Tag: Hiukset

Instagramissa olen jo esitellytkin uutta harmaata lookiani, mutta pitäähän se nyt tänne blogiinkin saada ikuistettua!

Yleisilmeestä tuli aika vaalea väkisinkin. Nuo kasvoja kehystävät lähes valkoiset karvat ovat ihan omaa perua – eli ei värjätyt. Kontrasti loppukuontaloon on sen verran raju, että takatukkaan laitettiin muutama vaaleampi raita. Muuten sävy on latvaa lukuunottamatta täysin luonnollinen.

Halusin lyhentää hiuksia runsaasti ja pituutta lähtikin sellaiset rapiat 20 cm. Ihan superlyhyeen en kuitenkaan ollut valmis, ja sen vuoksi latvaan jäi vielä tuota vanhaa värjäystä. Ensin mietin, että onko kaksivärisyys ihan kamalan näköinen, mutta varsinkin kesällä se tuntui varsin hauskalta ja leikkisältä. Saa nyt sitten nähdä, miten kauan jaksan sitä katsella. Varmaan jo ensi kampaamovisiitillä haluan poikkaista loputkin värjätyt pois.

Olen ollut erittäin tyytyväinen myös leikkaukseen. Kuvissa nuo on nyt föönattu, mutta myös luonnonkihara asettuu yllättävän helposti ihan kampauksen näköisesti, kun vähän jaksaa puristella muotovaahtoa latvoihin. Ja vaikkei jaksaisikaan, lempeästi kerrosteltu tukka on varsin kiitollinen laiskalle hiustenlaittajalle!

Toistaiseksi ainakin olen viihtynyt uudessa sävyssä erinomaisesti. Hurjan helposti tuo kyllä taittaa kuvissa keltaiseen, vaikka livenä onkin ihan kylmä harmaa yleisväri. Vielä en ole ryhtynyt hopeashampoita tai vastaavia testaamaan, mutta ehkä pitäisi ottaa ohjelmaan.

Mutta nyt kyllä kiinnostaa kovasti mitä mieltä olette? Tuleeko eläkeläisvibat? Meneekö jatkoon?


Esittelyssä koronapää!!
Edelliseen postaukseen tuli niin paljon positiivisia kommentteja luonnonharmaaseen hiusväriini liittyen, että aloin ihan tosissani miettiä, josko hyppäisin ikuisesta hiustenvärjäyskierteestä pois. Harmaannuin jo reilusti alle parikymppisenä. Olin 26, kun aloin odottaa Peetua ja raskaudenaikaisen tyvivärjäystauon aikana havaitsin, että olen käytännössä täysin harmaahapsi. Yksittäiset harmaat karvat olisi voinut vaikka nyppiä pois, mutta tilanteessani en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin hypätä 4 – 5 viikon välein kampaajalla.
Hiusten värjäämisestä tuli rutiini, joka vasta nyt koronan vaikutuksesta katkesi. Kävin edellisen kerran kampaajalla viime helmikuun puolivälissä. Sen jälkeen sekä turvavälivaatimukset että kotitoimistolla työskentely ovat edesauttaneet antaa-sen-nyt-olla-vaan -asenteen ylläpitoa.

Aika paljon hiukset vajaassa yhdeksässä kuukaudessa kasvaa. Kiitollista sinänsä, että jos joskus tällaisen luonnollisuustestin haluaa tehdä, niin juuri nyt siihen on erinomainen tilaisuus.
Täällä meillä kiristettiin taas sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä suosituksia – jälleen pitäisi välttää jopa ystävien tapaamista muualla kuin ulkoilmassa ja silloinkin turvavälein. Eli ei tule siitäkään syystä paineita ulkonäön suhteen. (Tästä tuli mieleeni bongaamani hauska ja ajankohtainen mainos, jossa todettiin, että nyt maskisuositusten aikana on ihan paras hetki hoitaa hampaiden oikominen raudoilla! Hyvää positiivista asennetta!)

Hiukseni on oikeasti siis edestä kasvojen ympäriltä aivan valkoiset ja muualta teräksenharmaat. Omalla mummullani, sitkeällä karjalaisella emännällä, oli aivan samanlaiset. Hänellä oli vielä kuollessaan 98-vuotiaana ranteen paksuinen teräksenharmaa palmikko, joka kiertyi kruunuksi pään ympärille. Jos käy hyvä tsägä, voi olla, että saan itsekin välttää iän myötä tulevan hiusten harvenemisen. Jää nähtäväksi.
Mietiskelin tuossa, että jos päätän pitää – tai ainakin yrittää – nämä luonnonharmaani, niin varmasti jossain vaiheessa pitää leikata tuo lämpimänvaalea latva pois. Mikään pixie cut ei tule kysymykseenkään, mutta ehtiihän tuo kasvaa vielä, kun ei tässä nyt hetkeen olla vielä toimistolle palaamassa kuitenkaan. Toisaalta hyvä kampaaja osaa varmasti tehdä myös jonkun sävyhuuhtelun niin, että latvan ja tyven sävyero ei ole niin suuri.

Mutta on ihan pakko tunnustaa, että hiukan kieltämättä pelottaa, miten paljon harmaat hiukset vanhentaa ulkonäköä. En mitenkään ihannoi ikuista nuoruutta tai pakonomaisesti yritä näyttää ikäistäni nuoremmalta. Olen ihan hyvässä paikassa elämäni kanssa enkä kaipaa mitään keinotekoista teatteria.
Toisaalta en myöskään missään tapauksessa halua näyttää ikäistäni vanhemmalta. Nuorilla harmaat hiukset on tyylikkäät, edgyt ja coolit. Itselläni – niin pelkään – vain huolimattoman, jopa suttuisen, ja vanhuksen näköiset. Niin, se se sana on – olen täysin sinut ikäni kanssa ja sen, että en ole enää pari-kolmekymppinen, mutta en halua olla vanhus.
Jos totta puhutaan, olin ihan vähällä jättää nuo edelliset kuvat julkaisematta, kun tajusin, miten selkeästi harmaat hiukseni siinä erottuu. Olin aivan totaalisesti ällikällä lyöty kaikista ihanista ja kehuvista kommenteista, joita sain tänne blogiin, facebookiin ja instaan. Jotenkin tuntuu, että näissä kuvissa, joissa tuo jälleen yllättävän pitkäksi venähtänyt lämpimänvaalea latva on vapaana, harmaat erottuu hiukan hillitymmin… Vai onko vain oma silmäni tottunut?

Koko loppuiäksi päätöstä ei tietty tarvitse tehdä – ainahan voin mennä värjäämään hiukset uudelleen, jos harmaa alkaa ahdistaa. Toisaalta olisi kyllä ihana päästä värjäämisen riesasta, puhumattakaan kaikista niistä kemikaaleista. Nääs, nääs.. pitää nyt pohtia ja antaa yhdistetyn saikun & koronakaranteenin hoitaa hommansa.
Olisi kyllä superihana kuulla kommentteja tähän! Oletko itse tai onko joku tuttusi/sukulaisesi lopettanut värjäyksen ja antanut harmaiden näkyä? Mikä on ollut ihmisten reaktio? Onko mitään neuvoja Mintulle??


Nyt on ollut niin älyttömän paljon kirjoittelua siitä, että blogeissa on piilomainontaa, yhteistöitä ei merkitä kunnolla ja niin edelleen. Ottamatta mitenkään erityisesti kantaa sinänsä supertärkeään keskusteluun haluan nyt tässä heti alkuun olla mahdollisimman läpinäkyvä: olen saanut esittelemäni tuotteet testattavaksi, enkä siis toisin sanoen ole hankkinut niitä omalla rahalla. Toisaalta kysymyksessä ei ole mikään varsinainen yhteistyö, sillä kaikki Stockholm Beauty Weekin osallistujat saivat mukaansa tässä esittelemiäni Silicea-tuotteita – eikä tapahtuman osallistujista kuin murto-osa ollut bloggareita. Eli yritys ei odottanut mitään sen kummempaa vastinetta antaessaan tuotteita testiin.
Olen kuullut “kristallijauhetta” sisältävistä Silicea-ravintolisistä niin paljon hyvää, että ajattelin tehdä oikein kunnollisen rottakokeen. Tuotteen pitäisi vahvistaa hiuksia ja nopeuttaa niiden kasvua, vahvistaa kynsiä ja tehdä ihosta elastisemman ja kimmoisamman. Sivuvaikutuksena mainitaan mm. vatsan toiminnan paraneminen, vatsakipujen ja närästyksen häviäminen. Kuulostaa toisin sanoen melkeinpä liian hyvältä ollakseen totta.
Aloitan kuurin viikonloppuna, otan kunnolliset “ennen” kuvat ja postailen sitten väliaikatietoja matkan varrelta.

Silicea Original Plus sisältää mm. piitä ja biotiinia. Juuri nimenomaan piitä on suositeltu hiusten ja kynsien hyvinvointiin jo armaalta kasarilta lähtien. Silicea sisältää 420 mg hienojakoista piidioksidia/kapseli, joka vastaa 196 mg piitä. Piihappogeelikapselit sisältävät biotiinia, joka edistää hiusten ja ihon hyvinvointia sekä sinkkiä, joka edistää hiusten, ihon ja kynsien hyvinvointia.
Näistä Silicea-tuotteista on ollut paljon kirjoittelua täällä Ruotsissa ja kokemukset juttujen perusteella ovat olleet kuuria testanneilla aivan hämmentävän yksimielisen positiivisia. Vaikutus on ollut erityisen selkeä kynsien hyvinvoinnissa ja lähes yhtä paljon testaajat vakuuttavat hiusten vahvistuneen ja hiustenlähdön vähentyneen.
Itseäni kiinnostaa noiden lisäksi erittäin paljon mahdollinen ihon rakenteen kohentuminen. Tutkimus- ja testituloksia haravoidessani havaitsin, että myös siihen on koettu löytyneen apua, mutta tarkempaa tietoa esim. testaajien ikäryhmästä en löytänyt.

Haluan ihan vartavasten dokumentoida testini mahdollisimman selkeästi ja rehellisesti. Nyt viimeaikoina on kohistu niin hurjan paljon siitä, miten “kauneus tulee sisältä” tarkoittaen, että sopivilla ravintolisillä voisi olla merkittävä vaikutus ihon ja hiusten hyvinvointiin. Markkinoille on tulvinut hurjasti erilaisia tuotteita juuri tähän tarkoitukseen. Yksi sisältää kollagenia, toinen reservatolia, kolmas ties mitä hyaluronia tai männynkäpyuutetta…
En yhtään epäile, etteikö “sisäisen kauneudenhoidon” tuotteilla olisi jotain vaikutusta. Toisaalta sisäinen skeptikkoni kyseenalaistaa, miten paljon esimerkiksi juuri noiden Silicea-kapseleiden avulla on mahdollista korjata jo tapahtuneita vaurioita. Ihan maalaisjärjellä ajateltuna myös ennakoivan sisäisen kauneudenhoidon tärkein elementti on elintavat ihan yleensä – ei niinkään satunnainen ravintolisä. Toisaalta esmes piitä voi olla hankala saada ihan perusruuasta riittävästi, joten silloin tilannetta voi varmasti korjata nauttimalla ihmekapseleita.
No, pian nähdään tapahtuuko mitään! Otan viimeistään perjantaina brutaalin rehelliset “ennen”-kuvat ja palaan asiaan noin kuukauden päästä raportin kanssa. Stay tuned! 🙂
 


Onko hiusten kanssa kriiseily ikuista? Siltä ainakin omalla kohdallani tuntuu.
Aika pitkään olin tyytyväinen, kun vuosi siten keväällä vihdoin vuosikausien juupas-eipäs -vääntämisen jälkeen katkaisin ylipitkiksi venähtäneet kutrini jonkinlaiseen hapsutettuun bob-mittaan. Tykästyin myös punaiseen sävyyn, vaikka se ihan alunperin olikin vahinko. Punaisen jälkeen siirryin sävyttämään hiuksiani lämpimään taittavalla ruskealla.
Sitten iski paha identiteettikriisi.
Olen saanut hurjasti kehuja lyhyehköistä hiukistani. Jopa meidän toimiston siivooja äityi kehumaan, kun osuttiin samaan hissiin, että justiinsa tällainen leikkaus sopii parhaiten piirteisiini. Useampikin on maininnut, miten hiukan tummemmat hiukset korostavat huomattavasti kauniimmin silmieni haaleanturkoosia sävyä. Ja näenhän minä sen itsekin – jos en nyt ihan peilistä, niin ainakin blogikuvista. Kiva ja pukeva kampaushan tämä – ja jossain määrin trendikäskin.
Mutta, mutta, mutta… Yksi iso mutta tässä on: tunnen olevani sielultani pitkätukkainen blondi. Ehkä sitten ikuisesti hiustenleikkuuta suunnitteleva pitkätukkainen blondi, mutta kuitenkin.
Tämä käsittämättömän upea aurinkoinen kesä on tehnyt osittain tehtävänsä ja hiusteni väri on haalistunut monta astetta. Pituuskin on venähtänyt jonkin verran, mutta kiitos erittäin laadukkaan leikkauksen, tukka ei toistaiseksi tunnu mitenkään mallista ylikasvaneelta.
Vietän tässä juuri viimeistä lomaviikkoani ja pikkuhiljaa alkaa paluu toimistoarkeen pyöriä päässä. Aloitan toki olennaisimmalla, mikä tarkoittaa, että en suinkaan stressaile niistä ziljardista keskeneräisestä projektista, joista monen deadline oli eilen – vaan mietiskelen, millainen Minttu officelle saapuu.
Sillä on jo uudet kivat avokkaat toimistokäyttöön sekä pari alennusmyynneistä ja alkukesän L.A:n reissulta hankittua ihanaa neuletta. Mutta millaiset hiukset sillä olis?
Näin kesällä on ollut helppo antaa sisäiselle pitkätukkaiselle blondille tilaa. Tuntuu, että koko tyylini on kuukausia kestäneen helleaallon myötä hulvahtanut monta askelta boho-hippi -suuntaan. Toimistolle tosin tuskin palaa hippihuituloissa ja godess-mekoissa viihtyvä tapaus, joten tyyliheiluri heilahtanee takaisin pikemmin kuin huomaankaan. Toisaalta kaipaan siis lyhyemmän ja tummemman kampauksen tarjoamaa pondusta – toisaalta on jo ihan ikävä vaaleampaa pitkätukkaista lookia.
Mitään superpitkää en kyllä ole ajatellut – siis sellaista, millainen tukkani oli vielä pari vuotta sitten (näkyy esmes tuossa blogin profiilikuvassa). Toivoisin, että pituutta olisi sen verran, että hiukset saisi mukavasti ponnarille ja että voisin tuntea jälleen olevani pitkähiuksinen. Tosin riskinä on sitten se, että en jaksa pitää niitä enää ikinä auki. Se kun vaatii vähän enemmän duunia, olen huomannut.
Nääs, nääs…

Vai pitäiskö sittenkin leikata ja sävyttää auringonpolttamat kutrit aikuismaisen keskiruskeiksi?

[mittaustagi]

Iän mukanaan tuoma hiustenlähtö yhdistetään yleisimmin vain miehiin. Ja kai se totta onkin, että varsinainen kaljuuntuminen on harvemman naisen ongelma. Sen sijaan ei-toivottu, kiusallinen ja jopa pelottava hiustenlähtö on yllättävän yleistä. Vaiva tuntuu niin henkilökohtaiselta, että siitä vaietaan – tai siltä ainakin tuntuu, kun se osuu omalle kohdalle. Postaus on toteutettu yhteistyössä Swiss Clinicin kanssa.
Kaikki, jotka ovat lukeneet blogiani pidempään tietätävät, että hiukset ovat erittäin tärkeä osa identiteettiäni. Ei niin, että olisin nyt varsinaisesti milloinkaan ollut ylpeä paksuista ja hyvinvoivista kutreistani, mutta koska olen ihan pikkulikasta asti saanut kuulla kehuja niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin juuri siitä syystä, olen mieltänyt että juuri se yksi asia, joka tekee minusta minut.
Viime keväänä, kun pohdin pitkien hiusteni leikkaamista, yksi pelkoni oli, että vanhan myytin mukaisesti menettäisin kaikki supervoimani, jos uskaltautuisin ryhtyä puuhaan. Järjellä tietenkin tajuan, että eihän se niin mene, mutta kaikkia ajatuksia vaan ei yksinkertaisesti pysty ajattelemaan ottamatta tunteita huomioon. Hiusten leikkaaminen oli itselleni yksi näistä.

Supervoimani eivät kadonneet minnekään, vaikka kutrini katkesivatkin. Päinvastoin tuntui, että löysin ihan uusia puolia itsestäni – ja ihan alkuun jopa sävytin hiukseni punertaviksi. (Ihan ensimmäinen punaväri oli vahinko, mutta huomasin, että oli hauskaa vähän ”hurjastella” sävyn kanssa, joten pidin sen kesän yli).
Lyhythiuksisenakin olin edelleen se tyyppi, jolla on tosi paksut hiukset.
Syksyn alkupuolella aloin huolestua kuontalostani irtoaminen karvojen määrää. Tiedän hyvin, että ihan normaalistikin joka päivä irtoaa noin 50 – 150 hiusta, mutta nyt oli kysymys jostain aivan muusta.

Reagoin asiaan, kuten kuka tahansa järkevä ihminen: aloitin raivokkaan googlaamisen!
Yleisimpiä syitä naisten kokemaan epätavallisen runsaaseen hiustenlähtöön on:

  • Hormonit (hei vaan vaihdevuodet!)
  • Ikääntyminen (no, kiitti kauheesti)
  • Jotkut sairaudet (ja ylipäätään pitkään sairastaminen)
  • Kova stressi (sekä fyysinen että psyykkinen)
  • Liian vähäinen unensaanti
  • Huono ravinto (raudan puute, magnesiumin puute ja rasvahappojen sekä proteiinin puute erityisesti)
  • Jotkut lääkkeet (esmes syöpähoidot klassisimpana esimerkkinä)


Tein kaikkeni parantaakseni tapojani. Ikääntymistä ei juurikaan pysty estämään, jos aikoo pysyä hengissä – ja hormonihoitoihin en ole halunnut ryhtyä. Muutenkin toivoin saavani hiusteni harvenemisen pysähtymään rukkaamalla elintapojani.
Mielestäni syön varsin terveellisesti, monipuolisesti ja kasvispainotteisesti, mutta proteiinirikkaasti – eli siltä osastolta en löytänyt paljoakaan petrattavaa. Teoriassa voisin ryhtyä nyt niin trendikkäälle sokeri-detoxille, mutta käytännössä se on tuhoon tuomittu ajatus, koska en ihan oikeasti näe siinä kauheasti järkeä.
Nukun edelleen ihan liian vähän ja huonosti, mutta stressiä olen pyrkinyt vähentämään ”peruna kerrallaan” -ajattelun avulla. Eli en anna itseni viettää sekuntiakaan ajatellen tekemättömiä töitäni tai järjettömän pitkää todo-listaani. Vietän joka aamu puoli tuntia, jolloin priorisoin tehtävät, tsekkaan dead linet jne. Sen jälkeen teen asian kerrallaan, enkä käytä hetkeäkään odottamassa olevien tehtävien murehtimiseen. Vähentää huomattavasti stressiä ja tehostaa työntekoa! (Suosittelen testaamaan!)

Syksyn aikana hiustenlähtötilanteeseeni ei tullut juurikaan parannusta. Itselleni aikaisemmin tuntemattomat tuuhentavat ja kohottavat muotoilutuotteet tulivat tutuksi, kun yritin pitää yllä illuusiota paksuista hiuksistani. Kuivashampoo oli yhtäkkiä käytetyin kosmetiikkatuotteeni.
Juuri ennen joulua sain kysymyksen, josko olisin kiinnostunut testaamaan Swiss Clinicin hiuksia uudistavaa seerumia. Ja tottakai olin! Siinä vaiheessa olisin testannut varmasti jo vaikka mitä, mutta aikaisemmat hyvät kokemukseni Swiss Clinicin tuotteista saivat tarttumaan innolla tarjoukseen.

Swiss Clinic Hair Renewal -seerumin teho perustuu aktiivisiin aineisiin, jotka stimuloi hiustuppeja. Juttu on niin, että kun hius on elinkaarensa päässä ja irtoaa, jää hiutuppi lepovaiheeseen. Joskus tuo lepovaihe pitenee ja hiustupesta ei alakaan kasvaa uutta hiusta niinkuin pitäisi. Hair Renewal -seerumi stimuloi juuri kyseisiä lepovaiheessa olevia hiustuppeja ja siitä syystä hiukset tuuhenevat ja kasvu tehostuu.
Hiustuppi alkaa siirtyä lepovaiheeseen jo ennen ennenkuin hius on lopullisesti irronnut (lepovaihe aiheuttaa hiuksen irtoamisen). Seerumin aktiiviset ainesosat vaikuttavat myös niihin ja siksi hiustenlähtö vähenee ja hiuksen elinkaaren pituus kasvaa.
Se nyt pitää vielä ihan erikseen sanoa, että täysin kuolleita hiustuppeja Hair Renewal -seerumi ei herätä henkiin. Useimmiten on kuitenkin kysymys siitä, että hiustupen lepovaihe syystä tai toisesta venyy ja venyy.

Swiss Clinic Hair Renewal -seerumin käyttö on helppoa. Ihan ensimmäiseksi pitää pestä hiukset ja sitten miedosti tuoksuvaa seerumia levitetään pipetin avulla käsiteltävälle alueelle. Muutama hassu tippa riittää hyvin koko päänahan käsittelyyn. Lopuksi hiukset kammataan ja annetaan kuivua.
Näkyviä tuloksia luvataan 2 – 4 kuukauden käytön jälkeen. Sikäli loogista, että kun ottaa huomioon hiuksen normaalin eliniän (aikuisella keskimäärin kolme vuotta), ei olisi mitenkään realistista luvata selkeästi näkyviä tuloksia kovin nopeasti.
Oma testiperiodini on ollut nyt noin kuukauden pituinen. Seerumi tulee ohjeiden mukaan tosiaan levittää vastapestyihin hiuksiin, hiuspohjaan. Sinänsä loogista, että aine tuskin vaikuttaisi, jos hiustupet olisivat jo valmiiksi täynnä hiuslakkaa ja muita muotoilutuotteita. Parhaimmat ja nopeimmat tulokset tulevat, kun seerumia käytetään päivittäin.
Normaalisti pesen hiukseni korkeintaan kaksi kertaa viikossa, mutta nyt olen yrittänyt ihan tarkoituksella tihentää pesuväliä. Joka ilta en kyllä mitenkään jaksa enkä ehdi siihen hommaan ryhtyä, eli olen käyttänyt seerumia noin 3 – 4 kertaa viikossa.

Vielä en voi siis esitellä selkeitä ennen ja jälkeen kuvia, mutta jo nyt olen aivan vakuuttunut siitä, että Hair Renewal -seerumi toimii!
Ennen seerumin käytön aloittamista tuntui, että tuskin uskallan harjata hiuksiani, koska karvoja irtoaa ihan tukottain. Aamulla tyyny oli täynnä irronneita hiuksia, samoin viemärin suuaukko tukkapesun jälkeen.
Nyt kun olen käyttänyt seerumia kuukauden – ja vielä suositeltua harvemmin – kaaosmainen hiusten irtoileminen on loppunut kokonaan. Tottakai karvoja vieläkin lähtee, mutta mistään turkinvaihdosta ei tarvitse enää puhua.
Testasin oikein tukistaa itseäni sieltä täältä ympäri päänahkaa ja lopputulos oli se, että ainoakaan karva ei irronnut!!

Sanakirjasta loppuu superlatiivit, kun yritän kuvailla, miten älyttömän onnellinen olen siitä, että sain kammottavan ja pelottavan hiustenlähtökierteeni katkaistua! Hiukset vaan on niin hurjan tärkeä osa sitä, miten sitä voi ja kuinka hyväksi ja tasapainoiseksi tuntee itsensä.
Ei ole mikään sattuma, että bad hair day on käsite, jonka tuntee Pihtiputaan mummokin.
Jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka kärsii osin selittämättömästä hiustenlähdöstä tai kokee, että hiukset ovat ohentuneet, niin voin kertoa, että Swiss Clinicin verkkokaupassa on juuri nyt Hair Renewal -seerumi tarjouksessa. – 20 % ale on voimassa tammikuun loppuun – eli vain pari päivää enää. Kantsii siis toimia nopeasti, jos haluaa hyödyntää tarjouksen!
EDIT: Swiss Clinicin oma tarjous ehti jo loppua, mutta sain heiltä alekoodin, jolla saa 20 % alennuksen Hair Renewal Serumista.
Koodi on: MINTTUHAIR20 ja se on voimassa 1.-14.2.

Old stuff