Tag: Techno Fashion


Tähän on tultu. Minä, joka inhosin sykemittareita ja ylipäätään kaikkea liian yksityiskohtaista suorituksen ja oman kropan impulssien mittaamista olen koukuttunut älykellooni!
Olen aina halunnut liikkua sillä asenteella, että se on minusta hauskaa ja tavoitteena on ainoastaan ja vain voida hyvin. Kaikki maratonitkin (kyllä, peräti neljä – hör och häpna!!) juoksin, koska tykkään häppeningeistä ja pitkän matkan juoksutapahtumissa on yleensä ihan festaritason meininki, bonuksena kiva yhteishenki osallistujien kesken. Aerobicit aikoinaan korvasi pikkulasten äidille pois jääneet tanssit Tampereen yöelämässä.
Mittaamisen hauskuutta en ole oikein koskaan sisäistänyt. Tai ajanoton kyllä – menikö samaan lenkkiin tällä kertaa sama vai eri aika kuin viimeksi. Samoin maraton-aikoja on tullut vertailtua ja aikoinaan jonkinlaisia vaatimattomia tavoitteitakin tuli asetettua.
Sen sijaan omien elintoimintojen mittaamista en ole oikein koskaan – ainakaan näin harrastelijatasolla – ymmärtänyt. Jotenkin tuntuu, että siinäkin mennään helposti metsään. Todetaan, että nyt en voi hyvin, kun kello sanoo sitä tai tätä, eikä oikeasti kuunnella, mitä keho sanoo. Käyttäydytään kärttyisästi ja ollaan pahalla tuulella, kun kellon mukaan unen laatu ei edellisyönä ollut paras mahdollinen, vaikka ilman kyseistä tietoa voisi olla vaikka miten mukavaa.

Hankin muutama vuosi sitten iWatchin ihan vain kelloksi. Ihan huvitti, kun järjestään lähes kaikki kysyi, että mitä sillä voi tehdä ja olenko tyytyväinen toimintoihin. Tavoitteenani oli nähdä kellonaika (ottamatta puhelinta esille…) ja toiminnoksi riitti se, että kykenin lisäksi tsekkaamaan päivämäärän. Eli siihen nähden iWatch toimii todella timantisti! Haha!
Pikkuhiljaa aloin tutustua myös niihin ihan oikeisiin toimintoihin. Timer ja säätila oli varmaan ensimmäiset, samoin pikavastaus viesteihin ja silloin muinaishistoriassa, kun vielä saattoi matkustaa, arvostin kovasti, että kello ilmoitti lentokentällä, milloin gate aukesi.
Jossain vaiheessa havaitsin, että kello mittaa ihan pyytämättä päivän aikana otetut askeleet ja muutenkin aktiviteettitason. Jo ennen kotitoimistolle siirtymistä arvostin kovasti kerran tunnissa tulevaa muistutusta, että nyt olisi aika taas nousta vähän jaloittelemaan.
Koronacationin aikana aloin – kuten kaikki biljardit muutkin – hoitaa kuntoani kävelylenkeillä. Normaalisti kävelen about saman lenkin ja yllättäen innostuin ottamaan lenkeistä aikaa kellon treenimittarilla.
 

 
Edelleenkään en ole kiinnostunut lainkaan mahdollisesta sykkeestäni tai muista ruumiintoimintojen mittaamisesta – mutta on kieltämättä on hauska huomata, miten sama lenkki menee välillä nopeammin ja välillä hitaammin. Se myös kannustaa tsemppaamaan ja seuraan erityisesti, että keskivauhti pysyy riittävän napakkana. Keskivauhti oli myös juoksuaikoinani se mittari, mikä kiinnosti eniten ja mitä tuli seurattua tarkimmin.
Pikkuhiljaa koukkuunnuin aktiviteettitoimintoihin ja yllätyksekseni huomasin, että kellon ”rinkuloiden sulkemisesta” (päivätavoitteiden saavuttamisesta) on tullut ihan must. Monesti on tullut lähdettyä vielä pienelle iltalenkille, jos jokin tavoite ei ole päivän mittaan tullut täyteen. Ja siis jos ihan totta puhutaan – tykkään ihan hurjasti kellon “ilotulituksesta”, kun on saanut rinkulan suljettua! Erityisesti siitä kolmivärisestä, minkä saa, kun kaikki päivän tavoitteet on pulkassa.
Nyt olen sellaisessa tilanteessa, että pitää miettiä jatkanko iWatchin kanssa vai hankinko jonkun muun. Nykyinen kello ei kestä enää edes yhtä kokonaista päivää ilman latausta. Toistaiseksi se ei haittaa, mutta kohta sitä pystyy taas matkusteleen ja toimistollekin pitäisi kai jossain vaiheessa palata. Lisäksi hiukan häiritsee iWatchin epätarkkuus. Välillä tuntuu, että se rekisteröi ihan omiaan; onnittelee seisomisesta tms. vaikken ole hievahtanutkaan.

Haluaisin hyvän kellon (josta voi katsoa myös kellonajan – haha!!), joka ei olisi liian insinööri. En halua käydä mitään avoimen yliopiston iltakurssia, että kykenen käyttämään sitä. Olisi ihanaa, jos kello/aktiiviranneke olisi kivalla tavalla tsemppaava. Löytyisiköhän sellaista, joka antaa kultatähtiä hyvästä suorituksesta?
Töissä meillä monella on Fitbit ja tuntuvat olevan tyytyväisiä. Polarin rannekkeet on nykyään aikas coolin näköisiä, mutta saan vähän PTSD-oireita ajatuksesta.. (Sain aikoinani kahteen kertaan lahjaksi Polarin sykevyön, vaikka erityisesti jälkimmäisellä kerralla sanoin etukäteen nimenomaan, että en halua sellaista!). Toisaalta olen kyllä apple-fani, että ehkä vain pitää päivittää tämä nykyinen kello vähän uudempaan versioon.

Eipä taida niihin vakasti otettaviin treenikelloihin saada näyttöä, joka kertoo planeettojen sijainnin joka päivä. iWatchin paras puoli monipuolisuuden lisäksi on se, että se ei ole niin ryppyotsainen kuin muut vaihtoehdot. Toisaalta nyt pikaisen googlauksen jälkeen huomasin, että Valtteri Bottas on Polarin kasvo. Vähän kyllä tällaista Formula 1 uusherännäistä alkoi kiinnostaa ihan fanitusmielessä. Ja muutenkin tietty aina kiva valita jotain suomalaista.
Nääs, nääs… Päätöksiä, päätöksiä…
Onneksi tämän kanssa ei nyt ole mikään kiire, ehtii vähän tutkiskella eri vaihtoehtoja. Kohtapuoleen voi varmasti käydä jossain ihan livenä katsomassa, miten istahtavat ranteeseen. Voi olla, että loppukilpailu käydään iWatchin ja Polarin välillä.
Olisi hurjan kiva kuulla käyttökokemuksia erilaisista laitteista ja mitä suosittelette/ette suosittele!

pokemon-go
Alkuun pieni hurahdusvaroitus: jos olet yhtäänkään sitä tyyppiä, että innostut uusista jutuista, olet jo valmiiksi aina puhelin käden jatkeena ja sinulla leikkimieltä sekä pisara kilpailuviettiä, Pokémon GO on hyvin, hyvin addiktoiva peli!
Suomeen ja Ruotsiin käsittämättömän suosion saavuttanut peli saapui virallisesti muutama päivä sitten. Pientä hypetystä on toki ollut havaittavissa jo aikaisemmin, kun malttamattomat tosifanit on hankkinut itselleen aikaisemmin julkaistun jenkkiversion. Me Karkin ja Peetun kanssa ladattiin appi lauantaina – ja ollaan oltu ihan koukussa siitä lähtien!
Taustaksi sen verran, että en ole mikään pelaaja normaalisti. En ole seonnut candycrasheihin, farmvilleihin tai angrybirdseihin, saatika sitten online pelattaviin WoW:in kaltaisiin suurpeleihin. Ainoan kerran, kun innostuin vähän pelaamaan, oli ysärin puolenvälin tietämillä, kun saimme kotiin ihka ensimmäisen Sim Cityn.
Miksi Pokémon GO on niin hauska?
Ensinnäkin siksi, että se yhdistää herkullisella tavalla oikean elämän ja pelimeiningin. Pohjana on Google Maps ja gps-paikannuksen kanssa oma pelihahmo, avatar, liikkuu kartalla tismalleen siellä, missä itsekin. Tarkoitus on kulkea kävellen tai hölkötellen ulkona Pokémon-hahmoja bongaillen (ilmeisesti hitaasti pyörällä liikkuminen onnistuu myös). Peliä ei siis voi pelata sohvan nurkassa nyhjöttäen (eikä fuskata autoillen), vaan ulos on lähdettävä liikkumaan ihan oikeasti – mikä on mielestäni mahtavaa! Muuten pikkuiset iltakäpsyttelyt, lounaspromenadit ja verryttelenpä-vähän-jalkojani -lenkit jäävät helposti vain suunnitelmiksi.
Pokemon go Karkki
Aikuisia pelaajia ilahduttaa varmasti myös se, että “kohteet” ovat ulkona yleensä jonkun nähtävyyden tms. kohdalla ja esim. kivoista patsaista, rakennuksista etc. löytyy usein myös vähän faktatietoa, taiteilijan nimi, rakennusvuosi, arkkitehdin nimi ja muita fun fact -tyyppisiä asioita. Itse olin esimerkiksi aivan tietämätön, että meidän lähiympäristössä on todella paljon kivoja pieniä veistoksia, mutta Pokémon jahdissa, pelin kartan avulla, löytyi vaikka mitä mielenkiintoista.
Joko olen vakuuttanut, että Pokémon GO on hauska peli? Hyvä, aloitetaan!
Ihan ensimmäisenä pitää ladata pelin appi. Se on ilmainen – mikä ainakin itselleni on olennaista tällaisen huvituksen kohdalla.
Pokemon GO Minttu avatar
Sisäänkirjautumisen jälkeen luodaan oma avatar. Tarjolla ei ole paljoa vaihtoehtoja, mutta sukupuolen lisäksi voi muokata hiusten värin mieleisekseen ja valita vaatteet muutamasta eri sävyisestä vaihtoehdosta. Pelinimen valinta voi tuntua turhauttavalta, sillä yllättävän monet ainakin itse testaamistani olivat jo varattuja. Vakio-nickini, “MenthaCat” oli jo napattu, ja siitä sitten muotoutui tosi töntiltä kuullostava pelinimeni “Minttukissa” (Kissanminttu oli varattu, samoin kaikki testaamani Minttu-johdannaiset…).
Kun avatar on valmis, päästään pelaamaan. Autenttinen kartta näyttää tosiaan vähän Google Mapsilta, mutta värit ovat kirkkaammat. Olen ehkä hiukan lapsellinen, mutta mielestäni jo pelkästään avatarin liikkumisen seuraaminen oman kävelyn mukaan on tosi hauskaa!  Kartalla näkyy siniä tolppia (PokéStops), joista voi käydä noutamassa lisää palloja, lääkkeitä ja muuta tärkeää. Isommat, härvelin näköiset tolpat, ovat nimeltään Pokémon Gyms ja niissä on tarkoitus “treenata” Pokémoneja. Ja tietty myös itse Pokémonit ilmestyvät kartalle.
giphy

Kuva: Giphy.com

Ensimmäinen Pokémon ilmestyy kartalle yleensä aika pian. Kun hahmoa painaa peli muuttuu hauskaksi yhdistelmäksi virtuaalimaailmaa ja oikeaa todellisuutta. Joskus karttaa pitää vähän käännellä, että Pokémonia saa näpsäytettyä tarpeeksi kohdistetusti, mutta mitään ryntäilyä tai jahtaamista pelaaminen ei vaadi. Pyydystäminen myöskään ole muutamasta metristä kiinni – pelisäde on lopulta aika pitkä. Siksi en oikein ymmärrä juttuja keskelle tietä pysähtyvistä pelaajista, liikenteen vaarantamisesta tai kukkaistutusten tallomisesta. Jos on järki päässä muuten, Pokémon GO -pelin pelaaminen ei vaadi sen kadottamista.
Kuvaruudun alareunassa näkyy Poké Ball -pallo, joka saa liikkeelle sormella pyyhkäisemällä. Parhaiten pyydystyksen pitäisi onnistua, kun heittää pallon juuri silloin, kun hahmon ympärillä oleva värillinen rinkula on pienimmillään. Itse olen niin surkea heittäjä, että en osaa tuohon sanoa mitään.
Pokemon GO pinkki konfetti
Parhaiten Pokémoneja löytyy puistoista ja yleisistä paikoista, joissa on paljon ihmisiä. Kartalla saatta leijailla vihreitä lehtiä ja se on sen merkki, että siellä saattaa olla jotain löydettävää, mutta ei välttämättä. Jos sen sijaan jossainpäin näkyy ihanaa vaaleanpunaista lehtisadetta, sieltä löytyy aivan varmasti myös Pokémoneja. Iltakävelyllä kantsii siis pyöritellä vähän karttaa ja suunnistaa sinne, missä näkyy lentelevän vaaleanpunaisia konfettilehtiä. Tosin olen kyllä löytänyt Pokémoneja ihan vain kadulla kävellessäni. Kuulemma hyviä metsästyspaikkoja on myös kaikenlaiset pienemmätkin nähtävyydet ja esim. kauppakeskukset.
Aika ihanaa muuten myös se, että päivällä on pelissäkin valoisaa ja yöllä pimeää. Säätilasta en ole ihan varma, seuraako peli sitäkin jotenkin, sillä täällä on ollut nyt joka päivä pelatessamme juuri tuollainen aurinkoinen/puolipilvinen sää. Toisaalta voisin kuvitella, että esim. sadepäivät näkyisivät, sillä kuulemma sateella esiintyy ihan eri Pokémoneja kuin aurinkoisella säällä.
Muutenkin sijainti vaikuttaa siihen, että millaisia Pokémoneja haaviin tarttuu. Meidän kodin lähellä on tosi paljon kaikkia vesieläimen kaltaisia hahmoja, koska asumme melkein meren rannassa. Lounaslenkillä työpaikan lähimaastossa on ihan toisenlaisia ja kuulemma metsistöissä asuu myös oma Pokémon-väestö. Yöllä tai pimeän aikaan voi saada kiinni päivisin piilossa olevia haamumonstereita.
Pokemon GO kasvihuone
PokéStop on tosiaan sininen tolppa, jonka päässä pyörii kuutio. Kun tolppaa lähestyy, se muuttuu ympyrän muotoiseksi pyöriväksi himmeliksi. Sitä klikkaamalla pääsee pyöräyttämään PokéStoppia ja palkinnoksi saa pelipalloja, lääkettä ja munia. Tolppa muuttuu visiitin jälkeen vaaleanpunaiseksi.
Lisäksi PokéStopeissa on usein hauskaa nippelitietoa kohteesta. Olen ottanut tavaksi poimia kaikki mahdolliset PokéStopit, sillä pallonkulutukseni on aika valtaisaa. Ja saman PokéStopin voi käydä pyöräyttämässä uudelleen vaikka miten monta kertaa aina, kun sen väri on palautunut takaisin siniseksi.
Pokemon go munat km
PokéStopeilta toisinaan löytyvät munat ovat hauska – ja liikkumaan innostava juttu. Kun munan siirtää hautomopurkkiin (incubator), sen voi saada kuoriutumaan kävelemällä tarvittavan määrän kilometrejä. Heti alusta asti kaikilla on yksi hautomopurkki ja lisää voi joko ansaita tai ostaa ihan rahalla. (Peli itsessään on ilmainen, mutta toki tarjolla on kaikkea, millä voi nopeuttaa omaa etenemistään. Itse olen vähän sitä mieltä, että rahan käyttäminen on huijausta).
Kävelymatka on joko 2 km, 5 km tai 10 km ja munasta kuoriutuu ainakin Pokémoneja ja ehkä jotain muutakin kivaa. Sitä hienompia, mitä enemmän kävelyä on tarvittu – of course!
pokemon-teams
Kaiken toiminnan seurauksena sinulle (avatarillesi) kertyy XP-pisteitä (Experience Points) ja kun niitä on kertynyt tarpeeksi, pääsee seuraavalle tasolle. Tasolla 5 pitää valita oma treenijoukkue, keltainen, punainen tai sininen. Ei ole tietääkseni mitään erityistä väliä sillä, minkä tiimin valitsee.
Ainoa, mistä kuulemma on jotain hyötyä on se, että pelikaverit valitsevat saman värisen joukkueen ja voivat näin tukea toisiaan. Siitä syystä me Karkin ja Peetun kanssa ollaan kaikki punaisessa joukkueessa. Sininen on kuulemma yleensä suosituin.
Pokemon GO gym 1
Treenijoukkueen valinnan jälkeen on mahdollista mennä vierailulle Pokémon Gymiin – eli “treenata Pokémoneja”. Olen nyt käynyt kolme kertaa gymissä, kerran oman joukkueeni ja kaksi kertaa sinisen joukkueen hallinoimassa. Ilmeisesti tavoite on voittaa kaikki “hallitsevat” Pokémonit ja ottaa gym omaan haltuun. En ole vielä niin pitkällä, mutta hauskaa treenaaminen (taistelulta se kyllä näyttää) on ollut. Tappelu menee niin, että sitä vastapuolta näpytetään niin tiuhaan kuin voi. Ilmeisesti myös oma Pokémon voisi väistellä vastahyökkäyksiä, mutta ei kyllä mitään hajua miten.
Treenihässäköissä rähjääntyneitä Pokémoneja voi hoitaa PokéStopeista löytyneillä lääkkeillä.
Pokemon GO pokemonit
Kantsii kerätä kaikki mahdolliset Pokémonit, joita vain näkee. Oikeasti sitä tarvitsee vain yhden jokaista lajia, mutta ylimääräiset, ne, joilla on pienempi CP-luku kuin parhaimmalla, voi muuttaa karamelliksi antamalla ne professorille (scrollaa Pokémonin oman sivun alareunaan ja klikkaa “transfer”). Karamellit voi sitten käyttää CP-luvultaan korkeimpien Pokémonien vahvistamiseen.
Tässä on nyt suunnilleen se, mitä neljässä päivässä olen tehnyt ja oppinut. Se on riittänyt täydelliseen koukuttumiseen! Haha! Paljon on toki vielä opeteltavaa, jos innostus jatkuu – esimerkiksi, miten Pokémon Gym oikeastaan toimii. Näillä vinkeillä pääsee kuitenkin hyvää alkuun ja saa loistavasti pientä ohjelmaa kävelylenkeille.
Pokemon GO gym 2
Olen ollut totaalisesti poissa somesta useamman päivän – ja missannut sen, että mielensäpahoittajat ovat jo sankoin joukoin kerääntyneet paheksumaan Pokémon GO -peliä.
Omana kokemuksenani voin kertoa, että tunsin suorastaan pulppuilevaa iloa, kun lauantaina olimme oman taloyhtiömme pihassa (jossa on kolme PokéStopia…) ja sinne ilmestyi erittäin Pokémon-rikas vaaleanpunainen lehtipilvi. Sen seurauksena joka puolelta alkoi pihaan tulvia peliporukoita, pari muutaman teinin ryhmää, isä kahden alle 10-vuotiaan pojan kanssa, kolmekymppinen nuoripari ja pieni porukka esiteinejä poikia sekä parikymppisiä nuoria aikuisia. Ja sitten siellä olimme me, Karkki, Peetu ja minä. En ole kokenut vastaavaa sitten lapsuuden, että keräännytään jollekin pihalle pelaamaan ja leikkimään yhdessä. Toisilleen täysin tuntemattomat jakavat vinkkejä, vertailevat menestystään ja kannustavat kaveria. Ihan kuin joskus muinoin, kun pelattiin kymmenen tikkua laudalla tai rokee ja pokee.
Ja sekin vielä, että joka kerta, kun meillä oli lyhyt paussi remonttihommissa, maalin piti kuivua tai jotain vastaavaa, lähdettiin pienelle kävelylenkille Karkin ja Peetun kanssa. Ei olisi todellakaan tullut mieleenkään ilman Pokémon GO:ta!
GOTTA CATCH’EM ALL!!

Yksi muotivuoden tärkeimmistä tapahtumista on jokavuotinen Met-gaala. Olin taas myöhästyä armottomasti töistä aamulla, kun aloin jo ennen sängystä nousemista selata yön aikana Instagramiin ilmestyneitä kuvia.
Met-gaalaa juhlitaan keväällä, kun Metropolitan Museum of Art New Yorkissa avaa uuden fashion-näyttelyn. Tämän vuoden näyttelyn – ja samalla tietty avajaisjuhlallisuuksien – teema on: Manus x Machina: Fashion in an Age of Technology. Eli jotenkin vapaasti tulkittuna käsityön ja koneellisen valmistuksen eri dimensiot – muoti tekniikan aikakaudella.
Olin aika tohkeissani, kun luin teemasta. Jo silloin vuonna 2007, kun kirjoitin muotitieteen maisteritutkielmaani, oli ensimmäinen työotsikkoni Techno Fashionin ja Wearable Technology -linjalla (siksi blogin arkistoista löytyy vanha “Techno Fashion” tägikin!). Tutkielma rajautui sitten lopulta ihan muuhun, mutta rakkaus tekniikan ja muodin liittoon on säilynyt.
Siksi olin aavistuksen pettynyt, että niin todella monet olivat päätyneet tulkitsemaan Met-gaalan vuoden teemaa aika stereotyyppisesti “hopeinen futuristinen robotti-fashionista meets gootti-look” -tyyliin. Ja hei, miten monta Balmain-pukua?? Vaikka tietty hiukan hurmaavaa ja söpöä kuitenkin se, että designer toisensa jälkeen vaikuttaa käyttäneen vuonna 1927 valmistunutta teknologiaa ihannoivaa sci-fi fantasialeffaa, Metropolista, inspiraationsa lähteenä.
Perusteellisen tutkailun ja pohdinnan tuloksena olen valmis julistamaan mielestäni parhaat asut tämän vuoden “Fashion Oscareissa”.
Beyonce, Givenchy Haute Couture
Beyonce in Givenchy Haute Couture 1
Beyoncen huikea puku on Givenchyn Haute Couture. Ei kovin yllättäen se on jakanut aika paljon mielipiteitä ja jonkun lähes hauskan meeminkin näin, missä asua verrattiin nonparelleilla koristeltuun jätskipuikkoon. Mielestäni mekko on kuitenkin aivan mielettömän upea. Puvussa yhdistyy hienosti viimeisin teknologia, uusimmat materiaalit, käsityö ja klassinen iltapukumaisuus. Kovin moni ei nudea lateksipukua pystyisi kantamaan, mutta Beyonce, jos kuka, pystyy!
Beyonce in Givenchy Haute Couture 2
Olin jo hihkua innosta, että mekon helmikirjailut on osittain LED-valoja. Mutta voihan se olla, että helmet vain loistavat kameran salamissa. Ai että, jos ne kuitenkin olisi pikkuruisia lamppuja!
Ciara, H&M
Ciara - H&M
Sarjassamme ketjumerkit matkalla muodin salonkeihin. Sekä TopShopilla että H&M:llä oli Met-gaalassa useampikin asu. Ihan täysin ilman mitään kotiinvetoa, olen sitä mieltä, että H&M voitti innovatiivisella suunnittelulla, kierrätysmateriaalien oivaltavalla käytöllä ja ylipäätään rohkeammilla vedoillaan tyylikilpailun ihan 10 – 0. Tässä suosikkini H&M:n asuista, Swarowski-kristalliverkkoinen, korkeakauluksinen kokonaisuus, joka ei missään vaiheessa jää juhlan balmainien ja muiden varjoon.
Cindy Crawford, Balmain
Cindy Crawford - Balmain
No, okei, myönnetään, koska se rivien välistä kuitenkin näkyy: olen sitä mieltä, että on aavistuksen rasittavaa, että kovasti ihailemani Balmain nousi tämän vuoden Met-gaalan “ai sullakin on hopeinen Balmain?” -tyyliksi. Ja siitä vielä piirun verran rasittavampaa on se, että koko Kardashian-Jenner -klaani saapui juhlaan omissa hopeisissa balmaineissaan (äiskällä oli sentään musta). Poikkeuksena koko porukan ainoa jokseenkin uskottava fashion-hahmo, Kendal Jenner, joka oli kyllä tyrmäävä paljastavassa ja futuristisessa Atelier Versace asussaan, mutta ei hänellä silti ole asiaa Mintun parhaiten pukeutuneiden listalle.
Elegantein Balmainin hopeamekoista on ehdottomasti vanhan girl-crushini, Cindy Crawfordin, suomumainen, tyylikkään sensuellein cut-out -yksityiskohdin tyylitelty minilaahuksinen mekko. Ajattelin kyllä, että en kirjoita tätä tänne, mutta tiesittekö, että Cindy Crawford on vain vuoden Minttua nuorempi. I say no more.
Claire Danes, Zac Posen
Claire Danes - Zac Posen 1
Tämän vuoden Met-gaalan upein puku! Kaikissa kategorioissa!
Ei, pääni ei ole todellakaan pehmennyt ihan täysin – enkä ole valinnut Met-gaalan voittajaksi Oscar-gaala -pukua. Claire Danesin upea Zac Posen -mekko on yksi niistä, joihin jäin totaalisesti jumiin aamulla ennenkuin olin edes päässyt ylös punkasta. Upea, puvun klassinen Disney-prinsessamalli tai -väri tai edes kokonaisuuden stailaus ei ollut pääsyy ihastukseeni – vaan se, että tässä futuristisuus nähdään jonain kauniina, unelmaisen ihanana, joka tuo todeksi piirrettyjen elokuvien satumaailman.
Itse uskon paljon enemmän tällaiseen futurismiin ja teknologian huvikäyttöön. Ankara robotti-estetiikka tuntuu jotenkin – anteeksi ranskani – vanhanaikaiselta.
Oli ihan hirmu vaikea löytää Claire Danesin upeasta Zac Posen -mekosta kunnollisia pimeässä otettuja kuvia, mutta tässä nyt sentään pari. Ensimmäisenä on se Instagram-kuva, johon heräsin tänä aamuna.
Claire Danes - Zac Posen 2
Claire Danes - Zac Posen 3
Claire Danes - Zac Posen 4
 
Emma Watson, Calvin Klein
Emma Watson - Calvin Klein
Melkein jätin tällä kertaa Emma Watsonin pois listaltani, mutta viime tipassa muutin mieleni. Stailaus on mielestäni vähän laimea, vaikka jotenkin kai tässäkin on haettu 20-luvun lopun funktionaalista lookia meikissä ja hiuksissa. Sen sijaan mekko on mielestäni varsin cool ja moderni tulkinta perinteisestä gaala-asusta, vaikka kyllähän tässäkin on nähtävissä Metropolis-leffamaiset vibat. Kierrätysmateriaalista valmistetun asun jujuna on se, että laahuksen alla ei olekaan hame, vaan housut.
Olen plärännyt tänään Met-kuvia niin miljoonilta sivustoilta, etten enää löytänyt linkkiä kuvaan, missä Watsonin asu näkyisi edestä. Sikäli harmi, sillä helman alla olevat housut muistuttavat ihan elävästi tyyliltään täkäläisiä rakennustyöläisten reisitaskuhousuja. 😀
Zayn Malik, Versace
Gigi Hadid - Tommy Hilfiger Zayn Malik - Versace
Gigi Hadid on mielestäni aika random perinteisen futuristisen tyylisessä Tommy Hilfigerin mekossa. Kainaloinen Zayn Malik robottikäsineen on sen sijaan ihanan hupaisa ja oivaltavan virkistävä poikkeus konservatiivisesti tai klassisesti “mulla-olis-nää-rikkinäiset-farkut-ja-paha-poika-ilme” -tyyliin pukeutuneiden julkkismiesten joukossa.
Kristen Stewart, Chanel
Kristen Stewart - Chanel
Kristen Stewart päätyi listalleni teemaa kunnioittavan, tyylikkäästi futuristisen meikkinsä ansiosta. En todellakaan tiedä tuleeko ehostus Chanelilta, kuten tuo asu (ihana sekin, mutta ei ehkä kuitenkaan huikea). Hopeaöverit tuntui olevan tämän vuoden Met-gaalan tunnusmerkki ja mielestäni Kristen Stewart hoiti osuutensa todella tyylikkäästi.
Naomi Campbell, Cavalli Couture
Naomi Campbell - Cavalli Couture
Naomi Campbell on upea Cavalli Couture -mekossaan!
Rintsikkamaisia ja korsettityylisiä yläosia oli Met-gaalassa niin paljon erilaisina tulkintoina, että voisi melkein pitää varmana tuonkin ysärityylin paluuta parin vuoden sisään. En ottanut tänne mukaan sen paremmin Alicia Vikanderia kuin Selena Gomeziakaan, vaikka molempien asuja on ainakin joissain medioissa kiitelty. Ehkä en ole vielä valmis taas siihen, että korsetin alle puetaan jotain vaatteenpaa, mutta en kyllä usko, että Naomi Campbellin sijoitus top-listallani olisi kärsinyt, vaikka olisikin.
Nicole Kidman, Alexander McQueen 
Nicole Kidman - Alexander McQueen 1
Nicole Kidman - Alexander McQueen 2
Tulevaisuus ja käsityö, teknologia ja mystiikka. Nicole Kidmanin Alexander McQueenin signeeraama asu on tyyliltään ja muotokieleltään hyvin samanlainen kuin monet muutkin illan gaalan asut. Kuitenkaan en voi olla viehättymättä pukuun kätketyistä hienoisista referensseistä tieteen kehitykseen. Ja siis tuo kristallein kirjailtu, olkalinjaltaan ryhdikäs, lähes läpinäkyvä viitta – I love it!!
Zendaya, Michael Kors
Zendaya - Michael Kors
Upea mekko ja upea tyyli. Saattoi myös päätyä top-listalleni siksi, että kaikki kirkas peilihopea alkoi särkeä silmiä. Mutta onhan tässä niin kaunis leikkaus, hyvä lievästi avaruusasema Alfa -tyylinen stailaus ja kaikki muutenkin kohdallaan.
Jos vain noihin kristalleihin vielä saisi valon…
Kuvat: Vogue.com, Elle.se, Vanityfair.com, Fashionista.com, Popsugar.com

[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’F-Secure’ title=’Turvallisesti netissä’]
F-Secure SAFE
Edellinen puhelimeni varastettiin, kun se oli ollut käytössäni vain muutaman kuukauden. Puhelimen menetys harmitti tosi paljon, mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen kauhuun, mitä koin, kun ajattelin, mihin kaikkiin tietoihin varkaat saavat puhelimeni kautta pääsyn. Olisin antanut melkein mitä vaan, jos olisin voinut jotenkin saada mielenrauhan sen suhteen, että menetin vain tavaraa – en kaikkea sitä, mitä tiedostoihin oli tallentunut. Tämän kaiken kokeneena olen todella iloinen, että pääsin testaamaan F-Secure SAFE palvelua F-Securen ja Indiedaysin yhteistyön myötä.
F-Secure SAFE on kaikkea sitä, mitä olisin toivonut jo tuolloin pari vuotta sitten – ja vielä paljon enemmän. Yhden ainoan ohjelman avulla olen nyt suojannut tietokoneeni, iPadin ja puhelimen. Kaikissa on suojaus surffausta ajatellen – eli enää ei tarvitse ollenkaan tuntea pelon vihlausta mahanpohjassa, kun kirjoittaa luottokorttitietonsa  jonkun aikaisemmin tuntemattoman verkkokaupan sivuille – eikä muutenkaan jännittää mahdollisia tietovuotoja. Ja jos oikein huonosti käy ja joku laitteistani päätyy vääriin käsiin, voin sekä paikallistaa sen että tyhjentää etänä kaikki tiedot. Jo pelkästään tieto siitä, että tuo on mahdollista, antaa niin paljon mielenrauhaa!
F-Secure SAFE 2Perheellisille palvelu antaa mahdollisuuden lisätä myös eri käyttäjien laitteita samaan seurantaan ja varmistaa, että lapset surffailevat netissä turvallisesti. Karkki ja Peetu olivat jo sen verran isoja, kun nettikäyttö räjähti käsiin, että en ole koskaan tuntenut varsinaisesti tarvetta rajoittaa tai kontrolloida heidän surffailuaan, mutta voin vain kuvitella, että tilanne on täysin toinen nykyään! Itse ainakin olisin todella iloinen, jos voisin jotenkin helposti tehdä lasteni nettimaailmasta edes piirun turvallisemman.
Itse palvelun lataaminen on ihan älyttömän helppoa! F-Securen sivuilla voi luoda itselleen tilin muutamalla klikkauksella ja sen jälkeen lisätä samaan tiliin muita laitteita. Itse käytin kirjautumista Facebookin avulla ja koko hommaan rekisteröitymisestä siihen, kun olin saanut kaikki kolme laitettani lisättyä palveluun, meni ihan muutama minuutti. Todella nopeaa ja helppoa – ja mikä ihana tunne saada varmistus: “Your browsing is protected”. Tästä lähtien ei tarvitse enää jännittää tietoturvallisuuden kanssa edes julkisissa avoimissa verkoissa suffatessa!
F-Secure SAFE 3
Haluaisitko testata F-Secure SAFE palvelua ilmaiseksi 4 kk ajan? Klikkaa itsesi tänne ja rekisteröidy, niin saat 4 kk:n ilmaisen testiperiodin! Testaus ei velvoita sinua mihinkään.
Haluatko voittaa F-Secure SAFE palvelun käyttöösi vuodeksi?
Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen: “Miksi juuri sinä tarvitsisit F-Secure SAFE:n vuodeksi?”. Kaikki tiistaihin 29.3. klo 23.55 mennessä jätetyt vastaukset osallistuvat arvontaan, jonka palkintona on F-Secure Safe vuodeksi!

Ihanaa Lucian päivän loppuiltaa!
Vihdoinkin alkaa tuntua täälläkin vähän jouluiselta! Käytiin tänään Karkin kanssa Storkyrkanissa Lucianpäivän konsertissa ja oikeastaan vasta siinä, kun kävelimme läpi tunnelmallisen Gamla Stanin iski fiilis, että jouluhan on ihan kohta. Hiukan tosin harjoiteltiin jo ensimmäisenä adventtina ja soiteltiin Karkin joululaululistaa, mutta Gamla Stanin tunnelmalliset, jouluvaloin koristellut kujat, Storkyrkanin lempeä juhlallisuus ja konsertin lämmin, kynttilöin valaistu tunnelma ja klassinen koskettavuus, vasta oikein herättivät tähän joulunalusaikaan.
Joulutoivelistaa miettiessäni hoksasin, että varmaan olisi parasta ensin esitellä viimeiset uutukaisen Mintun “New in” -osastossa. Osa on toki vilahtanut jo ohimennen eri postauksissa, mutta tässä nyt 3 viimeistä ostosta + ihanat sormukset, jotka sain blogiyhteistyön kautta.
New in 2015 1
Vuoden 15 muotiostoksen listan viidennelletoista paikalle päätyi Balmain X H&M -malliston ihana silkkipaita. Valittelinkin tuossa jo taannoin, että tuli sitten hätäpäissään tilattua vähän liian suuri paita (ja näiden yhteistyömallistojen kanssa vaihtaminenhan on mahdotonta…), joten hihansuiden kaunis kultanapitus menee piiloon. Näppärä ompelija toki fiksaisi tuon hujauksessa, mutta korjausompelu ei ole koskaan ollut vahvin lajini. Terkuin “farkut lyhentämättä jo kolmatta vuotta”…
New in 2015 2
Vuoden viidentoista muotiostoksen kuudennelletoista paikalle päätyi niinikään Balmain X H&M -mallistoon kuuluva ihanaakin ihanampi hopea-clutch. Kovin järkevä tuo ei ole – sisukalut muistuttaa lähinnä suurta ja litteää lompakkoa, mutta ihanasta korusta se käy juhla-asussa kuin juhla-asussa. Eikä siitä bileisiin koko meikkiarsenaalin raahaamisesta ole ikinä mitään hyötyä ollutkaan!
New in 2015 3
Saanko esitellä: uusi oikea käteni, vasen aivolohkoni, uskollinen seuralaiseni, co-pilot ja wing man – pinkki iPhone 6S. Tuntuu kuin olisin palannut takaisin tälle vuosikymmenelle!
New in 2015 4
 
En ole varsinaisesti mikään minimalisti, mutta kun törmäsin viime elokuun Tukholman muotiviikolla Holpp-nimiseen korumerkkiin ja näihin herkkiin, suloisiin sterling-hopeisiin sormuksiin, olin aivan myyty. Merkin perustaja, hopeaseppä Sofia Holpp, huomasi innokkaan fanitukseni ja lähetti kiitokseksi kaksi kaunista hopeasormusta minulle. Siitä lähtien ne ovat olleet ja pysyneet vasemman keskarini koristeena! (sormukset olen siis saanut, mutta ihan vastikkeetta – eli ilman toivetta tai vaatimusta blogimaininnasta.)

Old stuff