Aina ei ryhmäselfien – tai selfien ylipäätään –  ottaminen ole onnistuakseen. Tässä oli tarkoitus ikuistaa Riminin Arco d’Augusto ja samalla poussata kesälomalaisen hehkeänä. Itseasiassa näin jälkeenpäin tuo vasemmanpuoleinen näyttää kyllä ihan julkaisukelpoiselta, mutta Tinnin kännykän näytöllä kaikki otokset joutuivat kyllä hylättävien kastiin. Ja kasvaahan tuo takana oleva auto hiukan hassusti meidän päästä…
Ennen matkalle lähtöäni sain kuulla aika monenlaisia juttuja Riministä aina, kun kerroin suuntaavani juuri sinne. Monet olivat sitä mieltä, että paikka on ihan turistien pilaama ja karsea party-party -paikka, johon tällaisella aikuisella naisporukalla ei ole mitään asiaa. No, täytyy sanoa, että ennakkotietojen vastaisesti Rimini on todella viehättävä, täynnä historiaa ja kiinnostavaa kulttuuria oleva matkakohde, joka sopii myös sellaiselle, joka ei välitä viettää koko viikkoa meren rannalla loikoillen.
Tässä muutamia vinkkejäni toisenlaiseen Rimini-kokemukseen.

Riminin vanha kaupunki ei ole mitenkään mahottoman suuri, mutta sitäkin viehättävämpi. Tunnelmalliset piazzat, kauniit rakennukset ja jopa antiikin ajoilta peräisin olevat kauppapaikat ovat kiinnostavaa ja jollain tavalla koskettavaa katseltavaa. Keitä oli ne ihmiset tuhat vuotta sitten, jotka täällä tallailivat samoja polkuja? Mistähän he haaveilivat ja unelmoivat? Millaisia oli heidän murheensa?
Pyöräteline Riminin tyyliin.

Vuonna 1998 Riminin keskustaan alettiin rakentaa uutta kauppakeskusta. Perustuksia kaivettaessa löytyikin antiikiin aikainen, varsin hyvin säilynyt asumus upeine mosaiikkilattioineen. Osoittautui, että ainakin osa rakennuksista oli ollut antiikkisen kirurgin vastaanotto. Paikalta löytyi laaja valikoima myös kirurgihommissa käytettyä välineistöä.
Kaivausten viereisessä kaupunginmuseossa voi käydä ihmettelemässä antiikkisia kirurgin työkaluja…

Tällä hetkellä olin aikas onnellinen modernista lääketieteestä…

Menimme kaupunginmuseoon vain tsekkaamaan kirurginvehkeitä, mutta yllätykseksemme siellä oli pari muutakin kivaa näyttelyä, jotka tuli tsekattua.

Toinen näyttelyistä esitteli italialaisen, Riminiltä kotoisin olevan kuvittajan ja taiteilijan René Gruaun teoksia. Gruau teki aikoinaan tosi paljon myös mainospiirroksia ja varmaan siksi osa piirroksista tuntui jotenkin tutuilta, vaikka en voi väittää, että olisin tuntenut taiteilijaa nimeltä tätä ennen. Tuossa yläkuvassa on Gruaun työ vuodelta 1956, jota on käytetty Diorin Diorissimo -tuoksun markkinoinnissa.


Tämä kuva on omistettu arkkitehdiksi opiskelevalle Peetulle!

Toinen “yllätysnäyttely” perustui elokuvaohjaaja Federico Fellinin päiväkirjoihin, ideapiirroksiin ja kuvituksiin. Näköjään meillä on Tinnin kanssa teemana, että aina reissuillamme törmäämme johonkin kuolleeseen leffasuuruuteen. Gotlannissa pällistelimme Ingvar Bergmanin hautaa ja nyt Fellinin jäämistöä.


Ihan ei kielitaito riittänyt tulkitsemaan, mutta jotain terkkuja ruotsalaisille tuossa näyttäisi olevan (“Hei! Sveccia!!!”)
Perinteisempää kauneutta voi ihastella Riminin tuomiokirkossa.


Kauniita yksityiskohtia, ihanaa rauhaa ja helpotusta kuuman päivän viileyteen. Suosittelen lämpimästi pistäytymään, vaikka muuten jäisikin kulttuurit Riminin reissulla vähemmälle. Kuvaaminen on tuomiokirkossa sallittu, mutta mihinkään – edes kaiteisiin – ei saa koskea. Tinni tässä ikuistaa suloisen palleroisia kerubi-reliefejä.

Auguston riemukaaren lisäksi löysimme toisenkin, huomattavasti pienemmän riemukaaren (pikku riemun kaari?). Se ei ehkä ole ihan niin huikea olemukseltaan, mutta kertoo kyllä, että Riminillä kierrellessä historia tulee vastaan melkein joka nurkan takana – ihan kuten missä tahansa kiinnostavassa italialaisessa kaupungissa tai kylässä. Eli jos vain vähänkään vaivautuu, löytyy todella toisenlainen Rimini, joka on kaikkea muuta kuin turistien kansoittama massarantakohde!

Täällä sitä ollaan jo ihan turvallisesti kotosalla Tukholmassa. Ihan minipikkuisen kyllä kieltämättä pisti harmittamaan, kun piti jättää Riminin rannat, aurinko ja ihanan leppoisa lomameininki taakse. Tosin kotiin palaamisessa ei ole mitään pahaa, hiukan jo olikin ikävä täällä odottavia karvakuonoja..
Reissulta tuli monen muun matkamuiston lisäksi kotiin tuomisiksi myös useampikin ihana drinksuohje. Tässä nyt kuitenkin aikaisemmin keväällä Peetun kehittelemä versio ihanan mansikkaisen raikkaasta, gin-pohjaisesta juomasta.

STRAWBERRY GIN SMASH
ainekset: (yksi annos)

• n. 6 kpl mansikoita
• lohko limeä
• tuoretta minttua (6-7 lehteä)
• 1 tl tummaa sokeria
• 4 cl giniä
• kirkasta limpparia (sprite, seven up, club soda..)

valmistus:
Laita ensin lasin pohjalle sokeri, viisi mansikkaa siivutettuna (jätä kaunein koristelua varten), limen lohko ja muutama mintun lehti. Muusaa niitä jollain, mieluiten puisella kapustalla (itse käytän aina Karkin kolmosluokalla puukässyissä tekemän nuijan kahvapäätä..), niin että sokeri sekoontuu hedelmien ja marjojen mehuun. Täytä lasi jäillä, kaada päälle gin, sekoita ja kaada niin paljon limpparia, että lasi täyttyy. Koristele kauneimmalla mansikalla ja mintun lehdillä.

Strawberry Gin Smash sopii loistavasti myös kesäiseksi booliksi. Pohjalle kannattaa silloin laittaa useampi limen lohko ja runsaasti mansikoita. Muusaamisen jälkeen lisätään ehjiä mansikan siivuja ja halutessa myös puolikuu-muotoon leikattuja limen siivuja. Yksittäisten jääpalojen sijaan suosittelisin paria pakasterasiassa jäädytettyä jättijääkuutiota, jotka pitävät boolin tehokkaasti kylmänä, mutta eivät vesitä sitä turhaan.

Pikaiset terkut Riminiltä!
Tänään ollaan vietetty – muutaman lähinnä rantaelämään keskittyneen päivän jälkeen – kunnon kaupunkilomaa. Tutustumiskohteina mm. Malatestian temppeli, Augustus-riemukaari, kaupunginmuseo ja sen yhteydessä olevat, vuonna 1989 löydetyt, muinaiset kirurgin talon rauniot. Kaupungimuseossa oli nähtävillä myös talosta löytyneet antiikin aikaiset kirurgin työvälineet. Jotenkin sitä tuli aika kiitollinen olo modernista lääketieteestä…

Parissa putiikissakin poikettiin ja kyllähän ne alennusmyynnit saivat hinnat tuntumaan aikas edullisilta. Onneksi on se 15 muotiostoksen rajoite – muuten olisi saattanut käydä hassusti…
Tinnin askelmittariin on kertynyt tälle päivälle jo yli 15 km tallustelua, mikä on sikäli paljon, että museoissa ja muissa nähtävyyksissä sitä yleensä vain pällistelee, eikä niinkään kävele tehokkaasti eteenpäin. Aamulenkkien ansiosta meille on kyllä tullut matkamittariin lähes samat lukemat myös biitsillälöhöilypäivinä.

Mutta tässä siis eilisillan asuni. Päätin, että yritän käyttää kaiken mahdollisen omistamani bling-blingin täällä Riminillä. Sillä milloinkas sitä ihminen kimaltaisi, jos ei Italian reissullansa!? Haha!
Mutta nyt täytyy alkaa jo kiireen vilkkaa pinkaista nauttimaan seuraavaa ihanaa illallista! CIAO!

• toppi, River Island
• shortsit, Filippa K
• sandaalit, Clarks
• laukku, Botkier

Näin tyyriinä sitä vaan patsastellaan aperitiivi kourassa!

*sisältää mainoslinkkejä*

Sopivasti juuri ennen Italian reissuani pääsin mukaan Indiedaysin ja Elloksen yhteistyökampanjaan. Kampiksen myötä pääsin valkkaamaan muutamia tuotteita itselleni. Kaikenlaista olisi tehnyt mieleni – en edes ollut tajunnut, miten paljon Ellokselta löytyy kivoja juttuja, kodinsisustusta ja muuta. Lisäksi ihan hurjasti kaikkia merkkituoteita.
Valinnanvaikeus oli siis tosiasia, mutta rantsuloman lähestyessä valinta osui biitsielämän tärkeimpään vaatteeseen: bikineihin.

Valinnanvaraa olisi ollut vaikka miten älyttömän paljon, mutta halusin olla sen verran järkevä, että toiset bikinit on mustat – ja toiset sitten voisi olla vähän railakkaammat värimaailmaltaan.
Mustat biksut ovat ruotsalaisen urheiluvaatevalmistajan Röhnischin mallistoa. Ihan mahtavaa, että bikiniyläosan ja -alaosan voi valita monista yhteensopivista malleista. Päädyin valitsemaan melko klassiset  bikinihousut – tosin kivalla lenksuyksityiskohdalla piristettynä – sekä tukevan bikiniyläosan, jossa on leveät hyvät olkaimet, jotka saa kätsysti myös irrotettua.

Ihanan kuviolliset Beachlife-bikinit oli aivan pakko saada toisiksi Italia-biksuiksi. Rakastuin välittömästi väriin ja kuvioon – ja kun tajusin, että alaosassa on armollinen pehmeästi taiteltava yläreuna – asia oli sillä selvä. Superkaunis bikinitoppi sopii myös väriensä puolesta – ja muutenkin – vaikka ihan sinällään farkkushortsien kanssa käytettäväksi. Sikäli kätsyä, että sen voi hankkia erikseen. Kantsii tosin olla tarkkana kokojen kanssa, sillä mitoitus on ilmoitettu hiukan täkäläisestä poikkeavalla tavalla.
Tilasin myös tosi kivan Espritin mustavalkoisen kolmiobikiniyläosan. Se oli kuitenkin aikuisille muodoilleni hiukan liian haastava. Tosin minkäänlaiset palautus- tai vaihtoajatukset eivät tulleet mieleen, sillä Karkki konfiskeerasi bikinitopin heti itselleen. Eli mustavalkoiset kaunokaiset edustavat tällä hetkellä Berliinissä.
Nyt sinullakin on mahdollisuus päästä valkkailemaan kesän ihanuuksia Ellokselta, sillä pitkästä aikaa olisi oikein lukijakilpailun aika!
Osallistu näin:
1. Valitse ellos.fi:stä omat kesän suosikkituotteesi.
2. Kerro blogin kommenttiosiossa lyhyesti, miksi valitsit juuri nämä tuotteet sekä kopioi niiden linkit kommenttiisi.
Kilpailu järjestetään Korinna-, Annika O.-, Go 4 it vol. 2-, Uusi Kuu- sekä Maiju Saw -blogien Ellos-postauksissa. Kaikkien näissä blogeissa kilpailuun osallistuneiden kesken arvotaan 200 euron lahjakortti Ellokselle. Kilpailu päättyy 31.7.
PS. Näyttää siltä, että kilpailukommentit jumiintuvat linkin vuoksi spam-filtteriini, mutta ei hätää – vapauttelen niitä sieltä aina, kun piipahdan koneelle! 🙂
 

Ihanan aurinkoiset ja lämpöiset terkut täältä Italiasta! Tähän mennessä Rimini on ollut aivan mahtavan upea lomapaikka – enkä oikein edes tajua, mistä maine ylikansoitettuna turistikohteena oikein edes tulee. Siis onhan täällä toki meidän lisäksemme myös muita turisteja, mutta myös selvästi paljon pidempään viipyviä matkailijoita. Ehdottomasti eniten tuntuu kuitenkin olevan italialaisia – joko paikallisia tai kotimaanturisteja. Ja siitäkin syystä fiilis on ihan – ja ihanan – autenttinen.
Meidän hotelli on 200 metrin päässä merenrannasta. Merivesi on suolaisen suloista ja suorastaan yllättävänkin lämmintä. Tänään oli tosin sen verran kova tuuli ja merenkäynti, että punaiset varoitusliput hillitsivät isompia aalloissalillumisintoiluja.

Tuulen ansiosta ilma on ollut hyvin miellyttävä. Eli vaikka aurinko onkin porottanut lähes pilvettömältä taivaalta, olo ei ole ollut lainkaan tukala varsinkaan rannalla. Niin ihanan leppoisaa ja mukavaa, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Ehkä kuvaavaa on se, että jo nyt tuskin muistan, mikä viikonpäivä on menossa (no se on se “loma”-niminen viikonpäivä!!) ja muutenkin elämän tempo on solahtanut ihanaan, nukkumisen ja syömisen rytmittämään tahtiin.

Kävi myös sellainen hieno tsägä, että täällä sattuu olemaan juuri nyt paripäiväinen Al Meni -niminen ruokamessu-, ravintola-, kokkishow- ja gastronomiatapahtuma. Paikalla on hillitön määrä paikallisia tuottajia, viljelijöitä, viinin valmistajia, tryffelin metsästäjiä, juustoloita ja muista herkkujen valmistajia, jotka mielellään antavat maistiaisia tuotteistaan.

Keskusteltassa liuta tähtikokkeja tosi toimissa. Häslingistä päätellen paikalla oli jotain kohtuullisen isoja staroja, mutta meille kyllä nimet ei valitettavasti sanonut mitään. Hienoo katseltavaa kuitenkin ja hyvä show. Kyllä italialaiset ymmärtää, miten ruokaa rakastetaan!

Häppening jatkuu vielä tänään ja ajateltiin käppäillä ranta-piazzan kautta illalliselle. Ihan minipikkuisen harmittaa, että ei voi ostaa mukaansa kaikkia upeita, paikallisesti tuotettuja, monesti ekologisia herkkuja. Tai hankalahan niitä olisi saada ehjänä kotiin, joten ehkä se vain on parempi, että voin jo nyt jännittää, miten saan ylipainavan matkalaukkuni takas kotiin…

Lounas gastronomimarkkinoilla – niin herkullista!! Mukana on myös lukuisia huippuravintoloita, jotka valmistavat ihania pikkuaterioita hyvinkin siedettävään hintaan. Tässä lounaaksi Vongole-minisimpukoita, tuoretta tomaattia ja ja…

Ja sitten ollaankin jo eilisillan aperitiiveillä.

Ehkä maailman paras Bellini, tuoreista makeista persikoista – sekä hillitön naksuarsenaali, joka sisältyi kahden 7 euron drinksun hintaan. Vähemmästäkin voisi rakastaa Riminiä!

Iltakävelyllä vanhassa kaupungissa.


Nyt Tinni (kuvassa) on sitä mieltä, että tässä pitäisi pikkuhiljaa alkaa suunnitella tämän illan illallista. Elikkä enemmät höpinät sikseen.
Se nyt pitää kuitenkin vielä sanoa, että tuo silta, jolla seisomme, on rakennettu vuonna 100 ja se oli yksin Rooman valtakunnan strategisesti tärkeimmistä silloista.


Illalliselta lähinnä vyöryimme yltiötyytyväisinä takaisin hotellille. Ravintolan nimi on: Osteria de Borg – suosittelen t o d e l l a lämpimästi, jos satutte olemaan matkalla tännepäin!

Eilisillan asu:

• toppi, Mintun ompelimosta
• housut, Mintun ompelimosta
• laukku, Botkier
• farkkutakki, Esprit
• sandaalit: Knulp

Hotellin kattoterassin uima-allas. Life is good!