Month: August 2017

[mittaustagi]
Kaupallisessa yhteistyössä – Ellos.

Ei ole kauaakaan, kun kehuskelin työkaverini kivaa asua ja hän kertoi tilanneensa sen Ellokselta. Molemmat todettiin yhteen ääneen, että joskus 90-luvulla Elloksen katalogi oli suosikkilukemistoa ja juhlapäivä, kun sinne sai tehdä tilauksen. Sitten se jäi jotenkin vähän unholaan ja kolleganikin oli ihan sattumalta päätynyt Elloksen nettikauppaan. Yhteen ääneen päiviteltiin, että miten sitä onkaan unohtanut, kuinka kivoja vaatteita sieltä löytyy. Niinpä olinkin aivan superiloinen, kun minua pyydettiin mukaan Elloksen denim-kampanjaan.
Valitsin muutaman asukokonaisuuden, joiden kaikkien ydin on farkut. Koska itselläni on sellainen tilanne, että pähkäilen harva se viikko työpukeutumisen kanssa, halusin toteuttaa sellaisia lookeja, jotka toimisivat hyvin myös officella.

Muistatteko vielä bootcut-malliset farkut? Nuo naisvartaloa kaikkein eniten imarteleva malli on tehnyt varovaista paluuta mainstream -farkuiksi jo muutaman sesongin. Olen katsellut niitä sillä silmällä, mutta päätynyt kuitenkin aina turvallisesti pilleihin.
Nyt tilasin Elloksen oman malliston Nora-farkut – enkä voisi olla tyytyväisempi! Rakastuin palavasti bootcut-puntteihin heti ensi sovittamalla. Niin ihanan naiselliset, mutta kuitenkin vähän rokut!


Bootcut-malli toimii aivan täydellisesti pienten korkojen kanssa. Tuntuu aivan kuin meikäläisen pätkäjalkoihin olisi tullut kilometri lisää pituutta.
Halusin tämän farkkumallin kanssa ehdottomasti jonkun leikkisän naisellisen yläosan. Olen vältellyt varsin tehokkaasti nyt niin trendikästä röyhelövillitystä, mutta Elloksen oman malliston laivastonsininen Florence-sifonkipaita suorastaan huhuili nimeäni. (Ja muuten myös työkaverini nimeä, sillä hän oli heti paidan nähdessään sitä mieltä, että tilaa tismalleen saman itselleen! :D)

Toinen kokonaisuus toimistolle on sieltä rennoimmasta päästä ainakin oman skaalani mukaan. Elloksen oman malliston Hanna Boyfriend -farkut on todella poskettoman ihanat päällä. Melkein jopa niin mukavat, että vähän muodollisempiin työvaatteisiin tottuneelle tulee hiukan wild ‘n’ crazy -olo.
Välillä on kuitenkin sellaisia päiviä, kun ei ole tärkeitä palavereita eikä asiakastapaamisia – ja silloin voi hyvin heittäytyä vielä piirun verran rennommaksi. Sen verran olen kyllä konservatiivi, että jos laitan poikkeuksellisen rennon alaosan toimistolle, pitää yläosan olla vastaavasti varsin skarppi.

Elloksen oman malliston Jenny-jakku on just sopivan asiallinen vastakohta rennoille farkuille. Se täytyy kyllä sanoa, että oli jakkua tai ei – boyfriend-tyyppisiä farkkuja en kyllä laittaisi toimistolle kuin perjantaisin ja kun muutenkin tiedossa olisi erityisen rentohenkinen päivä. Ja sanomattakin on selvää, että mitään trendi-rikkinäisiä farkkuja en voisi kuvitellakaan officelle. 🙂
Tässä samalla pitää antaa ihan erityiset kehut Elloksen nettikaupalle. Olin todella positiivisesti yllättynyt, kun sain Elloksen pakettini. Sen lisäksi, että kaikki tilaamani vaatteet olivat tosi kivoja myös sellainen yksityiskohta kuin että jakku oli pakattu tosi laakeasti niin, että se ei vaatinut kuin pienen ripustuksen ollakseen siistissä käyttökunnossa. Tosi tärkeä juttu, sillä tuhannen rypyssä olevia jakkuja on niin tosi hankala yrittää saada silitettyä siistiksi!

Kolmas toimistofarkkuasuni on ehkä kaikkein klassisin näistä kolmesta.
Keskisiniset Bella ankle-farkut on periaatteessa vajaamittaiset, mutta allekirjoittaneen pätkäsäärien kanssa ne on juuri sopivasti nilkkapituiset. Sikäli kätevää, että kerrankin puntit ovat juuri hyvän mittaiset!
Denim on Bella-farkuissa jykevämpää kuin muissa valitsemissani. Vähän mukana on toki myös elastaania, mutta tykkään kovasti myös tuollaisesta klassisen tukevasta materiaalista.

Hyvät keskisiniset suorapunttiset perusfarkut saavat kaltaisensa kaverin ihanasta vaaleansinisestä pellavakauluspaidasta. Paitakin on niin hyvä lisä työvaategarderobiin kuin vain voi olla!


Normaalisti en käytä kovin paljon farkkuja toimistolla, mutta vaikuttaa vähän siltä, että tämän kolmikon kanssa siihen on tulossa selkeä muutos!
Elloksen mahtavaan farkkuvalikoimaan pääsee tutustumaan täältä.


Tänään esittelyssä yksi harvoista tämän kesän aleista tekemistäni hankinnoista. Olin jo vähän sitä mieltä, että jätän aleostokset kokonaan seuraaville sesongeille. Pikkuhiljaa sitä alkaa ymmärtää, että aina ei tarvitse olla ostamassa uutta – “shoppailu” omassa garderobissa voi sekin olla tosi antoisaa.
Mutta sitten tuli se hetki, kun puhelimeen alkoi plingahdella alennusmyyntien loppurysäyksistä muistuttelevia viestejä. Muhkeat prosentit pois jo valmiiksi alessa olevista tuotteista houkutteli tekemään pienen visiitin nettikaupoissa. Lindexillä tuli vastaan ihana kaksikerroksinen tummansininen hame, jota en sitten pystynytkään vastustamaan.

Lindexiltä on tullut viimeaikoina tehtyä muutenkin yllättävän kivoja löytöjä. Etenkin sellaisia aikuiselle töihin sopivia simppeleitä käyttövaatteita tuntuu olevan hyvin valikoimissa. Tykkään kovasti heidän preppystä Holly & Whyte -linjasta – melkein kaikki Lindex-hankintani on just tuosta mallistosta. Niin myös uusi hieno brodyyrireikäpitsihameeni.
Pidän hameesta tosi paljon, mutta nyt on alkanut hiukan arveluttaa – onko se ihan liian tyttömäinen?


Ajattelen yleensä tyyliäni niin, että sekoittelen mielelläni erilaisia elementtejä, maskuliinisia, feminiinisiä, klassisia, nuorekkaita, sofistikoituneita ja rouheita. Tyttömäinen ei ole adjektiivi, johon samaistun – vaikka ei se ihan täysin vieraaltakaan tunnu.
Printtiteeppari tuo kokonaisuuteen hiukan rouheutta, mutta tennarit ehkä hiukan yllättäen vain alleviivaa tyttömäistä nuorisofiilistä. Sinänsä se ei ole paha, mutta en halua näyttää siltä kuin epätoivoisesti tavoittelisin nuorekkuutta. Paino tosiaankin sanalla “epätoivoinen”.

Ehkä tämäkin on vain yksi niitä asioita, joissa oma mielipide ratkaisee. Jos tykkään hameesta ja tunnen oloni siinä kotoisaksi, ei kai ole mitään syytä miettiä, onko se liian tyttömäinen vai ei.
Toisaalta olin ajatellut, että tuosta tulisi hyvä vaate toimistolle, mutta siellä jos missä, haluan välttää antamasta infantiilia kuvaa itsestäni. Tiettyinä päivinä voin valita töihin hyvinkin rennon asun, mutta lapsekkaan söpöä en koskaan.

Täytyy nyt kyllä tosiaankin miettiä hamosen kohtaloa. Takaisin Lindexille tuollaista sataan kertaan alennettua vaatetta ei tosiaankaan voi enää palauttaa. Kysymys ei ole myöskään hinnasta – maksoin alunperin noin 50 euron hintaisesta hameesta alle 10 euroa – joten mistään suuresta taloudellisesta uhrauksesta ei ole kyse.
Nykyään vain ärsyttää enemmän ja enemmän, jos vaatekaapissa on asioita, joita en ikinä käytä – ja joille on vaikea myöskään keksiä mitään järkeviä potentiaalisia käyttötilanteita. Esmes niiden muutamien omistamieni juhlavaatteiden käyttöaste ei huoleta tai ärsytä – ne on valittu niin, että ne saakin roikkua kaapissa käyttämättöminä välillä pitkäänkin.

Uusi hameeni on todella tyttömäinen – siitä ei pääse mihinkään. Nyt kysymys onkin, onko se liian tyttömäinen vai saisiko tuosta vielä hyvän työhameen.
Vielä tähän aikaan vuodesta sitä on vähän aikaista ajatella mustia sukkiksia, mutta niiden, mustien kenkien ja mustan neulepaidan kanssa hame voisi olla hyvinkin ziljoona piirua asiallisempi ja aikuisempi. En siis menetä vielä toivoa, kyllä me siitä vielä hyvä työhame saadaan!

  • jakku, Monki
  • t-paita, Black Book
  • hame, Lindex
  • tennarit, Adidas
  • laukku, Michael Kors
  • aurinkolasit, Dior


Loma-aika on ohitse ja nyt on hyvä hetki palata myös lounasruokailujen kanssa ruotuun. Niin ihanaa kuin ulkona syöminen onkin, se tulee pidemmän päälle tosi kalliiksi ja näkyy kyllä vyötärölläkin, vaikka miten yrittäisi valita välillä sen kevyemmän vaihtoehdon.
Itse säästän mielelläni lounailut ravintolassa johonkin erityiseen hetkeen. Sellaiseksi tosin lasketaan vähän pienempikin happening – esim. se, että työkaveri unohti oman lounaslaatikkonsa eteisen piirongin päälle, on ihan validi syy.

Tästä eteenpäin on kuitenkin ohjelmassa ensisijaisesti itse tehty, herkullinen, ravinteikas, kasvispainotteinen arkiruoka. Tagin “Lunchlåda” alta löytyy kaikki aikaisemmat reseptit. Tuota linkkiä käytän itsekin, kun mielikuvitus kokkailujen suhteen on hiipunut.
Syyskauden ensimmäinen virallinen arkiruokalounas on ihanasti inkiväärille tuoksuva ja maistuva, uunissa yhdessä kesäpunasipulien kanssa paahdettu parsakaali ja mehevästi tomaattinen, soijapavuilla pimpattu couscous.

INKIVÄÄRIPAAHDETTU PARSAKAALI JA TOMAATTICOUSCOUS
(2 annosta + 2 – 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

  • 500 g tuoretta parsakaalia (2 x varsi)
  • 250 g soijapapuja (pakastepkt)
  • 4 – 6 kesäpunasipulia (siis sellaista sipulia, missä on ne varret jäljellä – on mielestäni miedomman makuista)
  • noin 1/2 peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä (inkiväärifanit voi laittaa vähän enemmänkin!)
  • 1/2 dl oliiviöljyä
  • 4 dl couscousia
  • 4 dl vettä
  • 1 kasvisliemikuutio
  • 1/2 purkkia öljyyn säilöttyjä aurinkokuivattuja tomaatteja (n. 100 g)
  • 2 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
  • 3 rkl tomaattipyrettä
  • 2 limettiä
  • suolaa
  • pippuria myllystä
  • paahdettuja soijapapuja tai edamame-papuja ripoteltavaksi annoksien päälle

Valmistus:

  • Ota soijapavut sulamaan ja laita uuni lämpiämään 225°C asteiseksi. Pellin voi hyvin jättää uuniin lämpiämään.
  • Kuori parsakaalin vartta ohuesti kuorimaveitsellä ja leikkaa kannasta ohut pala pois. Leikkaa parsakaalit pitkittäin noin 4 osaan.
  • Kuori ja raasta inkivääri. Kuori myös sipulit ja leikkaa lohkoihin.
  • Sekoita raastettu inkivääri oliiviöljyyn ja mausta suolalla sekä tuoreena rouhitulla mustapippurilla.
  • Levitä parsakaalit ja sipulilohkot pellille ja laita uuniin noin 5 minuutiksi.
  • Pirskottele inkivääri-oliiviöljyseos parsakaalien ja sipulilohkojen päälle ja laita pelti uuniin vielä noin 10 minuutiksi.
  • Keitä vesi ja sulata kasvisliemikuutio siihen. Sekoita liemeen myös tomaattipyree. Ota kattila pois levyltä ja sekoita mukaan couscous. Anna muhia kannen alla noin 5 min.
  • Pilko aurinkokuivatut tomaatit ja sekoita couscousiin yhdessä soijapapujen ja öljytilkan kanssa. Tarkista maku.
  • Leikkaa lime lohkoiksi tarjoile annosten kanssa.
  • Suolaiset, paahdetut soija- tai edamamepavut sopivat hyvin annosten päälle.

Olen ollut viimeaikoina ihan hulluna kaikkiin uunissa paahdettuihin kasviksiin ja juureksiin. Peetu laittoi jo alkukesästä erilaisia komboja, välillä juureskimaraa fetajuustolla ja nektariineilla höystettynä, välillä rapsakkaa kukkakaalia salaatin kyytipojaksi. Ja kaikkea siltä väliltä.

Ihastuin helposti valmistuviin kasviksiin niin paljon, että teen niitä nykyään vähän harva se päivä. Annosten pakastamista en ole kokeillut – jotenkin tuntuu, että se ei olisi niin hyvä idea – mutta seuraavan päivän lounaslaatikossa uunissa paahdettu parsakaali ja tomaatticouscous pärjää oikein mainiosti. Couscous on jopa maukkaampaa kuin heti nautittuna eikä parsakaalin tai sipulinkaan rapsakkuus kärsi mitenkään erityisesti.
Vegaaneille vielä sellainen vinkki, että jos hakusessa on jokin mukavasti rapea, suolainen ja ihanasti vähän rasvainen asia, jota voisi ripotella salaattien ja keittojen päälle pekonilastujen tapaan, niin paahdetut soija- ja edamamepavut toimivat tuossa tehtävässä täydellisesti!


Tiedän, että olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon taas: miten taas voi olla perjantai!? Tuntuu kuin elämä olisi pelkkää maanantaita ja perjantaita… Sikäli ihan loogista, että tuntuu kuin koko kesä olisi ollut vain yhden naurettavan viikonlopun mittainen.
Tänään aamulla heräsin jo ennen herätyskellon soittoa siihen, että sade ropisi peltisiin ikkunalautoihin. Pikkuisen raollaan oleva ikkuna takasi sen, että mekkala saavutti sikeämminkin nukkuvien korvat.
Laitoin toimistolle päälle pitkähihaisen silkkipuseron (ihana, ihana uutuus garderobissani! Yritän saada otettua siitä kuvia asap!) – en edes muista, milloin viimeksi olisin käyttänyt muita kuin lyhythihaisia paitoja. Sateinen aamu tuntui niin syksyiseltä, että olin valmis antamaan periksi; elokuuta on vielä viikon verran jäljellä, mutta kesä on nyt loppu.

Ilmeisesti puoli Suomea on ollut tänään vähän samanlaisissa fiiliksissä, sillä Instagramin feedini on ollut täynnä “kesä on ohitse” ja “syksy on täällä” -tyyppisiä postauksia.
Juuri nyt tätä kirjoittaessani olen kyllä valmis pyörtämään omat tämän aamuiset ajatukseni – keli kirkastui heti puolenpäivän jälkeen ja perjantainen alkuilta on ollut erittäin lämmin ja aurinkoinen. Eli sikäli olen edelleen sitä mieltä, että nyt ollaan loppukesässä eikä alkusyksyssä.
Yksi tärkeä vuosittainen loppukesän perinne on vielä sekin tulossa. Tukholman muotiviikko on vasta ensi viikolla ja oma syksyni ei kyllä oikein voi alkaa ennenkuin se on ohi. Tosin tänä vuonna oikeisiin töihin liittyvät asiat pitävät sen verran kiireisenä, että en ole pystynyt bookaamaan kuin muutaman näytöksen – mutta paljon parempi ja hauskempi sekin kuin ei mitään.

Jo aamun sateessa töihin pinkoessani päätin, että tänään haluan laittaa tänne blogiin yhden tämän kesän suosikkiasuistani. Kuvat on ottanut bestikseni Tinni, kun olimme matkalla nauttimaan Grand Hotellin ihanasta smörgåsbordista.
House of Dagmarin neulehame on oikeasti putkimekko, mutta sen jälkeen, kun hoksasin, että sitä voi hyvin käyttää hameena, siitä on tullut yksi luottovaatteistani. Putkimekolle ei nyt suoraan sanottuna ole niin paljon käyttötilanteita nykyisessä elämässäni, mutta pohjemittaiselle kivalle hameelle sitäkin enemmän.
Korallit, valkoiset, mustat ja harmaat raidat rytmittävät raikkaasti kolmesta erilaisesta ribbineuleesta toteutettua vaatetta. Olen aivan vakuuttunut, että sopivasti asustamalla tuon kanssa ollaan kavereita vielä pitkälle syksyyn.

Grand Hotellin lounaalla oli mukana myös ihana rakas kummityttöni. Hän sai virallisen “ooo, oot niin upea – saanko ottaa susta kuvan mun blogiini” -käsittelyn… Sellaista se on, kun kummitäti on bloggari! 😀


Tinni oli tilanteen tasalla ja ikuisti puoliväkisin toteutetun kuvaussession.



Pepin asusta ei ole sen tarkempaa tietoa, mutta allekirjoittanut meni näillä:

  • liuhupaita, Lindex
  • hame, Dagmar
  • sandaalit, Clark’s
  • laukku, Botkier
  • arskat, Dior
  • kaulakoru, Ideakoru (saatu)


Viikon smoothie is back!
Tällä kertaa herkutellaan ihanan samettisella vihersmoothiella, jonka voi valmistaa joko kylmäksi keitoksi tai hiukan enemmän vettä lisäämällä terveyspommi-smoothieksi. Itse halusin vaihteeksi vähän lusikoitavampaa syötävää.
Vitamiineja, kivennäisaineita, hyviä rasvoja, kuituja ja runsaasti proteiinia sisältävä Avokado-kurkkukeitto toimii loistavasti lounaana tai ruokaisampana välipalana. Sen voi hyvin valmistaa vaikka jo edellisenä iltana ja ottaa tiiviissä purkissa mukaan töihin tai muihin menoihin.

AVOKADO-KURKKUKEITTO
(yksi reilu annos)
Ainekset:

  • 1 pienehkö kurkku
  • 1 kypsä avokado
  • 1 pieni salottisipuli
  • 1 dl kurpitsansiemeniä
  • 1 limetin mehu
  • pieni kourallinen baby pinaattia
  • pieni kourallinen tuoretta basilikaa
  • hyppysellinen valkopippuria
  • ripaus cayennepippuria
  • ripaus suolaa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 – 2 dl vettä

Valmistus:

  • Huuhtele kurkku ja pilko muutamaan osaan. Kuori avokado (poista kivi) ja salottisipuli. Sipulia voi myös vähän pienentää.
  • Laita kaikki ainekset blenderiin ja huruttele tasaiseksi.
  • Hyvä keitto tulee, kun laittaa noin 1 dl vettä. Smoothieen voi laittaa maun mukaan enemmän.

Old stuff