En olekaan pitkään aikaan tehnyt klassista “New in” postausta. Ei niin, että olisin mitään kovin kummoista viime aikoina shoppaillutkaan. Nyt on kuitenkin eri tilanne – löysin nimittäin Rizzon kesäalesta niin ihanat  niittitennarit, että ne pitää saada esitellä oikein kunnolla.
Olen jo pitkän aikaa – ja hiukan vaihtelevalla menestyksellä – yrittänyt noudattaa periaatetta, että ostan uutta vain, jos samaan tarpeeseen ei löydy garderobistani vastausta. Sikälihän tuo on aika heppoinen elämänohje, sillä helpostihan sitä nyt aina jonkin uuden tarpeen itsellensä keksii, jos jotain pakko-saada -tyyppistä osuu eteen.

No, nyt oli sellainen tilanne, että toimistollekin käyvien tennareitteni siisteysaste alkaa olla sitä luokkaa, että ei niitä oikein enää kehtaa pitää kuin vapaa-aikana. Keväinen puhdistusoperaatio pidensi selkeästi raksujen Adidas Superstarieni käyttöikää, mutta koska käytän tennareita tosi paljon, alkaa nekin olla jo edustuskäyttöelinikänsä loppuvaiheessa.
Eli siis tarvitsin todellakin siistit ja kivat sneakersit, jotka voisin näppärästi yhdistää niin siisteihin housuihin kuin hameeseen ja mekkoonkin.
En ollut edes etsimässä mitään erityistä – korkeintaan kannasta avoimia matalakorkoisia avokkaita työkäyttöön – kun Rizzon ohi kävellessäni silmäni osuivat alepöytään ja bongasin ihanat savenvalkoiset niittitennarit. En ollut uskoa hyvää tuuriani, kun varastosta löytyi vielä täysin iskemätön pari kokoa 38!

Malliltaan niittitennarit on kapeammat ja naisellisemmat kuin Superstarit. Onneksi pohjasta löytyy paksuutta ja niititkin tietty auttavat, ettei yleisilme ole liian neitimäinen.
Myös väri on ihan just eikä melkein. Täysin valkoisia tossuja en olisi varmastikaan vilkaissut kahta kertaa, mutta utuinen, lähes pastellinen savenvalkoinen on ihan täydellinen. Vaikea sanoa, miten väri säilyy käytössä – toisaalta eipä nuo nyt työmatkoilla kovin kaksiseen kuormitukseen joudu. Urheilukengät on sitten erikseen.

Ihan pikku varoituksena tässä; ihastuin niittitennareihin niin palavasti, että tulette aivan varmasti näkemään niitä asukuvissani kyllästymiseen asti! Haha!

Kuka on sanonut, että vain juhlissa saa kimaltaa? En minä ainakaan! Jos totta puhutaan, haaveilen siitä, että olisin niin cool, että voisin menää töihin paljettihousuissa. Printtipaita, bleiseri ja nonchalantit matalat kengät vain kaveriksi – ja kokonaisuus olisi ihan täydellinen.
Ihan niin uskalias en ainakaan ihan juuri nyt ole, mutta melko uuden kashmir-neuletakkini kristallit kimaltelevat just ihanasti auringossa. Hankin neuletakin viime syksyn alennusmyyntihässäkän loppuhenkäyksistä. Se on osa & Other Storiesin ja ihailemani fashion brändin, Rodarten, välistä yhteistyötä – ja tosiaan 100 % kashmiria.
Asu on viime viikon puolelta, juuri ennen ennenkuin helteet tekivät pikku visiitin tänne meidän leveysasteille. Tänään olisin voinut kyllä olla mainiosti samat vetimet päällä officella – sen verran on taas ilmat viilentynyt, että hihattoman mekon kaveriksi on pakko pukea neule lämmittämään.

Tässä samalla esittelyssä myös uudet hienot tummansiniset puukenkäni. Sain ne hauskasta Color4Care -nettikaupasta blogiyhteistyön tiimoilta. Periaatteessa persoonallisiin ja värikkäisiin hoitoalan vaatteisiin ja varusteisiin erikoistuneesta putiikista löytyy kaikkiea kiva myös meille muillekin. Esmes monet kivat tennarit jäi kiinnostelemaan ja tietty, jos tarvisi työsandaalit, Color4Care -nettikaupasta sellaiset löytyisi helposti.
Nyt ei sitten olekaan kuin pari hassua päivää juhannukseen. Niin jotenkin uskomatonta – eikö tässä juuri ollut joulu??
Pitkästä aikaa odottelen juhannusta oiken suurella innolla. Monena vuonna kun ei ole ollut oikein mitään suunnitelmia – toki mukavaa on ollut ystävien kanssa viimetipassa sovituissa riennoissakin. Tänä vuonna päätimme viettää perhejuhannusta tyttöjen kanssa suomalaisia ja ruotsalaisia juhannusperinteitä sopivassa suhteessa yhdistellen ja soveltaen.
Kokon ja ennustavien taikomiskukkien poimimisen sijaan taidamme kuitenkin käydä juhannusyön lyhyen pimeän hetken aikana lähipuistossa juhannusruusupensaantaimivarkaissa. Ha ha!

• mekko, Lindex
• neuletakki, & Other Stories
• puukengät, Color4Care (saatu)
• laukku, Michael Kors

Vaikka eilen vähän kiukuttelinkin, kyllä se nyt taitaa kuitenkin olla niin, että kevättä ei olekaan peruttu. Tänään on jo ollut taas huomattavasti lempeämpi keli ja viimeistään säätiedotusten lukeminen luo uskoa siihen, että lämpimämmät ja aurinkoisemmat päivät ovat ihan kohtsillään takaisin täällä.
Päätin vauhdittaa kevätfiilisten saapumista huoltamalla perusteellisesti raksut Adidas Originals Superstar -tennarini.

Tässä on lähtötilanne.
Parin vuoden intensiivisen käytön jäljet on selvästi havaittavissa. Vaikka olenkin vähän sellainen äh-ei-se-ole-niin-justiinsa -tyyppi, on tennarit jo sen verran kulahtaneet, ettei niillä oikein kehtaa enää mihinkään fiksumpaan paikkaan mennä. Viimeksi, kun olin ne päällä toimistolla, tuntui, että ovat jo hiukan liian räjähtäneet jopa casual Friday -outfitin osaseksi.

Eipä sitten muuta kuin tuumasta toimeen!
Valkoisten nahkaisten sneakersien perusteelliseen freesaamiseen tarvitaan: käsitiskiainetta, siivoussieni, pehmeä rätti, kenkärasvaa (väritöntä), whitening-hammastahnaa, käytöstä poistettu hammasharja ja uudet valkoiset kengännauhat.

Homma menee näin:

1. Kostuta sieni lämpimällä vedellä ja tiputa siihen muutama pisara käsitiskiainetta. Putsaa tossujen nahkaiset osat sienen pehmoisella puolella (ota nauhat pois, niin sujuu helpommin). Muoviset/kumiset osat, kuten pohjan kantti ja Superstareissa kengän kärki, kantsii rapsutella sienen karkealla puolella. Käsitiskiaine on yllättävän tehokas pesuaine ollakseen kuitenkin niin hellävarainen. Etenkin, jos tossuissa on rasvapohjaista likaa, se toimii erinomaisesti. Nahkaisia sneakersejä ei voi varsinaisesti huuhdella, joten pyyhi pesuaineet lopuksi pois huuhdellulla ja melko kuivaksi puristellulla sienellä.
2. Ota hammasharjaan pieni määrä valkaisevaa hammastahnaa ja harjaa läpi kaikki muoviset osat. Käytä sientä hammastahnan pois pesemiseen, kun olet valmis.
3. Levitä paksu kerros hyvää kenkärasvaa kaikille nahkaisille pinnoille. Rasvan kannattaa antaa vaikuttaa ainakin 20 min ja sen jälkeen ylimääräinen rasva pyyhitään pois pehmeällä rätillä. Itse olen repinyt sopivan kokoisia kengänputsauslappuja vanhoista, käytöstä poistetuista lakanoista. Niin nekin saa palvella vielä viimeisen kerran, kenkärasvaisia rättejä kun ei oikein saa edes pesemällä puhtaaksi.
4. Pujottele uudet vitivalkoiset nauhat paikoilleen.

Voilá! Valmista tuli!
Koko hommaan ei mene kovinkaan kauaa, joten nyt ihmettelen, että miksei tuota tullut tehtyä aikaisemmin. Sama juttu tässä, niinkuin niin monessa muussakin asiassa, että jos olisi ryhtynyt puuhaan ennenkuin tilanne on riistäytynyt käsistä, olisi lopputuloskin huomattavasti parempi. Muita kenkiäni hoidan varsin mustasukkaisesti, puunaan, kuivaan ja rasvailen, mutta jostain syystä tennarit ovat jääneet ihan oman onnensa nojaan.
Säännöllinen rasvaus auttaa mm. siihen, että nahan maalipintaan ei tule taitekohtiin niin helposti halkeamia. Kuvasta näkee hyvin, miten varsinkin vasemman jalan kenkään on varpaiden päälle syntynyt pieniä railoja, joissa maali on lohkeillut. Niihin ei mitkään huoltotoimet tai jälkiviisaus auta – olisi pitänyt olla reippaana rasvapurkin kanssa jo aikaisemmin.

En voi ollenkaan käsittää sitä tyyliä, että kengistä, vaatteista tai tavaroista ylipäätään ei pidetä huolta. Itse teen kaikkeni, että jokainen hankintani kestäisi mahdollisimman pitkään. Oikea huolto on kaiken a ja o.
Tosin nämä Adidaksen tennarit on kyllä ihan erityisen rakkaat. Syy näkyy kuvassa! Olin vähällä olla ottamatta omaa tekstiä painettuna kenkiin, kun olin noita tilaamassa. Onneksi kuitenkin päätin, että olkoot miten hölmöä tai lapsellista tahansa, haluan oman nimeni kultakirjaimilla Superstareihini. Tuosta pienestä yksityiskohdasta on ollut niin älyttömän paljon iloa, että nytkin tätä kirjoittaessani ihan hymyilyttää, kun katselen ylläolevaa kuvaa!

ENNEN         – – – – – – – – –         JÄLKEEN

Vertailukuvasta tuli valitettavasti aavistuksen ylivalottunut, ihan noin suuresta erosta ei ole kysymys. En menisi myöskään väittämään, että tennarit ovat kuin uudet. Omaan silmääni parannus on kuitenkin erittäin selkeä ja varsin rähjäisistä ex-valkoisista sneakerseistä tuli jälleen jos ei nyt ihan salonkikelpoiset niin ihan reilusti toimistosiistit.
Kannattaa tosiaankin uhrata pieni hetki aikaa ja minimaalisesti vaivaa, sillä palkintona on freesit valkoiset tennarit kevätkaduille! Kuiville kevätkaduille.
Laiskoille ja kiireisille vinkiksi: mikäli sneakersit eivät ole päässeet vielä kovin pahaan kuntoon, vain vaihtamalla uudet puhtaat nauhat ilme muuttuu kertaheitolla siistimmäksi.

Muistatteko vielä, kun syksyllä uhosin, että sesongin ainoa kenkähankintani tulee olemaan ruskeat arkinilkkurit? Mitään kenkäuutuuksia blogissa ei ole kuitenkaan esitelty – ei ainakaan tuohon kategoriaan kuuluvia. Siihen on aika yksinkertainen ja luonnollinen selitys. Jollain viime syksyn koti-Tukholmaan suuntautuneilla reissuillaan Peetu jätti, matkalaukun tilateknisistä syistä johtuen, omat Vagabondin nilkkurinsa tänne hoiviini.
Huolellista rasvausta ja muuta hoitoa vastaan olen saanut lainailla neidon kenkiä, joten enpä sitten tuntenut enää tarvetta hankkia omia. Melkein samanlaiset olisin varmasti ostanutkin – olihan samaiset Vagabondit myös omalla toivelistallani (vaikka varmaan olisin kyllä ehkä sitten kuitenkin päätynyt Dr. Martensin vastaaviin).

Tämän päivän asu on oikeasti eilisen keskiviikon asu. Taas meni tietokoneongelmien kanssa tapellessa niin myöhään, että oli pakko mennä nukkumaan ja jättää blogihommat tälle illalle. Sen verran jänskittää milloin tämä armas macini kämähtää ihan lopullisesti, että puhaltelin jo pahimmat pölyt lähes antiikkisesta, mutta yhä näköjään toimivasta, pc:stäni. On se hyvä, että on joku varasuunnitelma, jos tulee ihan karsea tietsakatastrofi.
Varasuunnitelmasta puheenollen. Jotain pitäisi kyllä keksiä, kun ovat näköjään peruuttaneet kevään.
Täällä on ollut jo tosi pitkään kaunista, aurinkoista ja suht lämmintä. Koko ihanuus huipentui viikonloppuna, jolloin parhaimmillaan lämpötilat huiteli kahdenkymmenen tietämillä. Sitten yhtäkkiä kaikki muuttui dramaattisesti ja nyt on tullut kaksi päivää putkeen vettä ja räntää. Tuulee niin, että tukka lähtee ja muutenkin on vähän huijattu olo.

Pukeutumiselle säiden heittely asettaa omat haasteensa. Ei nyt oikeastaan niin, että talvesta tai oikeasti vähän kylmemmistä ilmoista olisi niin kauan, etteikö sitä osaisi pukeutua sään vaatimalla tavalla. Ongelma on se, että kaunista kevätsäätä ehti kestää sen verran pitkään, että kellojen lisäksi myös nuppi asettautui kesäaikaan.
Pitkään hikoilin ohuemmassa talvitakissa, mutta lopulta päätin siirtyä kevättakkiin. Samoin talven tehokäytössä olleet neuleet saivat siirtyä syvemmälle vaatekaappiin. Ja hommahan on niin, että kun tämä on tapahtunut, paluuta ei enää ole. Nyt on kevät- ja kesävaateaika, näytti mittari mitä hyvänsä ja vaikka taivaalta sataisi jalkarättejä.

Kerrospukeutuminen on hyvä keino kiertää säiden armoilla oleminen. Halusin välttämättä ylleni jotain keväisen heleää muuttumatta silti jääkalikaksi, joten puin ikivanhan kesäsuosikkini, Filippa K:n nyöripaidan, farkkutakin alle. Farkkua farkun kanssa ja vaaleat sävyt toimivat mielestäni hyvin yhteen ja huolellisesti rasvatut nilkkurit kestävät kyllä pienet räntäsateet.
Farkkutakki on siis käytössä sisäjakkuna. Tuohon päälle vedin toki nilkkapituisen trenssini, kaulaan lämpimän pashminan ja sormikkaat sormiin – enkä palellut kovinkaan paljoa. Haha!

Toivot vilpittömästi, että keväinen asukokonaisuuteni toimisi magneetin tavoin ja houkuttelisi auringon ja lämmön mahdollisimman pian takaisin. Ehkä kohta voisi päästä jopa ihan farkkutakkisiltaan ulos?

• paita, Filippa K
• farkkutakki, Esprit (saatu)
• farkut, Lindex
• kengät, Vagabond (Peetun)
• laukku, Mulberry
• vyö, Vivienne Westwood

Juuri hetki sitten vannoin, että seuraava – ja sesongin ainoa – kenkähankinta on ruskeat matalakorkoiset nilkkurit. No, kuinkas sitten kävikään?
En voinut mitenkään vastustaa tilaisuutta… Työkaverini vanha jalkapöydän urheiluvamma oli äitynyt niin pahaksi, että hänen oli pakko luopua kaikista kengistä, joissa on vähänkään korkoa. Kaunokaisimmille etsiskeltiin uutta kotia – enkä vain kyennyt jättämään siistissä kunnossa olevaa Acne Star -nilkkuriparia heitteille. Niinpä kengät muuttivat luokseni vaivaista muutaman kymmenen euron muodollista korvausta vastaan.

Nilkkurit olivat tosi siistissä kunnossa ja korkolaputkin vasta vaihdetut. Vasemman kengän sisäsyrjässä oli kuitenkin pientä kulumaa ja hiukan jännitin, että näinköhän saan sen puleeraamalla piiloon.
Varastoistani ei löytynyt kuin väritöntä kenkärasvaa, vaikka olin ihan varma, että kenkienhuoltolaatikkoni pullistelee vaikka minkälaista plankkia ja suihketta. Toisaalta kunnon rasva on siitä hyvää, että sen ansiosta nahka sekä pehmenee, muuttuu joustavammaksi että sietää huomattavasti paremmin syyskelien monia haasteita.

Pikkuisen tuossa päkiän kohdalla näkyy vielä haaleampi läntti rasvauksen jälkeen, kun oikein tarkkaan katsoo. Käytössä sitä ei huomaa enää ollenkaan ja jos tässä vielä saisi hankittua oikein kunnollista mustaa kenkäplankkia, niin jäljen saa varmasti ihan kokonaan piiloon.
Sinänsä hyvä, sillä veikkaan, että Starit päätyy tehokäytössä olevien suosikkien joukon jatkoksi. Sen verran noissa on kuitenkin korkoa, että millekään kaupunkivaellukselle en uusia nilkkureitani laittaisi päälle. Toisaalta aika harvoin näin arkisin mitään pidempiä matkoja tulee talsittua.

Tykkään nilkkureista aivan valtavasti! Ne on riittävän sirot hamekäyttöön, mutta erinomaiset myös housujen kanssa. Nilkan tähtimäinen kuminauhavenyke (mistä kenkien nimi) on jotenkin ihanan modernilla tavalla cowboy-henkinen. Samaa fiilistä on myös koron muotoilussa.
Huomaatteko – tännekin on saatu jo syksyn värejä!

*Sisältää kaupallisia linkkejä*

Miten sitä ei ikinä muista, millainen hillitön prosessi Ikean kalusteiden kasaaminen on? Olen sitä mieltä, että olen keskivertoa näppärämpi kyseisessä puuhassa, koska a) ompelijana olen tottunut noudattamaan “kaavoja” ja b) en ikinä koskaan kuvittele tietäväni paremmin – vaan seuraan annettuja ohjeita aivan orjallisesti. Nytkin viikonlopun kestäneen urakan jäljiltä kasassa (ja osin paikoillaankin jopa!) on ihan odotuksia vastaavia, kivoja jopa, huonekaluja. Mutta olihan siinä aikamoinen duuni!

Siinä samalla, kun järkkäilin vaatteitani uusiin säilytysratkaisuihin, tuli tehtyä pientä syysvaateinventaariota. Neuletilanne vaikuttaa yllättävän hyvältä, vaikka ainahan sitä joku ihana helmenharmaa kashmir-asia tuntuu tarpeelliselta. Muutenkaan en nyt havainnut mitään superakuuttia puutetta – paitsi että garderobistani uupuu täysin ruskeat syys-/talvi-/office-/vapaa-aika -käyttöön sopivat ruskeat kengät.

Pikaisen nettikauppakierroksen jälkeen fiilis on se, että haluaisin paritkin vähän eri tyyliset – ja mieluiten nilkkurimittaisella varrella. Niitä voisi sitten yhdistellä klassisesti siniseen denimiin tai harmaisiin kokonaisuuksiin lämpöä tuomaan. Tässä muutamat, jotka jäivät kirjanmerkkeihini odottamaan päätöksen kirkastumista:

• See by Chloén Tohoku-nilkkurit menivät välittömästi toivelistani kärkeen. Täydellinen toffeenruskea sävy, kutsuvan lämpöinen karvavuori, luottamusta herättävän krouvi pohja ja mukava kiilakorko on ehkä ne kaikkein päällimmäisimmät plussat. Miinuspuolelta löytyy Mintun remontin rassaama budjetti, joka ei taida kyllä näihin kaunokaisiin taipua.
• Asokselta löytyneet kultahelaiset kengät viehättävät saapikasmaisuudellaan. Nuo toimisivat aivan varmasti hyvin myös hameen kanssa – eikä niitä olisi aivan pakko vaihtaa toimistolla välittömästi sisäkenkiin. Ehkä tyyli on kuitenkin itselleni hiukan liian asiallinen ja rouvamainen.
• Park Lanen western-henkisillä leikkauksilla ja tikkauksilla koristellut nilkkurit on mielestäni aika makeat, mutta hoksasin juuri, että nehän ei olekaan aitoa nahkaa. Vastaavat, mutta nahkaiset – ja ehkä hiukan westernimmällä korolla olisivat ihan just eikä melkein.
• Timberlandin nauhalliset kengät vaikuttaa ensisilmäyksellä vähän turhankin rennoilta työpukeutumista ajatellen, mutta toisaalta talvikautena pidän aina vaihtokenkiä toimistolla. Eli käytännössä noilla tulisi tallusteltua arkisin vain työmatkat. Vapaa-ajalla hyvälaatuisille nauhakengille voisi olla paljonkin käyttöä.

• Olen ollut aivan huipputyytyväinen Dr Martens’in mustiin nauhakenkiini ja osittain siksi houkuttaisi kovasti samaisen merkin klassisen ruskeat chelsea bootsit. Samaa mallia olen tainnut tiirailla sillä silmällä jo useampana sesonkina milloin mustana, milloin ruskeana. Eikös se ole sen merkki, että tässä olisi nyt kysymyksessä huolellisesti harkittu vaihtoehto?
• Primebootsin Engineer Zip Low 103 -bootseissa tykkään niiden bikerbootsimaisuudesta – ja tietty siitä, että nilkassa takana on saappaanvarressa rouhea messinginvärinen vetoketju. Toisaalta ehkä juuri tällä kertaa voisin haluta jotain aavistuksen vähemmän rouheaa…
• Vagabondin chelsea bootsit on piirun verran sirommat kuin Dr Martens’in vastaavat. Itseasiassa olisin varmasti jo hankkinut nuo, mutta Peetu omistaa tismalleen samat kengät. Eihän se nyt tietenkään mikään maailmanloppu olisi, jos meillä olisi ihan tekstiilikaksosvetimet, mutta toisaalta, kun muitakin vaihtoehtoja on olemassa, niin ei kai sitä ihan väkisin tarvitse samoja hankkia.
• Kaikkien järkevien vaihtoehtojen jälkeen ihastuin vielä Vero Modan naisellisiin mokkanilkkureihin. Hirmu söpöt ja kevyet kengät eivät taitaisi kovin hyvin pärjätä syksyn ja talven tuiskuissa, mutta jos budjetissa olisi löysää, nuo voisi hankkia vaikka sisäkengiksi toimistolle.

Katumuotikuva: vogue.com, muut: zalando.com, asos.com, nelly.com