Month: October 2015

Minttu 12.10.2015
Jos ei oteta huomioon sitä, että olin aamulla aivan yhtä yllättynyt ja shokkaantunut herätyskellon soidessa kuin kaikkina muinakin maanantaina (ihmettelen kyllä, miten se on mahdollista, sillä vietin viikonlopun pääasiassa nukkuen, joten mitään univelkaa ei ainakaan ollut!), voin vilpittömästi sanoa, että tänään on ollut aivan mahtavan huippu päivä! Täytyy oikein pistää ylös aikakirjoihin ja taittaa sivun kulma merkiksi – sen verran harvoin maanantait menee niin putkeen kuin tänään.
Nyt siellä jo varmaan odotellaan, että kerron vähintään räjäyttäneeni potin lotossa, pelastaneeni jonkun hengen tai löytäneeni täydellisen Chanel 2.55:n kirpputorilta parilla eurolla. Mitään tällaista ei kuitenkaan ole tapahtunut. Jotenkin vain on ollut sellainen flow, että koko päivä on tuntunut erityisen merkitykselliseltä. Kokonaisfiilis on tietty monien asioiden summa – alkaen siitä, että ehdin aamulla Tvärbanaan juoksematta, liikenne kulki aikataulussa ja sen ansiosta ehdin ihan vahingossa aamun palaveriin, jonka olin unohtanut merkitä kalenteriini.
Palaverissa oli tosi kivaa ja tulossa on kaikkia huippuja juttuja, joiden tekeminen tuntuu kiinnostavalta ja inspiroivalta. Lisäksi meidän saksalaisvieras pääkonttorilta katseli niin mukavasti hymyillen silmiin useampaankin kertaan möten aikana, että vieläkin tulee ihan lämmin olo, kun ajattelen sitä!
Minttu 12.10.2015
Työpäivän jälkeen menin ihan privaatisti täkäläisen bisnesnaisverkoston järjestämään miniseminaariin, jossa illan aiheena oli digitaalinen markkinointi, erityisesti some-kanavien käyttö sekä arkipäivän hyvinvointi. Olin jo ensimmäisen puheenvuoron jälkeen niin inspiroitunut, että mietin, että pitäiskö lähteä kotiin, ettei hyvä fiilis vain katoa.
Onneksi kuitenkin jäin, sillä illan toinen puhuja oli Annette Lefterow, täkäläinen wellness-guru, joka onnistui tekemään lyhyessä ajassa todella suuren vaikutuksen energiallaan ja tietämyksellään. Jos nyt ihan totta puhutaan, suhtaudun helposti vähän skeptisesti kaikenmaailman hyvinvointimessiaisiin. Elämä on normaalisti aikamoista sotkua ja kaupallistettu wellness-lässytys kovin kaukana oikeasta, tavallisesta arjesta.
Annette Lefterow osoittautui ilokseni ja yllätyksekseni jalat tukevasti maanpinnalla seisovaksi lajinsa edustajaksi ja ennenkuin huomasinkaan, kirjoitin kynä sauhuten muistiinpanoja. Voitte olla varmoja, että jaan hänen ideoitaan täällä blogissakin, kunhan vain ehdin vähän sulatella kaikkea kuulemaani!
Minttu 12.10.2015
Eikä siihen huippuun maanantaifiilikseen sitten muuta tarvittukaan!
Paitsi tietty ilo siitä, että sain taas pitkän kesätauon jälkeen ottaa ponit takaisin käyttöön. Uudet korkolaput ja puolipohjat tekivät nilkkureille terää ja nyt niillä kelpaa taas painella. Kunpa tulisi yhtä vähäräntäinen talvi kuin viimevuonnakin, niin olisi paljon ajopäiviä poneille tiedossa.
Toinen päivän asuun liittyvä riemun aihe on se, että sain kuin sainkin ympättyä tuon potentiaalisen lempparikaulakoruni asukokonaisuuteen. Tykkään korusta hurjasti ja vihertävänturkoosit mollukkapallot matsaavat hyvin silmieni väriin. Jostain syystä en ole kuitenkaan onnistunut käyttämään sitä kovinkaan montaa kertaa ja luulenpa, että kaulakoru on ollut Peetullakin useammin kuin itselläni. Oh well.
Minttu 12.10.2015
 

  • neuletakki, Filippa K
  • housut, Lindex
  • nilkkurit, Acne
  • kaulakoru, H&M

Christening Ceremony of Prince Nicolas Paul Gustaf, Duke of Angermanland
Ruotsin kuningaskunnan tuorein tulokas, prinssi Nicolas, kastettiin tänään. Tilaisuus oli luonnollisesti pienintä yksityiskohtaa myöten suunniteltu ja säädetty, mutta täytyy sanoa, että yllättävän lämminhenkinen ja kotoinen tunnelma tapahtumasta kuitenkin välittyi. Ehkä syynä oli se, että paikalla oli niin paljon lapsia. Prinsessa Madeleine oli kuulemma ihan erikseen esittänyt toiveen, että lapset otettaisiin kastejuhlaan mukaan. Eniten sydämiä valloitti kuitenkin kuningasperheen omat pikkuprinsessat, uskomattoman hurmaava prinsessa Estelle ja reipas tuuliviiri prinsessa Leonore.
Koko kastetilaisuuden voi katsoa täällä kuningashuoneen sivulla.
Lapsi sai nimensä hyvässä järjestyksessä ja kaikki oli, kunnon huutokuoroa myöten, just niinkuin pitääkin. Mutta mites ne asut?
Kronprinsessan Victoria 1
Kruunuprisessa Victoria oli pukeutunut eleganttiin violettiin taittavaan rojalsiniseen mittatilaustyönä valmistettuun mekkoon, joka myötäilee kauniisti pyöristyvää vatsaa, ja saman väriseen pillerihattuun. Mekko on peräisin äitiysvaatteisiin erikoistuneelta Séraphine-nimiseltä merkiltä, joka vaikuttaa olevan ainakin euroopan nuorten kuninkaallisten mamma-aikojen suosikki.
Aivan mainiohan tuo Victorian asu on, ei siinä mitään. Aavistuksen olen kyllä pettynyt, koska hän on nyt viime vuosina ollut varsin terävästi trendimeiningeissä mukana. No, ehkei raskausaika ole se kaikkein inspiroivin vaihe pukeutumisen kannalta muutenkaan.
Kronprinsessan Victoria 2
Prinsessa Estelle on niin kertakaikkiaan hurmaava, että eihän hänestä voi muuta sanoa kuin että voi, mikä herttainen suloisuus. Pikkuneidon asun osat (takki ja mekko alla: Marie-Chantal) on nähty ennenkin – hyvä, että vielä tuossa iässä voi esiintyä julkisesti samoissa vaatteissa useammankin kerran!
Estelle vaikuttaa niin iloiselta, reippaalta ja tasapainoiselta nuorelta tyttöseltä, että ihan sydän sulaa.
Kronprinsessan Victoria 3
Sen sijaan olen hiukan huolestuneena katsellut prinssi Danielista viime aikoina näkyneitä kuvia. Hän ei vaikuta ollenkaan niin reippalta ja iloiselta – päinvastoin – hymy tuntuu päälleliimatulta ja väkinäiseltä, vaikka hän aikaisemmin vaikutti aina niin aidolta ja avoimelta. Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin…
Prinsessan Estelle Prinsessan Leonore
Prinsessa Leonore on varsinainen vauhtimimmi. Noin tunnin kestävän kastetilaisuuden aikana hän jo ehti tanssia kirkon keskikäytävällä hameenhelmat korvissa, melkein kaataa kastemaljan ja herättää muutenkin hilpeyttä omalla showllaan. Mekko ranskalaisen Bonpoint-lastevaatemerkin ja pitsikaulus kuninkaallista pitsiä.
Juhlakalun äiti, prinsessa Madeleine oli valinnut hillitysti monivärisen mekon, jossa kultaisella pohjalla olevat sulkamaiset kuviot muodostaa mosaiikkimaisen pinnan, sekä huikean purppuranpunaisen kukkahässäkkähiuskoristeen.
Prinsessan Madeleine 1 Prinsessan Madeleine 2
Mekon kuosi on mielestäni aivan mielettömän upea! Värit sopivat Madeleinen omaan sävymaailmaan todella hyvin ja kiva nähdä välillä jotain muutakin kuin ihan yksiväristä. Mekon malli on myös ihan ok – ei noin näyttävän kuosin kanssa mikään jännempi leikkaus sopisikaan.
Prinsessan Madeleine 3 Prinsessan Madeleine puku Valentno
 
Tässä vielä lähikuva itse mekosta. Niskalapussa lukee Valentino ja hintalapussa yli 3000 euroa.
Mielestäni prinsessa Madeleine oli oikein kaunis, tyylikäs ja seesteisen oloinen asussaan. Yleensä olen tottunut antamaan hänelle lähes poikkeuksetta aina parhaan pukeutujan -palkinnon. Tällä kertaa se meni kuitenkin prinsessa Sofialle.
Prinsessan Sofia 1
70-lukuhenkinen tumman ruusunpunainen (vasemmanpuoleinen on lähempänä totuutta) Guccin mekko ei voisi olla enempää ajankohtainen! Heiluvat helmat, pitkät puhvihihat, leveät rannekkeet, voimakas väri ja vielä solmuke pääntiellä, kaikki yksityiskohtia, jotka ovat juuri nyt niin in kuin vain voi olla. Asusteet matsaavat nekin ihan täydellisesti. Rizzon viininpunaiset mokka-avokkaat, rasiamainen clutch, hiukset ja rusetti-harso-hässäkkä ovat kaikki aivan just eikä melkein. Ehdottomasti kastejuhlan parhaiten pukeunut!
Sofi Fahrman
Bonuksena vielä yksi ei-kuninkaallinen asu. Ei nyt ole mikään suurensuuri yllätys, että fashion-profiili Sofi Fahrman osaa pukeutua, mutta tässä, eri sinisen sävyjä taitavasti yhdistelevässä asussa on jotain ihan erityistä. Ja niinkuin näkyy – sinisävyjen lisäksi hän yhdistelee rennosti kullan ja hopean värisiä metalleja. Tykkään oikein kovasti! Asu on persoonallinen ja sopii hyvin tilaisuuteen.
Mutta mielenkiintoista nähdä, millaisia pukeutujia tulee pikkuprinsessoista ja prinssistä. Kiinnostus muotiin tuntuu kulkevan suvussa…
Kuvat: Aftonbladet, Expressen, SVT & Svensk Damtidning

Kiitos 1
Olen viime aikoina yrittänyt tietoisesti listata mielessäni asioita, joista voin olla kiitollinen. Enkä itseasiassa pelkästään mielessäni. Kirjoitan joka ilta ennen nukkaanmenoa pari sivua kiitollisuuspäiväkirjaa. Se tuntuu hyvältä ja jotenkin rakentavammalta kuin onnellisuuspäiväkirja, jota yritin pitää, mutta se alkoi tuntua niin teennäiseltä päkistämiseltä, että en montaa iltaa jaksanut.
Vaikka kyllähän se kiitollisuuskin välillä on kiven takana. Niinkuin esimerkiksi eilen, kun pikkuisen vilustuneena läksin rämpimään ruokakauppaan sysipimeässä syysillassa. Päivä oli ollut aurinkoinen, mutta pimeyden tultua ilman kosteus tuntui jäätävältä. Ihan kuin olisi satanut jotain minipieniä piikkejä, vaikkei edes satanut. Ja pimeys, syksyn pimeys, jota vihaan yli kaiken, imi kaiken vähäisenkin valon. Ihan kuin katuvalojen valo ei olisi ylettänyt maahan asti.
Kissojen nappulat oli loppu, joten kauppareissua ei voinut jättää väliinkään.
Kiitos
Hyvä etten itkuun pillahtanut, kun olin niin, että voi kun on kamalan kurjaa ja voi parka-Minttua.
Sitten muistin lukemani artikkelin, jossa väitettiin, että kiitollisuus – ja jopa pelkästään niiden asioiden etsiminen mielestään, joille voi olla kiitollinen – kääntää positiiviseksi miten kurjan mielialan tahansa. Päätin yrittää. “Olen kiitollinen, että tajusin laittaa päälleni lämpimämmän takin” aloittelin varovaisesti – ja jatkoin: “Olen kiitollinen siitä, että flunssa näköjään ei iskenytkään kunnolla, vaan selvisin pikkuisella köhällä”.
Kävelymatka kauppaan on vähän vajaat 15 minuuttia. Jatkoin kiitollisuusharjoituksiani koko matkan ja perillä ollessani tajusin olevani aivan mainiolla tuulella!
Kiitos
Kiitollisuudesta puhuttaessa tulee helposti sellainen olo, että pitäisi olla niin mahottoman kiitollinen, kun itsellä on kaikki niin hurjan hyvin. Ei tarvitse lähteä sotaa pakoon, ei ole vakavia sairauksia eikä onnettomuuksia tai katastrofeja sattunut kohdalle. Tuo kaikki on enemmän tai vähemmän totta ainakin omalla kohdallani. Silti tunnen, että niistä on ikäänkuin pakko olla kiitollinen – eli jos et ole kiitollinen, olet kiittämätön ja mistään mitään ymmärtämätön nulikka.
Älkää käsittäkö väärin! Olen hyvin onnellinen ja kiitollinen kaikesta edellä mainitusta. Se ei kuitenkaan toimi samalla tavalla mielialaa kohottavasti kuin pienten arkisten asioiden tietoinen huomaaminen.
Samasta syystä jokailtainen kiitollisuuspäiväkirjanikin täyttyy mitä triviaaleimmista asioista, jotka sinä päivänä ovat antaneet aihetta kiitollisuuteen. Ja tiedättekö mitä – nukahdan kirjoittamisen jälkeen aina hyvillä mielin, vaikka päivän aikana olisi sattunut mitä mänttiä.
Kiitos
Joku mainitsi, että Merkurius olisi perääntymässä, ja siitä syystä monet olisivat kokeneet tämän syksyn harvinaisen raskaaksi. Voi hyvinkin pitää paikkansa. Itse kyllä helposti masistelen syksyllä, vaikka mitään erityisiä tähtikuvioita ei olisi tilannetta pahentamassa. Toisaalta olen jo oppinut, että näitä tällaisiakin vaiheita tarvitaan; sisäiset energiavirrat vain vetävät vähän henkeä. Kyllä se siitä sitten taas.
Lisää aurinkoenergiaa, voimaa, valoa – ja tietenkin niitä kiitollisuuden aiheita – hain tänään selailemalla viime kesän valokuvasatoa. Tuntui, että kesä meni nopeasti, mutta näköjään sitä tuli tehtyä vaikka mitä kivaa, useampi matkakin: Tampereelle, Italiaan Riminille, Berliiniin, Tukholman saaristoon Nåttaröön ja kesän päätösreissu Helsinkiin. Monta ihanaa hetkeä, lämmintä kohtaamista, kuplivaa naurua ja syvää rauhaa.
Kiitos
Juuri nyt olen kiitollinen siitä, että mulla on tällainen blogi, jonne voin kirjoittaa mielessäni pyöriviä asioita. Olen kiitollinen jokaikisestä lukijasta, sinusta, joka olet kanssani samaa mieltä, sinusta, joka olet ihan eri kannalla ja sinustakin, jonka mielestä Minttu höpisee ihan hölmöjä tänään.
<3

Minttu 9.10.2015
Tämä perjantai on mennyt kotitoimistolla etätöissä. Tunsin oloni eilen illalla aikas vilustuneeksi ja päätin napata tietsan kainaloon kotiin lähtiessäni ja jättää tänään toimistolle lähtemisen väliin. Toisaalta siksi, että en vain tartuttaisi muita ja toisaalta siksi, että en halua altistaa kiikun kaakun olevaa tilaani ziljoonalle tunnelbanassa pärskivälle kanssamatkustajalle. Niin ihanaa, että on sellainen työ, että sen voi tarvittaessa ottaa mukaansa!
Olen litkinyt litrakaupalla inkivääri- ja rooibos-teetä, ottanut iisisti (menin eilen illalla jo ennen kymmentä nukkumaan!) ja pitänyt villasukkia sekä käyttänyt vanhaa tehokasta poppakonstiani: nukkunut silkkihiuvi kaulassa. Pikakuuri tuntuu vaikuttavan, sillä nyt olo on jo paljon parempi!
Minttu 9.10.2015
Sinänsä mainota, että vointi ei ole enää ihan totaalisen vetämätön, sillä tänään iltapäivällä oli ihan pakko käydä ihmisten ilmoilla hoitamassa pari asiaa. Onneksi mitään sen kummempaa ei ollut sovittuna – ja illan olen voinut viettää taas vilttiin kääriytyneenä teetä litkien ja Netflixiä tölläten, kissat kainalossa.
Ajattelin kunnioittaa pienen kaupunkipyrähdykseni ajan “pukeudu pinkkiin” -päivää ja Roosa nauha -kampanjaa, mutta en nyt löytänyt kaapistani mitään pinkkiä, roosaa tahi vaaleanpunaista, joka olisi puhutellut. Niinpä päätin, että kuuman pinkit kynnet (Ciaté, sävy: “kiss chase”) ja viimeaikojen ykköslemppari pinkki huulikiilto (L’Oréalin Mafiagloss-sarjan sävy 104 – aivan mielettömän ihana, hoitava ja ei-tahmaava suosikkini – *saatu) saavat edustaa tukeani Roosa nauha -kampanjalle. Sen lisäksi ostin ruokakaupassa käydessäni kaikki mahdolliset elintarvikkeet “pinkkeinä”.
Minttu 9.10.2015 3 Minttu 9.10.2015 4
Päivän kengät ovat Espritiltä saadut superkätsyt perusnilkkurit. Tykkään tosi paljon niiden klassisesta mallista kuminauhavenykkeineen ja sirosta lestistä. Nilkkurit sopivat mainiosti sekä housujen että hameiden kanssa, vaikka ihan parhaimmillaan ne on kyllä kapeiden pillifarkkujen kanssa.
Turkoosi mekko on oikeastaan kesäkäyttöön tarkoitettu, mutta halusin pukeutua lempiväriini vielä kerran ennenkuin vaate päätyy talvisäilöön. Tänään on ollut onneksi upea ja aurinkoinen päivä, joten kirkas väri ei ole tuntunut ihan niin kaukaa haetulta kuin sateisen harmaana. Lisäksi DvF:n lempparihuivini kokoaa kaikki sävyt, turkoosin, pinkin ja mustan, ihan mukavasti yhteen.
Minttu 9.10.2015

  • mekko, Filippa K
  • jakku, H&M
  • huivi, Diane von Furstenberg
  • kengät, Esprit

Ecco Leather Factory
Materiaalinörtin taivas voi näyttää aika monenlaiselta. Yksi niistä tuli vastaan jokin aika sitten Eccon pressitilaisuudessa nimeltä Ecco Leather Factory. Hauskasti rouheisiin metallisiin teollisuusputkiin oli laitettu esille toinen toistaan upeampia nahkavuotia, joita sai – tai suorastaan piti – hypistellä ja kosketella. Tarkoitus oli nimittäin uusien mallistojen lisäksi tutustua eri nahkalaatuihin, valmistusprosessiin, viimeistelyihin ja pikkuisen myös kenkien valmistukseen.
Onneksi nahkavuodat olivat vain esittelyä varten. Jos niitä olisi saanut ostaa, olisin varmasti hankkinut kasan kaikissa sateenkaaren väreissä – vaikka en enää omista edes ompelukonetta, jolla nahkaa voi ommella. Ihanat materiaalit ovat jotain, mitä en kertakaikkiaan pysty vastustamaan!
Ecco Leather Factory 2
Hurmaavan kouluttajamme nimi on valitettavasti päässyt unohtumaan, mutta niin se vaan on, että jos joku on totaalisesti liekeissä omasta aiheestaan, häntä voi kuunnella vaikka miten pitkään! Nyt tiedän ainakin perusteet siitä, että minkälaista nahkaa käytetään eri tyyppisiin kenkiin, mistä kohtaa vuotaa eri kengän osat leikataan ja että teollisestikin tuotettujen laatukenkien valmistuksessa on hyvin paljon perinteisiä käsityövaiheita jäljellä.
Toki kuulimme myös hiukan kehuskelua siitä, miten Eccon nahkatehtaat ovat maailman ykkösiä, mitä tuotekehitykseen ja laatuun tulee.
Ecco Leather Factory 3
Ecco Leather Factory
Toisaalta kehuskeluissa on varmasti perääkin. Sen verran vaikuttava rivi luksusmerkkejä ostaa kaiken nahkansa Eccon tehtailta. Muistaakseni meille sanottiin, että muut asiakkaat on liikesalaisuus (miksi se sitten kerrottiin toimittajille??), mutta sanon nyt kuitenkin sen verran, että oli ihan hilkulla, että ostin viime syksynä Shopbopista Alexanr Wangin clutchin, jossa oli käytetty coolia lämmön vaikutuksesta väriä vaihtavaa nahkaa. Ihan samanlaista kuin tuo, johon olen painanut kämmeneni jäljen…
Varsinaista nahan valmistusprosessia meille ei konkreettisesti näytetty, mutta aika kemikaalipitoista puuhaa tuo näyttää olevan. Sikäli ymmärrän hyvin, että luonnonmukaisin menetelmin parkitulle, muokatulle ja värjätylle nahalle on tilausta.
Ecco Leather Factory
Unelmieni ateljeen konekantaan tuli yksi toivomus lisää! Pitäähän sitä ihmisellä kunnon nahka-Singer olla!
Ecco Leather Factory 6
Tuoteuutuuksista ihastuin erityisesti staileihin reppuihin. Tukholman muotiviikoilla erilaiset reput tuntui olevan aivan vakiovaruste ja ylivoimaisesti silmiinpistävin uusi katumuotitrendi. Molemmat ylläolevista Ecco-repuista olisi tosi kiva ja tyylikäs vaihtoehto tuohon tarpeeseen.
Myös Eccon uudet sneakersit tuntuivat freesiltä uudelta aluevaltaukselta.
Ecco Leather Factory 7
Suureksi ilokseni pääsimme vielä lopuksi itsekin askartelemaan! Tavoitteena oli saada aikaiseksi simppeli clutch muutaman niitin avulla. Tai olisi siellä saanut tehtailla jotain muutakin pientä, matkalaukku-tagin ja sen sellaista, mutta itse valitsin clutchin.
Siinä näperrellessä tuli mieleen, että pitäisi taas alkaa väsätä enemmän DIY-juttuja. Tykkään hommasta ihan älyttömästi ja aina parempi, jos lopputuloksena on jotain käyttökelpoista! (Jos nyt jollakin on heti spontaanisti antaa vinkkejä inspiroivista DIY-blogeista, omasta tai muiden, laita ihmeessä linkki kommenttilootaan!)
Ecco Leather Factory
Näin hienon clutchin sain aikaiseksi! Valkkasin tuollaisen tosi rouhean bootsi-nahan, jossa on selkeästi erottuva “raskausarpi” keskellä. Aavistuksen harmittaa, etten hoksannut, että siellä olisi ollut patinoituja messingin värisiä niittejä myös, ennenkuin olin jo hakannut hopeanväriset paikoilleen. No toisaalta, eihän tuo niitti kovasti näy – ja toisaalta patinoitu olisi saattanut näyttää vähän liiankin sterotyyppiseltä tuon valitsemani nahan kanssa.
Kertaakaan en ole clutchia vielä ulkoiluttanut, mutta jonkin rennomman baari-asun kanssa se varmaan toimisi ihan kivasti.

Old stuff