[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’Two Oceans’ title=’Kun kesä alkaa oikeasti!’]

Milloin kesä virallisesti alkaa? Onko se silloin, kun lauletaan suvivirsi (vaikka ulkona sataisi räntää)? Onko se silloin, kun kalenterissa lukee “kesäkuu”? Vai onko se silloin, kun lämpömittari näyttää yli 20 asteen lämpötilaa?
Aikaisemmin suvivirsi oli itselleni se juttu  – ja muistan itkeneeni kuin vesiputous tyttöjen viimeisessä Suomi-koulun kevätjuhlassa täällä. Ja osittain juuri siksi, että tiesin sen olevan viimeinen momentum laatuaan. Nykyisin kesän alkua merkkaa muut jutut ja niistä ajattelin nyt kertoa tässä Indiedaysin ja Two Oceansin kampanjan yhteydessä.
Ihan nyt viimeisenä parina vuotena tärkein ja selkein merkki kesän alkamisesta on se, että Peetu lennähtää Uumajasta kotiin. Se tarkoittaa myös sitä, että kotona nautittavien aterioiden taso nousee noin ziljoona prosenttia.
Ei ehkä ole kovinkaan yllättävää, että muutenkin vuodenaikoihin liittyvät merkkipaalut on meillä varsin selkeästi kytköksissä ruokailuun. Mikä voisi olla tärkeämpää? Ei ole selkeämpää talven loppumisen merkkiä kuin kevään ensimmäinen parvekkeella lounaaksi nautittu fetasalaatti. Olkoonkin, että kesken lounaan piti hakea se toinen kashmir-huivi hartioille.

Kevään ja kesän rajapinnassa on yksi asia ylitse muiden – ja se on parsa. On vaikea keksiä mitään, joka olisi niin leimallisesti alkukesän juttu. Kun kotimaiset mansikat ja uudet perunat tulee kauppoihin, sitä on jo jotenkin tottunut kesän ajatukseen. Parsa-aika on eri asia – silloin (eli juuri nyt!) tietää, että kesä on todellakin alkanut.
Parsa on hiukan mutkikas kaveri siinä mielessä, että sen kanssa ei ihan mikä tahansa viini sovi. Parhaiten parsan luonteeseen taipuu raikkaat, ehkä jopa hiukan pirskahtelevat valkoviinit. Rypäleistä suosittelisin skippamaan ainakin chardonneyn ja suosimaan sauvignon blanc tai riesling -viinejä. Raikas ja maultaan “vihreä” Two Oceans sauvignon blanc sopii erinomaisesti parsan kanssa – ja boksista riittää isommallekin porukalle.

Kesän ensimmäiset grillijuhlat tarkoittaa Mintun kalenterissa sitä, että nyt se odotettu vuodenaika on vihdoin taas täällä! Meidän grilli ei ole suurensuuri, mutta kyllä siinä neljälle hengelle herkut valmistuu helposti. Ja jos hiukan tiivistetään, niin kyllä vähän suuremmallekin seurueelle. Se täytyy sanoa, että on kyllä ihan hurjan mahtavaa, että meidän taloyhtiössä on sallittua grillata omilla parvekkeilla!
Grilliruuan kanssa sopii yleensä parhaiten keskitäyteläinen ja melko marjainen punaviini. Riippuu tietenkin paljon siitä, mitä grillaa, mutta jos hiilille on matkalla random valikoima vihanneksia, juustoa ja makkaroita, paras valinta viiniksi on pehmeä ja puolivahva punaviini, kuten esimerkiksi Two Oceans shiraz.

Meillä oli eilen viralliset kesäkauden avajaiset grillauksen ja yhdessäolon merkeissä. Hiukan kesäkelit pettivät ja alkupalojen (parsa) jälkeen oli pakko siirtyä sisälle nauttimaan grilliherkuista. Rakastan grilliruokaa noin niinkuin ihan riippumatta siitä, mitä milloinkin hiilillä on kypsennetty. (Olen aivan vakuuttunut siitä, että tämä on joku primitiivinen juttu, että “tulella” kypsennetty ruoka tuntuu vain jotenkin erityisen hyvältä!)
Kesäkurpitsa on yksi vakiojutuista, joita aina päätyy grilliin, mutta tällä kertaa Peetu teki hiukan päivitetyn version aiheesta. Sitruuna- ja persiljamarinoiduista kesäkurpitsoista tuli niin poskettoman hyviä, että haluan jakaa reseptin näin grillaussesongin alussa myös teille.

SITRUUNAN JA PERSILJAN KANSSA GRILLATTU KESÄKURPITSA
Ainekset:

• 1 valkosipulin kynsi
• 1/2 sitruuna
• 1/2 ruukku persiljaa
• 1 dl oliiviöljyä
• suolaa
• pippuria myllystä
• 1 kesäkurpitsa

Valmistus:
Puserra valkosipuli, raasta sitruunan kuoren keltainen osa ja purista mehu. Sekoita kaikki marinadin ainekset ja pyörittele noin sentin paksuisiksi viipaleiksi leikatut kesäkurpitsat siinä. Grillaa siivut molemmin puolin kunnes ne saavat kivan värin. Kaada loput marinadista valmiiksi grillattujen kesäkurpitsojen päälle.
Koska tämä on alkoholia maahantuovan yrityksen kanssa tehty yhteistyö, olen poikkeuksellisesti laittanut kommenttien valvonnan päälle. Kommentointi on siitä huolimatta oikein tervetullutta – kiinnostaisi kovastikin tietää, mitkä asiat siellä ruudun toisella puolella merkkaa kesän alkamista. Lomat? Talviturkin heittäminen? Helsingin puolimaratoni? Vai joku muu..

Yritän rajoittaa herkuttelut yleensä viikonloppuihin. Aina joskus tulee kuitenkin vastaan maanantai, jolloin kesä muuttuu takaisin kevääksi, hommat takkuaa ihan yleisesti, ystävä tulee ex tempore palauttamaan lainassa ollutta huivia tai tilanne vaatii jostain muusta jotain hyvää. Silloin on mainiota, jos takataskusta – tai ehkä kuitenkin mielummin keittiön kaapista – löytyy ainekset helppoon, varsin kevyeen ja superherkulliseen mango-suklaa rahkaan.
Cloetta oli mukana Bloggers’ Inspiration Dayssa ja kehittelin rahkan ohjeen tuon yhteistyön inspiroimana.

MANGO-SUKLAA RAHKA
Ainekset (yksi annos)

• 1/4 kypsä mango
• 1,5 dl rahkaa
• 1 – 2 palaa Cloettan Crunchy mango -suklaata

Valmistus:
Pilko mango pieniksi kuutioiksi ja sekoita rahkaan. Laita suklaa hetkeksi jääkaappiin ja raasta sitten 1 – 2 palaa rahkan joukkoon. Osan suklaaraasteesta voi laittaa annoksen koristeluun.
Jos mango on kypsä ja ihanan makea, yksikin pala suklaata riittää tuomaan sopivasti syntisen herkuttelutuntuman rahkaan. Tosin toisinaan voi olla kyllä ihan perusteltua lisätä suklaan määrää, mutta tämä on nyt tällainen takaisin-ruotuun-maanantain versio aiheesta.
 

Ajattelin näin vapun – ja kunkun 70 v. syntymäpäivän – kunniaksi tarjoilla pienen kuvakavalkadin lempparikuninkaallisten päiväjuhlaeleganssista. Juhlat ovat juurikin käynnissä, eli kuvat ovat lähestulkoon live-materiaalia.
Jos ei vapun asu ole vielä selvillä – ehkä tästä löytyy inspiraatiota siihenkin. Tykkään hurjasti kaikkien asuista, prinsessa Madeleine varsinkin on todella säkenöivä puuterisessa, mustalla terästetyssä kokonaisuudessaan. Myös kuningatar Silvian roosa kevättakki on aivan ihana – leikkaus vie ajatukset jonnekin Grace Kellyyn ja Hollywoodin kulta-aikoihin.
Suloisin kaikista on kuitenkin prinsessa Estelle! Miten hän voikin olla niin valloittava ja hurmaava!!

Kuvat: Expressen.se

Olen jo vaikka miten pitkään halunnut testata, miten riisipaperiin käärityt kevätrullat onnistuisivat. Ajatus raikkaista rullista on kutkuttanut ja sain vihdoin ruksittua sen todo-listaltani.
Kevätrullien täytteeksi sopii melkein mikä vain, mutta itse halusin tehdä aasialaisia makuja kunnioittavia vegaanikääryleitä. Kaiken kruunaa todella herkullinen, pikkuisen tulinen kastike, jonka pohjana on paahdetut mantelit.
Riisipaperien käsittely ja kääriminen rulliksi on yllättävän helppoa. Mitään erityisiä poppaskonsteja en käyttänyt vaan tein juuri niinkuin paketin kyljessä sanottiin.
Ihan vastaisuuden varalle testasimme myös sen, että rullat pärjäävät mainiosti yön yli jääkaapissa, kunhan ne on peitetty kostealla keittiöpyyhkeellä. Tämä on erinomainen tieto, jos haluaa tarjota rullia esmes juhlien alkupalana tai noutopöydässä. Usein juhlavalmistelujen pelastus on asiat, jotka voi tehdä valmiiksi hyvissä ajoin ennen h-hetkeä.

VEGAANIT KEVÄTRULLAT & PIKANTTI MANTELIKASTIKE
Ainekset mantelikastike:

• 1 dl manteleita (voi olla kuorineen)
• 1/2 tl sambal oelek -mausteseosta
• 1 tl garia (säilötty sushi-inkivääri)
• 1/2 dl japanilaista soijakastiketta
• 1 rkl seesamiöljyä
• 1/2 dl oliiviöljyä

Ainekset kevätrullat:

• puolikas kiinankaali
• 1-2 kypsää mangoa (1 iso tai 2 pientä)
• 2 avocadoa
• sitruunanmehua n. 1 rkl
• ruohosipulia (salaattisipulia)
• korianteria
• paketti riisipaperia (n. 12 arkkia)

Valmistus mantelikastike:
Paahda mantelit pannulla ihanan ruskeiksi ja tuoksuviksi. Itse paahdoin mantelit kuorineen ja lopputulos oli tosi maukas. Huristele kaikki mantelikastikkeen ainekset tasaiseksi seokseksi joko mikserissä tai sauvasekoittimella (itse käytin jälkimmäistä).
Valmistus kevätrullat:
Siivuta ja pilko kaikki ainekset ohuiksi nauhoiksi. Purista avokadon päälle sitruunanmehua, ettei palaset tummu. Valmista riisipaperit paketin ohjeen mukaan. Vitsi on siinä, että alustana on aina kostea keittiöpyyhe. Laita pieni kasa kaikkia aineksia kostutetun riisipaperin keskelle ja kastiketta myös. Kääri tiukalle rullalle paketin ohjeiden mukaisesti.
Ennakkoon tehtyjen rullien kanssa kantsii olla tarkkana, ettei ne ota kiinni toisiinsa säilytyksessä. Alustana on hyvä olla kostea keittiöpyyhe ja lopuksi rullien päälle voi laittaa vielä toisen kostean pyyhkeen. Näin ne säilyvät freesinä vähintään vuorokauden.

Tarjoiluun rullat voi joko leikata vinosti kahteen osaan tai antaa olla niiden kokonaisina. Makuasia tuo tietenkin, mutta cocktail-paloina toimii helpommin pienemmät suupalat.
Periaatteessa kevätrullat eivät kaipaa mitään kyytipojakseen, sillä kastike on jo käärön sisällä. Pikku tilkka japanilaista soijakastiketta sopii kuitenkin makuun ja fiilikseen oikein hyvin!

Ihan ensimmäiseksi suurkiitokset kaikille sekä ainoa lapsi että vaatteiden ikäraja -keskusteluihin osallistuneille! On mulla vaan ihan älyttömän viksua porukkaa lukijoina!
Lisäksi haluan nyt vielä ihan erikseen sanoa (vaikka saman olenkin jo maininnut kommenteissa ja fb:ssä käydyssä keskustelussa), että ainoa lapsi -postaukseni on kirjoitettu subjektiivisesti omasta näkökulmastani, taisinpa olla pikkuisen tuohtunutkin tekstiä näpytellessäni. Jälkeenpäin tajusin, että käytännöllisesti katsoen sivuutin täysin sen, että aika monet perheet ovat tahtomattaan yksilapsisia. Heidän silmin luettuna kirjoitukseni saattaa hyvin tuntua suorastaan loukkaavalta. Pyydän anteeksi – se ei todellakaan ollut tarkoitukseni! Itsekkäästi vain keskityin omaan kokemukseeni ainoana lapsena ja siskosten äitinä.
Ja sitten kevääseen. Tajusin tänään, että on tämän vuoden ensimmäinen päivä, kun päivä on pidempi kuin yö! Me selvittiin taas kerran!! Vaikka keli oli aavistuksen harmaa ja sumuisensateinen, oli ihan selkeästi valoisaa, kun läksin toimistolta kotiin. Aivan uskomattoman ihanaa!

Päätin ihan poikkeuksellisesti julkaista parit sisustuskuvat, kun innostuin hankkimaan meille vähän väriä. Yleensä mennään ihan luonnonväriskaalassa mustalla ja metallilla höystettynä, mutta nyt päätin, että pienet pisarat henkilökohtaista hyvnvointiväriäni, tukoosia, saavat tulla tuomaan kevätfiilistä kotiin. Aika hurjaa, miten parit kynttilät ja sohvatyynyt muuttavat koko olohuoneen fiilistä! Tai siltä ainakin itsestä tuntuu, kun on niin tottunut siihen, että mahdolliset väriläiskät tulevat korkeintaan pöydälle lojumaan jätetyistä naistenlehdistä.
Ihan pelkästään kevään kunniaksi en värihurjasteluun ryhtynyt. Lauantaina vietettiin ystäväporukan voimin The Syntymäpäiviä täällä meillä. Uhosin aikoinaan, että mitään juhlia en aio järkätä, mutta lopulta olin tosi hurjan tyytyväinen, että päätin kutsua vähän ystäviä kokoon kippistelemään ja kakkua syömään. Lämminhenkiset kotibileet oli juuri se piste i:n päälle ja tarpeellinen siirtymäriitti, että nyt voin hyvillä mielin aloitella seuraavan puolivuosisadan kokemista ja elämistä.
Ainoatakaan kuvaa en juhlissa ottanut. Nämä muutamat sisustuskuvat otettuani laitoin kameran akun lataukseen, että riittäisi sitten potkua koko illaksi, mutta sinne se sitten jäi. Ja joskus niin saa ollakin! Juhlavieraat näppäsivät parit kuvat, jotka riittävät mainiosti muistoksi.
Tosin kakusta olisi kyllä pitänyt saada kuva! Sen verran löytyi aikaoptimistiltakin järkeä päästä, että päätin tilata sen valmiina (pitäähän sitä synttäreillä kaakku olla!) ja päädyin tuttuni Pia Lilenthalin grafiikalla koristeltuun Old? Simply Vintage -ihanuuteen. Innostuin kuvan värimaailmasta niin paljon, että halusin sävyttää kaiken mahdollisen juhlahommelin turkoosin, punaisen ja kullan sävyihin. Että jos joku kaipaa selitystä turkoosihurjastelulle, niin kaikki on syntymäpäiväkakun syytä! Haha!

Se kyllä täytyy sanoa, että olen kyllä tosi tyytyväinen uusiin väriläiskiini. Ihan tulee energinen olo, kun on kevätväriä ympärillä! Tuollaiset pienet asiat niinkuin nyt kynttilät ja tyynyt, on helppo ja edullinen keino tuoda vähän muutosta kotiin, huomaan. Ja myös iisi muuttaa takaisin, jos alkaa kyllästyttää.

[mittaustagi]
Toast skagen eli katkarapu-majoneesihässäkällä kuorrutettu paahtoleipä todellinen ruotsalaisklassikko. Yleensä se tarjoillaan alkupalana, mutta yhtä hyvin se sopii suupalan kokoiseksi leikattuna cocktail-palaksi tai miksei vaikka talvibrunssin herkuksi.
Näin joulun ja uudenvuoden extravaganzailujen jälkeen monilla taitaa olla päällä kurinpalautus ja kevennetty linja. Itse olen sitä mieltä, että herkuttelua ei ole milloinkaan syytä lopettaa kokonaan ja siitä syystä tässä on nyt tarjolla kaksi versiota ihanasta Toast skagen -katkarapuleivästä, klassinen ja kevennetty. Aivan ihania molemmat!

KLASSINEN TOAST SKAGEN
Ainekset:

• 1/2 kg tuoreita katkarapuja (kuorimattomia)
• 1 pieni punasipuli
• 1 ruukku tuoretta tilliä
• 1 dl majoneesia
• 1 sitruuna
• suolaa, pippuria myllystä
• 6 ohutta siivua vaaleaa leipää
• 2 – 3 rkl voita
• mätiä koristeluun

Valmistus:
Kuori ja paloittele katkaravut. Hakkaa sipuli pieneksi silpuksi. Sekoita katkaravut, punasipulisilppu, majoneesi ja puolen sitruunan mehu, saksi runsaasti tilliä mukaan. Mausta suolalla ja pippurilla.
Leikkaa kantit pois leivänsiivuista ja paista ne pannulla voissa ihanan kullanruskeiksi. Kasaa jokaiselle leivälle runsas keko katkaraputahnaa. Koristele mädillä ja tillin oksalla. Leikkaa loppu sitruuna lohkoiksi ja tarjoile leipien kanssa.

 
KEVENNETTY TOAST SKAGEN
Ainekset:

• 1/2 kg tuoreita katkarapuja (kuorimattomia)
• 1 pieni punasipuli
• 1 ruukku tuoretta tilliä
• 1/2 dl kevytmajoneesia
• 1/2 dl kermaviiliä
• 1 sitruuna
• suolaa, pippuria myllystä
• 6 ohutta siivua vaaleaa täysjyväleipää
• mätiä koristeluun

Valmistus:
Kuori ja paloittele katkaravut. Hakkaa sipuli pieneksi silpuksi. Sekoita katkaravut, punasipulisilppu, kermaviili, kevytmajoneesi ja puolen sitruunan mehu, saksi runsaasti tilliä mukaan. Mausta suolalla ja pippurilla.
Leikkaa kantit pois leivänsiivuista ja paahda ne leivänpaahtimessa ihanan kullanruskeiksi. Kasaa jokaiselle leivälle runsas keko katkaraputahnaa. Koristele mädillä ja tillin oksalla. Leikkaa loppu sitruuna lohkoiksi ja tarjoile leipien kanssa.
Molemmat versiot ovat tosiaan aivan mielettömän herkullisia! Oikeastaan kaikkein tärkeintä on, että katkaravut ovat niitä ihanan maukkaita kokonaisena myytäviä – eikä koneellisesti kuorittuja, vetisen makuisia pakasteolioita. Kuorimisessa on tietty oma vaivansa, mutta tässä kohtaa ei todellakaan kannata lähteä oikomaan!
Kuvat on otettu meidän uudenvuoden illalliselta ja valaistus ei siinä vaiheessa ollut enää ihan kaikkein otollisin. Toivottavasti suussasulavuus välittyy kuitenkin myös sinne ruudun toiselle puolelle.