*postaus sisältää mainoslinkkejä

Olen rakentanut kotini uutta sisustusta kuin sitä kuuluisaa Iisakin kirkkoa. Makuuhuoneen muuttunutta ilmettä olen välillä vähän täällä vilautellutkin (ei, se tauluseinä ei ole vieläkään paikallaan… mutta porakone on sentään hankittu!). Totesin aivan toivottomaksi ajatuksen, että tekisin yhden huoneen valmiiksi ja vasta sitten siirtyisin tuunailemaan seuraavaa.
Isot uudistukset on asia erikseen – keittiöremppa on ihan kiva saada kohtuullisen valmiiksi ennen kuin repii kylppärin alas – etenkin, jos on tarkoitus myös asua ja elää asunnossa samanaikaisesti. Mutta tällaisen yleiskohennuksen kanssa on mielestäni hauskinta edetä osittain vuorovedoin.
Muuten en ehkä edes tiedä, mikä on se hetki, kun sisustus on “valmis”. Itse ainakin kaipaan edes jonkinlaista muutosta – vähintään tekstiilejä – aina silloin tällöin, vaikka isot linjat pysyisivätkin samoina. Näillä viitesanoilla postaukseni pointtiin eli siihen, että olohuoneenikin ilme on uudistunut loppukesän ja syksyn mittaan aika paljon.
Vanhasta olkkarista ei ole hurjan paljon kuvia, mutta tästä (valokuvaaja Rebecka Näsströmin ihanat kuvat!) ja tästä vanhasta postauksesta näkee vähän, millaista meillä oli ennen.

Halusin vaalean karvalankamaton, lasipöydän ja jotenkin kovin persoonattomaksi “kaffe-latte” -tyyliksi kokemani vaaleuden tilalle jotain tunnelmallisempaa, rennompaa ja hengailemaan houkuttelevaa fiilistä.
Kuvista ei käy ilmi se, että tyhjensimme ja purimme pois olohuoneen nurkassa majailleen ylitäyden tummaksi petsatun Lundia-kirjahyllyn. Nurkkaus on rajattu pois kuvista siksi, että siinä on meneillään mini-työmaa, jonka lopputuloksena saan vihdoinkin itselleni kunnollisen pysyvän ompelupisteen. Oi onnea!!
Lundia-hylly meni kellariin vain välivarastointiin, sillä se pääsee uusiin tehtäviin keittiön/ruokailutilan yhteyteen, kunhan sinne asti päästään.

Muhkea 2nd hand nahkanojatuoli on oikeasti Karkin. Se on jäänyt tänne mun luokseni, koska valtavan kokoinen ja painava huonekalu on ensinnäkin tosi hankala muuttaa ja toisekseen lapsukainen on tiennyt tähän asti kaikkien asumisratkaisujensa olleen aina väliaikaisia.
Nyt Karkki muutti viime lauantaina yhdessä kihlattunsa kanssa ostamaan omaan asuntoon, joten voi olla, että kohta pitää sanoa kissojen ja Peetun ykköslempparille löhöilypaikalle heipat.

Kristallilasit ovat peruja siltä ajalta, kun tyttöjen mummi ramppasi tämän tästä Puolassa työmatkalla. Aikaisemmin pidin niitä vain juhlalaseina, mutta nykyään otan ne herkästi käyttöön ihan muuten vain. Elämästä ja kauniista asioista voi ja pitää nauttia ihan milloin vaan, kun siltä tuntuu.
Pikkuisen olen jo antanut joulufiiliksenkin hiipiä kotiin. Jos nyt ihan totta puhutaan, kultaiset pallot on pyörinyt pöydällä tuomassa tunnelmaa jo toista viikkoa. Yksin asumisessa on se hyvä puoli, että kukaan ei tule päsmäröimään, milloin joulufani saa aloittaa tunnelmointinsa. Joululauluja en sentään vielä kuuntele, mutta kaikenlaisia valoja, kynttilöitä ja muuta pientä koristetta alkaa olla jo siellä täällä.

Matto on uusi hankinta – ja mielestäni se yksi tärkeimmistä asioista olohuoneen yleisilmettä ajatellen. Vanha luonnonvalkoinen karvalankamatto palveli reilut kymmenen vuotta ihan mainiosti, mutta viimeisen pesulareissun jälkeen tuumasin, että sen oli jo aika päästä viettämään eläkepäiviä.
Justiinsa tuli muuten Jotexin “Black Week” tarjous sähköpostiin ja siellä on nyt 24 h ajan hyvät alennukset kaikista matoista. Esimerkiksi tämä ihana juuttimatto sopisi mainiosti tuon nykyisen maton seuraksi, mutta ruokailutilan puolelle…

Marokko-henkinen matto saa kaveriksi Elloksen viime joulun joulukampanjasta saamani Marocco-kynttilälyhdyt. Itseasiassa olen tykännyt noista niin paljon, että ne ovat olleet esillä koko vuoden. Tässä pätee vähän sama juttu kuin kauniiden lasienkin kanssa: mitä niitä piilottelemaan ja säästelemään, jos ne tuottavat iloa juuri nyt.
Yritin selata Elloksen sivuja, josko samaisia kullanvärisiä lyhtyjä olisi vielä saatavana, mutta tämän vuoden väri taitaakin olla tyylikäs musta. Mustat Marocco-lyhyt löytyvät täältä.

Ja hei – mitäs sanotte tuosta uudesta olohuoneen pöydästäni? Vuosikausia lasipöytää, korjaan: kiikkerää, huonosti koottua Ikean lasipöytää, kestäneenä olen ollut aivan onnessani. Tukeva ja jämäkkä puupöytä on ihanan lämminsävyinen – ja lisäksi myös tarpeeksi iso niin, että siihen mahtuu kaikkia Mintun tärkeitä juttuja esille.
Ostin pöydän Jotexilta (ihan normihintaan ilman mitään bloggarisopimusta, yhteistyötä tai kampanjaa) ja olin kaikin puolin tyytyväinen koko hommaan. Pöytä vastasi hyvin kuvia ja kuvausta, tilaus toimitettiin nopeasti – ja paketti vieläpä kannettiin sisälle asti – palvelu, jota tällainen autoton yksineläjä arvostaa erittäin paljon!
Näköjään tuo ihana pöytäni löytyy edelleen Jotexin valikoimasta (täältä), jos joku on etsiskellyt samanlaista.

Hehe – tällainen yrttienkasvatus-UFO on muuttanut olohuoneen nurkkaan. Kuvassa kasvusto on hiukan kynityssä vaiheessa, mutta hyvin siitä kyllä tulee heinää. Ihan on pitänyt virkistää tauolla ollut vihersmoothie-innostukseni, kun en enää keksinyt, mihin kaikkialle saisin tuoreita yrttejä tungettua. Osa on mennyt pakkaseen toki.
Yrtti-UFOn oikea nimi on Plantui ja valmistaja on käsittääkseni suomalainen.

Viimeinen suurempi uudistus on kodin “media center” – eli televisio ja stereosysteemi. Uusi telkkari ripustettiin seinälle, joten pääsimme eroon karseasta tv-tasosta. (Huomasin muuttavani kirjoitukseni “me”-muotoon, mutta oikeasti koko tämä media center  -osuus on täysin Peetun suunnittelema ja toteuttama. Minä toimin vain maksumiehenä).
Alempi puulaatikko on Peetun kirpparilöytö ja sen sisälle kätkeytyy tarvittava sähköjohtohässäkkä sekä se pömpeli, joka lähettää wi-fin koko kämppään. Ylempi puulaatikko, käytetty omenalaatikko, on ostettu Granitista.
Seuraavaksi suunnitelmissa on tosiaan saada se Mintun ateljeen toimipiste pystytettyä ja tekisi myös mieleni uutta kattolamppua. Ihan kaikken ensimmäiseksi pitää kuitenkin keksiä, että mihin sijoitan joulukuusen. Perinteistä sijoituspaikkaa ei enää ole, kun sohva ja muut huonekalut on muutoksien myötä siirtyneet. Ja joko sen kuusen voisi hankkia??

Ihan ensimmäiseksi suurkiitokset kaikille sekä ainoa lapsi että vaatteiden ikäraja -keskusteluihin osallistuneille! On mulla vaan ihan älyttömän viksua porukkaa lukijoina!
Lisäksi haluan nyt vielä ihan erikseen sanoa (vaikka saman olenkin jo maininnut kommenteissa ja fb:ssä käydyssä keskustelussa), että ainoa lapsi -postaukseni on kirjoitettu subjektiivisesti omasta näkökulmastani, taisinpa olla pikkuisen tuohtunutkin tekstiä näpytellessäni. Jälkeenpäin tajusin, että käytännöllisesti katsoen sivuutin täysin sen, että aika monet perheet ovat tahtomattaan yksilapsisia. Heidän silmin luettuna kirjoitukseni saattaa hyvin tuntua suorastaan loukkaavalta. Pyydän anteeksi – se ei todellakaan ollut tarkoitukseni! Itsekkäästi vain keskityin omaan kokemukseeni ainoana lapsena ja siskosten äitinä.
Ja sitten kevääseen. Tajusin tänään, että on tämän vuoden ensimmäinen päivä, kun päivä on pidempi kuin yö! Me selvittiin taas kerran!! Vaikka keli oli aavistuksen harmaa ja sumuisensateinen, oli ihan selkeästi valoisaa, kun läksin toimistolta kotiin. Aivan uskomattoman ihanaa!

Päätin ihan poikkeuksellisesti julkaista parit sisustuskuvat, kun innostuin hankkimaan meille vähän väriä. Yleensä mennään ihan luonnonväriskaalassa mustalla ja metallilla höystettynä, mutta nyt päätin, että pienet pisarat henkilökohtaista hyvnvointiväriäni, tukoosia, saavat tulla tuomaan kevätfiilistä kotiin. Aika hurjaa, miten parit kynttilät ja sohvatyynyt muuttavat koko olohuoneen fiilistä! Tai siltä ainakin itsestä tuntuu, kun on niin tottunut siihen, että mahdolliset väriläiskät tulevat korkeintaan pöydälle lojumaan jätetyistä naistenlehdistä.
Ihan pelkästään kevään kunniaksi en värihurjasteluun ryhtynyt. Lauantaina vietettiin ystäväporukan voimin The Syntymäpäiviä täällä meillä. Uhosin aikoinaan, että mitään juhlia en aio järkätä, mutta lopulta olin tosi hurjan tyytyväinen, että päätin kutsua vähän ystäviä kokoon kippistelemään ja kakkua syömään. Lämminhenkiset kotibileet oli juuri se piste i:n päälle ja tarpeellinen siirtymäriitti, että nyt voin hyvillä mielin aloitella seuraavan puolivuosisadan kokemista ja elämistä.
Ainoatakaan kuvaa en juhlissa ottanut. Nämä muutamat sisustuskuvat otettuani laitoin kameran akun lataukseen, että riittäisi sitten potkua koko illaksi, mutta sinne se sitten jäi. Ja joskus niin saa ollakin! Juhlavieraat näppäsivät parit kuvat, jotka riittävät mainiosti muistoksi.
Tosin kakusta olisi kyllä pitänyt saada kuva! Sen verran löytyi aikaoptimistiltakin järkeä päästä, että päätin tilata sen valmiina (pitäähän sitä synttäreillä kaakku olla!) ja päädyin tuttuni Pia Lilenthalin grafiikalla koristeltuun Old? Simply Vintage -ihanuuteen. Innostuin kuvan värimaailmasta niin paljon, että halusin sävyttää kaiken mahdollisen juhlahommelin turkoosin, punaisen ja kullan sävyihin. Että jos joku kaipaa selitystä turkoosihurjastelulle, niin kaikki on syntymäpäiväkakun syytä! Haha!

Se kyllä täytyy sanoa, että olen kyllä tosi tyytyväinen uusiin väriläiskiini. Ihan tulee energinen olo, kun on kevätväriä ympärillä! Tuollaiset pienet asiat niinkuin nyt kynttilät ja tyynyt, on helppo ja edullinen keino tuoda vähän muutosta kotiin, huomaan. Ja myös iisi muuttaa takaisin, jos alkaa kyllästyttää.