Tag: Pukeutuminen

Mikä mahtavuus ja upeus! Jo pelkästään, että pitkän tauon päästä pääsee ylipäätään tiirailemaan upeita pukuja, on aivan ylettömän ihanaa. Lisäksi tuntuu, että nyt jos koskaan tulee erittäin tarpeeseen pieni hengähdyshetki, tauko kaikesta ahdistuksesta ja maailman kauheudesta. Ajatella, että suurin ongelma on se, että sopiiko laukku asuun tai onko kampaus liian arkinen.

Tässä Mintun 10 lempparia ei missään erityisessä järjestyksessä. (viikon olen tässä jo väsännyt juttua valmiiksi… sen jälkeen on tullut muitakin upeita red carpet -momentteja, mutta tässä nyt nämä oscarit kuitenkin ensiksi!)

Emilia Jones – Dolce & Gabbana

Joka vuosi nähdään erilaisia versioita teemasta “pukeudun Oscars-patsaaksi”. (Siis joka vuosi, kun tapahtuma järjestetään…). Tällä kertaa onnistunein kokonaisuus nähtiin Emilia Jonesin päällä. Mekon selkeälinjainen cut-out ja helmikirjailuin toteutettu liukuväritys yhdistettynä ihon kuulauteen ja varsin pelkistettyyn stailaukseen hillittyine meikkeineen ja vähäisine koruineen antaa tasapainoisen ja elegantin kokonaisvaikutelman. Vuoden 2022 virallinen Oscars-patsasmekko on siis Dolce & Gabbanan käsialaa.

Mila Kunis – Zuhair Murad Couture

Satiini on armoton materiaalivalinta. Etenkin valokuvissa näkyy jokaikinen ryppy ja virhetikki – puhumattakaan siitä, jos vaate ei istu täydellisesti. Mila Kuniksen puuteripinkki upeus on kuuitenkin aivan täydellinen. Kokonaisuudessa on vaikuttava antiikin jumalatar -aura ja ainoa, mikä hiukan herättää kysymyksiä, on tuo pikku vyö… onko se aivan pakollinen?

Nicole Kidman – Armani Privé

Ihana Nicole Kidman! Punaverikkö osaa kyllä aina löytää juuri ne täydellisimmät sävyt korostamaan omaa hehkua. Taidokas Armani Privé ja illan yksi onnistunein versio laahuksen virkaa tekevistä nauhoista. Tässä silmiin pistää hiukan rannekello, mikä ei perinteisen etiketin mukaan kuulu juhlapukuun. Taitaa olla puhtaasti taloudelliset syyt moiseen – eikös Kidman ole Omegan kasvo?

Rita Moreno – Carolina Herrera

Upeus ei katso ikää – sen todistaa 90-vuotias Rita Moreno. Veistoksellinen mutta leikittelevä Carolina Herreran puku persoonallisesti asustettuna olisi toki päätynyt listalleni aivan muutenkin eikä vain minään ikäkategoriaedustajana.

Lupita Nyong’o – Prada

Olen harakka. Tykkään glitteristä. Siitä huolimatta tämä Lupita Nyong’on tyylikkäästi kantama Paran kultaluomus oli jäädä listaukseni ulkopuolelle. Vasta, kun tässä viikon mittaan lueskelin enemmän juttuja eri lähteistä ja annoin sen hiukan muhia, kykenin hävittämään mielestäni assosiaatiot kasarilla suosittuun joulukuusen koristeluun käytettyyn kulta- ja hopeahipsunauhaan.

Stephanie Beatriz – Dior Haute Couture

Kaiken kimalluksen ja väriloiston keskellä tällainen perusolemukseltaan hillitty korkeamman käsityötaidon tuotos hivelee silmiä ja sielua. En kyllä voi edes kuvitella, miten monta tuntia asun vekkien pliseeraukseen on mennyt! No, kokonaisuus on yhtäkaikki upea ja erityisesti kampaus (ja paljaiden varpaiden pilkahdus!) sopii täydellisesti tyyliin.

Uma Thurman – Bottega Veneta

Äääk!! Olen suuri Pulp Fiction -fani!! Että en oikein osaa sanoa muuta kuin wau, mikä upea päivitys vuoteen 2022 legendaarisesta Mian asusta!

Zendaya – Valentino Haute Couture

Zendaya taisi päätyä aivan jokaikisen “upein asu” -äänestyksen voittajaksi. Ja liityn mukisematta kuoroon, vaikka se täytyy kyllä sanoa, että siinä missä viikko sitten olin aivan hihkumassa ihastuksessa, näin viikon jälkeen asiaa makusteltuani tuntuu, että innostukseni on aavistuksen tasaantunut. Siis kokonaisuus on todella onnistunut – ja Zendaya kantaa asun itselleen tyypillisellä varmuudella ja luontevuudella ilman muuta. Samoin stailaus on onnistunut hopeaa kimmeltävine silmäkulmineen.

Zoë Kravitz – Saint Laurent

Jopa hiukan yllättäen Zoë Kravitz, joka tunnetaan tyylikkäänä, mutta ei ehkä niinkään naisellisena tai konservatiivisena pukeutujana, vei ehdottomasti pinnat kotiin illan klassisimmasta Hollywood-kokonaisuudesta. Kuulas meikki roosan ja nuden sävyissä, Audrey Hepburn -kampaus, upeat klassisen kauniit korut ja linjakas perinteistä Oscars gaala -henkeä huokuva hennon vaaleanpunainen mekko Saint Laurentin käsialaa. Kaihoisa huokaus. Kaunista!

Kristen Stewart – Chanel

Kaikkea muuta kuin klassista edusti puolestaan ihanan ja upean Kristen Stewartin mikroshortsiasu! Jos nyt joku ykkössuosikki pitää nimetä, niin tämä se olisi! Pikkuriikkiset silkkisatiinishortsit, satiinibleiseri, alas vyötärölle asti auki valkoinen paita, kaulakoru, ysärikampaus ja punk-henkinen silmämeikki muodostaa aivan täydellisen kokonaisuuden! Onko tämä nyt sitten oikeanlainen asu Oscarseihin? Joo ja ei. Siis pukeutumiskoodi on iltapuku, mutta kautta aikojen on rebellit näyttelijättäret Diane Keatonista Sharon Stoneen venytelleet sopivuuden rajoja – kaikkien meidän suureksi iloksi. Siihen joukkoon Kristen Stewart sopii Chanelin asussaan aivan täydellisesti.

(ja allekirjoittanut täällä toivoo, että shortsit palaisi muuallakin takaisin salonkikelpoiseksi pukeutumisvalinnaksi!)

Aika hupaisaa, että päädyin musta-valko-kulta-hopea-nude -linjalle, kun katsoo listalleni päätyneiden pukujen sävyjä. Siis siitäkin huolimatta, että kavalkadi punaisella matolla oli värikkäämpi kuin aikoihin. Jotenkin sieltä ei nyt löytynyt ihan ykkössuosikkia – vaikka Kirsten Dunstin vadelmanpunainen hörselö oli kyllä kieltämättä aika ihana. Ja tietty koko Beyoncén tennispallonkeltainen show oli aivan eeppinen!

Kaikki kuvat: Vogue.com (Getty Image)

 

Moni asia on tänä vuonna toisin. Kaikkien suurempien asioiden keskellä huomasin kaipaavani aivan hurjasti sitä ihanaa tunnetta, kun voi kotikatsomossa seurata parhaimpiinsa tälläytyneen juhlakansan saapuvan Linnan juhliin. Itselleni televisioinnin seuraaminen on ollut vuosikausia jatkunut perinne – useimmiten yhdessä ystäväporukan kanssa samalla itsenäistä Suomea juhlistaen.
Juuri nyt olisin niin kaivannut pientä pakohetkeä kristallikruunujen loisteeseen, mutta minkäs teet. Kättelyitä on aika hankala järjestää arvokkaasti Zoomissa. Haha!
Suomalaiset suunnittelijat, korudesignerit ja muut taiturit kuten kampaajat, stylistit etc. ovat aina olleet hyvin esillä, jollei nyt aivan itse tapahtumassa, niin ainakin juhliin liittyvässä kirjoittelussa ja muutenkin mediassa. Voin vain kuvitella, miten ison loven pandemian aiheuttaman vaikutuksen vuoksi jo valmiiksi ahtaalla oleviin aloihin Linnan juhlien peruuntuminen on niiden bisneksiin aiheuttanut.
Kaipuuni kauniisiin pukuihin, glamouriin ja kimallukseen äityi niin pahaksi, että päädyin selailemaan omia vanhoja pukupostauksiani. Tässä muutama luomus, jotka edelleen nostaisin Linnan juhlien top vitoseen, jos astelisivat tänä vuonna itsenäisyyttä juhlimaan.

Elina Knihtilä Katri Niskasen luomuksessa on viime vuodelta – ja oikeastaan vain parantunut ajan myötä! Juhlapukeutumisen trendi on menossa peittävämpään suuntaan muutenkin ja tuollaisia Super Woman viitta-hiha -ratkaisuja on näkynyt paljon kansainvälisilläkin punaisilla matoilla.
Lisäksi stailaus – koko pakkaus, meikki, kampaus, korut, etc (alusvaatteet!) – on saumaton, tyylikäs kokonaisuus. Siksi olen aivan varma, että tämä tulee pitämään pintansa Linnan juhlien all stars galleriassa myös tulevina vuosina.

Kerttu Niskanen vuonna 2017 niinikään Katri Niskasen suunnittelemassa asussa. Puvun kangas on niin ihana ja upea, että en meinaa millään saada silmiäni irti siitä! Leikkaus korostaa upean silkki-duchessen hillitysti läikehtivää kauneutta.
Stailaus on myös tässä kokonaisuudessa erittäin onnistunut. Ja vaikka sanoinkin juhlapukeutumisen olevan yleisemmin menossa peittävämpään suuntaan, kaunis, tyylikkäästi toteutettu avonaisuus on toki aina paikallaan Linnan juhlien kaltaisessa, suurta iltapukua etiketin mukaan edellyttävässä, merkittävässä tapahtumassa.

Vuosi 2017 oli hyvä pukuvuosi – sieltä on myös tämä Sofia Wikmanin päällä näkyvä Anne-Mari Pahkalan suunnittelema liekehtivän punainen luomus. Oi, miten edelleenkin menee kylmät väreet, kun muistan, kuinka viittamainen selkäosa leiskui Wikmanin liikkeiden mukaan.
Tässäkin kokonaisuudessa täydet pisteet stailaukselle!
Kokonaisuudenhallinta ja esim. asun istuvuus on monelle hankala paikka. Ei auta, vaikka puvun olisi designannut itse Valentino, jos tikunlaiha formulavaimo liian lihavalta näyttämisen pelossaan vaatii kaksi kokoa liian pienen mekon. I say no more.

Jaana Pelkonen on ollut monta kertaa listoillani, mutta tämä, pudottavan ihana diskopallo-look vuodelta 2016 on aivan ehdoton ykkössuosikki! Teemu Muurimäen suunnittelema puku sopii täydellisesti upeana hehkuvalle Pelkoselle.
Silloin aikoinaan jaksoin niuhota, että Linnan juhlien kaltaisessa tapahtumassa ei pitäisi olla hiukset vapaana, mutta kamoon – kuka välittää, kun kokonaisuus on näin täydellinen!?!

Mert Otsamon vuonna 2015 Tiina Lymille suunnittelema mekko on taideteos. Herkkyys ja hurjuus, maalauksellisuus ja magiikka – täydellisesti näyttelijän olemukseen sopiva ja sitä korostava luomus.
Kampaus näyttää tänä päivänä aavistuksen pönäkältä ja tuo laukku – se oli mielestäni karsea riitasointu 2015 ja se on sitä myös tänään. Auts.

Maria Guzenina, vuosi on 2014 ja puku brittisuunnittelija Jenny Packhamin käsialaa. (Pitihän tänne nyt yksi muukin kuin suomalainen suunnittelija saada!) En mitenkään erityisesti arvota asukokonaisuuksia sen mukaan käyttäisinkö itse ko. pukua vai en. Tottakai oma tyyli vaikuttaa alitajuisesti ja taustalla, mutta edes tämän listan kaikkia mekkoja en haluaisi itselleni (ensimmäisen Katri Niskasen kyllä ja Teemu Muurimäen paljettipuvun toki). Tämän Guzeninan puvun haluaisin todellakin!
Kokonaisuus on mielestäni muutenkin varsin onnistunut. Kengät ja laukku aivan nappivalinta, kynsilakaksi olisin valinnut asteen lämpimämmän tummanpunaisen kuvissa fuksialta näyttävän pinkin sijaan, mutta pisteet siitä, että kynsissä ei ole asun kuparikultaa, ja että huuliakaan ei ole ylimatsattu sen paremmin lakkaan kuin asusteisiinkaan. Voimakkaat sumusilmät lienevät Guzeninan signature, joten siitä sen enempää, kampaus (“kampaus”) vaikuttaa unohtuneen täysin.
Sellainen pieni katsahdus menneiden vuosien loistoon. Toivottavasti teillä oli yhtä kivaa kimalluksen parissa kuin minulla tätä tehdessä!
Oikein mukavaa Itsenäisyyspäivän loppuiltaa! Nythän se taitaisi juuri televisiolähetys linnasta olla loppumaisillaan…


Mites siellä coronacation sujuu? Tuntuu, että korona-asiaa tuuppaa jokaikisestä tuutista tällä hetkellä sellaisella voimalla, että halusin tarjota pienen lepohetken vähän kevyemmän jännitysnäytelmän parissa. Etenkin, kun tiedossa on, että tämän kanssa kaikki päättyi suorastaan paremmin kuin hyvin!
Tarinan nimi voisi olla vaikka “Karkin hääpuku – ja kuinkas sitten kävikään”. Sillä koko hommasta tuli tosiaan senpäiväinen jännitysnäytelmä, että en edes voi käsittää, miten morsian, armas lapsukaiseni, kykeni selviämään hommasta saamatta totaalista hermoromahdusta.
Alkuperäinen ajatus Karkin hääpuvusta oli, että minä olisin ommellut sen. Aloittelimme jo hyvissä ajoin tammikuussa kerätä inspiraatiomateriaalia sekä rakennella mood boardia – ja pikkuhiljaa suunnitelmien pääpiirteet alkoivat hahmottua. Tavoitteena oli siron, mutta ei liian avonaisen miehustan ja muhkean helman muodostama klassinen siluetti. Melkolailla ehdoton ei tuli alkuvaiheessa kaikelle pitsille, tyllille, glitterille, helmikoristeluille sun muille hörsöilyille.

Piirtelimme yhdessä hääpuvulle sopivaa mallia ja lopulta oltiin varsin hyvässä yhteisymmärryksessä mallin pääpiirteistä. Koska kysymyksessä on kuitenkin niin ainutlaatuinen vaate ja ex-ompelijana tiedän hyvin, että tällaisissa “kerran elämässä” -tilanteissa vain mielikuvissa tehty hahmottelu ei ehkä vastaakaan toiveita, halusin varmistaa, että tosiaankin olemme täysin samoilla linjoilla.
Varmistukseen kuului kaksi vaihetta:

  1. Käydä hääpukukaupoissa sovittamassa mekkoja
  2.  Ommella testimekko samantyyppisestä kankaasta kuin mitä itse morsiuspukuun on ajateltu

Niinpä varasimme Karkin kanssa helmikuun puoleen väliin sovitusaikoja morsiusliikkeisiin. Ja siis miten voikaan olla, että heti ensimmäinen puku ensimmäisessä putiikissa oli täydellinen! Karkki aivan kihertyi ilosta mekkokaunokainen päällään ja ensimmäisen sovituskierroksen lopuksi tuo samainen päätyi vielä uudelleen päälle.
Tein kyllä heti selväksi, että vaikka yhä edelleenkin pystyn saamaan aikaiseksi ihan kohtuullisia pukuja kunhan aikaa on tarpeeksi, ei taitoni ole milloinkaan ollut sillä tasolla, että osaisin ommella täydellisesti sisäpuolelta tuetun ja lukuisia alushamekerroksia käsittävän luomuksen. Mahtaisiko sellainen tavallisilla kotiompelijan varusteilla onnistuakaan. Vakuutin, että minulle on täysin ok, jos Karkki päättäisikin haluta ostaa sen ihanan mekon, vaikka ajatus oman lapsen hääpuvun ompelemisesta tuntuikin tärkeältä.

Karkki ei muuttanut mieltään ja niin aloin valmistaa testipukua. Löysin aivan kertakaikkiaan mielettömän ihanaa korallinpunaista Givenchyn kangasta, joka ryhdikkyydeltään ja laskeutuvuudeltaan vastaa täydellisesti hääpukuun valitsemaamme helmenvalkoista morsiussatiinia.
Tässä kuvia juhlamekon kakkossovituksesta. Istuvuus on vielä kyseenalainen ja sovitusmuutoksia suht reilusti tulossa. Mm. pääntie takaa haluttiin tehdä huomattavasti avonaisemmaksi ja edestäkin hieman (vaikka venemäinen linja päätettiin kyllä pitää), myös puvun ylä- ja alaosa on tässä vielä toisistaan erillään. Lisäksi tästä versiosta puuttuu kokonaan vuori ja varsinaiseen hääpukuun oli tarkoitus tulla tuplamäärä helmaa ja pieni, noin metrin mittainen laahus.

En siis ihmettele, jos noissa yllä olevissa kuvissa näkyvä keskeneräinen juhlapuku ei herätä suurempaa ihastusta (kuvia ei myöskään otettu sillä mielellä, että niitä milloinkaan esiteltäisiin julkisesti) tai anna lupausta ihanasta morsiusmekosta. Omaani ja Karkin silmään se näytti kuitenkin juuri siltä kuin miltä sen oli tarkoituskin – ja miten sen olimme suunnitelleet.
Juhlapuvun kolmas sovitus oli sovittu eräälle sunnuntaille viime toukokuun puolenvälin jälkeen. Siinä vaiheessa se olisi ollut jo niin pitkällä, että jäljellä oli vain pienempiä juttuja, helman tasausta, hakasten kiinnittämistä ja sen sellaista. Ajattelin käyttää koko lauantain puvun viimeistelyyn, mutta tuumasin sitten, että kipaisen äkkiä ensin talvitakkini pesulaan, ennenkuin levittelen kaikki ompeluvehkeet pitkin kämppää.
No, siihen “kipaisuun” se sitten tyssäsi. Olin tuskin päässyt naapurikortteliin, kun suoritin nyt jo semi-kuuluisan, kyynärpääni murskanneen kuperkeikkani. Ensiapuun päästyäni soittelin Karkille ja tuumasin, että seuraavan päivän juhlapukusovitusta pitää nyt vähän siirtää.
Tuossa vaiheessa kuvittelin vielä, että iskevät käpälääni kipsin ja pääsen vielä samana iltana kotiin katsomaan Euroviisuja. Laskiskelin, että parisen viikkoa siinä varmaan menee, ennenkuin saan kipsin pois, mutta häihin oli vielä reilut kolme kuukautta aikaa. Eli nou worries.

Pikkuhiljaahan se siitä sitten valkeni, että hommassa saattaa mennä aavistuksen pidempään. Parinkin aavistuksen verran pidempään.
Normaalin kaltaisen toipumisen jälkeen käteni ja käsivarteni olisi ollut about käytettävässä kunnossa kuutisen viikkoa leikkauksen jälkeen. Hyvinhän siinä sitten vielä ehtii ompeluhommia, kun oli kesäloma ja kaikkea – oli suunnitelmamme. Ja minä ähräsin rehab-jumppaa riemuiten jokaisesta pinsettiotteesta ja ranteen kiertämisestä, vaikka edistyminen tuntuikin tuskastuttavan hitaalta.
Aika kului ja hiljalleen alkoi hiki nousta niin morsiamen kuin ompelijankin ohimoille. Jonkun sunnuntai-päivällisen päätteeksi totesimme vihdoin Karkin kanssa, että meidän on päätettävä päivämäärä, johon asti odotamme meikäläisen kuntoutumista. Sitten joko aletaan vimmatusti ommella tai tulipunaisella kiireellä etsiä vaihtoehto B:tä.
Kun sitten vihdoin kävimme varsinkin allekirjoittaneella tunteisiin käyneen keskustelun “äiskästä ei nyt ole ompelijaksi” häihin oli aikaa neljä viikkoa. NELJÄ viikkoa!!
Alkoi kertakaikkiaan ankara puvunmetsästys. Kiersimme valehtelematta kaikki Tukholman morsiuspukukaupat (helmet löytyy listattuna täältä) ja jokainen visiitti alkoi sanoilla: tarvitsemme jotain tangosta, häät ovat alle neljän viikon päästä. Haravoimme myös käytettyjen pukujen ilmoituksia, mutta loppukesästä sielläkin oli varsin tyhjää. Saman kesän morsiamet eivät vielä olleet ehtineet laittaa pukujaan myyntiin ja edellisen kesän sato oli ilmeisesti jo hyvin korjattu.
Lisäjännitystä puuhaan toi se, että osa kaupoista oli sulkenut kesäsesongin päätteeksi ovensa pariksi viikoksi. Näin myös Bröllopsbutiken, jossa Karkki oli nähnyt unelmamekkonsa puoli vuotta aikaisemmin. Ymmärrettävästi mitään muuta pukua ei voinut hankkia ennenkuin oli selvitetty, onko olemassa mitään mahdollisuutta, että juuri SE puku löytyisi.

No, hääkuvista sen nyt näkee, että löytyihän se! Valmistajalla sattui olemaan yksi juuri oikean kokoinen puku varastossa peruuntuneiden kauppojen vuoksi – muuten heillä valmitetaan asuja vain tilausten perusteella. Eikun pikapakettina mekko Tukholmaan! Ja bonuksena vielä hääpukukaupan suosittelema, kokenut ja arvostettu ompelija kertoi juuri luovuttaneensa isot työt pois käsistään ja näin ollen olevansa vapaa tekemään Karkin tarvitsemat sovitusmuutokset poikkeuksellisen nopealla aikataululla.
Viimeiseen asti jännitti, että onkohan tässä nyt kaikki käänteet vai vieläkö tulee mutkia matkaan. Olin Tampereella käymässä, kun Karkki kävi yhdessä kaasonsa Peetun kanssa hakemassa puvun ompelijalta. Laitoin tytöille tekstaria, että miten meni, ja kun vastausta ei pariin tuntiin kuulunut, aloin pelätä pahinta.
Mutta ei, kaikki oli hyvin, puku oli täydellinen ja häihin oli vielä seitsemän päivää aikaa!
Nyt jälkiviisaana, kun käteni ei vieläkään toimi edes auttavasti (sovittu leikkaus, jonka tarvitsen, siirtyi koronan vuoksi) ihmetyttää, miten niin pitkään venytin ja kuvittelin kuntoutuvani niin paljon, että pystyn ompelemaan hääpuvun. Optimismin puutteesta ei ainakaan voi syyttää. Haha!

Onneksi kaikki kuitenkin päättyi parhain päin ja morsian säteili hääpäivänä kauniimpana kuin milloinkaan ihanassa puvussaan!

Pidetäänkö pieni paussi kaikesta kurjuudesta ja katsellaan hetki kauniita asuja? Kyllä tämä tästä ja kohta päästään taas kerääntymään porukalla, tapaamaan ystäviä ja sukulaisia ja viettämään kaikkia ihania (loppu-)kevään ja kesän juhlia.
Joku ehkä voi pitää ristiriitaisena sitä, että ensin kritisoin ympäristön naisten ulkönäköön ja kaikenlaiseen olemiseen asettamia vaatimuksia ja välillä tiukalta tuntuvia raameja – ja seuraavassa hengenvedossa esittelen mielipiteitäni ihmisten asukokonaisuuksista. Mutta mielestäni nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. En esimerkiksi milloinkaan liitä asujen mukana mitään arvostuksia sinne tai tänne kyseiseen henkilöön liittyen.
Outfit on kokonaisuus, joka käsittää vaatteet, asusteet, kengät, meikit, kampauksen ja mahdolliset muut kokonaisuuteen liittyvät atribuutit. Lopputulos on aina enemmän tai vähemmän luovan prosessin tulos. Kaikki asut eivät luonnollisestikaan täytä samoja kriteereitä ja siksi täällä ei milloinkaan nähdä selkeästi salaa otettuja paparazzi-kuvia.
Punaiselle matolle asukokonaisuus rakennetaan suunnitelmallisesti ja kuvattavaksi asetutaan vapaaehtoisesti. Sama pätee esim. muotiviikkojen yhteydessä otettuihin street style -kuviin.
Eikä vapaaehtoisesti kuvattavaksi suostuvienkaan ihmisten asuja saa arvostella miten sattuu. Näissä Go 4 it vol. 2:en outfit-jutuissa kohtelen asukokonaisuuksia kuten mitä tahansa luovan työn hedelmiä, elokuvia, musiikkia, kirjoja, tv-sarjoja, tauluja, keramiikkakippoja. Kyllähän niitäkin arvostellaan eikä kriitikko syyllisty mihinkään sen kummempaan, vaikkei juuri nyt siitä patsaasta tai tuosta sarjakuva-albumista tykkäisikään.
Näillä saatesanoilla inspiraatiota kevään ja kesän juhlapukeutumiseen Elle gaalan punaiselta matolta!

Emilia de Poret upeassa vintage Thierry Mugler -luomuksessa ja Ellen erinomainen kauneusguru Kakan Hermansson. Metallic (erityisesti hopea), volyymihihat ja statement-pikkulaukut ovat jutun juoni.

Kaikki arvostetuimmat catwalkit valloittanut (Balenciagan löytämä) Ursula Wångander poikansa kanssa. Olen aina ollut vähän heikkona juhlaviin housupukuihin gaala-asuina. Monokromisena kokonaisuudesta tulee erityisen näyttävä. Huomaa metallic-sandaalien ajankohtainen, reilust jalkapöydästä alkaen varpaat paljastava malli.

PR-kentän superammattilainen Lena Patriksson Robin Hood -henkisessä asussa ja kepeän naiselliseen Dioriin verhoutunut Sofi Fahrman.

Muotisuunnittelija Ida Lanto oman merkkinsä luomuksessa. Tykkään kovasti puvun boheemista 70-lukuisesta aurasta. Tuollaiset herkulliset puhvi-hihat toimisivat vallan mainiosti täkäläisessä hileisessä juhannusyössä!

Ida Sjöstedt oli yksi näidenkin juhlien suosikkisuunnittelija, ja hänen pukujaan näkyi punaisella matolla todella monta. Tässä Cherrie Ida Sjöstedtissä, jonka signature, 3D-kukka-aplikaatiot, tuovat kepeyttä, ilmavuutta ja ohittamatonta luksuksen tuntua. Sama idea toimii hyvin pienemmälläkin pinnalla, topissa tai hameessa. Näppärä ompelee itse kukat kiinni asuunsa, jos budjetti ei taivu originaaliluomukseen.

Ellen aina niin cool ja tyylikäs Cia Jansson yhdessä Totêmeen pukeutuneen Pauline de Seran kanssa. Tuo Totêmen smokkirypytysmalli on jo niin laajasti kopioitu, että perustajaparivaljakko ex-bloggari Elin Klingin johdolla voivat onnitella itseään. Muistaakseni se oli itse Coco Chanel, joka sanoi kopioinnin olevan korkein mahdollinen imartelun muoto!

Upea “vår tid är nu” -tähti Hedda Stiernstedtin huikean puvun on suunnitellut Jon Allensten. Näyttävä ja upea kertakaikkiaan!! Tosin ei ehkä ihan Markus-serkun ylppäreille sopivaa inspiraatiota tässä. Haha!

Fares Faresin puku Tiger of Sweden ja Clara Hallencreutzin Ida Lanto. Poltettua kuparia näkyi yllättävän paljon vieraiden yllä. Tavallisesti tuollaiset lämpimänmurretut sävyt mielletään syksyyn, mutta upealtahan se näyttää myös kesällä. Tosin sametti ei ehkä ole se kaikkein osuvin valinta kesäpuvun materiaaliksi.

Adina Folin Diana Orvingin luomuksessa. Kuten sanottu – yleensä joulun ja uuden vuoden ajan juhliin assosioidut metalliset materiaalit ja sävyt on nyt tosi pinnalla myös kevät- ja kesäpukeutumisessa. Tykkään myös aivan valtavasti mekon materiaalin antamasta vaikutelmasta. Kaikessa metallisuudessaan se jostain syystä tuo mieleeni kuohuvan meren. Vauva asusteena on tietty hurjan suloinen, mutta hei – vauva asusteena?

Beatrice Eli ja Ida Klamborn. Jos jotain kaipaan kuopatuilta Tukholman muotiviikoilta, on se mahdollisuus seurata uusien luovien hahmojen löytymistä ja uran nousua. Yksi viimeisimpiä ihastuksiani oli Ida Klamborn (tässä omassa luomuksessaan). Häneltä voi hyvin ottaa mallia, miten cowboy-hapsut taipuu juhlaan olematta liian jii-haa.

Iki-ihanat First Aid Kit -sisarukset Klara ja Johanna Söderberg. Tästä voisin kopioida kaikki molempien asujen osat – ja vielä lisäksi sen, miten matsata asut olematta liian matchy-matchy. Mutta erityisesti kiinnittäisin huomiota siihen, miten tarkoin valituilla kengillä ja laukulla on valtavan suuri merkitys kokonaisilmeeseen. Täydet pisteet molemmille!

Valerie Afalon puku Valerie Afalo. Oikeastaan asu on aivan liian hempeä ja herkkä omaan makuuni. Mekko vaatisi vähintään maihinnousukenkiä ja niitein koristeltua laukkua kaverikseen. Halusin kuitenkin tämän mukaan kahdesta syystä: edestä lyhyen, takaa pitkän helman paluu ja niiin hienot metallic-avokkaat.

Vielä yksi Ida Sjöstedt Katarina Sandströmin yllä. Onhan tuo nyt niin ihana! Malliesimerkki siitä, miten suloinen, naisellinen ja ihana ei todellakaan tarkoita samaa kuin ällömakea ja infantiili. Ja vaikka tietolähteeni ei asiaa varmistakaan, olen aivan varma, että Sandströmin avecin mekko on myös Ida Sjöstedt.
Noniin, kai sitä sitten pitää taas tsekata viimeisimmät uutiset… Mutta muistakaa: kyllä tämä tästä!!
Kaikki kuvat: Elle.se

Töissä on edelleenkin ihan kreisi kiire ja paljon tekemistä, mutta sitä suuremalla syyllä on paikallaan sukeltaa hetkeksi tämän vuoden Oscar gaalan punaisen maton tarjoamaan glamouriin!
Itse juhlahan oli jo reilu viikko sitten, mutta eihän kauniiden mekkojen hohto niin nopeasti haihdu, etteikö niistä voisi vielä tänäänkin puhua. Upeita asukokonaisuuksia, huikeita ompelutaiteen huippusuorituksia ja ripaus outfitiin kätkettyjä viestejä oli tämänkin vuoden tunnusmerkit. Tässä omat suosikkini ei missään erityisessä järjestyksessä.

Cynthia Erivo, Atelier Versace
Valkoinen on yksi tämän vuoden suosikkiväreistä samoin kuin kristallit ja mesh yksityiskohtina. Cynthia Erivo, Oscar gaalan ekakertalainen, on onnistunut yhdistämään kaikki todella upeaksi kokonaisuudeksi. Tykkään myös astetta rokummasta stailauksesta sumusilmämeikkeineen ja näyttävine kynsineen. Sen ansiosta kokonaisuus on kaikesta glamourista huolimatta virkistävän rouhea.

Janelle Monae, Ralph Lauren
168 000 Swarowski-kristallia valaisee Janelle Monaen mykistävän upean puvun. Raskaasti valuva huppu, aistillisen ihonmyötäiset hihat ja samanaikaisesti sekä vintage-henkinen että futuristinen A-linjainen helma muodostavat yhdessä yhden tämän vuoden näyttävimmistä kokonaisuuksista. Tämän kun olisi saanut nähdä livenä!!


Margot Robbie, Chanel (vintage)
Ihan nyt ensimmäiseksi täytyy sanoa, että tuntuu tosi oudolta, että 90-luvulta peräisin olevaa mekkoa kutsutaan vintageksi. Toisekseen tiedän, että Diet-Prada haukkui tämän asun, mutta rohkenen olla toista mieltä! Kokonaisuus on hurmaava ja karismaattinen Robbie kantaa sekä sifonkihihat että huikean rintakorun tyylillä. Myös klassinen Hollywood-stailaus hillittyine laineineen ja punaisine huulineen on mielestäni hyvin onnistunut.

Mindy Kaling, Dolce&Gabbana
En olisi mitenkään halunnut ottaa tätä mukaan, sillä päätin boikotoida kaikkea, mikä liittyy Dolce&Gabbanaan, heidän homofobisten kommenttiensa takia. Mindy Kaling on kuitenkin niin pudottavan upea kullankeltaisessa luomuksessa, että päätin joustaa periaatteestani. Koko olemus henkii aitoa, perinteistä Oscars’ gaalan henkeä! Stailaus näyttävine timanttikoruineen on myös just eikä melkein.

Natalie Portman, Dior
Olen aikaisemmin ollut aika jyrkkä sen suhteen, että asuilla politikointi tämän tyylisissä tilaiseeksissa ei ole kovin hyvän maun mukaista. Tällä kertaa viesti oli kuitenkin suunnattu suoraan akatemialle ja täysin tietoisena siitä, että kuiskaus riittää. Kissan korkuisten kirjaimien sijaan Portmanin jo muutenkin erittäin elegantin asun viitan käänteeseen on kauniin kultaisin kirjaimin kirjailtu kaikkien niiden naisohjaajien nimet, jotka tänä(kään) vuonna eivät päässeet edes ehdolle arvostetussa “vuoden ohjaaja” -kategoriassa.
Pelkkä protesti ei luonnollisestikaan tee asua. Mielenkiintoisesti maskuliinisilla ja antiikin Rooman mieleen tuovilla vaikutteilla maustettu ryhdikäs Diorin luomus oli ehdottomasti yksi illan onnistuneimmista.

Penelope Cruz, Chanel
Ihan ensin olin sitä mieltä, että onpas kaunis klassinen Chanel – mutta kertakaikkiaan auttamattoman tylsä! Sitten, kun olin selannut kuvakavalkadeja useammalta saitilta, tajusin, että kokonaisuudessa on monta subtiilia jujua, jotka alkoivat kiehtoa enemmän ja enemmän. Edestä ballerinapituinen ja takaa pitkä helma ei ole mikään räväkkyyden huipentuma tehokeinona, mutta tässä se tuo juuri sopivan tuulahduksen keimailevaa kepeyttä. 00-luvun alun rakastamat halterneck-viritykset tekevät rytinällä paluuta samoin kuin laskettu vyötärölinjakin ja – voilá – Cruzin Chanel saa välittömästi ajankohtaisia trendikkyyspisteitä.

Rebel Wilson, Jason Wu
Jos olisin päättänyt kruunata Oscarsien kuningattaren – se olisi tässä! Tuntuu jo kliseeltä verrata upeaa kokonaisuutta naispuoliseen Oscar-patsaaseen, mutta sitähän tuo on. Täynnä klassista Hollywoodin kulta-ajan glamouria tyylikkäästi päivitettynä 2020-luvulle. Kampaus, meikki.. aivan kaikki täydentävät toisiaan – puhumattakaan siitä, miten ylväästi Wilson kantaa näyttävän kokonaisuuden!

Renee Zellweger, Armani Prive
Pelkistettyä eleganssia kauneimmillaan. Huomattavan moni oli valinnut valkoisen asun, mikä on sinänsä fiksu veto, sillä valkoinen ei häviä varjoihin samalla tavoin kuin musta. Ja näkymäänhän tuonne mennään! Itselleni tulee kuitenkin helposti vahvat hääpukuvibat, jos malli ei ole todella harkittu. Kuten esimerkiksi tässä Renee Zellwegerin Armani Prive -mekossa. Muutenkin olen niin iloinen hänen Oscaristaan! Vihdoikin lahjakas ja laaja-alainen näyttelijä on pessyt nahastaan loputkin Bridget Jonesin rippeet.

Sandra Oh, Elie Saab
Hersyvässä runsaudessaan edellisen puvun vastakohta. Rakastan sitä, miten vilpittömän ja aidon iloiselta Sandra Oh näyttää. Stailaus on mielestäni myös täydellinen pehmeästä kampauksesta, näyttäviin huuliin ja statement sormukseen. Käsityönörttinä voisin tutkiskella ikuisuuden puvun yksityiskohtia zoomattuna.

Scarlett Johansson, Oscar de la Renta
Scarlett Johansson pääsi edustamaan yhtä Oscarsien punaisen maton vahvimmista trendeistä: huomattavan moni muukin oli valinnut puvun väriskaalan jäisen nudeimmasta päästä, mutta terästänyt vaikutelmaa toteuttamalla sen lähes metallisena läikehtivästä satiinista. Yksityiskohtina näissä ketjuja, metalliverkkoa, meshiä ja näyttäviä drapeerauksia. Johanssonin Oscar de la Renta on aivan pökerryttävän taidokkaasti toteutettu ja hänellä jos kellä on riittävästi poweria ja karismaa kantaa haastava puku sen ansaitsemalla ylväydellä.

Brie Larson, Celine
En yleensä pukuja arvioidessani käytä kriteerinä, että “tätä käyttäisin itsekin”, koska mielestäni se ei ole mikään arviointiperuste ja toisekseen monia todella upeita pukuja tai asukokonaisuuksia en voisi kuvitellakaan itseni päällä – en, vaikka olisin välittämättä ulkoisista tekijöistä kuten esim. säärieni pituudesta tai muista muodoista.
Tämän Brie Larsonin haalean persikkaisen, Celinen signeeraaman kimallusunelman pukisin kuitenkin päälleni hetkeäkään epäröimättä! Rakastan sen mallia, kuvioinnin muotoja hyväileviä linjoja ja integroitua viittaa. Stailauskin sopii Larsonille täydellisesti. Itse tosin en osaisi elää noin sliipatussa kampauksessa – mutta onneksi se on ongelma , jota mitä suurimmalla todennäköisyydellä minun ei tarvitse ikinä kohdata. Haha!
Satuitteko muuten huomaamaan, että juuri kenelläkään ei ollut iltalaukkua!? Ehkä tästä voisi inspiroitua: juhliin lähtiessä voi jättää puhelimen ja muun tilpehöörin kotiin ja vain sujauttaa pankkikortin rintsikoihin!
 
Kuvat: Elle.se & msn.com

Old stuff