Month: December 2012

Päätin, että vuosi 2013 alkaa toisenlaisilla päätöksillä ja lupauksilla kuin tavallisesti. Tottakai toivon edelleenkin, että muistaisin käyttää hammaslankaa joka ilta, jaksaisin herätä aamulla tuntia aikaisemmin joogaamaan ja kuivaharjaamaan itseäni ennen töihin lähtöä – puhumattakaan niistä ihoa sileyttävistä ruokavalioremonteista…

Vuonna 2013 haluan voida hyvin ja muuttua kevyeksi vähän toisella tavalla.

Uuuden vuoden lupaukset

  • Teen sovinnon menneisyyteni kanssa, jotta se ei pilaa nykyisyyttäni. Ehkä vuoden tärkein päätös. Varmasti yksi loppuelämän tärkeimmistä päätöksistä!
  • Lakkaan välittämästä siitä, mitä muut minusta ajattelevat. Se on heidän asiansa – eikä ne muutenkaan niin kiinnosta.
  • Aika parantaa lähes kaiken – annan sille aikaa. Pffft, no annan annan.
  • Olen tasan itse vastuussa onnellisuudestani. Teen kaikkeni, että en yrittäisi syyttää muita “huonoista fiiliksistäni”.
  • (Tää on v a i k e e !!) Lakkaan vertailemasta itseäni muihin ja lakkaan olemasta kade heidän ihanista/kauniista/onnellisista ja ennen kaikkea täydellisistä elämistään!
  • Kaikkiin avoimiin kysymyksiin ei vain yksinkertaisesti ole olemassa vastausta. Kun ei ole niin ei ole. Teen parhaani hyväksyäkseni tämän enkä jää vatvomaan ja analysoimaan asioita turhaan.
  • Hymyile! Aina voi hymyillä enemmän. Ei vain bussikuskille ja kaupan kassalle vaan myös sille kanssaeläjälle, joka jätti taas aamun lehden kylpyhuoneen lattialle kastumaan tai kaverille, jonka stressaantunut kiukkuaminen kaikuu seinissä. Hekään eivät omista kaikkia maailman huolia, mutta en kyllä minäkään!

ONNELLISTA VUOTTA 2013 kaikille Go 4 it vol. 2 -blogin lukijoille!

Käytiin tässä taannoin syömässä Tampereella käsittääkseni vain jokin aika sitten avatussa uudessa ravintolassa Ravinteli Huberissa. Olen tainnut täälläkin moneen kertaan julistaa, että en juurikaan syö lihaa – en edes joka kuukausi – mutta kokonaan kasvissyöjä en kuitenkaan enää ole. Entisen karaoke-kapakan tiloihin avattu Huber hemmottelee sitä pientä sisäistä lihansyöjääni. Seurueemme ainoa täyskasvissyöjä oli tosin myös hän tyytyväinen marinoituun ja grillattuun tofuunsa, mutta varsinaisesti en kyllä paikkaa voi suositella muuta kuin niille, jotka edes silloin tällöin nauttivat myös punaista lihaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huberin sisustus on mukavasti trendikkään rouhea. Metallikehikkoiset lamput valaisevat tunnelmallisesti tiuhahkoon aseteltuja pötytäliinoittamattomia pöytiä. Tiettyä urbaania rustiikkiutta oli selvästi tavoiteltu ja ainakin tuollaisena iltana, kun väkeä on paikalla niin, että noin puolet pöydistä on miehitettyinä, se toimii oikein hyvin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruuan tilaaminen tuntui melkoisen mutkikkaalta. En ole ihan sata varma, että lopulta edes tajusin, miten kaiken olisi pitänyt toimia. Käsitin kuitenkin, että keittiöllä on tietyn kokoisia lihakimpaleita, jotka sitten valmistetaan kokonaisena seurueelle. Tarjoilija yritti selvittää meille konseptia, mutta viestinnässä oli selvästi jotain hankaluuksia, koska tilaaminen oli käydä tuskallisen rasittavaksi tehtäväksi jopa meidän porukallemme. Sen verran kokemusta ravintolassa syömisestä on, että eipä luulisi ongelmaksi muodostuvan sentään omalla äidinkielellään tilaamisen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lopulta onnistuimme saamaan pöytään pari erinomaisen herkullista lihabiittiä, valikoiman kastikkeita ja valitsemamme lisukkeet. Entrecote oli oikein mehevää, ihanaa ja hyvää. Ribsit olivat melko kuivia ja vaikka toki tiedämme, että kylkiluissa ei tavallisestikaan ole paljoa kaluttavaa, olivat eteemme tuodut varsin hoikkia millä tahansa ribs-mittakaavalla mitattuna. Kastikkeet olivat maukkaita – joskin ehkä aavistuksen  yllätyksettömiä. Pöytäämme kannettiin lähes kaikkia tarjolla olevia lisukkeita ja yksimielinen mielipiteemme oli, että ne olivat täydellisen ihanan herkullisia. Luuytimellä vauhditettua perunapyreetä ei kannata missata!!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huberiin kannattaa siis suunnata, kun tekee mieli hyvää lihaa. Paikka on sen verran uusi, että tarjoilijatkin varmaan vielä petraavat ulosantiaan, jolloin tilaamishässäkkä muuttuu asiakkaan kannalta miellyttävämmäksi. Yhden vinkin voisin heille antaa: jos koko seurue istuu h-moilasena, on ihan ookoo antaa selkeitä suosituksia, eikä vaan tuumailla, että tehkää miten haluatte. Talon laseittain myytävä samppanja on ihan raikasta ja reipasta – hyvinkin edullisen hintasa väärtiä ja maa-artisokkakeitto alkupalana sekä kookosta ja ananasta jälkiruokana ovat aivan järkyttävän hyviä!

Tässä tulee vinkki kaikille fashion-nörteille: yksi kuumimmista bubbling under -tähdistä ruotsalaisella muotitaivaalla on lahjakas, omaperäinen Julia Koistinen. (Kyllä, jotain suomalaisjuuria on – tosin suunnittelija itse ei puhu suomea…)

Koistinen näyttää railakkaan elegantisti keskaria perinteiselle pohjoismaalaiselle minimalismille ja pelkistetylle tyylikkyydelle. Lukuisia inspiraation lähteitä ei voi kuin arvailla, mutta ainakin 70-lukuinen discoglamouri ja itäeurooppalainen häpeilemätön naisellisuus tulee ihan väistämättä mieleen. Kaikki kuitenkin vahvalla – ehkä jopa aavistuksen ironisella twistillä (tuosta en ole kyllä varma… tuntuu, että tuo nykyisten nippanappa parikymppisten sukupolvi tuntee äärimmäisen vähän tarvetta vesittää näkemyksiään perinteisellä ironia-suojakilvellä…). Vielä Koistinen ei ole nimi suuren ostavan yleisön huulilla, mutta pitäisin varsin merkittävänä, että poppitähtien ja fashion-profiilien lisäksi parikin merkittävää tukholmalaispoliitikkoa on pukeutunut Julia Koistinen designiin tänä syksynä.

Koistinen_001_web

(Kuva: Design & styling: Julia Koistinen Foto: Rikard Lilja, Hair&Make: Ellinor Fahl Models: Daniela P. & Carolina S SAG: Gipsy Nathalie Flodin)

Ruotsinkielentaitoisille suosittelen ehdottomasti Julia Koistisen virkistävää blogia ja Art Projects -kuvagalleria on mielenkiintoista selattavaa kaikille.

And remember: It was here you heard it first!

Kävin tuossa juuri ennen joulua tsekkaamassa Tillskärarakademin syysmuotinäytöksen. Tillskärarakademi on täkäläinen vaatetusalan oppilaitos, joka vastaa ehkä parhaiten suomalaisia ammattikorkeakoulutason muotoilun, vaatesuunnittelun ja -valmistuksen koulutusohjelmia.

Oppilasnäytösten seuraaminen eroaa aika paljon tavallisista mallistonäytöksistä. Yhtenäisen kokonaisuuden sijaan catwalkilla marssii eri suunnittelijoiden luomuksia ja lopputulos on aina väistämättä enemmän tai vähemmän sillisalaattia, vaikka miten olisikin yritystä teemoittaiseen etenemiseen.

Toisaalta koulujen näytökset tarjoavat aina jotain tuoretta ja kivaa katseltavaa. Tällä kertaa pitää antaa myös erityiskiitosta äärimmäisen ammattimaisen oloisesti (oppilastyönä) järjestetystä tapahtumasta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä muutamia suosikkejani Tillskärarakademin syysmuotinäytöksestä. Ensimmäisen kuvan liukuvärjätty sifonkipaita on mielestäni todella ihana! Ja tuossa tokavikassa kuvassa pojan t-paitaa koristaa kuparista taottu koru tavallisen printin tapaan. Viimeisessä kuvassa on tapahtuman juontaja räväkässä cyber-kissanaisen outfitissaan.

Kuinkas Tapaninajelut ja -tanssit sujuvat siellä ruudun toisella puolella?

Meidän piti tänään mennä Karkin kanssa tuohon meidän lähimäkeen vähän kurvailemaan lumilaudalla. Aamusella alkanut vesitihkusade ei ollut hellittänyt siihen mennessä, kun yön töissä ollut neito puoli kolmen aikaan kömpi keittiöön aamupalalle. Päätettiin, että ei täällä ole mitään superreippausvaatimuksia ja palattiin viltin alle sohvalle ja aseteltiin suklaakonvehtikulho sopivasti molempien ulottuville.

Läppärit sylissä surffailtiin niitä näitä, kunnes Karkki alkoi huokailla, että se hänen Marc by Marc Jacobsin nahkatakkinsa on loppuunmyyty joka paikasta. Olin pikkuisen hoona, kun en ollut edes tajunnut, että kyseinen biker on päätynyt ostoslistalle. No kun kuulemma se eilen Mulberrylta tilattu laukku oli niiiin paljon edullisempi kuin suunniteltu Del Rey, että säästyneet rahat pitäisi saada välittömästi sijoittaa täydelliseen rotsiin.

Äidin ensimmäinen velvollisuus on rientää auttamaan pulassa olevia lapsukaisiaan ja niinpä ryhdyin surffailemaan nettikauppojen alennusmyynneissä minäkin.

Ja kuinkas sitten kävikään…

Talviale 2013

Net-a-porterin alesta löytyi peräti 50 % alennuksella söötti Michael Korsin olkalaukku. Sloan metallic python-effect leather shoulder bag on juuri sellainen yleispätevähkö bilelaukku, jota olen epäaktiivisesti etsiskellyt jo pidempään. Se on omaan makuuni sopivasti bling-bling. Kyllä juhla-asusteet vähän saa röyhistellä. Toisaalta se toimii erinomaisesti myös neulepaita-farkut -combon updeittaajana vähän vähemmän gaalahenkisissä kokoontumisajoissa. Kooltaan se vaikuttaa oikein passelilta tällaiselle en-mitenkään-saa-elämääni-kirjekuorilaukkuun -tyypille ja diggailen täysillä sitä, että olkahihnaketjun voi pitää myös pitkänä.

Isompi laukku on siis Karkin eilinen tilaus Mulberryltä, musta Effie Hobo.

Nyt Karkki on kiertelemässä ihan livenä ale-tarjontaa… Saa nähdä onko nahkatakkirahat huvenneet, kun neito pääsee takasin kotiin. Haha!

Old stuff