Month: November 2011

Marni ja H&M yhteistyömallisto – OMG!!

Tänään pärähti sähköpostiin tiedote, jossa kerrottiin, että H&M:n seuraava yhteistyömallisto tehdään italialaisbrändi Marnin kanssa. Olen jo moneen kertaan tunnustautunut vilpittömäksi henkkamaukan yhteistyömallisto-faniksi, joten mikäs sen mahtavampaa kuin päästä nauttimaan seuraavasta lanseerauksesta jo heti keväällä!!

Marni on tunnettu usein värikkäistä painokuoseista, ennakkoluulottomista kuosi- ja väriyhdistelmistä, sporttisista käytännöllisistä yksityiskohdista sekä designista, joka on kevyttä ja iloista. Aika vastakohta siis edelliselle niinikään italialaiselle yhteistyökumppanille Versacelle, jonka tunnusmerkki on lähinnä haastava seksikkyys.

Lanseerausvideossa näkyy ihanien vaatteiden lisäksi paritkin mielettömän hienot hopeanhohtoiset kengät…

Parista viime yhteistyömallistosta (Lanvin, Versace) olen hankkinut vain yhden juhlamekon, jota olen käyttänyt juuri sillä sesongilla. Marnin pääsuunnittelijan ja perustajan Consuelo Castiglionin H&M:lle suunnittelema mallisto vaikuttaa pahasti siltä, että siitä löytyy käyttökelpoista arkikampetta enemmänkin.

Mallisto saapuu myymälöihin ja nettikauppaan maaliskuun 8. päivä. Pitääpä merkata kalenteriin…

Korsettikuume

Jätin ostamatta Versace for H&M -malliston korsettitopin, kun ajattelin, että olen fiksu ja järkevä, enkä edes missään tapauksessa tarvitse sellaista… Epic fail! Nyt en mitään muuta enää mietikään kuin että on ihan pakko saada hieno ei-alusvaatteenomainen korsetti, jota vois kivasti käyttää pillifarkkujen ja pikkutakin kanssa, tai rönttöshortsien ja korkeiden korkojen.

Korsettikuumetta ei alentanut hiukkaakaan viime viikolla näkemäni intiimi näytös, jossa esiteltiin alusvaatemerkki Chambre Separéen ja pliseeraustaituri van Deursin yhteistyön tuloksia.

Upeat pliseeratut luonnosilkkiset korsetit on valmistettu perinteisellä korsettitekniikalla. Kaunokaiset tehdään käsityönä tilausteen perusteella ja täysin asiakkaan mittojen mukaan. Kyllä, kyllä täytyy myöntää, että mieli tekisi!

Ainoa hidaste onkin oikeastaan hinta. Eihän 4500 ,- kruunua nyt tietenkään ihan tajuttomasti ole käsintehdystä upeasta silkkikorsetista. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että pitäis olla vähän enempi sen tyyppistä menoa, että hankinta tuntuisi olevan edes perusteltavan rajoilla. Ihan toimistokäyttöön – etenkään konservatiivisessa saksalaisfirmassa – en tuota oikein osaa kuvitella. Vaikkei edes valitsisi tuota punaista.

Suklaapallot

Ihanaa ensimmäistä adventtia!

Vaikka eilinen auringonpaiste onkin muuttunut sateeksi ja myrskyä läheteleväksi tuuleksi, eikä kymmentä huitelevat lämpöasteetkaan paljon joulutunnelmaa lisää, voi aina aloittaa jouluun olennaisesti kuuluvan sokerishokkikäsittelyn. Superhelpot ja ah-niin-ihanat suklaapallot onnistuvat tumpelommaltakin leipurilta. Valmistukseen ei tarvita edes uunia!

Peetun perinteiset suklaapallot

100 g voita
1 – 1,5 dl sokeria
1 ruokalusikallinen vaniljasokeria
2 – 3 ruokalusikallista kaakaojauhetta
3 dl kaurahiutaleita
2 – 3 ruokalusikallista vahvaa kahvia

koristeluun raesokeria ja/tai kookoshiutaleita

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi. Muotoile mössöstä söpöjä palloja.

Kierittele lopuksi pallurat raesokerissa ja kookoshiutaleissa. Laita jääkaappiin jähmettymään ja varustaudu tikahtumaan sokerin yliannostukseen!

My favorite waste of time..

Varoitus, tämä postaus saattaa sisältää linkkejä, jotka johtavat henkilökohtaisen kokonaistehokkuuden romahtamiseen. 🙂

Joskus käy näin. On lauantai-ilta, kaikki täysi-ikäiset lapsoset riekkuvat tahoillaan ja bf on duunissa. Mintun sekä kivojen että …ttu-nämäkin-olisi-ihan-pakko-hoitaa -tehtävien todo-lista on … hmmm, käyttääkseni rippasen kulunutta sanontaa, se on “loputon”.

Jostain syystä asiallisten hommien hoitaminen ei voisi kiinnostaa vähempää. (no okei, kohta menen hakemaan puhtaat, kuivat pyykit pesutuvalta – siitä saa kai aika monta vuxenpoängia??).

Oikeiden tekemisten välttelemisklassiko on tietty aina ihan paras I can haz a cheeseburgare. Peetun vinkistä löysin todo-listan, jonka perusteella voin uskoa, että en ole hassut-kissa-hassuissa-kuvissa-addiktioni kanssa yksin… Itseasiassa koko I waste so much time -blogi on pääosin ihan käyttökelpoista nettihengailuviihdettä.

Mutta nyt on kyllä ihan pakko vinkata viimeisimmästä addiktiostani:

Cute boys with cats. Voiko olla mitään siistimpää? I say no more!

Eikä tarvitse tulla sanomaan, että en olisi varoittanut!

Edit: ihan melkein unohdin lisätä: Simon’s cat – ihan parasta!

TV:stä tuttu turkoosi mekko

Tätä nykyä meidän perheestä alkaa löytyä aika paljon vaatteita, joilla on tarina kerrottavanaan. Peetu löysi ultrasöpön turkoosin mekon viime viikonlopun VintageMall kirppikseltä. Mekko on ollut mukana Reuter & Skoog -komediasarjassa, jota näytettiin telkkarissa 1999 – 2000.

Mekko on ompelijan tekemä, joten siinä ei ole mitään materiaali- tms. lappuja. Luulisin kuitenkin, että se on jotain pellavasekoitetta, koska se on aika karhean ja ryhdikkään oloista matskua. Tuunailimme hiukan mekkoa ennen käyttöönottoa. Siirsin hihojen koristeena olevat pienet helminapit eteen. Kaksi lisänappia olivat todella tarpeen, koska Peetu ei halunnut käyttää mitään alustoppia ja alunperin pääntie oli tosi avara. Myös hihansuita muokkasin vähän rennommiksi.

Ja tältä näyttää lopputulos!

Turkoosi mekko pääsi tänään päälle, kun Peetu lähti aamupäivällä töihin Americanaan. Yritin kyllä kysellä, että eikös joku neuletakki tuohon päälle kumminkin, mutta ei kuulemma sovi tyyliin. Toisaalta lämpöasteita on ollut tänään melkein 10 (ja ihana auringonpaiste!!) – eli eiköhän sitä tarkene…

Mekon kanssa matsaa täydellisesti ihanat kisurajaukset silmissä. 🙂

  • mekko, 2nd hand
  • vyö, Gina Tricot
  • kengät, Skopunkten
  • kello, Zadig & Voltaire

Ja tässä vielä pätkä komediasarjasta, jossa ko. mekko on ollut mukana. BTW – kandee tsekata video etenkin, jos on Tupperware-fani (tai vihaaja…)! :DD

H&M kevät/kesä 2012

Kävin eilen H&M:n showroomilla tsekkaamassa ensi kevään mallistot. Etukäteen ajattelin, että näpsäisen vain pikaisesti pari kuvaa jutuista, jotka miellyttävät silmää, mutta jämähdin penkomaan tankoja melkein tunniksi. Niin paljon kaikkea kivaa, hauskaa, raikasta ja helposti garderobiin soljahtavaa löysin kuvattavaksi.

Tässä nyt fiilispohjainen top of the top kaikesta…

Vahvoja, puhtaita värejä – vihreää, sinistä, oranssia, keltaista, pinkkiä… Ja mieluiten isoina selkeinä pintoina sekä graafisina väriblokkeina asuissa – me likes big time! Värien lisäksi ihastuin monen vaatteen kohdalla varsin kiitettävän työstettyyn lopputulokseen ja räätälöidynomaisiin linjoihin. Liekö sitten trendsetteriksi julistetun Mad Menin ansiota vai mitä, mutta suuri osa Henkkamaukan ensi kevään mallistosta vaikuttaa hyvin ilahduttavan aikuiselta ja viimeistellyltä.

Värikylläiset kevättakit jatkavat samalla early 60’s -linjalla. Mintun ompelimossa on itseasiassa ollut todo-listalla jo varmaan pari vuotta (jep – toisinaan lead timet vähän levähtää käsiin…) kiva kevyt takki, jonka kaava on muokattu aidosta -50 ja -60 lukujen taitteesta peräisin olevasta kaavasta. Ehkä voisin tästä nyt saada ne loput inspiraation rippeet ja oikeasti saada aikaiseksi sen takin…

Asusteosastolla oli tarjolla paljon kirjekuorilaukkuja – ilmeisesti ihan arkikäyttöön tarkoitettuja, messeviä ketjukäätyjä ja hilpeän värisiä korokepohjakenkiä. Eniten innostuin kuitenkin läpinäkyvistä pleksikoruista ja aivan hillittömän kivoista musta-valkoisista creeperseistä. Itseasiassa hain tismalleen tuollaisia pleksirannekoruja aikoinaan Indiedaysin lanseerausbileiden mekon kaveriksi. Silloin kuvittelin poikkeavani mihin tahansa lähimpään glitteriin tai vaikka nyt sitten henkkaan ja poimivani mukaan vapaavalintaisen määrän halutun levyisiä kirkkaita pleksirannekoruja. Ihan niin ei käynyt. Pitkän ravaamisen jälkeen päädyin tyytymään Warehousen metallirannekoruun, mutta nyt olisi sitten sitä pleksiäkin tiedossa. 🙂

Kesäksi on varmasti taas puskemassa ikuiset afrikka-meksiko-olen-villieläin-tahi-intiaani -etnokuosit. Jotenkin kuitenkin hillitymmät aasia-etnoilut tuntuu paljon enemmän omalta jutultani. Kevyesti topattu takki ei nyt ole mikään stereotypia-aasialainen, mutta jotenkin tuo vesivärimäinen kuosi ja takin pumpulinpehmeäksi harjattu pinta tuo mieleen lapsuuden visiitit Tampereen ainoassa Kiina-kaupassa…

Kiina-henkeä löytyy ihanasti myös kauniisti haaleanpersikkaisessa holkkihihaisessa paidassa. Ryhdikkäänjämäkät metallikiiltoiset shortsit on taas ihan toisesta maailmasta. Jotenkin voisin kuvitella kuitenkin juuri tuon kaksikon päälläni. Sopivasti kontrastia pehmeän ja sievän ja kovan ja vaativan välillä. Metallic-trendi jatkuu erittäin vahvana myös kevätkaudella – ainakin H&M:n mukaan. Esillä oli tosi paljon kaikkia metallinhohtoisia vetimiä alkaen kevyesti metallinkiillolla pimpatuista neuleista aina kokonaan hopeisiin farkkuihin ja huippuna patinoidun kiiltävä pliseerattu hamonen (!!).

Läpikuultava sifonkinen, epäsymmetrisesti leikattu, vesivärikuvioitu liehupaita on ehkä kevätmalliston ykköslempparini. Tuo pitää mennä ehdottomasti katsastamaan heti, kun se tulee kauppoihin. Voisin niin nähdä itseni hulmuilevan tuo paituliini päälläni. Lisäksi vain mustat pillit farkut ja paidan alle Berliinistä hankittu harmaa tuubitoppi.

Hameet pitenevät myös Henkkamaukalla. Kunnon minaria on oikeastaan suorastaan vaikea löytää. Lyhyitä helmoja en nähnyt showroomilla kuin pari hassua trikooviritystä Divided-mallistossa. Aika ihanaa, jos totta puhutaan! Mikäli kaipaa enemmän paljasta pintaa sääriosastolle, voi aina kiskoa jalkaansa shortsit. Ja shortseja tuntuikin olevan tulossa kevääksi yhtä paljon kuin kaikenlaisia kivoja hameita.

Ihastuin ihan hillittömästi mustavalkoisiin raitaliehuhousuihin! Jämäkkä graafisuus ja hullunhauska rentous yhdistyvät näissä tosi kivasti – eikä vähiten kevyesti laskeutuvan materiaalin ansiosta. Jotenkin en kuitenkaan osaa kuvitella itseäni näitä käyttämään. Ennemminkin pöksyt ovat jonkun ccolin Auroran heiniä. Vaan eihän sitä tiedä, miten mieli muuttuu kun päästään kevääseen… 🙂