Tukholma, aurinko ja saaristo on ihan täydellinen kesäkombinaatio. Onneksi ei tarvitse olla veneenomistaja tai purjehtija päästäkseen nauttimaan merestä ja auringonkuumentamista rantakallioista. Sandhamn on yksi suosituimpia kesälomasaaria Tukholman ulkosaaristossa. Ihan parasta varmasti olisi, jos voi viettää paikanpäällä edes pari-kolme yötä, mutta päiväretkelläkin pääsee loistavasti fiilikseen mukaan.
Tinni on viettämässä kesälomaviikkoa Tukholmassa ja allekirjoittanutkin pitää muutaman päivän vapaata. Sen kunniaksi päätimme lähteä yhden aurinkoisen kesäpäivän mittaiselle mikrolomalle saaristoon. Nyt high-seasonin aikaan erilaisia retkivaihtoehtoja on tarjolla aika paljon, mutta me halusimme ehdottomasti käydä luksus-tason veneistä ja hyvästä ruuasta kuuluisalla Sandön saarella.
Sandhamn – tai Sandö, niinkuin itse saari on oikeastaan nimeltään – on tosiaan ulkosaaristoa, mutta nopeimmillaan sinne pääsee Tukholman keskustasta vajaassa puolessatoista tunnissa. Silloin tosin pitää ottaa bussi Slussenilta ja körötellä päätepysäkille Stavnäsiin (Stavnäs vinterhamn) ja sieltä sitten lautta Sandhamniin. Bussin päätepysäkki on ihan satamassa, joten mitenkään hankala tämäkään vaihtoehto ei ole.
Tukholman keskustasta pääsee Sandhamniin näin kesäaikaan monellakin eri laivalla. Nopein reittilaiva seilaa matkan reilussa parissa tunnissa, romanttisella höyrylaivalla saa tunnelmoida saaristosta nelisen tuntia. Eli jos haluaa matkustaa höyrylaivalla molempiin suuntiin, on melkein pakko yöpyä Sandhamnissa, mikäli tavoitteena on nähdä vähän saartakin.
Isoja laivayhtiöitä on oikeastaan kaksi, Strömma ja Waxholmsbolaget. Laivaliput käyvät vain saman yhtiön lauttaan, mistä ne on ostettukin. Mikäli haluaa pitää matkailuvaihtoehdot avoimina, ei siis kannata ostaa meno-paluulippua. Liput voi ostaa vasta laivasta, eikä yhdensuuntaisten matkojen kanssa reissu tule yhtään sen kalliimmaksi.
Me hyppäsimme Cinderella II -laivaan Strandvägeniltä klo 9.30 tiistai-aamuna. Parin stopin jälkeen saavuimme Sandhamniin puoli kahdentoista aikoihin. Paluuaikataulu oli aika tiukka, sillä olimme palaamassa jo illalliselle takaisin Tukholmaan. Nappasimme siis 15.15 Stavnäsiin lähtevän lautan ja saavuimme sillä sopivasti viiden aikaan alkuillasta cityyn.
Meillä oli reilu kolme tuntia aikaa fiilistellä Sandhamnia – ja onhan se selvää, ettei siinä ajassa ihan mahottomia ehdi. Aika riitti kuitenkin mainiosti rantakävelyyn, kallioilla hengailuun, katkarapusalaattilounaaseen, leipomovisiittiin ja ennenkaikkea ihanan lomafiiliksen saavuttamiseen.
Sandhamnin ravintola-, kahvila- ja baaritarjonta on aivan vertaansa vailla. Kiertelimme hetken pääraitilla ja lueskelimme lounasmenyitä vesi kielellä. Lopulta päädyimme viehättävään, monena vuonna White Guiden suosituslistalla keikkuneeseen Mondrad’s -ravintolaan.
Onneksi olimme suht hyvissä ajoin sillä paikka täyttyi nopeasti ja ovensuuhun kertyi kohtuullinen jono nälkäisiä lounastajia. Ja mikä ettei – ainakin nauttimamme katkarapusalaatti oli juuri niin freesi ja ihanan maukas kuin vain voi toivoa. Myös ohitse kiitäneet muut annokset näyttivät ja tuoksuivat todella herkullisilta.
Lyhyelläkin visiitillä ehtii kokea sekä Sandhamnin purjehdushenkisen pulssin että levollisen luonnonrauhan. Kallioilla riittää tilaa kauniinakin päivänä, keskellä parasta loma-aikaa. Hiekkarannoille on sen verran pitkä kävelymatka, että kolmen tunnin pysähdyksellämme emme lähteneet niitä etsimään. Tosin ilmeisesti ihan kylän keskustan tuntumassakin on yksi ranta, mutta me taidettiin lähteä tutustumisretkellämme täysin vastakkaiseen suuntaan.
Purjeveneiden lipumisen seuraaminen on jotenkin rauhoittavaa. Tinni kertoi lukeneensa jostain, että meri-ilmassa on ioneja, jotka edistävät terveyttä. Pieni paussi rantakalliolla tuntui puhdistavan pääkoppaa varsin tehokkaasti.
Pakollinen pysäkki Sandhamnissa on mäen päällä sijaitseva leipomo. Peetukin muistutti aamulla, kun olin lähdössä, että “Sandhamnsbulle” (= “seglarbulle”) pitää ehdottomasti kokea. Tunnelmallisen leipomon valikoima on normaalisti varmasti vähän laajempi, mutta iltapäivällä jäljellä oli vain taikinajuureen tehtyjä patonkeja (aivan taivaallisia! Ostin kotiinkin…) ja juuria kyseisiä seglarpullia.
Pulla ei näytä ulospäin juuri miltään, enkä usko, että ilman suosituksia olisin inspiroitunut sitä ostamaan, mutta maku on jotain aivan uskomattoman hyvää. Tai tavallaan tavallinen pullahan se on, mutta niin poskettoman kuohkea ja suussasulava, etten ole ikinä maistanut vastaavaa. Uunituore, vielä lämmin seglarbulle, on kuin kuuman kesäpäivän poutapilvi! (Eli toisinsanoen ehdoton must kaikille Sandhamn-kävijöille!)
Mistä tietää, että on ollut hyvä loma? No monestakin asiasta tietty, mutta yksi hyvä mittari on se, että ei enää muista mikä viikonpäivä on menossa – kaikki päivät kun on vain niitä lomapäiviä. Itselleni kävi Sandhamnissa juuri näin. Mietin ihan vilpittömästi, että mikähän päivä nyt on (tiistai). Sinänsä aika huvittavaa, koska olin vielä maanantaina toimistolla.
Sandhamn maistuu, tuoksuu ja tuntuu lomalta. Eikä fiiliksen saavuttamiseen tarvita kuin muutama tunti!