Täällä aletaan jo palailla takaisin elävien kirjoihin varsin räyhäkkään kevätflunssan jäljiltä. Kokonainen päivä ilman kuumetta tarkoittaa, että huomenna on jo korkea aika suunnata officelle, vaikka kieltämättä olo on vielä varsin hutera.
Arkihommien kunniaksi pyöräytin elvyttävän ja energisoivan pastan, josta toivottavasti irtoaa tarpeeksi potkua huomennakin työpäivästä selviämiseen. On aivan päivänselvää, että lounaslaatikosta on löydyttävä jotain kasvissosekeittoa tymäkämpää.
Ricotta-kikhernepasta on alunperin klassinen italialainen arkiruokalaji – siksi piti vähän hienostella otsikon kanssa. Haha! Kikherneet on varsin tavallinen raaka-aine varsinkin Sisilian alueen ruuissa. Ricottalla pehmennetty pasta valmistuu supernopeasti, mikä on yleensä suuri plussa, kun puhutaan arkiruuista. Tänään en olisi kyllä muutenkaan jaksanut ährätä määräänsä enempää hellan ääressä..

RICOTTA-KIKHERNEPASTA
(2 annosta, 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 4 hlön annos spagettia
• 200 g tuoretta babypinaattia
• 3 dl keitettyjä kikherneitä (tai yksi purkki valmiiksi keitettyjä)
• 1 sitruuna
• 125 g ricotta-tuorejuustoa
• oliiviöljyä
• suolaa
• pippuria myllystä
• 1 ruukku tuoretta basilikaa

Valmistus:

• Pese sitruuna hyvin ja raasta sen kuori (vain keltainen osa – valkoinen on kitkerää!). Huuhtele pinaatti ja hakkaa vähän pienemmäksi. Paista valutetut kikherneet, raastettu sitruunankuori ja pinaatti kevyesti pienessä määrässä öljyä. Pinaatin määrä tuntuu suurelta, mutta se menee paistaessa tosi paljon kokoon.
• Keitä pasta al dente runsaassa, hyvin suolatussa vedessä. Valuta valmis spagetti ja sekoita joukkoon ricotta sekä paistettu pinaatti-kikherneseos. Notkista lisäämällä pari rkl oliiviöljyä ja halutessasi 1 – 2 rkl puristettua sitruunan mehua.
• Mausta makusi mukaan suolalla ja pippurilla.
• Hakkaa tuore basilika vähän pienemmäksi ja ripottele runsaasti hakkelusta annosten/tarjoilukulhon päälle.

Spaghetti ei ole maailman kiitollisimpia lounaslaatikkopastoja. Varmastikin huomenna pitää annokseen käydä käsiksi päiväkotityyliin – ja pilkkoa pitkät makaroonit haarukkaan sopiviksi pätkiksi. Se ei toisaalta vaikuta mitenkään hurjasti makuelämykseen, joten varmasti pystyn elämään sen kanssa. Pikkuruinen loraus oliiviöljyä pastan sekaan lisättynä juuri ennen lämmitystä tekee sekin yleensä ihmeitä.
Olin tässä jo ihan toivottelemassa teille mukavaa alkavaa viikkoa, kunnes tajusin, että a) huomenna ei ole maanantai ja b) kaikkien muiden viikko on jo alkanut pari päivää sitten. Haha! Taisi se kuume pehmentää pääni lopullisesti!

Toukokuun ensimmäinen maanantai tietää vuosittaista fashion-huippuhetkeä, MET gaalaa. MET Gala Monday on ilahduttanut täällä edelleenkin flunssan kourissa kituvaa bloggaajaa (siis oikeasti kamoon, miten kauan voi oikein olla kanttuvei ja kuumeessa??). No, kai sitä joskus taas pääsee tolpilleen – nyt vaan pitää iloita sellaisista pikkuasioista kuin että olipahan kerrankin aikaa haravoida perusteellisesti interwebsistä MET gaalan kauneimmat puvut ja kivoimmat kuvat.
Tilaisuuden luonteeseen perinteisesti kuuluu sävähdyttävämpiä ja hätkähdyttävämpiä luomuksia kuin mihinkään muuhun punaisen maton häppeningiin. Ihan kaikkein oudoimmat kokonaisuudet ei sykähdyttäneet – ja tiettyjen julkimoiden selkeä sensaatiohakuisuus nakuiluineen tuntuu vähän terveisiä vuodesta 2013. Omia valintojani tsekatessani huomaan, että olen tainnut muuttua vielä piirun verran konservatiivisemmaksi, vaikka Rihannan värikäs ja vähintäänkin näyttävä asu olisi kyllä melkein kuulunut listalleni.
Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että vaikka näyttävyys on periaatteessa vain hyvä asia, hillitymminkin voi kerätä täydet eleganttiuspisteet!
Suosikkini eivät ole missään erityisessä järjestyksessä – enkä oikein osaa edes päättää, kuka kaikista olisi se kirkkain ykkönen.

Alexa Chung Diane von Furstenbergin silkkikreppiluomuksessa. Ihastuttavaa, miten puku on syvän pääntien ansiosta varsin sensuelli, mutta leikkaus muuten henkii 50-lukumaista viattomuutta.

H&M:ltä oli MET:issä useampikin mekko – tässä niistä yksi, kantajana Ashley Graham. Hyvin tehty Henkkamaukalta!

Upea Blake Lively on kuin tehty kantaman Versacen näyttävää paratiisilintuasua. Alussa kritisoin tarkoitushakuista nakuilua – tässä ei siitä ole tietoakaan.

Gisele Bunchen vaikuttaa niin aidon iloiselta ja onnelliselta kaikissa MET-kuvissa, että säihke välittyy koko asuun. Toki Stella McCartneyn signeeraama mekkokin on aivan täydellinen. Pitkät hihat ja säädyllinen pääntie tasapainottaa erinomaisesti selän ja kylkien anteliasta leikkausta.

Kate Hudson oli valinnut myöskin Stella McCartneyn luomuksen. Upea epäsymmetrinen veistoksellinen asu jättää elegantisti toisen olkapään ja käsivarren paljaaksi. Kreikkalainen jumalatar -tyylin viimeistelee korkea kampaus ja tasapainottavasti eripariset korvikset.

Ensin en oikein tajunnut itsekään, miksi oli vain pakko ottaa listalle tämä Katy Perryn astetta haastavampi Maison Margielan kokonaisuus. Sitten tajusin, että punaisessa sifonkihässäkässä on jotain surumielisen eteeristä eleganssia, joka tuo mieleen vanhat mykkäelokuvat – ja siitä syystä en vain voinut vastustaa sitä.

Jotain nostalgista ja turvallista on myös nähdä boheemit menninkäisprinsessat Mary-Kate ja Ashley Olsen tyylilleen uskollisina kerrostetuissa pitsimekoissa, kirjailuiden, helmikorujen ja tarkoituksellisen huithapelien kampausten täydentäessä lookin.

Miranda Kerr ja klassinen, eteerinen Oscar de la Renta. Tällä samalla mekolla menisi kyllä helposti Oscarseihinkin – että sikäli se ehkä on vähän liiankin klassinen MET gaalaan…

Kierrätetystä silkistä ja helmistä valmistettu vaalea iltapuku on sekin H&M:ltä. Stella Maxwell kantaa haastavan puvun todella kauniisti.
H&M:n lisäksi myös Topshop oli ottanut askeleen pois ketjukauppamuodista ja saanut pari asua gaalaan. Menemättä yksityiskohtiin, voin kertoa, että jos tämä olisi ollut kilpailu, H&M olisi voittanut kaikissa mahdollisissa kategorioissa kaikki mahdolliset pistesijat – eikä Topshopilla olisi ollut mitään jakoa.

Aseistariisuvaa paratiisilintuteemaa. Zendaya Coleman Dolce & Gabbanan huikeassa luomuksessa – ja miten tuo kampaus on juuri tismalleen piste iin päälle.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun Lupita Nyong’o luottaa Pradaan – eikä varmasti viimeinen, kun tuloksena on kerta toisensa jälkeen hengästyttävän upeita kokonaisuuksia. Korallinpunainen silkkisifonkiluomus on täydellinen!
Kuvista kiitos: Elle.se, Chic.se, Vogue.com, Popsugar.com

Ihanaa, onnellista, hauskaa ja kaikinpuolin onnistunutta kevään juhlaa, Vappua 2017!
Ruotsissa vappu ei ole ihan samanlainen suurtapahtuma kuin siellä rakkaassa entisessä kotimaassani. Aluksi tuntui tosi oudolta, ettei ole mitään vappuhöpinää: brunssimenuiden suunnittelua työkavereiden kanssa lounastunnilla, kevään juhlan outfitien vatvomista tai ah-niin-pakollista mahdollisen säätilan pohdintaa sataako piknillä lunta vai rakeita. Vuodet svennelässä on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, enkä enää odota oikeastaan kuin yhtä aina niin tarpeeseen tulevaa vapaapäivää officelta.
Tänä vuonna kaikki on kuitenkin toisin. Vappuviikonloppuni oli poikkeuksellisesti täynnä kaikenlaisia kivoja suunnitelmia, tapaamisia, illallisia hyvässä seurassa ja kaiken huippuna aivan ihanat uima-allasbileet tänään, vappuaattona. Mutta kuinkas sitten kävikään?
Jo muutaman viikon vaivannut on-off -vilustuminen paheni loppuviikosta ja heräsin eilen kunnon flunssassa. Ryhtymättä sen tarkemmin analysoimaan sairaskertomustani, voin kertoa, että kun en normaalisti ole ikinä kuumeessa, tuntuu 38,6 asteen lämpötila aika napakalta. Tänään on tilanne kuumeen suhteen rauhallisempi, mutta ajatuskin siitä, että tekisin jotain haastavampaa kuin köpöttelisin keittiöön keittämään teetä ja makaisin punkassa Netflix seuranani, tuntuu täysin mahdottomalta.
Joskus näin – ja suoraan sanottuna olen painanut koko kevään niin tukka putkella, että tämä tuntuu selvältä viestiltä: nyt on aika antaa kropan levätä!
Pikkuisen elättelen toiveita, että olisin jo huomenna sen verran kunnossa, että pääsen iskemään sormeni multaan ja alkamaan tämänkeväisen projektin parvekkeen muuttamiseksi kunnon kesäkeitaaksi. Tosin yhtä ihanaa kukkaloistoa tuskin päivässä saa aikaiseksi kuin mitä tuossa kuvassa, joka on napsaistu partsilta muutama vappu sitten.
No, kyllä se kevät ja kesä sieltä vielä tulee. Huomenna voi jo olla vaikka kuinka lämmintä ja ihanaa – vaikka tänään sataisikin räntää!

Vappu on juurikin täällä ja monille se tietää yhdessä vietettyjä hetkiä, juhlia ja muuta häppeningiä. Tässä tulee nyt muutama ohje, jolla juhlapöytään voi itse tehdä tosi helposti muutamat superherkulliset suolaiset naksut.
Itse olen suuri perunalastufani, mutta voin vannoa, että nämä naksut eivät häviä piiruakaan maussa terveellisyydestä huolimatta!
Ohjeet löytyy niin limetillä maustettuihin lehtikaalisipseihin, tulisiin paahdettuihin kikherneisiin ja aivan mahtavaan siemennäkkäriin. Kaikki ohjeet sopivat myös vegaaneille.
Terveelliset naksut on tosi helppoja ja vaivattomia valmistaa ja maistuvat tosiaan erinomaisesti myös muille kuin terveysintoilijoille. Kikherneistä tulee ihanasti pähkinämäisiä, mutta sopivat tietty myös pähkinäallergikoille.

SIEMENNÄKKÄRI
Ainekset:

• 1 dl seesaminsiemeniä
•  1 dl kurpitsansiemeniä
•  1 dl auringonkukansiemeniä
•  1 dl maissijauhoja
•  1/2 dl kokonaisia pellavansiemeniä
• 1/2 tl suolaa
•  1/2 dl rapsiöljyä
• 2 dl kiehuvaa vettä

Valmistus:

• Kuumenna uuni 150°C lämpötilaan.
• Sekoita kaikki kuivat ainekset ensin ja lisää sitten sekaan öljy ja kiehuvan kuuma vesi. Anna muhia noin 15 min.
• Laita pellille leivinpaperi ja levitä taikina sen päälle ohuesti.
• Paista uunin keskiosassa noin 1 – 1,5 tuntia. Vedä valmis näkkäri leivinpaperin avulla ritilän päälle jäähtymään.
• Valmiista näkkäristä saa kivoja “annospaloja” murtamalla lastaa apuna käyttäen.

Olin aina kuvitellut, että siemennäkkärin tekeminen on jotenkin superhankalaa. Lopputulos on sen verran näyttävä, että sillä kyllä helposti hämää vähemmän tietäviä vieraita. Tällä ohjeella näkkäri valmistuu kädenkäänteessä ja taikinankaan kanssa ei tarvitse tapella: se vain levitetään lastalla pellille!

Siemennäkkärin kaveriksi sopii ihan täydellisesti Peetun herkullinen hummus, jonka ohje löytyy täältä.

TULISET KIKHERNEET
Ainekset:

• 4 dl kikherneitä
• ½ dl mautonta öljyä (esmes rapsi)
• 2 – 3 rkl japanilaista soijaa
• 2 tl paprikajauhetta
• ½ tl jauhettua korianteria
• 1 tl jauhettua cayennepippuria
• 2 tl chilihiutaleita
• 2 tl suolaa

Valmistus:

• Valuta kikherneet hyvin ja kuivaa sen jälkeen talouspaperilla.
• Sekoita mausteet öljy ja kikherneet isossa kulhossa
• Levitä herneet ja mausteseos pellille. Paahda 225 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia silloin tällöin sekoittaen.
• Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Paahdettujen kikherneitten tulisuutta on helppo säädellä lisäämällä tai vähentämällä chilihiutaleiden määrää. Tämän ohjeen määrillä lopputulos on selkeästi pikantti, muttei kuitenkaan tulipalo-hot.

LEHTIKAALISIPSIT
Ainekset:

• noin 400 g lehtikaalia
• oliiviöljyä
• sormisuolaa
• chilihiutaleita
• 1/2 lime

Valmistus:

• Leikkaa lehtikaalit sopiviksi sipsin kokoisiksi paloiksi. Jätä kovat ja puisevat lehtiruodot käyttämättä.
• Laita lehtikaalinpalaset kulhoon ja puristele käsin sekaan noin 1/2 dl oliiviöljyä. Mausta suolalla ja chilihiutaleilla maun mukaan. Hiero myös mausteet käsin vaivaamalla, muuten ne ei leviä kunnolla.
• Levitä lehtikaalit ohueksi kerrokseksi uuninpellille. Jos kaalia on liikaa, lopputuloksena on nahkeaa heinältä maistuvaa mössöä, joten kantsii olla tarkkana, että kerralla uuniin menee vain noin yksi kerros.
• Paahda sipsejä 125 asteisessa uunissa noin tunnin verran, kunnes lehtikaalit ovat kuivia ja rapsakoita. Pirskottele hyvin jäähtyneiden sipsien päälle reippaasti vastapuristettua limen mehua.

Vaikka tuossa alussa puhuikin vapusta, juhlista ja tarjoilusta vieraille, voin vakuuttaa, että nämä naksut toimivat aivan täydellisesti myös kotona omalla porukalla vietetyn leffaillan naposteltavana!
 

Hei, hoo kevätsää! Joka vuosi jaksaa yllättää, miten hitsin vaikeaa on pukeutua vuodenaikojen taitteessa.

Jos Instagramin ja Facebookin feedeihin on luottaminen, suurimmassa osassa Suomea on saatu nauttia samanlaisesta kelistä kuin täällä meilläkin. Välillä paistaa, välillä vihmoo räntää. Säätila saattaa heitellä ihan tunninkin sisään täysin laidasta toiseen.

Mieli kaipaisi jo kovasti kesäisempää vaatetusta, mutta kovin hentoisesti pukeutuneena ei uskalla lähteä liikkeelle, vaikka asunvalintahetkellä paistaisikin aurinko. Täällä on ollut myös ihan poikkeuksellisen tuulistakin. Jäätävä viima pakotti palauttamaan lämpimämmän takin käyttöön ja jopa sormikkaat käteen.

Halusin kuitenkin hiukan keväisyyttä päivän asuuni. Kaappeja tonkiessa käteen osui viime kesän ykkössuosikki, jonka ristin orvokkitunikaksi (vaikkei nuo kuviot ole orvokkia kai nähneetkään…).

Aika jännä juttu muuten se, että kun jokin vaate kyllästyttää ja tuntuu ihan liian käytetyltä, miten muutaman kuukauden lepo garderobin perukoilla tekee ihmeitä. Syksyllä mietin, että pitäisikö koko tunika pistää kiertoon, mutta nyt tauon jälkeen olen taas aivan ihastunut siihen!

Periaatteessa kannatan toimivia perusvaatteita, jotka sopivat sesongista ja vuodenajasta riippumatta. Toisaalta olen huomannut, että joidenkin vaatteiden elinikä pitenee huomattavasti, kun niiden antaa välillä pitää hiukan lomaa.

Säätila estää stailaamasta tunikaa kovin kesäisesti. Toisaalta olen aina tykännyt sen “taidenäyttelyn avajaiset” -tyylisestä aurasta – ja siihen alle puettu musta ribbi-poolo sopii just kivasti.

Farkkujen rentous saa pisaran skarppiutta Acnen nilkkureista ja messingin värisestä Michael Korsin pikkulaukusta.

• tunika, Lindex
• farkut, Primark
• poolo, Primark
• laukku, Michael Kors
• kengät, Acne

[mittaustagi]

Muistatteko vielä, kun vihjasin muutama viikko sitten Doven uudesta tuotesarjasta?  Silloin kaikki me kampanjassa mukana olevat haastettiin jakamaan kehuja ja inspiroimaan lukijoitammekin näkemään kauneutta sekä kehumaan anteliaammin kaikkia upeita naisia elämässämme. Erittäin hyvä elämänohje pitää muistissa aina ja hienosti linjassa Doven Real Beauty -filosofian kanssa. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Doven kanssa.
Dove Nourishing Secrets on tosiaan ihan uusi sarja ja kauppoihin se on tulossa nyt kevään aikana. Sarja pitää sisällään sekä hiusten- että ihonhoitoon tarkoitettuja tuotteita.

Dove Nourishing Secrets on saanut inspiraationsa eri puolilla maailmaa elävien naisten kauneus- ja ihonhoitorutiineista. Japani, Intia, Keski-Amerikka ja Ranska ovat kaikki edustettuina omine, alueille tyypillisine luonnollisine ainesosineen.
Ensimmäinen fiilikseni tuotesarjasta, jota tässä nyt muutaman viikon ajan olen testannut hyvin ahkerasti, on se, että toisaalta oikeastaan kaikki tunnistaa tutulla ja hyvällä tavalla Doveksi, mutta tuoksuissa, koostumuksessa ja fiiliksessä on kuitenkin jotain uutta ja virkistävää.

Doven Real Beauty -filosofia on pyörinyt kovasti takaraivossani koko tämän testijakson ajan. Olen ehdottomasti ja vilpittömästi sitä mieltä, että kaikki naiset ovat omalla tavallaan ihanan näköisiä. Itselleni kauneus ei ole milloinkaan ollut riippuvainen painosta, iästä, piirteiden symmetrisyydestä tai virheettömästä ihosta. Vastustan vilpittömästi sitä yksioikoista ajatusta, että vain nuori, pitkä, hoikka, silkki-ihoinen liinatukka on ulkonäöltään hyväksyttävä.
Ahdistaa ajatuskin, että kauneuskäsitys on joidenkin mielestä niin ahdas. Onneksi ei ole mikään pakko taipua sovittamaan itseään tai muita stereotyyppiseen ahtaaseen muottiin.

Avokadoa ja kehäkukkaa sisältävät Nourishing Sercrets -tuotteet nousivat suosikeikseni. Sinänsä ei mikään ihme – tykkään ihan hurjasti avokadosta kaikissa muodoissaan muutenkin, joten jo pelkästään pakkausten kuva ilahduttaa kovasti.
Kehäkukka on hoitava ja ihoa rauhoittava kasvi, jota on käytetty luonnonlääketieteessä jo satoja vuosia. Lisäksi se on aurinkoisten päivien, terveyden, ilon ja kiintymyksen symboli. Täytyy sanoa, että tällaisessa seurassa on ihan mahtava aloittaa jokainen aamu!
Olen myös raikkaiden tuoksujen ystävä, joten siksikin tykästyin juuri näihin Nourishing Secrets -tuotteisiin.

Olen huomannut, että mitä enemmän tulee ikää, sitä helpompi on nähdä kauneutta ympärillään. En ole enää samalla tavalla kriittinen kuin joskus nuorempana. Toisaalta maailmakin on muuttunut paljon suvaitsevampaan suuntaan.
Mainoksissa ja jopa catwalkilla näkee ilahduttavan usein kaiken ikäisiä ja kokoisia naisia. Välillä toki tulee sellainen olo, että “no niin, siinä se nyt on, se kiintiökeski-ikäinen tai kiintiöplussakokoinen, kaikkien muottiin sopivien kaunottarien keskellä”. Kaiken selfie-kulttuurin ja blogien yleistymisen myötä kuitenkin yleinen kuvamaailma on muuttunut vähemmän homogeeniseksi. Persoonallisesti kauniille ja yksilöllisille naisille löytyy tilausta ja tilaa visuaalisessa maailmassa.

Milloin sitä sitten tuntisi itse itsensä kauniiksi?
Doven Real Beauty -filosofian herättämiä ajatuksia päässäni pyöritellessäni tajusin, että vaikka oma ja ympäristön yleinen kauneuskäsitys on tuntunut laajentuneen käsittämään muutakin kuin yhteen tiukkaan muottiin valettuja tyyppejä, itsensä näkeminen positiivisessa valossa on vähintäänkin haasteellista.
Olen hiukan tuhahdellut “sisäinen kauneus on tärkeintä” -tyyppiselle mindfullness-jargonille. Siis tottakai läpikotaisin positiiviset ja ihanat ihmiset ovat sekä sisäisesti, että ulkoisesti upeita, mutta kun kyseistä kliseetä on kuullut jankutettavan jo lapsuudesta asti, se aiheuttaa nykyään lähinnä kutinaa kyynärtaipeissa. Sitten aloin miettiä, että milloin olen voinut sanoa tunteneeni itseni edes vähän kauniiksi.

Painoni on vaihdellut vuosien mittaan hyvin paljon, hiuksenikin jonkin verran, elämäntilanteet ehkä kaikkein eniten. Mitkään konkreettiset ulkoiset, kropan muotoseikkoihin liittyvät seikat eivät kuitenkaan ole mitenkään merkittävästi sidoksissa siihen onko oloni kaunis vai tunnenko itseni ihan kamalaksi roskakasaksi.
Kun elämä on tasapainossa, ihmissuhteet kunnossa, arki rullaa sopivan kokoisten haasteiden ja riittävän levon harmoniassa, kun läheisilläni on hyvä olla – silloin voin tuntea oloni kauniiksi. Siinä mielessä voin allekirjoittaa täysin vilpittömästi sen, että kauneus tulee sisältä. Se tulee suoraan korvien välistä – eikä missään tapauksessa peilikuvasta!

Ja hei, kun tarkemmin mietin, useimmiten tuo upea fiilis tulee kesällä. Näillä leveysasteilla elellessä kesän on pakko olla mielentila, jonka voi päättää, vaikka ikkunan takana vihmoisi räntää. Dove Nourishing Secrets Restoring Ritual body lotion sisältää kookosta ja sen tuoksu vie välittömästi kesään.
Ihastuin vartalovoiteeseen välittömästi heti ensimmäisellä nuuhkaisulla. Miten voikin olla pelkällä tuoksulla niin voimakas vaikutus! Normaalisti käytän body lotionia vain aamuisin suihkun jälkeen, mutta nyt olen alkanut rasvata itseni iltaisinkin. Tottakai haluan myös nukkua kesäfiiliksissä. 🙂

Nyt suosittelen, että klikkaat itsesi välittömästi Instgramiin. Olen julkaissut siellä yhden tämän postauksen kuvista ja samassa yhteydessä on upea arvonta!
Tägää Instagram-kuvani kommentteihin kaverisi ja voit voittaa itsellesi 50 €:n arvoisen Dove Nourishing Secrets –tuotepaketin. Voittaja arvotaan viikon päästä – eli ensi sunnuntaina, vappuaattona!
Go 4 it vol. 2 -blogin Instgram löytyy täältä: @minnapaakkulainen

Yhteistyössä Dove