Vietin ystävänpäivät ja synttärini “matkoilla” – eli sivuutin ne sen kummemmin juhlimatta. Rakastan kuitenkin sitä fiilistä, kun saa olla kaiken huomion keskipisteenä, hemmoteltavana aamusta iltaan.
Niinkuin monesti muutenkin elämässä, myös tässä on parasta ottaa lusikka kauniiseen käteen, jos haluaa toiveiden toteutuvan. Varasin yhden kokonaisen aurinkoisen kevätlauantain itselleni – ja vietin täydellisen hemmottelupäivän. Nautiskeluun ei tarvitse välttämättä kuluttaa pienen lottovoiton verran rahaa, kalenterin tyhjentäminen ja todo-listan skippaaminen on hyvä alku.
Tässä kertomus Mintun hemmottelupäivästä ja liuta budjettiystävällisiä vinkkejä. Lapsiperheissä tosin pitää varmasti aloittaa siitä, että pienokaisille keksitään joku kiva hoitopaikka – muuten hemmottelumielessä itseensä keskittyminen voi olla aika haasteellista.
Rrrakastan viikonlopun aamuja! Lojuskelen yleensä aina, oli hemmottelupäivä tai ei, pitkään sängyssä lehteä lukien ja pannukaupalla kaffetta litkien. Yleensä en halua syödä aamiaista heti herättyäni, mutta laiskoina lauantai-aamuina lakanoiden välissä tulee viihdyttyä sen verran pitkään, että paistetut kananmunat ja tuorepuristettu verigreippimehu maistuu.
Hemmottelussa ja hemmottelun kokemisessa on tärkeintä tunne. Se, että ei ole kiire mihinkään, ettei tarvitse käydä kauppaa itsensä kanssa “15 minuuttia vielä… luen vain ihan äkkiä vielä nämä kulttuurisivut ja tartun vasta sitten imuriin” – se erottaa itsensä hoitamiseen omistetun hemmottelupäivän ihan tavallisesta lauantaista.
Päätin skipata tavoitteellisen hikitreenin hemmottelupäivänäni ja lähdin pitkälle rauhalliselle kävelylenkille. Tykkään hurjasti kuljeskella rauhallisesti ja ilman päämäärää. Se on oma versioni kahvilassa istuskelusta, sillä jos olen yksin liikentessä, en oikein osaa rauhoittua pitkäksi aikaa paikoilleni.
Rentoon tahtiin tepsutellessa ehtii ihmetellä kevääseen herääviä kotikulmia (kuvat on otettu vain pari viikkoa sitten – enkä voi mitenkään tajuta, kuinka talviselta vielä silloin näytti!), inspekteerata vastaantulevia ihmisiä, hörppiä mukaan ostettua luksuskahvia – ja tietty pelata pikkuisen Pokémonia!
Mulla on sellainen salainen pahe (tai pahe ja pahe…), että sepittelen mielessäni vastaatulijoiden tarinaa. Ikä, työpaikka, elämäntilanne, seurueen suhteet toisiinsa… kaikenlaiset pienet yksityiskohdat rakentuvat lyhyiksi tarinoiksi päässäni.
Joskus aniharvoin saan tilaisuuden tarkistaa, olinko edes lähellä totuutta, mutta suurin osa näistä kuvitteellisista kohtaamista tulee ja menee sen kummemmin jälkiä jättämättä. Kun olen palannut takaisin kotiin kävelylenkiltäni en enää muista suurinta osaa sepityksistäni.
Hemmottelupäiväni oli aika viileä, joten päätin pulahtaa lämpimään kylpyyn heti kotiin tultuani. Mikähän siinä on, että kylvyssä tulee käytyä niin harvoin, vaikka se on niin ihanaa? Tarvitaan itse itselleni julistama hemmottelupäivä, että saan lohkaistua ajan rentouttavaan lillumiseen.
Tipautin kylpyveteen muutaman pisaran ihanaa eteeristä Tru Melange -öljyä, joka lupaa kirkastaa ajatuksia. (Saatu blogin kautta). En nyt tiedä saavutinko mitään sen suurempaa mental clarity, mutta olo oli kuitenkin aivan mielettömän rentoutunut ja ihana!
Jäsenet ihanasti lämmenneinä ja muutenkin tässä vaiheessa kiireettömän päivän rauhallisen sykkeen sisäistäneenä, jatkoin koti-SPA -hetkeä levittämällä kasvoilleni Lumenen mahtavasti kosteuttavan Lähde-kasvonaamion. (Saatu blogin kautta)
Ihoni on ollut tänä talvena ärhäkämpi ja ärtyneempi kuin ikinä. Kosteutta se on suorastaan huutanut avukseen. Lumenen naamio on ollut aivan ihana apu ja olen käyttänyt sitä ihan säännöllisesti parisen kertaa viikossa, vaikka aikaisemmin olin varsin huono muistamaan naamiohommia ylipäätään.
Joskus olen jopa laittanut ohuen kerroksen Lähde-naamiota kasvoilleni koko yöksi. Silloin levitän ensin puhdistetulle iholle seerumin ja yövoiteen – ja lopuksi sitten ohuesti naamiota erityisesti ihoni ekstrakosteutta kaipaaviin ongelmakohtiin. Aamulla sitten huuhtelu viileällä vedellä ja lopputuloksena on pehmeä, notkea, hyvin kosteutettu ja rauhallisen oloinen iho. Ihanaa!
Ei hemmottelupäivää ilman ihanaa ruokaa! Vaikka periaatteessa mikään ei estäisi syömään vaikka joka päivä ajatuksella nautiskellen, kiiltävälehtistä muotilehteä selaillen, sitä tulee kuitenkin tehtyä aivan liian harvoin. Pitäisi kyllä ottaa paremmin tavaksi yrittää olla kaikin aistein läsnä ihan aina, eikä vain silloin, kun on päättänyt pyhittää päivän omalle hyvinvoinnilleen.
Hemmottelupäivän kynsilakkavalintaa tehdessäni silmiin osui joskus aikapäiviä sitten Lumenelta saamani koralliin taittava vaaleanpunainen. Sävyn nimi “Tulee kevät” (nro 57) teki päätöksen selväksi – miten voisin valita mitään muuta sävyä ihanana päivänä, jolloin todellakin on jo kevättä ilmassa!
Päivän päätteeksi keittelin vielä kupillisen höyryävää teetä ja annoksen kaurapuuroa. Rakastan kaurapuuroa – ja etenkin jäisten mustikoiden kanssa. Ajatus oli, että töllään vielä hetken Netflixiä, mutta sitten päädyinkin puhumaan melkein parituntisen puhelun rakkaan ystäväni kanssa. Parempaa päätöstä päivälle en olisi voinut toivoa! (ja tämä hemmottelupäiväni oli, niinkuin hiusten pituudesta hyvin näkee, ennen viime sunnutain suru-uutisia).
Tunnelmallista kynttilänvaloa tuomassa Tru Melangen aromaterapiakynttilä, josta tykkään aivan valtavasti, vaikken synteettisesti valmistetuista tuoksukynttilöistä välitä lainkaan. (Saatu blogin kautta)
