Iltapuhteiksi oli varattu blogihomma poikineen. Kuitenkin kävi niin, että ilta vierähti Peetun kanssa hölpötellessä aivan mielettömän ihanan, valkosipulipaahdetun kurpitsan ympärille kehitetyn sadonkorjuusalaatin ääressä. Ja sitten se ihana pieni karvainen otus vaati jahtaamisleikkeihin, hiirenheittohommiin ja muihin supertärkeisiin juttuihin.

Elikkä palataan verenhimoisiin Halloween-kynsiin ja timangikauluksiin heti huomenissa. Nyt pitää heitellä vielä vähän hiirtä kissalle ja sitten siirtyä peiton  alle ja tanakasti unten maille.

Kuvista en ole kysynyt lupaa, mutta lähde on The Oatmeal. En suosittele klikkaamaan linkkiä, sillä sisältö on niin hauskaa ja fiksulla tavalla koukuttavaa, että lopputyöpäivästä/yöunista ei tule enää yhtään mitään. Itse luin tyyliin koko sivuston alusta loppuun, kun päädyin ekan kerran Oatmealiin.

Tänään olen miettinyt mm. sitä, miten ihanaa onkaan, kun tulee joulu. Tykkään joulunalusajasta – kynttilän valosta glögintuoksusta ja siitä, että kotikulmat muuttuvat kimmeltäväksi satumaaksi, kun kaikki (and I mean kaikki) koristelevat parvekkeenkaiteensa jouluvaloilla. (Note to self: muista ostaa uudet valot parvekkeelle!). Tykkään myös kaikista joulujuhlakutsuista, firman pikkujouluista (teema: ROCK… mitä ihmettä laitan päälleni??) ja muista kissanristiäisitä, jotka pidetään sen varsinaisen juhlapyhän varjolla.

Juuri nyt tuntuu kuitenkin siltä, että yksi suurimpia syitä kiihkeään joulun odotukseen on se, että saa taas pitkästä aikaa loikoilla hyvällä omallatunnolla iltaan asti pyjamassa kirja kourassa tai lempparisarjoja tölläten. Tiedän, että olen aivan itse kiireeni valinnut, enkä siis sikäli valita, mutta ei se silti estä sitä, etteikö välillä kaipaa aikatauluttomuutta ja luovaa joutilaisuutta.

Lisäksi oma rakas Tampereen-posseni on tulossa muutaman päivän Tukholman reissulle välipäivien aikaan! Se Lontoon reissu, josta oli hiukan puhetta, päätettiin siirtää keväämmälle, kun on vähän lämpimämmät kelit.

Kovin jouluiselta täällä ei kuitenkaan vielä näytä – päinvastoin – vuodenaikaan nähden älyttömän lämpimät kelit vain jatkuvat. Jopa tuuli tuntuu keväisen pehmeältä eikä syksyisen kirpeältä ja pistävältä. Pukeutumisen kannalta tuo on tietty ihan mukavaa. Nahkatakkikelit on jatkunut harvinaisen pitkään tänä syksynä. Ehtiihän sitä lumisohjossa kahlata vielä vähän myöhemminkin.

Muuten päivän asuna toimi vanha kynähameeni, jonka kanssa olen nyt vihdoin oppinut tulemaan toimeen. Vähän korkoa kantapään alle ja riittävän pelkistetty yläosa tekee yhdistelmästä ainakin omaan silmääni tasapainoisemman kuin esmes matalien kenkien tai kauluspaidan kanssa. Glitteriltä saadut korvikset tuovat sentään vähän blin-blingiä mukaan kuvioihin.

• hame, frk
• neulepaita, Sand
• takki, Acne
• kengät, H&M
• korvikset, Glitter

Rakas blogini, Go 4 it vol. 2, on ehdolla vuoden inspiroivimmaksi blogiksi Inspiration Blog Awards -äänestyksessä. Kategorioita on yhteensä viisi: muoti, kauneus, lifestyle, sisustus ja ruoka. Go 4 it vol. 2 on ehdolla lifestyle-kategoriassa, joka näyttäisi olevan mennen tullen laajin kategoria ja täynnä toinen toistaan upeampia lifestylejä.

Olisi aika hitsin siistiä, jos saisin enemmän kuin yhden äänen… (äiti? Karkki?? Peetu???)

Eniveis kannattaa käydä äänestämässä suosikkejaan, sillä: (teksti suoraan tiedotteesta)

Useimmiten esittelen omia arkisia toimistoasujani ja Peetun viikonloppuisia (tai muuten vaan) ulosmenoasuja. Nyt, kun Peetukin on ihan oikeissa vakituisissa sisätöissä, ajattelin, että on ihan kiinnostavaa tsekata myös nuorison office-tyyliä.

Peetun työhön ei kuulu asiakaskontaktit face-to-face, toimiston keski-ikä on aika alhainen ja yleinen tyyli varsin rento. Eli mitään hurjaa dress codea ei neidon uusissa töissä ole. (Tähän pitää ihan nyt sanoa (leuhkia… haha), että Peetulle tarjottiin kahta eri työpaikkaa reilun viikon työnhaun jälkeen ja yksi syistä, miksi hän päätyi nykyiseen paikkaa on se, että siellä oli kivempi tunnelma. Sinne toiseen paikkaan olisi tainnut pitää hankkia oikein jakkupuku.) Kuitenkin töihin pukeutuminen on aina vähän eri juttu.

Tämänpäiväisen toimistoasun perustana on vanha rakas, monessa menotilanteessakin palvellut farkkuhame, tummansininen ovesize neule ja Peetun iskän peruja oleva vanha hieno kauluspaita.

• neulepaita, Sand
• farkkuhame, Monki
• kauluspaita, YSL
• kengät, DinSko
• sormukset, Balilta (ruusu) ja itse tehty (sileä)
• rannekoru, Oxxo (ohuempi ja leveämpi muodostavat yhden korun)

Nyt ei saa tulla sanomaan, etteikö teitä olisi varoitettu! Tänään sarjassamme ensimmäinen ziljoonasta tulevasta Dr. Martens -asusta. Haha!

Ensimmäisen varsinaisen Dr. Martens -päivän huomioita:

• Kyllä pitää paikkansa, että kengät vaativat sisäänajoa, ennenkuin muokaantuvat jalkaan ja ovat oikeasti mukavat. Lounastunnilla oli pakko käydä hakemassa apteekista Compeedit molempiin kantapäihin. Kuitenkin täytyy sanoa, että mitenkään sellaiset purskahdan-justiinsa-itkuun-koska-jalkoihin-sattuu-niin-kamalasti -pahat nuo ei missään tapauksessa ole. Sellaisiakin on nimittäin koettu.
• Erinomaisesti istahtaa maihinnousukengät naisellisen (olematonta) vyötäröä korostavan jakun kanssa toimistollekin.
• Askellus saa kummasti uskottavaa jämäkkyyttä, kun alla on kunnon jalkineet. Ihana lompsia menemään ilman, että tarvitsee pelätä koron lipeävän kaduilla lojuvien niljakkaiden (mutta kauniiden!) lehtien takia.
• Maihinnousukenkien laittaminen jalkaan aamukiireessä vie aavistuksen pidempään kuin ballerinojen. Lisättävä siis + 30 sec. aamutoimiin.

Lisäksi ihmettelin, että mikä tässä ostopäätöksessä nyt sitten oli muka niin vaikeaa. Dr. Martensit tuntuvat hyvin luonnikkaalta ja positiivisella tavalla siltä kuin ne olisivat kuuluneet aina garderobiini. Kuitenkin siis niin, että se uusien kenkien aiheuttama onnellisuus, joka saa hymyilemään joka kerta, kun sattuu vilkaisemaan jalkojaan, ei himmentynyt piiruakaan!

• jakku, H&M
• farkut, Acne
• kengät, Dr. Martens