Month: August 2011

Aika hassua kun hotellissa ei ole langatonta verkkoa. Pitää istuksia ihan ryhdikkäänä työpöydän ääressä nettipiuhan päässä. Normaali sängyllä loikoilu ompun kanssa ei onnistu ollenkaan…

Toistaiseksi ainakin on ollut ihan mahtava loma täällä Turuus! Eilen kävin kuuntelemassa Karita Mattilaa Linnan pihalla ja täytyy kyllä sanoa, että hämmästelin ihan itsekin, miten olin iho kananlihalla ja tippa linssissä paikoitellen. Vaikken tosiaankaan ole mikään oopperan tuntija. Mahtava lauluääni ja tulkinta menee näköjään himaan juntimmallekin.

Tänään olen vaellellut pitkin Aurajoen rantoja ja ihmetellyt isoja ja vähän pienempiäkin venhosia.

Laivat ovat ihanan vaikuttavia ja kiehtovan romanttisia. Ainoa miinuspuoli, että samalla iski ihan tolkuton hinku tyylikkäisiin merihenkisiin vetimiin. Raitaneuleita löytyy onneksi omasta takaa melkein joka lähtöön – eikä kultanappisten takkienkaan löytäminen pitäisi olla sen suurempi ongelma. Mutta jostain mielen sopukoista kaivautui esiin muistikuva Täydellisestä Sailor Jakusta…

Eli tämä on etsintäkuulutus!! A.P.C.:llä oli valikoimissaan muitaakseni syksyllä 2008 kuvan sailor-jakku. Nyt olisi ihanihan pakko saada sellainen. Mikäli siis omistat – tai tunnet/tiedät/olet kuullut jostakusta joka omistaa – kyseisen jakkuihanuuden, voisin erittäin mielelläni adoptoida sen hyvään ja rakastavaan kotiin! Koko saisi mieluiten olla 38 ja kunto suht hyvä, mutta kaikki muutkin vaihtoehdot huomioidaan.

Vielä muutama päivä kesälomaa jäljellä – ihanaa! Ihan kuin vain sen kunniaksi Tukholmassa on ollut tänään upeat bikinikelit ja aurinko paistaa edelleen (lähes) pilvettömältä siniseltä taivaalta. Nyt pitäisi keksiä, mitä sitä pakkaisi mukaan huomenna alkavalle viikonloppureissulle Suomeen, Turkuun tällä kertaa. Haloo turkulaiset – paistaako sielläkin aurinko??

Viimeisin kynsilakkarakkaus on Chanelin White Satin. Juu, tiedän kyllä, että metallinhohtavat savuiset värit olisivat nyt kuumintahottia, mutta kun on klassikkofiilis, niin sitten on. Kuvassa sävy näyttää lähes tavalliselta värittömältä kynsilakalta, mutta livenä maitomaisen vaalea, läpikuultava sävy antaa ihanasti hillityn intensiivisen pinnan kynsille. Erityisesti tykkään siitä, miten vaaleat kynnenkärjet näyttävät lakkauksen jälkeen hohtavan valkoisilta. Ihan kuin olisi hankkinut klassisen ranskalaisen manikyyrin – vaikkei olekaan!

Ja sitten vielä päivän soundtrack. Melkein meinasi unohtua… 🙂

On aina kivaa, kun kaupungilla tapahtuu. Eilen järkättiin jo ties monennenko kerran Grolsch Block Party, riippumaton (toki kaljamerkin sponsoroima…), kaikille avoin, ilmainen kaupunkifestari Söderissä, SoFon kortteleissa. Aivan mahtava tapahtuma, johon myös useimmat alueen putiikit osallistuvat. “Virallisen” ohejlman lisäksi on siis paljon muuta häppeningiä tarjolla, tuntemattomampia musiikkisuuruuksia soittamassa putiikin nurkassa, catwalk-näytöksiä kauppojen näyteikkunoilla ja kaikenlaista kivaa.

Ainoa ongelma on, että olisi kauhean mukavaa, jos olisi edes jonkinmoisen inhimillinen sää. Eiliseksi oli luvattu sadetta koko päiväksi, mutta vielä alkuiltapäivästä aurinko paistoi täysillä. Toiveet olivat korkealla, että ennustajaeuk… eikun meteorologit olisivat olleet jälleen kerran väärässä. Mutta ei. About puoli viiden aikaan alkoi pikkuisen sadella ja hetken kuluttua vettä tuli kuin… aisaa – ja just sillä fiiliksellä, että siitä ei tule loppua ikänä.

Minttu oli nynny ja pehmo ja päätti jäädä kotiin sohvan nurkkaan just jännään vaiheeseen edenneen pokkarinsa kanssa. Peetu sen sijaan päätti uhmata Esteriä ja lähti Lizzien ja Dunin kanssa (ilman sateenvarjoja..) kohti Söderin korttelibileitä.

Fjortiksien ensimmäinen kohde oli kaikkien suosikkiputiikki Beyond Retro. Tarjolla oli hyvää musaa, nastoja vaatelöytöjä ja sponsoribisseä. Erityisesti Dunin löytämä Army-jakku on ihan timantti!

Saattaa olla, että ihan pikkuisen satoi… Lizzie ja Dun Beyond Retron ulkopuolella.

Sisällä oli kuitenkin lämmintä ja mukavaa…

Hmmm… Valkoinen pitsi on ehkä kuitenkin niin summer 2011…

Metallivihreälle liiville löytyy takuuvarmasti enemmän käyttöä tulevana sesonkina!

Peetu ja Dun

Dunin army-jakku on vaan niiin hieno!

Peetu sen sijaan jätti army-suikan ihan suosiolla muiden löydettäväksi.

Livemusaa ja shoppailua – mikäs sen mukavampaa…

Edullisia kakkuloita netin kautta myyvä Favoptic järkkäsi muotiviikon aikana mukavan pressiaamiaisen upeassa Grand Hotellissa. Karkki ja Peetu kävivät tsekkailemassa löytyykö hyviä pokia. Lähtiäisiksi molemmat saivat lahjakortin uusien silmälasien hankintaa varten, joten saa nähdä mihin päätyvät..

Kuvista kiitos: Favoptic

Cheap Mondayn ensi kevään muotinäytös vahvisti taas uskoa siihen, että aika paljon brändin kapinallishipistä perusfilosofiasta on jäljellä edelleenkin, vaikka fäshion-ajassa mitattuna brändi onkin ollut henkkamaukan omaisuutta jo pienen ikuisuuden. Enkä nyt siis missään tapauksessa sano, että minulla olisi mitään H&M:ää vastaan – päinvastoin – hinkusin sinne jopa vuosikausia töihin (eivät huolineet…). Mutta kun Cheap Mondayn stoori farkkualalla kaverustuneista ammattilaisista, jotka päättivät tehdä kaiken vähän paremmin, on vaan niin aseistariisuva. Miten alkuun toimintaa pyöritettiin varsinaisen päätyön ohella viikonloppuisin (ekan putiikin nimi oli Weekend) ja valikoimissa oli omien tuotoksien lisäksi vintagea ja muuta sälää.

Varsinaisesti koko juttu lähti vauhtiin, kun ensimmäiset Cheap Monday -farkut tulivat myyntiin. Sana mielettömän hyvin – eli just oikealla tavalla – istuvista, päällä mukavista sikahalvoista pillifarkuista, joilla oli cool logo ja hauska nimi, levisi suusta suuhun. Farkut myytiin loppuun sitä mukaa, kun ehtivät valmistua ilman ensimmäistäkään mainosta tai ilmoitusta. Putiikkikin oli muuttanut Essingestä keskustaan, pienelle sivukadulle, ja oli uudistuneen nimensä (Weekday) mukaisesti auki joka päivä.

Cheap Mondayn filosofia tuntui olevan hippisolidaarinen heti alusta lähtien – hinnoittelua myöten – så klart. Kaikenmoisiin kissanristiäisiin, dj-iltoihin, putiikkien avajaisiin etsetera oli kutsuttu yleensä suunnilleen kaikki ja isommissakin häppeningeissä oli hilpeä tee-se-itse kotibilemeininki. Enkä voi olla leikkimättä ajatuksella, että samalla haluttiin näyttää pikkuisen keskaria viileänkolealle ja samoihin aikoihin erittäin hypetetylle Acnelle, joka brassaili hyperkapeilla ja ruotsalaisessa skaalassa silloin ennennäkemattömän korkealle hinnoitelluilla pillifarkuillaan.

No, ihan niin ei asiat ole enää tänä päivänä. Eikä tietenkään pidäkään. Mutta kuten sanottu, onneksi kuitenkin vielä hiukan samaa huoletonta meininkiä ja trendijuttujen luovaa tulkkausta pienelle budjetille jäljellä. Aina ei tarvitse mennä sieltä, missä aita on matalin.

Ainiin, munhan piti näyttää niitä muotiviikolla otettuja kuvia ens kevään vetimistä, eikä jäädä jaarittelemaan menneistä. Tykkäsin reikä- ja pallokuoseista, värillisistä kengänpohjista, polven alle ylettyvistä kellohameista ja mattapinkeistä huulipunista.

 

Kuvasin vielä loppukiitoskierroksella pätkän videoo. Satuttiin istumaan tismalleen juuri bassarin kohdalla ja sen vuoksi ääni on nauhalla niin järkyttävä, ettei tosikaan! Itse filmi on kuitenkin mielestäni tosi kiva ja siinä näkyy myös vähän miesten vaatteita… Kannattaa kuitenkin painaa äänet pois, ettei mene kaffet väärään kurkkuun. Biisi on Withney Houstonin I wanna dance with somebody, jos joku haluaa hyräillä itsekseen samalla, kun katselee…

Old stuff