Täällä on nyt vallalla aivan megalomaaninen paniikki. Upeasta, ihanasta ja niin jo raksusta Michael Korsin pikkulaukusta hajosi lukko!! Aaaargh!

Laukku ei ole edes vielä vuodenkaan vanha (ostettu Net-a-porterin talvialesta viime talvena) ja käyttökertoja on kertynyt ehdottomasti maksimissaan kymmenen! Ottaa ihan järkyttävän hillittömästi päähän! Siis ymmärrän kyllä, että mikä tahansa voi mennä rikki, mutta juuri siitä syystä a) pyrin aina ostamaan laatua ja b) kohtelen hankkimiani tavaroita kauniisti ja kunnioittaen ja toivon niiden pysyvän menossa mukana mahdollisimman pitkään.

Laukun lukko on siis tuollainen, että toinen nappula on vähän niinkuin koristeena ja tukena, kun taas toista liikutetaan sisäänpäin niin, että lukko aukeaa. Ja tietty se on se liikuteltava, tärkeämpi nappula, joka irtosi.

Tarkoitus oli ottaa tuo, omasta mielestäni kaikkein hienoin (ja kätevin) laukkuni mukaan ensi viikonlopun Inspiration -meininkeihin, mutta näköjään tämän(kin) kohdalla pitää tehdä uusia suunnitelmia. Niin tylsää!! On mulla tietty se ikivanha Bossin clutch, mutta olisin ihan täysillä halunnut just tämän laukun asuni (josta ei vielä toistaiseksi ole aavistustakaan…) täydennykseksi.

Nyt juuri tällä hetkellä ehdottomasti pahin ongelma on, että mitä ihmettä mä teen??

Laukku on ostettu Net-a-porterin alesta. Kannattaakohan sinne ottaa yhteyttä ongelman kanssa? Tuntuu, että jos lähetän laukun sinne, voin sanoa hyvästit koko jutulle. Todella harmi, että Tukholmassa ei ole Michael Korsin putiikkia. He varmasti korjaisivat laukun – ainakin uskon niin.

Sen verran tutkin asiaa, että varsinaisesti tuossa ei ole mennyt mikään rikki. Lukkonappula on kiinni itse mekanismissa pikkuisen ruuvin avulla. Ruuvi on todennäköisesti jäänyt kiristämättä kunnolla valmistusvaiheessa (tai sitten se löystyy käytössä, mikä on huonompi homma). Uskoisin että tuo on periaatteessa aika helppo korjata. Nappula ruuvataan takaisin lukkoon kiinni ja kaikki on hyvin. Ongelmalliseksi asian tekee se, että laukku on tietty vuoritettu ja lukkomekanismi on laukun ja vuorin välissä.

Itse en pysty nappulaa ruuvaamaan takaisin paikalleen vuoria hajottamatta. Mietin jo, että liimaisin varovaisesti tuon pikaliimalla paikalleen, mutta en nyt ole ihan varma, miten hyvä idea sekään on. Lukon pitää pysyä toimintakuntoisena, muuten laukkua ei pysty käyttämään, koska läppä jää höröttämään pystyyn.

Nyt vaan en tosiaankaan tiedä, mitä ihmettä mun pitäisi tehdä… Onko joku törmännyt samaan ongelmaan Michael Korsin laukkujen kanssa? Onko kellään kokemuksia Net-a-porterista ostettujen tavaroiden korjaamisesta?

Pohdiskelin tuossa joku aika sitten, että pitäisikö seuraavan kampaamokäynnin yhteydessä sävyttää hiuksia vähän tummemmaksi. Aikoinaan hiukseni ovat olleet näiden normiblondien lisäksi ihan mustat, syvän mahonginpunaiset, räiskyvän porkkananpunaiset (sekä tarkoituksella että vahingossa), hillityn pähkinänruskeat, super-Barbie-blondi -vaaleat, tylsän tummanruskeat, alta tummat ja päältä vaaleat sekä kolmella eri kirkaanpunaisen sävyllä epäsymmetrisesti raidoitetut. Periaatteessa en siis ole varsinaisesti mikään karvakonservatiivi, mutta nykyisin en tunne tarvetta mihinkään erityiseen eksperimentointiin.

Tänään puoliltapäivin raahauduin flunssaisena, nokka vuotaen, silmät punoittaen ja ääni kähisten kampaajalle. Olen todella pahoillani, mikäli tartutin ikävän syysflunssan kampaajaani. Ajan siirtäminen ei kuitenkaan tullut kysymykseen, koska ensi viikonloppuna pitää kutrien olla kohallaan – eikä ensi viikolla ole aikaa yhtenäkään iltana istuskella puunattavana.

Tässä on lopputulos! Vasemmalla kuva parin viikon takaisesta tilanteesta ja oikealla tänään. Mitäs sanotte? Huikea muutos eikö vaan!? Haha!

No ei vais – eihän tuosta nyt oikeasti edes huomaa, että mitään on tapahtunut. Pyysin latvoille sävyhuuhtelun, joka tummentaisi hiuksia yhden tai kaksi astetta. Omaan silmään ja livenä eron huomaa kyllä ehkä vähään paremmin kuin kuvasta, mutta tosiaan, ero on kieltämättä aika mitätön.

En jaksanut laittaa edes auttavaa meikkiä flunssanaamaani, joten yleisen hyvinvoinnin vuoksi katsoin parhaimmaksi piiloutua käteni taakse.

Toinen asia, mitä mietin ennen kampaajalle menoa oli, että leikkaisinko taas sivuotsiksen, mutta sen jätin nyt tekemättä. Edelliskerrasta on jo sen verran aikaa, että otsishaituvatkin ovat venähtäneet kohtuullisen pitkiksi ja saan ne halutessani ponnariin kiinni. Mikä on tosi kätsyä sitten, kun jos tässä joskus taas olisi sellaisessa kunnossa, että pääsisi treenaamaan…

Ihan uskomatonta, miten taas voi olla perjantai! Viikot sujahtaa ohi ihan käsittämättömän nopeasti. Kai on tunnustettava, että olen tullut vanhaksi. Ei sitä silloin joskus jaksanut ihmetellä viikkojen kulumisen nopeutta. Kun aikaa oli tuhlattavaksi ja tapettavaksi asti. Toivottavasti saan anteeksi tuon vaihteeksi normaaliakin cheesymmän otsikon… En voinut vastustaa kiusausta, ymmärtänette miksi.

Paidan lisäksi muuta erityistä Lovea ei tähän perjantaihin kuulu. Paitsi no, töissä oli kiva päivä. Olin vähän vetämättömissä koko viikon niskan päällä roikkuneen flunssani kanssa (ja joka nyt uhkaavasti näyttää pääsevän voitolle). Sain kuitenkin vähän ehkä odottamattakin kehuja pomolta ja tiedon, että projektiduunini jatkuu ainakin kevääseen 2015 – eli about puolitoista vuotta tästä eteenpäin. Ihan supermahtavaa!! Muutenkin oli mukavaa ja yllättävänkin aikaansaapa olin, kun ottaa huomioon, että on kuiteski perjantai, Minttu orastavassa flunssassa ja 2/3 tiimistä reissussa ympäri Pohjois-Eurooppaa.

Peruutin täksi illaksi sopimani AW-treffit, en vain kertakaikkiaan kykene olemaan päälle pyrkivän flunssani kanssa ihmisten ilmoilla. Kotihommat tuossa huutaa eniveis tekijäänsä. Jonain päivänä hankin kyllä vielä sen astianpesukoneen… Because I’m worth it! Haha! Tähän mennessä astianpesukoneen hankinta on aina tyssännyt siihen, että totean mielummin haluavani uudet kengät kuin koneen, joka tekee sen, minkä itsekin osaan. Lisäksi tuntuu aika turhalta, että kahden aikuisen naisen kotitaloudessa oikeasti tarvittaisiin tiskikonetta. Paitsi siis tietysti silloin, kun pitäisi alkaa raivata keittiötä ja likaisten astioiden vuori lähentelee eeppistä.

Flunssahuuruisen perjantain asu on kovasti mieleeni. Kapea musta hame ja jakku antaa illuusion fiksusta office-kokonaisuudesta, mutta rento paita ja maihinnousukengät tasoittavat tilanteen sopivan katu-uskottavaksi. Tosin täytyy tunnustaa, että Dr. Martensit ovat sen verran kuumat, että sisällä toimistolla kuljen sivityneesti joko ballerinoissa tai sling-back sandaaleissa. Haha!

• paita, MTWTFSS
• hame, H&M
• jakku, frk
• kengät, Dr. Martens

Odotettu ja himoittu H&M:n Isabel Marant -mallisto lanseerataan (ja myydään todennäköisesti loppuun) ensi viikon torstaina. Ainakin blogosfäärin hyrinästä päätellen tästä yhteistyömallistosta on tulossa yksi historian ehdottomasti suosituimpia. Siksi – ja muutenkin – on hyvä miettiä tarkasti etukäteen, mitä ihanuuksia sitä haluaa kaapata itselleen.

Mintun ostoslistan ykkösenä keikkuu järkyttävän ihanat hapsubootsit. Ehkä yksi syy siihen, että nämä olisi niinku ihan pakko saada, on se, että puoli blogosfääriä hypettää ko. bootsien perään. Eikä se tosiasia, että nuo ovat lähes yks-yhteen Isabel Marantin varsinaisen malliston hapsubootsien kanssa, tee kenkiä yhtään sen vähemmän haluttavaksi.

Lähinnä tässä olen nyt miettinyt kahta asiaa. Toinen on se, että tuleeko ko. hapsubootsi-ihanuudet vastaan jokaisessa kadunkulmassa, koska ne on niin himoitut? (vastaus: ei tule, koska ei niitä edes valmisteta niin paljon – eikä koskaan aikaisemminkaan ole käynyt niin. Siis hyvä, jos olen nähnyt livenä niitä MMM-yhteistyömalliston pleksipohjaisia kenkiä. Ja niitä oli kuiteskin saappaat, nilkkurit ja avokkaat ainakin parissa eri värissä).

Toinenkin asia, mitä olen miettinyt on se, että nuo varmaankin kyllä vaatisi kaverikseen sellaiset – you know – ruipelokintut. Löysävartiset nilkkurit eivät voi olla edulliset tällaisten… krhm… urheilullisten pohkeitten kanssa.

Hapsunilkkurit on luku sinänsä – ja varsinaista päätöstä niiden suhteen en ole tehnyt. Pakko saada -osastoon ostoslistalle on päätynyt kaksi asiaa.

Silkkinen drapeerattu puolihame on niin kaunis ja monikäyttöisen oloinen, että tuo on ihan pakko saada. Rrrakastan ohuen sifonkimaisen silkin printtiä ja voin niin kuvitella, miten tämä tulee olemaan yksi tärkeimpiä toimistopukeutumispalapelini kulmapaloja. Shaalikauluksellinen jakku  päätyi “pakko saada” -listalle, kun hoksasin, että haaveideni täydellisestä garderobista puuttuu totaalisesti vähän juhlavampi jakku.

Pakko saada -listan b-osan muodostavat kauniit hapsuiset korvikset ja – hör och häpna – valkoiset koristebrodeeratut housut/farkut. Korviksien himotusta tarvitsee tuskin selittää. Oikeastaan nuo ei ole kovinkaan kummoiset teoriassa, joten voisihan ne hankkia ilman Isabel Marant pour H&M -leimaa. Mutta toisaalta en kuitenkaan jaksa haravoida kaikenmaailman asoksia niin tarkkaan, että voisin ehkä säästää 5 euroa noiden hankinnassa. Ja tuollaisesta metallihapsutyylistä tykkään kyllä kovasti.

Valkoisten farkkujen pakkomiellettä on pikkuisen vaikeampi ymmärtää. Selitykseksi voin kertoa, että siitä lähtien, kun hankin Acnen vaalean ihanan neuleen, olen himoinnut neuleen pariksi valkoisia farkkuja. Eihän niiden nyt välttämättä tarvise olla juuri tästä yhteistyömallistosta, mutta toisaalta miksi ei?

Best runner ups:

Jos olisi käytössä kaikki maailman rahat (tai edes aavistuksen rennompi budjetti) ostaisin ehdottomasti malliston supermakean bf-bleiserin ja superkauniin helmikirjaillun vetoketjujakun. Nyt todennäköisesti joudun budjettisyistä jättämään nämä väliin, mutta kaikille teille, joilla on garderobissa hyvien jakkujen mentäviä aukkoja: kannattaa testata näitä kahta!

Asioita, joita kaikki haluavat, mutta minä en:

Hapsuinen villapaita on tavallaan aivan hillittömän hurmaava. Jotenkin kuitenkin koen, että tuo olisi vähän too much itselleni juuri nyt. Privaatisti sille tuskin olisi tarpeeksi käyttöä, vietänhän about 96,5 % yksityisestä ajastani pukeutuneena tyylikkäästi kotiverkkareihin. Toimistolle 100 % villaa oleva upea hapsupaita olisi varmasti aivan loistava teoriassa, mutta käytännössä yritän ehkä nykyisessä asemassani korostaa aavistuksen vähemmän persoonani rönsyilevää ja räiskyvää puolta – ja siksi tulee valittua vähän vähemmän tilaa vieviä vaatteita töihin.

Paras ja salaisin vinkkini:

Isabel Marant pour H&M -mallisto käsittää myös tytöt ja pojat. (Onko ehkä eka kerta evö?).  Poikien puolelta löytyy aivan hillittömän makeat tennarit – kokoja 39 asti.

Tyttöjen puolelta ajattelin testata pariakin juttua.

Minimalisti-ystäväni saavat varmasti kohtauksen, mutta olen vilpittömästi sitä mieltä, että tyttöjen malliston Smile-college on paljon hienompi kuin aikuisten malliston perus-harmaa. Toivon todellakin, että koko 170 cm sopii! Tyttöjen mallistoon kuuluu myös muutamia tosi kivoja koruja. Tuon rannekoruparin haluaisin todella mielelläni talvi-asujani piristämään. Rannekorun pituus on noin 16 cm, joten normi-kapearanteiselle tuo käy ihan hyvin.

Kantsii tsekata lastenmallistoja myös muuten.

Nyt jo pari sesonkia trendikärjessä viihtyneet city-college-pökät ovat saaneet omat versionsa kaikissa Isabel Marantin H&M -alamallistoissa. Tässä vasemmalla naisten malliston pökät ja oikealla poikien malliston vastaavat. Tiedän, että trendiaallon huipulla surffaaville on tosi olennaista, että fashion-collegepökien lahkeensuissa on kunnon resorit. Me vähän laimeammin vaatimuksiin suhtautuvat voisimme olla kovastikin tyytyväisiä poikien malliston 170 cm -kokoon…

Kuvat: Isabel Marant pour H&M

Sain Muoti mielessä -blogin hurmaavalta Anna Malialta Blogiperiaatteet -nimellä kulkevan haasteen. Aina säännöllisesti tulee pohdittua paljonkin omia periaatteitani, miten ne synkkaa muun blogimaailman ajatuksiin ja miksi ylipäätään bloggaan. Tämä haaste tuntui kuin juuri minulle räätälöidyltä. Se menee näin:

”Haluan aloittaa haasteen, jossa kerromme omia periaatteitamme bloggareina. Mikä on sinulle tärkeää? Mitkä asiat saavat sinut harmistumaan blogimaailmassa? Miten suhtaudut kuvien oikeuksiin? Miten hoidat yhteistyöpostaukset? Kerro asioista vapaamuotoisesti ja omalla tyylilläsi. Itse haluan tällä tavoin kertoa omat periaatteeni ja ajatukseni julkisesti, jotta lukijani saavat rehellisesti tietää mitä mieltä olen asioista.”

Go 4 it vol. 2 -blogin alkutaival

Aloitin bloggaamisen oikeastaan ainoastaan ja vain, koska halusin pitää yllä suomenkielen taitoani. Kuuden vuoden Ruotsissa asumisen jälkeen alkoi tuntua, että kielitaito rapistuu ja ohenee tavalla, jota en olisi aikaisemmin voinut uskoa todeksi. Siihen päälle kun vielä lisäsi pääasiassa englanniksi tapahtuneen opiskelun, ei henkilökohtaiselle kielenhuollolle ollut ihan hurjasti tilaisuuksia. Ensimmäinen idea oli alkaa kirjoitella viestejä Suomessa asuville rakkaille, mutta näppäränä tyttönä päätin ratkaista asian “massapostilla” – eli kirjoittelemalla kuulumiseni blogiin.

Aloittaessani en tiennyt, että sellainen asia kuin “muotiblogi” on olemassakaan. Tosin aika pian tempauduin mukaan tuolloin vuoden 2007 alussa vielä hurmaavan kotoiseen ja suppeaan muotibloggareitten joukkoon. (Joo kyllä, silloin olimme kaikki ihan reilusti muotibloggareita. Jako lifestyle-, muoti-, kauneus- etsetera -blogeihin tuli vasta myöhemmin. Neuleblogit olivat iso juttu ja ruokablogit – se ei ole kai muuttunut mihinkään?).

Tuntuu, että alkuajoista on jo valovuosia – ja kun katsoo koko skenen kehitystä – jossain mittakaavassa se on ihan oikeasti valovuosi. Olen kuitenkin halunnut pitää mukana ihan jokaikisen postauksen alusta asti. Blogi on niin jo omaa historiaani, että en voisi kuvitellakaan deletoivani edes niitä kaikkein säälittävimpiä ja surkeimpia juttuja!

Kuvien lainaaminen puolin ja toisin

Kuvia lainatessani pyrin olemaan mahdollisimman avoin ja ilmaista selkeästi kuvien lähteen joko laittamalla credsit kuvaajalle tai linkittämällä kuvan omistajan sivulle. Lainaan vain niitä kuvia, joiden tiedän olevan siihen käytettävissä. Esim. vapaasti ei-kaupalliseen tarkoitukseen käytössä olevia lehdistökuvia löytyy tosi monelta media-saitilta. Sivustolla yleensä myös lukee, miten he haluavat kuvistansa viitteet. Eri ketjujen etc. vaatekuvat ovat myöskin hyvin usein vapaasti käytettävissä.

Pyrin koko ajan pitämään itseäni ajan tasalla sen suhteen, millainen kuvien lainaaminen on ookoo lain mukaan, mutta haluan myös noudattaa hyvää ja kivaa tyyliä. Eli en lainaa kuvia, jos en ole varma, että se sopii ja lähteet ilmoitan aina selkeästi.

Omia kuviani saa lainata, kunhan laittaa lähteen näkyviin selkeästi ja linkin blogiini.

Linkit lukijoiden iloksi

Blogissani ei ole kaupallisia linkkejä. Kaikki linkit ovat lukijoiden iloksi, että löytäisitte asiat, joista puhun mahdollisimman helposti ja googlailematta. On hassua, miten ennakkoluuloisesti linkkeihin suhtaudutaan. Mielestäni hyvä linkittäminen on palvelua – ja joskus linkkien laittamiseen ja hyvien linkkien haravoimiseen menee enemmän aikaa kuin itse postaukseen.

Yhteistyöt ja markkinointi

Ilmoitan aina erittäin selvästi, onko kysymys yhteistyöpostauksesta tai olenko saanut jonkin postauksessa esiintyvän tuotteen blogin kautta. Itse olen kyllä sitä mieltä, että tämän jankuttaminen on mennyt vähän överiksi. Siis tulee sellainen tunne, että pitäisi kirjoittaa “olen ostanut tämän itse omalla rahalla”, ettei joku vain ala epäillä piilomainontaa. Toisaalta nämä ovat niitä uuden alan kasvukipuja ja kehittymisen vaiheita. Olen hurjan onnellinen, että saan olla mukana edelleen todistamassa, miten koko bloggausmaailmaa muuttuu ja etabloituu. Enkä tosiaan itsekään halua lukea hämärän rajamailla kulkevia piilomainontajuttuja, joten mielummin yliselkeä asian selvittäminen kuin epäselväksi jäävät viestit.

Ikäviä puolia

Tiedän, että kuullostaa vähintäänkin lällyltä, kun sanon, että kaikkein ikävintä on se, että enää ei ole mitään mahdollisuutta seurata kaikkia ihania blogeja, ehtiä tutustua upeisiin ihmisiin heidän tekstiensä kautta tai käydä antoisia keskusteluja eri kommenttibokseissa. Osittain muutos johtuu siitä, että blogimaailma on muuttunut niin paljon. Osittain olen muuttunut itse.

Ikäviä kommentteja, hyökkääviä anonyymejä tai muita normaaleja blogimaailman varjopuolia ei tielleni ole osunut oikeastaan lainkaan.

Mikä bloggaamisessa on tärkeää

Rakastan bloggaamista, rakastan kirjoittaa itselleni tärkeistä asioista olivatpa ne pinnallisia tai vähän syvällisempiä. Rakastan sitä, että tiedän, että teitä on siellä ruudun takana vaikka kuinka paljon, vaikkei kommenttiboksini tulvikaan vastauksia, kysymyksiä tai kannanottoja. Tämä on minulle henkireikä, pakopaikka, minäkuvan osa ja leikkikenttä, jossa voin tavata niin samanmielisten kuin kaikkien muittenkin kanssa.

En voisi kuvitellakaan elämää ilman bloggaamista. Tai voisin, mutta en todellakaan halua!

Haastan mukaan kertomaan omista blogiperiaatteistaan blogit:

1. Stockholm by me
2. Tyyliä metsästämässä
3. Anna ja Sebastian

Tuskin maltan odottaa, että pääsen lukemaan uusien ja vähän vanhempienkin bloggarikollegoitteni blogiperiaatteita!