Category: Laukut

Instagramissa jo pikkuisen vilahtikin yksi uusi ihanuus. Päätin nimittäin tässä taannoin, että lopetan vihdoin puolivillaisten laukkujen kanssa takkuamisen – ja ostan itselleni sen täydellisen elämänkumppanin, josta olen jo niin pitkään haaveillut – Pradan keskikokoisen Gallerian.

Kysyjille olen nauranut, että tämä on palkintoni elämäntyöstä. Siis samaan tyyliin kuin Oscarseissa tms. muistetaan pitkän elämäntyön tehneitä konkareita.

Ensimmäisessä kuvassa juuri ennen shoppailun alkua vanha palvelija, Botkierin musta-valkoinen laukku olalla. Ja siis tuo Botkier on ollut yksi parhaimmista laukuista, mitä olen ikinä omistanut. Valitettavasti se vain on hiukan liian pieni arkilaukuksi. Tosiaankin siis arkilaukuksi uusi Galleria on tulossa/tullut. Ei sitä ihmisellä niin paljon juhlia ole, että kantsii ihanuuksia hillota kaapissa.

Tiedän, että ei minun tarvitse kenellekään hankintojani selitellä, mutta läpinäkyvyyden nimissä voin kertoa, että kyynärpäävammani hoidossa todettiin puutteita, jopa suoranaisia virheitä, ja potilasvanhinkoinstanssi sitten myönsi vähän rahaa sen vuoksi. Itse en mitään ilmoitusta vahingosta tehnyt. Jotenkin ärsyttää ajatuskin siitä, miten selvitystä tehdessä pitää esiintyä uhrina, voivotella vaivoja ja selitellä, miten tämäkin meni päin mäntyä, ja tämä. Halusin vain eteenpäin ja unohtaa koko kamaluuden. Mutta kun sieltä sitten oikein alettiin kyselemään perään, päätin, että hyvä on. Osallistuin tutkimuksiin, mutta jo heti aluksi lupasin itselleni, että jos sieltä mitään tulee, sillä rahalla ostetaan laukku.

Pikkuisen piti jatkaa omista, että sain kiikuttaa täydellisen mustan laukkukaunokaisen kotiini, mutta periaatteessa voidaan sanoa, että se on kipurahoilla hankittu. Jotain hyvää siitäkin kurjuudesta!

Peetu lähti mukaan shoppailemaan ja lopuksi käytiin vielä Sturehofissa syömässä. Tosi kiva ilta ja mukava muisto kaikenkaikkiaan. Ei sitä nyt ihan niin usein tule tuon kaliiberin laukkuja hankittua, ja siksi on hauskaa, että koko ilta oli vähän erityinen!

Pitihän se myös shoppailuasu ikuistaa, vaikkei siinä mitään niin kovin erityistä ole, saman päivän toimistoasuni. Hauskaa oli Pradan putiikissa, kun mallailin laukkua peilin edessä käteeni, myyjä totesi, että ”laukku sopii hyvin sulle, kun sulla on tuollainen cool ja sporttinen tyyli”! Haha! Hyvin tietävät siellä, miten asiakkaille puhutaan, sillä juurikin “cool” ja “sporttinen” ovat adjektiiveja, jotka mielelläni yhdistäisin tyyliini.

  • t-paita, Dagmar
  • takki, Acne
  • housut, Ellos (saatu aikoinaan jonkin yhteistyön tiimoilta)
  • tennarit, Karhu
  • laukku, Botkier
  • ja paperikassissa sit se uutukainen Prada!

Taas ollaan siinä pöljässä vaiheessa vuotta, kun ei ole mitään käsitystä siitä, miten pukeutua säänmukaisesti. Varsinainen takatalvi taisi onneksi jäädä viikonloppuun, mutta toisaalta selkeät miinusasteet, kova tuuli ja ajoittainen lumisade teki pukeutumisvalinnat helpoksi: naparetkeilijän varusteilla mentiin. Nyt sen sijaan on täysin kysymysmerkkiä, mitä päivän mittaan tulee. Öisin on vielä selkeästi pakkasta, päivisin helposti yli 10 plusastetta ja auringonpaistetta, mutta säätiedotus lupaa edelleen lumi- ja sadekuuroja lähes joka päivälle. Eli vähän kaikkea.

Kerrospukeutuminen on taattu klassikkokeino, kun asun pitää taipua lämpötilan säätelyyn. Sen lisäksi itse usein valitsen vaatteet semi-strategialla. Eli siis millä??

No siis esimerkiksi niinkuin tämän asun kanssa: jalassa on talvikengät (joo, muistan kyllä, että lupasin esitellä vähän muitakin kenkiäni, mutta totuus on se, että nuo ovat jalassa melkein joka päivä!), mutta niiden kanssa hame ja ohuet sukkikset. Eli asu on siinä mielessä semi, että jalkineet on talvea, mutta muuten ollaan jo pidemmällä keväässä.

Yläosa on sitten enemmän klassista kerrospukeutumista. Grafiitinharmaa kauluspaita on kevyt ja toimisi ihan ilman neulettakin (fiksu ei muistanut ottaa kuvaa pelkän kauluspaidan kanssa..). Neuleen kanssa kokonaisuus sopii viileämpäänkin hetkeen. Tosin puuvillaneulepaita ei sinänsä ole niin kuuma tai olemukseltaan talvinen, etteikö se kävisi ihan mainiosti näin alkukevään asuvalinnaksi.

Näitä kuvia katsellessa huomaa taas hyvin, miten hiusten oman värin kasvatus etenee. Ehkä seuraavalla kampaamovisiitillä saisi – tai paremminkin tohtisi – leikata kaikki vanhat värjätyt latvat pois. Aika paljon on kyllä vielä leikattavaa. Sitten voisi toisaalta miettiä, jos vaikka haluaisi kasvattaa vähän lisää pituutta. Vaikka nuo puolipitkät on kyllä siitä kivat, että niitä tulee ihan oikeasti pidettyä myös auki. Pitkät hiukset tuli sitaistua aina kiinni, vaikka miten oli päinvastainen tarkoitus.

Mietiskelin tuossa juuri, että asuni uusin asia taitaa olla nuo tehokäytössä olevat talvikenkäni – ja nekin on nyt jo kolme vuotta vanhat, neljä talvea käytössä. Hame taitaa olla itseasiassa saman syksyn hankintoja, mutta vähän aikaisemmin. No sukkahousut on tietty uudet, mutta aluasvaatteille, joihin sukkiset mielestäni lasketaan, ei voi soveltaa aivan samoja sääntöjä kuin varsinaisille vaatteille.

Sitten en osaa sanoa kumpi on vanhempi Acnen neulepaita vai Filippa K:n pikkulaukku. Jompi kumpi niistä saa asun vanhimman osasen palkinnon. Veikkaan, että laukku – sen olen ostanut NK:n alesta puoleen hintaan jo “edellisen elämäni” aikana. Eli yli 12 vuotta sitten (oh my!). Neulepaita on Acnen Acne Studios -ajalta (eikä aikaisemmalta Acne Jeans -ajalta), mikä mielestäni alkoi vasta reilusti myöhemmin. Pikainen googlaus ei nyt kertonut vaatemerkkien nimenvaihdoksen tarkkaa vuotta, mutta sanoisin, että se oli aikaisintaan 2012 – 2013. Korjatkaa, jos olen väärässä!

Mutta pointtini on tietenkin se, että omassa vaatekaapissa shoppailu on hauskaa ja edullista. Ja muistutuksena erityisesti itselleni, että uusien vaatteiden hamstraaminen on vain keskinkertainen terapiamuoto. Huomattavasti paremmin toimii samansukuinen palvelujen ostaminen. Hieronta, manikyyri ja dekadenssin huippu: hiusten pesettäminen ja föönauttaminen kampaajalla ilman sen kummempaa syytä, ovat kaikki omasta mielestäni parempia vaihtoehtoja klassiselle kuluttamiselle. Etenkin, kun garderobista tuntuu löytyvän kaikkea!

Fiksuna taas näissä kuvissa puhelin kädessä… mutta minkäs teet. En ole vieläkään oppinut saamaan kameran tarkennusta pysymään paikoillaan (puhelin toimii siis kameran kaukolaukaisimena, mikä sinänsä on aivan superkätevää!) ja 85% kuvista on tarkentunut joko tuohon takanani olevaan pöytään tai vieressä olevaan grilliin. Haha! No, ehkäpä ajattelemme, että puhelin on vain tarkoin harkittu asuste – ja täytyy kyllä tunnustaa, että etenkin toimistolla tulee pääasiassa pyörittyä juurikin puhelin kädessä.

Oh well. Ehkäpä jo seuraavia kuvia tarkenee ottaa ulkosalla. Eipä näistä kevätkeleistä koskaan tiedä. Joskus ollaan pääsiäisenä oltu jo uimarannalla ottamassa aurinkoa. Nyt ajatus siitä tuntuu todella kaukaiselta!

  • neulepaita, Acne Studios
  • kauluspaita, The Shirt Factory
  • hame, H&M
  • kengät, Aldo
  • laukku, Filippa K

Peetu on muuttanut – ja nyt sillä on niin iso parveke, terassi oikeastaan, että siellä mahtuu ottamaan asukuvia!

Poikkesin viikko sitten sunnuntaina fikalla ja ihastelemassa, miten paikat oli kahdessa päivässä tullut lähestulkoon kuntoon. Kaikki pahvilaatikot oli jo poissa, kirjat hyllyssä, sohvatyynyt paikoillaan ja viherkasvit ojennuksessa. Uskomaton juttu! Oma kokemukseni on se, että hyvä jos vuoden päästä maiseman vaihdon jälkeen alkaa näyttää asuttavalta. No, edellisestä muutostani on kyllä jo kohta viisitoista vuotta – ehkä tässä on kysymyksessä muutonvihajaan käänteinen aika-kultaa-muistot -kokemus. Haha!

Napsittiin asukuvat juuri ennen kuin pimeys yllätti. Sillä kyllä se vaan edelleenkin yllättää – lähinnä sillä, miten poskettoman aikaisin on aivan säkkipimeää.

Signature-pukeutuminen kuulostaa käsitteenä jotenkin hurjan tyylikkäältä. Silleen “muoti vaihtelee, mutta tyyli on ikuista” -tavalla klassiselta ja arvostettavalta. Omalla kohdallani olen havainnut, että henkilökohtainen signatureni on kyllä kaikkea muuta. Printti t-paita ja neuletakki vaikuttaa olevan perusvalintani niin arkeen kuin (pienehköön) juhlaankin, toimistolle yhtälailla kuin kotihimmailuun.

Jotenkin tuntuu, että nokkelat slogan-teepparit on nekin jo aikapäiviä sitten julistettu trendipannaan. Armon saa korkeintaan rakkaat vanhat bändi- ja konserttipaidat, joihin liittyy jokin koskettava henkilökohtainen tarina. Onneksi olen jo aikapäiviä sitten lakannut välittämästä yleisistä säännöistä ja rajoituksista. Minkä sille voin, että t-paita tuntuu olevan oikea ratkaisu pukeutumispulmiini ihan aina!

Tässä uusin hankintani!!

Olen jo tosi pitkään haikaillut kunnollisen pitkän trenssin perään. Metsästelin ruutukangasvuorisia klassikoita ja sovittelin 2nd hand löytöjä kuukausikaupalla. Kun vihdoin kahden ja puolen vuoden jälkeen pystyin taas pukemaan päälleni oikein takin, päätin, että en enää jaksa odottaa – ja kun törmäsin Acne Studion kauniisti leikattuun versioon mukavassa -40% alessa, totesin, että se olisi sitten siinä.

Trenssi on siinä mielessä ikuisuushankinta, että tällä mennään nyt seuraavat vuosikymmenet. Tämänhetkinen “normaali” mitoitus on aika väljää ja tuonkin kanssa otin kokoa normaalia pienemmän, koska halusin, että se tuntuu hyvältä myös sitten, kun oversize-trendi heilahtaa taas vältettävien listalle. Väri on neutraali ja aikaa kestävä, vaikkei aivan sitä kaikkein klassisinta trenssibeessiä olekaan.

Klassinen kaksirivinapitus, poletit, kangasvyö ja tarpeen mukaan monella eri tavalla kiinni napitettava kaulus – check, check ja check!

Sen verran takissa on väljyyttä, että alle mahtuu ihan paksukin villapaita. Aavistelen, että tuon kanssa tulee mentyä suurin osa täkäläisestä talvestakin. Yleensä kunnon talvitamineita ei tarvitse kuin korkeintaan viikon tai kaksi, mutta tuulenpitäville ja kerrostaen säädeltäville sekalaisen kelin asuille sitäkin enemmän.

“Anybody can do what I do.” on siis Andy Warholin slogan – yksi ziljoonista hänen sanomakseen kirjatuista.

Trenssin isoin juju piilee selkäpuolella. En vaan voinut olla rakastumatta tuohon super hero -viittaa muistuttavaan keeppiin. Niin hieno!! ❤️

Toinen viimeaikainen hankinta on Lovian musta pikkulaukku. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, varastoistani ei ole löytynyt kaikkien peruslaukkujen äitiä – monikäyttöistä mustaa peruslaukkua! Kun näin Lovian valikoimissa tuon kaunokaisen, joka taipuu myös vyölaukuksi, tiesin, että voin lopettaa etsimisen.

Sen lisäksi, että laukku on hieno, tuntuu myös mukavalta tietää, että kaikki suomalaisen Lovian laukut valmistetaan huonekalutehtaiden yms. jätemateriaalista. Eli tuonkin hienot materiaalit, pehmeä mutta kestävä nahka, olisi joutunut roskavuorta kasvattamaan, jollei Lovia olisi valmistuttanut siitä Mintulle uutta uskollista palvelijaa.

Uusia tennareita en oikeastaan olisi tarvinnut. Tai siis urheiluun kyllä – ja sitä varten nuo Zalandosta tilasinkin. En tiedä kasvaako jalan koko tosiaankin vielä tässä iässä, mutta vanhat “sisäjumppakenkäni” olivat käyneet niin pieniksi, että isovarpaat tulivat kipeäksi. Löysin nuo kivan näköiset Adidakset Zalandon kesäalen loppumetreiltä ja vaikka heti totesinkin, että niiden kovahko pohja sopii hyvin katukäyttöön, mutta ei oikein treenihommiin, en alle 20 € maksaneita tossuja viitsinyt lähteä palauttamaan.

Nyt uusista Adduista on tullut ihan lempparit – ja hyvittelen omatuntoani sillä, että käytän kyllä kaikki lenkkarini aivan loppuun. Pari viimeistä paria on kulunut pohjasta kirjaimellisesti puhki.

(Kauheesti on kyllä näköjään tullut tehtyä erilaisia hankintoja…)

  • paita, Uniqlo
  • neuletakki, Dagmar
  • housut, H&M
  • trenssi, Acne Studios
  • tennarit, Adidas
  • pikkuhuivi, Marimekko
  • laukku, Lovia

[mittaustagi]

Siis aivan ihanaa, mikä upea kesä meillä on ollut! Kesäkuu on vasta alkanut ja jo nyt kesää on ollut paljon, paljon enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä. Yhtään ei harmita, että kevät jäi käytännöllisesti välistä. Nopea sesonginmuutos teki tosin sen, että hellekeliin sopivat vaatteet olivat vielä jossain kaapin perukoilla, kun kesää edeltävänä, nollakelisenä viikonloppuna oli vielä ihan käyttöä villakangastakille. Nyt pikkuhiljaa alkaa onneksi olla jo garderobikin kesäkunnossa. Kiireinen ja pitkiä päiviä tekevä office-henkilö ei niin helposti pääse päiväsaikaan ad hoc kiertelemään putiikkeihin, mutta onneksi meillä on interwebs ja kaikki kivat, ympäri vuorokauden auki olevat kaupat siellä.  Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Elloksen kanssa.
Teen nykyään lähes kaikki vaateostokseni netistä. Poikkeuksen tekee oikeastaan vain matkoilla tehdyt erityisostokset, jolloin samaa tuotetta on lähes mahdoton tai ainakin kohtuuttoman vaikea löytää mistään verkkokaupasta. Ja toinen poikkeus on kävelyretkillä tai kaupunkihengailuilla ajankuluksi tehdyillä pikavisiiteillä putiikkeihin, jolloin mukaan saattaa tarttua jokin yksittäinen extra-super-aletuote.
Ellos on ehdottomasti yksi suosikkikaupoistani netissä, sillä siellä toimitukset on aivan omaa luokkaansa. Mikään muu ei pääse lähellekään samaa toimintavarmuutta ja -nopeutta.

Mistä on täydellinen rantsupäivä tehty? Mintun vastaus menee aika tarkkaan näin: Auringonpaisteesta, kimaltelevasta veden pinnasta, hiekasta varpaiden välissä, linnulaulusta, pikkuriikkisen liian nopeasti sulavasta jätskistä, mukaansa imaisevasta pokkarista, korviin tulvivasta lempimusiikista, rantalaukussa juuri sillä ihanalla tavalla nahistuneesta eväsleivästä – ja parhaimmillaan vielä maailman parhaasta seurasta, jonka kanssa nauttia kaikesta tästä.
Ja onhan se niin, että vaikka pyyhkeen päällä pötköttelisikin bikineissä, mukavan vilpoisat, elegantisti huitulaiset ranta-asut ovat piste iin päällä. Ihanaa, kun voi tuntea olonsa biitsi-mimmiksi, mutta samalla voi olla kuitenkin mukavasti pukeutunut, liikoja paljastelematta.

Ihastuin aivan ensisilmäyksellä tähän ihanaan Ellokselta bongaamaani rantakokonaisuuteen. Se on juuri niin kesäisen huoleton, mukava ja vilpoisa kuin vain voi toivoa, mutta silti riittävän elegantti, että se päällä voi hyvin kuljeskella myös urbaaneille rannoille.
Pyöreä korikassi on unelmieni täyttymys. Etsiskelin tosi pitkään kivaa rantalaukkua, joka olisi kuitenkin vähän perinteistä kaupunkimaisempi ja päältä kiinnitettävissä vetoketjulla. Olin jo aivan varma, että kaikki kriteerini täyttävää kassia ei ole olemassakaan, kunnes törmäsin tuohon Elloksen täydelliseen versioon.
Korikassi on juuri riittävän suuri, että sinne mahtuu hyvin hyvin kaikki biitsipäivän tarvikkeet pokkarista vesipulloon ja hamam-pyyhkeeseen. Lisäksi sisällä on pikkutasku, johon voi sujauttaa avaimet ja muut tärkeät pienet asiat, joiden ei halua päätyvän kassin pohjalle pyörimään.

Olen vannoutunut lipsujen käyttäjä. Haluaisin kulkea Havaianaksissani aikaisesta keväästä lumentuloon asti. Sen verran olen kuitenkin konservatiivinen, että koen ne aavistuksen turhankin rentoina vähänkään fiksumpaa olemusta vaativissa tilanteissa.
Onneksi löysin Ellokselta ihanat nahkaiset läpsyttimet, jotka ovat mukavuudessaan ja helppoudessaan aivan lipsujen veroiset, mutta yleisilmeeltään huomattavasti puetummat. Jos totta puhutaan, niin olen ollut nuo jalassa toimistollakin jo monet kerrat, eikä yhtään ole ollut alipukeutunut olo. Havaianaksia en voisi kuvitellakaan laittavani töihin edes keskellä loma-aikaa.


Tunikassa viehättää ihanan ilmavan materiaalin ja klassisen rantahuitulamallin lisäksi kivasti eksoottisen oloiset kultakirjailut pääntiellä ja hihansuissa. Mielikuvitus lentää heti jonnekin tuhannen ja yhden yön hiekkarannoille. Mikäs sen mukavampaa, vaikka suunta olisikin kohti oman lähijärven laituria.
Olen jo aikaisemminkin ihastellut, miten kivoja vaatteita Elloksen plussamallistosta löytyy. Ja sieltähän tämäkin kesän ykkösvaate on peräisin!

Nyt vain pitää pitää peukkuja pystyssä ja fingers crossed, että aurinkoa ja helteitä riittäisi vielä näille varsinaisille kesäkuukausillekin. Tosin kuten yksi työkaverini sanoi: säällä ei ole muistia – eli se, että tänään on yhdenlainen keli ei tarkoita sitä etteikö huomenna voisi olla samanlainen pilvetön taivas. Vaikka toisaalta – kesä on kesä, vaikka välillä vähän viilenisikin!

Mintun Bayswater
Tästä tulee nyt ziljoonan kuvan “unboxing” esittely uudesta ihanuudestani, Mulberryn kermanvärisestä Bayswater -laukusta.
Pienoisen säätämisen jälkeen hartaasti odottamani paketti vihdoin saapui torstai-iltana varttia vaille seitsemän UPS:in kyydissä kotiovelle. (Mistähän muuten johtuu, että UPS:in kanssa tuntuu aina olevan ihan älyttömästi kaikkea ihme säätöä, kun muut kuljetusfirmat hoitaa hommat helposti ja kätevästi?).
Valtavan kokoiselta tuntuvasta pahvilaatikosta paljastui kaunis pakerikassi, jonka sisuksissa kaunokaiseni majaili. Tosin aivan päällimmäisenä oli kaunis Mulberryn puulogolla varustettu kortti, jossa minulle toivotettiin iloista The Syntymäpäivää. Todella kiva ele mielestäni, vaikka ensin ajattelin, että hiukan creepyä, että tietävät taannoin täyttämistäni pyöreistä vuosista. No, varmaankin olen ihan itse syntymäaikani rustannut johonkin rekisteröitymislomakkeeseen – ei sitä tule niin ajateltua, kun täyttää vaan. Enpä vaan tajunnut ottaa onnittelukortista päivällä kuvaa ja nyt täällä on jo ihan umpipimeää.
Eniveis, olen sitä mieltä, että pakkaus on osa kokonaiselämystä ja olisi todella superkurjaa saada kallis hieno laukku vain johonkin kämäiseen kuplamuoviin pakattuna.
Mintun Bayswater
Pehmeä, flanellinen dust bag mahdollisia lepohetkiä varten. Mutta pussin sisältöähän tässä ollaan tarkastelemassa!
Mintun Bayswater Mintun Bayswater
TADAAA!
Mitkään kuvat ei tee oikeutta laukun ihanuudelle. Nahka on aivan taivaallista, paksua, tasalaatuista, pehmeää ja taipuisaa. Ja se tuoksuu ihanasti laadukkaalle nahalle!
Olen aika niuho työn jäljen suhteen – etenkin, jos kyseessä jokin vähän tyyriimpi juttu. Eikun ei, kyllä syynään saumat ja päärmeet huolellisesti myös Henkalla. Sitä suuremmalla syyllä, olen onnellinen voidessani sanoa, että Bayswater on ilo silmälle! Hivelevän laadukas työ ihan pienintä yksityiskohtaa myöten on sellainen asia, josta olen kyllä valmis maksamaan. Tulee olo, että tästä riittää perittävää vielä lapsenlapsillekin.
Mintun Bayswater Mintun Bayswater Mintun Bayswater Mintun Bayswater
Kyllä, halusin klassisen Bayswaterin osittain myös siksi, että mukana tulee pieni messinkinen lukko! Eihän sitä kukaan oikeasti käytä, mutta suloinen se on – enkä ole koskaan väittänyt olevani yltiöpäisen minimalismin kannattaja.
Ja siis lukko on aivan täydellinen. Tuo alareunassa näkyvä ruskea on heijastusta tuolin ruskeasta päällisestä.
Mintun Bayswater Mintun Bayswater Mintun Bayswater
Kaikki pienet yksityiskohdat! <3
Mintun Bayswater
Laukun tilavuutta voi säädellä sivuissa olevilla remmeillä.
Mintun Bayswater
Hiukan etukäteen pelkäsin, että näinköhän koko omaisuuteni, jota tapaan käsilaukussani kuljettaa, mahtuu uuteen Bayswateriin. Mutta se oli kyllä aivan turhaa hätäilyä – laukku on todellinen tilaihme.
Löysäsin remmejä melkein niin paljon kuin pystyy ja aloin asetella päivittäisiä välttämättömyystarvikkeita laukkuun.
Mintun Bayswater

  • meikkipussi
  • tärkeät tavarat pussi (sis. kissanomistajan vakion: tarrarullan, kynsilakan hätätilanteita varten, suolapurkin, varakuullokkeet, ompelutarvikkeet, pienen ristipääruuvimeisselin, nenäliinoja, varahuulirasvan ja kynän)
  • aurinkolasit
  • silmälasit
  • kalenteri
  • kuullokkeet
  • kulkukortti
  • junakortti
  • lompakko
  • työ- ja private puhelimet
  • huulikiilto
  • lääkekukkaro
  • peili
  • iPad

Mintun Bayswater
Tästä ei nyt saa ihan täysin oikeudenmukaista kuvaa, sillä laukku näyttää paljon täydemmältä, mitä on. Tuohon päälle sujahtaa vielä kevyesti lounaslaatikko ja varaneuletakki – varmasti jotain muutakin vielä. Ja lisäksi tiukkasin remmejä kummaltakin sivulta yhden reiän verran, kun tuntui, että tilaa on niin että riittää.
Mintun Bayswater
Siinä se nyt on, valmiina pakattuna ensimmäistä yhteistä reissua, huomista työpäivää, varten!
Toistaiseksi en ole muuta kuin aivan hillittömän iloinen ja onnellinen tästä itselleni hankkimastani The Syntymäpäivälahjasta!
(Ja pliis, ei kiitos yhtään kommenttia siitä, miten nyt Brexitin jälkeisen punnan kurssin heikentymisen jälkeen säästäisi varmasti vielä yhdet 10 % hinnasta. Tiedän kyllä, mutta kieltäydyn ajattelemasta. Te malttavaisemmat voitte nyt käydä tyhjentämässä Mulberryn loppualen.)

Tiesittekö, että Mulberryn ikiaikainen klassikkolaukku, Bayswater, on saanut uudet muodot? Vuosi sitten muotitalon taiteellisena johtajana aloittanut espanjalainen pitkän linjan laukku-guru Johnny Coca tuumasi ensi töikseen, että hänpä pystyy tekemään monien rakastamasta mallista vieläkin paremman.
Aika rohkea veto lähteä uudistamaan laukkua, joka on Mulberryn kaikkein eniten rakastettu, eniten kopioitu ja edelleenkin parhaiten myyvä malli. Jotenkin sitä itse yrittää elää sellaisen if it’s not broken, don’t fix it -periaatteen mukaan, mutta toisaalta modernisoidaan ja uudistetaanhan sitä monia muitakin asioita, joten en nyt halua vastustaa uutta Bayswateria ihan vain periaatteesta.
Bayswater
Kun näin ensimmäiset kuvat uudistetusta mallista, spontaani reaktioni oli “voi, ei – ovat tehneet siitä köyhän naisen Céline Trapèzen”! Ja siis tosiaankin Johnny Coca on ollut Célinellä luomassa tuota bloggarien suosikkilaukkua, joten vaikutelmia ei ole tarvinnut hakea kaukaa. (Fun fact: tämän hetkisen laukkuhimotuslistani ykkösenä oleva Célinen Trio Bag on myös Johnny Cocan käsialaa).
Vielä nyt hetken asiaa sulateltuanikin olen sitä mieltä, että modernisoitu, virtaviivaisempi ja kevyemmän oloinen uusi Bayswater ei ole mieleeni. Sen sijaan huomaan, että uudistuksen myötä olen rakastunut vanhaan malliin! Olen aina kyllä tykännyt klassisesta Bayswaterista, mutta ikinä en ole varsinaisesti harkinnut sen hankkimista. Ennenkuin nyt.
Päivällä kilahti sähköpostiin uutiskirje, jossa ilmoitettiin Mulberryn alen alkamisesta. Sen jälkeen en ole saanut mielestäni kermanvalkoista klassista Bayswateria.
Buttercream Bayswater
Alennus ei ole mikään päätähuimaavan suuri – eikä valkoinen todellakaan mikään maailman paras väri käyttölaukuksi tarkoitetulle asialle.
Toisaalta kuka tietää, miten kauan klassista Bayswateria enää saa? Syksyksi sitä on ilmeisesti tulossa vielä, mutta on vaikea kuvitella, että kahta samannimistä laukkumallia pidettäisiin rinnakkain valikoimissa. Ja on mulla ennenkin ollut valkoinen arkilaukku, silloinen oli sitäpaitsi ihan vitivalkoinen.
Pankkitillä on hiukan laukkuhankintaan korvamerkittyjä säästöjä, mutta toisaalta tässä on juurikin tulossa kauan odotettu makuuhuoneen remppa. Jossain vaiheessa taisin jo päättää, että uudessa makkarissa säästöistä on enemmän iloa kuin uudesta laukusta.
Nääs, nääs… Päätöksiä, päätöksiä…
BTW. Mikäli erinomainen vertailu vanhan ja uuden Bayswaterin välillä kiinnostaa, kantsii klikata tänne: The Mulberry Bayswater is Redesigned: Here is a Breakdown
EDIT: (perjantai-iltana klo 22.37 Suomen aikaa): Tilasin laukun ja kaikkien mutkien kauttakin nyt tuntuu siltä, että tämä oli ment to be!
Kuvat: Mulberry.com

Old stuff