Suoristurautanoviisi täällä hei!

Kampaustyylini (tai paremminkin “kampaustyylini”) on yleensä sellainen pese-ja-pidä -tyyppinen. En juurikaan laita hiuksiani, jollei yhdellä hiuslenksulla väsättyä superpikanutturaa lasketa. Olen ehkä galaksin viimeinen, joka ei ole koskaan omistanut suoristusrautaa… Ainakin blogeja lukiessa tulee sellainen vaikutelma, että suoristusrauta lasketaan vähän samaan välttämättömyystarvikeluokkaan kuin esim. hammasharja.

Indiedaysin 2 v. synttäreitten lahjapussukka oli sen verran hövelisti täytetty, että sen sisältä löytyi mm. makea OBH Nordican Björn Axén Tools -suoristusrauta.

 Jeij!! Mun eka ihka oma suoristusrautani! Huomatkaa ältsitrendikkäät liskokuosit!

Onhan meillä taloudessa toki ollut aikaisemmin suoristusrautoja niin Karkilla kuin Peetullakin. Pikkuisen olen raudalla aina silloin tällöin taltuttanut villiintynyttä otsatukkaani, mutta muuta kokemusta ei ole. Kerran-pari on jompikumpi tytöistä suoristanut äiskän hiukset, mutta nyt päätin testata hommaa ihan itse.

Valaistus kuvien ottohetkellä oli ihan hyvä. En mitenkään tajua, miksi näistä tuli taas näin rakeisia. Äh.

Suoristin hiukseni kolmessa kerroksessa, ensin alimmat niskahiukset ja lopuksi päällimmäiset. Homma sujui yllättävänkin nopeasti – noin vartissa olin käynyt läpi koko kuontalon ja ikuinen pörröpää oli suora!

 Hmm… Tästä takaapäin otetusta kuvasta näkee suorastaan kiusallisen selvästi, että hiusten latvat ovat kipeästi trimmauksen tarpeessa. Ja näköjään hiusten pituus kasvaa ainakin kolmaosan, kun kikkurat on taltutettu.

Ihan hauska olla vaihteeksi suoratukkainen, mutta enpä usko, että tästä mikään vakituinen rutiini tulee. Töissä kyllä yllättävän moni kommetoi kampaustani. Ilmeisesti kiharaisuus on niin olennainen osa olemustani, että tuo suoruus sai jengin reagoimaan. Normaalin kampaajalla käynnin jälkeen yleensä tuskin kukaan huomaa mitään. 😀

 Suoristuksessa käytin aseina tuota lahjaksi saatua suoristusrautaa ja Schwartzkopfin Osis+ -sarjan lämpösuojaa.

Mintun vinkit muille suoristusrautanoviiseille:

  • Kannattaa pitää rauta sopivan kuumana – eli paksummalle hiuslaadulle ja hyväkuntoiselle tarvitaan korkeampi lämpötila kuin ohuelle tai käsitellylle.
  • Lämpösuojan kanssa ei tarvitse liioitella – muutama suihkaus riittää – muuten hiuksista voi tulla raskaat. Suihkuttelun jälkeen kannattaa harjata hiukset niin suoja leviää tasaisesti jokapuolelle.
  • Suorista hiukset kerroksittain ja aika pieninä osioina niskasta alkaen. Ihan alimpia hiuksia ei tarvitse litistää juuresta asti – näin lopputuloksesta tulee pöyheämpi.
  • Suoristuksen jälkeen ei kannata laittaa mitään kosteaa hiustenmuotoilutuotetta, koska silloin hiukset vetävät takaisin kiharaan. Pari kevyttä suihkausta hiuslakkapullosta riittää.

Seuraavaksi aionkin siirtyä uuden vehkeeni kanssa suoraan jatkokurssille ja opetella tekemään suoristusrautakiharoita!

Tunnustan. Tänään oli kyllä nilkoista vähän kylmä…

En vaan jaksa uskoa, että ne ihanan lämpimät kevätpäivät ovat nyt taas vaihteeksi historiaa. No okei, täällä ei sada lunta – niinkuin ilmeisesti aika monessa paikassa Suomessa, ainakin facebook-päivitysten perusteella. Mutta tuuli tulee selkeästi jostain Pohjoisnavalta, sen verran kirpakasti se pureskeli punttien ja tennareitten väliin jäävää pientä ihokaistaletta.

Haalari on muuten sävyltään sellainen violettiin vivahtava munakoison-musta. Älyttömän vaikea saada murrettuja värisävyjä näkymään oikein kuvissa. Tummaa kokonaisuutta päätin piristää H&M:n Marni-malliston hienolla kukkakaulakorulla. Vaikken tosiaankaan ole mikään kaulakorujen käyttäjä, tunsin oloni ihan kotoisaksi tässä yhdistelmässä. Ehkä tuo koru on sen verran massiivinen, että se menee melkein muovikukista kyhätystä huivista. Haha!

 

 

 Lyhythihaisen haalarin päälle oli pakko kiskaista vielä neuletakki lämmittämään. Vaikken kyllä oikeastaan olisi halunnut. No, kai ne oikeasti lämpimät kelit sieltä vielä tulevat ja tuon iänikuisen neuletakkivarustuksen voi unohtaa. Ei sillä ettenkö olisi ollut vilpittömän tyytyväinen hätäpäissäni Helsingin jäätävässä tuulessa Lindexiltä ostamaani neuletakkiin. Se on ollut todellisessa tehokäytössä siitä asti, eikä osoita minkäänlaisia kulahtamisen tai nyppyyntymisen merkkejä.

  • haalari, MTWTFSS
  • tennarit, Converse
  • koru, Marni for H&M
  • neuletakki, Lindex

Kevään houkuttelu takaisin -projekti jatkuu… Lakkasin kynteni ehkä keväisimmällä sävyllä, mitä on – eli Essien korallinpunaisella Tart Deco -värillä. Voin vain kuvitella, miten tuo puhkeaa hehkumaan, kun kädetkin saavat hiukan väriä auringosta, mutta kauniisti se sopii mielestäni vähän kalpeampaakin ihoa vasten.

Sävy on kyllä livenä vähän intensiivisempi ja vähemmän läpikuultava kuin miltä se tuossa kuvassa näyttää. Se täytyy kyllä sanoa, että olen edelleen sitä mieltä, että Essien lakat ovat laadukkaimpia, mitä olen ikinä testannut. Tai OPIn lakat ovat ehkä yhtä laadukkaita, mutta Essie pesee nekin loistavasti muotoillun helppokäyttöisen sutinsa ansiosta. Litteä päästä pyöristetty suti on niin helppokäyttöinen, että tumpelompikin lakkaaja saa aikaiseksi siistin lopputuloksen.

Laitan melkein automaattisesti aina kaksi kerrosta lakkaa. Tart Decoa olisi voinut kyllä riittää yksikin – etenkin jos haluaa vähän vähemmän intensiivisen lopputuloksen.

Ja tuo kynsilakka on on siis päätynyt Mintulle Indiedaysin 2 v. synttäreiltä saadussa lahjapussukassa!

Tämän viikon treenihommat alkoivat oikeastaan aikas loistavasti. Olin tosi reipas ja jätin menemättä mm. Filippa K:n VIP-shoppailu-iltaan, Odd Mollyn putiikin pirskeisiin, yhden uuden myymälän avajaisiin ja Rodeo-lehden After Work -mingeliin vain, koska halusin mielummin huhkia SATSin ryhmätunneilla. Aatelkaa, mikä määrä ilmaista skumppaa jäi kittaamatta! Haha!

Reipashenkisen viikon jälkeen heräsin lauantai-aamuna jäätävään migreeniin. Ei muuta kuin peruuttamaan aamuksi varattu Body Balance, kylmä kääre otsalle ja takaisin pehkuihin. Koko lauantai meni tajuttomassa jomotuksessa, enkä saanut oikeastaan yhtään mitään aikaiseksi. Yleensä kyllä migreenilääkkeet auttavat itselläni ihan hyvin, mutta ei nyt sitten tällä kertaa. Vaikka nukuin yön suhteellisen hyvin ei migreeni ollut hävinnyt mihinkään sunnuntai-aamunakaan. (Vali vali…) Elikkä aamuksi varattu Body Pump peruutukseen vaan.

Illansuussa olo alkoi tasaantua sen verran, että päätin lähteä lenkille. Kaikki, jotka ovat joskus kunnon migreenikohtauksen kokeneet, tietävät, että vielä sen jälkeenkin, kun särky on loppunut, on aikamoisen tönkkö olo. Niinpä en haaveillutkaan mistään tehokkaasta hikilenkistä. Laitoin kyllä juoksuvehkeet päälle, mutta itse lenkki oli pääasiassa kävelyä, muutamaa hölköttelypätkää lukuunottamatta.

TREENIT VKO 13

Maanantai, SATS Boxing, 75 min

  • Ihana maanantai-perinne Peetun kanssa. Tällä kertaa ohjelmassa oli tosi paljon potkuja – ja se kyllä tuntui varsinkin seuraavana päivänä. Ohjaaja on entinen karateka ja karate-valmentaja, minkä kyllä huomaa. Vedettiin ihan täysillä ja oli taas niin kivaa!

Keskiviikko, SATS Energy, 55 min

  • Ihastuttiin Energy-rääkkiin viime viikolla niin paljon, että päätettiin alkaa käydä tunnilla useamminkin. Tällä kertaa en ollut ihan niin kuollut kuin viimeksi, mikä johtuu eniten varmasti siitä, että osasin jakaa voimani vähän paremmin.

Torstai, SATS Energy, 55 min

  • Energy kahtena peräkkäisenä päivänä oli Peetun idea. Oli tehnyt saman jo viime viikolla… Täytyy kyllä tunnustaa, että edellisen päivän hyppelyt tuntuivat vielä pohkeissa sen verran tömäkästi, että kovin korkealle ei kyennyt pompahtelemaan. Hyvä meininki siitä huolimatta.

Sunnuntai, kävely- hölköttelylenkki, 60 min

  • Tämän illan lenkki oli kyllä melkein enemmän rehabiä kuin liikuntaa, mutta menköön nyt tänne. Pimenevät kotikulmat olivat mukavan seesteinen ympäristö ja raitis ilma teki hyvää migreenitokkuraiselle pääkopalle.

 

Huomenna on maanantai, mutta piiitkästä aikaa ilman boxingia. Peetu on nimittäin edelleen Helsingin reissullansa, enkä to-del-la-kaan aio mennä yksinäni tunnille. 🙂 Sen sijaan olen bookannut Zumban. Jotain muitakin tunteja olen varannut niin, että eiköhän tuostakin ihan hyvä viikko saada. Sen verran tämän illan lenkkikin alkoi taas kutkuttaa juoksuhermoja, että viimeistään pääsiäisen vapaitten aikana pitää kyllä päästä ihan kunnolla juoksemaan.

Oletteko menneet jo moneen jujuun?

Mun päiväni alkoi heti aamukahvin ja lehdenlukemisen jälkeen datailuhommilla. Suosikkiblogien päivityksiä tsekkaillessa törmäsin ihanan Moksun blogissa juttuun uudesta Indiedayskampiksesta. Yhteistyöhön mukaan valitut bloggarit pääsisivät kuulemma juontamaan tapahtumia ja kaikkea muutakin kivaa. Ehdin jo harmitella, että miksei mua valittu mukaan ja näin itseni pirtsakkana jossain urheilu- tai hyväntekeväisyystapahtumassa apujuontajana… Haha! Toivottavasti en nyt pilaa kenenkään iloa kertomalla, että Moksumaisen huolellisesti mietityksi aprillipilaksihan tämä osottautui! Vaikka ihan hyvin voisin kyllä nähdä reippaan ja iloisen pupujussi-Moksun jossain pääsiäisen lastentapahtumassa iloisena hyppimässä. 😀

Päivän lehdestä en bongannut yhtään selkeää aprillipilaa, mutta uutinen IKEAn lanseeraamista farkuista on myös oivaltava ja hauska.

Tiedotteen mukaan farkut on vähän niinkuin mäntypuiset Ikea-kalusteet – parantuvat vain vanhetessaan ja tulevat paremman näköisiksi! Ja koska farkut toimitetaan litteässä paketissa ilman asennusohjeita, voidaan hinta pitää niinkin alhaisena kuin 99,- kruunua! LOL! Suomen Ikean sivuilta tuota uutista ei löytynyt… eli ehkä ne lanseerataan ensin vaan täällä Ruotsissa. 😀

Itse en ole mitään piloja keksinyt, enkä aio keksiäkään, koska olen ihan surkea tuollaisessa. Hauskoja ja ei-loukkaavia piloja on silti kiva bongailla näin aprillipäivänä. Toivotaan, että tässä illan mittaan vielä jotain osuu kohdalle. 🙂

Viikon fashion-puheenaihe, ainakin täällä meilläpäin, on ollut sitkeät huhut, että H&M olisi perustamassa uuden luksusbrandin. Varsinainen uutinen tämä ei vielä ole, sillä H&M ei ole vahvistanut asiaa. Kuitenkin Henkkamaukan talliin on palkattu designeriksi Whyredin naistenmallistosta aikaisemmin vastannut Behnaz Aram. Lisäksi H&M:n tiedottaja Camilla Emilsson vahvistaa, että suunnitteilla on uusi putiikkiketju, jonka valikoima tulee olemaan laadukasta ja asettumaan korkeampaan hintasegmenttiin. Konserni on myöskin jo viime vuonna rekisteröinyt ympäri maailmaa nimen “& other stories”, mikä kertoo siitä, että uuden konseptin valmistelut ovat jo aika pitkällä.

Jotenkin tuntuu yllättävältä, että H&M satsaa luksukseen. Tosin voin kuvitella, että uutta brandia rakennettaessa ei todellakaan liputeta sen kuulumista Henkkamaukka-klaaniin. Aika monet ehtivät aikoinaan epäillä COS-putiikkienkin toimivuutta – mutta ihan hyvinhän tuo on paikkansa ottanut linjakkaana ja johdonmukaisena keskihintasegmentin brandina. Uuden tulokkaan olisi tarkoitus olla siis selkeästi vielä COSiakin hintavampi.

Mielenkiintoista on sekin, että halpismuotispesialisti haluaa hyökätä luksusmarkkinoille samaan aikaan, kun perinteiset designer-vetoiset muotitalot lanseeraavat edullisempia alamallistoja. Toisaalta H&M:llä on jo nyt aika paljon kokemusta designer-muodista kaikkien hyvin myyneiden yhteistyömallistojen ansiosta. Epäilyttää kuitenkin, että miksi joku, jolla on varaa ostaa oikea design vaate, päätyisi tekemään ostoksensa H&M:n putiikissa. Vaikka sen nimi olisikin jotain muuta, esimerkiksi nyt vaikka & other stories

Old stuff