Hei kaikki,
Olen ollut blogissani hiljaa jonkin aikaa ja en ole edes pystynyt vastaamaan kommentteihinne. Haluan nyt avata syyn tälle hiljaisuudelle.
Pari viikkoa sitten minun piti jättää hyvästit rakkaalle kissalleni, täällä blogissakin monelle teille tutuksi tulleelle Sunshinelle. Tuntuu kuin asian ääneen sanominen jotenkin muuttaisi asian todemmaksi – ja siksi en ole pystynyt siitä puhumaan. En juuri kenellekään.
Sunshine, Musta Kisu, oli pitkään sairaana, sen sydämessä todettiin vika jo kolmisen vuotta sitten. Ensimmäiset pari vuotta sydänvian kanssa menivät mukavasti ja kisu vietti lokoisia kissanpäiviä aivan entiseen malliin. Viimeisen vuoden aikana ongelmat alkoivat lisääntyä. Ensimmäisenä riehumisen ja mäyhem-kohtausten aiheuttama kipu ja hengenahdistus rajoitti loppuun asti elämäniloisen, reippaan ja onnellisen kisun elämää. Viime kesä meni kuitenkin vielä mukavasti alkukesän onneksi lyhyeksi jäänyttä hellevaihetta lukuunottamatta. Sunshine oli selkeästi tyytyväinen elämäänsä, leikkisä, innostunut ja kiinnostunut kaikesta. Toki seniori-ikäinen karvakuono otti pääasiassa rennosti päivät, mutta säännöllisesti kyytiä sai niin tennispallo, sisään eksyneet kärpäset kuin oma hännänpääkin.
Muutos ratkaisevasti huonompaan tapahtui yllättäen ja nopeasti. Menemättä sen tarkemmin surullisiin yksityiskohtiin, aika pian kävi selväksi, että mitään ei ole enää tehtävissä. Mustan kisun kannalta ainoa oikea ratkaisu oli sanoa lopulliset jäähyväiset. Se oli sydäntä särkevä päätös, ja sen jälkeen olen tarvinnut aikaa suruun ja toipumiseen. Sunshine oli meille perheenjäsen, ja sen menetys on jättänyt suuren tyhjiön elämääni, meidän kaikkien elämään.
Tiedän, että olette olleet kiinnostuneita kissani kuulumisista, sillä olen usein – varsinkin Sunshinen nuoruusvuosina – jakanut sen seikkailuja blogissani ja some-kanavissani (tästä linkistä löytyy kisuliinin ensiesiintyminen blogissa: No outfit is perfect without cathair). Nyt, kun olen hieman toipunut ja pystyn jälleen kirjoittamaan, haluan jakaa teidän kanssanne muiston Sunshinesta ja kiittää teitä siitä, että olette olleet osa tätä matkaa. On ihmisiä, joille kotieläin on ”vain eläin”, mutta itse en jaa tuota ajattelutapaa. Meille Sunshine oli hyvin tärkeä osa meidän elämää neljäntoista vuoden ajan ja viimeiset vuodet ainoa, joka asusteli kanssani. Viisas, herkkä, lämminsydäminen otus, joka tuntui osaavan lukea ajatuksiani.
Koti tuntuu nyt niin tyhjältä.
Kiitos ymmärryksestänne ja tuestanne. Mustan kisun muisto elää sydämessäni, ja olen kiitollinen, että voin jakaa sen teidän kanssanne.
