Jouluun valmistautuminen sai meillä eilen yllättävän käänteen. 73-vuotias äitini oli täysin odottamatta joutunut sairaalaan. Tehovalvonnassa vietetyn yön jälkeen kaikki näyttää nyt ihan hyvältä, mutta kyllä sitä vieläkin on aika epätodellinen ja niin huolestunut olo. Tällaisina hetkinä sitä todellakin toivoisi asuvansa lähempänä Tamperetta.
Olen ollut säännöllisessä puhelinyhteydessä Taysin ystävällisen ja ammattitaitoisen hoitohenkilökunnan kanssa ja äidin terveydentila vaikuttaisi olevan vakaa. Puhuin myös äidin kanssa ja hän toivoi jo kotiinpääsyä ja suunnitteli menevänsä maanantaina kuntosalille. Treenaaminen tuskin tulee ihan vielä kysymykseen, mutta nyt hänet on siirretty teho-osastolta tavalliselle osastolle, joten varovaisesti kai uskaltaa huokaista helpotuksesta.
Halusin kertoa tämän, vaikken yleensä mitään sairaskertomuksia blogissani omien migreenieni lisäksi tilitä. Mielestäni erityisesti juuri nyt, näin jouluna, on ihan supertärkeää muistaa arvostaa jokaista hetkeä, jonka saa viettää rakkaimpiensa kanssa. Pitkinä pyhinä alkaa helposti pikkuasiat ärsyttää ja sitä tulee kivahdettua totaalisen triviaaleista asioista. Meille muistutus siitä, että jokainen hetki on arvokas – ja että ikinä ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu – tuli aika karulla tavalla.
Haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille ihanaa ja rauhaisaa joulunaikaa! Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!
Rakkaudella,
Minttu (+ Karkki ja Peetu)

Vielä ehtii hyvin kokkailla aattoillaksi parhaimmat itsetehdyt namit. Peetu ja Karkki on vuosien varrella testannut ziljoonia erilaisia karamellireseptejä ja joinain jouluina meillä on ollut kuuden-seitsemän joulunamilajikkeen varasto tuhottavana normaalien konvehtirasioiden lisäksi. Tänä vuonna päätettiin, että tehdään vain kahta ikisuosikkiamme.
Tässä reseptit teidänkin iloksi!

KARAMELLISET RIISIMUROKUUTIOT
Ainekset:

• 1 isohko pussi vaahtokarkkeja
• melkein täysi laatikollinen riisimuroja
• kourallinen rusinoita
• 150 g suklaata

Valmistus:
Sulata vaahtokarkit isossa kattilassa miedolla lämmöllä. Lisää sekaan riisimurot ja rusinat. Levitä tahmainen mössö pellille parin sentin paksuiseksi kakuksi. Sulata suklaa vesihauteessa ja levitä riisikakkulevyn päälle. Anna jäähtyä ja leikkaa kuutioiksi.
Lopputuloksena on ihanan keveänmeheviä kuutoita, jotka ovat toisaalta rapeita, mutta toisaalta kivasti sitkaita. Kuutioita tulee kerralla tosi paljon ja valmistus on aika nopeaa. Alunperin Peetu bongasi ohjeen jostain amerikkalaisesta ruokablogista, mutta monena vuonna namitehtailu on sujunut meillä ihan sormituntumalla. Ja lopputulos on ollut aina yhtä mahtavan herkullinen!

SAHRAMIKOLA
Ainekset:

• 3 dl vispikermaa
• 50 g voita
• 3 dl sokeria
• 1 1/2 dl vaaleaa siirappia
• 1 g sahramia 

 
Valmistus:
Sekoita kerma, voi, sokeri ja siirappi paksupohjaisessa kattilassa. Keitä täydellä teholla koko ajan sekoittaen. Kola on valmista, kun se paistomittarin mukaan on noin 125°C. Voit myös tiputtaa pikkuisen kolatahnaa kylmään veteen ja jos siitä saa muotoiltua pallon, on kola valmista. Pallotestin tekemiseen menee tosin helposti sen verran aikaa, että kattilassa oleva kola ehtii kärähtää – eli suosittelen paistomittarin käyttöä! Lisää sahrami melkein valmiiseen kolatahnaan ja keitä valmiiksi. Levitä kola leivinpaperilla suojatulle pellille ja anna jäähtyä ennenkuin leikkaat sen paloiksi.
Varoituksena voin sanoa, että sahramikolaan tulee ihan totaalinen himo ja sitä rakastaa nekin, jotka eivät normaalisti ole mitään suuria sahramifaneja!

Joululahjapaniikkia ilmassa?
Päätin listata omat lahjatoiveeni inspiraation lähteeksi kaikille viimehetken hankintojen kanssa tuskaileville. Oikeasti en tänä jouluna toivo kuin yhdessäoloa, sohvalöhöilyä, leffojen maratontölläystä, hyvää ruokaa ja joulun tuoksuja kotiin. Sovittiin tyttöjen kanssa, että tänä vuonna jätetään ne muutamatkin lahjat hankkimatta ja säästetään joka penni helmikuista New Yorkin matkaa varten.
Mutta jos toivoisin jotain itselleni, tässä on muutamat suosikkijuttuni, joiden uskon ilahduttavan muitakin!

1. Kaunis, hyvälaatuinen nahkalompakko. Nykyinen Mulberryn lompakkoni alkaa olla jo niin kulahtanut, että olisi ihana saada uusi. Vanhaa mallia, jossa seteli- ja korttisasto kiinnitetään nepparilla ja kolikko-osasto vetoketjulla, ei näköjään enää valmisteta. Aivan ihana olisi kyllä perusruskea, ympäriinsä vetoketjulla suljettava, klassinen lompakko.
2. Persoonallinen, ajatuksella valittu koru on aina hyvä lahjavalinta. Ideakorun personoidut korut eivät varmasti enää ehdi jouluksi, mutta itse ilahtuisin ainakin kauniista “lahjakortista”, jossa lahjan antaja lupaa esimerkiksi teettää minulle rannekorun haluamallani tekstillä!
3. Joululahjaksi on tosi kiva saada asioita, joita tekee kovasti mieli, mutta joiden hankintaa on vaikea perustella itselleen ainakaan järkisyillä. Itseäni kutkuttaisi ihan mahottomasti Fujifilmin pinkki kamera, josta saisi paperikuvat tulostettua samantien. Eihän sillä varmastikaan mitään superlaadukkaita taidekuvia saa otettua, mutta miten hauskaa olisikaan reissussa tai tapahtumissa saada kuvat heti käteen.
4. Kauniit astiat ovat aina tervetulleita ainakin Mintun huusholliin. Varsinaisesti en tarvitse mitään, mutta rakastan Ultima Thule -sarjaa ja mieluusti täydentäisin nykyistä kokoelmaani esim. juomalaseilla. Yksittäinen kaunis kulho tai vati on varma valinta, jos ei tiedä, mitä sarjaa lahjan saaja kerää.

5. En tunne yhtään naista, joka ei ilahtuisi uudesta laukusta. Itselläni on edelleen menossa keskisuuren laukun metsästys. Acnen uusi laukkumallisto on niin mielettömän upea, että kelpuuttaisin siitä itselleni ihan mitä tahansa. Musta reppu on niin hillittömän hieno, että voisin jopa tinkiä vetoketju-on-pakko-olla -periaatteestani.
6. Kylpytakki voi tuntua vähän mielikuvituksettomalta ja superstandardilta lahjaidealta, mutta hei – käsi sydämelle – ylellisen pehmeä, laadukas ihanuus, johon kääriytyä saunan tai kylvyn jälkeen, mikä olisi ihanampaa! Lisäksi oma vanha kylpytakkini on jo niin hiutunut, että se kohta putoaa päältäni..
7. Miksi ihmeessä kuplavesi maistuu niin paljon paremmalta kuin pelkkä kraanavesi? En tiedä, mutta niin se vain on. Kivennäisveden suurkuluttajalle, kuten allekirjoittaneelle, on SodaStream lahjavinkkinä ihan ykkönen. Meillä itseasiassa olikin vuoden verran tuo, mutta koska se oli Peetun, laite muutti tytön mukana Uumajaan. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että SodaStream ei ole yksi niistä pöljistä keittiön pienlaitteista, joita tulee käytettyä kerran, kaksi, ja jotka sitten päätyvät johonkin nurkkaan keräämään pölyä ja viemään tilaa.
8. Paras joululahjavinkkini vuodesta toiseen: anna aikaa, lupaa hemmottelua, lahjoita apua. Niskahieronta, ikkunoiden pesu, karjalanpiirakkakoulu, pianotunti, lumilautakurssi, lastenhoitoilta – mieti, mitä osaat ja mitä lahjan saaja eniten tarvitsee. Kirjoita lupaus kauniille paperille tai kortille ja joulun toivotuin lahja on valmis!

Suurkiitokset kaikille Biozell Color Mask -arvontaan osallistuneille!
Uskollinen onnettaremme, Random.org, arpoi voittajan kaikkien vastanneiden joukosta. Mahtavasta Biozell Color Mask -paketista (shampoo, hoitoaine ja tyvispray) pääsee nauttimaan nimimerkki “hilkka”, jonka toivevärinä olivat chocolate ja dark brown.
Voittajalle on lähtenyt ilmoitus myös sähköpostitse! Onneksi olkoon!!
Sitten takaisin jouluaiheisiin!
Joulukortteja tulee kirjoiteltua vuosi vuodelta vähemmän ja ihan fyysisten korttien lukumäärä on tänä vuonna tasan nolla. Erilaisia toivotuksia, facebook-joulukortteja ja muita sähköisiä muistamisia on kuitenkin ohjelmassa.
Kuuluun siihen lievästi raivostuttavaan koulukuntaan, joka mieluusti käyttää ameriikan malliin yltiöpaljon isoja alkukirjaimia. “Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Toivoo: Minttu” – ja niin edelleen… Sääntöjen rikkominen on kuitenkin hauskempaa, kun tietää miten oikeasti pitäisi kirjoittaa.

Kielitohtori.fi:n muistilista on sen verran hyvä, että melkein tässä inspiroidun kieliopillisesti korrektiin toivotteluun. Varsin mainiota tietoa myös se, että monille ilmaisuille on useampia oikeinkirjoitustapoja. Yhteen tai erikseen – fiilis tai käytettävissä olevien merkkien kokonaislukumäärä saa päättää.
Oikein mukavaa joulunalusaikaa!

 
En ole vieläkään aloittanut varsinaisesti joulun laittoa kotona – edes kausivalot eivät ole päätyneet parvekkeelle. Ensi viikonloppukin menee Uumajassa (mikä on luonnollisesti aivan mahtavaa!!), joten joulutunnelman luominen menee ainakin viikon vielä eteenpäin.
Inspiraatiota olen hakenut mm. näistä aivan ihanista Granitin joulutunnelmakuvista. Erityisesti lasikuvun alle sijoitetut kukkaset kiinnostelee. Kisujen takia meillä ei ole ollut minkäänlaisia kukkia tai viherkasveja pitkään aikaan, mutta kuvun alla olevat voisivat toimia.





 
Joulukuvat: Granit

Tukholman suosituimpiin ravintoloihin on aika vaikea saada pöytää. Välillä tuntuu, että se on ihan mahdotonta, sillä varauslistat on täynnä niin pitkälle eteenpäin, ettei voisi kuvitella kenenkään suunnittelevan elämäänsä ja ravintolassasyömisiään niin kauas tulevaisuuteen. Tämä pätee etenkin keskihintaisiin laaturavintoiloihin, jotka ovat onnistuneet saamaan maineen, jonka perusteella ruoka, ympäristö, palvelu etsetera on ihan samalla linjalla kolme-neljä kertaa kalliimpiin huippupaikkoihin verrattuna.
Jossain vaiheessa otin sellaisen tavan, että aloin kirjoittaa kalenteriin listaa paikoista, joissa haluaisin käydä syömässä ja heti, kun on vähänkään syytä, teen pöytävarauksen. Varauksen voi aina peruuttaa, mutta onpahan sitten ainakin tsäänssi, että pääsee herkuttelemaan johonkin suosittuun ja kehuttuun ravintolaan.
Yksi listallani pitkään roikkuneista toiveravintoloista on Södermalmilla osoitteessa Åsögatan 176 sijaitseva korealaisvaikutteinen, kiitosta, ylistystä, kehuja ja arvostettujen ravintolakriitikoiden suosituksia kerännyt NOOK.

Tuike varasi viimeviikonloppuisen Tukholman reissunsa joskus elokuun loppupuolella. Samalla hetkellä, kun kuulin lentolippujen olevan varattu, aloin tsekata meille ravintolaa lauantai-iltaa varten. Yksi kahden hengen pöytä löytyi NOOKista kello yhdeksäksi – jo tuolloin kaikki muut ajat olivat täynnä. No, yhdeksän sopii lomalaiselle hyvin, joten eipä siinä mitään!
NOOK tarjoaa aina kaksi kiinteää menuta ja lisäksi isompia ja pienempiä snacks-tyyppisiä annoksia. Menuiden osasia voi toki tilata erikseen ja yhdistellä myös haluamallaan tavalla, mutta valmiin version valitseminen tulee merkittävästi edullisemmaksi.
Me valitsimme 400,- kruunua (about 43,- – 44,- euroa?) maksavan menu kakkosen, jossa alkupalaksi tuli hummerikeittoa, pääruuaksi ankkaa ja jälkkäriksi makeansuolainen jätskityyppinen hommeli.

Hummerisopassa maistui kevyesti kookosmaito, maa-artisokka pehmeänä pyreenä, tuoreen tomaatin kuutiot, korianteri ja pienen pieni piristys chiliä. Viinisuosituksena kuiva portviini, joka tuntui ensin varsin avantgardilta ajatukselta, mutta toimi aivan täydellisesti keiton kanssa sen suolaisuutta ja rasvaisuutta taitavasti taittaen. En ehkä ole koskaan syönyt mitään niin hyvää!

Pääruuan ankkabiiteissä oli korealaisvaikutteet enemmän näkösällä. Tai niin ainakin kuvittelen nähdessäni vihreät lehdykäiset ja satukirjamaiset pienet valkoiset sienet. Kirsikkahässäkkä ja kurpitsapyree täydensivät makuelämyksen.
Tässä kohtaa alkaa taas Mintulta superlatiivit loppua. Olen aina kuvitellut, että en erityisesti pidä ankasta, vaikka sinnikkäästi sitä on tullut tilattua erilaisissa yhteyksissä. Milloinkaan en kuitenkaan ole saanut yhtä taivaallista, voinpehmeää lihaa, joka suorastaan sulaa suussa ja on maultaan monisävyistä ja jotenkin … raikasta!
Olen käynyt mielessäni hiljaista prosessia vegaani-ruokavalioon siirtymisestä. Todennäköisesti päädyn sellaiseen kompromissiin, että olen vegaani 90 % ajasta, mutta pari-kolme kertaa vuodessa voin sallia itselleni esimerkiksi jotain tällaista.

Jälkkärien suhteen olen yleensä aika konservatiivi. Laadukas vaniljajäätelö ja mehevä tumma suklaa, kermainen créme bruleé sekä muut klassikkomaut toimivat mielestäni paremmin kuin tarkoitushakuinen kikkailu. NOOKin jälkkäri putosi hyvin perinteitä kunnioittavaan sarjaan. Soijajäätelö oli täyteläisen kermaista ja aavistuksen suolaisena se sopi täydellisesti tuoreiden vadelmien ja pistaasimarengin kaveriksi.
Myöhäisen päivällisemme jälkeen oltiin aivan masut piukeina ja soikeina onnesta. Taas tuli todettua, että kyllä sitä kannattaa nähdä vähän vaivaa ja varata pöytä etukäteen johonkin ihanaan ravintolaan, vaikka Richén kaltaisten vakipaikkojeni tuttu ja turvallinen menu tuntuisikin vaivattomimmalta vaihtoehdolta.

NOOK ei ole kovinkaan suuri, veikkaisin, että istumapaikkoja on salin puolella vain noin nelisenkymmentä – ehkä jopa allekin. Samassa yhteydessä on myös pikkuruinen baari ja näytti siltä, että ainakin jotkut söivät siellä baaritiskin ääressä. Niitä paikkoja tuskin varataan etukäteen, joten tsägällä sinne voisi päästä ihan ex temporekin.

Ravintolatoivelistaltani voi siis vetää nyt yhden nimen yli. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että NOOK on sellainen paikka, jonne ehdottomasti haluan mennä vielä uudelleen!