Taas ollaan siinä pöljässä vaiheessa vuotta, kun ei ole mitään käsitystä siitä, miten pukeutua säänmukaisesti. Varsinainen takatalvi taisi onneksi jäädä viikonloppuun, mutta toisaalta selkeät miinusasteet, kova tuuli ja ajoittainen lumisade teki pukeutumisvalinnat helpoksi: naparetkeilijän varusteilla mentiin. Nyt sen sijaan on täysin kysymysmerkkiä, mitä päivän mittaan tulee. Öisin on vielä selkeästi pakkasta, päivisin helposti yli 10 plusastetta ja auringonpaistetta, mutta säätiedotus lupaa edelleen lumi- ja sadekuuroja lähes joka päivälle. Eli vähän kaikkea.

Kerrospukeutuminen on taattu klassikkokeino, kun asun pitää taipua lämpötilan säätelyyn. Sen lisäksi itse usein valitsen vaatteet semi-strategialla. Eli siis millä??

No siis esimerkiksi niinkuin tämän asun kanssa: jalassa on talvikengät (joo, muistan kyllä, että lupasin esitellä vähän muitakin kenkiäni, mutta totuus on se, että nuo ovat jalassa melkein joka päivä!), mutta niiden kanssa hame ja ohuet sukkikset. Eli asu on siinä mielessä semi, että jalkineet on talvea, mutta muuten ollaan jo pidemmällä keväässä.

Yläosa on sitten enemmän klassista kerrospukeutumista. Grafiitinharmaa kauluspaita on kevyt ja toimisi ihan ilman neulettakin (fiksu ei muistanut ottaa kuvaa pelkän kauluspaidan kanssa..). Neuleen kanssa kokonaisuus sopii viileämpäänkin hetkeen. Tosin puuvillaneulepaita ei sinänsä ole niin kuuma tai olemukseltaan talvinen, etteikö se kävisi ihan mainiosti näin alkukevään asuvalinnaksi.

Näitä kuvia katsellessa huomaa taas hyvin, miten hiusten oman värin kasvatus etenee. Ehkä seuraavalla kampaamovisiitillä saisi – tai paremminkin tohtisi – leikata kaikki vanhat värjätyt latvat pois. Aika paljon on kyllä vielä leikattavaa. Sitten voisi toisaalta miettiä, jos vaikka haluaisi kasvattaa vähän lisää pituutta. Vaikka nuo puolipitkät on kyllä siitä kivat, että niitä tulee ihan oikeasti pidettyä myös auki. Pitkät hiukset tuli sitaistua aina kiinni, vaikka miten oli päinvastainen tarkoitus.

Mietiskelin tuossa juuri, että asuni uusin asia taitaa olla nuo tehokäytössä olevat talvikenkäni – ja nekin on nyt jo kolme vuotta vanhat, neljä talvea käytössä. Hame taitaa olla itseasiassa saman syksyn hankintoja, mutta vähän aikaisemmin. No sukkahousut on tietty uudet, mutta aluasvaatteille, joihin sukkiset mielestäni lasketaan, ei voi soveltaa aivan samoja sääntöjä kuin varsinaisille vaatteille.

Sitten en osaa sanoa kumpi on vanhempi Acnen neulepaita vai Filippa K:n pikkulaukku. Jompi kumpi niistä saa asun vanhimman osasen palkinnon. Veikkaan, että laukku – sen olen ostanut NK:n alesta puoleen hintaan jo “edellisen elämäni” aikana. Eli yli 12 vuotta sitten (oh my!). Neulepaita on Acnen Acne Studios -ajalta (eikä aikaisemmalta Acne Jeans -ajalta), mikä mielestäni alkoi vasta reilusti myöhemmin. Pikainen googlaus ei nyt kertonut vaatemerkkien nimenvaihdoksen tarkkaa vuotta, mutta sanoisin, että se oli aikaisintaan 2012 – 2013. Korjatkaa, jos olen väärässä!

Mutta pointtini on tietenkin se, että omassa vaatekaapissa shoppailu on hauskaa ja edullista. Ja muistutuksena erityisesti itselleni, että uusien vaatteiden hamstraaminen on vain keskinkertainen terapiamuoto. Huomattavasti paremmin toimii samansukuinen palvelujen ostaminen. Hieronta, manikyyri ja dekadenssin huippu: hiusten pesettäminen ja föönauttaminen kampaajalla ilman sen kummempaa syytä, ovat kaikki omasta mielestäni parempia vaihtoehtoja klassiselle kuluttamiselle. Etenkin, kun garderobista tuntuu löytyvän kaikkea!

Fiksuna taas näissä kuvissa puhelin kädessä… mutta minkäs teet. En ole vieläkään oppinut saamaan kameran tarkennusta pysymään paikoillaan (puhelin toimii siis kameran kaukolaukaisimena, mikä sinänsä on aivan superkätevää!) ja 85% kuvista on tarkentunut joko tuohon takanani olevaan pöytään tai vieressä olevaan grilliin. Haha! No, ehkäpä ajattelemme, että puhelin on vain tarkoin harkittu asuste – ja täytyy kyllä tunnustaa, että etenkin toimistolla tulee pääasiassa pyörittyä juurikin puhelin kädessä.

Oh well. Ehkäpä jo seuraavia kuvia tarkenee ottaa ulkosalla. Eipä näistä kevätkeleistä koskaan tiedä. Joskus ollaan pääsiäisenä oltu jo uimarannalla ottamassa aurinkoa. Nyt ajatus siitä tuntuu todella kaukaiselta!

• neulepaita, Acne Studios
• kauluspaita, The Shirt Factory
• hame, H&M
• kengät, Aldo
• laukku, Filippa K

Sain Peetulta joululahjaksi liput Dramateniin katsomaan Cabaretia. Ensinnäkin: niin valtavan ihanaa päästä pitkästä aikaa teatteriin ihan normaalisti. Eli ilman kolkkoja tyhjiä penkkirivejä ja rillejä huurustavia kasvomaskeja. Näytös oli viimeistä paikkaa myöten loppuunmyyty ja kaiken eristyksen ja karanteenien jälkeen tunsin suorastaan kuplivaa iloa aulan tungoksesta, täpötäydestä lämpiöstä väliajalla, puheensorinasta ja jopa vessajonoista! Ihanaa olla keskellä ihmisiä, ihanaa tuntea pitkästä aikaa olevansa yksi joukosta.

Toisekseen: miten mahtavan ihanaa saada lahjaksi yhteistä aikaa! Oli tosiaan siis huippua päästä teatteriin, mutta aivan erityisesti arvostin, että sain hengata lapsukaiseni kanssa koko illan.

Otettiin kaikki irti ilosta ja käytiin ennen teatteria syömässä Strandvägen 1:ssä. Ravintolan valinnassa kriteerinä oli sijainnin lisäksi se, että siellä on elämää. Haluttiin sielläkin kokea meininkiä, puheensorinaa ja lauantai-iltaan sopivaa äksöniä. Tai minä halusin. Peetu on elellyt vähän vapaammin koko korona-ajan, joten kaipuu ihmisten ilmoille ei ole ihan yhtä pakottava.

Strandvägen 1 ei pettänyt. Paikka oli ääriään myöten täynnä, baaritiskillä tungeksi väkeä lauantai-fiiliksissä ja parissakin pöytäseurueessa vietettiin smokkiasuisista herroista ja täyspitkistä paljettipuvuista päätellen jotain isompia juhlia. Ruokakin oli oikein hyvää. Peetu kehui kasvisannostaan (jotain sieni-dumplingseja tms.) ja oma nizzalainen tonnikalasalaattini sai täydet pisteet erityisesti aidosti grillatun makuisista valtavista tonnikala”pihveistä”. Crème brûlée oli sekin sekä oikeaoppinen että herkullinen.

Alunperin meidän piti mennä katsomaan tuo Cabaret jo heti tammikuussa. Peetu oli varannut liput 20.1. näytökseen, mutta se peruutettiin koronatilanteen vuoksi. Sinänsä hyvä sillä vaikka kyseinen tarina olisi varmasti kolahtanut jo silloinkin, nykyisen maailmantilanteen valossa tuo 30-luvun alun Berliiniin sijoittuva näytelmä sai kyllä ihan uutta syvyyttä.

Kaikkein riipaisevinta oli jotenkin se ristiriita, kun katsojana tietää mitä natsi-Saksan etenemisestä seuraa ja toisaalta näytelmän hahmojen tietämättömyys; naiviksi osoittautunut usko järjestelmän oikeudenmukaisuudesta ja inhimillisyydestä. Erinomaiseksi elämyksen teki se, että kerronta eteni takkuilematta viihdyttäen karismaattisten näyttelijöitten viemänä.

Ihan tuli olo, että pitää kyllä alkaa käydä useammin teatterissa!

Teatteri-ilta on tietty myös erinomainen syy pukeutua kaupunkivaatteisiin – mikäs sen mukavampaa!

Uudenvuodenaaton brunssille löytyi vaatekaapin perukoilta vuosikausia vanha, mutta lähes olemattomalle käytölle jäänyt Rodarte x & Other Stories –yhteistyömalliston kimalluksin koristeltu kashmirneuletakki. Se on siitä lähtien päässyt todelliseen tehokäyttöön. Toimii mielestäni aivan hyvin toimistollakin, kun muuten asu on simppeli. Viimeksi lähityöpäivänä yhdistin neuletakin mustien farkkujen kanssa.

Lauantainen asu koostui vähän juhlavammista elementeistä – oltiin kuitenkin teatteriin menossa. Kutsun mielessäni tuota hametta ”kruunuprinsessahameeksi”, koska se muistuttaa jotain kruunuprinsessa Victorian hametta (tai taisi olla mekko) vuosien takaa. Lindexiltä aikoinaan alerekistä löytynyt tummansininen kaunokainen on aivan lempparini. Useimmiten se tulee yhdistettyä t-paitaan tai muuhun vastaavaan – ja silloin se on juuri sopiva toimistolle tai muihin arkisiin menoihin.

Villakangastakki on Erdem x H&M –mallistosta ja niin ollen jo aika monta synttäriä nähnyt sekin. Tykkään siitä edelleen aivan valtavasti ja joka kerta siihen pukeutuessani kiittelen itseäni, että raaskin takin hankkia, vaikka hinta H&M-vaatteeksi olikin aika suolainen.

Kaikki muut asun osat on vähintään 5 vuotta vanhoja, mutta bootsit on uudet! Aivan älyttömän vaikea saada kivaa kuvaa nahkaisista OTK-saappaista, mutta ehkä tuosta vähän saa käsitystä. Kivasti lisää mielestäni juhlavuutta bootsien ylipitkä varsi. Hyvä sinänsä, kun tuntuu, että kyynärpään murtumiseen johtanut onnettomuus toi tullessaan myös kammon korkeita kenkiä kohtaan. Eli aikaisemmin simppeli ratkaisu lisätä asuun juhlavuutta koron korkeutta kasvattamalla ei oikein toimi enää.

Sellaista asua tällä kertaa. Seuraavaksi tuleekin sitten varmaan jo jotain keväisempää – ainakin jos kelit pysyvät tällaisena kuin mitä täällä nyt on jo viikonlopusta lähtien ollut. Melkein 10 lämpöastetta ja täysi auringonpaiste päivisin pistää kummasti kevään aluilleen. Toisaalta sen verran aikaisessa ollaan vielä, että kunnon takatalven mahdollisuus ei todellakaan ole kokonaan poissuljettu!

• neuletakki, Rodarte x & Other Stories
• hame, Lindex
• takki, Erdem x H&M
• bootsit, Unisa
• laukku, Carin Wester
• huivi, Peetun tuliainen Intiasta

Ihana, upea, fiksu ja lahjakas kummityttäreni valmistui keväällä lääkäriksi. Koronapandemia lykkäsi juhlia puolisen vuotta, mutta muutama viikko sitten oli onneksi sen verran tasainen tilanne, että saatettiin kokoontua isommalla porukalla onnittelemaan tuoretta lääketieteen lisensiaattia.

Mielestäni tällaiset juhlat on tärkeitä. Kannatan kaikenlaisten siirtymäriittien ja eri elämänvaiheiden merkkaamista tapahtumalla, mikä jää muistojen arkistoon koko yhteisölle. Ihminen on laumaeläin ja merkkipaalut kokoaa luontevasti eri tahoilla elämäänsä elävät lauman jäsenet yhteen. Sen lisäksi että ollaan yhdessä todistamassa juhlakalun saavutusta (tai uutta elämänvaihetta), uudistuu myös koko verkoston väliset sosiaaliset siteet.

Varsinkin nyt, kun kohta jo kaksi vuotta ollaan eletty, jos ei nyt aivan eristyksissä ja lock down -tilanteessa, niin ainakin merkittävästi pienentyneissä ympyröissä, tuntui aivan mielettömän upealta jo pelkästään se, että tällaiset juhlat oli tulossa!

Ja siis tietty juhlissa on se ihana puoli, että saa hyvän syyn laittaa huulipunaa ja kivat vaatteet. Laittautua vähän. Sitä herkkua ei ole todellakaan ollut mitenkään liikaa tarjolla!

Tampereen aurinkoisen alkuiltapäivän talvinen valo oli niin pehmeä ja kaunis, että sain ylipuhuttua Peetun nappaamaan asukuvat ennenkuin marssittiin sisälle juhlimaan. Asun juju on aika ilmiselvästi tuo & Other Storiesin ruttutoppi. Yleensä en kestä yhtään mitään puhvihihoja tai kädentien poimutuksia paidoissani (muiden päällä kylläkin!), mutta tässä nuo onnistuvat olemaan sen tason rouheat, että en saa muurahaisia ihon alle. Päinvastoin ihastuin paitaan itsellenikin yllätyksenä jo ensi sovittamalla.

Hame on iki-ikivanha H&M loppualelöytö. En ole sitä kovin paljoa käyttänyt, koska – niinkuin kuvastakin näkyy – se menee tosi helposti ryppyyn. Tykkään kyllä sekä materiaalista (pehmeäksi hiottu raskaasti laskeutuva musta tencel) että kaitaleista kootusta liuhumallista (näkyy ehkä parhaiten viimeisessä kuvassa), mutta tosiaan istuin vastasilitetyn hameen kanssa alle kymmenen minuuttia taksissa ja lopputulos on aika ruttunen. No, ehkä pitää vain asennoitua, että se on ominaisuus eikä bugi. Haha!

Tuohon lumiselle tasanteelle en viitsinut lähteä liukastelemaan asun varsinaisten kenkien kanssa. Ihan kivasti kyllä nuo maihinnousubuutsitkin sopii kokonaisuuteen mielestäni. Tarkoitus oli sitten sisällä napata yksi täydentävä kuva varsinaisista kengistä, mutta juhlat veivät mennessään ja homma unohtui. Alla oleva tilannekuva antaa kuitenkin vähän osviittaa juhla-asuni suht matalakorkoisista sling-backeistä.

Tärkeämpää on toki huomata itse suloisuus ja päivänpaiste Bönis, joka edusti reippaana ja iloisena vintage Laura Ashley -mekossa! Böniksen mekon on Tinni ostanut Karkille sellaiset rapiat 30 vuotta sitten!

• paita, & Other Stories
• hame, H&M
• kengät, Aldo
• sisäkengät, H&M (Conscious Exclusive)

Meillä oli viime perjantaina työpaikan pikkujoulut. Aivan älyttömän mahtavaa, että juhlat pystyttiin pitämään! Vielä torstaina tuli viimeinen tiedote tilanteesta ja viestin otsikon nähdessäni valmistauduin jo henkisesti, että nyt tulee ilmoitus peruutuksesta. Mutta ei sentään. Ohjeita kiristettiin koronapassin verran ja muutenkin selvennettiin osallistumisen reunaehtoja, mutta kekkerit säilyivät.

Juhlat, ihmisiä, puhetta, naurua ja tanssia – ai että, miten niitä onkaan kaivannut! Ja pukeutumista tietty myös. Kotiverkkareissa hiihtely on ihanaa sekin, mutta kyllä tekee sielulle hyvää, kun voi vähän kimaltaa välillä.

Pikkujoulujemme teema oli Ranska ja koska rrrrakastan teeman mukaista pukeutumista (siksikin MET gaalan punainen matto on suosikkini, vaikka upeita pukuja on muissakin häppeningeissä), aloin miettiä asuani jo siinä vaiheessa, kun kutsu alkusyksystä saapui.

En usko, että kukaan kollegoistani tajusi, miten valtavan nokkelasti olin tulkinnut teemaa (haha!) – varsinkin, kun ainoa fashion-nörtiksi tunnustaunut ei pystynyt osallistumaan. Päätin siis napsaista asustani kuvat ennen juhliin lähtöä silläkin uhalla, että ilman luonnonvaloa ja kuvauksiin vain kehnosti soveltuvasta ympäristöstä johtuen kuvista ei nyt ehkä teknisesti tullut niitä kaikkein onnistuneimpia.

Teeman mukainen pukeutuminen ei ole sama kuin naamiaiset. Tällä periaatteella hahmottelin oman asukokonaisuuteni, jossa tavoittelen Chanelin 00-tyyli meats Chanel cruise 21/22 mukaista henkeä pienellä rock’n’roll -twistillä. Siis enemmän “Call my agent” kuin “Emily in Paris”. Monet kollegat oli toki valinnut asuunsa selkeämmin ranskalaisia stereotyyppejä: baskereita, raitapaitoja, punaisia huiveja kaulassa, patonkeja kainalossa, mutta itse en innostunut niistä.

Omassa asussani ihan aidosti ranskalaista on jakun suunnitellut Isabel Marant – ja toisaalta myös bootsit on mielestäni hyvin Marant-henkiset, vaikka ovatkin & Other Stories -alelöydöt. Muuten mennään enemmän fiilistasolla. Miten Yves Saint Laurent toi smokkitakin naisten juhlapukeutumiseen ja Coco Chanel kapinallisen mukavuuden.

Yksi suurimpia haasteita itselleni oli, että päätin etten osta mitään uutta asua varten. Vaikken nyt mitään “en-osta-mitään” -kuuria pidäkään yllä, olen hyvin tietoinen, että kaikkea on, mitään uutta en oikeasti tarvitse. Kokonaisuuden vanhimmat ovat helmikaulakoru, jonka hankin Madonna-aikoinani kasarilla ja helmirannekoru ysärin alkuajoilta. Jakku on vuodelta 2013 ja hameellakin on jo ikää muutama vuosi, kun taas bootsit ja korvikset ovat aika uudet – ja t-paita tuli sitten lopulta kuitenkin hankittua ihan tätä asua varten.

Toinen haaste oli se, että päätin, etten ota lainkaan laukkua. Jakun taskuihin sujahti toiseen puhelin + yksi luottokortti ja toiseen huultenrajauskynä & huulirasva. Mitään muuta en olisi tarvinnutkaan, joten aivan oikea päätös!

Kampauksen kanssa mentiin “väännetään-vähän-harjakihartimella” -meiningillä, koska se nyt on tyyliin ainoa asia, mitä kykenen saamaan aikaiseksi. Tuumasin sitten, että eikös tuossa ole vähän samaa henkeä kuin Catherine Deneuven kampauksissa usein. Kuvien ottamisen jälkeen, ennen juhliin lähtöä, harjasin kiharat vielä paremmin auki (kuvissa vain harottu viisipiikkisellä) ja yhdennäköisyys oli mielestäni vielä selkeämpi.

Tuli sitten valittua taas asuun t-paita, mutta en voinut sille mitään. Yritin sovitella vaikka mitä toppeja ja paitoja, mutta mikään ei vaan tuntunut hyvältä. Simppeleinkin juhlatoppi teki asusta liian hienostelevan, ei ollenkaan näköiseni, ja kun yritin matsata hameen kanssa mustaa kauluspaitaa ja vastaavia, tuntui kuin olisin ollut “suoraan toimistolta juhliin” -jutusta. Sitten törmäsin Uniqlon limited edition Louvre -mallistoon ja tuumasin, että tuossa se on. T-paita oli jälleen kerran se asun puuttuva palanen! Haha!

No, mitä mieltä olette? Onnistuinko tavoittamaan teeman?

Itse olin kyllä oikein tyytyväinen asuuni! Bootsien korkokin on just hyvän korkuinen ja tukeva, että koko ilta tanssilattialla tuntui enemmän (olemattomissa) vatsalihaksissa kuin päkiöissä.

• t-paita, Uniqlo
• hame, Esmaran Heidi Klum -mallistosta
• jakku, Isabel Marant pour H&M
• bootsit, & Other Stories

Trendien kanssa on sellainen hassu juttu, että vaikka ei olisi pisaraakaan kiinnostunut muodista, trendien vaihtelu vaikuttaa siihen, mikä tuntuu ”normaalilta”, ”tavalliselta” ja jopa ”klassiselta”. Tuo alitajuinen silmä muuttuu luonnollisesti huomattavasti hitaammin kuin huippumuodin pintatrendit, mutta se ei ole mikään staattinen juttu niilläkään, jotka eivät tietoisella tasolla ole lainkaan kiinnostuneita pukeutumisesta tai tyylikysymyksistä.
Aivan selkeästi ilmiön huomaa, kun katselee vanhoja valokuvia. Etenkin, jos kysymyksessä on ajanjakso, joka ei vielä ole pyörähtänyt täyttä kierrosta trendikartalla, tulee helposti olo, että mitähän ihmettä oikein ajattelin, kun lähdin ihmisten ilmoille tuon näköisenä!

Miksi moinen alustus?
Ihan siitä syystä, että olin tikahtua riemuuni, kun luin Voguesta, että kesän trendikkäimmät jalkineet on lipsut!
Ei niin, että tarvitsisin tai kaipaisin mitään yleistä siunausta tyylivalinnoilleni. Totuus on kuitenkin se, että parina viime kesänä olen vain äärimmäisen pitkin hampain laittanut jalkaani mitään muita kengän tapaisia kuin lipsuja. Kaikki muut jalkineet tuntuvat vain hiertävän ja puristavan ja ovat kaikin puolin hankalat.
Dilemma on se, että ihan kaikissa yhteyksissä en kuitenkaan halua antaa ylikasvaneen rantahipin vaikutelmaa, ja silloin lipsut vaan ei kertakaikkiaan käy. Paitsi ehkä nyt, jos ”yleinen silmä” alkaa nähdä nuo ihan varteenotettavina kesäjalkinevaihtoehtoina!
On sitä trendikartalla hullumpaakin nähty!

Vogue Parisin lisäksi myös Ruotsin Elle listaa lipsut yhdeksi tämän kesän tärkeimmistä trendeistä. Ihan bonuksena Elle mainitsee, että nyt ei tarvitse kaivaa aivan poskettomasti kuvetta pysyäkseen aallon harjalla, sillä kaikkein kuumimmat ovat klassiset, varsin siedettävän hintaiset Havaianakset.
Ostoslakkolainen täällä ruudun tällä puolella kiittää, että kaapista löytyy jo yhdet ruskeat perinteiset sekä mustat että violetit slimit.

Mitäs sanotte? Tuleeko pysyvämpi trendi vai onko vain tämän kesän villitys?
Kaikki kuvat: Vogue.fr

Nyt on melkein sellainen tilanne, että pitää laittaa ruksi seinään monestakin eri syystä.
En edes muista, miten älyttömän kauan olen etsinyt siistejä, hillittyjä, hyviä, ballerinamaisia avokkaita, jotka ovat “kiinni” varpaiden kohdalta, mutta avoimet takaa. Olen ennenkin tilittänyt, että jostain syystä joko kantapäideni muotoilu tai kävelytyylini – en tiedä kumpaa syyttäisin – tekee mahdottomaksi avokkaiden ja ballerinojen käytön.
Tarvitsen vähintään sling back -tyyppisen ratkaisun, että kengät pysyvät jalassani. Se rajoittaa aika olennaisesti kenkävalintoja, kun tavoitteena on klassinen business-pukeutuminen.

Nyt kuitenkin kenkäjumalat ovat kuulleet huutoni ja kukapa muu kuin monesta muustakin kenkäkiipelistä pelastanut Vagabond esitteli viime kesän mallistossa aivan täydellisen virkanaisen peruskengän!
Sling back -avokkaiden muotoilu on niin klassinen ja hillitty, että kriitikot voisivat kutsua sitä tylsäksi. Itse koin varsinaisen halleluja momentin, kun törmäsin kesäalessa omaa kokoani olevaan mustaan kenkäpariin.

Jos ihan perus-t-paitoja tai -toppeja ei lasketa, en ole ikinä hankkinut mitään vaatetta tai asustetta useammassa värissä, vaikka olisin ollut ko. asiaan miten tyytyväinen hyvänsä. Tiedän, että monilla on tapana hamstrata hyväksi havaitsemiaan vetimiä eri värisinä ja ymmärrän sen oikein hyvin. Itselleni se ei vain ole ollut ajankohtaista aikaisemmin.
Nyt oli kuitenkin ihan pakko hankkia sekä pintanahkaiset mustat että mokkanahkaiset harmaat kengät samaa mallia. Ei ole ollenkaan varmaa, että sitä hetikohta törmäisi yhtä täydellisiin työkenkiin.

Tsekkasin juuri läpi isoimmat Vagabondia myyvät nettikaupat ja näyttää pahasti siltä, että tuo Jamilla-malli on loppuunmyyty kaikkialta. Nyt täytyy vain toivoa, että siellä päättävät ottaa tuon yhdeksi klassikkomalliksi – itse voisin ainakin kuvitella hankkivani samanlaiset vielä useammassakin värissä.
Kirkkaanpunaiset mokkanahkaiset ja pintanahkaiset nudet olisivat ehdottomasti seuraavaksi hankintalistallani, jos sellaisia joskus tulee myyntiin. Ja voisinpa tehdä myös sellaisen ennenkokemattoman teon, että ostaisin toiset mustat odottamaan sitä, kun olen kävellyt puhki nuo ensimmäiset!

Päivän asukuvissa molemmat kengät ovatkin jo tehneet ensiesiintymisensä (mustat tässä asussa ja harmaat tässä), mutta sen kerran, kun löytää jotain sellaista, mitä on pitkään etsinyt, se on mielestäni ihan oman postauksen arvoinen juttu.
Kohta alkaa tosin olla sen verran viileää aamuisin, että ihan avokkailla ei enää tarkene. Ajattelin viedä molemmat parit officelle, onhan se mukava vaihtaa sisäkengät jalkaan etenkin sadepäivinä ja miksei muutenkin.