En voi ollenkaan käsittää, että tänään on heinäkuun viimeinen – en mitenkään! Luin juuri hetki sitten artikkelin, jossa todettiin, että sitä tietää olevansa keski-iässä viimeistään siinä vaiheessa, kun aika tuntuu menevän ihan älyttömän nopeasti. Keväät, kesät, syksyt, talvet vilahtelevat ohitse siihen malliin, että hyvä kun huomaa vuodenajan muuttuneen.
No, tänä vuonna tämä kesäksi kalenterin mukaan merkattu ajanjakso on kyllä antanut erinomaista taustatukea siihen tunteeseen. Keli on ollut niin alkukeväisen kolea ja epävakainen, aurinkoisetkin hetket yhtä yllätyksellisiä ja nopeasti ohimeneviä kuin maaliskuussa, että eipä kai tuo mikään ihme ole, että sitä vähän on kummissaan kesän loppumisesta. Eihän se ole vielä edes alkanut!

Peetu on hametyttö henkeen ja vereen. Housuja ei neidon päällä näe kuin oikeastaan poikkeustapauksissa; kuulemma talvi Uumajassakin meni fleece-sukkiksia helmojen kaveriksi kerrostaen. Vaikka tuntuukin lievästi sanottuna epäreilulta, että heinäkuussa pitää kiskoa sukkahousut jalkaan, jos haluaa pukeutua hameeseen ilman polvilumpioiden jäätymisvaaraa, se oli Peetun mielestä pienempi paha kuin housut. Pest eller kolera – rutto tai kolera – niin ne pukeutumisvalinnat on tänä kesänä pitkälti mennyt.
Suosikkihame on saanut tällä kertaa kaverikseen helmillä ja kivillä koristellun kauluspaidan sekä ihanaksi väripilkuksi Minimarketin punaiset nauhakengät. Samaisia nauhakenkiä oli myös mustana kiiltonahka-nappanahka -versiona Åhlénsilla, mutta vielä 40 % alessakin hinta oli niin suolainen, että en raatsinut niitä kotiuttaa. Peetulla kävi kyllä tosi tsägä, kun löysi nuo ihanat punaiset silloin aikoinaan Minimarketin ystiksestä alle 100 eurolla.

Perjantainen toimistopäivä sujui tässä outfitissä mukavasti. Huomenna Peetu suuntaakin sitten Berliiniin isosisko-Karkin luokse viikon lomalle. Toivottavasti siellä on vähän kesäisemmät kelit kuin täällä. Luulisi, että on… Tännekin on kuitenkin luvattu jo melkein kivaa keliä.

• paita, Monki
• hame, Monki
• kengät, Minimarket

Tänä kesänä pukeutuminen on ollut varsinainen pähkinä. Toisaalta sitä niin kovasti haluaisi käyttää kaikkia ihania keveitä hepeniä, mutta jonkinlaisessa kuosissa edelleen oleva itsesuojeluvaisto pakottaa päälle kylmettymiskuolemalta säästäviä lämpökerroksia. En muista kesää, milloin olisin käyttänyt näin vähän hameita tai shortseja. Sukkahousut tuntuu jo ajatuksena ihan luovuttamiselta ja siksi niitä ei ole tullut kiskottua jalkaan, vaikka silloin olisikin helpompi käyttää myös helmoja.

Käytännössä tämä on siis tarkoittanut sitä, että päälläni on tosi usein housut. Miten outoa! Ja koska kuitenkin olen halunnut olla edes hiukan kesäinen, olen jumittanut Filippa K:n oransseissa farkuissa. Onpahan edes aurinkoinen ja lämmin väri, vaikka säätila ei niin usein sellaista puolta olekaan itsestään näyttänyt.
Huomasin muuten vasta tätä blogijuttua väsätessäni, että tästähän tuli varsinainen Filippa K -univormu. Kenkiä lukuunottamatta kaikki on peräisin kyseiseltä merkiltä – tosin kaikki eri vuosilta. Paita on jo varmaan kuusi, seitsemän vuotta vanha, farkut kolmisen vuotta ja neuletakki on ostettu viime syksynä.

• paita, Filippa K
• housut, Filippa K
• neule, Filippa K
• sandaalit, Charles Joudan

En ole missään tapauksessa unohtanut vuoden alussa tekemääni shoppailupäätöstä; tälle vuodelle on sallittu maksimissaan 15 muotiostosta. Piste.
Kuten jo etukäteen arvelinkin, prosessi on ollut hyvin mielenkiintoinen ja opettavainen. Olen aina pitänyt itseäni harkitsevana ja jopa nirsona shoppailijana, mutta lähemmin asiaa tarkasteltuani tajusin, että se ei taida olla ihan koko totuus. Varsinaisia hankintoja harkitsen kyllä tarkkaan enkä kykene omistamaan monia lähes samanlaisia kenkiä/takkeja/laukkuja tai edes housuja tai hameita. Kauluspaitoja, neuletakkeja ja teeppareita löytyy toki useampi melko samantyylinen vaatekaapistani, koska käytännöllisesti asun niissä.
Sitten toisaalta olen äärimmäisen huono tekemään heräteostoksia. Esimerkiksi matkoilta en yleensä osta mitään muotiostokseksi laskettavaa (paikallisia ruokia kylläkin!). Tosin vihaan vilpittömästi kaupoissa kiertelyä, mikä sekin tietty vaikuttaa asiaan.
On kuitenkin yksi asia, minkä olen täysin unohtanut ja se on sisäinen Sulo Vilenini. Hyviä diilejä, kertakaikkisen mahtavia tarjouksia, mallikappalelöytöjä ja muita once-in-a-lifetime -tilaisuuksia on kovin vaikea väistellä näköjään.
Ihan kaikkea en sentään itselleni haali kun kerta halvalla saa, mutta sitten viimeisimmän, vuoden kahdeksannen ostoksen, kassan kautta kotiin on päätynyt: harmaa-valkoraitainen t-paita (Primarkista Berliinistä, vaikka piti vain shoppailla pikkuhousuja, sukkia ja muuta tarvekategoriaan menevää), musta Adidas Originals -verkkatakki (Adidas Outlet on meidän melkein naapurissa ja Peetu huomasi ohi kulkiessaan, että siellä on nyt kaikesta – 50 %), metallisia 3D-kynsikoristeita Sephoran alesta (no just niin… älä kysy miksi!) ja mustat culottes-housut Lindexin alesta (Peetu havaitsi työmatkalla, että housuissani on persuuksissa saumassa reikä. Oli ihan pakko mennä ostamaan ehjä alaosa, koska olin menossa illalla suoraan töistä tapaamaan ystävääni – eikä toimistollakaan niin kiva ole olla ratkenneissa pöksyissä!). Kaikki uudet ostokset tulevat saamaan arvoisensa “New in” -postauksen, kunhan tässä nyt ehdin toipua tästä hurjasta shopping spreestä!
Kaiken tämän jälkeen vuoden viidestätoista ostoksesta on enää kolme (!!) käyttämättä. H&M:n Balmain -yhteistyöhön on ihan täysin pakko jättää ainakin yksi, mieluiten kaksi vapaakorttia. Nyt onkin siis harvinaisen paha paikka, kun näköjään monen kuukauden kyttäämisen jälkeen Addun nettikauppaan on vihdoin saapunut himoitsemiani tennareita.

Valkoiset Adidas Original Superstar -tossut olisivat ihan täydellinen lisä kenkävalikoimaani. Klassiset, monikäyttöiset, tyylikkään sporttiset ja hyvät jalkaan. Tiedän, että tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, kun jauhan näistä samoista tennareista, mutta nuo on ollut niin perusteellisesti loppuunmyyty joka paikasta, että homma on ollut vähän jäissä. Peetun Lontoossa asuva ystävä oli jahdannut mustaraitaisia Superstareja kuukausitolkulla ennenkuin oli jostain saanut käsiinsä oikean kokoisen parin. Berliinissä meidät Karkin kanssa naurettiin ulos yhdestä sportti-putiikista, kun kävimme kyselemässä mahdollista varastotilannetta. Emme kuulemma olleet sen(kään) päivän ensimmäiset kyselijät, vaikka oli vasta aamupäivä.
Mutta nyt niitä saisi ja luulenpa, että tässä on seuraava ostokseni, vaikka se sitten tarkoittaakin sitä, että vuoden ostoksista on enää kaksi käyttämättä. Pitää varmaan kaivaa ompelukone esille, jos tulee ihan armoton tarve saada jotain uutta vaatetta myöhemmin syksyllä. Ei mikään huono vaihtoehto sekään…

Ja nyt, kun ostopäätös on jo oikeastaan tehty, pitäisi vielä päättää, että haluanko personoida tossuni. Olen sen verran luova, että en keksinyt mitään hauskempaa tekstiä kuin oman nimeni, mutta olisihan se aika söpöä, kun olisi nimikoidut tennarit. Vai olisiko? Ehkä klassikkotennareitten tuhriminen millään ylimääräisellä on täysin no-no? Nääs, nääs – mitenkä tuonkin nyt sitten päättäisi! 😀
Kuvat: Adidas

Pikaisen ja erittäin subjektiivisen blogi-kierroksen jälkeen tuntuu siltä kuin tosi monessa osoitteessa oltaisiin jo ihan syysfiiliksissä. Kuka on päivittämässä garderobiaan uudelle sesongille, kuka aistivinaan syksyn selvästi tuulen tuoksusta.
Olen varmasti ollut yksi ykköpurnaaja, mitä tämän kesän keleihin tulee, mutta älkää nyt kertakaikkiaan väittäkö, että tämä olisi nyt tässä! Elokuu on aivan loistava kesäkuukausi – ja tänä vuonna helposti parempi ja lämpimämpi kuin esmes kolea kesäkuu. Sitä paitsi vielä koko tämän viikon on edelleen heinäkuu.

Kesän jatkumisen kunniaksi päätin kaivella blogini luonnoskansiossa jo alkukesästä alkaen roikkuneen kesämeikkivinkkipostauksen.
Alunperin ajattelin, että kirjoitan teille vinkiksi hyvät, Italian auringossa testatut kosmetiikkasuositukset laiskoja rannalla vietettyjä päiviä varten. Onhan tässä nyt melko kärsivällisesti odoteltu, että se mahtava hellekesä ja biitsikelit saapuisivat tänne meidänkin leveysasteille, mutta varsin turhaan. Tai olihan silloin se yksi viikonloppu perjantaista sunnuntaihin hellettä – jotenkin sitä naivina silloin kuvitteli, että lämpimästä saataisiin nauttia vähän pidempään. Siitä syystä ei tuntunut tarpeelliselta kiirehtiä rantameikkivinkkien kanssa.

Nyt tuumasin, että pienellä säädöllä vinkit sopivat yhtä hyvin sateeseen – tarvitaanhan silloinkin yksinkertaista ja kosteuden kestävää kosmetiikkaa. Eli tässä Mintun vinkit kestävään kesämeikkaukseen, satoi tai paistoi.
Aurinkoisella kelillä ehostuksesta huolehtiminen on periaatteessa aika yksinkertaista. Tarvitaan vain suojakerrointa riittävästi kasvoille, raikkaan väristä huulikiiltoa huulille ja kivat aurinkolasit nenälle. Välillä on kuitenkin hauska meikata vähän enemmän. Loma-aika ja pikkuisen päivettynyt iho antaa lisäksi hyvän tilaisuuden irroitella värien kanssa ja testata jotain uutta.

Itseäni alkoi jo keväällä himottaa turkoosit rajaukset silmissä (syytän Serena van der Woodsenia ja lopputalven intensiivistä Gossip Girl -maratoniani…). Lumene lanseerasikin sopivasti ennen kesää edullisessa Natural Code -sarjassaan vedenkestävät rajauskynät. Sarjaan kuuluu musta, samppanjanvaalea kiiltävä ja upea turkoosi kynä. Turkoosi on ollut ihan ykköslempparini tänä kesänä, kun olen ollut vapailla. Natural Code -kynissä on ihanan pehmeä, helposti levittyvä koostumus ja todella runsaasti pigmenttiä. (kynät saatu)

Käsittääkseni nuo molemmat sävyt, sekä vaalea vähän kiiltävä että intensiivinen turkoosi, ovat sesonkivärejä, eivätkä vakituisessa tuotannossa. Eli nyt kantsii käydä hankkimassa ihanat kesäkynät talteen!
Ruotsiksi on sanonta, että vedenkestävälle ripsivärille on kolmen B:n tarve: Bröllop, Begravning & Beach (häät, hautajaiset ja rantsu). Voin kyllä helposti keksiä muutaman muunkin tilanteen, jolloin on ihan nastaa, mikäli ripsarit eivät valahda poskille (treenatessa, purjehtiessa…). Tiedän, että monet käyttävät veden kestävää maskaraa ihan aina; itse olen sen verran laiska läträämään silmämeikinpoistoaineiden kanssa, että säästän sen vain tarpeen vaativiin tilanteisiin.
Maybellinen Lash Sensational Mascara on kyllä niin ihana, että voisin kyllä harkita sen ujuttamista myös arkikäyttöön. Ripset tuuhentuvat, pidentyvät ja kaareutuvat mielestäni tosi kauniisti ja vähällä vaivalla.Lash Sensational myös pysyy rapisematta ripsissä kestäen esimerkillisesti sekä meressä lillumisen, aurinkopetissä hikoilun että jopa hiustenpesun ajan. (ripsari saatu)

Tykkään loikoilla auringossa. Hyvä kirja tai pino kiiltävälehtisiä muotimagazineja, hyvä seura ja viileä kuplavesi täydentävät nautinnon. Yritän kuitenkin vältellä kasvojen paahtamista, vaikka pienestä päivetyksestä tykkäänkin. Aurinkopuuterilla on onneksi tosi helppo saada freesi lomailme kasvoillekin ilman uv-säteiden rypistävää vaikutusta. Suosikkini on ollut jo vuosikausia Guerlainin Terracotta Powder. Se on luonnollinen sävyltään, tosi hienojakoista ja helposti levittyvää. Lisäksi tuo Guerlainin versio ei sisällä lainkaan mitään hohdetta tai kimalletta ja siksi sitä voi käyttää hyvin myös päivällä.

Huulien suojaamiseen on kätsyin kunnon kertoimen sisältävä huulirasva, jonka päälle voi sitten sivellä suosikkihuulikiitoa mehevää sävyä tuomaan. Kannan usein mukanani aika laajaa huulikiiltovalikoimaa, sillä tykkään vaihdella sävyä fiiliksen mukaan. Huulikiiltojen kanssa ei ole muutenkaan ihan niin tarkkaa kuin huulipunien. Tai siltä ainakin tuntuu, kun en ole ikinä oppinut oikein kunnon punaa käyttämään…

Rantsumeikki ja rantsumuija. Tuntuu kyllä, että alkukesän Riminin reissusta on jo vähintäänkin ne kuuluisat ziljoona vuotta!!

Yleensä käytän ainoastaan hyvin neutraaleja sävyjä meikissäni ja varmaan just siksi tällainen turkoosilla irroittelu tuntuu suorastaan villiltä ja vapaalta (he he!)… Todennäköisesti en kuitenkaan tule esiintymään toimistolla kesäehostuksessani, mutta eipähän sitä muutenkaan kesä- ja rantahepenet kuulu työpaikalle.
Tulisi vain nyt vielä niitä helteitä ja rantsukelejä tänne!

Hiukan uupunut Minttu täällä hei! Lähdettiin tänään jo aamulla kahdeksalta Peetun kanssa kesäiselle autoiluretkelle, määränpäänämme noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä sijaitseva mansikkatila, jossa saa käydä itse poimimassa mansikoita. Oli aivan ihana aurinkoinen kesäpäivä ja melkein kymmenen litraa superkesäherkkumarjoja kertyi ämpäriin aivan yllättävän nopeasti.
Mansikoiden poiminnan jälkeen käytiin meressä uimassa (vesi oli aika kylmää!) ja syötiin eväitä lounaaksi pyyhkeiden päällä istuskellen. Sinä vaiheessa kello ei ollut vielä paljoa, eikä illaksi luvattu vesisade saavuttanut vielä meitä, joten kurvasimme metsän laitaan ja poimimme mukavan saaliin mustikoita. Sen jälkeen piti vuokra-autopäivä tietty maksimoida, joten harrastimme vielä vähän kotiseutumatkailua ja suurshoppailimme ruokakaupassa. Ei ihme, että nyt on vähän väsy!
Nukkumaan ei ole kuitenkaan vielä asiaa, sillä nyt on edessä armottomat pakastus- ja hillojenkeittosulkeiset. Onnistuneen kesäpäivän (sade alkoi vasta, kun olimme jo kotimatkalla) ja hyvän marjasaaliin kunniaksi teimme tänään poimimistamme mansikoista version Italian suosikkidrinksustani Bellinistä.

MANSIKKA-BELLINI
Ainekset:

• 2-3 tuoretta mansikkaa per drinksu
• hyvää proseccoa

Valmistus:
Muusaa mansikat pieneksi sutuksi (puré). Laita lasin pohjalle pari ruokalusikallista sosetta ja täytä ihanasti kuohuavalla proseccolla. Makean ystävät voi lisätä mansikkasutun sekaan pienen lorauksen sokerilientä. Lisämakeutuksen tarve riippuu toki myös käytetyistä mansikoista ja viinistä. Meidän mielestä raikas yhdistelmä ilman lisäsokeria on paras. Purén ja kuohuvan virallinen suhde on 1/3 – 2/3, mutta hedelmäisempikin versio on oikein hyvää!