Todistettavasti olen onnistunut kutomaan jotain muutakin käyttökelpoista kuin sukkia!

Peetu pisti tilaukseen sliparin jo siinä vaiheessa, kun vielä pähkäilin, että mitenkäs ne kantapään kavennukset oikein nyt meneekään. Optimismin puutteesta ei lasta voi ainakaan syyttää! Ja oli myös itsestään selvää, että toivomuksena oli juurikin tuo viimeksi milleniumin alussa trendikkyyspisteitä kerännyt vaatekappale. Neuleliiviksi ne kai sitä nykyään kutsuu.

Ajattelin, että tuosta vaan löydän hyvän ohjeen – onhan slipari kuitenkin ihan neulemaailman klassikko. Homma ei kuitenkaan ollut aivan niin itsestäänselvä. Peetu antoi varsin vapaat kädet mallin valintaan, ainoa toive oli, että neuleliivi olisi suht istuva, räätälöidyn oloinen, sekä sellainen, että sitä voisi halutessaan pitää myös sellaisenaan toppina.

Kaikki löytämäni mallit olivat väljähköjä, rentoja mitoitukseltaan – enkä olemattoman kokemukseni (ja kyseenalaisen track recordin) kanssa uskaltanut lähteä suuremmin sooloilemaan ohjeiden kanssa. Sukkien lisäksi en ole tehnyt kuin yhden neulepaidan (tapaisen..) Novitan 7-Veljestä langasta, joten mieluiten todellakin halusin kunnollisen ohjeen. Suomeksi. Jostain tutusta langasta.

Ahkera googlailu ja ohje-arkistojen selailu ei tuottanut oikein mitään sellaista, mistä olisin tohtinut alkaa edes yrittää slipari-projektia, kunnes ihan täysin jotain muuta Novitan ohjearkistosta etsiskellessäni törmäsin tähän. Vertailin Nalle-langalle olevan ohjeen silmukkamääriä aikaisemmin tekemääni paitaan ja totesin, että jos teen Peetun toivoman neuleliivin 7-Veljestä -langasta, voin käyttää 146 cm pojalle tarkoitettua ohjetta!

Kokeneille neulojille ohjeiden soveltaminen on varmasti aivan arkipäivää, mutta itse koin olevani varsinainen Einstein tämän keksittyäni!

Pieniä muutoksia Pojan Slipoveri -ohjeeseen tohdin tehdä.

Ensinnäkin helman resori on selkeästi pidempi kuin ohjeessa. Ehkä se olisi voinut olla vielä vähän pidempikin, mutta aika hauskalta se näyttää myös noin. Lisäksi kokonaispituus on suhteessa selkeästi alkuperäistä lyhyempi. Tavoitteena oli juuri tuollainen “ei-aivan-crop-top” -pituus. Peetu tykkää käyttää korkeavyötäröisiä housuja ja hameita – ja niiden kanssa kivan näköinen pituus on juuri vyötärölle ulottuva.

Lanka on siis Novitan 7-Veljestä – en muista, mikä tuon valmiiksi liukuvärjätyn värin nimi on – se tuli jossain valmiissa “sukkapussissa” mukana. Oikein hauska hillitysti raidoitettu lopputulos siitä kuitenkin tuli. Tykkään myös aivan valtavasti, miten superyksinkertainen oikeilla ja nurjilla tehty kuviopinta elävöittää koko neuletta.

Pieniä virheitä työhön jäi – sen tunnustan, ennenkuin joku tarkkasilmä huomaa. En vaan kyennyt purkamaan puolta liiviä, kun kokoamisvaiheessa tajusin, että kaikki ei nyt ihan täsmää. Onneksi Peetu on sitä mieltä, että käsityön jälki saa näkyä…

Pääntien ja kädentien joustinneuleiden tekeminen on edelleen vähän mysteeri. Ihan ookoolta nuo nyt näyttävät, mutta jotenkin tuntuu, että siinäkin pitäisi olla joku tekniikka. Ehkä sitten ensi yrittämällä selvitän sen.

Hiukan kyllä huvittaa, että juuri sliparista tuli ensimmäinen oikeasti käyttöön päässyt vaate kaikkien valmistuneiden sukkien jälkeen. Siinä vaiheessa, kun laitoin aikoinaan edellisellä trendiheilurin heilahduksella oman slipoverini kierrätykseen, muistan ajatelleeni, että tämä ei nyt varmasti kyllä enää ikinä palaa muotiin!

Viimeinen virallinen kesäkuukausi vetelee viimeisiään. Olen moneen kertaan tunnustanut, että en varsinaisesti ole mikään syksyihminen. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toinen. Tai no, en nyt voi väittää, että olen varsinaisesti löytänyt sisältäni mitään synkän ja kylmän vuodenajan rakastajaa, mutta kesän loppuminen ei tunnu ihan niin raskaalta kuin monena aikaisempana vuonna.
Voisin aivan mainiosti viettää vielä vaikka miten monta päivää (tai viikkoa!) helteessä hikoillen ja laiskasti auringossa kellien – ei siinä mitään – mutta toisaalta ajatus kirpeistä syysaamuista, raikkaasta tuulesta kasvoilla, pimenevistä illoista, tuntuu tänä vuonna suorastaan houkuttelevalta. Kuuma ja kuiva kesä teki tehtävänsä siinä määrin, että toivotan tervetulleeksi jopa virkistävät syyssateet!
(Joo, olen täysin tietoinen, että kuukauden kuluttua on aivan varmasti toinen ääni kellossa).


Yksi syy positiiviseen asenteeseen sadekuuroja kohtaan on jo viime keväänä Heidi Klumin Lidl-mallistosta hankkimani iiiihana läpinäkyvä sadetakki. En ole päässyt käyttämään sitä vielä kertaakaan, mutta Peetu pysyi kuivana sen ansiosta viimeksi Gröna Lundin ulkoilmakonsertissa.
No, ei tarvitse olla mikään oman elämänsä Pekka Pouta ennustaakseen, että sadetta on tulossa aivan riittävästi ja todennäköisesti pikemmin kuin arvaakaan.

Lievää haikeutta, sentimentaalisuutta ja luopumisen tuskaa kesän loppuminen kuitenkin aiheuttaa. Vaikka en oikeastaan voi vilpittömästi sanoa, että jotain, mitä halusin tehdä, jäi tekemättä tai ettenkö olisi saanut enemmän kuin osaani auringonpaisteesta, akkujen lataamisesta ja uuden löytämisestä, kohtaamisista sekä kokemuksista. Päinvastoin. Tämä kesä on ollut monin tavoin täydempi kuin moni edeltäjänsä.
Siksi tuntuukin hiukan hassulta jopa kummalliselta, että en voi tuntea pelkästään kiitollisuutta ja tyytyväisyyttä. Ehkä se on vain sitä, että en haluaisi päästää irti kesän ajatuksesta?


Ratkaisu on varmasti yrittää pitää kesäinen mielenvire tietoisesti pinnalla ja jatkaa kaikkien niiden kesä-asioiden tekemistä, joka on yhä vielä kelien viilennyttyäkin mahdollisia. Toivottavasti parvekkeella tarkenee fikata vielä pitkälle syksyyn.
Ja onneksi on kaikki kesän muistot, valokuvat ja jutut, jotka vievät takaisin koettuihin hetkiin.
Niinkuin esimerkiksi Peetun alkukesästä Barcelonan reissulta ostama ihana mekko. Espanjan mekko.

• mekko, Peetun matkamuisto Barcelonasta
• sadetakki (Mintun), Heidi Klumin Lidl-mallistosta
• tennarit (Mintun), Nike
• laukku, Filippa K

Heeeei!! Mites siellä voidaan? Joko alkaa lämpö käydä hermon päälle vai vieläkö helletyttää?
Mintun blogilomat saapuvat nykyään näköjään vähän suunnittelematta. Aikaoptimistin elämä on välillä semmoista. Vietin viime viikon jooga/midfullness/self-care -leirillä. Olin valmistellut muutamat blogipostaukset melkein valmiiksi ja ajattelin, että naputtelen ne sitten siellä maaseudun rauhassa iltateetä hörppiessäni valmiiksi. Ha ha! Eihän leirillä mitään wi-fiä ollut. Ei tietenkään. Eihän siellä saanut käyttää edes puhelinta!
Some-loma ja blogiloma tuntuivat kyllä oikein mukavalta. Paikka, missä leiri pidettiin, oli aivan supersuloinen – kuin tehty Instagramia varten. Jotenkin äärimmäisen rentouttavaa (mutta kieltämättä hiukan myös turhauttavaa), että sai ihan kaikessa rauhassa nauttia ympäristön kauneudesta ilman, että koko ajan olisi tarvinnut miettiä Instaan sopivia kuvakulmia. Vetäjät lupasivat nettiin järjestäjien puolesta otettuja kuvia, joten ehkä saan niistä sitten tänne teillekin esittelyn viimeviikkoisesta seikkailustani.
Pahoitteluni, että en ilmoitellut lomastani teille etukäteen – tarotitkin olivat paussilla peräti kaksi torstaita!! Nyt olen taas takaisin ruodussa ja vaikka hässäkkä pikasen koti-pitstopin jälkeen jatkuukin huomenna aamulla Tampereen reissulla, laitan nyt ainakin tarot postauksen torstaina ja varmaan pitäisi taas kriiseillä vähän hiusten kanssa myös…


Tässä silmien iloksi vähän harvinaisempaa herkkua osastolta Peetun vetimet. Neitokainen on taas kesäduunibluesissa täällä kotikulmilla, joten ehkä pääsen ikuistamaan vielä jonkun toisenkin outfitin ennenkuin opinnot kutsuvat takaisin Uumajaan.
Kuvien back drop jo paljastaakin, että kuvauspaikka ei ole klassinen takapihamme tai kotikadunpätkä. Peetu täytti keväällä huimat 25 vuotta ja juhlistimme sitä yhdessä Karkin kanssa menemällä Beyoncen ja Jay-Z:n konserttiin. Areenan ulkopuolella asukuvien nappaaminen oli aavistuksen haastavaa puuhaa. Ihmisiä oli liikkeellä niin tajuttomasti (loppuunmyyty Friends Arena = 50 000 katsojaa!), että melkein joka kuvaan osui jonkun käsi tai jalka eteen.

Peetun konserttiasu koostui vilpoisana liehuvista viskoosihousuista, ribbi-puolipoolosta (joka tosin vahtui sisällä välittömästi kiertuepaitaan), kermanvalkoisesta bomber jacketista, ja uusista tennareista. Aksenttina Mintun vanha sininen pikkulaukku ja sitruunakuvioinen huivi hiuksissa. Sneakersien tummanvihreä sävy toistuu sitruunahuivin yksityiskohdissa ja sinisen skaala rimmaa niin New Balance “N”:ssä, laukussa kuin huivin pohjasävyssäkin.

Peetu kertoi käyttäneensä ennenkin erityisesti bomberin, puolipoolon ja liuhuhousujen yhdistelmää, koska “se on kaikkein coolein asuni”. Olen kyllä niin samaa mieltä, että yhdistelmä on tosi onnistunut! Harmi, että Peetu on niin paljon pidempi kuin minä. Ei ole mitään realistista mahdollisuutta, että voisin lainata housuja. Puntit laahaisivat niin pitkällä maassa!
Itse konsertti jäi mieleen todella mahtavana, vaikuttavana elämyksenä. Taidettiin kaikki kolme olla menossa niin Beyoncen konserttiin, että melkein unohdettiin koko Jay-Z -osuus. Olin aivan yllättynyt, miten paljon tuttuja biisejä ja rytmejä siltäkin saralta löytyi! Kaikkea se passiivinen kuuntelu teettää!

Koko show oli niin huikea, että olin vielä koko seuraavan päivänkin töissä ihan puolipökerryksissä ihastuksesta ja ihmetyksestä. En ole mikään musiikkikriitikko tai -toimittaja, mutta tajusin konsertin juonen niin, että siinä tavallaan kerrottiin Beyoncen ja Jay-Z:n rakkaustarina biisien, tanssien, valojen, videonpätkien ja muun shown avulla. Siksi myös lopun sokerinen duettokin tuntui ihan hyvältä, vaikka vanha rokkitäti onkin tottunut siihen, että loppua kohden vauhti vain kiihtyy.
Ei mutta hei, kyllä mun nyt pitää alkaa pakata huomisaamuista Tampereen reissua varten, että ehdin hetken nukkuakin tänä yönä! Eikös sinnekin ole luvattu hellettä? Taidan jättää farkut kokonaan kotiin…

• housut, Indiska
• paita, Primark
• jakku, Minimarket
• laukku, Rebecka Minkoff
• huivi, Banana Rebuplic
• tennarit, New Balance

Joululoman viimeinen ilta alkaa pikkuhiljaa taipua kohti nukkumaanmenoaikaa. Ihan mahtavan ihanan pitkiltä onkin vapaat tuntuneet, vaikka olinkin viime viikolla välipäivinä töissä. Toimistohommailu ei tunnu koskaan ihan samalla tavalla stressaavalta ja uuvuttavalta, kun on käytännöllisesti katsoen ainoa officella. Päinvastoin on ihan mahtavaa, kun saa tehdä kaikessa rauhassa duunia ilman keskeytyksiä.
Päätin ihan tarkoituksella lopettaa lomailuni torstaihin. Ajattelin, että kun olen perjantain toimistolla, on maanantaina huomattavasti stressittömämpää aloitella ihan täyttä työviikkoa. Toinen syy on se, että Peetu lähti tänään illalla takaisin Uumajaan ja Karkki lähtee huomenna aamulla lomareissulle Kap Verdeen – eli ei ole sikälikään mitään erityistä tarvetta jäädä kotiin hengailemaan.
Juuri nyt tuntuu siltä, että olen saanut lomailla tarpeeksi. Kaikki univelat on kuitattu, olen saanut rentoutua sohvalla pötkötellen, viettänyt paljon ihanaa aikaa Karkin ja Peetun kanssa ja ulkoillut päivittäin keleistä riippumatta. Aika ihana fiilis, kun on sellainen olo, että vitsi, miten kiva mennä huomenna töihin!

Etukäteen varoittelin Peetua, että haluan ikuistaa kaikki neidon eri päivien asut, että voin esitellä niitä täällä teillekin. No, saldoksi jäi lopulta vain nämä tämän kuvasarjan kuvat uuden vuoden juhla-asusta. Hiukan harmittaa, että en saanut ikuistettua Peetun uutta upeaa 2nd hand talvitakkia. 50 – 60 lukujen taitteessa ompelimossa valmistettu villakangastakki on aivan mielettömän upea löytö uumajalaisen Pelastusarmeijan kirpputorilta.
Onneksi tässä on yhtä sun toista suunnitelmaa, joka tuo neitokaisen Tukholmaan vielä talven aikana, joten varmaan saadaan takkilöytö tännekin esittelyyn.
Näin tammikuussa harvat enää kaipaa hurjasti inspiraatiota juhlapukeutumiseen, mutta Peetun bileasusta saa hyvin ideoita myös vähän arkisempaankin asukokonaisuuteen. Etenkin samettinen kimono-aamutakkia muistuttava huitula voisi tuoda hauskasti vähän dekadenttia sävähdystä vaikka ihan toimistoasuun.

Mielestäni Peetun uuden vuoden juhla-asu oli muutenkin tosi onnistunut!
Erilaiset mustat pinnat, sametti ja nahka, tuovat elävyyttä, paljettipaita uuteen vuoteen sopivaa blingiä, rinkulakorvikset rimmaavat täydellisesti paidan kanssa ja kokonaisuuden kruununa Minimarketin nilkkurit, joiden koron, pohjan ja varren suun reptiili-kuosi matsaa ihanasti lämpimänkultaisiin yksityiskohtiin. Kullansävyisen meikin terästeenä huikean oranssit huulet.

• paitta, Nelly
• hame, Mintun ompelimo
• kimono, H&M
• kengät, Minimarket
• korvikset, Weekday

Siis oikeesti apua, millainen kevätsää!! Yhden tunnin aikana ehtii aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, sataa rakeita ja myrskytä niin, että tukka lähtee päästä!
Flunssailun jälkimainingeissa työmatkapyöräily ei nyt muutenkaan kovin paljoa houkuta, mutta näillä keleillä fillari saa pysyä vielä hetkisen kellarissa. Työmatkani on sen verran pitkä, että ainakin ensimmäiset pyöräilykerrat saisivat olla edes jotenkuten miellyttäviä. Liian ankara startti johtaa helposti siihen, että mukavuudenhaluisena possuna jätän koko homman. Periaatteessa olen sitä mieltä, että kun on tarpeeksi hyvät varusteet, ei ole juurikaan väliä, millainen sää on – mutta kaiken tämän säätämisen jälkeen olisi kuitenkin ihanaa, jos alku ei olisi ihan kamalan takkuinen.

Ainakin kaikkien omien some-kanavieni perusteella lumisateet sun muut kevätsäiset riemut on kiristänyt pinnoja pitkin Suomeakin. Ihan tilastojenkin mukaan toukokuun alku on ollut poikkeuksellisen kylmä, mutta eikai sitäkään nyt voi määräänsä enempää surra.
Positiiviselle puolelle laskettakoon vaikka se, että nyt voi vallan mainiosti edelleen inspiroitua Peetun asusta, jonka ikuistin pääsiäisen Karlskronan reissulla. Sää ei todellakaan salli yhtään keväisempää pukeutumista kuin tuolloin melkein kuukausi sitten. Päinvastoin – neidon vuoriton villakangastakki olisi tainnut kyllä ainakin tänään olla jopa vähän liian kevyt.

Sori kuvatulvaa, mutta oli ensinnäkin niin mahtavaa saada rakas koipeliini-Peetu pitkästä aikaa kameran eteen, että ihania kuvia tuli ihan liiaksi asti. Toisekseen asu on mielestäni aivan kertakaikkiaan täydellinen!
Pastellinen koralli on täydellisessä harmoniassa pehmeän vaaleanruskean ja vedensinisen kanssa. Hempeistä sävyistä huolimatta kokonaisuus ei ole lainkaan pliisu, kiitos graafisen printin. Mustat sukkikset ja rouheat kengät tuovat asuun lisää särmää.

Kuvat on muuten otettu Peetun 24-vuotispäivänä. Aika pitkälle on tultu siitä, kun samainen neito 14-vuotiaana esitteli blogin sivuilla päivän asujaan… Haha! (Myös kuvien laadussa on – onneksi – tapahtunut pientä kehitystä!)

• takki, H&M
• mekko, Rodebjer
• pashminahuivi, tuliainen Intiasta
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• kengät, Hope
• vyö, Primark