Lindexiltä hätäpäissäni hankkimani culottesit tässä nyt oikein in action. Ostohetki oli tosiaankin aivan pakon sanelema – ja päätös piti tehdä nopeasti. Eli ei missään tapauksessa itselleni tyypillinen shoppailutilanne. No, mustat housut on aina mustat housut, kyllä niille yleensä käyttöä tulee. Ihan ahkerasti olenkin niitä käyttänyt, vaikka täytyy sanoa, että vyötärö laskoksineen ei ole omalle pötkyläiselle vartalomuodolleni mikään kaikkein edullisin…
Ja tosiaan culottesin nimellä pöksyt myytiin – oikein kuitissakin luki hienosti niin. Omasta mielestäni nuo ovat kuitenkin enemmän ihan tavalliset high water -housut. Culottes on vielä lyhyemmät, pohjepituiset tai juuri polven alle, ja vielä leveämmät. Mitoitukseltaan ne ovat lähempänä housuhametta kuin housuja. Eipä tuolla nyt niin hurjasti väliä ole – en kuitenkaan ostanut housuja nimen vuoksi vaan siksi, että tarvitsin jotain päällepantavaa.

Mutta hei – mitäs sanotte, onko ollut aivan mielettömän upea syksy!? No on, on! Jopa kaltaiseni syksyn kammoaja on voinut olla ihan lunkisti – lyhyet syysmyrskyt ja harmaat hetket on kestänyt maksimissaan puoli päivää. Muuten ollaan saatu nauttia auringosta ja lämmöstä, joka vetää hyvin vertoja tämän kesän keskilämpötiloille. Syyskuu on loppumassa ja vielä vaan tarkenee sandaaleilla!
Jos säätiedotuksiin on uskominen, kesävetimiä ei kannata roudata kellariin talvisäilöön vielä tänäkään viikonloppuna. Ainakin perjantaille on luvattu yli 18 lämpöastetta, niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin. Lokakuun ensimmäinen perjantai olisi siinä tapauksessa lämpimämpi kuin random perjantai viime heinäkuussa!
Aamut ja auringon laskun jälkeen illat on kuitenkin sen verran jo viileitä, että töihin ei sandaalein ja paljain varpain enää viitsi lähteä. Viikonloppuna päiväsaikaan tarkeni kuitenkin aivan mainiosti.

 

• paita, Rodebjer
• housut, Lindex
• sandaalit, Clark’s

Kävin sunnuntaina lounaalla aivan ihastuttavassa Meatballs For the People -nimisessä pikku ravintolassa Södermalmilla. Nimensä mukaisesti paikka on keskittynyt ruotsalaisten kansallisruokaan, lihapulliin. Ja täytyy kyllä sanoa, että jos Peetun tekemiä palleroita ei lasketa, en ole varmasti ikinä missään syönyt yhtä hyviä!
Ravintolan menu on lyhyt ja ytimekäs: muutama alkupala/snacks, muutama perinteinen jälkiruoka ja yhden pastan lisäksi pääruuaksi on tarjolla vain lihapulla-annoksia. Arvostan suuresti tällaista omanarvontuntoa! Jos kerran ollaan lihapullapaikka, niin sitten ollaan. Toki “liha”pullia on saatavana myös kala- ja kasvisversioina, ollaanhan Tukholmassa ja Söderillä, mutta perusajatus on kuitenkin sama.
Fisupullia en ole maistanut, mutta seuralaiseni otti kasvislihapullat – ja nekin maistuivat aivan erinomaiselle. Muistuttivat käsin tehtyjä falafel-pullia ja intensiivisen täyteläinen tomaattikastike oli kerrassaan taivaallista. Eipä tullut kysyttyä, mitä rasvaa kasvisannoksen tekemiseen käytetään, mutta äkkiseltään veikkaisin, että tuo sopii myös vegaanille.
Kivasti skandinaavisella designilla ja kirpputorilöytö-tyyppisillä elementeillä sisustettu Meatballs For the People ei ole kooltaan mitenkään älyttömän iso. Arvioisin, että sisälle mahtuu syömään noin viitisenkymmentä henkeä. Sunnuntaina lounasaikaan ravintola oli melkein täysi – ja lopuissakin pöydissä oli “varattu” lappu. Meille kyllä järjestyi paikat pitkän pöydän päästä ihan odottelematta, mutta ikiomaa pöytää olisi joutunut odottelemaan.
Asiakaskunta oli pääasiassa sen näköistä, että he asuvat parin korttelin päässä ravintolasta. Leppoisaa meidän ruokasali -fiilistä sekoitti muutamat paikalle eksyneet (tai vartavasten tulleet ehkä paremminkin) turistit. Oikeastaan ihme, että turisteja ei ollut enempää – kyllähän sitä nyt lihapullia pitää syödä, kun ollaan Ruotsissa käymässä!
Itse söin klassisen lihapulla-annoksen – enkä voisi olla tyytyväisempi! Luomutuotetusta vasikanlihasta tehdyt pallerot olivat mehevän herkullisia, sopivan miedosti pippurilla maustettu – ja riittävän suolaisia. Kermakastike, perunamuusi, etikkakurkut ja puolukkasurvos toimivat täydellisesti lisukkeena. Ensin katsoin, että puolukkaa oli annoksessa aika niukasti, mutta hyvin se riitti. Varmasti sitä olisi saanut myös lisää, jos olisi pyytänyt. Lisäksi tarjolla oli extra-lisukkeena melko hotteja chili-etikkakurkkuja, pikkelöityjä sipulirenkaita ja kurpitsan siivuja. Niin hyvää!
Eli kannattaa pistää muistiin kiva – ja suht edullinen – lihapullaravintola Meatballs For the People seuraavaa Tukholman reissua varten ja Södermalmin kierrosta varten! Osoite: Nytorgsgatan 30, pöytävärauksen voi tehdä esim. täällä!
 

Nyt on jo korkea aika tunnustaa viimeiset kesän aikana tekemäni muotiostokset.
Yritin vähäsen argumentoida Peetulle, että näinköhän myös tämän – lähinnä viikonloppumatkailuun tarkoitetun – laukun kuuluu olla tällä listalla, mutta tyttären mielestä asiassa ei ollut mitään keskustelun varaa. Eli vuoden kolmastoista muotiostos on Stella McCartneyn Adidakselle suunnittelema jooga-kassi. Itselläni ei tosin ollut joogat mielessä lainkaan, kun tuon hankin. Lähinnä olin jo pitkään etsinyt kivaa ja tilavaa laukkua, jota voisin helposti käyttää lukuisilla yhden yön reissuillani Suomessa. En siis tarvinnut mitään oikeaa matkalaukkua – vaan vetketjulla suljettavan reilun kokoisen olkalaukun.
Myöhemmin huomasin, että kroki-kurssia varten hankkimani lehtiö mahtuu juuri mainiosti tuohon laukkuun – eli käyttötarkoituksia on jo nyt tiedossa enemmän kuin alunperin ajattelin. Ja voihan se olla, että menen se kanssa vielä joogaan – niinkuin pitäisi. 😀

Lindexin loppualesta hankittujen “culottesien” tarina on hiukan nolo. Olimme loppukesällä yhdessä  Peetun kanssa matkalla töihin yhtenä ihan tavallisena torstai-aamuna. Juuri, kun oltiin astumassa junaan, Peetu totesi: “äiti, sun housuissa on reikä”. Nice. Ja juuri sinä aamuna oli luonnollisesti toimistolla aamupalaveri, joten en voinut vain hypätä ulos junasta ja rynnätä kotiin vaihtamaan housuja. Pakko siis jatkaa matkaa toimistolle ja yrittää minimoida mahdolliset katastrofit.
Onneksi säiden puolesta epävakainen kesä oli edelleen tuolloin kaikkea muuta kuin lämmin – ja siksi käsilaukustani löytyi varuiksi pakattu klassinen musta neulepaita, joka solmin vyötärölleni kunnon ysärityyliin. Neulepaidan helma peitti kutakuinkin hyvin housujen takasaumaan revähtäneen reijän, mutta tarvitsin kuitenkin paremman ratkaisun dilemmaan, koska olin tapaamassa hyvää ystävääni AW:n merkeissä heti töiden jälkeen.
Niinpä ryntäsin Sundbybergin keskustaan lounastunnillani ja parasta, mitä löysin, oli “culottes” – nimellä myydyt, 70 % alessa olevat mustat housut.
Näiden kahden ostoksen jälkeen olen ollut todella pidättyväinen – ja syytäkin on. Jos haluan pysyä tavoitteessani, kiintiössäni on jäljellä enää yksi ainokainen muotiostos tälle vuodelle!

Päivän suuri uutinen: varasimme Karkin ja Peetun kanssa tänään aamupäivällä matkan New Yorkiin!!! JEIII!
En tiedä miten älyttömän monta vuotta olen halunnut matkustaa juuri New Yorkiin. Jotenkin se vaan on silti aina ollut liian kaukana, kallis ja ties vaikka mitä. Mutta nyt, nyt on matka varattu! Ajankohta on ensi helmikuu – mikä nyt varmasti säiden puolesta ei ole ihan maailman paras, mutta kaupunkikohteissa yleensä riittää tekemistä, vaikka kelit olisivatkin ulkoilmaelämän kannalta haasteelliset.
Suurin syy siihen, että tällainen lähes ex tempore -päätös tehtiin – ja juuri tuona ajankohtana – on se, että Mintulla on helmikuussa “The Syntymäpäivä”. Rakastan juhlia yli kaiken ja juhlien suunnittelemista ja järkkäämistä, jos mahdollista, vielä enemmän. Mutta tulossa olevat synttärit ei nyt vaan jotenkin herättänyt muuta kuin vastenmielisiä puistatuksia, ja niinpä oman, yli seiskakymppisen äiskäni innostamana, päätin juhlia klassisesti “matkoilla”.
Puhuin äidin kanssa puhelimessa viime maanantaina, Karkin ja Peetun kanssa innostuttiin New Yorkista torstaina ja tänään lauantaina ostettiin aamulla lentoliput. Hiukkasen kyllä huimaa näin nopeat päätökset, mutta ihan New York -hurmiossa on mennyt koko päivä. Lauantain todo-listalla oli vaikka mitä, mutta en ole saanut riivittyä itseäni pois NYC-saiteilta, Airbnb:stä etsetera. Pitkällä lenkillä sentään kävin, kun oli niin ihanaa ja aurinkoista taas tänäänkin, mutta muuten on kyllä kotihommat jäänyt New Yorkin varjoon.
Tämä on ihka ensimmäinen kerta New Yorkissa meille kaikille kolmelle, siksi kaikki tuntuu niin hurjan jännittävältä ja uudelta. Jo nyt vaikuttaa selkeästi siltä, että viikon reissu ei riitä kuin murto-osaan siitä, mitä kaikkea sitä haluaisi nähdä ja tehdä. Toisaalta on onni, että mennään helmikuussa, niin voidaan rauhassa skipata iso osa ulkoilma-must-nähtävyyksistä.
Mutta koska ollaan tosiaan ekaa kertaa matkalla meidän kaikkien unelmien kaupunkiin – ja ollaan hiukan pihalla kaikesta – olisi tosi mielettömän kiva saada vähän vinkkejä teiltä, jotka olette siellä jo käyneet. Ekakertalaisina me varmasti halutaan rampata kaikki perusnähtävyydet, vapaudenpatsaat, satc-kiertoajelut ja groundzerot, mutta erityisesti toivoisin vinkkejä:

• hyvät, kivat ravintolat (mellan tai budjet)
• erityisesti kiva ja mysigt ravintola “The Synttäri” -illaksi
• brunssipaikat
• majoittuminen, missä, miten
• vinkkejä kivoista Airbnb -asunnoista

Onhan tuohon reissuun vielä aikaa (sitä yritin tolkuttaa itselleni jo päivällä, kun olisi pitänyt tarttua imuriin…), mutta suunnittelu on aina mielestäni yksi ihana ja olennainen osa matkustamista. Lisäksi New Yorkin kaltaisessa paikassa sitä aivan varmasti päätyy pyörimään kaikkein pahimmissa turistiansoissa, jos ei yhtään suunnittele etukäteen.
Toisin sanoen: kaikki vinkit ja linkit hyville sivustoille otetaan erittäin mielellään vastaan! Myös kaikki ihan basic käytännön asiat, kuten esimerkiksi, että miten subway-lippuja ostetaan ja miten Newarkilta pääsee Manhattanille ja onko kaikki paikat suljettu sunnuntaisin etc. on täällä toistaiseksi aivan hämärän peitossa… 🙂

Kävin viime viikolla Espritillä kylässä ja sain sieltä mukaani niin kivoja vetimiä syysgarderobin täydennykseksi. Rakastuin aivan välittömästi syysmalliston vilttimäiseen poncho-viittaan. Olen ollut aikoinani ihan hulluna kaikkiin intiaani-/villi länsi -juttuihin ja viitta tuo mieleeni nuotiolla istuskelevat cowboyt..
Farkut on myös saatu Espritiltä. Ne on saman malliset kuin kesällä käytössä olleet risafarkut, mutta sävyltään paremmin syksyyn sopivan keskisiniset – ja ilman risareikiä. Sinänsä mainiota, sillä tykkään mallista aivan valtavasti ja ilman trendireikiä ne käyvät myös toimistolle.

Melko rento työasu tämä tämänpäiväinen kokonaisuuteni on. Niinkuin olen ennenkin maininnut, meillä ei varsinaisesti ole mitään erityistä dress codea, vain sellainen yleinen “siisti” toimistomeininki. Kesän jälkeen olen pannut merkille, että erityisesti meidän osaston miesväki on alkanut soveltaa casual Friday -meininkiä. Mitään hirmu suurta eroa muihin päiviin ei ole, mutta järjestelmällisesti näyttää perjantaisin nahkakengät vaihtuvan sneakersseihin, kauluspaita neuleeseen ja housut astetta rennompiin farkkuihin.
Sillä ajattelin itsekin, että tällainen iltanuotio-henkinen kokonaisuus sopii juuri perjantaille. Tosin aion ehdottomasti yhdistää vilttiviittani myös skarpimpien vetimien pariksi – ja silloin se on aivan paikallaan myös asiallisempaa pukeutumista vaativina viikonpäivinä. Samoin kuin farkut vaikkapa kauluspaidan ja jakun kanssa.

Ihan älyttömän kätevästi tuollainen liuhuva yläosa ei kapealinjaisen trenssin alle istahtanut. Onneksi talvitakkini on sen verran reiluja mitoitukseltaan, että vastaavia ongelmia ei pääse syntymään.
Tosin eipä tänään taas paljoa päällysvaatteita tarvinnut kuin aamulla töihin mennessä. Päivällä oli 18 astetta lämmintä ja jengi kulki ulkona shortseissa ja t-paidassa. Ihan mieletöntä! Ei ikinä uskoisi, että kohta on jo lokakuu ja yhä vielä tarkenee ulkona sandaaleissa. Alkuiltakin oli niin lämmin, että parikin naapuria viritteli grillejä kuumaksi ilta-auringon paisteessa.

Viikonlopuksikin on luvattu ihan kesäistä keliä. Jopa lehdessä sanottiin, että sommaren kommer på besök – kesä tulee käymään. Niin ihanaa! Tosin nuo nyt jo aika monta sesonkia palvelleet Mohedan puukenkäsandaalit alkaa olla niin finaalissa, että niiden jäähyväispäivä taisi olla tänään. Hetken mietin, että pitäiskö ne viedä suutarille restauroitavaksi, mutta tarkemmin asiaa tutkittuani tajusin, että puupohjat on kuluneet niin vinkkuroiksi, ettei niitä mikään saa enää ennalleen. No, täysin palvelleina niiden on nyt hyvä päästä eläkkeelle.
Toinen välitöntä korjaamista vaativa asia on siivota tuo kuvissa pääni takana tunnelmallisesti viimeisiään vetelevä kesäinen yrttitarha jonnekin huitsin nevadaan. Pikkuisen ruosteessa näköjään sisällä asukuvaamisen taidot. Haha!

 

• viitta, Esprit*
• t-paita, H&M
• farkut, Esprit*
• sandaalit, Moheda

*tuotteet saatu