Nyt on taas se aika vuodesta, kun bloggareita laitetaan paremmuusjärjestyksessä riviin erilaisissa palkintojenjakogaaloissa. Viihdyttävin, fiksuin, kaunein, upein, kantaaottavin, kuvauksellisin, koskettavin, puhuttelevin, hauskin, tyylikkäin, inspiroivin…. Kuka mitäkin on, riippuu luonnollisesti vain ja ainoastaan teistä lukijoista.
Yours truly on ehdolla kotitallin emännöimässä Inspiration Blog Awards -skapassa.
Jos nyt ihan totta puhutaan, en todellakaan kuvittele hätyytteleväni palkintosijoja siinä järkyn kovatasoisessa seurassa, mutta tuntuisihan se ihan älyttömän kivalta saada muutama ääni (äänestää voi useampaa, joten Go 4 it vol. 2 -blogille annettu ääni ei ole pois muilta!). Eli tästä linkistä pääsee äänestyssivulle. (Karkki? Peetu? Äiti??)
Ehdokkaina olevat blogit on esitelty sivulla aakkosjärjestyksessä – eli Minttu on about G:n kohdalla. En meinannut itse löytää itseäni sieltä kaikkien joukosta, joten tässä vielä äänestysmissikuvani:

Käsittääkseni äänestys tapahtuu ihan vain kuvaa klikkaamalla. (Siis ei tuota ylläolevaa, vaan sitä kilpailusivun kuvaa, joka on ihan sama…)
Äänestyksen yhteydessä voi osallistua myös arvontaan. Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan 5 kpl kahden hengen lippupaketteja 5.11. järjestettävään Inspiration Blog Awards -gaalaan. Linkki arvontaan sekä säännöt löytyvät äänestyssivulta.  

Tinnin The Syntymäpäivillä tarjottiin alkupalaksi elegantti pieni kupillinen maukasta, kylmää, jogurtilla pehmennettyä kurkkukeittoa ja kyytipojaksi muutama herkullinen parmesaanikeksi. Parmesaani sopii aivan täydellisesti samppanjan kaveriksi – ja sehän tämän alkupalan tausta-ajatuksena oli. Kotioloissa tosin voi – Tinnin sanojen mukaan – laatukuplien kaveriksi veistää ihan vain muutaman lastun hyvää, herkullisesti ikääntynyttä parmesaania.
Kylmänä tarjottava raikas kurkkukeitto on omiaan juuri juhlien alkupalaksi, mutta se toimii myös ihan mainiosti kevyenä lounaana, vähän kuin salaatin korvikkeena. Parmesaninapit kestää varsin mainiosti säilytystä, sillä juurikin viestittelin Tinnin kanssa ja hän sanoi maistelleensa synttäreiltä yli jääneitä keksejä. Niihin ei ollut kuulemma tarttunut lainkaan mitään kaapin makua tai muitakaan ikääntymisen merkkejä. Hyvä tieto varsinkin isompia juhlia valmistelevalle, sillä kaikki, minkä voi tehdä etukäteen, on kotiinpäin itse h-hetkellä.

TINNIN KURKKU-JOGURTTIKEITTO
Ainekset:

• 1 iso kurkku
• n. 2 tl sokeria
• n. 2 tl suolaa
• tilliä
• mustapippuria
• 1/2 dl balsamiviinietikkaa
• 2 rkl väkiviinaetikkaa
• (1 tl chilijauhetta)
• 1 l turkkijogurttia

Valmistus:
Pese ja pilko kurkku noin sentin mittaisiksi kuutioiksi. Valmista liemi etikoista, suolasta, sokerista ja tillistä – mausta halutessasi ripauksella chilijauhetta. Laita kurkunpalat maustumaan liemeen noin puoleksi tunniksi. Maista kurkunpalaa – se saa olla ihan maukas, tarvittaessa lisää mausteita tai etikkaa.
Muusaa kurkut tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää sekaan jogurtti. Tarjoillaan kylmänä!
Annostus riittää neljälle lounaaksi ja vaikka kuinka monelle alkupalaksi, jos se tarjotaan elegantista kahvikupista, kuten Tinnin juhlissa.
 

Kurkkukeiton (ja samppanjan) kaveriksi sopii täydellisesti ihanan juustoisen suolaiset pienet parmesaaninapit. Ohje on alunperin Marie Clairin reseptikirjasta, mutta tässä vapaa suomennos!
PARMESAANINAPIT
Ainekset:

• 125 g voita
• 100 g raastettua cheddar-juustoa
• 50 g raastettua parmesaania
• 150 g vehnäjauhoja
• ripaus paprikajauhetta mausteeksi

Valmistus:
Nypi kaikki ainekset kivaksi murotaikinaksi joko yleiskoneella tai käsin. Kun taikina irtoaa mukavasti sormista/vispilästä, se on valmista. Rullaa taikinasta ohuita pötkylöitä (about 3 cm – Tinnin oli kyllä varmasti vain 2 cm) ja leikkaa siitä noin puolen sentin vahvuisia siivuja. Paista nappeja 180 asteisessa uunissa noin 12 minuuttia. Nosta ne pois pelliltä jäähtymään.
Ohjeen pitäisi antaa noin ziljoona pientä herkkupalanappia (65 – 70 kpl), mutta en suosittele tekemään puolikasta annosta, sillä näitä myös kyllä menee!

Tiesittekö muuten, että tänään on “black cat appreciation day”? Ihan jo pelkästään sen kunniaksi voisi pistää pöydän koreaksi!

Olen vieläkin aivan fiiliksissä viimeviikkoisesta Tampereen reissustani! Miten yhteen, vähän pidennettyyn viikonloppuun ehtikin mahtua niin paljon kaikkea kivaa ja ihanaa. Ystävyys-, ilo-, naisenergia- ja voimaantumisakut tuli ladattua kerralla täyteen. Tottakai on sellainen olo, että miksei tällaista voisi olla useamminkin – tai ehkei nyt sentään juhlia tarvitse olla sen tiuhempaan, mutta yhdessäoloa, läsnäoloa, hyvääoloa ja kaikenlaista muutakin mukavaa oloa.
Ihan kaikkia suunnittelemiani Tampere bucket-listan kohtia en ehtinyt enkä päässyt ruksaamaan. Hyvä niin, onpahan sitten pohjasuunnitelmat valmiina seuraavaa reissua varten. Saunaan ja uimaan järveen kuitenkin pääsin ja äiskää tuli tavattua useammankin kerran. Promenadit Pyynikillä jäi aika viitteellisiksi (onneksi Tinni asuu ihan harjun kupeessa, joten mäntyjen tuoksu kantaa kyllä sinne asti), mustatmakkarat tällä kertaa syömättä ja poken pelaaminenkin tyssäsi siihen, ettei tyhmällä svenneliittymälläni päässyt puhelimella nettiin.
Ensimmäinen ohjelmakohta oli Tinnin tyttöilta-teemalla vietetyt The Syntymäpäivät.

Juhlakalu ilahdutti vieraita lähettämällä yhteiseen whatsapp-ryhmään vakuuttavan kisakuntoisen kuvan itsestään kaikessa rauhassa vaahdottamassa maitoa cappucinoa varten vain reilua tuntia ennen juhlien alkua. No, kun on tehokas luonteeltaan, niin on. Juhlamekon Tinni kiskaisi päällensä vain varttia ennen ovikellon soimista – ja onnistui tietty näyttämään aivan häkellyttävän hehkeältä!
Synttäri-tyttöiltaan oli kutsuttu Tinnin läheisimmät naisystävät, joista monet tunsivat ainakin osan muusta porukasta. Tuskin kukaan – Tinniä lukuunottamatta tietty – tunsi kuitenkaan kaikkia. Niinpä jokaiselle iskettiin käteen “aikuisten ystävänikirja” -lappunen, joka sitten myöhemmin ruokapöydässä vaihdettiin vieruskaverin kanssa. Puheiden pitäminen jäi aivan sivuseikaksi, kun kaikki esittelivät naapurinsa koko seurueelle. Vastauksista syntyi kivoja ja erittäin mielenkiintoisia keskusteluja samalla, kun sai oppia tuntemaan uusia fantastisia tyyppejä.

Istumajärjestykseen Tinni oli keksinyt aivan mahtavan idean. Tervetuliasmaljoihin oli kiinnitetty ihanat pienet akvarellit, joiden perusteella löytyi oma paikka pöydästä. Kätevä tapa “sekoittaa” tällainen pienempi juhlaseurue niin, ettei kaikki päädy istumaan vain sen parhaiten tuntemansa kaverin viereen. Puhumattakaan siitä, miten kivalta lasit näyttivät pienten taideteostensa kanssa.

Samppanjan seuraksi tarjolla oli kaikenlaisia herkullisia pieniä paloja. Kaikki räätälöity sopimaan Tinnin itse Ranskasta tuottaman juhlajuoman makuun. Sievien herkkujen väkertämiseen meni oma aikansa, mutta yllättävän nopeasti saimme kuitenkin viisi erilaista cocktail-palaa tehtyä. Ihan tarkkoja ohjeita ei ole tiedossani, mutta suunnilleen näin se meni:

• Mozzarella-kirsikkatomaattiveneet: kirsikkatomaatti ja kuutioitu puhvelimozzarella keihästetään ison basilikalehden kanssa veneeksi. Voidaan maustaa pisaralla hyvää oliiviöljyä.
• Lohinapit: ruisnappien täytteenä kylmäsavulohta pieneksi pilkottuna ja sekoitettuna creme fraicheen. Mausteeksi tilliä, suolaa ja ruohosipulia.
• Piparjuuri-savupororullat: piparjuurituorejuustoon sekoitettaan pieneksi pilkottua savuporoleikettä. Seos levitetään pienelle tortillalätylle, rullataan tiukasti pötkyläksi, annetaan vetäytyä kelmuun käärittynä jääkaapissa parisen tuntia ja leikataan kivoiksi siivuiksi ennen tarjoilua.
• Bresaola-nyytit: pieni nektariinin lohko kääritään bresaolaan ja keihästetään tikulla. (EDIT: taisikin olla serranokinkkua noissa nyyteissä, mutta Tinnin mukaan bresaola olisi käynyt yhtä hyvin..)
• Feta-melonitikut: fetajuusto ja vesimeloni kuutioidaan tasasuuriksi kuutioiksi. Jokaiseen tikkuun yksi kuutio kumpaakin.

Ihana ilta! Onnea ja kiitos Tinni vielä kerran!!
Seuraavana päivänä juhlat jatkuivat hiukan Tampereen ulkopuolella Saarikylissä. Mukana oli vain meidän oma jengi, läheisimmät kaverit. Tällä kertaa juhlittavana oli seuraava The Syntymäpäiväsankari, Uke.

Tosi fiksun näköistä, kun yritämme porukalla sihtailla selfie-tikkua niin, että kaikki mahtuisivat samaan kuvaan! Haha!!
Alunperin tarkoitus oli tehdä luontoretki kävellen, mutta sitten päätimmekin, että lämpöinen, mutta hiukan epävakaa perjantai sopii erinomaisesti pienelle kajakki-haikille. Roine oli aivan täydellisen peilityyni, ilma lyhyen kesäsadekuuron jälkeen raikas ja kevyt hengittää. Me ei-niin-kokeneet melojatkin pysyimme hyvin pystyssä ja elämys oli kaikinpuolin aivan mielettämän upea. Ihmeellinen tunne lipua lähes äänettömästi veden pinnalla. Ymmärrän hyvin niitä, jotka jäävät melomiseen täysin koukkuun.

Melomisen jälkeen ohjelmassa oli saunomista, uimista, hyvää ruokaa ja vielä parempia juttuja. Ihana ja erilainen tapa viettää synttäreitä! Bonuksena vielä aamu-uinti Roineessa ja mustaviinimarjoja suoraan pensaasta suuhun. Täydellistä!
Takaisin Tampereelle piti kuitenkin suunnata heti aamutoimien jälkeen (olisikohan ollut puoli kahden aikaan iltapäivällä… Haha!), sillä illalla odotti Eppujen 40 vee juhlakonsertti Ratinassa.

Matkalla Ratinaan kieppasin Pikku Kakkosen puiston kautta. Halusin käydä omin silmin todistamassa poke-huumaa ja intensiiviseltähän tuo touhu siellä näyttää. Ai että, kun korpesi, etten päässyt nettiin ja poke-apajille minäkin!

Tampereen reissun kruunasi kauan ja hartaasti odotettu konsertti. En ala nyt mitään keikkaraporttia kirjoittamaan, mutta sen vaan sanon, että kyllä oli hieno elämys. Ihana nähdä, että vanhat idolit on vielä kovassa vedossa, kaikki lempparibiisit rullasivat mahtavasti ja sikälimikäli screeniltä välittyviin tunnelmiin on luottaminen, bändillä itselläänkin oli hyvä meininki ja hauskaa lavalla.
Niin paljon muistoja ja tunnelmia Eppuihin liittyy, että moneen kertaan piti kyllä nieleskellä kyyneliä konsertin aikana.

Eihän se nyt tietty ole ihan samanlainen intiimi kokemus seistä 30 000 muun kanssa Ratinan kentällä kuin joskus muinoin YO-talolla heiluessa. Toisaalta tosi makea tunne, kun kaikki ympärillä laulaa täysiä “Beibeee, rakastan sua syvästi…”
Kuvat on pääasiassa allekirjoittaneen ottamia, osa kameralla, osa puhelimella. Mukana on kuitenkin myös ystävättärieni otoksia, joten kiitos Tinni, Kaisu, Uke ja Tuike!

Jos viimekesän trendidrinksu oli Aperol Spritz, tämän kesän suosikki on ehdottomasti niinikään kuohuviinipohjainen Hugo. Raikas, suhteellisen kevyt ja ihanasti viilentävä juoma saa makunsa mintun ja seljankukan yllättävästä, mutta onnistuneesta liitosta.
Olen nähnyt useampia erilaisia ohjeita Hugon valmistukseen, mutta itse tykkään eniten tästä, missä on käytettyä tuoretta minttua ja sekaan on lisätty myös tilkka sitruunanmehua, joka tukee mainiosti kuohuviinin kuplaisuutta.

HUGO
Ainekset:

• 1 tl seljankukkamehutiivistettä
• 1 tl puristettua sitruunanmehua (tai sanoisin, että maksimissaan teelusikallinen, vähempikin riittää)
• oksa tai pari tuoretta minttua
• kuivaa kuohuviiniä
• jäitä

Valmistus:
Laita muutamia mintunlehtiä viinilasiin ja muusaa niitä varovaisesti esim. jollain puukapustalla. Lisää seuraavaksi muutama jääpala. Annostele seljankukkamehutiiviste ja vastapuristettu sitruunanmehu jäiden päälle. Kaada lopuksi kuohuviini (varovaisesti, se kuohuu jostain syystä erityisen paljon tässä kombossa) ja koristele sievällä mintun oksalla.

Yritin googlen avulla selvittää, mistä kauniin ja heleän drinksun (aika karsea, jos suoraan sanon..) nimi on peräisin. Saksankielisen Wikipedian mukaan se tuli vahingossa (“Den Namen „Hugo“ habe er zufällig gewählt”), englanninkielisestä Wikipediasta en löytänyt mainintaa ja italiankielisen tulkkaamiseen ei kielitaitoni riittänyt. No, ainakin voimme olla varmoja, että mikään “sano huugo” -juttu ei kummittele taustalla. Haha!

 

Juhannusaatto ei alkanut ihan kaikkien toivomusten mukaisesti. Ulkona loikui sellainen kaatosade, että ei tosikaan ja Brexit on mennyt läpi. Positiiviselle puolelle voi toki kirjata sen, että on kuitenkin tosi lämmintä, nyt keli alkaa jo vähän jopa kirkastua – ja shoppailuista brittiläisissä nettikaupoissa tulee nyt punnan rajusti heikenneen kurssin ansiosta huomattavasti edullisempia. (I got one word for you: asos.com)
Ihan justiinsa olen pinkaisemassa juhannuksen viettoon ystäväni Camillan luokse. Tosi mukavaa päästä saaristolaismaiseen ympäristöön hän kun asuu ihan Mälarenin rannalla (vaikkakin silti melkein Tukholman keskustassa). Grillailun, juhannusaskartelun (salko jätetään väliin, mutta seppeleet olisi tarkoitus sitoa) ja uimisen lisäksi on tarkoitus vain chillailla ja nauttia valoisasta yöstä.
Ihanaa, mukavan yhdessäolon, romantiikan ja hyvän ruuan täyteistä juhannusta myös kaikille sinne ruudun toiselle puolelle! Tässä vähän inspiraatiota ruotsalaisista juhannustraditioista, jos saunominen ja kokon polttaminen alkaa tuntua liian perinteiseltä.

Kesäklassikko “viikon drinksu” is back!!
Tosin päätettiin Peetun kanssa, että tänä vuonna ei oteta paineita siitä, vaikka uutta ohjetta ei tulisikaan ihan viikottain. Olemme kuitenkin saaneet niin paljon postiivista palautetta siitä, että teemme yksinkertaisia, herkullisia ja kauniita drinksuja, joita on kiva tarjota kesävieraille, joten päätimme julkaista myös tänä kesänä ainakin muutaman ihanan ja helppotekoisen viikon drinksun!
Periaate on sama kuin edellisinäkin kesinä. Drinksujen valmistamiseen ei tarvita mitään super-erikoisia vehkeitä tai ainesosia ja mieluiten myös niin, että yhtä drinkkiä varten ei tarvitse hankkia mitään erityistä, vaan kaikkea voi käyttää useammissa yhdistelmissä.
Olkoon sitten tämä tämän kesän drinksu-listan ensimmäinen ohje heti yksi poikkeus edelliseen sääntöön. Sillä niin paljon kuin wanna-be-Italian -sydämeni tykkäänkin Camparista en mitenkään erityisesti tykkää punaisesta makeasta vermutista.
Negroni Sbagliaton tarina kuitenkin vakuutti. Sbagliato on italiaa ja tarkoittaa virheellistä ja pieleen mennyttä. Kuulemma joku onneton kiireinen baarimikko teki tämän kuohuviinisen Negronin vahingossa pulloista erehtyessään. No, virhe oli sikäli onnistunut, että vaikka ei olisi lainkaan perinteisen Negronin ystävä happamanmakea ja kivasti priskahteleva drinksu on useimpien makuun.

NEGRONI SBAGLIATO
Ainekset (yksi drinksu)

• 2 cl makeaa punaista vermuttia
• 4 cl Camparia
• Kuohuviiniä
• Jäitä

Valmistus
Mittaa vermutti ja Campari lasiin ja kaada päälle kuohuviini. Lisää muutama jääpala ja sekoita varovaisesti hiukan. Drinksun voi koristella appelsiinin siivulla tai hyvin pestyn appelsiinin kuoresta kuorimaveitsellä leikatulla suikaleella. Meillä ei nyt sattunut olemaan appelsiinia, joten mentiin ilman koristeluja.

Vinkki näin juhannuksen aaton aattona: Negroni Sbagliato sopii makunsa puolesta aivan erinomaisesti tervetuliaismaljaksi tai aperitiiviksi. Pikkuiset suolapalat, oliivit ja muut naksut täydentää hyvin makuelämystä.