Month: November 2012

Tämän juhlasesongin pukeutumishuolet on nyt suunnilleen ratkottu. Hetken jo olin täysin panikointivalmis. On nimittäin aika yllättävän vaikeaa löytää 1 – 2 “kivaa monikäyttöistä biletoppia”, vaikka miten olisi liikkeellä kaikki käy -asenteella. Aina sitä kuitenkin jossain takaraivossa lymyilee alitajuinen ajatus siitä, millaista tyyliä on etsimässä.

Koska Beyond Retron synttäreiltä ei löytynyt sopivaa toppia, päädyin taas laukkaamaan läpi hinta-/laatu-/todennäköisyyssuhteessa lupaavimmat putiikit – eli Monkin, Weekdayn, Zaran, Åhlénsin, Lindexin ja H&M:n. Monta melkein kivaa osui kohdalle, mutta Zarasta löytyi viimein kaksi ajattelemiini kombinaatioihin sopivaa biletoppia.

 

 

Kermanvalkoinen hihaton toppi on aavistuksen läpikuultavaa sifonkimaista materiaalia. Koko jutun juju on pääntietä kiertävä koristekivirivistö. Tykkään ihan mielettömästi tuosta pääntien koristeesta! Kivet ovat ihanalla tavalla vähän himmeästi kiiltäviä ja tumman meripihkan sävy sopii luonnonvalkoisen kanssa yhteen aivan täydellisesti.

Sen sijaan en ollut aivan varma tuosta vyötäröä kiertävästä kuminauhasta. En oikein osaa käyttää vaatteita, jotka korostavat olematonta vyötäröäni. Karkin mukaan malli on kuitenkin hoikentava ja nuorekas (molemmat taikasanat!! Haha!), joten päätin, että annan topille ainakin mahdollisuuden.

 

Toinenkin toppi löytyi Zarasta.  Näköjään olen onnistunut jossain vaiheessa deletoimaan sen kuvan, jossa ihana musta pitsitoppi näkyy kokonaan. Oh well. Tärkeintä tuossa on eniveis kaunis musta pitsi – muuten malli on aika perus: vyötäröltä vähän istuva ja helmasta levenevä normi-Zara-malli. Tämän topin olisi tarkoitus päätyä päälle vielä tänä iltana, joten eiköhän siittä saada vähän parempaakin kuvaa.

Toppien alaosaksi olen ajatellut yhdistää garderobista jo valmiiksi löytyvät kultagabardiini-housut ja mustan nahkahameen. Kumpikin toppi käy kummankin alaosan kanssa, mutta fiilis vaihtelee aika reippaasti eri kokonaisuuksissa. Hyvä niin. Asusteet ja kengät + laukun ajattelin kalastella kutakin tilaisuutta varten ihan omasta garderobistani.

Pikkulisukkeeksi hankin vielä kultaista glitterikynsilakkaa.

Oikeastaan tarkoitukseni oli hankkia tuon saman merkin (Ciaté) Caviar Manicure -kynsilakkasetti. Valitettavasti jäljellä oli vain hyvin monivärisiä vaihtoehtoja, joiden aika kummalliset sävyt eivät olisi sopineet suunniteltuihin asuihini eikä kyllä miellyttänyt silmääkään. Päädyin siis klassiseen kultahileeseen – aina passeli vaihtoehto pikkujoulukynsille.

Eilen illalla juhlittiin Beyond Retron Tukholmaan muuton 7 v. synttäreitä. Järkyttävästä räntä-/vesi-/jäähyhmäsateesta huolimatta paikalle oli saapunut kiitettävä määrä porukkaa. Bileitten kunniaksi putiikissa oli hyviä tarjouksia ja kaikille halukkaille tehtiin vintage-henkisiä meikkejä ja kampauksia.

Ulkoilutin uutta, fantastisen ihanaa Olympus PEN Lite E-PL 5 -kameraani (saatu blogin kautta) juhlissa – ja kuvasatoa tuli sen verran, että en oikein kyennyt karsimaan.  Aivan käsittämättömän paljon parempia kuvia saa otettua tuollaisella hyvällä kameralla tällainen manuaaleja ymmärtämätön kuvausjunttikin.

Piti lähteä synttäreille Karkin kanssa, mutta ärhäkkä syysflunssa kaatoi tytön sänkyyn. Ajattelin vain ihan nopsasti tsekata, josko synttärialea hyödyntämällä löytyisi jotain kivaa biletoppia/-mekkoa ylihuomisen juhliin. Vintage-kampausnurkkaus näytti kuitenkin niin houkuttelevalta, että en malttanut jättää väliin.

 

Aika harvoin sitä voi istahtaa spontaanisti kampaamon tuoliin ja ilmoittaa, että haluaisin näyttää Brigitte Bardotilta.

 

Meikkaupisteelle oli paljon pidempi jono kuin kammattavaksi, joten sen päätin jättää väliin. Hiukan kyllä houkutti hankkia myös Brigitte Bardotin meikki. No ehkä se olis ollut vähän too much, kun en kuitenkaan ollut menossa mihinkään.

En edelleenkään ole mikään pro peilin kautta kuvaamisessa, mutta hienosta Brigitte Bardot -hässäkästä ei nyt ole muita kuvia. Kyllähän näistäkin nyt vähän selkoa saa… Ja samalla vauhdilla kuvasin myös keskiviikkoisen toimistoasuni. Hunterit tosin kuuluu osastoon työmatka-asu.

 

 

 

 

  • neulepaita, Monki
  • kauluspaita, Viktor&Rolf for H&M
  • farkut, Acne
  • saappaat, Hunter
  • kaulakoru, H&M
  • kamera, Olympus

 

Mutta siis – pikkujouluasua olin synttäreillä metsästämässä. Kaoottinen mä-en-löydä-mitään -angsti ei sentään johtanut amerikkalais-kitchin joulunalleneuleen hankintaan. Paljetteja ja muuta kimallusta löytyi kuitenkin ihan kiitettävästi.

 

Monta kivaa toppia tuli kokeiltua – ja yhdet huikeat paljettiset bermuda-shortsitkin kannoin sovitukseen. (No luulin tietty, että kysymyksessä on puolihame – bermuda-shortsit on nyt vaan ihan liian too much, paljettisena tai ei…). Eli kauppoja ei nyt valitettavasti tällä kertaa tullut.

Lähteissäni bongasin vielä pari kaunista hymyä kameraani.

 

Tällaisia uskomattoman hurmaavia nuoria miehiä parveilee usein näissä täkäläisissä fäshion-tapahtumissa. Miksiköhän heitä tulee niin kovin harvoin ikuistettua kameran muistikortille?

Tiedän, että olen erittäin altis mainonnalle. Rakastan hyviä mainoksia, fiksua ja kivaa markkinointia – enkä pode huonoa omatuntoa siitä, että vaihdan mielipiteitäni, jos siltä tuntuu.

Silti en todellakaan osannut odottaa, että vain yksi ainokainen mainosvideo saisi aikaiseksi niin totaalisen takinkääntämyksen. Suoraan inhoa lähestyvästä väheksynnästä himotuimmaksi halujen kohteeksi. Näin kävi, kun katsoin järkyttävän ihanan Elin Klingin (taidan olla vähän rakastunut… <3) tähdittämän Louis Vuitton Mini Bags -videon.

Tähän asti Luikkarit ovat lähinnä aiheuttaneet pahoja lähiö-viboja… En tiedä miten on muualla, mutta täällä Tukholmassa eri kokoiset ja malliset Vuittonit ovat etenkin “lähiö-muijien” suuressa suosiossa. Siis en nyt halua kuullostaa (liian) elitistiseltä, mutta sekä aitoja että kopioversioita aiheesta pyörii kaupungilla niin paljon, että vähemmästäkin menee maku.

Mainoksen voima on ihmeellinen! “Play again” -nappia painaessani tuskin edes muistan, että olen joskus suhtautunut nihkeästi jopa klassiseen LV-logoon…

Suloiset laukkuihanuudet on tulossa kauppoihin vasta kevätsesongille – eli joulupukin listalle tuo ei vielä ehdi. Toisaalta ihan hyvä, että ehtii vähän säästää. Tai oikeastaan vähän enemmän, sillä jo nyt on sellainen olo, että yksi malli ja yksi väri ei riitä mihinkään.

Hyväntekeväisyysteepparit eivät tosiaankaan ole mikään järin uusi keksintö. Jostain syystä niistä on aika vaikea innostua, vaikka asia olisi kuinka hyvä ja paitakin ihan siedettävä. Yleensä hyväntekeväisyyspaita päätyy sinne vaatekaapin pimeimpään nurkaan, ei-koskaan-käyttöön-päätyvien-mökkipaitojen kanssa samaan pinoon. Nudie on kuitenkin onnistunut toteuttamaan Amnestyn kanssa yhteistyössä sarjan todella makeita t-paitoja, joiden hankkiminen tuntuu haluttavalta muutenkin kuin hyväntekeväisyysmielessä.

Paitojen printit on peräisin kilpailusta, johon kuka tahansa saattoi osallistua. Kuvituksen teema on EMPOWERMENT. Raadin valitsemat printit päätyivät paitoihin asti. Tässä Mintun lempparit – kelpuuttaisin garderobiini näistä minkä tahansa!

 Ieuan Jones “My design is about a choice we make, in more developed and secure environments. The slogan ’truth or dare?’ embodies this choice: do we merely accept the truth that violence, hatred and ignorance exists? Or do we dare to change this through not only empowering others, but giving them the resources to empower themselves?”*

 Lars Holmberg “Many of us possesses the ability to take the power back from what has been written, from the system of rules, and reveal to others the enourmous amount of creative power such understandment mean.”*

Lina Brandt ”With my contribution I want to cure the world from injusticeness by adding more empowerment to it every day. Empowerment is the medicine for an unfair world.”* 

 Niclas Franzén “I think Education is the way forward for everything not just a way out of poverty but also the way forward for all problems in society may it be sexual or ethnical rights. Education is what is important to me so thats my main message with my print, in my mind I had a kid starting to learn the alphabet with the idea the more you learn the more empowered you will get. The path to a better world does not come through us but through our children.”*

10 euroa kaikista myydyistä t-paidoista menee Ruotsin Amnestylle. Hyvä diili!

Kuvat ja *-lainatut tekstit: Nudie

 

Päätin, että kamala marraskuinen sadesöhrytuulikeli on just sopiva syy ottaa kivat vaihtokengät toimistolle. Kuka sitä nyt muutenkaan Huntereissa olisi kahdeksaa tuntia sisätiloissa? Eli koska jokatapauksessa oli pakko ottaa mukaan vaihtojalkineet, tuumasin, että laitetaan sitten kunnon korot. Eipä sitä töissä tule muutenkaan niin kovin pitkiä matkoja käveltyä – ainakaan näissä nykyisissä duuneissani (toisenlaisiakin on koettu..), joten korot ovat ihan paikallaan. Samalla saa edes pienen glamourin vivahteen tähän – sanonko suoraan – rasittavan ällöttävään pimeyteen!

Ja onhan se kuitenkin sekä kansan- että henkilökohtaistaloudellisesti kannattavaa saada enemmän käyttöä alunperin juhlatyyppiseen meininkiin tarkoitetuille kengille.

BTW – syksystä, pimeydestä ja sateesta tuli mieleeni, että chattailin tänään lounastunnilla edelleenkin Filippiineillä viihtyvän Peetun kanssa. Neito vaan siellä kuittaili makailevansa aurinkopetissä – ja että kylläpäs onkin ihanaa, kun lähibaarin ilmainen wifi ulottuu sinne asti. Ja että seuraavaksi ohjelmassa on ilmeisesti PADI Divemaster -kurssi. Järkisyitä kurssille osallistumiseen oli monia (“sitten voisi tehdä Australiassa hommia Divemasterina“…), mutta täytyy sanoa, että äiskän sydän suli siinä vaiheessa, kun tyttö tuumasi, että “kyllähän KAIKKI haluaa olla merenneitoja!“…

Mutta takaisin siihen maanantaiseen toimistoasuun, joka ei juuri tarjonnut merenneitosävyjä – vaan tuttua mustaa, valkoista ja harmaata.

 

 

 

 

  • hame, H&M
  • neuletakki, Lindex
  • t-paita, H&M
  • kengät, DinSko
  • kaulakoru, Kookai (tuunattu)

Nyt pitäis vielä uskaltautua tuonne sateeseen ja ruokaostoksille. Ush!

Old stuff