Tag: Sisustus


Kävi vähän vanhanaikaisesti tämän keittiöremppafinaalin esittelyn kanssa. Kaikkien vastoinkäymisten, viivästyksien ja (ei-toivottujen) kompromissien jälkeen, olen oikeasti aivan supertyytyväinen uuteen keittiööni. Halusin, että koko ihanuus välittyy sinne teillekin, enkä mielestäni saanut koskaan otettua tarpeeksi kivoja kuvia. Aina oli muka jotain vielä kesken ja fiksaamatta. Niinpä esittely viivästyi ja kynnys vaan kasvoi.
Seuraavaksi tuntui aivan valtavalta urakalta kirjoittaa kaikesta, mielestäni tärkeästä. Asioita, joita opin, joita tekisin toisin ja ottaisin huomioon, jos vielä samanlaiseen urakkaan ryhtyisin (toivottavasti ei ikinä tarvitse – itse olen enemmän kuin tyytyväinen tähän!).
Siinä suuria suunnitellessa itse asettamani rima senkuin kohosi ja suorituspaineet kasvoivat. Kunnes tänään tuumasin, että jos ikinä aion keittiöstä jotain kirjoittaa (sanottavaa on paljon!), on pakko aloittaa vain jostain ja pilkkoa koko stoori tiiliskiviromaania helpommin pureskeltaviin paloihin. Kuvat on otettu jo alkuvuodesta – pahoitteluni sesonkiin sopimattomasta stailauksesta.. Ihan näin pitkälle kevääseen edes Mintun hippifiilis kestä joulusesongin juttuja sisustuksessa.
Eli näillä sanoilla: TERVETULOA MINTUN KEITTIÖÖN!!

Lupaan palata kaikkiin yksityiskohtiin ja oppitunteihin vielä, mutta tosiaan perusfiilis on ollut ihan mahtava!
On aika jännä tunne, kun asiat, joita on pyöritellyt päässään vuosikausia – ja vähän pidempäänkin – vihdoin toteutuvat. Olen niin onnellinen ja kiitollinen kaikesta, materiaalit hivelee silmää ja sielua – ja kokonaisuus toimii juuri niinkuin toivoin. Painopiste tässä keittiössä ei ole ruuanlaitto, vaikka Peetu on kyllä pitänyt täällä jo useammat illalliset ja hyvin sujuu kuulemma kokkailu isommallekin porukalle.
Oikea käsivarteni palailee pikkuhiljaa käyttökelpoisten joukkoon – eli kohtapuoleen varmasti itsekin taas palaan ruuanlaittohommiin. Ihan vielä ei kykene kantamaan kattiloita tai pannuja kahdella kädellä (koittakaapa kaataa pastavesiä pois yhdellä kädellä!), mutta munakkaan teko sujuu ja sen sellaiset simppelit jutut.

Yksi syy siihen, että en saanut tätä postausta tehtyä nököttää tuossa keittiösaarekkeen kulmalla. Olkoon tämä samalla tribuutti aina mukana menossa hyörineelle, maailman parhaimmalle blogikuvausassistentille – Sailor Moonille. RIP ❤️
Yksi pääsyistä, miksi koko remonttiin ryhdyin, oli päästä eroon keittiön ja olohuoneen välisestä seinänpätkästä – ja saada tilalle kaikenlaiseen hommailuun, ompeluun, maalaamiseen, bujoiluun etcetera, sopiva keittiösaareke. Enkä voisi olla tyytyväisempi! (kuvia vanhasta pohjaratkaisusta löytyy esmes täältä: Keittiöremontti – tästä se lähtee)
Keittiösaareke on toiminut jo nyt vaikka minkälaisissa tehtävissä Baby Shower -buffetista, aperitif islandiin ja sen päällä on niin piirretty kaavoja kuin pidetty pan-European videopalavereja. Vietän ehdottomasti enemmän aikaa saarekkeen ääressä hääräillen kuin sohvannurkassa.

Tykkään ihan valtavasti keittiön massiivitammea olevista avohyllyistä! En ole mikään “kaikki piiloon sileiden ovien taakse” -minimalisti – päinvastoin nautin siitä, kun kauniit astiat on esillä ja silmän ilona aina.
Avohyllyjen kanssa tuli tosin otettua pari kierrosta ennenkuin tähän lopputulokseen päädyttiin. Nyt, kun tiedän paremmin, olisin ehkä valinnut neljä hyllyä ja matalammat hyllyvälit. Astioiden säilyttäminen – ja etenkin käyttäminen – olisi ollut niin helpompaa. Toisaalta näin, miten nämä nyt sitten lopulta päätyivät tuohon, onnistuu myös korkeampien asioiden säilyttäminen ja yleisvaikutelma on varmasti ilmavampi.

Aika hauska yhteensattuma, että sain ystäviltäni lahjaksi Finlaysonin keittiötekstiilejä, joissa on juuri tismalleen tähän keittiöön suunnittelemani sävyt, jo kuukausia ennen ennenkuin he tiesivät, että ikuisuuden suunnitelmissa ollut keittiöremontti vihdoin toteutuisi!

Eteishallissa aikaisemmin peruskirjahyllynä palvellut ikivanha Lundia päätyi ruokailutilaan. Se alkaa olla jo aika kulahtanut, mutta omaan silmääni se on juuri täydellinen. Hyllyn historia alkoi jo Suomessa, ysärin puolivälissä, jolloin tämä ja kaverinsa (joka on tällä hetkellä Peetulla käytössä) palvelivat, täyspitkin lasiovin varustettuina, kirjakaappeina.
Sittemmin hyllykaksikko on ollut sekä yhdessä että hajasijoitettuna eri osoitteissa, olohuoneessa, työhuoneessa, tyttöjen huoneissa, välillä ovien kanssa, välillä ilman. Täällä mun luona ovet on pysynyt kellarissa ja hyllyt toimi pitkään kaoottisina kaiken mahdollisen säilytystilana. Ankaran uudelleenjärjestelyn ansiosta (kiitos Peetu!) Lundia on jälleen hylly paikallaan!
On jotenkin ihana ajatella koko historiaa, mitä tuokin hylly on nähnyt, enkä missään tapauksessa haluaisi vaihtaa sitä mihinkään uudempaan, vaikka se ehkä olisikin siistimmän näköinen.
(Ja kyllä, kuvat on otettu niin kauan aikaa sitten, että pöydässä oli vielä joululiina… Ja kyllä nro 2, mulla on nyt pyöreä pöytä!!)

Täytyy kyllä tunnustaa, että hetken mietin vaihtavani hyllyn String-hyllysysteemiin. Lähinnä siksi, koska halusin pienen vitriinin, johon laittaa jotain rakkaita astioitani.
On täysin Lundian erinomaisen asiakaspalvelun ansiota, että lopulta tajusin, miten tuohon vanhaan hyllyyn saa erinomaisesti rakennettua juuri tismalleen sellaisen vitriinin, jonka halusin. Eikö vain olekin hieno!! (Ja jos joku Lundialta sattuu lukemaan tätä: suurkiitokset!! Ja suurkiitokset myös pitkämielisyydestä allekirjoittaneen loppumattomien kysymysten kanssa!)

Tässä ensimmäiset kuvat ja esittely uudesta keittiöstäni – mitäs tykkäsitte?
Seuraavaksi ajattelin kirjoittaa mm.

  • materiaalivalinnoista, mm. miksi kivitaso on ykkönen!
  • keittiötoimittajan valinta, mitä tekisin e h d o t t o m a s t i toisin nyt
  • kodinkoneiden valinta, miksi jätin mikron pois (nörttivaroitus!)
  • uusia huonekaluja keittiöön… esmes se pöytä ja liuta toinen toistaan ihanampia tuoleja
  • vertailu: ennen ja jälkeen kuvat joka kulmasta
  • jotain muuta, mitä?

Kylpyhuoneremontti
Tiedän, että olen jo ikuisuus sitten luvannut kuvia uudesta ihanasta keittiöstäni. Kuvien ottaminen on nyt valitettavasti venähtänyt ihan älyttömästi. On ollut niin hurjan pimeää ja harmaata täällä meillä, että tekniset taitoni ovat olleet koetuksella (kyllä, aivan kateudesta vihreänä olen katsellut mm. kotikulmilta Tampereelta someen postattuja ihania aurinkoisia ja kirkkaita talvipäiväkuvia, ei vaan meillä sellaista). Ne harvinaiset vähän valoisammat hetket on tullut vietettyä pääosin ulkona ahneesti aurinkoa tankaten – eikä keittiötä kuvaten. Joku ihme näprääjä onnistuu myös levittämään ziljoona parallellisti pyörivää projektia keittiön tasoille välittömästi, kun jonkinlainen järjestys olisi tuloillaan.
Kylpyhuoneessa valaistusolosuhteet on aina, mitä ovat, joten ajattelin tässä välipalana esitellä pienen kylppärin freesausprojektin, jonka toteutin samaan syssyyn keittiöremontin kanssa.
Aivan heti projektin aluksi tein itselleni selväksi, että tässä on nyt tavoitteena saada toimivampaa säilytystilaa ja visuaalisesti vähemmän meluisa ympäristö – eikä mihinkään kattavampaan kylpyhuoneremonttiin ole sen paremmin rahkeita kuin budjettiakaan. Tällaisilla hommilla on helposti taipumus eskaloitua ja kyllähän jossain vaiheessa yllätin itseni haaveilemasta laattavalikoiman keskeltä. Periaatteessa nykyisissä laatoissa ei ole mitään vikaa ja muutenkin pesutila toimii ihan ok (kylpyamme menee kyllä varmasti vaihtoon heti, kun taas jaksan alkaa säätää…). Säilytysratkaisut ja yleinen ilme olivat ne pahimmat murheenkryynit.
Kylpyhuoneremontti
Jeppp. Tässä karu totuus!
Säilytyshuonekalujen virkaa toimittivat:

  • valkoinen IKEAn allaskaappi, joka palveli aikoinaan edellisessä kodissa Karkin ja Peetun kylppärissä. Allasputken reiän päällä komeilee kaksi niinikään IKEAn rottinkikoria niellen sisäänsä epämääräisen lauman hiustuotteita ja muuta sekalaista roinaa. Allaskaappi oli pahasti kulahtanut ja oikeastaan tuomittu kierrätykseen jo, kun vuonna 2009 muutimme tähän osoitteeseen tyttöjen kanssa. Kylppäriin tarvittiin kuitenkin säilytystilaa, joten tuo sai jäädä paikoilleen väliaikaisesti (= 11 vuotta!).
  • Lundian avohyllykkö on hankinta jo niiltä ajoilta, kun asuttiin vielä Suomessa. Sillä on ollut monta sijoituspaikkaa kolmessa eri kylpyhuoneessa, lastenhuoneessa ja mm. akvaarion hyllynä. Se on kulunut, mutta oikeastaan oikein kauniisti. Kylppärin uudistuksen yhteydessä se muutti parvekkeelleni.
  • Pieni, rämä ja ruma peilikaappi, joka on ollut inhokkilistallani muuttopäivästä lähtien!

Tavallaan tykkäsinkin tuosta boheemista kaikki-tavarat-esillä -lookista. Suurin ongelma oli se, että mitään ei ikinä löytynyt mistään ja kaikki pölyyntyi & muuttui ällöttäväksi sitä mukaa, kun toisesta päästä ehti siivoamaan. Tykkään järjestyksestä ja erityisesti siitä, että sitä on helppo pitää yllä. Lisäksi useimmat kosmetiikkapurnukat on tosi sieviä ja siksi niitä on paljon mukavampi pitää nätisti kuin hujan hajan kaikissa ihme koreissa.
Kylpyhuoneremontti
Vanha peilikaappi oli aivan karsea! Epäkäytännöllinen, huono valaistus, aivan liian pieni (jossain vaiheessa käytössäni oli vain keskihylly, Karkin oli ylin ja Peetun alahylly) ja ruma on vain päällimmäiset epäkohdat. Okei, hyvä on, joka suuntaan kääntyvä peiliovi oli kyllä oikein kätsy apu hiusten laitossa. Eli ei nyt pelkkää pahaa siitäkään.
Kylpyhuoneremontti
Uusi ihana freesi peilikaappi Kvikin kylpyhuonevalikoimasta! I loooove it!!
Otin isoimman peilikaapin, mitä tuohon tilaan mahtuu – ja olen niin tyytyväinen! Tilaa on reilusti kaikille ihanille pulloille ja purnukoille – ei tee tiukkaakaan. Hyvin mahtuu myös pieni kuppi korvakoruille ja vähän isompi hiussoljille. Valo on erinomainen ja kaksipuoleiset peiliovet varmistavat takaraivonäkymän, eli että hiusten laittaminen sujuu entiseen malliin.
Kylpyhuoneremontti
Myös seinään kiinnitetty laatikosto on Kvikiltä.
Halusin entisen “meluisuuden” ja sekamelskan tilalle selkeyttä ja puhtaita linjoja. Samanaikaisesti piti olla supertarkkana budjetin kanssa. Keittiöremontti oli kuitenkin juuri nielaisemassa pienen omaisuuden, joten kylpyhuoneen kanssa sai olla erittäin kieli keskellä suuta. Yritin tasapainoilla linjalla hyvä-toimiva-kiva ja mahdollisimman edullinen.
Valitsin kuitenkin kaksi laatikostoa, koska edellisen säilytyskaaoksen jälkeen kammoksuin ajatusta kaapeista, vaikka ne olisikin tullut edullisemmaksi. Kaappien kanssa ongelma on helposti se, että vain etummaisia asioita tulee käytettyä, loput hautautuvat jonnekin perukoille. Kaksi syvää ja neljä matalampaa leveää laatikkoa nielaisee sisäänsä valtavan määrän kampetta, mutta kaikki pysyy silti hyvin näkösällä ja helposti käytettävissä.
Jotain kivaa ja ihanaa piti myös saada ja siksi tuo kaunis graniittilevy. Lavuaari on laatikostoa vastapäätä ja siinä peilihylly on vastaavaa vaaleaa graniittia. Tajusin juuri, että se ei näy edes heijastuksena missään kuvassa… Viimeisessä näkyy pieni kulma sentään. 😀
Kylpyhuoneremontti
Aikamoinen upgreidaus kylpyhuoneen tasolle – eikö vain!
Kylpyhuoneremontti
Tässä klassinen ennen – jälkeen -kuva oviaukosta sisään kylppäriin. Perspektiivi on vähän eri, mutta mielestäni tästä näkee hyvin myös sen, miten tila tuntuu nyt isommalta, vaikka oikeasti uusi laatikosto on vain marginaalisesti pienempi kuin tuo vanha hässäkkä.
Kylpyhuoneremontti
On se vaan hieno! (Uudet ihanat Balmuirin pyyhkeet kruunaa fiiliksen!)
Kylpyhuoneremontti
Bonusesittelyssä Karkin ja Cissin itse tekemä laventelisaippua. Laventeli on peräisin mun palstaltani! <3


Terkkuja keittiöremontti-mayhemin keskeltä! Tässä pientä päivitystä homman etenemisestä – sillä vaikka välillä tuntuu, että “uusi normaali” ei tarkoita vain koronan aiheuttamia muutoksia normiarjessa, vaan myös sitä, että allekirjoittanut saa elää omassa kodissaan jonkinlaisessa ikuisessa välitilassa, jotain edistystäkin on tapahtunut.
Huomasin juuri, että tästä välivaiheesta ei ole tullut otettua ollenkaan kuvia kameralla. Matkaväsymystä varmaan. Toivottavasti laatu toimii kuitenkin, eikä kuvat ole ihan harmittavan rakeisia. Aika paljon on nimittäin onneksi tullut edistystäkin remontin kanssa, mutta takapakkiakin on valitettavasti vedetty.
Mm. tuo keittiön takaseinä alkoi jo hiukan huvittaa. Hirmu selityksillä (värikoodista puuttui viimeinen numero.. etc) asiaa lähestyttiin, kun valitin, että se on ihan liian vihreä ja jälleen nou problemos, maalataan uudelleen ja tällä kertaa tarkistetaan sävy siihen tarkoitetulla skannerilla. Lopputulos on mielestäni yhtä kaukana kuin aiemmin liian vihreä sävy, mutta nyt puolestaan punaiseen suuntaan.
Mainitsin tästä työnjohtajalle, joka oli heti täynnä selityksiä, miten hän aina suosittelee selkeästi poikkeavaa sävyä vastaavassa tilanteessa, koska tismalleen samaa on niin kovin vaikea saada aikaiseksi. Sisäinen besserwisserini halusi argumentoida, miksi hän ei sitten sanonut sitä heti aluksi, ja miksi aikaisemmin hänen mielestään sama sävy olisi helppo juttu toteuttaa. Pidin kuitenkin suuni kiinni, sillä tämä uusi melkein-muttei-ihan -sävy on mielestäni oikeasti parempi!

Kyllä se siitä pikkuhiljaa alkaa hahmottua!
Yllättävää, miten vähän tuo valkoinen astianpesukone häiritsee. Valkoiset kaakelit taitaa tasapainottaa kokonaisuutta ihan mukavasti. Sinänsä hyvä, sillä vaikka tosiaan tarkoitus on ihan parin kuukauden sisään vaihtaa siihen uusi kalustepeitteinen malli, on ihanaa, ettei tuo vanha aiheuta sen kummempia tuntemuksia. Varmaan menee kuitenkin yli joulun ennenkuin ylipäätään jaksan alkaa taas bookailla työmiehiä, myydä vanhaa laitetta ja kaikkea sitä säätöä, mitä siihen kuuluu.
Mutta katsokaapas, mikä ihanuus siinä seinää vasten köllöttelee! Se on keittiösaarekkeen päälle tuleva taso, ihaninta mahdollista kiveä – eli Karjalan punagraniittia.



Mitäs sanotte!? Ei paha – eikö vaan! Lattiakin näkyy (ja on likainen kuin mikä! :D) ja jotenkin tässä alkaa tajuta, miltä täällä sitten ehkä ihan pian jokupäivä näyttää.
Samalla voidaan tehdä tässä klassinen “etsi viisi virhettä” -leikki…
Jos nyt sivuutetaan ne asiat, jotka selkeästi on kesken ja hyväksytään, että takaseinä ei ole tilauksen mukainen, mutta siihen ei muutosta halutakaan (koska oikeasti tuo sävy sopii tosi hyvin) – niin mitkä on ne asiat, jotka on pielessä?
Tässä Mintun vastaukset:

  1. Missä on yksi kivitasoista? Ei kai keittiöallasseinälle tule valkoinen melamiini?
  2. Avohyllyjen on tarkoitus olla ihan aktiivikäytössä, koska kaappitilaa on vähennetty huomattavasti. Kuinka korkealle ylettyy 165 cm pitkä henkilö mukavasti ilman keittiötikkaita?
  3. Mites toi kaakelihomman yläreuna? (Itseäni häiritsevä asia näkyy vielä paremmin ihan ensimmäisessä kuvassa)


Tässä (erittäin huonolaatuinen) kuva Puustellin kanssa tehdystä suunnitelmasta.
Avohyllyistä kaksi alinta on tarkoitus olla allekirjoittaneen käyttökorkeudella. Ei nyt tarvitse alkaa halkoa hiuksia, mutta kuvassa (samoin kuin mittapiirroksissa) alimman hyllyn yläreuna on linjassa kaapiston alareunan kanssa. Valokuvasta näkee, että alin hylly on melkein kymmenen senttiä ylempänä kuin mikä oli alkuperäinen ajatus.
Kaakeleita ei kuvassa näy, mutta tuo pikkuriikkinen pykä-ero kaakelin yläreunan ja kaapin alareunan kanssa alkoi särkeä silmää niin paljon, että vaadin saada yhden kaakelirivin lisää edellisten päälle.
Ja se yksi onneton kivitaso. Se paukahti hajalle tiskialtaan reunan kapeasta kohdasta, kun sitä yritettiin nostaa paikoilleen.

Mutta siis tuo kivitaso on kertakaikkiaan niin ihana!!
Tiedän, että tuollainen näyttävä ja värikäs keittiötaso ei ole mikään suuri hitti, jos on aikeissa myydä asunto ja rahastaa remontilla. Nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että olen kuin kissa – kiinnyn reviiriini – ja tällä hetkellä toiveenani on, että saan asua tässä niin pitkään kuin mahdollista. Koko remontti ja kaikki ratkaisut on tehty vain sitä ajatellen, mitä minä toivon. Ajatella, miten ihanaa!

Tässä viimeisessä kuvassa näkyy, miten paljon tasapainoisemmalta kaakeliseinä näyttää, kun yläreunan linja ei katkea hullusti vajaan kaakelin kohdalta. Avohyllyjä saadaan siirrettyä samalla alemmaksi, kun alimman voi laittaa kokonaan kaakeloinnin päälle.
Olin super-yhteistyöhaluinen enkä vaatinut ylimmän hyllyn siirtämistä alemmaksi, koska sinne on asennettu pistorasiaa sun muuta, mikä olisi tehnyt hommasta erityisen hankalaa. Alimman hyllyn reunassa kulkee LED-lista ja sähkö siihen tulee viereisestä kaapista. Siksi tässä uuni on taas vaihteeksi pois paikaltaan.
En todellakaan aavistanut, miten älyttömän paljon duunia ja ihan silkkaa vahtimista tässä jää itselle, vaikka tilasin täyden palvelun “avaimet käteen” -ratkaisun Puustellilta. No, edelleenkin kaikki, mikä oikeasti on valmistunut, näyttää todella ihanalta ja tykkään tosi paljon!
Keittiöremonttisaagan seuraavassa osassa päästään kurkistamaan jo viittä vaille valmiiseen keittiöön ja kuullaan, miksi Minttu (“kovis-Minttu”) purskahti itkuun remonttiäijien läsnäollessa.
Instagramissa (@minnapaakkulainen) lisää aiheesta ja storyjen puolella videoita rempan etenemisestä!


Yksi asia, mitä kukaan ei kertonut – ja mitä itse en oikein hahmottanut – on keittiöremontin aiheuttama kaaos. Siinä vaiheessa, kun kävin työnjohtajan kanssa läpi homman eri vaiheita totesin ihan sivumennen, että kai se sitten on ookoo, että asun kotona koko ajan. Ei tullut mieleenikään, että miksi ei.
Kun sitten työt toukokuun lopussa alkoi, oltiin jo hyvän aikaa sitten siirrytty tekemään töitä kotikonttorilta. Mainitsin tästä työnjohtajalle ja hänen vastauksensa oli, että sehän on vain mukavaa
Mitä itse en tajunnut, että kaiken elämän – työn, vapaa-ajan ja levon – keskittäminen vain yhteen huoneeseen on suoraan sanottuna vähän haastavaa!
Yläpuolella olevassa kuvassa näkyy makuuhuoneeseeni muuttanut kissojen ruokintapiste (plus vessa..), mikro ja keittiötavaroita muuttolaatikoihin pakattuna. Väliaikaissijoituksessa wi-fi ja kylmäsäilytykseen hankittu laukku taustalla.

Aluksi kaikki tuntui ihan seikkailulta. Ihan kuin olisi camping-reissulla omassa kodissa. Kahvit sai keitettyä kätsysti piirongin päällä, kaurapuurot kypsyivät mikrossa ja muutenkin tuntui, että kivastihan tässä kaikki sujuu. Peetu opasti, kuinka kahvinkeittimellä voi keittää munia – mutta sen jätin kokeilematta!
Oven raosta huikkailtiin huomenet työmiesten kanssa ja muutenkin tuntui ihan jännältä, että makuuhuoneen oven tällä puolella oli minun työmaani ja toisella puolella heidän.

Elämä muuttui todellakin kompaktiksi.
Koska koko keittiö-olohuonetilan lattia hiottiin ja vahattiin, sieltä piti saada kaikki kalusteet pois. Se taas puolestaan tarkoitti sitä, että taloudessa ei moneen viikkoon ollut ainuttakaan pöytää. Kuvassa toisin sanoen esittelyssä etätyötoimistoni – ergonomian ja feng suin huipentuma kerrassaan.

Silloin, kun remontin ajankohta viime helmikuussa lyötiin lukkoon, ei ollut vielä pienintäkään aavistusta, että maailmanlaajuinen pandemia tulee muuttamaan elämän ja arkirutiinit aivan perusteellisesti. Oletin siis, että vietän pääosan valveillaoloajastani arkipäivisin toimistolla, niinkuin siihenkin asti. Näin käytettävissäni olisi ollut työpaikan jääkaapit, pakastimet, hellat sun muut.
Suunnittelin, että syön kaikki päivän ateriat officella ja vain viikonloppuisin turvaudun take away -muonitukseen ja ulkona syömiseen. No, ihan niin ei käynyt ja nykyään varmasti kaikki Foodoran, Woltin ja Uber Eatsin lähetit osaavat osoitteeni ulkoa… Oh well.

En ole mitenkään superpedantti järjestyksen suhteen. Tykkään, että paikat on kunnossa ja että on kivan näköistä, mutta vain aniharvoin oikeasti priorisoin tavaroiden sommittelua paikoilleen, jos jotain muutakin tekemistä on tarjolla.
Keittiöremonttikaaos oli jotain ihan muuta. Kertakaikkiaan.
Hermoille alkoi käydä niin se, että mitään ei löydä mistään kuin yksinkertaisesti sekin, että minne tahansa katseensa kääntää, on ruman ja sekasortoisen näköistä. Kirsikkana tietty vielä tietoisuus siitä, että jonkun on kaikki tuo saatava vielä paikoilleen.

Edes parvekkeelle ei päässyt pakoon kaaosta, koska sinne oli pistetty evakkoon asioita, joille muuta hajasijoituspaikkaa ei löytynyt.
Keittiöremontti alkoi tosiaan toukokuun viimeisellä viikolla. Alunperin ajatukseni oli tehdä näitä juttuja sitä mukaa, kun homma etenee, mutta sitten tuli elämä väliin.
Alunperin puhe oli, että remontti olisi juhannukseksi valmis, mutta olin henkisesti valmistautunut siihen, että varmaan se vähän venähtää. Nyt eletään jo syyskuuta ja voin kertoa, että keittiöremonttini ei ole vieläkään valmis!!
Saagan seuraavassa osassa lupaan kertoa vain positiivisia ja kivoja asioita – sekä fiilistellä, miltä tuntuu, kun unelmat alkavat muuttua todeksi. Oikeasti kaikki, mikä on valmistunut, on tosi ihanaa. Prosessi on vain ollut aavistuksen… miten sen nyt sanoisi… raskassoutuinen?


Vähän alkoi melkein huimata, kun tajusin, että nyt se on menoa. Kauan haaveiltu ja hartaasti suunniteltu projekti nimeltä keittiöremontti rysähti vihdoin käyntiin.
Heti alkuun täytyy tunnustaa, että en ihan tainnut kuitenkaan täysin tajuta, että kuinka valtavasta duunista tässä on kyse. Vaikka näin käsipuolena tein sekä Puustellin että remonttifirman kanssa täydellisen “avaimet käteen” -sopimuksen, itselle jäi kuitenkin aikas hurjasti tehtävää siitä huolimatta.
Kaikkein eniten aikaa vei kaappien tyhjentäminen.
Olen jo alkukeväästä alkaen karsinut kovalla kädellä kaappien sisältöä. Myyntiin ja kierrätykseen on mennyt kassitolkulla tavaraa mm. yllättävän runsaaksi paisunut käyttämättömien Tupperware-astioiden armeija. Kuivamuonakaappia (tai siis –kaappeja) olen tyhjentänyt ahkerasti sekä syömällä että heivaamalla menemään kaikkea parhaat päivänsä nähnyttä. Aikamoisia nostalgiahetkiä tyhjennyksen edetessä tuli vietettyä… Jalostajan pinaattikeittojauheen parasta ennen päivämäärä oli syyskuussa 1998 ja kolmen ananassäilykepurkin (omassa liemessä!) paketin kesäkuussa 2002. Molemmat ovat siis olleet matkassa jo, kun muutimme Suomesta tänne Ruotsiin! Oh my!!

Siitä huolimatta, että tein karsintaa mielestäni erittäin kovalla kädellä ja loppumetreillä apunani oli vielä armas tyttäreni, Karoliina “Marie Kondo” Joas, keittiöstä kertyi yhteensä kahdeksan (8) muuttolaatikollista kamaa ja lisäksi mm. parvekkeelle muuttaneet, aiemmin kylppärissä palvelleet vanhat Lundia-hyllyt toimivat astioiden hajasijoituspaikkana.
Parveke on muutenkin ollut tärkeä välivarastointipaikka. Mm. astianpesukone ja Karkin valtava nahkanojatuoli, joka edelleen asuu luonani, koska se on kissojen lemppari, saivat pakoilla remonttia partsilla.


Tyhjennyksen seuraavassa vaiheessa meni myyntiin vanha ruokapöytä ja tuolit (nyt vihdoin hankin sen pyöreän keittiönpöydän, josta olen haaveillut since forever!), lattialiesi, vanha kissojen raatelema sohva (meni jonnekin teinien hengausparatiisiin) ja umpeen jäätynyt ikivanha kaappipakastin.
Tässä vaiheessa tuli vähän outo ja haikea olo. En ole ikinä nähnyt kotiani näin tyhjänä. Siinä vaiheessa, kun käytiin sitä katsomassa, asunto oli vielä täynnä edellisen asukkaan tavaroita. Muuttopäivänä olin lastauspäässä – eli kämppä oli täynnä muuttolaatikoita, kun pääsin tänne asti.
Mutta sitten tuli into ja jännitys uudesta. Vain muutama viikko ja saisin nauttia uudenlaisesta avaruudesta ja toimivasta keittiöstä!


Eräänlainen before and after.
Vielä ei kovin hyvin näe, miten valtavasti pienen seinänpätkän poistaminen muuttaa tilaa avarammaksi, mutta tästä se lähtee!!

Työnjohtaja tarkkana ja aina tilanteen tasalla!


Kahden päivän työn tulos.
Vanha keittiö on vain muisto, seinä purettu ja keittiösaarekkeen paikka alkaa hahmottua. Tila tuntuu aivan valtavalta!

Hei, hei vanha keittiö!
Keittiöremonttisaagan seuraavissa osissa kurkistetaan millaista on elää kaaoksen keskellä, intoillaan uuden keittiön hahmottumisesta ja mitä tehdään, kun kaikki ei todellakaan mene niinkuin Strömsössä…

Old stuff