Vähän jotain kevyttä välillä…

Niinhän sitä kuvittelin vielä reilu viikko sitten, että kevätkauden työt alkaisivat kevyesti ja reippain mielin. No, reippautta on löytynyt repusta jonkun verran, mutta kyllähän se kevätsesonki sitten viikko sitten maanantaina lävähti päälle niin, että blogikin muuttui hiljaisemmaksi kuin pitkään aikaan.
Miten sitä aina ennen joulua tuudittautuu siihen ajatukseen, että syyspuolellahan tässä vielä ollaan ja sitten pyhien jälkeen iskee armoton paniikki, kun tajuaa, että tammikuukin on kohta mennyt?
Voimia on verottanut murheellinen elämänvaihe yksityiselämän puolella varmasti enemmänkin kuin töissä edessä olevat projektit ja osittain aika tiukatkin dead linet. Äitini voi huonosti ja sen prosessointi on alitajuisestikin niin raskasta, että iltaisin en ole jaksanut kuin töllätä SATC:iä jakso toisensa jälkeen.
Nyt kuitenkin tunsin tarvitsevani välillä jotain muutakin kevyttä kuin vanhan suosikkisarjan uusinnat.
Oli tarkoitus jo ennen joulua vinkata hankkimastani Ciatén kynsilakkajoulukalenterista. Olen nimittäin tykännyt siitä jopa enemmän, mitä osasin etukäteen arvata. Aivan todellinen huippuhankita, jonka ostaisin välittömästi, jollen olisi tehnyt sitä jo ennen joulukuun alkua.
Kalenteri on täynnä toinen toistaan ihanampia sävyjä. Muutama on ihan peruskäyttökelpoinen arkilakka, mutta suurin osa joko huikaisevan upeita shimmereitä tai kimaltavan ihania glittereitä. Tosi fiksua, että ovat ajatelleet asian juuri näin. Päivittäiseen arkikäyttöön tarkoitetut kynsilakat saavat mielellään olla reiluissa pulloissa, mutta hurvitteluhenkiset kynsikaramellit ovat parhaimmillaan pienissä pakkauksissa.
Olisi ehkä aavistuksen tylsää rehvastella ihanalla joulukalenterilla muuten, mutta huomasin, että se on hyvässä alessa eleven.fi:ssä.
Tässä muutamia kalenterista löytyneitä suosikkisävyjäni. Osa kuvista on vähän jouluisia, mutta lakat on niin ihania, etten malta olla laittamatta niitäkin tänne. Ja muutenkin kalenteri on niin jotenkin huippukiva, kun jokaisella pullolla on sievä pieni rasia ja rasian takapuolella inspiroiva one liner!

Aivan kertakaikkiaan suloinen turkoosi shimmer “part time mermaid” ei oikein pääse täysin oikeuksiin näissä kuvissa. Lakka kimaltelee hennosti sekä kultaan että pinkkiin vivahtaen, mutta sitä en saanut mitenkään ikuistettua.
Tuo on aivan varmasti ihan tajuttoman upea sitten, kun iho ei ole aivan talven kalpea. Onneksi kalenterissa oli niin monta ihanaa lakkaa, että merenneitoturkoosia saa pihdattua kesemmälle.


Vangitsevan syvän sininen “palm springs” oli itseoikeutettu valintani kaikkiin viime joulukuun Suomi 100 -aiheisiin juhliini. Ja juu, tiedän kyllä, että tuon olisi kuulunut löytyä vasta luukusta nro 15, mutta arvatkaa nyt, kykeninkö olemaan kurkistamatta jokaiseen pikku rasiaan heti, kun pääsin kaupasta kotiin? No en tietenkään!
Sen sijaan laittelin kyllä kaikki lakat takaisin sieviin rasioihinsa – jopa vielä senkin jälkeen, kun olin niitä kokeillut. Jostain syystä ilo ei ollut yhtään vähäisempi, vaikka kalenterista paljastuvan putelin sisältö ei ollutkaan yllätys. Haha!

“Locket”-hopeakimallelakan olen omistanut aikaisemminkin, mutta oli ihana saada uusi pullo kalenterista, sillä edellinen oli jo ehtinyt loppua. Tuo on ollut suosikkini pitkään. Ihana utuinen keijukaishohde vähän isompien kimallushiutaleiden kanssa on vain niin vastustamattoman suloinen yhdistelmä.

Kalenterista löytyy tosiaan pari-kolme vähän enemmän peruslakan oloista sävyä. Kaikkein parhaiten minimalistisille arkikynsille sopii lämpimän hillitty nude “the naked truth”. Tällaisiin sävyihinhän sitä aina tulee palattua, kun on saanut tarpeekseen ekstravaganzailla glittereiden kanssa.



Toki kalenterista löytyi myös yksi kaunis punainen. Tykästyin “beach please” -punaiseen kovasti. Jostain syystä useammat punaiseni ovat lämpimään tomaatinpunaiseen taittavia. Nyt hoksasin, miten hurjan freesiltä aavistuksen kylmempi punaisen sävy voi näyttää.

Jouluaaton luukusta löytyi kalenterin ainoa täysikokoinen lakkapullo. “Showtime”-glitterilakassa on vaaleankultaisella hilepohjalla karamellipinkkejä kimallehiutaleita. No hei – kuulette itse, miten kertakaikkiaan ihanalta tuo kuulostaa!! Olo on kuin olisi päässyt karamellikarnevaaleihin! Kimallehattaraa ja vadelmaglitteriä!
No, ehkä tuosta ei nyt tule se kaikkein käytetyin lemppariarkilakka, mutta omaa mieltäni ilostuttaa kovasti jo pelkästään pullon ihastelu.

Ihan kaikkia lemppareitani en tosiaan ole ehtinyt kuvata, mutta kyllä niitä sitten asukuvien yhteydessä varmasti vilahtelee.
Sen verran pitää mainita, että jos harkitset joko kalenterin tai jonkun shimmer-lakan hankkimista, niin erityisesti juuri nuo shimmerit näyttävät aavistuksen tylsähköiltä pullossa, mutta ovat kynsille levitettynä aivan mielettömän upeita!

10 Comments

  1. iiamiia

    Elämä on vuoroin valoa ja varjoja. Tsemppiä, lämmin aatos ja voimahalaus.

    Reply
    • Minttu

      Voi kiitos! Niinhän se on – ja ilman varjoja valokaan ei tuntuisi samalta. 🙂

      Reply
  2. Tarja

    Voimia sinulle Minttu! <3 Tiedän niin hyvin, mistä puhut. Olemme käyneet miehen äidin kanssa vastaavan tilanteen läpi, hän menehtyi marraskuussa. Asian prosessointi todella verottaa voimia, kun sitä arkea on kuitenkin koetettava elää samalla. Olet ajatuksissani! <3
    PS. ihania nuo lakat! En uskalla näyttää tytöille moista kalenteria, muuten joudun tilaushommiin 😀 On toisaalta ihastuttavaa, kun perheessä on kaksi kouluikäistä tyttöstä: ihastuvat niin aidosti kaikesta kauniista ja voidaan hyvällä omallatunnolla viettää aikaa kaupoissakin kaikkea ihanaa hypistellen ja katsellen, vaikka ei ostettaisi mitään. Kauniit asiat elähdyttävät arkea!

    Reply
    • Minttu

      Voi kiitos Tarja! Onhan se väistämätöntä, että kun ihminen vanhenee, voimat hupenevat ja vointi alkaa hiipua. Jotenkin sitä vaan ei pysty valmistautumaan siihen, miten raskaalta kaikki voi tuntua – ja mitä kaikkia prosesseja päässä alkaa liikkua. Jälleen kerran toivoisin, että en asuisi niin kaukana – ja että olisi sisaruksia jakamassa taakkaa.. Mutta, mutta askel kerrallaan eteenpäin ja välillä kauniista ja kevyistä asioista iloa hakien! <3

      Reply
      • Tarja

        Juuri näin. Tämä kaikki on väistämätöntä, kun vuodet vierivät, mutta eihän se sitä poista, että lähimmäisestä on huolissaan ja suree jo etukäteen, kun ymmärtää, että yhteinen aika on käymässä vähiin. Samalla oma (nuorempana koettu) kuolemattomuuden tunne tulee ravistelluksi. Itse olen paljon ajatellut myös sitä, että miten pidän itsestäni huolta, että pysyisin terveenä ja saisin elää mahdollisimman pitkään omien lasteni mukana. Mutta näissä tilanteissa oppii elämään päivän kerrallaan ja iloitsemaan ihan pienistäkin asioista! Voimia <3

        Reply
        • Minttu

          Suurkiitokset! Näinhän se juuri on… ja sitten toisaalta ei voi koskaan tietää, mitä oikeasti tapahtuu tulevaisuudessa…

          Reply
  3. KirsiT

    Hei Minttu!!
    Olen harvoin kommentoinut, mutta nyt haluan antaa voimahalauksen päiviisi. Äitini menehtyi 3v sitten äkillisesti, vaikka asui melko lähellä emme kuitenkaan tapailleet, soiteltiin pelkästään. Siskoni ja veljeni myös olivat harvoin yhteyksissä, asiat juontaa vuosien takaa.
    Halusin vain kertoa, että lähelläolokaan ei aina takaa säännöllistä yhteydenpitoa.
    Mielenkiinnolla olen kirjoituksiasi seurannut – kiitos!!
    Kaukohalaus <3

    Reply
    • Minttu

      Hurjasti kiitoksia KirsiT! Kyllähän siis periaatteessa tiedänkin, ettei lähelläolo tai sisarukset välttämättä tarkoita, että välit olisivat läheiset tai että taakkaa voisi jakaa hyvässä ymmärryksessä. Nuo ovatkin enemmän sellaisia lisämurenia tähän oman pääni sisäiseen soppaan… Voimia myös sulle! <3

      Reply
  4. h_eidi

    Olen niin pahoillani äitisi puolesta. Ymmärrän hyvin, ettei tuossa tilanteessa ole energiaa kuin ihan välttämättömiin toimiin. Toivon sinulle paljon voimia.

    Reply
    • Minttu

      Voi suurkiitokset! Kyllä täältä vielä noustaan, mutta onhan tämä kieltämättä aika raskasta aikaa juuri nyt.

      Reply

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *