Category: Trendit

Mikä mahtavuus ja upeus! Jo pelkästään, että pitkän tauon päästä pääsee ylipäätään tiirailemaan upeita pukuja, on aivan ylettömän ihanaa. Lisäksi tuntuu, että nyt jos koskaan tulee erittäin tarpeeseen pieni hengähdyshetki, tauko kaikesta ahdistuksesta ja maailman kauheudesta. Ajatella, että suurin ongelma on se, että sopiiko laukku asuun tai onko kampaus liian arkinen.

Tässä Mintun 10 lempparia ei missään erityisessä järjestyksessä. (viikon olen tässä jo väsännyt juttua valmiiksi… sen jälkeen on tullut muitakin upeita red carpet -momentteja, mutta tässä nyt nämä oscarit kuitenkin ensiksi!)

Emilia Jones – Dolce & Gabbana

Joka vuosi nähdään erilaisia versioita teemasta “pukeudun Oscars-patsaaksi”. (Siis joka vuosi, kun tapahtuma järjestetään…). Tällä kertaa onnistunein kokonaisuus nähtiin Emilia Jonesin päällä. Mekon selkeälinjainen cut-out ja helmikirjailuin toteutettu liukuväritys yhdistettynä ihon kuulauteen ja varsin pelkistettyyn stailaukseen hillittyine meikkeineen ja vähäisine koruineen antaa tasapainoisen ja elegantin kokonaisvaikutelman. Vuoden 2022 virallinen Oscars-patsasmekko on siis Dolce & Gabbanan käsialaa.

Mila Kunis – Zuhair Murad Couture

Satiini on armoton materiaalivalinta. Etenkin valokuvissa näkyy jokaikinen ryppy ja virhetikki – puhumattakaan siitä, jos vaate ei istu täydellisesti. Mila Kuniksen puuteripinkki upeus on kuuitenkin aivan täydellinen. Kokonaisuudessa on vaikuttava antiikin jumalatar -aura ja ainoa, mikä hiukan herättää kysymyksiä, on tuo pikku vyö… onko se aivan pakollinen?

Nicole Kidman – Armani Privé

Ihana Nicole Kidman! Punaverikkö osaa kyllä aina löytää juuri ne täydellisimmät sävyt korostamaan omaa hehkua. Taidokas Armani Privé ja illan yksi onnistunein versio laahuksen virkaa tekevistä nauhoista. Tässä silmiin pistää hiukan rannekello, mikä ei perinteisen etiketin mukaan kuulu juhlapukuun. Taitaa olla puhtaasti taloudelliset syyt moiseen – eikös Kidman ole Omegan kasvo?

Rita Moreno – Carolina Herrera

Upeus ei katso ikää – sen todistaa 90-vuotias Rita Moreno. Veistoksellinen mutta leikittelevä Carolina Herreran puku persoonallisesti asustettuna olisi toki päätynyt listalleni aivan muutenkin eikä vain minään ikäkategoriaedustajana.

Lupita Nyong’o – Prada

Olen harakka. Tykkään glitteristä. Siitä huolimatta tämä Lupita Nyong’on tyylikkäästi kantama Paran kultaluomus oli jäädä listaukseni ulkopuolelle. Vasta, kun tässä viikon mittaan lueskelin enemmän juttuja eri lähteistä ja annoin sen hiukan muhia, kykenin hävittämään mielestäni assosiaatiot kasarilla suosittuun joulukuusen koristeluun käytettyyn kulta- ja hopeahipsunauhaan.

Stephanie Beatriz – Dior Haute Couture

Kaiken kimalluksen ja väriloiston keskellä tällainen perusolemukseltaan hillitty korkeamman käsityötaidon tuotos hivelee silmiä ja sielua. En kyllä voi edes kuvitella, miten monta tuntia asun vekkien pliseeraukseen on mennyt! No, kokonaisuus on yhtäkaikki upea ja erityisesti kampaus (ja paljaiden varpaiden pilkahdus!) sopii täydellisesti tyyliin.

Uma Thurman – Bottega Veneta

Äääk!! Olen suuri Pulp Fiction -fani!! Että en oikein osaa sanoa muuta kuin wau, mikä upea päivitys vuoteen 2022 legendaarisesta Mian asusta!

Zendaya – Valentino Haute Couture

Zendaya taisi päätyä aivan jokaikisen “upein asu” -äänestyksen voittajaksi. Ja liityn mukisematta kuoroon, vaikka se täytyy kyllä sanoa, että siinä missä viikko sitten olin aivan hihkumassa ihastuksessa, näin viikon jälkeen asiaa makusteltuani tuntuu, että innostukseni on aavistuksen tasaantunut. Siis kokonaisuus on todella onnistunut – ja Zendaya kantaa asun itselleen tyypillisellä varmuudella ja luontevuudella ilman muuta. Samoin stailaus on onnistunut hopeaa kimmeltävine silmäkulmineen.

Zoë Kravitz – Saint Laurent

Jopa hiukan yllättäen Zoë Kravitz, joka tunnetaan tyylikkäänä, mutta ei ehkä niinkään naisellisena tai konservatiivisena pukeutujana, vei ehdottomasti pinnat kotiin illan klassisimmasta Hollywood-kokonaisuudesta. Kuulas meikki roosan ja nuden sävyissä, Audrey Hepburn -kampaus, upeat klassisen kauniit korut ja linjakas perinteistä Oscars gaala -henkeä huokuva hennon vaaleanpunainen mekko Saint Laurentin käsialaa. Kaihoisa huokaus. Kaunista!

Kristen Stewart – Chanel

Kaikkea muuta kuin klassista edusti puolestaan ihanan ja upean Kristen Stewartin mikroshortsiasu! Jos nyt joku ykkössuosikki pitää nimetä, niin tämä se olisi! Pikkuriikkiset silkkisatiinishortsit, satiinibleiseri, alas vyötärölle asti auki valkoinen paita, kaulakoru, ysärikampaus ja punk-henkinen silmämeikki muodostaa aivan täydellisen kokonaisuuden! Onko tämä nyt sitten oikeanlainen asu Oscarseihin? Joo ja ei. Siis pukeutumiskoodi on iltapuku, mutta kautta aikojen on rebellit näyttelijättäret Diane Keatonista Sharon Stoneen venytelleet sopivuuden rajoja – kaikkien meidän suureksi iloksi. Siihen joukkoon Kristen Stewart sopii Chanelin asussaan aivan täydellisesti.

(ja allekirjoittanut täällä toivoo, että shortsit palaisi muuallakin takaisin salonkikelpoiseksi pukeutumisvalinnaksi!)

Aika hupaisaa, että päädyin musta-valko-kulta-hopea-nude -linjalle, kun katsoo listalleni päätyneiden pukujen sävyjä. Siis siitäkin huolimatta, että kavalkadi punaisella matolla oli värikkäämpi kuin aikoihin. Jotenkin sieltä ei nyt löytynyt ihan ykkössuosikkia – vaikka Kirsten Dunstin vadelmanpunainen hörselö oli kyllä kieltämättä aika ihana. Ja tietty koko Beyoncén tennispallonkeltainen show oli aivan eeppinen!

Kaikki kuvat: Vogue.com (Getty Image)

 

Aika laittaa tämän vuoden Linnan juhlien puvut järjestykseen!
Yleisesti ottaen ilahduin monestakin asiasta naispuolisen juhlaväen glamouria tarkastellessani. Ensinnäkin näytti siltä, että suurin osa oli muistanut kammata hiuksensa. Vielä ihan muutama vuosi sitten vaikutti siltä, että moni oli päättänyt säästää kampaamokuluissa, mutta nyt kotoisia harakanpesiä ei juurikaan näkynyt. Tyylikkyyspisteitä ropisi myös monien valitsemasta sileästä tyylikkään elegantista kampauksesta! Miten ihanaa, että juhlakampaus ei enää tarkoita samaa kuin epämääräinen kiharaviritys.
Vuoden 2019 Linnan juhlat näyttivät olevan myös sillä tapaa merkittävä ajankohta, että naisväki vihdosta viimein skippasi sen pakollisen shaalin/sifonkihuitulan, joka jo vaikutti täysin lähtemättömältä suomalaiseleganssin kulmakiveltä. Huivivirityksen sijaan käsivarret saivat suojakseen elegantteja hihoja ja – henkilökohtainen suosikkini – viittamainen leikkaus teki todellisen entrén.
Plussaa ropisi myös rohkeista värivalinnoista ja ylipäätään tilaisuuden luonteen kunnioittamisesta.
Olen ennenkin sanonut – mutta sanotaanko se nyt taas – kuosillinen juhlapuku on hyvin haastava valinta ja lopputulos helposti arkinen. Etenkin näinä aikoina, kun kesämuodissa suositaan maksimekkoja, riittävän juhlavan yleisilmeen saavuttaminen on vaikeaa. Ehkä sen tribuutin kotipesälleen olisi voinut hoitaa muutenkin kuin persikanvärisin unikoin. Just sayin…
Mutta tarkoitukseni ei ole mollata ketään! Jotkut kuitenkin onnistuivat juhlaeleganssinsa kanssa paremmin kuin toiset. Tässä suosikkini ei missään erityisessä järjestyksessä:

Elina Knihtilä Katri Niskasen suunnittelemassa puvussa. Yksi illan täydellisimpiä power-woman -asuja! Syvä halkio tuo dramatiikkaa ja keveyttä muutoin varsin peittävään mekkoon. Päälaelta korkea kampaus sopii kokonaisuuteen aivan täydellisesti samoin kuin veistokselliset korut ja klassinen Hollywood red carpet -meikki. Rrrakastan viitaksi leviäviä hihoja ja tuo sangen vaativa sinappiin taittava keltainen sopii kantajalleen erinomaisesti. Jos nyt jostain pitää narista niin aavistuksen pienempi kirjekuorilaukku olisi ollut vähän tasapainoisempi…

Emma Saarnio, puku: Valentino. Meitä oli reilu kymmenen finne-leidiä katselemassa Linnan juhlien vastaanottoa mun luonani. Mekkala oli välillä aikamoinen, kun kilvan kommentoimme kättelyvuorossa olevien asukokonaisuuksia. Tasan yhden kerran koko porukka hiljeni totaalisesti, kunnes joku henkäisi: tää on kyllä kertakaikkiaan aivan mielettömän ihana. Silloin meistä kukaan ei tiennyt, että puku on Valentinon, kokonaisuus oli vain niin hengästyttävän upea. Valokuvista ei valitettavasti täysin välity se sadunomainen keveys, miten puku eli Emma Saarnion liikkuessa.
Sitä vaan ihmettelen, että miten voi olla, ettei tämäasu ole joka ikisen Linnan kuningatar -listan ykkösenä!?

Heta Ravolainen-Rinne edusti Paula Malleuksen suunnittelemassa kierrätysmateriaalista valmistetussa puvussa. Itse puku on kauniisti toteutettu ja istuu kantajalleen täydellisesti. Tässäkin juhlallista ryhtiä tuo viitta ja kokonaisuuden täydentää upeasti pukuun sommitellut Kalevala Korut.
Mielestäni Linnan juhlat on erinomainen tilaisuus tehdä asustaan statement esim. juuri kierrätyksen, kestävän kulutuksen tai materiaalien uusiokäytön suhteen. Sen sijaan politiikan tekeminen sinänsä ei kyllä kuulu itsenäisyyspäivän luonteeseen. Vaikka kai se on jo ihan perinne, että joku ylittää hyvän maun rajat edistääkseen asiaansa… Sinänsä ihana asua vapaassa maassa!

Laitetaan tähän väliin Jenni Haukio, vaikka hänen pukunsa ei oikeastaan ollut kyllä suosikkini. Ainakin lähetyksen aikana näytti siltä, että hän johtaa asunsa kanssa kaikkia äänestyksiä, niin pitäähän sitä nyt vähän kommentoida.
Täydet pisteet puvun uusimisesta ja uusiokäytön lähettämästä viestistä. Myös mekon väri, joka on oikeasti aika vaikea, sopii täydellisesti. Kampausta taisin hiukan kotikatsomossa mollata, mutta tarkemmin ajateltuna se on kuitenkin enemmän moderni ja tyylikäs ja vähemmän smurffi-hattu..
Sen sijaan en edelleenkään pääse yli siitä, että miehusta istuu huonosti. Ja että parhaimmillaankin kokonaisuus on vain aika kiinnostava.


Katri Kulmunin upean vihreän paljettimekon suunnittelijaa en löytänyt edes googlailemalla. Tässä on silti kokonaisuus, joka ei voisi olla täydellisempi – korostetut olkapäät, valuva siluetti, syvä sammalenvihreä sävy, sileä elegantti kampaus ja markkeeratut silmät. Ensin ajattelin alkaa niuhota kultaisesta pussukkalaukusta, mutta yhdessä korvakorujen kanssa ne muodostavat liiton, johon ei ole mitään lisättävää.

Mari Holopainen Sini Villin suunnittelemassa asussa. Super Woman -teemalla jatketaan. Tässäkin vaikutuksen teki epäperinteinen värivalinta ja rohkea muotoilu. Epäsymmetrinen veistoksellinen leikkaus vie ajatukset antiikin Roomaan, mutta toisin kuin yleensä, tässä ei olla lähelläkään sexy-tooga -ajatusta – vaan ennemminkin mieleen tulee gladiaattorien sotavetimet.

Sofia Vikman Anne-Mari Pahkalan luomuksessa. Meillä kotikatsomossa tämä asu jakoi kovasti mielipiteitä, mutta mielestäni se on mitä tyylikkäin tulkinta upseerien univormuista – mikä sopii erinomaisesti juuri itsenäisyyspäivään. Ekstra pluspisteet kenkävalinnasta! Ja täytyy kyllä sekin vielä sanoa, että olen tässä miettinyt, että noiden olkapäillä olevien somisteiden hipsut mahtaa kutkutella kivasti käsivarsia liikkuessaan.
Sellaista tänä vuonna, yleisarvosana reippaasti plussan puolella! Seuraavaksi sitten tämän vuoden Nobel gaalan asut…
Kuvista kiitos: Iltasanomat, Iltalehti & Hesari


Hei vähänkö mielettömän ihania nämä muutamat kirpeänkauniit aurinkoiset joulukuun alun päivät!? Ystävieni ja Instagramin perusteella samaa herkkua on saatu nautiskella myös siellä Pohjanlahden itäpuolella. Mahtavaa – eikö vain?
Olen jo aikaisemminkin tunnustanut, että olen aikas sääriippuvainen tyyppi – ja siksikin kesken pimeimmän syksyn tällaiset valoisat päivät tuntuvat ihan lahjalta. Vaikka tarkkanahan sitä saa olla, ettei missaa yhä lyhenevää keskipäivän valoisaa aikaa. Kävelylenkit lounastunnilla ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan.
Tänne Tukholmaan ei ole vielä saatu yhtään lunta, joten sekin maiseman “valaistuminen” puuttuu. Tosin edellisestä oikeasti lumisesta talvesta täällä on jo vuosikausia ja suurin osa täällä viettämistäni 20 (!!) talvesta on ollut sellaisia, että lunta on ollut vain satunnaisesti ja hyvin vähän. Välillä iskee kieltämättä kova kaipuu Tampereelle Pyynikinharjun lumihuuruisten mäntyjen luo.

Päivän – tai itseasiassa eilisen päivän – toimistoasuni, joka on tässä esittelyssä, on yksi niistä noin kuudesta asusta, joiden varassa pyöritän pukeutumispalapeliäni tällä hetkellä. Eli keskimäärin kerran viikossa puen päälleni ruutuhousut, joita mielessäni kutsun pellehousuiksi ja ihanan pehmeän rantahiekan värisen kashmir-ponchon.
Ponchon alle valikoituu vähän eri paitoja – eihän ne nyt oikeastaan lopulta edes näy juurikaan. Tällä kertaa vuorossa on mielestäni tosi kiva musta puuvillainen kauluspaita, johon on aplikoitu kauttaaltaan valkoisia palmuja. Löysin paidan noin 5 eurolla Henkkamaukan miesten osaston kesäalen loppurysäyksestä, kun kävin etsiskelemässä edes jotain kauluksellista, missä olisi tarpeeksi leveä hiha robocop-käsivarrelle.
Love-pinni on sekin uusi (ostoslakkolainenkin haluaa laittaa hiuksensa joskus kiinni ja pinni on yksikätiselle ainoa vaihtoehto), mutta ihan jokaiseen työpäivään sen leikkisä tyyli ei sovi. Eikä tarvitsekaan.

Olen periaatteessa ja aika ehdottomasti sitä mieltä, että legginsit eivät ole housut. Nyt yksikätisenä toimiessani olen saanut huomata, että housujen napin kiinnittäminen ja vetskarin vetäminen eivät ole mitään itsestäänselvästi helppoja juttuja. Niinpä näiden pellehousujen kaltaiset housumaiset legginsit tai legginsien tapaiset housut ovat olleet aivan pelastus.
Kuulin juuri että kyynärpääni korjaava leikkaus menee todennäköisesti helmikuulle, joten voi olla, että harkitsen toisten, vähän vähemmän silmiinpistävän housuleggariparin hankkimista. Tuollaisten näyttävien vaatekappaleiden, kuten reippaan ruudullisten pellehousujen, ongelma kun on se, että vaikka niitä käyttäisi “vain” kerran viikossa, ne jää ihmisten mieleen ja antaa vaikutelman, että sillä on AINA toi sama vaate päällä. Kun taas jotain neutraalia vaatetta voi pitää vaikka kolmena päivänä viikossa, eikä kukaan huomaa mitään!
Ei nyt niin, että pääsääntöisesti pukeutuisin miellyttääkseni muita – en todellakaan – mutta en myöskään halua naivisti väittää, etteikö sillä, mitä esim. työympäristöni ajattelee, olisi mitään merkitystä.

  • kauluspaita, H&M
  • poncho, H&M
  • housut, H&M
  • kengät, Ellos (saatu blogiyhteistyön kautta)
  • pinni, Glitter
  • laukku, Mulberry


Karkin häihin on enää alle kolme viikkoa!! Eeek! Paniikki!! Eivais, kaikki suuret linjat on jo hallussa. Tai no, yksi erittäin suuri asia on vielä puolikas kysymysmerkki (onneksi kuitenkin vain puolikas!), mutta siitä lisää vähän myöhemmin.
Häästressi on nyt muuttanut muotoaan yksityiskohdista huolehtimiseen. Homma, joka helposti karkaa perfektionistilla käsistä – vaikka täytyy kyllä sanoa, tyttäreni tuntien, että hän on ollut varsin maltillinen bridezilla. Toisaalta vielähän tässä ehtii! Haha!
Nyt on jokatapauksessa tullut aika päättää häätilan koristelusta ja kukkasista.
Meidän perheen perinteisiin kuuluu, että morsiamen äiti vastaa morsiuskimpusta. Itse annoin omalle äidilleni käytännössä vapaat kädet – taidettiin vain ylimalkaan sopia värimaailmasta. Karkin kanssa ollaan pohdittu kokonaisuutta enemmän yhdessä ja lopullinen päätösvalta on tietty morsiamella.
Meillä oli viikko sitten sunnuntaina ensimmäinen tapaaminen häiden floristin kanssa ja oikeastaan vasta silloin tajusin, että ei todellakaan riitä, että tietää suunnilleen, mitä värejä (valkoista ja vähän vihreää) ja mitä kukkia (ruusuja, koska pionit eivät ole sesongissa) haluaa. Päätettävänä on niin paljon muutakin!
Tavoilleni uskollisena käännyin luotettavimman tietämäni neuvonantajan, Googlen, puoleen ja havaitsin, että morsiuskimpuissakin on selkeitä trendejä!

Kaikkein trendikkäin morsiuskimpun malli juuri tällä hetkellä vaikuttaisi olevan varsin suuri, paljon melko villisti aseteltua vihreää sisältävä esitys. Olen tähän kerännyt kuvia vain Karkin häiden värimaailmaan sopivista kimpuista, mutta sama boheemi hapsotus vallitsee värikkäämmissäkin versioissa.
Toisaalta tykkään kovasti tästä trendistä. Ihanaa, että asetelma voi olla vähän hurlumhei. Tuleehan siitä jotenkin rennompi ja trendikkäästi luonnonlapsimainen olo (eli ei siis liikaa kuitenkaan!).
Toisaalta vierastan trendikimppujen kokoa – eikö nuo olekin aika valtavia? Kysymyksessä ei ole enää varsinaisesti kimppu vaan tuntuu kuin sana kukkapuska olisi paremmin kuvaava.  Siis jos nyt olen ihan rehellinen, niin voin kertoa, että meillä ko. mallia on kutsuttu saunavihdaksi. Ja niin paljon kuin rakastankin saunoa kunnon saunassa ja vihtoa ihanalla tuoreella koivuvihdalla, se ei ole mikään positiivinen hellittelynimi, kun puhutaan morsiuskimpuista.

Ruotsalainen superbloggari ja -influencer Kenza on mielestäni kertakaikkiaan upea räätälöidyssä Ida Sjöstedt -puvussaan taannoisissa häissään. Ja jollain tasolla ymmärrän tuon kimpunkin.. Kokonaisuus ja fiilis, jota tässä on haettu kampausta myöten, on pehmeän boheemi.
Mutta onhan tuo aivan älyttömän kokoinen kukkaviuhka.

Googlaamalla löytyi tietenkin kuvia myös pienemmistä ja yksinkertaisemmista puketeista.
En usko, että Karkki tulee valitsemaan mitään niin simppeliä kuin tuo ylläolevan kuvan morsiuskimppu. Omaa silmääni se viehättää kuitenkin huomattavasti enemmän kuin trendikkäät saunavihtaversiot.

Kalla on kaunis, moderni ja näyttävä kukka. En tiedä, miten perinteet menee kansainvälisesti, mutta omaan suomalaiseen silmääni se on kuitenkin hautajaiskukka. Kukin tekee tietenkin juuri niinkuin haluaa, mutta salaa kyllä toivon, ettei Karkki päädy kalloihin.
Vasemmanpuoleinen kimppu satiininauhoineen ja strassikoruineen on kyllä valtavan ihana. Mutta toivottavasti ei kalloja kuitenkaan.

Toinen ääripää ”saunavihtakimppuihin” verrattuna on tiukasti asetellut, minimalistisesti vain yhtä kukkaa sisältävät asetelmat.
Otin tähän mukaan vain Karkin häihin suunniteltua väriteemaa noudattavia esimerkkejä (tosin se voi vielä muuttua… vaihtoehtoina on väläytelty niin keltaisen kuin oranssinpunaisen lisäämistä värimaailmaan). Nämä tässä mukana olevat kokonaisuudet eivät itseäni niinkään sykähdytä, mutta sama malli toteutettuna jostain voimakkaasta väristä tai valkoinen kimppu yhdistettynä värilliseen morsiuspukuun, on kieltämättä aikas tyylikäs näky.

Otsikon kysymys on, tietenkin, retorinen – ja vastaus on luonnollisesti ei. Morsiuskimpun ei todellakaan pidä eikä tarvitse olla trendikäs. Ei tietenkään tarvitse myöskään olla ylenpalttisen naiivi; tottakai trendit vaikuttavat myös hääkimppuun ja erityisesti siihen, mitä milloinkin pidetään klassisena.
Esimerkiksi pisaranmuotoinen kimppu (oikealla yo. kuvassa) oli klassinen niin 20-luvulla kuin 80-luvullakin – mutta tuskin tänään.
Sen sijaan yllä olevan kuvan kaksi muuta esitystä, joista toinen on niin iso, että morsiamen kädet ei ylety sen ympärille ja toinen niin villiintynyt, että morsiuskimpun on hankala mahtua samaan kuvaan morsiamen kanssa, tuskin ovat koskaan olleet mitään klassisia valintoja. Sen sijaan ne ovat hyvinkin saattaneet olla juurikin morsiamen näköisiä, joten en nyt sinänsä halua kritisoida heidän valintojaan.

Karkille tulee todennäköisimmin jotain, mikä tuntuu klassiselta ja lagom juuri nyt.
En olisin yhtään yllättynyt, jos morsiuskimppu muistuttaisi jompaa kumpaa yllä olevaa versiota. Valkoisia ruusuja ja vähän vihreää.

Kukkia ei ole vielä tilattu ja häätilan koristelu tulee noudattamaan samaa ideaa morsiuskimpun kanssa. Sinänsä siis mielenkiintoista, mihin Karkki tässä nyt päätyy!
Kaikki kuvat on Pinterestistä ja lähteet löytyvä täältä!


Trendien kanssa on sellainen hassu juttu, että vaikka ei olisi pisaraakaan kiinnostunut muodista, trendien vaihtelu vaikuttaa siihen, mikä tuntuu ”normaalilta”, ”tavalliselta” ja jopa ”klassiselta”. Tuo alitajuinen silmä muuttuu luonnollisesti huomattavasti hitaammin kuin huippumuodin pintatrendit, mutta se ei ole mikään staattinen juttu niilläkään, jotka eivät tietoisella tasolla ole lainkaan kiinnostuneita pukeutumisesta tai tyylikysymyksistä.
Aivan selkeästi ilmiön huomaa, kun katselee vanhoja valokuvia. Etenkin, jos kysymyksessä on ajanjakso, joka ei vielä ole pyörähtänyt täyttä kierrosta trendikartalla, tulee helposti olo, että mitähän ihmettä oikein ajattelin, kun lähdin ihmisten ilmoille tuon näköisenä!

Miksi moinen alustus?
Ihan siitä syystä, että olin tikahtua riemuuni, kun luin Voguesta, että kesän trendikkäimmät jalkineet on lipsut!
Ei niin, että tarvitsisin tai kaipaisin mitään yleistä siunausta tyylivalinnoilleni. Totuus on kuitenkin se, että parina viime kesänä olen vain äärimmäisen pitkin hampain laittanut jalkaani mitään muita kengän tapaisia kuin lipsuja. Kaikki muut jalkineet tuntuvat vain hiertävän ja puristavan ja ovat kaikin puolin hankalat.
Dilemma on se, että ihan kaikissa yhteyksissä en kuitenkaan halua antaa ylikasvaneen rantahipin vaikutelmaa, ja silloin lipsut vaan ei kertakaikkiaan käy. Paitsi ehkä nyt, jos ”yleinen silmä” alkaa nähdä nuo ihan varteenotettavina kesäjalkinevaihtoehtoina!
On sitä trendikartalla hullumpaakin nähty!

Vogue Parisin lisäksi myös Ruotsin Elle listaa lipsut yhdeksi tämän kesän tärkeimmistä trendeistä. Ihan bonuksena Elle mainitsee, että nyt ei tarvitse kaivaa aivan poskettomasti kuvetta pysyäkseen aallon harjalla, sillä kaikkein kuumimmat ovat klassiset, varsin siedettävän hintaiset Havaianakset.
Ostoslakkolainen täällä ruudun tällä puolella kiittää, että kaapista löytyy jo yhdet ruskeat perinteiset sekä mustat että violetit slimit.

Mitäs sanotte? Tuleeko pysyvämpi trendi vai onko vain tämän kesän villitys?
Kaikki kuvat: Vogue.fr

Tiedän, että olen tämän viimeisen kreisikiireisen vuoteni aikana skipannut kaikki klassiset pukukavakadipostaukseni aina Linnan juhlia myöten. Nyt on kuitenkin oma lehmä sen verran tanakasti ojassa, että aivan pakko saada vähän ekstrainspiraatiota.
Loppukesästä on tulossa Karkin häät, ja täysin poikkeuksellisesti päässäni ei ole edes haileaa visiota siitä, mitä laittaisin päälleni. Eikä siinä vielä kaikki. Tarvitsen kivan outfitin itse hääjuhlan lisäksi sekä perjantain pre-wedding drinksuille että sunnuntain hääbrunssille. Aivan ihanaa, mutta stressaa kyllä kieltämättä vähän, kun ei ole mitään mielikuvaa edes siitä, minkä tyylistä asua olen hakemassa.
Viime kesän Ameriikan reissulta hankin Karl Lagerfeldin kengät, jotka aivan huutavat hääjuhlia, mutta en aio jumittaa niissä, jos asu muuta vaatii. Lisäksi vihkiminen on Tukholman suomalaisessa kirkossa – ja sen ulkopuolella on koko mäki mukulakivipäällysteinen. Eli stiletot ei sikälikään ole mikään kovin fiksu idea.
Tarvitaan siis ankara annos inspiraatiota!
Viime viikolla jaettiin täällä musiikkibisneksen Polarpriset-palkinnot. Alkukesästä järjestettävä tilaisuus tarjoilee perinteisesti erinomaisen katsauksen sesongin juhlapukeutumiseen. Tämän vuoden punainen (pinkki) matto ei tehnyt poikkeusta, vaikka lastenkirjansa promoamisen vuoksi kiireinen prinsessa Madeleine ei päässytkään paikalle.

Kruunuprinsessa Victorian supertrendikäs vaaleanpunainen tylliunelma on aivan mielettömän ihana! Puvun keveä, kuplivan naisellinen olemus suorastaan hengittää kesän 2019 juhlatunnelmaa. Designista vastaa ruotsalaisen muodin tuorein lupaus, viime muotiviikoilla valtavasti huomiota ja kiitosta kerännyt Selam Fessahaye. Klassiset nudet avokkaat tasapainottaa asun kokonaisuuden sokerisen paremmalle puolelle.
Luonnollisestikaan morsiamen äitinä en voi – en haluaisikaan – pukeutua noin näyttävään ja hörsöilevään luomukseen, mutta jotain tuollaista kepeää elementtiä voisin kyllä hyvinkin harkita. Laitetaan talteen alitajunnan ideapankkiin ja katsotaan millaista inspiraatiota siellä alkaa muhia!

Ruotsalaisen kulttuurin power couple, Eva Dahlgren ja Efva Attling, onnistuu aina sykähdyttämään asuvalinnoillaan. Välittömästi kiinnostelee: hopeiset nahkahousut, puuteripastellit matalakantaiset, kristallein koristellut avokkaat, aksenttiväriset avokkaat sekä jälleen ihana haaleanpinkki fluff. Efva Attlingin puvun takana on niinikään Selam Fessahaye.

Näyttelijä Eva Röse oli valinnut asukseen lempparimuotitaloni Dagmarin epäsymmetrisen keltaisen luomuksen. Peetu on laittamassa hääjuhliin todennäköisesti mekon, jonka pääväri on juurikin tuo tämän kesän ykkösväri ja sikäli olisi aika hauska (etenkin valokuvia ajatellen!! :D), jos meidän asut matsaisi.
Tykkään myös aivan valtavasti puvun toisen olkapään paljastavasta mallista. Häiden juhlatilassa tulee todennäköisesti olemaan kuuma, joten tuollainen huitulamainen leikkaus olisi varmasti sata kertaa mukavampi päällä kuin joku tyköistuva kotelomekko.

Multiyrittäjä Isabella Löwengrip on kuin kreikkalainen jumalatar Lilli Jahilon valkoisessa juhlapuvussa. Valkoista en tietenkään laita päälleni tyttäreni häihin – niinkuin en kyllä mihinkään muihinkaan häihin. En myöskään usko, että haluan mitään täyspitkää. Sen sijaan Bottega Venetan nude clutch kelpaisi mainiosti!

Dolce & Gabbanan kukkamekko todistaa, että kyllä kesäjuhliin sopii ihan hyvin myös kuosit ilman, että ilmeestä tulee liian arkinen. Prinsessa Sofia on trendiaallon harjalla myös kukkapantoineen, mutta mitään vastaavaa en kyllä osaa omaan päähäni kuvitella. Todennäköisesti skippaan kaikenlaiset päähän aseteltavat laitokset, vaikka toisaalta ne perinteisesti kuuluu juuri morsiamen äidin juhlavarustukseen.

Artisti Sanna Nielsenin asu on tässä muistutuksena sisäiselle hääjuhla-asustylistilleni. Koska Karkin häät on vasta loppukesästä, saattaa olla ihan hyvä idea miettiä myös vähän vahvempia värisävyjä kuin näin alkukesästä silmää miellyttäviä heleitä pastelleja. Esimerkiksi just joku vihreän sävy voisi hyvinkin tuntua omalta.
No, onneksi tässä on nyt vielä hiukan armonaikaa asujahtiin – vaikka viikot vierii kyllä sellaista vauhtia, että ihan kokonaan ei voi tuudittautua kyllä se jostain vastaan kävelee -tyyppiseen toiveajatteluun. Esmes toi Dagmarin mekko täytyy käydä sovittamassa (siitä on myös aivan ihana cappucinon värinen versio!) ihan varmuuden vuoksi.
Kaikki kuvat: Elle.se

Old stuff