Tag: Shoppailu

Instagramissa jo pikkuisen vilahtikin yksi uusi ihanuus. Päätin nimittäin tässä taannoin, että lopetan vihdoin puolivillaisten laukkujen kanssa takkuamisen – ja ostan itselleni sen täydellisen elämänkumppanin, josta olen jo niin pitkään haaveillut – Pradan keskikokoisen Gallerian.

Kysyjille olen nauranut, että tämä on palkintoni elämäntyöstä. Siis samaan tyyliin kuin Oscarseissa tms. muistetaan pitkän elämäntyön tehneitä konkareita.

Ensimmäisessä kuvassa juuri ennen shoppailun alkua vanha palvelija, Botkierin musta-valkoinen laukku olalla. Ja siis tuo Botkier on ollut yksi parhaimmista laukuista, mitä olen ikinä omistanut. Valitettavasti se vain on hiukan liian pieni arkilaukuksi. Tosiaankin siis arkilaukuksi uusi Galleria on tulossa/tullut. Ei sitä ihmisellä niin paljon juhlia ole, että kantsii ihanuuksia hillota kaapissa.

Tiedän, että ei minun tarvitse kenellekään hankintojani selitellä, mutta läpinäkyvyyden nimissä voin kertoa, että kyynärpäävammani hoidossa todettiin puutteita, jopa suoranaisia virheitä, ja potilasvanhinkoinstanssi sitten myönsi vähän rahaa sen vuoksi. Itse en mitään ilmoitusta vahingosta tehnyt. Jotenkin ärsyttää ajatuskin siitä, miten selvitystä tehdessä pitää esiintyä uhrina, voivotella vaivoja ja selitellä, miten tämäkin meni päin mäntyä, ja tämä. Halusin vain eteenpäin ja unohtaa koko kamaluuden. Mutta kun sieltä sitten oikein alettiin kyselemään perään, päätin, että hyvä on. Osallistuin tutkimuksiin, mutta jo heti aluksi lupasin itselleni, että jos sieltä mitään tulee, sillä rahalla ostetaan laukku.

Pikkuisen piti jatkaa omista, että sain kiikuttaa täydellisen mustan laukkukaunokaisen kotiini, mutta periaatteessa voidaan sanoa, että se on kipurahoilla hankittu. Jotain hyvää siitäkin kurjuudesta!

Peetu lähti mukaan shoppailemaan ja lopuksi käytiin vielä Sturehofissa syömässä. Tosi kiva ilta ja mukava muisto kaikenkaikkiaan. Ei sitä nyt ihan niin usein tule tuon kaliiberin laukkuja hankittua, ja siksi on hauskaa, että koko ilta oli vähän erityinen!

Pitihän se myös shoppailuasu ikuistaa, vaikkei siinä mitään niin kovin erityistä ole, saman päivän toimistoasuni. Hauskaa oli Pradan putiikissa, kun mallailin laukkua peilin edessä käteeni, myyjä totesi, että ”laukku sopii hyvin sulle, kun sulla on tuollainen cool ja sporttinen tyyli”! Haha! Hyvin tietävät siellä, miten asiakkaille puhutaan, sillä juurikin “cool” ja “sporttinen” ovat adjektiiveja, jotka mielelläni yhdistäisin tyyliini.

  • t-paita, Dagmar
  • takki, Acne
  • housut, Ellos (saatu aikoinaan jonkin yhteistyön tiimoilta)
  • tennarit, Karhu
  • laukku, Botkier
  • ja paperikassissa sit se uutukainen Prada!


Varmaan pitäisi tehdä ihan oma postauksensa Karkin hääpuvusta, sillä sen hankkimisesta muodostui varsinainen jännitysnäytelmä. Palataan siihen siis toisella kertaa, mutta tässä muutama vinkki, mikäli olet ajatellut tulla Tukholmaan hääpukuostoksille. Kiertessämme metsästämässä Karkille pukua, kävi nimittäin varsin selväksi, että joka putiikilla oli hyvinkin paljon kokemusta lahden siltä puolen tulevista asiakkaista.
Perusnyrkkisääntö on se, että myymälään on parasta varata aika etukäteen, mikäli haluaa oiken sovittaa pukuja. Ja kukapa ei haluaisi? Morsiuspuku ei ole yksi niistä asioista, jotka hankitaan tuosta vaan, tangosta riipaisemalla. Siis siinä tapauksessa, kun tavoitteena on hankkia ns. kunnon hääpuku. Mielestäni on erittäin ookoo astella avioon ihan missä tahansa asussa, mikä itsestä tuntuu oikealta, mutta nyt siis keskitytään morsiuspukuliikkeiden tarjontaan ja toimintaan.
Vinkki nr. 1: Kannattaa myös olla liikkeellä hyvissä ajoin. Varsinkin näin sesonkiaikaan, joka alkaa nyt ja kestää ihan kevään loppuun saakka, suosituimmat viikonloppuajat varataan nopeasti täyteen.
Tässä morsiusputiikit, jotka mielestäni kannattaa laittaa listalle, jos on tulossa tänne tosi mielellä mekkoa hankkimaan:
 
BRÖLLOPSBUTIKEN – THE WEDDING SHOP


St. Eriksplanin läheisyydessä sijaitseva Bröllopsbutiken ei ole ulkopuolelta mitenkään hurjan houkuttelevan näköinen putiikki, mutta ei kannata antaa ulkonäön hämätä, sillä sisältä löytyy sekä rautaista ammattitaitoa, kokemusta että edustava valikoima eri tyylisiä pukuja. Ei edullisimmasta päästä, mutta valikoimassa myös yksinkertaisempia ja vähän pienemmällekin budjetille  sopivia vaihtoehtoja. Tosin “edullinen” on tässä yhteydessä varsin suhteellinen käsite.
Tarjolla on varsin kiitettävä määrä myös morsiuskenkiä ja kaikenlaista asustetta hunnuista iltalaukkuihin ja koruihin. Lisäksi iltapukuja, kaasolle ja äidille/anopille sopivia mekkoja ja asusteita. Ylipäätään yllättävän laaja valikoima eri tyylejä, erinomaisen hyvä ja asiantunteva palvelu.
Ja Bröllopsbutiken on siis se paikka, mistä Karkki löysi oman pukunsa ja hunnun.
 
STOCKHOLM BRUD & FEST

Mitenkään superhoukuttelevalta ei tämäkään putiikki ulkopuolelta katsottuna näytä. Sijainti Hornsgatanin vähemmän kiinnostavalla pätkällä antaa kyllä hiukan väärän kuvan, sillä Stockholm Brud & Fest on varmasti yksi Tukholman suosituimmista morsiuskaupoista. Sen näkee myös palvelussa, joka on ystävällisen asiantuntevaa ja hyvin toimivaa numerolappusysteemeineen (= morsian saa 5-6 muovista lappua, joissa on sama numero ja muistaakseni olivat vielä väriltään merkittyjä. Valikoimaa tutkiessaan morsian sujauttaa lappunsa niiden pukujen henkariin, joita haluaa sovittaa. Näin sitten assistentit tietävät, mitä pukuja tuoda mihinkäkin sovituskoppiin ja morsiamia voi olla paikalla varsin monta samanaikaisesti.)
Tilaa Stockholm Brud & Festissä on hyvin, peilejä tarpeeksi ja siinä vaiheessa, kun morsiamen kiinnostus muuttuu pukujen sovittelusta ostopäätöksen tekemiseen, löytyy myös henkilökunnalta paremmin aikaa. Vierailemistamme putiikeista täällä oli eniten “Say yes to the Dress” -tyyppistä meininkiä, vaikka mitään shampanjatarjoiluja makutuomareille, tai muutakaan ameriikan meininkiä, ei täälläkään ollut.
Hyvä valikoima kaasolle ja äidille/anopille sopivia mekkoja ja asusteita etenkin morsiamelle. Kerrassaan ihastuttavia tiaroja ja hiuskoristeita. Ainakin viime kesänä tangoilta löytyi myös muutama suloinen morsiusneidolle/kukkaistytölle sopiva mekko. Plussaa nettisivujen helposta ajanvaraussysteemistä.
Mikäli Karkki ei olisi löytänyt omaa unelmien mekkoaan puoliksi ihan sattumalta, olisi yllä olevista kuvista keskimmäisen kuvan kaunis pitsiluomus Stockholm Brud & Festistä ollut todennäköisin valinta.
 
BRIDAL STOCKHOLM

Kivalla paikalla aivan Odenplanin kyljessä kauniissa vanhassa rakennuksessa sijaiseva Bridal Stockholm on erinomainen valinta sille, joka etsii bling-bling-pukua vähän pienemmän budjetin kanssa. Tänne kannattaa myös suunnata, jos syystä tai toisesta tietää jo valmiiksi haluavansa/tarvitsevansa perus sovitusmuutoksia laajempia korjauksia tai muokkausta puvulle. Myymälän yhteydessä toimii nimittäin ompelimo – ja he ovat valmiita käytännöllisesti katsoen ompelemaan puvun alusta asti uudelleen, mikäli tarvitsee.
Bridal Stockholm tarjoaa myös drop-in aikoja, mutta suosittelen silti varaamaan ajan, että voi olla varma, että paikalla on joku, joka todella tuntee hääpukuvalikoiman. Meille kävi niin, että myymälässä oli vain yksi ompelijoista ja vaikka hän kyllä yritti parhaansa, visiitistä ei jäänyt ihan kaikkein paras maku suuhun. Toisaalta asiaan tietenkin vaikutti paljon myös se, että tarjolla olevat puvut eivät täysin edustaneet Karkin hakemaa klassisempaa tyyliä.
 
WEDDING BELLS by LITTLE FAIRIES

Hiukan kaupungin ulkopuolella, Hägerstenissä, sijaitsee mielestäni koko Tukholman paras morsiuskauppa, Wedding Bells by Little Fairies (tai ehkä nimi on vain “Little Fairies”..). Paras siinä mielessä, että ensinnäkin pukuvalikoima on erittäin laaja ja palvelu ihan mielettömän osaavaa, ystävällistä ja asiantuntevaa. Missään emme saaneet varsinaisesti huonoa palvelua, mutta Little Fairies oli kovassa vertailussa ehdottomasti paras. Ja tämä siitäkin huolimatta, että saavuimme paikalle täysin eri aikaan kuin minkä olimme varanneet.
Olimme liikkeellä asenteella, että mennään nyt vilkaiseen, vaikka tuskin sieltä mitään löytyy. Paikalla ollut omistaja skippasi lounaansa ja antoi meille jakamattoman huomionsa. Täältä löytyi oma suosikkipukuni, kahdessa keskimmäisessä kuvassa näkyvä Audrey Hepburn -henkinen luomus.
Suosittelen tosiaan erittäin lämpimästi Wedding Bells by Little Fairies putiikkia! Ei kannata pelästyä sitä, että myymälä ei ole ihan keskustassa. Matka Hägersteniin ei ole kuin pari hassua asemaa tunnelbanalla, maks. 10 minuuttia, ja itse paikka on aivan aseman vieressä. Sinnekin kannattaa varata aika, niinkuin kaikkialle muuallekin.
Valikoima on erittäin laaja ja putiikista löytyy myös kaikki asusteet, mitä voi kuvitella sekä supersuloisia pukuja kukkaistytöille & -pojille. Viereisessä putiikissa huseeraa räätäli ja kuvien perusteella myös miesväen pukukysymykset voi ratkaista samalla visiitillä.
Ja hei – Wedding Bells by Little Fairies -putiikin omistaja on suomalainen, joten edes kielikysymyksestä ei tarvitse murehtia! Mekin puhuimme koko reiluun tuntiin venähtäneen visiittimme ajan suomea.
Siinä olivat siis neljä mielestäni parasta morsiuspukuja myyvää liikettä Tukholmassa.
Tähän loppuun kuitenkin vielä yksi vinkki: Karkki on myymässä omaa pukuaan!! Linkki Blocket-ilmoitukseen (ja lisää kuvia löytyy esim. täältä ja tarvittaessa on toki lisääkin!) tässä.

Puku on erinomaisessa kunnossa, toki yhdet juhlat on se päällä juhlittu, mutta jälkihuolto (pesetys etc) on tehty huolella erikoisliikkeessä. Helma on lyhennetty äärimmäisen ammattitaitoisen ja kokeneen ompelijan toimesta (ja ex-ompelija-Mintun valvovan silmän alla!) n. 165 cm pitkälle Karkille sopivaksi. Ilmoituksesta löytyy yhteystiedot ja sovitus onnistuu varmasti ihan joustavasti, kunhan siitä sovitaan riittävän ajoissa.


Vuoden kestäväksi suunnittelemastani ostolakosta on nyt vähän vajaat 2/3 takana. Miten on mennyt? Mikä on ollut vaikeinta? Mitä olen oppinut?
Lyhyesti voin sanoa että aika huonosti on mennyt, yllättävän vaikeaa olla “ilahduttamatta” itseään uusilla asioilla, mutta positiivista on kuitenkin se, että olen oppinut paljon. Itsetuntemukseni on syventynyt huomattavasti ja olen oppinut tunnistamaan tarpeettomaan shoppailuun johtavia mekanismeja. Onhan sekin jo jotain!
Yksi suuri syy siihen, että ostoksia on kertynyt aikasmoinen liuta, on toki tilanne käteni kanssa. Käsihärveli ei mahdu tavallisen väljänkään hihan sisään – ja koska kättä ei oikein pysty ilman merkittävää kipua nostamaankaan, paitatyyppisten vaatteiden tulee olla edestä auki. Muuten en saa paitaa päälleni.
Yhdellä kädellä ei myöskään solmita kengännauhoja tai vedetä istuvien housujen/hameiden vetoketjua ylös. Olen siis joutunut uusimaan garderobiani aika tavalla ihan vain, jotta olisi vähän päällepantavaa.
Aluksi hankin vain parit kesähuitulat ja villaponchon (sekä parit edestä kiinnitettävät rintsikat…). Tuumasin, että niillä selviän koko saikkuajan. Ihan niin ei tosiaankaan käynyt – ja varsinkin, kun palasin takaisin töihin, tarvitsin muutaman outfitin, jotta voin tuntea oloni tarvittaessa edes vähän asialliseksi.

Voisin siis piiloutua onnettomuuden aiheuttaman Force Majeure -tilanteen selän taakse, mutta tiedän ihan hyvin, että se on osittain huijaamista. En ole tyytynyt vain minimaaliseen välttämättömään, vaan esimerkiksi ponchomaisia huituloita tuli hankittua useampi, samoin oversize neuleita, vaikka 1 – 2 olisi ihan hyvin riittänyt pitämään yllä illuusiota toimivasta toimisto-garderobista.
Aika kuvaavaa on, että kun syyskuun alussa sain lopullisen tuomion, että käsi ei tästä tämän enempää ilman leikkausta parane, painuin samointein shoppailemaan. Tuloksena kaksi kassillista täynnä robocop-yhteensopivia vaatteita. Palautin toki melkein puolet sovitettuani vaatteita kotona (en tämän käden kanssa jaksa pyllistellä pienissä sovituskopeissa), mutta silti!
Huomasin jo silloin ihan toipumisen alkuaikoina, kun kivut olivat niin kovat, että jopa sarjojen töllääminen Netflixistä tuntui liian vaativalta, että nettikauppojen selaaminen antaa positiivisia kicksejä ja rauhoittaa. Kai siinä jotain endorfiineja virtaa, kun voi klikata ostoskoriin löytämänsä kimonon, joka ehkä menee päälle tai jotain, mikä sillä hetkellä tuntuu ratkaisulta kaikkiin ongelmiin.
Jotenkin nettishoppailusta saa vielä kaksinkertaiset kicksit. Ensin, kun löytää jotain ihanaa, jonka klikkaa ostoskoriin ja toisen kerran, kun tavarat sitten saapuvat. Paras odotusaika on 2 – 4 päivää, silloin innostus pysyy korkealla koko ajan. (Ja kyllä, melkein hävettää kirjoittaa, että näin on, mutta ollaan nyt brutaalin rehellisiä, kun kerran aloitettiin!)

Muutama selviytymiskeino ostolakkolaiselle:

  • Kuten tuossa edellä jo sanoinkin, nettishoppailusta saa kaksinkertaiset kicksit. Itse olen opetellut tyytymään myös yksinkertaisiin kickseihin. Eli klikkailen kaikkea ihanaa ostoskoriin, mutta en lopulta sitten ostakaan mitään. Riskinä on toki, että sitä sitten “vahingossa” painaa ostos-painiketta. Turvallisempi vaihtoehto on merkitä tuotteita suosikiksi tai wishlist-listalle.
  • Virtuaalinen shoppailu. Hiukan hankala toteuttaa, jos ei esmes pelaa mitään. Itse shoppailin omalle Pokémon GO -avatarilleni aivan ihania asukokonaisuuksia pelistä ansaitsemillani virtuaalirahoilla. Tuli melkein sellainen olo kuin itse olisi saanut uusia vaatteita. Jos ostolakkoilun tavoitteena ei ole varsinaisesti rahan säästäminen vaan kulutuksen vähentäminen (kuten minulla), löytyy App-storesta kaikenlaista hauskaa treeniaplikaatioista astrologiasovelluksiin pikkurahalla.
  • Ja tosiaan, mikäli tavoitteena ei ole rahan säästäminen sinänsä, shoppailuhimoja voi aina sammutella ostamalla palveluja. Osittain on tietty ihan tämän kädettömyyden syytä, mutta myös ostolakkoilun inspiroimaa, että olen viimeaikoina mm. käynyt kampaajalla ihan vain pesettämässä ja föönauttamassa hiukseni.
  • Riippuu tietysti huomattavasti siitä, missä sattuu asumaan, mutta täällä meillä on aika kiitettävän tiuhaan erilaisten voittoa tavoittelemattomien yhdistysten vaatteidenvaihtotapahtumia. Yleensä homma toimii niin, että vaihdettavaksi annettavat vaatteet jätetään etukäteen ja jokaista hyväkuntoista vaatetta vastaan saa yhden kupongin, jolla sitten varsinaisena tapahtumapäivänä saa lunastaa itselleen haluamansa vaatteen. Erittäin hauska häppening ja epäilyistäni huolimatta löysin kaikenlaista kivaa itselleni. Mikään ei myöskään estä pistämästä pystyyn omia vaihtobileitä, mikäli tällaisia virallisesti järjestettyjä ei kotipaikkakunnalta löydy!


Asioita, jotka ovat pistäneet ostolakon todellakin koetukselle: kertakaikkiaan hyvät diilit, ohittamattoman ainutkertaiset tilaisuudet, löydöt.
En ole mikään hyvä alennusmyyntihaukka, mutta blogiani pidempään seuranneet tietävät, että olen varsinainen sucker, mitä tulee ystävämyynteihin, varaston tyhjennyksiin, Sample Sale -tilaisuuksiin. (BTW, nyt kun asian äärellä ollaan… olen vähän lopettanut kaikkien täkäläisten ystiksien mainostamisen, kun tuntuu, että eihän ne nyt voi kovin montaa kiinnostaa. Harva sattuu tänne hoodseille juuri tapahtuman aikaan. Mutta onko siellä joku joka kaipaa näitä koosteita? Joku, joka tsekkaa vinkit ennen risteilylle lähtöä?)
Ehkä se on jokin primitiivinen keräilijävaisto, mikä saa endorfiinit hyrräämään, kun kohdalle osuu todellinen löytö. No, itseni tuntien olen jättänyt väliin lähes kaikki Sample Sale -tapahtumat ostolakkopäätökseni jälkeen.
Kun täkäläinen premium-fashion putiikki, Nathalie Schuterman,  piti vuotuisen varastontyhjennysmyyntinsä viime keväänä, oltiin kuitenkin Karkin kanssa tikkana jonossa reippaasti ennen ovien aukaisua (en edes kehtaa kertoa, miten reippaasti.. haha!). Tavoitteenani oli löytää jotain, ihan mitä vain, Karkin hääjuhlallisuuksia varten. Karkin ostoslista oli avoimempi.

Schutermanin ystis oli aika tasan tarkkaan pari viikkoa ennen onnetonta onnettomuutta, missä satutin käteni. Silloin olin siis vielä ihan täydessä kuosissa fyysisesti ja Karkin häihin aikaa reilusti yli kolme kuukautta. Hääjuhlallisuuksiin suunnittelemani asut olivat tuolloin lähestulkoon idea-asteella. Sikäli annan siis itselleni tunnustusta, että en sortunut vaikka mihin, vaan ostin ainoastaan tuon supersuloisen bambulaukun, jonka ajattelin sopivan täydellisesti joko pre-wedding drinks -asun tai silloin vielä suunnitelmissa olevan hääbrunssin asun laukuksi.
Kädessä kannettava laukku ei päätynyt tositoimiin – enkä käyttänyt sitä muutenkaan koko kesänä, vaikka ajattelin, että siitä tulee ihan suosikki. Kun toinen käsi on pois pelistä, sitä vaan ei kertakaikkiaan halua sitoa ainokaista toimivaa kättä laukun kantamiseen. Etenkään, kun kantokahvat on sen verran lyhyet, ettei sitä saa pidettyä edes väliaikaisesti ranteen/käsivarren ympärillä.
Olen kuitenkin aivan varma, että suloinen bambulaukku pääsee ensi kesänä kovaan käyttöön. Sehän aivan säteilee aurinkoisien kesäpäivien fiilistä. Eikä haittaa yhtään, vaikka ilmiselvin influencer-hype pyöreiden bambulaukkujen kohdalla alkaakin jo hiipua. Oikeastaan päinvastoin.

Tässä vähän esimerkkejä siitä, mitä ei ostettu. Monta houkutusta vältettiin – eikä tässä ole edes pahimmat läheltä piti -tapaukset. Tuo Karkin päällä oleva ihanan kepeä, mutta silti elegantti vanhan roosan värinen tekoturkki taisi jäädä eniten vaivaamaan. Toisaalta osta nyt sitten kesää vasten ja keskellä hääjärjestelyjä alennuksenkin jälkeen varsin tyyris takki, jolle ei seuraavaan puoleen vuoteen ole käyttöä.
En nyt ihan tarkalleen enää muista, mitä kaikkea Karkki sitten lopulta löysi. Ainakin upeat kukalliset kesähousut, joista tuli viime kesän lempparipöksyt (näkyvät ensimmäisessä kuvassa Karkin kädessä) ja coolit mustat bikinit, joissa on näyttävä röyhelö yläosassa – suosikki”asu” häämatkalla.

Karkin häät julistin jo ihan alunperin poikkeukseksi ostolakostani. (Ensimmäinen postaus “sääntöineen” löytyy täältä: Vuoden ostolakko alkaa nyt!). Silloin ajattelin jotenkin ylevästi, että korkeintaan ehkä jonkun mekkokankaan hankkisin, mutta muuten menisin sillä, mitä varastoistani löytyy. Miten väärässä olinkaan!
Alkoi olla jo melkein sisäpiirin vitsi, kun perustelin mitä lie ostoksiani Karkin häillä. No, toisaalta – kyllähän ne kynät tulivat käyttöön häiden vieraskirjan kirjoittamista varten ja ihoakin piti hoitaa vähän ekstraa, että on sitten hehkeänä kuvissa, joita kuitenkin katsellaan vielä vuosikymmenienkin päästä.
Sen sijaan on aika kaukaa haettua, että piti hankkia uudet Balmuirin pyyhkeet (ihanat ovat!!), jos vaikka joku vieraista haluaa käydä mun luona freesaamassa itseään. (Juhlatilana toiminut kasvihuone on siis taloyhtiöni pihassa). Eikä ehkä sitä ihanaa Moonchild-tarottikorttipakkaa olisi välttämättä tarvittu antamaan elämänohjeita hääparille…

“Karkin häät”-ostolupakortti tuli tosiaankin käytettyä moninkertaisesti.
Osa ostoksista meni uusiksi käsionnettomuuden vuoksi. Bambulaukun lisäksi olin hankkinut muitakin asujeni osia jo keväällä. Pitkään elättelin toivetta, että olen jo melko kunnossa häihin mennessä, mutta kun sitten kävi selväksi, että robocop-vaihe venyy, piti koko homma harkita uudelleen.
Jos nyt jotain positiivista pitää löytää, niin ainakin olen tehnyt hankintani harkiten ja olen hyvin ihastunut kaikkiin ostoksiini. Eli luvassa on pitkää käyttöikää ja monia käyttökertoja kunhan tästä nyt vain kuntoudun.

Yksi asia, minkä olen ostolakkoni aikana oppinut, on nettikaupoista tilattujen tuotteiden palauttaminen. Aikaisemmin pidin kaiken, mitä olin tilannut, koska en vain jaksanut selvittää, miten palautusruljanssi toimii. Ostolakko toimi positiivisena motivaattorina ja nyt olen oppinut tosiaankin todella paljon.
Yksi tärkeimmistä asioista, jonka nykyään tsekkaan ennen tilausnappulan painamista on, miten palautukset toimii. Mikäli nettiputiikki ei tarjoa helppoa palautusta, jää tavarat ostamatta. Esim nuo Pavementin sandaalit tulivat aikas kalliiksi, koska ne piti postittaa omalla kustannuksella päämajalle Tanskaan. (Mitäs muuten sanotte vasurilla kirjoitetusta osoitelapusta!? :D)
Helpot, maksuttomat palautukset tarjoaa mm. Zalando (+ enemmän brändivetoinen Zalando Lounge), H&M (+ H&M-johdannaiset & Other Stories, Weekday…) ja Asos. Nykyään en juuri muita nettikauppoja katsele edes huvittelumielessä.
Miten tästä eteenpäin: kyllä aion jatkaa ostolakkoani, vaikka kaiken tässä kertomani jälkeen tuntuukin, että sana pitäisi pistää lainausmerkkien väliin. Itselleni sillä on kuitenkin merkitystä ja päätön kuluttaminen aiheuttaa moninkertaista huonoa oloa. Täytyy nyt tsekata tilanne vielä uudelleen, kun vuosi tulee täyteen, mutta ainakin nyt tuntuu siltä, että haluan jatkaa – tai oikeastaan aloittaa uudelleen vähän paremmin mietityltä konseptilla.
Huh huh.. Tulipas tästä nyt varsinainen tunnustuksien sunnuntai-aamu!


Vieläkö muistatte, kun aloitin vuoden kestävän ostolakkoni? No, ei se mitään, sillä jos nyt ihan totta puhutaan, itsellänikin on ollut todella suuria vaikeuksia pitää päätökseni mielessä.
Tarkoitukseni oli aloittaa lakko heti vuoden vaihteessa – se olisi ollut jotenkin dramaattisempaa – mutta kummasti ehti vierähtää ihan kokonainen kuukausi ennen kuin kykenin ryhtymään toimeen. Ja täytyy tunnustaa, että päätöstä edeltävän kuukauden aikana tilasin eri nettiputiikeista yhtä sun toista, mitä en oikeastaan välittömästi tarvinnut. H&M Homen alesta kukkaruukkuja, Penstoresta lisää (ihania) kyniä – ja varmasti vielä jotain muutakin, mikä ei juuri nyt tule mieleen.
Olin siis todellakin kovasti ostolakon tarpeessa!
Tuohon aloituspostaukseen sain kommentin, että kysymys ei ole mistään oikeasti en-osta-mitään -vuodesta tai edes ostolakosta – ja että kuulemma sellaisiakin blogeja on, missä ollaan ihan oikeassa ostolakossa. Itse olen sitä mieltä, että modernissa yhteiskunnassa ei ole mahdollista elää ilman, että ostaisi jotain (ja primitiivisissäkin käydään yleensä vaihtokauppaa jollain tasolla) ja siksi se, että aluksi määrittelin ostolakkoni “säännöt” lisää läpinäkyvyyttä.

No, miten on mennyt?
Valehtelisin todella reippaasti, jos sanoisin, että superhelposti ja miten olenkaan huomannut, että oikeastaan mitään en tarvitse etsetera. Päinvastoin. Tiedän hyvin, että en tarvitse mitään. Kaikenlaista vaatetta löytyy, sisustusjuttuja samoin, lukemista, harrastustarpeita ja ihan kertakaikkiaan kaikkea on. Mutta valitettavasti se ei ole ihan niin yksinkertaista.
Tuo postauksen ensimmäinen kuva kertoo jotain olennaista tunteista, joita olen tässä käynyt läpi. Lindexiltä tulee tekstiviesti, että jäsenklubilaiset saavat 20 % lisäalen jo alennetuista tuotteista. Istun työmatkalla raitiovaunussa ja klikkaan hajamielisesti linkin auki – tuskin siellä mitään kiinnostavaa on.
Ale-valikoimaa skrollatessani löydän kivan musta-valkoisen viskoosipaidan (täydellinen toimistolle! työvaatteita ei ole koskaan liikaa!), klassisen mallisia merinovillaisia neuletakkeja (väreissä, joita minä, neuletakkien suurkuluttaja, en omista) ja hauskan topin, joka varmasti toimisi toimistolla ja pikku menoissa myös. Kaikki tuo ja varmaan vielä jotain muutakin päätyy ostoskoriin.
Sitten alan käydä kauppaa itseni kanssa. Nämähän ovat järkiostoksia – superedullisesti! – pakko voida tehdä sellaisten kohdalla poikkeus ostolakosta! Eihän kaikkea ole pakko kertoa blogissa… Olen vain, että tää on ollut mulla jo vaikka kuinka kauan…
No, lopputulos on se, että päädyin ottamaan screen shotin ostoskoristani ja sitten deletoin kaiken. Mutta kyllä se vähän kirpaisi, niin edullisesti olisi nuo nyt saanut!
Toinen kova paikka oli tuo edellisen kuvan Levi’s farkkutakki. Tukholmalainen kiva lifestyle-putiikki, Grandpa, toteutti naistenpäivän kunniaksi täkäläisen taiteilijan kanssa yhteistyössä kolme kirjailtua farkkutakkia, jotka sitten huutokaupattiin Traderassa (voisin kuvitella, että Suomessa on joku vastaava nettikirppis/huutokauppa). Osa huutokaupan tuotosta meni hyväntekeväisyyteen ja muutenkin tuollainen lähes uniikki takki kiinnosteli kovasti.
Alkutaipaleella kaikkien kolmen huutokaupattavan takin hinta oli ihan naurettava, muutamia kymmeniä euroja. Laitoin tarjouksen menemään kaikkiin sillä ajatuksella, että huudan tuon Peetulle synttärilahjaksi. Takki on Leviksen klassinen malli, joten tuumasin, että se voisi olla kiva lahja. (Ja lahjathan ovat ostolakossani sallittuja!).
Hinta siinä sitten kipusi pikkuhiljaa ja kun alettiin olla reilussa sadassa eurossa, tajusin, että tässä ei nyt enää ole kysymys siitä, että haluan ostaa Peetulle kivan synttärilahjan (enhän edes tietänyt tykkääkö lapsi takista vai ei), vaan että haluan nyt vain voittaa huutokaupan. Lopulta onneksi joku muu, joka halusi takkeja vieläkin enemmän, meni tarjoukseni ohi, joten en tullut ostaneeksi mitään tälläkään kertaa. (Eli Peetu, jos luet tätä niin tarkennuksena: et ole saamassa tuota farkkutakkia synttärilahjaksi!)

Seuraava paha, paha koettelemus oli, kun näin Instagram-feedissäni, että viehättävä suomalainen lifestyle-verkkokauppa Embrosé on ottanut valikoimiinsa jo pitkään himoitsemiani Moonchid Tarot -kortteja. Seuraan tuota Moonchild Tarot -taiteilijaa Daniellea Instagramissa ja olen halunnut hänen luomaansa korttipakkaa jo ennenkuin se oli edes valmis.
Ruotsi on kuitenkin tiukentanut ihan älyttömästi (ja älyttömiksi) sääntöjä ja maksuja EU:n ulkopuolelta tehtäviin tilauksiin, joten vaikka olenkin ollut sekä ennakkotilauslistalla että sen jälkeen useampaankin kertaan tilaamassa Moonchild Taroteja itselleni, olen aina tähän asti peruuttanut ostokset.
Nyt tuntui melkein it’s a sign -tyyppiseltä merkiltä, että nuo ehkä ihanimmat kortit ikinä, tuli kotimaisen verkkokaupan valikoimiin. Embrosé ei virallisesti toimita Ruotsiin, mutta hetken viestiteltyämme saimme sovittua hinnoista, maksusta ja toimituksesta. Yön yli nukuttuani kolahti tajuntaan, että olin ihan erikseen maininnut ei-sallituiksi ostoksiksi uudet tarot-kortit. Ai miksi? No siksi, että näissä, jotka jo omistan, riittää ihan valtavasti opiskeltavaa yhä edelleen. Ostetaan uusia siten, kun ollaan valmiita näiden jo olemassa olevien kanssa.

Ihan omaa luokkaansa oleva shoppailulakkohaaste on ollut se, että tammikuun lopun jälkeen on tullut matkustettua jonkin verran. Olin laivalla Suomessa ja sen jälkeen lentämällä päiväreissulla niin Oslossa kuin Köpiksessäkin.
Matkailuun liittyvä shoppailukiusaus voidaan tiivistää kahteen asiaan: tax free ja joutoaika.
Laivalla on melkein pahinta. Vaikka matkustinkin Turun kautta, eli aikaa tapettavaksi ennen kuin saattoi mennä nukkumaan, ei ollut mitenkään erityisen paljon, on laivan valikoima ja edullisten ostosten fiilis ihan omaa luokkaansa. Onneksi saatoin purkaa turhautumiani hankkimalla kilokaupalla suklaata tuliaisiksi ja jotain pientä lahjatavaraakin saattoi löytää tiensä ostoskoriini.
Lentokentällä meno on onneksi usein tällaisilla lyhyillä reissuilla hektisempää, joten myös houkutuksille jäävä aika on paljon lyhyempi. Mutta tunnustan kyllä ihan vilpittömästi, että siinä missä Arlandan kotikenttä onkin yleensä helppo ohittaa, olen kotiin palatessani vieraammissa tax free -putiikeissa käynyt edelleen samaa neuvottelua itseni kanssa: lasketaanko tämä? mitä, jos en kertoisikaan kellekään? liian hyvä diili sivuutettavaksi? tällaista sitä kyllä aina tarvitsee…
Viimeisessä kuvassa on ainoa ostos, johon olen “sortunut”. Olen käyttänyt Beautyblenderin kaltaista meikintöpsyttelysientä jo nyt ehkä pari vuotta. Ensimmäiseksi testasin EcoToolsin versiota ja tykkäsin siitä ihan hurjasti. Kun siitä aika jätti, otin käyttöön jossain pressipussissa tulleen sienen (en muista merkkiä) ja siitä en ole kyllä juurikaan pitänyt, jos totta puhutaan.
Niinpä ajattelin, että meikkisieni on kuitenkin kulutustavaraksi luokiteltava (samaan tapaan kuin esim. pumpuli tai topsipuikot) ja siksi ok myös ostolakon aikana. Halusin siis kunnollisen meikkisienen ja viimein testata alkuperäistä versiota. Saatte siellä ruudun toisella puolella olla ihan vapaasti eri mieltä siitä, miten välttämättömästä ostoksesta tässä nyt sitten lopulta oli kyse.
Itselleni on merkityksellistä se, että olen kuitenkin onnistunut väistämään aika monta selkeää sortumistilannetta. Sikäli siis positiivista, että shoppailu-puolelle tulee merkintä vain yhdestä beautyblenderistä.
Toisaalta lakkoa on nyt takana vain (vajaa) kaksi kuukautta. Tulevaan vuoteen ehtii mahtua vielä vaikka miten monta kasvun paikkaa. Nyt jännittää melkeinpä vielä enemmän kuin haasteen alussa, että miten tästä nyt oikeasti muka selviää…


En voi tajuta, mitä tässä parin viime vuoden aikana on tapahtunut!? Olen ollut aina melkoisen harkitsevainen ostiskelija – enkä ole milloinkaan tajunnut, mitä riemua on omistaa, sanotaan nyt vaikka useampaa paria mustia nilkkureita. Yhteen tarpeeseen on riittänyt yksi asia. Uutta ostetaan vasta, kun vanha poistuu kulumisen (tai pieneksi jäämisen… köh..) vuoksi käytöstä.
Sitten tapahtui jotain kummallista. Tajusin shoppailevani vähän sitä sun tätä, vaikken niin oikein tarvitsekaan, mutta ehkä kohta tarvin… Hyvää diiliä en yhtäkkiä voinutkaan sivuuttaa olankohtautuksella ja huomasin hamsteroivani asioita oikealle ja vasemmalle.

Olin jo vähän alkanut katsella ostokäyttäytymistäni sillä silmällä, kun törmäsin Moumou-Iinan Älä osta mitään haasteeseen. Bongasin jutun facebookista ja päätin ryhtyä toimeen saman tien. Mutta kuinkas sitten kävikään…
En tehnyt hommasta virallista, joten en oikein itsekään tajunnut, että nyt on tosi kyseessä. Viimeksi viime lauantaina, kun piti poiketa vain pikaisesti Söderillä hakemassa Tinnille tuliaisiksi yksi avaimenperä, päädyin mm. Monkiin hamstraamaan jotain randomeja paitoja, Marimekolle penaaliostoksille ja taisi sitä livahtaa NK:lla ostoskoriin parit Moleskinen muistikirjat.

Eli nyt on todellakin korkea aika julistaa vuoden kestävä ostolakko alkaneeksi!
Sisällytän haasteeseen vaatteiden & kenkien, asusteiden ja kosmetiikan lisäksi harrastustoimintaan ja kodinsisustukseen liittyvät asiat – näillä ehdoilla:
VAATTEET, KENGÄT & ASUSTEET

  • En todellakaan tarvitse uusia vaatteita, asusteita tai kenkiä. En minkäänlaisia enkä mihinkään tarpeeseen. Jopa alusvaatteita tuli ostettua viime kesän ameriikan reissulla sellainen kasa, että en voi kuvitella, että oikeasti tarvitsisin jotain.
  • Poikkeuksen muodostaa sukkahousut. Ne on kulutustavaraa, eikä sitä oikein voi säädellä, miten kauan yksi pari kestää.
  • Toinen poikkeus on Karkin häät. Ihana lapsukaiseni on menossa naimisiin kesän lopulla ja haluan tietty olla juhlissa upeimmillani. Ensisijaisesti pyrin joko ompelemaan asun itse (kengät on jo!) tai esim. lainaamaan sen, mutta jos on pakko, ostaminen käy myös.
  • Ja sit on ihan pakko laittaa varaus poikkeukselle ensi syksynä: H&M:n designer-mallistot on heikko kohtani, joten annan itselleni jo nyt luvan kahden asian hankkimiseen. Mutta vain kahden – eikä tyyliin ziljoonan eri jutun, niinkuin esim. tänä vuonna, vaikka mallisto ei ollutkaan mikään ykkössuosikkini.

KOSMETIIKKA

  • Siis kertakaikkiaan Ei Ainuttakaan Meikkiostosta. Jösses, miten olenkaan onnistunut hankkimaan sellaisen arsenaalin kaikkia mahdollisia meikkejä? Onko ylipäätään mahdollista kuluttaa high-lighteria loppuun elämän aikana? En voi tietää, sillä itseltäni niitä löytyy vähän laskutavasta riippuen 6 – 8.
  • Poikkeuksena ripsiväri ja meikkivoide. Ne on kulutustavaraa, joita ilman ei ihminen voi olla.
  • Ihonhoito on pulmallisempi, sillä voiteita täytyy olla. Tarpeet muuttuvat vuodenaikojen ja ihon voinnin mukaan, joten mitään täyttä ostokieltoa en voi tähän julistaa. Sen sijaan lupaan olla ostiskelematta ilman harkintaa ja kurkistan ensin, josko varastoistani jo löytyisi jotain sopivaa. Esim. naamioita taitaa kyllä jo löytyä koko vuoden tarpeisiin.
  • Ja koska olen niin hömppä, että liiallinen asketismi saa pidemmän päälle mieleni matalaksi, annan itselleni luvan yhden ihanan kosmetiikkajoulukalenterin hankintaan vuoden lopulla.

HARRASTUSTOIMINTA

  • Olen aloittanut kuluneen vuoden aikana monta uutta harrastusta: tarotit, kristallit, kristallikorut, bujoilun ja letteringin. Kaikkiin on tullut hankittua kirjaimellisesti aivan riittävästi sekä kirjallisuutta, että toteutusvälineitä. Ainahan sitä löytyy uudenlaisia kyniä ja kivempaa paperia, tarot-korttipakka, joka puhuttelee, kristalleja, joita ilman ei muka voi elää. Nyt saa kertakaikkiaan riittää! Luetaan nyt ensin ne kirjat, jotka on jo hankittu – ja opetellaan käyttämään niitä taroteja, jotka odottelee yöpöydällä vuoroaan. Kynienkään muste tuskin loppuu, vaikka harjoittelisinkin sen suositellun tunnin päivässä. Ja jos ihan oikeasti loppuu, niin sitten voin harkita tarvitseeko juuri se kynä korvata uudella.
  • Olen myös palannut kuntosalille, mutta  kaikenlaista sisä- ja ulkotreeniin sopivaa vermettä löytyy kaapista enemmän kuin vuoden tarpeisiin. Poikkeus urheiluvaatteiden kohdalla sallitaan, jos sporttirintsikat jostain syystä osoittautuvat ei-toimiviksi.
  • Toinen poikkeus on kristallikorujen materiaalit, mutta vain sillä ehdolla, että jonain päivänä oikeasti saan auki sen Etsy-kauppani.
  • Lisäksi olen juuri virittelemässä ompelimoani takaisin lyöntiin, joten sillä saralla tulee varmasti joitakin hankintoja. Tosin kankaiden kohdalla pätee ehdoton kielto (Karkin häitä lukuunottamatta), mutta jotta niistä kankaista saa tehtyä vaatteita, jotain nappeja, vetoketjuja ja sen sellaista tilpehööriä pitää todennäköisesti ostaa.

KODINSISUSTUS

  • Olen aloittamassa vihdoinkin tämän vuoden aikana sen keittiöremontin, jota olen suunnitellut sekä pitkään että hartaasti – eli siihen liittyen ostoksia tulee väistämättä tehtyä.
  • Kieltolistalla on kuitenkin kaikki sälä: tyynynpäälliset, viltit, kaikki mahdolliset kodintekstiilit (siis ihmisen ei tarvitse ostaa puolivuosittain uusia lakanoita!), kynttilät, juomalasit, tarjoiluastiat, kaikki muutkin astiat, kodinkoneet ja hilavitkuttimet sekä kukkaruukut. Ja vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että käytettynä asioiden ostaminen on vähän vähemmän ei-okei, varsinkin astia-osastolla kielto koskee aivan ehdottomasti myös käytettyjä tavaroita.
  • Keittiörempan lisäksi sallitut-listalle pääsee kuitenkin noin kahteen uuteen taiteeseen tarvittavat kehykset, parvekekukat keväällä ulos ja tietty multaa tarvitaan myös sisäkukille.

Pidän ostokieltoa voimassa vuoden – ja voin kertoa, että jo nyt aika tuntuu hurjan pitkältä. Suorastaan kauhistuttavalta. Tavoitteena onkin paitsi olla ostamatta, myös tajuta omia shoppailumekanismejani. Jotain mätää tässä on, kun kaappi kirjaimellisesti pursuilee kampetta, mutta silti pitää ostaa vielä yksi college-paita, kun se on niin kivan punainen ja halpa.
Vuoteen osuu monet synttärit, joulu ja todennäköisesti jotain muitakin kissanristiäisiä (ja tietty ne HÄÄT!) – enkä mitenkään halua, että kukaan ulkopuolinen joutuu kärsimään lakostani. Eli lahjat on sallittu, muodossa missä hyvänsä – mutta obviously itselle ostetut lahjat eivät ole okei!
Mitäs sanotte? Miltä kuullostaa? Tulenko onnistumaan? Lähdetkö itse mukaan? Edes kuukaudeksi?

Old stuff