Month: June 2013

Sebastian Professional on yllättävän tuntematon hiustuotesarja täällä Svennelässä. Siis, kun ottaa huomioon, että merkki on Suomessa hyvinkin suosittu ja monien ammattilaisten käyttämä.

Ilmeisesti Sebastian on kuitenkin päättänyt vakaasti iskostua myös ruotsalaisten tietoisuuteen. Olimme eilen Karkin kanssa heidän kaksi viikkoa Söderillä sijainneen pop up storen päättäjäispartyissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Peetu oli samaisen Sebastian Pop Up Storen avajaisissa pari viikkoa sitten ja kertoi, että tapahtumassa sai laitattaa itsellensä kampauksen iltaa varten. Tosin siinä vaiheessa, kun Peetu ja Liz olivat saapuneet paikalle, oli jonot jo niin mahottomat, että koko illan kiintiö oli täynnä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siitä viisastuneena hyökkäsin ajoissa paikalle ja pienen odottelun jälkeen pääsin istahtamaan kampaamotuoliin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jee – vähän kivaa – mun tukkaa laitetaan!!

Pienen jutustelun jälkeen hoksasimme, että kampaajalla ja Mintulla on yhteinen kieli. Vaasasta kotoisin oleva Nina on yksi Suomen Sebastianin kouluttajissa – ja tosiaan nyt nämä pari viikkoa Tukholmassa PR-hommissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä kuva oli ihan pakko laittaa tänne, kun nuo takanani kammattavaksi jonottavat tytöt ovat niin jännittyneen näköisiä! Vakavaa puuhaa… Haha!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Karkki ei oikein osannut päättää, haluaisiko jonkun kampauksen vai ei. Ihanat aurinkolasit kuitenkin löytyivät ja juuri tismalleen oikean sävyisillä vaaleilla pokilla! Aurinkolasien takana häämöttää Karkin toinen löytö: megamageet statement-korvikset.

Kuumintahottia ruokarintamalla tällä hetkellä täällä on Food Trucks. Vietnamilaishenkisiä täytettyjä patonkeja tarjoileva Bun Bun on yksi ensimmäisistä Tukholmassa pyörivistä ruokarekoista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Bun Bun oli eilen parkkeerattu ihan meidän iloksemme, pitämään huolta, että Sebastianin vieraat saavat sisuksiinsa jotain kiinteääkin. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Karkin illan asu jäi kovasta tahtotilasta huolimatta ikuistamatta kunnolla. Tässä kuitenkin näkyy kauniin mekon elegantti selkäpuoli…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

… ja tässä kuvassa puolestaan mekon etupuolta koristava upea epäsymmetrinen kukkaprintti näkyy melkein kokonaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aidon oloista (ja myös makuista!) chili-soosia ruokarekan vietnamilaispatonkeja vauhdittamaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tosin ihan mukavasti näissä on potkua ilman ylimääräisiä lisukkeitakin. Ja voin kertoa, että makuelämys on aivan taivaallinen! Suosittelen ehdottomasti testaamaan, jos satutte törmäämään Bun Buniin Tukholmassa liikuskellessanne.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Food Truck -poitsu pitää tilanteen hallinnassa!

Ja tässä nyt vihdoin vähän parempia kuvia Ninan loihtimasta kauniista palmikkokampauksesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kauniit palmikot – eikö!? Sen sijaan tuo muu tukkareuhka näyttää kyllä ainakin tässä kuvassa taas harvinaisen söheröiseltä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aika taiteellinen päälaki! Kuva on vähän epätarkka, mutta yritin säätää siihen kaikilla (olemattomilla) taidoillani vähän terävyyttä. Kupoli ansaitsee mielestäni tulla esitellyksi ja tämä on tasan ainoa kuva tuosta vinkkelistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen hippiprinsessa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta oli siis oikein hauska ja iloinen ilta! Hyvää musiikkia, pikkuisen shoppailua, kampaushemmottelua, hyvää ruokaa ja juomaa kivassa seurassa. Voisi sitä lauantai-iltansa huonomminkin viettää!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja hei – lopuksi vielä Lakritspuck!

Istuskelin eilen parvekkeella ilta-auringossa ja lueskelin toimiston lehtihyllystä löytämääni STYLEBY-lehteä.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt lehden toimituksellisessa sisällössä tapahtuneeseen kehitykseen! STYLEBY:n alkuaikoina ostelin irtonumeroita aika säännöllisesti ihan vain kannatuksen vuoksi, mutta jossain vaiheessa intoni lopahti, koska sisältö ei sitten kuitenkaan vastannut toiveitani. Tai täsmällisemmin sanottuna lehti ei ylipäätään onnistunut viihdyttämään, innostamaan, yllättämään tai ilostuttamaan mitenkään erityisesti, vaikka Elin Kling -fani olenkin ollut jo aikojen alusta asti.

Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että STYLEBY on löytänyt oman kielen ja tavan tulkita muotia. Sävy on välitön ja henkilökohtainen, asenne asiantunteva ja lukijan tietopohjaa ja älykkyyttä kunniottava – ihan niinkuin parhaissa blogeissa. Turha ammattitoimittajamainen etäännyttäminen loistaa poissaolollaan. Paperille painettu lehti mahdollistaa kuitenkin sekä kuva- että tekstipohjaiset laajemmat reportaasit huomattavasti luonnikkaammin kuin blogiformaatti.

Täytyykin ottaa STYLEBY takaisin irtonumero-ostoslistalleni. Jos sisältö ja tyyli on nyt juuri lukemani lehden tasoa nykyään, taisin löytää uuden lempparin svenne-Ellen rinnalle.

Pensselien pesu 1

Leppoisa lukuhetkeni sai äkkinäisen käänteen noin about lehden puolivälissä. Lyhyt juttu meikkipensselien merkityksestä kauniin ehostuksen luomisessa herätti tajuamaan, että omat sutini ovat olleet käytössä ilman kunnollista puhdistusta aivan hävettävän kauan…

Lehti sai siis siirtyä sivuun (hetkeksi) ja siirryin välinehuoltohommiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuulemma tavallinen käsin tiskaukseen tarkoitettu astianpesuaine toimii hommassa oikein hyvin. Itse käytin luottopesuainetta, jolla pesen kaikki silkki- ja kashmir-vaateenikin – eli nestemäistä Marseille-saippuaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä samalla esittelyssä kaikki sutini “suihkunraikkaana”.

1. Random-tuuhea luomivärisivellin. En muista, mistä tämä on peräisin, mutta tykkään vinosta muodosta ja tuuheasta karvoituksesta. Sopii erittäin hyvin varsinkin jauhemaisten mineraaliluomivärien levitykseen.

2. Make Up Storen eye liner -sivellin. Käytän lähes ainoastaan kakkumaista eye lineria ja hyvä pensseli on aivan must. Make Up Storen suti täyttää kyllä tehtävänsä, mutta en ole siihen mitenkään erityisen tyytyväinen. Käytössä se on liian lörppö (pitäisi olla paljon jäntevämpi!) ja harottaa ikävästi. Parempi pitäisi hankkia, mutta mistä?

3. Puuterihuisku on alunperin tullut Diorin puuterin mukana. Aikaisemmin käytin aina Diorin irtopuuteria ja noita samanlaisia huiskuja on kertynyt varastoon jo muutama. Nykyään käytän irtopuuterina vähän mitä sattuu (juuri nyt Clinique), mutta Diorin suti on edelleen ihan paras.

4. Face Stockholmin kulmakarvapensseli toimii hyvin. Tosin olen aika noviisi kulmakarvojen meikkaamisessa, joten en osaa sanoa, olisiko joku muu parempi. Toisaalta miksi vaihtaa toimivaa konseptia.

5. Aurinkopuuteria levitän Smashboxin supertuuhealla sudilla. Se on ihana!!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

6. Haha! Aivan paras kulmakarvojen kampaamiseen. (Kyllä, kaikki te naiset, jotka ikinä olette käyneet papa-kokeessa, tiedätte kyllä mikä tämä on…). Kiitokset harjasta rakkaalle lääkäriystävälleni!

7. Minipieni H&M:n pensseli on maailman paras sumusilmärajausten suttaamiseen. Valitettavasti tuo on aika vanha, enkä ole nähnyt vastaavaa enää valikoimissa. Olisin nimittäin ostanut pari varalle. Sen verran kiva kapistus minipensseli on.

8. – 12. Body Shopista pari vuotta sitten hankittu sutisetti on ihan päivittäisessä tehokäytössä. Littanat luomiväripensselit annostelevat väriä just sopivasti luomille ja niiden käyttö ei vaadi mitään supervakaata ja harjaantunutta kättä. Käytän myös tuota pienintä juuri luomiväreihin, enkä huulipunan levitykseen, niinkuin kai kuuluisi. Iso poskipunasivellin näyttää pesun jäljiltä aika takkuselta (niinkuin muutkin siveltimet näköjään…), mutta se on aivan ihana käytössä. Tykkään siitä, että se on litteä eikä hurja pörrö, niinkuin poskipunapensselit yleensä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puhtaat siveltimet kuivumassa ilta-auringossa! Kyllä nyt kelpaa, kun voi sutia puhtailla välineillä nassuansa. Eikä puuhaan mennyt edes kovin kauaa – eli mikään ei tosiaankaan estä ottamasta pesuhommaa vähän säännöllisemmäksi iltapuhteeksi.

Ja hyvin riitti vielä ilta-aurinkoa, että ehdin lukea STYLEBYn loppuun!

Viime päivät on mennyt aika tiukasti Karkin muuttohommissa. Yllättävän paljon puuhaa riittää, vaikka muuttajan maallinen omaisuus ei vedäkään vertoja nelihenkisen lapsiperheen kamamäärälle.

Me apujoukot pidettiin sen verran paussia, että ehdittiin poiketa Beyond Retron kesäPartyssa. Samalla elvytetään melkein vuoden tauolla ollut, rakastettu kategoria – Peetun vetimet!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Beyond Retro 27.6.2013 2

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mukana kuvioissa myös Greta (vas.) ja Dun (oik.).

Beyond Retro 27.6.2013 4

Kesähattuhommaa mietittiin porukalla. Itse olisin kannattanut klassista olkihattua, mutta tiedän, että olen aivan totaalisen surkea käyttämään mitään päähineitä. Talvella olen tietty pakotettu kantamaan pipaa pakkasilla, mutta muuten oikeastaan ainoastaan juoksulippis on ainoa, mihin pystyn. Peetu sen sijaan himoitteli sekä jenkkilippaa että tosi söpöä matruusin hattua. Sailorilätsä olisi sikälikin hauska, että tänään neito aloittaa kesäduuninsa Viking Cinderellalla!

Beyond Retro 27.6.2013 5

Löysimme kokonaisen tangollisen täynnä toinen toistaan valloittavampia shortsihaalari-playsuiteja! Party-tyyppisten shoppailutapahtumien miinuspuoli on sovituskoppeihin kertyvät järkyttävät jonot. Edes illan aikana luvattu 20 % alennus ei innostanut jonottamishommiin ja siksi tuokin supersöötti selästä avoin playsuit jäi sovittamatta.

Beyond Retro 27.6.2013 6

Aurinkolasien testailuun ei mitään sovituskoppeja tarvita onneksi. Pyöreiden arskojen metsästykseni jatkuu edelleen; en ole raaskinut investoida suuresti himoitsemiini Hyde’s -laseihin vieläkään. Beyond Retron jättimolluskat on aika hauskat, mutta ehkä kuitenkin kaipailen hiukan enemmän cooliutta (kuin hassuutta…) aurinkolaseiltani. Kätevä kyllä kuvata itsensä lasit päässä. Jotenkin sillä tavalla saa huomattavasti paremman käsityksen siitä, miten ne sopii – kuin vain peilistä katsomalla.

Beyond Retro 27.6.2013 7

Peetu ja Greta testailivat hurjan suloisia kukkapantoja. Tosin kuulemma Gretan kaveri tekee vieläkin hienompia ja niinpä molemmat päättivät hankkia uniikit käsityönä tehdyt kukkapannat Beyond Retro -pantojen sijaan.

Ja sitten vielä – tadaa – Peetun vetimet!!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Beyond Retro 27.6.2013 9 OLYMPUS DIGITAL CAMERA Beyond Retro 27.6.2013 11

  • raitapaita (Mintun), Marimekko
  • hame, Mintun ompelimosta
  • laukku, Marc by Marc Jacobs
  • kengät, Vagabond
  • kaulakoru (Mintun), H&M

Stressi on salakavala ja vaarallinen olotila. Pitkään jatkuessaan se aiheuttaa kaikkea mahdollista kurjaa sydän- ja verisuonitaudeista astmaan ja lihavuuteen. Stressin kokeminen on subjektiivista, mutta yhteistä on se, että ihminen ei tunne hallitsevansa tilannetta, kaikkea – töitä, vaatimuksia, murheita, muutoksia, paineita – on vain yksinkertaisesti liikaa.

En väitä, että stressi olisi pelkästään asennekysymys, vaikka toisinaan joidenkin ihmisten kanssa sitä puistelee mielessään päätä ja miettii, että miten tuostakin muka voi stressata… Avainkysymys on hallinnan tunne. Mikäli se puuttuu, muuttuu ulkopuolisesta yksinkertaisen näköinen tilanne epämääräistä painetta ja stressiä aiheuttavaksi. Ei ole mikään ihme, että sekä yksityis- että työelämän puolella juuri ne asiat, jotka vaikuttavat voimakkaasti itseen, mutta joihin ei pysty vaikuttamaan mitenkään, aiheuttavat eniten stressiä. Esim. läheisen kuolema, jätetyksi tuleminen, työpaikan konkurssi tai irtisanominen ovat aika ekstremejä stressinaiheuttajia.

Muistan lukeneeni joskus tutkimuksen, jossa todettiin, että johtopaikoilla – teoriassa erittäin stressaavissa tehtävissä – työskentelevillä ei ole havaittu keskimääräistä enempää työperäistä stressiä, vaikka näin voisi helposti kuvitella. Yksi syy on varmasti se, että tuollaisissa hommissa myös päätösvalta oman ajankäytön ja töiden järjestelyn suhteen kasvaa.

No mitä tällainen stressi-höpinä tekee täällä blogissa? Sitä vaan, että tajusin tuossa yhtenä päivänä, että vaikka kaikkea stressiä ei voikaan poistaa, muuttamalla suhtautumista sen aiheuttajiin lisääntyy hyvinvointi aika eksponentiaalisesti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mintun stressinkäsittelyohjelmaan kuuluu kolme vaihetta:

  1. Etäännytä itsesi tilanteesta – yritä katsoa sitä ulkopuolelta ja saada mittasuhteet kohdalleen. Ehdottomasti useimmat (työ)asiat ovat täysin merkityksettömiä esim. 50 vuoden, 5 vuoden tai viikon päästä. Tosi pahassa paikassa voit kuvitella, että elämäsi onkin elokuva (Kaurismäet toimivat itselläni usein aika hyvin) ja tässä nyt vaan esitetään yhtä hankalampaa kohtausta, että koko leffa ei olisi ihan lame.
  2. Keksi ainakin yksi asia, miksi asiat eivät ole ollenkaan niin huonosti, miltä ensiksi tuntuu. Töissä tuumaan aina stressin pyrkiessä iholle, että ei tässä kuitenkaan missään lasten ensiavussa olla töissä, kukaan ei kuole, vaikka kaikki taulukot eivät olisikaan iltaan mennessä viimeistä pilkkua myöten viilatut. Niille, jotka oikeasti ovat töissä lasten ensiavussa, toivotan voimia!
  3. Listaa joka ikinen päivä vähintään viisi (5) konkreettista asiaa, joista voit olla onnellinen/iloinen/tyytyväinen. Tarkoitus on hämätä ajattelua ja johdattaa alitajuntaa pois stressin helposti itseään ruokkivasta kehästä mukaviin ja hyvinvointia lisääviin asioihin.

Kohdassa 3 on tärkeää olla konkreettinen ja todella nostaa aktiivisesti tietoisuuden tasolle niitä juttuja, jotka kaiken keskelläkin ovat hyvin. Ohimennen tajunnassa vilahtava mmmm…. noo… toi nyt ei oo ihan niin syvältä… ei vielä riitä panemaan kapuloita stressirattaisiin.

Mintun tämän tiistain viisi ihanuusasiaa:

  1. Aamuherääminen kehräävä kisu kainalossa
  2. Kuukausi sitten äitiyslomalta palannut kannustava, rohkaiseva ja tsemppaava kollega
  3. Väkevä kesäniityn tuoksu lounaskävelylenkin varrella
  4. Peetun tekemä herkullinen trendipapupastaillallinen, josta jäi vielä lounaslaatikko huomiselle
  5. Kohta tv:stä ilmoille pärähtävä True Blood S06E02 – I wanna make bad thing with you

 

Yksi kuluneimpia vinkkejä näin parhaimman alennusmyyntiajan tuiskeessa on perinteisesti, että kannattaa satsata klassisiin perusvaatteisiin ts. pukeutumispalapelin perupilareihein. Itse olen sitä mieltä, että juuri alesta kannattaa hankkia se hurlumhei-huitula, jolle sitten lopulta ei tule niin järkyttävän montaa käyttökertaa, mutta ne muutamat hymyilyttävät vielä vuosien päästä.

Mintun nahoissa asuu tosin aika angstinen heräteostelija; muka spontaanienkin päätösten takana on jo melkoisesti taustatyötä, hintavertailua ja alustava päätös diilistä, kun sopiva yksilö sattuu kohdalle. Voisin kuvitella, että tuo “pysy klassikoissa” -vinkki sopii erityisesti niille, jotka todella hamstraavat kaikennäköistä hassua alesta vain siksi, että hinta (tai aleprosentti) muuttaa perusvetimen “löydöksi”. (Tosin en kyllä ole ikinä onnistunut tapaamaan tuollaista alennusmyyntihaukkastereotyyppiä, joka ostaa määrättömästi kamaa vain halvan hinnan vuoksi. Olisin melkein valmis väittämään, että kyseessä on urbaani legenda…)

Stockholm Street Style kauluspaita

Toisaalta klassikot eivät ole klassikoita syyttä suotta. Valkoinen kauluspaita, keskisiniset pillifarkut, perusruskeat nilkkurit – toimii aina ja käytännöllisesti katsoen tilaisuudessa kuin tilaisuudessa. Oikeastaan tuo univormu pitäisi julistaa LBD:n parhaimmaksi kaveriksi. Molemmista löytyy varsin helposti versioita, jotka imartelevat millaisia kurveja – tai millaista lompakkoa – hyvänsä.

Klassikoihin kannattaa investoida. Oli ale tai ei.

Inspiraatiokuvasta kiitos: Stockholm Street Style

Old stuff