Month: May 2017

Kertoilin jokin aika sitten yleisiä kuulumisia ja bongailemiani kosmetiikkatrendejä Stockholm Beauty Weekiltä. Tapahtumassa pääsin testailemaan monia itselleni uusia tuotteita ja hoitoja – ja aimon kasan kosmetiikkaa sain myös koekäyttöön kotiin.
Nyt muutaman viikon jälkeen olen valmis kruunaamaan muutaman uuden löydön todelliseksi helmeksi.

  • Björn Axén, ekologinen/orgaaninen hiustenhoitosarja

Ekologinen ja luonnonmukaisista ainesosista valmistettu Björn Axén Organic -sarja on tullut markkinoille vasta tänä keväänä. Kaikki sarjan tuotteet on todella mainioita. Shampoo pesee hiukset syväpuhtaaksi ja hoitoaine tekee hiuksista pehmeät, sileät ja helposti käsiteltävät. Erityisesti olen kuitenkin ihastunut sarjan muotoiluvoiteeseen. Raikkaasti bergamotilta tuoksuva voide antaa juuri sopivasti tukea luonnonkiharoille ja poistaa kaiken sähköisyyden olematta ollenkaan raskas tai rasvoittava. Sen vaikutus säilyy hyvin freesinä myös seuraavaan päivään, mistä suuri plussa kaltaiselleni “pesen hiukset vain kerran, kaksi viikossa” -tyypille.
Voin suositella myös sarjan suolasuihketta kaikille, jotka kaipaavat luonnonmukaista, mutta tehokasta tuotetta. Björn Axen Organic Salt Water Spray tekee hiuksista ryhdikkäät, tuuheat ja helposti muotoiltavan karheat. Täytyy kuitenkin sanoa, että tuuheutta ja volyymia tulee niin paljon, että tämän nykyisen lyhyen kampaukseni kanssa – ja koska hiukseni ovat aika paksut – saan suihkia tuota aika varovaisesti. Yliannostelu johtaa helposti aikamoiseen pallokampaukseen. 😀

  • Vegaanit EcoTools -siveltimet

Viimeisin vakavalaatuinen kosmetiikkahurahdukseni on kohdistunut meikkityökaluihin, pääasiassa suteihin. Aikaisemmin olin ihan tyytyväinen ikivanhoihin, pahan sulkasadon kärsineisiin siveltimiini ja pakkausten mukana tulleisiin töpöttimiin.  Melkein huomaamattani meikkihyllylleni on kuitenkin viimeaikoina eksynyt kaikenlaisia laadukkaampia työkaluja – ja nyt viimeiseksi nämä aivan valtavan ihanat vegaanit EcoTools-siveltimet.
Nopeasti uudistuvaa bambua ja kierrätettyä alumiinia siveltimissään käyttävä EcoTools on vegaaniuden lisäksi myös ympäristön ystävä. Kaikki tämä on kuitenkin vain silkkaa plussaa, sillä itse sudit ovat aivan mahtavia! En voi mitenkään väittää, että olisin suuri asiantuntija, mitä meikkityökaluihin tulee, mutta kyllä vaan aamurutiinitkin sujuu niin paljon joutuisammin ja mukavammin, kun on laadukkaat pensselit käytössä!

Nyt täytyy tunnustaa yksi tosi hölmö asia.. Olen aika helposti vaikutteille altis – myönnetään – ja kun muutama vuosi sitten oli kovasti juttua siitä, miten aurinkovoiteet sisältää ihan älyttömästi kaikkia kemikaaleja, jotka eivät ole ollenkaan hyväksi iholle, olen vältellyt viimeiseen asti aurinkosuojan käyttöä. Todella typerää, eikö vaan? Päivävoiteeni, jota levitän myös dekolteelle, on yleensä sisältänyt 15 – 25 spf:n, mutta muuten olen yrittänyt vältellä palamista lähinnä kellon avulla.
Nyt onneksi löysin todella ihanan, luonnonmukaisen aurinkovoiteen Annemarie Börlindiltä. Alkukesän ensimmäiset hellepäivät on yleensä kaikkein haasteellisimpia iholle – etenkin kaltaiselleni tyypille, joka rakastaa pötkötellä auringossa hyvää kirjaa lukien. Juuri tuollaisia ihania päiviä saatiin kokea täällä Tukholmassa viime viikolla ja viikonloppuna – ja täytyy sanoa, että en edes muista, milloin olisin selvinnyt näin hienosti ensimmäisistä auringonottopäivistä. Päivetystä on tullut juuri sopivasti, mutta iho ei ole ollut ollenkaan koetuksella – eikä edes normaalista alkukesän vaivasta, aurinkoihottumasta, ole ollut tietoakaan.

  • Inika Pure Primer 

Olen aika noviisi meikinalusvoiteiden ja primerien kanssa. Joitakin olen testannut, mutta en ole oikein hoksannut, mitä hyötyä moisesta meikkaamisen lisämomentista on. Jos nyt totta puhutaan, ne aikaisemmin testaamani silikonia sisältävät perus-primerit saavat kasvojen ihon tuntumaan lähinnä kumisaappaalta.
Sain Stockholm Beauty Weekiltä testattavakseni australialaisen luonnonkosmetiikkamerkin Inikan primerin ja ymmärsin välittömästi, mistä hommassa voi parhaimmillaan olla kysymys. Hoitovoiteiden päälle lisättävä primer tasoittaa pohjaa niin, että meikki pysyy freesinä koko päivän. Inika Pure Primer muodostaa hengittävän välikerroksen meikkivoiteen alle, ja auttaa siten ihoa pysymään kosteutettuna paljon normaalia pidempään.
Testasin ihan tarkoituksella, millainen ero meikin kestävyydessä ja yleisessä olotilassa on ilman Inikan primeria ja sen kanssa. Voin kertoa, että tulokset olivat sitä luokkaa, että mielummin myöhästyn aamulla bussista kuin jätän sen laittamatta.

  • Loelle ruusuvesi

Ehkä paras löytö ikinä on Loellen orgaaninen ruusuvesi! Upeasti virkistävä, miedosti aidoilta ruusuilta (ei esanssisesti!) tuoksuva suihke laskeutuu kasvoille elvyttävänä sumuna. Kosteusharso on niin ohut, että sitä voi hyvin suihkia vaikka valmiin meikin päälle. Varsinkin nyt tänä keväänä ihoni on vaatinut ihan erityisesti kosteutta ja tuntuu, että vasta tämän ruusuveden löydettyäni olen saanut sen viimeisen palikan ihonhoitopakkiini.
 


Ruotsissa on tänään äitienpäivä.
Heräsin aamulla puoli kahdeksalta messengerin plingahdukseen; Karkki siellä lähetteli toivotuksiaan juhlapäivän kunniaksi. Aamukahveita en ole tainnut enää vuosiin saada sänkyyn ja muutenkin äitienpäivän vieton intensiivisyys on meillä vaihdellut. Joskus ollaan kakuteltu kunnolla, joskus homma on ohitettu tekstiviestein.
Tänä vuonna sain lapsukaisiltani ihanan lahjan: moskiittoverkkoja, rokotuksia, ravintolisiä, vedenpuhdistustabletteja ja muuta tärkeää lähti Unicefin kautta niille maailman äideille, jotka joutuvat kamppailemaan lastensa terveyden ja hengissä pysymisen, riittävän ravinnon ja puhtaan veden saatavuuden kanssa. Liikutuin todella ihanasta lahjasta – ja siitä, miten upeat ja fiksut tyttäret olen onnistunut saamaan.

Tänä vuonna emme viettäneet päivää yhdessä muuta kuin virtuaalisesti. Karkki on melkein tuhannen kilometrin päässä etelässä, Karlskronassa – ja Peetu yhtä kaukana pohjoisessa, Uumajassa. Ihan matkustusteknisistä syistä varsinaiset juhlallisuudet hoidetaan, kun olemme taas kaikki samalla paikkakunnalla.
Pitkin päivää olen kuitenkin miettinyt äitiyttäni, äitinä olemista, lapsiani. Sitä, miten tajuttoman kaukaiselta tuntuu ne ajat, kun olin raskaana ja tytöt vauvoja. Toisaalta en voi mitenkään käsittää, mihin kaikki aika on mennyt, missä välissä Karkista ja Peetusta kasvoi aikuisia, nuoria naisia.
Oli pakko kaivaa esiin vanhoja valokuvia, että saisin vähän konkreettisemman otteen ajan kulusta.
Tuossa ylläolevassa kuvassa on vasemmalla vauvamasu Karkista ja oikealla Peetusta. Keräsin kummankin raskauden aikana reilut 25 kg painoa, mikä kyllä näkyy. En tuntenut itseäni kauniiksi tai hehkeäksi ikinä odotusaikana – lähinnä ensin huonovointiseksi ja sitten ryhävalaaksi. Koin, että suurin kohteliaisuus, minkä voi saada, on se, että raskaus ei näy ollenkaan.

Olin suhteellisen nuori, kun aloin odottaa Karkkia (ja ei, se ei ollut 50-lukua, jolloin “oli tapana” haluta lapsia jo hädin tuskin parikymppisenä). Ensimmäiset visiitit terveydenhoitolaitoksissa olivat hämmentäviä: kaikkien ensimmäinen kysymys oli, aionko pitää lapsen. Useimmat toki peittivät hämmästyksensä, kun kerroin, että kyllä ja että raskaus on ihan suunniteltu ja toivottu, mutta eivät kaikki. Minulle oli jo alle kaksikymppisenä sanottu, että lastentekoa ei kannata lykätä, jos vain mahdollista, sillä muuten en välttämättä tulisi raskaaksi ollenkaan.
Raskausaika meni “siinä sivussa”. Olin kovasti marinoitu siihen ajatusmaailmaan, että raskaus ei ole sairaus ja että koko maailman sivu on naiset tehnyt lapsia, joten turha siitä on nyt vouhkata. Ei tehrä tästä ny numeroo -ajattelu ajoi siihen, että suhtauduin raskauteen kuin finniin leuassa – näkyyhän se, mutta ei sille mitään voi, eletään nyt vaan niinkuin ei mitään. Rakkain muistoni Karkin odotusajalta on se, kun pienellä vauvalla oli koko ajan hikka.
Osasyy siihen, että en ollenkaan keskittynyt laskeutumaan ensimmäiseen raskausaikaani oli se, että olin perustanut yrityksen (nimeltään Go 4 it – toim. huom) juuri samoihin aikoihin, kun testi näytti plussaa. Teimme yhtiökumppaneitteni kanssa töitä käytännöllisesti katsoen 24/7, eikä aikaa tai energiaa jäänyt oman kropan ihmeeseen keskittymiseen.

Huono omatunto. Kyllä, monesta asiasta, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä on jäytävä huono omatunto. Kaikkia syitä en voi enkä osaa mainita – ja toisaalta listasta tulisi niin pitkä, että eihän sellaista yhteen blogipostaukseen voi kirjoittaa. Yksi asia Karkin syntymisen jälkeen on kyllä ylitse muiden: Miten sitä nuori penska-äiti on niin itseään täynnä, että lähtee kymmenen päivän ikäisen vauvan kanssa takaisin töihin?
Olin vihdoin saanut sen ihanan vauvan, jota olin niin kovasti toivonut, mutta sitten en osannutkaan olla kotona. En kyennyt olemaan vauvakuplassa viikkoa kauempaa ja tunsin pakolliseksi kopata pikkuisen kainaloon ja palata ompelukoneen ääreen.
Toisaalta puolustuksekseni pitää sanoa, että yksityisyrittäjänä minulla oli ihan joustava olo työmaalla. Imetykset sujuivat, vauvalla oli koko ajan seuraa ja oma äitini vei Karkin joka päivä vähintään parin tunnin lenkille Pyynikille raikkaaseen ilmaan, pois kangaspölystä. Järjestelyä kesti lisäksi vain niin kauan, kunnes Karkki alkoi liikkua niin paljon, ettei leikkuupöydällä pötköttely ollut enää turvallista.

Vappukävelylle lähdössä reilun vuoden ikäisen Karkin kanssa.
Äidiksi tuleminen muuttaa, mutta olin niin onnekas, että koin muuttumisen omalla kohdallani positiiviseksi ja luonnolliseksi. Raskausaikana olin saanut kuulla aivan valtavan määrän varoituksia ja kauhuskenaarioita. Miten vauva huutaa yökaudet ja äiti tulee hulluksi, kun ei saa nukkua. Omalle vanhalle elämälleen saa varoittelijoiden mukaan heittää hyvästit ja mitään kivaa ei enää voi tehdä, koska vauva.
Itselläni ei ole sisaruksia, enkä ollut 15-vuotiaana tekemiäni lyhyitä lastenhoitopestejä lukuunottamatta ollut käytännöllisesti katsoen lainkaan tekemisissä lasten, saatika sitten vauvojen, kanssa ennen Karkin syntymää. Siksi olin kai niin valmis uskomaan siihen, että vauva-aika on ihan painajaista, hyvä, jos selviää järjissään siitä showsta.
Heti ensimmäisistä hetkistä yhdessä vastasyntyneen Karkin kanssa tajusin, että minulle ei oltu kerrottu kaikkea. Vauvahan oli ihan valtavan ihana! Meillä oli tosi mukavaa yhdessä ja olin aivan ällikällä päähän lyöty, miten kivaa kaikki oli. Karkki söi ja nukkui – oli tyytyväinen ja iloinen vauva, jonka kanssa oli mahtava myyssata ja hommailla kaikkea. En voinut uskoa hyvää tuuriani, kun tajusin, että saan ottaa sen ihanan vauvan mukaani kotiin synnytyslaitokselta.
Yhden lapsen kanssa on oikeastaan aika helppo jatkaa elämää entiseen tapaan – etenkin, jos tyyppi sattuu olemaan perustyytyväinen, utelias ja iloinen pakkaus, kuten Karkki. Kaikki muuttuu, kun perheeseen tulee toinen lapsi. Kaksi on jo lauma, joka ei kulje yhtä helposti kaupungilla, kylässä, matkoilla ja muissa menoissa. Itsestäni tuntuu, että meistä tuli virallinen lapsiperhe vasta, kun Peetu syntyi.

Olin edelleen varsin nuori synnyttäjä, 27-vee, kun odotin Peetua. Kolmen vuoden ikäero oli ihan harkittu ja tulin raskaaksi melkein heti, kun Kauppakorkean pääsykokeet oli ohi ja aloimme suunnitella pikkusisarusta Karkille. Opiskelupaikka järjestyi ja verrattuna edelliseen, yrittäjänä kokemaani raskauteen, oli yliopistoelämä lunkia ja mukavaa. Ehdin fiilistellä enemmän ja vaikka tälläkään kertaa en kokenut mitään “onpas upeaa olla raskaana” -tunteita, en pyrkinyt kieltämään olotilaani tai olemustani itseltäni tai muilta.

Peetu 2 kk hiukopalalla kummitädin häissä.
Peetun vauva-aikaa väritti paljon erittäin vakavaksi ja vaikeaksi osoittautunut allergia. Nyt sain todella maistaa sitä, miltä tuntuu valvoa yökaudet lapsen kanssa, joka on ihottumaisen ihonsa kanssa niin tuskainen, ettei pysty nukkumaan. Jälkeenpäin olen ajatellut, miten hyvä oli, että olin niin nuori. Muistan ajatelleeni monet kerrat, että kai nyt tässä jaksan valvoa, kun vain hetki sitten riekuin pikkutunneille ja pidempäänkin Doriksessa.
Valvomista pahempaa oli se, kun näki, kuuli ja tunsi, että toisella on ihan kamalan paha olla, eikä sille pysty tekemään mitään. Se tuntui kauhealta jotenkin tosi primitiivisellä tasolla. Tunsin olevani todella epäonnistunut, kun en voinut helpottaa vauvani oloa.
Itselläni ei ole koskaan ollut mitään allergioita ja koko se maailma oli siksi aivan uusi. Opin havainnoimaan Peetun reaktioita ja luottamaan siihen, että lapsi tietää jossain määrin itse, mikä sopii ja mikä ei. Tilannetta ei erityisesti helpottanut vanhan koulukunnan neuvolan täti, jonka tokaisu “rouva hyvä, ei perunalle voi olla allerginen” on jäänyt erityisesti mieleen.
Peetun vointi paheni asteittain ja onneksi pääsimme Suomen johtavan allergialääkärin potilaiksi. Pikkuhiljaa opin minäkin ja elämä alkoi vähitellen tasaantua. Nyt tänään tuntuu enää kaukaiselta painajaisunelta ne kolme kertaa, jolloin oli todellinen, sydäntä jäätävä läheltä piti -tilanne.

Karkin ensimmäinen kommentti nähdessään pikkusiskonsa synnytyslaitoksella “no, siinä se mun vauva nyt on!” kuvastaa hyvin näiden kahden ihanan suhdetta.
Meitä oli kovasti varoiteltu mustasukkaisuudesta, Karkki oli jo kolme vuotta ehtinyt tottua elämään ainoana lapsena ja kaiken keskipisteenä. Ystäville ja sukulaisille muistutettiin, että vauva ei vielä tajua huomionosoituksista mitään, mutta isosisko kylläkin. Meillä tuo ei mennyt ihan niin. Karkki oli niin ylpeä vauvastaan, että oli suorastaan loukkaantunut, jos vieraat vitkuttelivat hänen kuulumisiaan kysellen, eivätkä heti rynnänneet Peetua ihastelemaan.

Tärkeintä, mitä elämässäni on, on olla äiti näille kahdelle. Välillä en voi edes käsittää, miten olen voinut olla niin onnekas, että olen saanut kaksi niin upeaa ihmistä elämääni. Mistään en ole oppinut niin paljon ihmisenä olemisesta, rakkaudesta, ystävyydestä, anteeksiannosta, onnellisuudesta ja elämästä kuin omilta lapsiltani. He ovat kasvattaneet minua paljon enemmän kuin minä heitä.
Äitienpäivä on jo tässä kirjoitellessani kääntynyt yöksi. Painun nyt nukkumaan sydän täynnä kiitollisuutta ja rakkautta. Ihanaa uutta viikkoa kaikille! <3

Siellä ruudun toisella puolella suunnitellaan varmasti shoppailureissuja Tukholmaan. Tässä muutama vinkki ystiksistä, joissa löytöjä voi tehdä murto-osalla normaaleista hinnoista.

CASALL
Exklusiv utförsäljning av träningskläder och träningsredskap för både dam och herr med upp till 70% rabatt. Sortimentet består av föregående års kollektioner, 2:a sortering samt provkollektioner. Ett perfekt tillfälle att uppdatera träningsgarderoben och ge dig själv en rejäl motivations boost.
Avoinna:
Maanantai 29/05 klo 06.00-19.00
Tiistai 30/05 klo 06.00-19.00
Kontant betalning eller de vanligaste kontokorten med leg. Ingen bytes- eller återköpsrätt.
Osoite: Linnégatan 89 C (Garnisonen)

STAND
VÄLKOMMEN TILL UTFÖRSÄLJNING AV KOLLEKTIONSPROVER OCH TIDIGARE KOLLEKTIONER. UPP TILL 70 % RABATT.
TORSTAI 1.6. klo 17.00-21.00
PERJANTAI 2.6. klo 8.00-18.00
KOMMENDÖRSGATAN 15, (sisäpiha)
VI TAR ENDAST KORT. ALLA VAROR SÄLJES I BEFINTLIGT SKICK. BYTESRÄTT OCH ÖPPET KÖP GÄLLER EJ.
VARMT VÄLKOMNA OCH FYNDA!
/STAND

STUTTERHEIM
WELCOME TO SHOP RAINCOATS FROM OUR ARCHIVE.
STYLES FROM PREVIOUS SEASONS, LIMITED EDITIONS, DISCONTINUED STYLES AND A FEW CLASSICS WILL BE AVAILABLE.

Date: 31/5-1/6
Time: 07.00 – 19.00
Adress: Söder Mälarstrand 55

Prices from 300 Kr
Credit Cards only


Siis mikä upea kesäsää!! Ei harmita edes se, että edelliset illat on mennyt enemmän tai vähemmän kokonaan kiukuttelevan tietokoneen kanssa tapellessa – mikä siis syynä blogihiljaisuuteen. Sesonkiin ja fiilikseen sopiva ruokaohje toimii mainiosti myös näin viikonloppuna, joten vihdoinkin eetterissä ihanan keväinen ramen-keitto parsan shiitakesienien ja lohen kanssa.
Söin ensimmäisen kerran tietoisesti ramen-keittoa reilu vuosi sitten New Yorkin reissullamme. Silloin en oikein tietänyt, mitä odottaa – tajusin vain, että kaikilla NYC-foodie-sivustoilla puhutaan ramenista ja hehkutellaan parhaita ramen-ravintoloita.
Nyt olen viisastunut sen verran, että trendiruokalaji tarkoittaa japanilaista nuudelisoppaa, jonka tärkein osa on itse liemi. Liemen lisäksi ramen pitää sisällää nuudeleita ja erilaisia toppingeja, tofua, kanaa, kalaa, kesäsipulia, pilkottuja yrttejä, seesaminsiemeniä – ja vakkarina yleensä löysäksi keitetty kananmuna.
Ramen on hipstereitten herkkua – eikä ole mikään ihme, että varsinkin liemen ja nuudelien suhteen voi hifistellä niin paljon kuin sielu sietää. Kuulemma oikeaa ramen-lientä ei pysty valmistamaan ilman alle neljän tunnin aktiivista keittoprosessia ja nuudelien paksuus, muoto ja valmistusprovinssi määrää sen, millaista maustekoostumusta liemeltä tulisi odottaa.

Toisaalta – jos ollaan ihan tarkkoja – kaikilla meillä on varmasti enemmän tai vähemmän lukuisia kokemuksia ramen-nimellä kulkevasta trendikeitosta. Jo Mintun yliopistoaikoina opiskelijoiden ravintopyramidin ytimen muodosti kolme pakettia kympillä (markka-aikaa) -pikanuudelit. Pikakurssi ramenin saloihin on siis meillä kaikilla, jotka edes kerran käytimme myös sen annosnuudelipakkauksen mukana tulleen epämääräisen näköisen maustepussin.
Sain ystävältäni jokin aika sitten aivan älyttömän ihanan broileri-ramen -keiton ohjeen. Pitihän sitä loisto-ohjetta ryhtyä varioimaan ja päädyin keittelemään todella herkullisen liemen, jossa suolaisuus ja kevyt tulisuus on täydellisessä harmoniassa rapean parsan makeuden kanssa. Toppingina rapeaksi paistettua lohta, löysäksi keitetty kananmuna, runsaasti korianterisilppua ja kevyesti paahdettuja seesaminsiemeniä.
Ja piti vielä sanoa, että tällä ohjeella ramen valmistuu ihan normaaliin tahtiin, pilkkomisnopeudesta riippuen noin puolessa tunnissa.

KEVÄINEN PARSA-RAMEN RAPEAKSI PAISTETUN LOHEN KANSSA
(4 annosta, 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

  • n. 600 g lohifilettä
  • nippu parsaa
  • 200 g shiitakesieniä
  • 6 kananmunaa
  • 3 dl lehtikaalisilppua (käytin pakastettua, mutta tuorekin käy toki)
  • 4 – 6 valkosipulinkynttä
  • 2 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
  • 2 tl chilihiutaleita
  • tilkka öljyä paistamiseen
  • 2 l vettä
  • 6 rkl kalafondia
  • 3,5 rkl japanilaista soijaa
  • 2 rkl seesamiöljyä
  • 2 rkl kalakastiketta (fish sauce)
  • 2 rkl valkoviinietikkaa
  • 2 rkl Sriracha-kastiketta
  • ruukku tuoretta korianteria
  • 1 lime
  • seesaminsiemeniä
  • Suolaa maun mukaan

Valmistus:

  • Kuori ja pilko valkosipulin kynnet. Paista hetki isossa kattilassa pienessä öljytilkassa yhdessä raastetun inkiväärin ja chilihiutaleiden kanssa.
  • Lisää vesi, kalafondi, soija ja viinietikka – anna kiehua n. 20 min.
  • Putsaa ja pilko sienet sekä parsa. Lisää yhdessä seesamiöljyn ja lehtikaalisilpun kanssa liemeen. Anna kiehua vielä viitisen minuuttia.
  • Keitä munat löysäksi (n. 4 – 5 min) ja nuudelit paketin ohjeen mukaan. Paista lohet öljytilkassa pannulla rapeaksi. Mausta suolalla.
  • Mausta liemi kalakastikkeella ja Sriracha-kastikkeella.
  • Tee korianterista hakkelusta ja paahda seesaminsiemenet kevyesti kuivalla pannulla.
  • Laita kulhoon ensin nuudelit, sitten liemi. Toppaa annos rapeilla lohipaloilla, runsaalla korianterisilpulla, kananmunalla ja seesaminsiemenillä. Purista päälle limen mehua.


Ramen-keitto on ehdottomasti parhaimmillaan heti valmistuttuaan. Liemessä lilluvat nuudelit kestävät säilytystä huonommin kuin pasta – ja kunnollisten ramen-nuudeleitten tulisi olla jänteviä ja reippaita. Olen lukenut, että monet japanilaiset tykkäävät, kun nuudelit on suorastaan vielä vähän kovahkoja sisältä. Tähän ajatteluun lounaslaatikko-konsepti istuu aika huonosti.
Halusin kuitenkin testata, miten ramen toimii odoteltuaan yön yli purkissa syödyksi tulemistaan. Yllätyksekseni huomasin, että erittäin hyvin! Maku on seuraavana päivänä intensiivisempi ja syvempi. Nuudelit imevät yllättävän runsaan määrän nestettä itseensä, mutta ainakaan nämä käyttämäni eivät menneet yhtään mössöksi. Lounaslaatikkokeitto oli muuttunut vähemmän keittomaiseksi ja enemmän muhennokseksi. Älyttömän hyvää oli siitä huolimatta! Kananmunan otin mukaan erikseen – ja kuorin sen vasta officella.


Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on runsaslukuinen joukkio Acne Studios -faneja. Nyt olisi loistavia uutisia kaikille, jotka sattuvat olemaan hoodseilla ensi lauantaina: klo 10 – 16 on Acnen perinteinen, puolivuosittain järjestettävä ystis. Tarjolla on vanhojen mallistojen häntiä, mallikappaleita ja erityisiä show piece -luomuksia, jotka eivät koskaan ole päätyneet kauppojen hyllyille.
Kokemuksesta voin sanoa, että tavaraa on tarjolla paljon, mutta varsinkin naisten mallien koot yleensä aika pieniä. Kenkiä, laukkuja, aurinkolaseja ja muita asusteita on myös, mutta yleensä vain yksittäisiä kappaleita.
Itse olen yleensä päätynyt tekemään hankintani miesten mallistoista. Neuleita, t-paitoja ja muuta unisex-tyyppistä on tarjolla sen verran, että myös meidän, jotka emme mahdu mallikokoon, kannattaa suoriutua paikalle.
Hintataso on kirppishintoja korkeampi, mutta verrattuna siihen, mitä Acnen tuotteet muuten maksaa, sanoisin, että tuolla on hyvä mahdollisuus tehdä todella kannattavia löytöjä!
Sample Sales löytyy osoitteesta Torsgatan 53, lähin t-bana-asema on Sankt Eriksplan.

Old stuff