Month: May 2013

Toukokuun viimeinen päivä, huomenna alkaa ihan virallisesti k e s ä!!

Lähestyvä loma-aika on saanut matkustushormonini hyrräämään. Jostain syystä sangen tiuhakaan Suomessa ramppaaminen ei oikein auta reissukuumeeseen. Ihan oikeisiin ulkomaihin olisi kova hinku.

Juuri nyt näyttää varsin lupaavalta, että tänne Pohjolaankin saadaan kesä, jota kehtaa kutsua sen oikealla nimellä (vrt. viime vuoden elokuun loppuun asti kestänyt epävakainen, viileä ja sateinen “alkukevät”). Olenkin miettinyt, että lomamatka Gotlantiin ei välttämättä olisi mikään hullumpi vaihtoehto. Toisaalta mikään ulkomaa ei kyllä sekään ole.

Eniten himottaisi ihana Italia.

Como

Italiassa matkakohteeni olisi erittäin todennäköisesti hurmaava Como järvi. Tosin saapasmaassa on monta muutakin kolkkaa, joita en ole ehtinyt vielä koluta. Mm. Apulian maakunta saappaan korossa kiinnostaisi myös kovasti. Johtuu varmaan talven pimeydessä viettämästämme James Bond -maratonista, että en saa Como järveä pois mielestäni.

Toisaalta Italiassa on suhteellisen kallista. varsinkin Pohjois-Italia on helposti ihan täkäläisissä hinnoissa – eikä Como taida olla mikään halpuudestaan kuuluisa reppumatkailuhippien kohde. Siksi olen miettinyt myös monen kehumaa Kroatiaa.

Kroatia

Kroatiassa on kuulemma kaunista, puhdasta, edullista ja toimivaa. Jotenkin olen vain ihan ymmälläni, että minne sinne oikein pitäisi mennä. Paikannimet kalskahtavat tällaisen kylmän sodan kasvatin korvaan niin kovin itäblokkisilta, että en oikein osaa tehdä analyyttisiä päätöksiä.

Toisaalta tekisi myös käydä katsomassa Kreikkaa aikuisen silmin.

Kreikka

Kreikalla on ollut omien korvieni välissä vähän kyseenalainen maine matkailukohteena. Luettuani Irenen reissujuttuja Santorinilta (muistaakseni se oli Santorini) tajusin, että suosittu lomamaa on paljon muutakin kuin halpis-chartereiden kansoittamia turistisaaria, häliseviä ihmisjoukkoja ja ahtaaksi pakattuja uimarantoja.

Ja olisihan tuossa kulmilla myös Portugal ja Espanjakin. Lissabon voisi olla ihan mieletön ranta- ja city-loman yhdistävä kokemus… Jaa-a, alkaa kuullostaa siltä, että Mintun pitää lähteä jollekin mummo-Inter Railille!! Haha!

Kuvien lähteet löytyvät täältä: Holiday Dreams

Lisää pituutta sääriin! Karjalansukuisen persjalkaisen ikuinen haave…

Tajusin juuri, että garderobistani puuttuu täysin yksi erinomainen asia, jonka avulla pystyy kevyesti lisäämään huikean määrän pituutta sääriin – nimittäin nudet avokkaat.  Kengät tarjovat parhaimmillaan todella tehokkaan tuplaefektin sekä korkojen että sävyn antaman optisen illuusion ansiosta.

SSS Nude Pumps

Ainoa mutka matkassa tällä hetkellä on se, että jostain syystä avokkaat – tai itseasiassa mitkään “perusmalliset” avoimet kengät eivät pysy jalassani. En tiedä, onko syynä hassun mallinen kantapää vai kummallinen kävelytyyli, mutta avokkaat ja jopa ballerinat hölskyvät jaloissani. Esim. rakkaiden Marc by Marc Jacobsin baltsujeni kanssa olen ollut viittä vaille hengenvaarassa, kun lonksuva kenkä on yhtäkkiä päättänyt tarrautua liukuportaisiin tai lähtenyt jalasta bussia kiinni juostessani.

Toisin sanoen tarvitsen nudet avokkaat joko sling back– tai nilkkaremmimallisina. Sling back olisi ehdottomasti paras vaihtoehto sillä nilkkaremmi tuhoaa väistämättä osan pidennysilluusiosta, vaikka sävy miten sulautuisi ihon väriin. Se onkin sitten hankalampi juttu, sillä sling backit on aina lähes järjestään myös varpaista auki.

Tai ehkä pitäisi vain opetellä kävelemään niinkuin ihmiset!

Kuvasta kiitos: Stockholm Street Style

PS. Tuo kuvan asu on mielestäni – muutenkin kuin kenkien puolesta – aivan uskomattoman kaunis, kepeän elegantti ja ihanalla tavalla persoonallinen. Jotain Gwen Stefania, True Bluen aikaista Madonnaa ja ihanaa Amanda Jensseniä raikkaasti omalla tavalla yhdisteltynä. Me likes!

Muistatteko vielä viime keväisen The Artist Way -juttusarjan? Reilun kahdentoista viikon ajan kirjoitin joka tiistai postauksen The Artist Way -kirjan pohjalta. Tavoitteena oli löytää tie omaan luovuuteen aamusivujen, taiteilijatreffien ja muiden tehtävien avulla. Harmi, että Pinterestin kautta huolellisesti valkkaamani kuvat ovat melkein kaikki hävinneet. Sinänsä edelleen käyttökelpoiset postaukset näyttävät vähän tylsiltä tyhjine aukkoineen.

Eihän se sisäinen tasapaino, luova keveys ja onnellisuus ihan niin vain löydy. Tai löytyy ja katoaa samoin tein kaiken kiireen, stressin ja erilaisten pakkojen miinoittamaan arkeen.

Törmäsin jokin aika sitten Gretchen Rubinin kirjoittamaan The Happiness Project -kirjaan. Opus on keikkunut peräti pari vuotta New York Timesin bestseller listalla, mikä ei toisaalta ole mitenkään automaattisesti suositus täällä järkevässä ja maanläheisessä Pohjolassa.

En ole vielä lukenut kirjaa kovin pitkälle, mutta toistaiseksi olen ilahtunut siitä, että amerikkalaistyylinen hurmoshenkinen meuhkaaminen loistaa poissaolollaan. Onnellisemman ja iloisemman elämän rakennuspalikat ovat yksinkertaisia, järkeenkäypiä ja helposti toteutettavia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Epämääräinen sotku kotona rassaa keskittymiskykyä ja aiheuttaa epämääräistä tyytymättömyyden ja väsymyksen tunnetta, omaan asennoitumiseensa voi vaikuttaa positiivisesti ja pick your fights -tyyliset elämänparannusitsestäänselvyydet on The Happiness Projectin sivuilla pakattu kivasti etenevään pakettiin.

Juuri nyt olen tosin tökännyt kohtaan, jossa puhutaan valoisan parisuhteen elämänlaatua parantavasta voimasta. Mutta periaatteessa olen kuitenkin sitä mieltä, että ei tarvitse olla kirjoittajan tyyppinen ruuhkavuosia elävä uranainen, vaimo ja perheenäiti – vaan ohjeet on sovellettavissa monenlaisiin elämänvaiheisiin. Ja koska itse näköjään ajattelen selkeimmin silloin, kun kirjoitan lukemani ja toivon mukaan sisäistämäni asiat ylös, päätin aloittaa uuden The Happiness Project -kirjaan perustuvan “Onnellisuutta metsästämässä” -juttusarjan.

Eli tästä eteenpäin Go 4 it vol. 2 -blogissa ilmestyy keskiviikko-iltaisin Onnellisuutta metsästämässä -tagin alle ajatuksia ja vinkkejä matkalle kohti iloisempaa, kevyempää ja onnellisempaa elämää!

JEI!! Tuntuu, että oma elämäni muuttui heti astetta onnellisemmaksi tämän “projektin” myötä!

 

Mansikkakermakakku

On kivaa olla aikuinen. Ainakin siis sellaisina päivinä, kun jääkaapissa odottaa lapsen eiliselle äitienpäivälle tekemä taivaallinen mansikka-marja-kermakakku.

Sellaisina päivinä voi aikuismaisen itsemääräämis- ja -päättämisoikeutensa varjolla syödä illalliseksi kakkua. Korjaan: … syödä illalliseksi galaksin kauneinta sekä varmasti myös kosteassa marjaisuudessaan parasta kakkua. Ja jälkiruuaksi pop cornia.

Huomenna sitten taas salille… Haha!

Old stuff