Tag: Treenaus


Tähän on tultu. Minä, joka inhosin sykemittareita ja ylipäätään kaikkea liian yksityiskohtaista suorituksen ja oman kropan impulssien mittaamista olen koukuttunut älykellooni!
Olen aina halunnut liikkua sillä asenteella, että se on minusta hauskaa ja tavoitteena on ainoastaan ja vain voida hyvin. Kaikki maratonitkin (kyllä, peräti neljä – hör och häpna!!) juoksin, koska tykkään häppeningeistä ja pitkän matkan juoksutapahtumissa on yleensä ihan festaritason meininki, bonuksena kiva yhteishenki osallistujien kesken. Aerobicit aikoinaan korvasi pikkulasten äidille pois jääneet tanssit Tampereen yöelämässä.
Mittaamisen hauskuutta en ole oikein koskaan sisäistänyt. Tai ajanoton kyllä – menikö samaan lenkkiin tällä kertaa sama vai eri aika kuin viimeksi. Samoin maraton-aikoja on tullut vertailtua ja aikoinaan jonkinlaisia vaatimattomia tavoitteitakin tuli asetettua.
Sen sijaan omien elintoimintojen mittaamista en ole oikein koskaan – ainakaan näin harrastelijatasolla – ymmärtänyt. Jotenkin tuntuu, että siinäkin mennään helposti metsään. Todetaan, että nyt en voi hyvin, kun kello sanoo sitä tai tätä, eikä oikeasti kuunnella, mitä keho sanoo. Käyttäydytään kärttyisästi ja ollaan pahalla tuulella, kun kellon mukaan unen laatu ei edellisyönä ollut paras mahdollinen, vaikka ilman kyseistä tietoa voisi olla vaikka miten mukavaa.

Hankin muutama vuosi sitten iWatchin ihan vain kelloksi. Ihan huvitti, kun järjestään lähes kaikki kysyi, että mitä sillä voi tehdä ja olenko tyytyväinen toimintoihin. Tavoitteenani oli nähdä kellonaika (ottamatta puhelinta esille…) ja toiminnoksi riitti se, että kykenin lisäksi tsekkaamaan päivämäärän. Eli siihen nähden iWatch toimii todella timantisti! Haha!
Pikkuhiljaa aloin tutustua myös niihin ihan oikeisiin toimintoihin. Timer ja säätila oli varmaan ensimmäiset, samoin pikavastaus viesteihin ja silloin muinaishistoriassa, kun vielä saattoi matkustaa, arvostin kovasti, että kello ilmoitti lentokentällä, milloin gate aukesi.
Jossain vaiheessa havaitsin, että kello mittaa ihan pyytämättä päivän aikana otetut askeleet ja muutenkin aktiviteettitason. Jo ennen kotitoimistolle siirtymistä arvostin kovasti kerran tunnissa tulevaa muistutusta, että nyt olisi aika taas nousta vähän jaloittelemaan.
Koronacationin aikana aloin – kuten kaikki biljardit muutkin – hoitaa kuntoani kävelylenkeillä. Normaalisti kävelen about saman lenkin ja yllättäen innostuin ottamaan lenkeistä aikaa kellon treenimittarilla.
 

 
Edelleenkään en ole kiinnostunut lainkaan mahdollisesta sykkeestäni tai muista ruumiintoimintojen mittaamisesta – mutta on kieltämättä on hauska huomata, miten sama lenkki menee välillä nopeammin ja välillä hitaammin. Se myös kannustaa tsemppaamaan ja seuraan erityisesti, että keskivauhti pysyy riittävän napakkana. Keskivauhti oli myös juoksuaikoinani se mittari, mikä kiinnosti eniten ja mitä tuli seurattua tarkimmin.
Pikkuhiljaa koukkuunnuin aktiviteettitoimintoihin ja yllätyksekseni huomasin, että kellon ”rinkuloiden sulkemisesta” (päivätavoitteiden saavuttamisesta) on tullut ihan must. Monesti on tullut lähdettyä vielä pienelle iltalenkille, jos jokin tavoite ei ole päivän mittaan tullut täyteen. Ja siis jos ihan totta puhutaan – tykkään ihan hurjasti kellon “ilotulituksesta”, kun on saanut rinkulan suljettua! Erityisesti siitä kolmivärisestä, minkä saa, kun kaikki päivän tavoitteet on pulkassa.
Nyt olen sellaisessa tilanteessa, että pitää miettiä jatkanko iWatchin kanssa vai hankinko jonkun muun. Nykyinen kello ei kestä enää edes yhtä kokonaista päivää ilman latausta. Toistaiseksi se ei haittaa, mutta kohta sitä pystyy taas matkusteleen ja toimistollekin pitäisi kai jossain vaiheessa palata. Lisäksi hiukan häiritsee iWatchin epätarkkuus. Välillä tuntuu, että se rekisteröi ihan omiaan; onnittelee seisomisesta tms. vaikken ole hievahtanutkaan.

Haluaisin hyvän kellon (josta voi katsoa myös kellonajan – haha!!), joka ei olisi liian insinööri. En halua käydä mitään avoimen yliopiston iltakurssia, että kykenen käyttämään sitä. Olisi ihanaa, jos kello/aktiiviranneke olisi kivalla tavalla tsemppaava. Löytyisiköhän sellaista, joka antaa kultatähtiä hyvästä suorituksesta?
Töissä meillä monella on Fitbit ja tuntuvat olevan tyytyväisiä. Polarin rannekkeet on nykyään aikas coolin näköisiä, mutta saan vähän PTSD-oireita ajatuksesta.. (Sain aikoinani kahteen kertaan lahjaksi Polarin sykevyön, vaikka erityisesti jälkimmäisellä kerralla sanoin etukäteen nimenomaan, että en halua sellaista!). Toisaalta olen kyllä apple-fani, että ehkä vain pitää päivittää tämä nykyinen kello vähän uudempaan versioon.

Eipä taida niihin vakasti otettaviin treenikelloihin saada näyttöä, joka kertoo planeettojen sijainnin joka päivä. iWatchin paras puoli monipuolisuuden lisäksi on se, että se ei ole niin ryppyotsainen kuin muut vaihtoehdot. Toisaalta nyt pikaisen googlauksen jälkeen huomasin, että Valtteri Bottas on Polarin kasvo. Vähän kyllä tällaista Formula 1 uusherännäistä alkoi kiinnostaa ihan fanitusmielessä. Ja muutenkin tietty aina kiva valita jotain suomalaista.
Nääs, nääs… Päätöksiä, päätöksiä…
Onneksi tämän kanssa ei nyt ole mikään kiire, ehtii vähän tutkiskella eri vaihtoehtoja. Kohtapuoleen voi varmasti käydä jossain ihan livenä katsomassa, miten istahtavat ranteeseen. Voi olla, että loppukilpailu käydään iWatchin ja Polarin välillä.
Olisi hurjan kiva kuulla käyttökokemuksia erilaisista laitteista ja mitä suosittelette/ette suosittele!

  1. Hyvinvointi

Niinkuin tammikuussa jo kerroinkin, minua pyydettiin mukaan testaamaan Unelma Itsestä -nettivalmennusta. Nyt on pari ensimmäistä viikkoa takana – ja eilen aamulla oli ensimmäinen online-tapaaminen. Nyt on siis hyvä hetki kertailla alkuvaiheen mietteitä ja fiiliksiä, miten unelma itsestä on lähtenyt toteutumaan. Postaus on toteutettu yhteistyössä Unelma Itsestä  -valmennuksen kanssa.
Kaksi ensimmäistä viikkoa on mennyt nopeasti – ehkä vähän liiankin nopeasti. Olen toteuttanut ohjelmaa ja tehnyt tehtäviä, mutta välillä tuntuu, että syventyminen, asioiden sisäistäminen ja käsitteleminen on jäänyt kaikessa arjen hurlumheissä vähän puolivillaiseksi. No, hämäläinen kai voi tehdä asioita omalla tahdillaan. Stressamisella kun nyt ei varmasti ainakaan saavuta mitään positiivisia tuloksia.
Etukäteen jo vähän varoiteltiinkin, että kaksi ensimmäistä viikkoa on aika intensiivisiä. Toisaalta hyvä niin, pääseepähän heti tekemisen makuun!
Itselleni kaikkein tärkeimmäksi starttihetkeksi muodostui se, kun lopulta muutama päivä virallisen alun jälkeen rauhotuin, istuin alas ja kirjoitin työkirjaan tavoitteeni. Mitä oikeastaan haluan? Paljon olen tuota kysymystä päässäni pyöritellyt jo pitkään, mutta en olisi osannut aavistaa, miten suuri vaikutus on sillä, kun sen muodostaa sanoiksi ja lauseiksi – ja kirjoittaa konkreettisesti paperille.
Hyvinvointi
Kahden ensimmäisen Unelma Itsestä -valmennusviikon kaksi pääteemaa olivat syöminen ja liikunta. Itse ajattelin ensin, että onpas brutaalia – luulin, että valmennuksessa etsitään henkistä tasapainoa. Aika pian kuitenkin tajusin, että tuossa on ideaa.. Ei ole kovin paljon järkeä istua lattialla lootusasennossa (jos sellaiseen nyt edes pääsisin!) ja yrittää pakottaa itseään henkistymään, jos olo on veltto ja ällöttävän vetämätön – ja kroppa täynnä jotain, mikä ei juuri lisää hyvää oloa tai anna ravitsemusta tasapainoisesti.
Liikunta on ollut jo pitkään itselleni varsinainen mörkö. Nyt jumankekka -tilanteita on todistettu tasaisesti noin vuoden-parin välein täällä blogissakin, mutta mitään pysyvää rutiinia en ole saanut juurrutettua. Inhoa yli kaiken liikuntakeskusten ja salien pukuhuoneiden pahanhajuista tungosta, eikä tilanne valitettavasti ollut yhtään sen kivempi uimahallillakaan. Viime syksyn “päätös” oli, että alan käydä uimassa, koska se on niin mukavaa. Yhteen kertaan se sitten jäi, kun poltin pinnani välittömästi pukuhuonehärdellissä.
Hyvinvointi
Ulkona liikkumisesta tykkään kovasti ja power walk -lenkkeily on käytännössä ainoa, mihin minun ei tarvitse suoranaisesti pakottaa itseäni. Takaoveltani lähtee mieletön laaja luonnonpuistoalue, jossa patikoitavia polkuja riittää pidemmällekin lenkille. Ainakin noin teoriassa.
Olen nimittäin niin järkky jänishousu, että en tohdi lähteä itsekseni metsään lenkkipoluille – en niille valaistuillekaan – kun on pimeää. Pikkuisen haasteellista toisin sanoen yhä vielä tähän vuoden aikaan, kun on edelleen pimeää sekä aamulla, kun lähtee töihin ja varsinkin illalla, kun tulee kotiin. Onneksi sentään jalkakäytävillä käppäily luonnistuu, vaikka ei se ihan samalta tunnukaan.
Hyvinvointi
Tässä hän yrittään teatraalisesti demostroida, miten lempparilenkkipolku on kaiken lisäksi yhä edelleen paikoin salakavalasti jään peitossa.
Hyvinvointi
Pientä lenkkiä olen kuitenkin tehnyt ja muodolliset korsettia kohentavat lihasliikkeetkin on tehnyt varovaisen paluun repertuaariin. Ulkoilmasali ei juuri muuten tähän vuodenaikaan kovasti houkuttele, mutta muutamat dipit saa kyllä lenkin sivutuotteena tehtyä aika helposti.
Niin ja olen kyllä ollut sen verran reipas, että kävin vinkumassa ilmaisen tutustumisperiodin meidän lähellä olevalle salille. Se ei ole kovin hieno eikä erityisen freesi, mutta sieltä löytyy kaikki tarpeellinen ja etenkin cardio-laitteita on niin paljon, että ikinä ei tarvitse jonottaa. Parasta on kuitenkin sen sijainti vain kahden korttelin päässä. Sinne voi hyvin luikkia treenivaatteet päällä takakatuja pitkin ja näin minimoida ahdistusta aiheuttavan pukuhuonekokemuksen.
Vakaa aikomukseni on signeerata jäsenyys salille. On on.
Liikunnan lisäksi toinen hyvinvoinnin peruspilareista on oikea syöminen.
Hyvinvointi
Olen koko ikäni miettinyt syömistä kantilta jos toiseltakin. Monestakin syystä olen lukenut ravitsemuksesta todella paljon ja joskus tuntuu, että tiedän aiheesta yhtä paljon kuin keskiverto dietisti.
Suhtauduin hiukan skeptisesti valmennukseen liittyvän ruokapäiväkirjan täyttämiseen. Haluan, että ateriahetket on itselleni nautinto, eikä tarkkailun ja sääntelyn kohde. Tein kuitenkin työtä käskettyä ja tajusin, mitä tässä tehdään erilailla. Ruokapäiväkirjan sijaan täytimmekin itseasiassa ruokailupäiväkirjaa, missä toki kirjataa ylös se, mitä on syöty, mutta mikä tärkeämpää: myös kellonajat, missä ruokailu on tapahtunut ja mitkä olivat fiilikset.
Huomasin, että vaikka periaatteessa syönkin yleensä mielestäni ihan ookoo, ruokailuhetket tulee vietettyä liian usein tietokoneen ääressä sekä kotona että töissä ja fiiliksistä ei ole tietoakaan, koska en ole keskittynyt ateriaani ollenkaan. Ei ihme, että kroppa on ihmeissään, että mitä täällä oikein tapahtuu!
Hyvinvointi
Toinen ravintoon liittyvä parannuskohta itselläni on veden juominen. En vaan mitenkään saa tarpeeksi vettä alas, vaikka miten yrittäisin. Ostin about vuosi sitten Soda Streamin, kun tiesin, että pihinävettä menee helposti ne tavoiteltavat parikin litraa päivässä. Kauhukseni huomasin, että valmennuksen työkirjassa kehoitetaan useammassakin kohtaa välttämään hiilihappoisia juomia.
Esitin huolestuneisuuteni eilisessä videotapaamisessa ja sain synninpäästön. On kuitenkin parempi juoda hiilihapotettua vettä kuin olla kokonaan juomatta!
Hyvinvointi
Liikunta ja syöminen ovat ehkä hyvinvoinnin peruspilareita, mutta eivät todellakaan koko totuus. Nyt kolmannella viikolla matka jatkuu ja odotan todella innolla, mitä tästä vielä tulee!
Teillekin motivaatioksi haluan kertoa kaksi tärkeintä asiaa, mitä olen oppinut. Ensinnäkin, sillä hetkellä kun päähäsi ilmestyy toive tai haavekuva, sinussa on jo kaikki energia, millä sen saa toteutettua. Ja toisekseen: aina, kun tuntee olevansa valintatilanteen edessä, voi tehdä itselleen kysymyksen “viekö tämä minua kohti unelmaani vai siitä poispäin”. Vastaus riittää motivaation ylläpitämiseen, jos on ollut rehellinen itselleen tavoitteensa kanssa.
Ihanaa viikonalkua!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sain jo joskus alkusyksystä testattavakseni Casall-merkkiset treenitrikoot. Taisin olla juuri silloin aloittamassa jotain lukuisista “nyt kyllä jumankekka” -tyyppisistä silmänräpäyksessä-huippukuntoon -projekteistani. Ja kun mitään kahden viikon pikaihmettä ei tapahtunutkaan jäi treenipöksytkin kuvaamatta.
Nyt, kun taas ulkoilukelit ovat olleet mitä mainioimmat, olen kaivellut esiin juoksutyyppiseen liikuntaan sopivia vetimiäni. Ensimmäisenä käteen osui samaiset Casallin Sculpture-sarjaan kuuluvat trikoot. Pieni vilkaisu peiliin – ja mitä ihmettä!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
En nyt varmastikaan seuraavaksi ryntää ilmoittautumaan mihinkään bikini-fitness -kisaan, mutta aika ällistyttävän timmiltä sitä voi näköjään näyttää ihan vain hyvien, oikeasta paikoista tukevien trikoiden avulla! Peppu kohoaa, vatsa litistyy ja lihaksien kaaret piirtyvät mukavasti esiin. Kuka muka vielä uskaltaa väittää, etteikö täydelliseen kroppaan olisi ainakin jonkinlainen oikotie!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Enkä nyt siis tosiaankaan yritä väittää, että kuvissa näkyisi mikään virallinen täydellinen body – olenpahan vain vilpittömän iloinen siitä, että jopa urheillessa voi näyttää parhaimmalta itseltään, kun valitsee oikeat, kropan hyviä puolia korostavat vetimet.
Sen lisäksi, että trikoot näyttävät tosi kivalta, ne tukevat liikkuessa oikein mukavasti ja ei-ahdistavalla tavalla, materiaali on erittäin miellyttävää ja se tuntuu kuivalta iholla jopa silloin, kun hikoilu on kovimmillaan.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Olen aina ollut pikkuisen skeptinen urheilutekstiilien suhteen. Varsinkin juostessa on ollut se fiilis, että kunhan tossut ja liivit ovat hyvät, muun ei niin ole väliä. Nyt olen kyllä täysin valmis kääntämään takkini tässäkin suhteessa – ihanat, tekniset trikoot siivittävät askelia ja kyllä täytyy sanoa, että ajatus siitä, miten pelkät juoksupöksyt voi muokata ulkonäköä positiiviseen suuntaan ilahduttaa oikein kovasti!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Nyt ei muuta kuin toivotaan, että se takatalvi ei iske ihan liian kovaa. Nyt on niin hyvä ulkoliikuntaputki käynnissä, että ihan harmittaa, jos juoksureitit (ilman talvikunnossapitoa) menisi uudelleen umpeen!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ensin ajattelin, että suuntaan tämän sunnuntai-illan treenivinkin vain korkokenkiä käyttävälle kohderyhmälle. Sitten tajusin, että jalkapöydän ja varpaiden kipuilu on tuttua monille, riippumatta siitä, miten korkeita kenkiä on tapana käyttää.
Jalkapöydän lihaksien surkastuminen on melkoisen tavallista, mutta yksinkertaisilla treenijutuilla on mahdollista pitää homma hanskassa.
Treeni menee näin:
Varvastreeni 2
Istutaan lattialla varpaat paljaana. Sitten rullataan pyyheliina varpaiden avulla ruttuun. Homma toistetaan niin monta kertaa kuin mahdollista.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tuloksena ei ole näyttäviä lihaksia, mutta toimiva kroppa on kai tärkeämpi. Eikö?
EDIT: pyyheliina, Marimekko, mjukikset H&M ja ihana himmeän hohtava matta nude-kynsilakka Lumene (matt effect, pilvipouta)

Pelkkä treeni ei riitä, jos haluaa hyvään kuntoon. Pitää myös syödä – ja syödä tarpeeksi ja oikein. Mikään uutinen tämä ei varmastikaan ole kenellekään, joka on vähänkään aktiivisemmin harrastatanut kuntoliikuntaa. Treenaaminen ei ole kivaa eikä antoisaa, jos energiavarastot ovat nollissa. Tuloksena on helposti ihanasti maitohappokipeiden lihasten sijaan päänsärky ja pettymyksen täyteinen ei-musta-oo-mihinkään -olo.
Toisaalta täysi vatsa ei sekään ole mikään mukava treenikaveri. Itse en aikakaan pysty yhtään mihinkään, mikäli kunnon ruokailusta on alle kolme tuntia. Eikä kysymyksessä ole mikään hienostelu vaan ateria saattaa tehdä ihan vakuuttavia yrityksia tulla takaisin tervehtimään päivänvaloa. Ei mikään loistava fiilis urheillessa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tässä nyt pari viikkoa kuuden viikon kuntoiluhaasteeni kanssa tsempattuani, olen löytänyt muutaman herkullisen ja hyvin energiaa antavan välipalan. Tuntia-paria ennen liikuntasessiota nautittuna näistä saa justiinsa sopivasti energiaa, mutta vatsa ei silti tunnu liian täydeltä.
Välipala 1: Marjoja, siemeniä, manteleita ja rahkaa. Puoli purkkia rahkaa, auringonkukansiemeniä, manteleita ja pieni ropautus esikypsennettyjä kaurahiutaleita on herkullinen ja terveellinen pieni pala ihan milloin vain. Itse tykkään happamista maitotuotteista, mutta jos “raaka” rahka tökkii, herkkua voi makeuttaa teelusikallisella luomuhunajaa.
Treeni & Ruoka 2
Välipala 2: Vihersmoothie pinaatista, basilikasta ja avocadosta. Sitruuna tai lime antaa smoothielle kaivattua raikkautta (pelkkä pinaatti on aika ankaran makuista…) ja pellavansiemenistä saa kaikkea mahdollista soluja hellivää, uudistumista ja palautumista edistävää. Avocadon ansiosta koostumuksesta tulee ihanan kermaisaa ja hyvät kasvisrasvat pitävät nälän poissa treenin aikana.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
 
Välipala 3: Ruisleipä on ihan parasta super-foodia! Valitettavasti täällä meidän puolella Pohjanlahtea ei tunneta ihan yhtä laajaa ruisleipävalikoimaa kuin mitä koto-Suomessa. Onneksi kaupasta sentään löytyy yhtä Fazerin perusversiota, jota pitää aina löytyä varastoista. Muusattu avocado, ripaus suolaa ja vähän pippuria myllystä ja täydellinen pikavälipala on valmis!

Old stuff