrallaan ja esittelen sen täällä blogissa omien kokemuksieni kanssa.
Näin todennäköisesti pysyn itse paremmin valitsemallani tiellä ja ehkä iloa ja hyötyä välittyy myös sinne ruudun toiselle puolelle.

Jooga, pilates, meditaatio, ayurveda, ravinto, treeni, spa ja tanssi – jos näillä ei syksystä tule hyvä, niin ei sitten millään!