Tunti ei kuullosta paljon miltään, mutta kyllä vaan on tänään tuntunut ihan siltä kuin olisi joutunut heräämään hyvinkin paljon normaalia aikaisemmin. Suoraan sanottuna en jaksa käsittää, että yhä vieläkin puoli maailmaa venkslaa kesä- ja talviaikojen kanssa. Eiköhän ne ajat, kun tehdassalien valaistuskustannuksilla oli oikeasti kansantaloudellista merkitystä ole jo kaukana. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että tällainen ihme pelleily saisi loppua. Kello on, mitä on, vuodenajasta riippumatta.
(ärrin purrin…)
No, oikeasti olen ollut ihan hyvillä fiiliksillä tänään. Tulossa on kiva ja jännä viikko töissä. Kaikenlaista mukavaa ohjelmaa, messuvierailuja ja sen sellaista ohjelmassa. Lisäksi saan uuden kollegan, jonka kanssa tulen tekemään läheisesti töitä. Tulokkaan nimi paljastettiin tänään ja pitihän tuo käydä stalkkaamassa heti LinkedInissä. Vuosikaudet oli näköjään ollut Nokialla töissä. Sekös ikuisen suomalaisen mieltä ja sydäntä kovasti lämmitti!

Päivän asun valkkasin vähän sitä silmällä pitäen, että jos tuo uusi kollega aloittaakin jo tänään, olen sentään pukeutunut oman toimistoasuskaalani fiksuimmasta päästä. Ehtiihän niitä farkut ja printtipaita -komboja esitellä sitten myöhemminkin.
Aikas H&M-voittoinen kokonaisuus tällä(kin) kertaa. Onneksi sentään Acnen Pistolit on mukana tuomassa pilkahduksen muustakin maailmasta.

• jakku, H&M
• mekko, H&M
• kengät, Acne

Terkkuja aurinkoisen kauniista, reilun kymmenen asteen lämmössä köllöttelevästä Tukholmasta! Ajattelin tulla varoittamaan, että jos bloggari vaikuttaa tässä lähiaikoina aavistuksen takakireältä syynä ei ehkä ole pelkästään kesäaikaan siirtymisestä johtuva tuntia aikaisempi herätys tai edes siite- ja katupölyn aiheuttama jatkuva silmien kutina ja aivastusolo.
Aloitin perjantaina kymmenen päivän mittaisen detox-kuurin. Avukseni sain Yves Rocherilta Défiligne-juoman, jonka pitäisi edistää neste- ja rasva-aineenvaihduntaa. Lisäksi yritän syödä kuurin ajan mahdollisimman puhtaasti, välttää prosessoituja ruoka-aineita, sokeria, eläinrasvoja ja alkoholia. Mistään kokonaispaastosta ei tosiaankaan ole kysymys, joten ei tämän nyt luulisi niin kovin hermoille käyvän. Etenkin, kun tein sellaisen päätöksen, että kahvista ei tarvitse luopua.
Detox-kuurini on osa Indiedaysin ja Yves Rocherin kampanjaa (eli juoman olen siis saanut testiin kampanjaa varten). Varsinaiset tulokset raportoin ensi sunnuntaina, kun kymmenen päivää on tullut täyteen. Siihen asti edistymistä voi seurata Instagramista. Minttu löytyy salaperäisellä koodinimellä minnapaakkulainen.

Viime viikolla tuli riekuttua useammassakin shoppailutapahtumassa Karkin ja Peetun kanssa. Vietän tässä rauhallista detox-lauantai-iltaa kotosalla ja sen kunniaksi ajattelin laittaa pienen (lue: “pienen”) kuvareportaasin edesottamuksistamme.

Ihan ensimmäisenä oltiin tiistaina Karkin ja Peetun kanssa V Ave Shoe Repairin ystiksessä. Karkin tavoitteena oli tehdä opiskelijabudjetille sopivia hyviä löytöjä, Peetun säästää rahaa ja Mintulla oli vähän spesifimpi tavoite. Parin viikon päästä olisi tarkoitus suunnata Helsinkiin useampaankin tapahtumaan – ja jotain nastaa päällepantavaa soisi löytyvän…

Yllättäen päädyimme ensimmäisenä penkomaan kenkähyllyä. Peetu himosi printtikuosillisiä tappokorkoja, mutta kykeni (vielä tässä vaiheessa) pitämään kukkaronnuörit tiukalla. Mintun matkaan melkein lähti hopeiset matalat nilkkurit, mutta kun koko kolmikko oli aika yhtä mieltä, että noita ei voisi laittaa toimistolle, sai ne jäädä hyllyyn. Karkki tosin yritti vähän, että “äiti eiks sun pitänyt alkaa deittaileen”, mutta ehkä en kuitenkaan aloita deittihommia hankkimalla hopeisia cowboy-nilkkureita.

Miesten hyllystä löytyi lupaavan oloinen kauluspaita. Harvoinhan miesten mitoitus mitenkään erityisen hyvin istuu – eikä nytkään. Ei tullut siis kauppoja näittenkään kohdalla, vaikka hinta olisikin ollut ihan kohdallaan.

Sovituksessa voimakkaan turkoosit satiinihousut ja pvc-kaarrokkeella pimpattu napapaita. Paita tuntui yllättävän tylsältä (pääntien malli kenties…), mutta housuja harkitsin hetken ihan vakavasti. Sitten satuin katsomaan tarkemmin peiliin ja totesin, että satiini on kyllä ehkä yksi maailmankaikkeuden hankalimmista materiaaleista. Jokaikinen vekki, sauma tai kumpare näkyy aivan varmasti läpi. Ei kiitos.

Ilmeessä havaittavissa metsästysmaanisuutta!

Karkki löysi aivan ihanan jersey-paidan! Koko homman juju on selän mustalla mustalle tehty painatus.

Peetulla oli vakava lippalakki-hetki.

Ostokset kassissa!

Välillä käytiin kahvilassa haukkaamassa vähän salaattia ja keittoa, että verensokeri ei laske ihan liian alas. Mikään ei tuhoa hyvää shoppailufiilistä yhtä tehokkaasti kuin tappomurhanälkäkiukku. Pyysin Peetua ottamaan kuvan ja asetuin viralliseen näin-hymyilen-kameralle asentooni. Peetu alkoi valittaa, että näytän aina ihan samalta ja karseeta posetusta, enkö voisi olla vähän rennommin välillä. En nyt sitten tiedä, tuliko siitä yhtään sen parempi lopputulos.

Seuraavaksi suunnattiin Weekdayn VIP-shopping-iltaan. Paikalla oli aivan käsittämättömän järjettömästi väkeä. Ei tosin käy juuri näistä kuvista ilmi… Välillä oli iskeä ihan kunnon ahtaanpaikan kammo. Karkki heitti pyyhkeen kehään, mutta me jäätiin vielä Peetun kanssa jonottamaan sovituskoppiin.

Ja jonottaa tosiaan sai. Sovituskoppiin oli reilu vartin jonot ja kassalle piti jonottaa reilu 20 minsaa. Aavistuksen väsyneinä tässä kassajonossa, mutta pitihän se – 40 % alennus aivan kaikesta -tarjous hyödyntää!

Aika laihaksi jäi silti saalis Weekdaylta. Peetu osti harmaat farkut ja pitkähihaisen raitateepparin, Minttu mustat farkut. Olisin napannut mukaani vielä pari t-paitaa ja yhden kaulakorun, mutta tuossa vaiheessa oli ajatuksena vain, että kunhan pääsisi pois täältä.
Keskiviikkona Karkki keskittyi tenttiin lukemiseen, mutta me lähdettiin Peetun kanssa vielä pariin tapahtumaan.

Ensin poikettiin Solossa. Tunnelma oli huomattavasti väljempi ja rennompi kuin edellisenä päivänä Weekdayllä. Innostuttiin sovittelemaan yhtä sun toista – ja voin kertoa, että Peetun “kukkaronnyörit-tiukalla” -periaate meni aikas poskelleen…

Tyttö taisi jäädä jumiin??

“Äiti, mitä mä teen, tää on ihana!!”

Mintun missio löytää rennontyylikkäät housut jatkuu…

Samoin jatkuu t-paitojen ylikäyttäjän himo vähän siistimpiin versioihin aiheesta.

Noniin. Niinhän siinä sitten kävi, että kun Peetu oli tunnin pyörinyt Solossa nahkatakkiupeus päällänsä, se oli aivan pakko viedä kassan kautta kotiin.
Solosta suunnattiin vielä NK:n VIP-shoppailuiltaan.

Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon sen nyt uudestaan: NK on mielestäni aivan mielettömän upea tavaratalo!! Koko tunnelma, itse rakennus, kaikki osastot, vanhanaikaisen moderni meininki – ihania jokaikinen. Varmaan muuttaisin tuonne, jos se vain olisi mahdollista… Haha!

Viskimaistajaisia ja itsensästailausopuksen signeerausta NK:lla.

Diane von Furstenbergin osastolta löytyi mielettömän hienot kuviohousut – juuri sellaiset, joita olen etsinyt. Paitsi, että olisi pitänyt olla yli 20 cm pidemmät jalat! Eihän noita voi edes lyhentää, koska tuo hieno väriraitahomma on juuri tuolla lahkeen suussa. Ei siis tullut kauppoja.

Peetu rakastui palavasti DVF:n klassikkomekkoon. Kuosi olisi juuri peetumainen ja kietaisumalli kauniisti istuva. Edellisellä pysäkillä tehty nahkatakkihankinta oli kuitenkin tyhjentänyt säästötilin sen verran tarkkaan, että mekko siirtyi tulevien hankintojen listalle.

Diane von Furstenberg tarjosi tuoreita mansikoita. Omnom!

Yksi klassisen kaunis kleininsininen kiiltonahka-clutch löysi tiensä kotiin. Karen Millen on hyvä osoite silloin, kun investointi Balenciagaan tuntuu turhan rouhealta pankkitilin saldoa ajatellen, mutta mieli ei kuitenkaan taivu tekonahkaiseen halpisversioon. Laadukkaat materiaalit, hyvä työn jälki ja paikoittain varsin linjakas design – kelpaa paremmin kuin hyvin.
Määrällisesti ei ostoksia kertynyt sitten lopulta kovin montaa, mutta hauskaa oli! Mitenkään kovin usein ei tule nykyään edes kierreltyä fyysisissä kaupoissa, joten oli oikeastaan tosi mukava tällaisella tapahtumaverukkeella pitää oikein kahden illan maratoni. Yritän saada ainakin osan ostoksista kuvailtua sunnuntaina päivänvalossa, että pääsette tekemän tarkempaa tuttavuutta hankintoihimme.

Koko viikko on ollut yhtä haipakkaa! Olisikohan se ollut viime viikon alussa, kun rutisin kotona, että ikinä ei enää nykyään tule kutsuja mihinkään kivoihin pressitapahtumiin. Tai tulee – mutta ne on kaikki aina Helsingissä. Pikkuisen kateena seurailen kaikkien sopivalla matkustussäteellä Hesan keskustasta asuvien kanssabloggareitten postauksia ja Instagram-kuvia. Olisi kyllä hauska olla joskus paikalla sielläkin, mutta täältä matka on aavistuksen liian pitkä…
No, tiedän, että on aika bloggarikultapossumaista valittaa, kun on peräti pari viikkoa, eikä kutsua ole kuulunut mihinkään lanseerausjuhliin, putiikin avajaisiin tai muihin tuikitärkeisiin kissanristiäisiin. Ehkä täällä vietettiin jotain “kuivaa kautta”, koska tällä viikolla häppeningeistä, ainakaan shoppailuaiheisista, ei ole ollut pulaa. Weekday, NK ja Solo on pitänyt omat tapahtumansa ja tänään olisi ollut yhden lifestyle-kirjan julkkaribileitten lisäksi sekä Tjallamallan että Aplacen bileet. Mutta tänään ei kyennyt enää riekkumaan. Tai siis minä en – tietääkseni Peetu on kyllä edelleen baanalla. Hih.

Jonkin verran kyseiset tapahtumat on generoinut myös ostoksia. Tyylillemme uskollisina olemme satsanneet mielummin laatuun kuin määrään. Peetu on hankkinut kaksi takkia (2nd hand Levi’s farkkutakin ja ehkä maailmanhistorian upeimman bikersin BLK Denimiltä), Minttu kaksi toppia (V AVE Shoe Repair ja Acne) sekä yhden clutchin (Karin Millen) ja Karkki yhden swetarin (V AVE Shoe Repair). Kuvaesittelyt saaliista blogissa viimeistään viikonloppuna. Promise.
Peetun tämäniltaisen asun juju on supersuloinen Forever21-sydänmekko. Raidallinen TopShopista hankittu neule toimii kivana kontrastina mekon söpöydelle ja antaa sopivasti indie-edgyä särmää asulle.

Nyt, jos osaisin oikeasti jotain kuvamuokkausta, olisin piirtänyt punaisen huomiorinkulan kuvan vasempaan laitaan. Näettekö, mikä huikean ylväs kissaeläin sieltä on saapumassa!?
Kuvaaja yritti kyllä lirkutella katille ja kuvattava myös, mutta toinen vain jatkoi kenestäkään piittaamatta, ylväänä eteenpäin!

Ja kun nyt tässä joustavasti taas vaihteeksi päästiin aiheeseen kissa, niin voin kertoa, että sitten edellisen pohdinnan olemme tulleet siihen tulokseen, että kesällä meille tulee uusi kissavauva!! Vähän täytyy varmasti googlailla, että voisi välttää pahimmat murheet uuden pennun ja Sunshinen välillä, mutta uskon, että kaikki menee ihan hyvin. Hiukan tietty jännittää, että oppiiko sitä uutta rakastamaan yhtä paljon kuin tätä nykyistä karvamasua. Sunshine on niin kaikin tavoin samanlainen kuin koko muu meidän tyttöjengi ja koko yhteiselo on mennyt kaikki nämä melkein viisi vuotta käytännössä täysin ongelmitta.
Mutta en kyllä usko, että ongelmat voisivat mitenkään olla suuremmat kuin ilo toisesta kisusta. Ja ajattelen tässä myös Sunshinea. Peetu on lähtemässä syksyllä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, mikä tarkoittaa sitä, että asustelisin sitten pääasiassa yksin kissan/kissojen kanssa. Olen aivan varma, että myös Sunshine on sitä mieltä, että typerä ja rasittava kissavauvakin on parempaa seuraa kuin olla kaiket päivät yksin. Itsellänikin olisi parempi omatunto, kun jos vaikka joskus päätyisin jopa jumppaan suoraan töistä. Eipähän tarvitsisi Sunshinen olla ihan kokonaan yksin.
Ja pieni kissanpentu. Voiko olla mitään hienompaa?

 

• mekko, Forever21
• neuletakki, TopShop
• nilkkurit, minimarket

Ajattelin, että pärjään tämän tennarisesongin kenkävarastostani jo löytyvillä mustikansinisillä Karhuilla ja valkoisilla Converseilla. Luulin väärin.

Törmäsin näihin elegantteihin Vans-kuviin & Other Stories -nettikaupan tarjontaa selaillessani. Jotenkin olin ajatellut, että Vans on tarkoitettu ihan jollekin muulle kohderyhmälle kuin kaltaiselleni keskikonservatiiviselle aikuismuotibloggarille. Eli vaikka olen sitä mieltä, että ko. tossut on tosi kivat (kaikkia ihania väriyhdistelmiä ja printtikuoseja!!), ne ei oikeastaan näyttäisi järkevältä jonkun minun tyyliseni päällä. Nyt, kun näen ajatukseni oikein tuossa kirjoitettuna, se näyttää suoraan sanottuna vähän hassulta.
Tosiasia kuitenkin on, että joillain brändeillä on niin voimakas side esmes alakulttuuriin tai elämäntyyliin, että en haluaisi käyttää juuri niitä vaatteita tai asusteita tuon yhteyden takia. Lähinnä kysymys on siitä, että haluan kunnioittaa ko. alakulttuuria/elämäntyyliä siten, että en käytä heidän “omia” vetimiään, vaikka niitä kivoina pitäisinkin. Aikoinaan Vans oli niin selkeästi skeittimerkki, että tossujen käyttäminen olisi ollut käytännössä sama kuin olisi väittänyt olevansa skeittari. Samantien olisi voinut kulkea skeittilauta kainalossa, koska se  on niin kivan näköinen asuste.
Olen siis sulkenut Vansit pois ajatuksistani, koska en halua antaa mielikuvaa, että en muka ymmärrä, että ne eivät ole “vain” kivat tennarit enkä toisaalta myöskään väittää olemuksellani, että olisin muka skeittari, kun en kerta ole. Ei niin, että oikeasti kuvittelisin jonkun luulevan meikäläistä skeittariksi vain sen takia, että jalassani on Vansit – eli käytännössä vain ensimmäinen vaihtoehto pätee… 😀

Valkoinen asukokonaisuus ja leopardi-Vansit – ihan must tälle keväälle! Täytyy nyt vain toivoa, että noita kokonaan leopardikuvioisia löytyisi myös matalalla varrella. Korkeavartiset on jotenkin ehkä vähän too much ehkä. Toisaalta ihanan kissamaiset on myös nuo matalat mustilla yksityiskohdilla. Eniveis näiden kuvien jälkeen tulee sellainen olo, että miksen minäkin, kun kerta muutkin…
Sen verran aloittelija olen Vans-asioissa, että en suoraan sanottuna oikein tiedä muita merkin jälleenmyyjiä Tukholmassa kuin & Other Storiesin. No toisaalta, parin viikon päästä olen suuntaamassa Helsinkiin ja silloin voin hyvin poiketa sikäläisessä Vans Storessa. Siellä näyttäisi ainakin olevan  kunnollinen valikoima suunnilleen kaikkea, kuoseja ja malleja.
Kuvista kiitos: & Other Stories