Saan aina silloin tällöin kyselyitä siitä, miten laitan hiuksiani – ja etenkin miten teen kiharat pitkiin kutreihini. Tässä pähkinänkuoressa kiharrusrutiinini sekä vertailussa kaksi harjakiharrinta, omani ja toinen, joka on lainassa kaveriltani.
Olen päätynyt käyttämään harjakiharrinta siitä yksinkertaisesta syystä, että olen aika laiska, enkä jaksa ensin erikseen kuivata tukkaani pesun jälkeen. Fööniharjakihartimella puolikuivaksi kuivuneet hiukset on kätevä sekä kuivata loppuun että kihartaa.

Ensin hiuksen jaetaan muutamaan osioon. Osioiden koko riippuu oikeastaan siitä, miten paljon on aikaa ja miten paljon haluaa kiharoita. Mitä pienemmät osiot, sitä kauemmin aikaa menee ja sitä enemmän kiharaa. Hiusten jaottelussa käytän Cailapin klipsuja, joissa on ikäänkuin nivel keskellä. Alunperin sain ko. klipsuja pari pressiesittelykappaleina, mutta olen tuottanut Tinnin kautta niitä jo pari pakettia lisää. Jonnekin ne aina häviävät ja täältä Tukholmasta en sinnikkäistä etsinnöistäni huolimatta ole löytänyt yhtä hyviä, pitäviä ja käteviä klipsuja mistään.
Suihkuttelen/levittelen jokaiseen osioon lämpösuojaa ja sitten vain kihartelemaan suortuva kerrallaan! Näiden testaamieni harjakihartimien aivan ässä ominaisuus on se, että painamalla “liipasimesta” saa harjan piikit vedettyä sisään. Sen ansiosta pitkätkään hiukset eivät milloinkaan takkuunnu kiinni harjaan (kyllä, näin on käynyt aikaisemmin, kerran jouduin leikkaamaan koko vitsin kihartimen irti päästäni…) ja toisaalta kiharan voi jättää korkkiruuville jäähtymään, jolloin lopputuloksesta tulee paljon kestävämpi.
Kun korkkiruuvit on jäähtyneet, haron ne auki viisipiikkisellä ja suihkuttelen päälle mietoa ja joustavaa hiuslakkaa luonnollisen lopputuloksen säilyttämiseksi.

Oma harjakihartimeni on Bosch PowerStyler 1200. Se on ollut käytössäni noin vuoden verran, mutta sitä aikaisemmin omistin lähes tismalleen samanlaisen. Sen edellisen oli joku reipas karvakuono tiputtanut kylppärin kovalle laattalattialle sillä seurauksella, että harjaosan kiinnitysväkänen murtui, eikä harja pysynyt enää kunnolla paikoillaan.
Kihartimeen kuuluu myös tasainen harja, jolla olisi tarkoitus saada aikaiseksi sellainen kiiltävä, sileä föönauslopputulos kuin olisi käynyt kampaajalla. Olen testannut sitä vain kerran ja silloin se ei ainakaan tähän Mintun söheröpöheikköön kaksista lopputulosta tuottanut. Tavallista harjan näköistä harjaosaa en ole käyttänyt kertaakaan.
Sen sijaan tuo varsinainen kiharrusharja on ollut ahkerassa käytössä ja tykkään siitä kovasti – jopa enemmän kuin siitä edellisestäni. Tässä on parempi kiinnitysmekanismi ja harja tuntuu todella tukevalta. Tehoja riittää ja jopa tämän meikäläisen tukan saa kuivattua ja kiharrettua noin vartissa (tosin noin puolikuivista hiuksista – ei täysin märistä!).

Oman harjakihartimeni ainoa miinuspuoli on se, että se on aika paksu ja siksi sen kiertäminen yhdellä kädellä on hiukan raskasta. Varsinkin kerrostetuissa hiuksissa kun on pakko pitää toisella kädellä suortuvasta kiinni, ettei fööni puhalla kaikkia karvoja joka ilmansuuntaan.
Lainasin kaveriltani testiin vastaavan harjakihartimen kuin tuo omani, mutta sillä erotuksella, että tässä on toiminto, joka pyörittää harjaosaa. Ennen testausta olin aivan sata varma, että joudun hankkimaan tällaisen itselleni. Ja olihan tuo toiminto ihan kiva. Voin kuvitella, että jos automaattipyöritykseen tottuisi, ilman sitä olisi vaikea tulla toimeen.
Toinen Bosch ActiveCurl Creatorin etu on se, että siinä ei ole turhalta tuntuvia “vaihtoteriä” niinkuin tuossa minun kihartimessani, vaan vain ohuempi ja paksumpi kiharrusharja. Paksumpi on about saman kokoinen kuin mikä minullakin on, mutta tuollaisen ohuemman harjan haluaisin mieluusti kyllä lisäksi. Valitettavasti kiinnityssysteemit ovat erilaiset, niin ei voi edes ajatella hankkivansa sitä varaosana. Molemmissa näissä saa myös piikit vedettyä sisään, mikä on – kuten sanottu – aivan olennaisen tärkeä ominaisuus!

Tässä näkyy paremmin tuo pyörityssysteemi.
Lopputulos on kuitenkin se, että palautan lainakihartimen ja olen tyytyväinen omaani. Pyöritystoiminto on ihan kätsy, muttei niin mullistava, että sen vuoksi lähtisin toista, melkein samanlaista laitetta hankkimaan (vaikka siinä kyllä saisi sen ohuemman kiharrusharjan samalla…). Varmaan jos olisin ylipäätään hankkimassa harjakiharrinta, miettisin kyllä tämän hankintaa. Se täytyy kyllä vielä sanoa, että tuossa minun laitteessani on harjaosan kiinnitys tukevampi – eli jotenkin kyllä taidan sitten kuitenkin tykätä siitä enemmän. Voi olla, että on vain tottumuskysymyskin…

 

Fööniharjakihartimen lisäksi käytössäni on OBH Nordican kuumenevat pyöröharjat, joilla saa nopsasti tehtyä kiharoita kuiviin hiuksiin sekä Ghd:n kiharruspuikko potentiaalisia trendikiharoita varten. OBH Nordican kiharrusharjoja käytän aika usein – niillä on tosi hyvä esim. elvyttää näitä fööhikihartimella tehtyjä kiharoita, jos ne on vaikka yön aikana vähän uuvahtanut.
Sen sijaan kiharruspuikon kanssa en ole tullut kaveriksi, vaikka sinnikkäästi olen yrittänyt opetella. Sillä pitäisi pystyä tekemään vähän huolettomammat ja rennomat kiharat, mutta itse en saa aikaiseksi kuin sotkua. Nuo tuossa oikealla sivupalkin profiilikuvassa olevat kiharat on tehty puikolla (ammattilainen teki!) ja mielestäni tukkani on siinä tosi nätisti. Pitää nyt varmaan katsoa vielä toiset ziljoona YouTube-tutoriaalia ja uhrata yksi viikonloppu treenaamiseen – ehkä se siitä sitten.
Siihen asti mennään näillä Mintun peruskiharoilla!

Jos ei oteta huomioon sitä, että olin aamulla aivan yhtä yllättynyt ja shokkaantunut herätyskellon soidessa kuin kaikkina muinakin maanantaina (ihmettelen kyllä, miten se on mahdollista, sillä vietin viikonlopun pääasiassa nukkuen, joten mitään univelkaa ei ainakaan ollut!), voin vilpittömästi sanoa, että tänään on ollut aivan mahtavan huippu päivä! Täytyy oikein pistää ylös aikakirjoihin ja taittaa sivun kulma merkiksi – sen verran harvoin maanantait menee niin putkeen kuin tänään.
Nyt siellä jo varmaan odotellaan, että kerron vähintään räjäyttäneeni potin lotossa, pelastaneeni jonkun hengen tai löytäneeni täydellisen Chanel 2.55:n kirpputorilta parilla eurolla. Mitään tällaista ei kuitenkaan ole tapahtunut. Jotenkin vain on ollut sellainen flow, että koko päivä on tuntunut erityisen merkitykselliseltä. Kokonaisfiilis on tietty monien asioiden summa – alkaen siitä, että ehdin aamulla Tvärbanaan juoksematta, liikenne kulki aikataulussa ja sen ansiosta ehdin ihan vahingossa aamun palaveriin, jonka olin unohtanut merkitä kalenteriini.
Palaverissa oli tosi kivaa ja tulossa on kaikkia huippuja juttuja, joiden tekeminen tuntuu kiinnostavalta ja inspiroivalta. Lisäksi meidän saksalaisvieras pääkonttorilta katseli niin mukavasti hymyillen silmiin useampaankin kertaan möten aikana, että vieläkin tulee ihan lämmin olo, kun ajattelen sitä!

Työpäivän jälkeen menin ihan privaatisti täkäläisen bisnesnaisverkoston järjestämään miniseminaariin, jossa illan aiheena oli digitaalinen markkinointi, erityisesti some-kanavien käyttö sekä arkipäivän hyvinvointi. Olin jo ensimmäisen puheenvuoron jälkeen niin inspiroitunut, että mietin, että pitäiskö lähteä kotiin, ettei hyvä fiilis vain katoa.
Onneksi kuitenkin jäin, sillä illan toinen puhuja oli Annette Lefterow, täkäläinen wellness-guru, joka onnistui tekemään lyhyessä ajassa todella suuren vaikutuksen energiallaan ja tietämyksellään. Jos nyt ihan totta puhutaan, suhtaudun helposti vähän skeptisesti kaikenmaailman hyvinvointimessiaisiin. Elämä on normaalisti aikamoista sotkua ja kaupallistettu wellness-lässytys kovin kaukana oikeasta, tavallisesta arjesta.
Annette Lefterow osoittautui ilokseni ja yllätyksekseni jalat tukevasti maanpinnalla seisovaksi lajinsa edustajaksi ja ennenkuin huomasinkaan, kirjoitin kynä sauhuten muistiinpanoja. Voitte olla varmoja, että jaan hänen ideoitaan täällä blogissakin, kunhan vain ehdin vähän sulatella kaikkea kuulemaani!

Eikä siihen huippuun maanantaifiilikseen sitten muuta tarvittukaan!
Paitsi tietty ilo siitä, että sain taas pitkän kesätauon jälkeen ottaa ponit takaisin käyttöön. Uudet korkolaput ja puolipohjat tekivät nilkkureille terää ja nyt niillä kelpaa taas painella. Kunpa tulisi yhtä vähäräntäinen talvi kuin viimevuonnakin, niin olisi paljon ajopäiviä poneille tiedossa.
Toinen päivän asuun liittyvä riemun aihe on se, että sain kuin sainkin ympättyä tuon potentiaalisen lempparikaulakoruni asukokonaisuuteen. Tykkään korusta hurjasti ja vihertävänturkoosit mollukkapallot matsaavat hyvin silmieni väriin. Jostain syystä en ole kuitenkaan onnistunut käyttämään sitä kovinkaan montaa kertaa ja luulenpa, että kaulakoru on ollut Peetullakin useammin kuin itselläni. Oh well.

 

• neuletakki, Filippa K
• housut, Lindex
• nilkkurit, Acne
• kaulakoru, H&M