Perjantai-ilta ja kaikki hyvin. Itseasiassa erinomaisesti. Lentolakko peruuntui – eli pääsen huomenna alkuperäisten suunnitelmien mukaan viettämään Inspiration Day -tapahtumaa & juhlimaan Inspiration Blog Awards -häppeningiin. Alunperin iltajuhliin suunnittelemani mekko jumittui tosin byrokratiaan (siis anteeksi nyt vaan, mutta miksei postit ole Suomessa auki lauantaisin?? Edes vaikka sillä on hiano bisness-nimi “Itella”? Sama byrokratia-meininki silti), mutta Peetun (ja Grey’s Anatomyn..) innostamana kävin hakemassa kokovartalo-Spanxin ja nyt B-vaihtoehto, eli kaunis viininpunainen Diana von Furstenbergin mekko sujahtaa päälle ihan hienosti.

Olin vähän Iron Girl -energian tarpeessa ja kävin hakemassa chakroja tukevan paidan. Peetun lukioaikaiset ystävät ovat täällä meillä tänään tyttöillallisella. Rytmus on Ruotsin johtava pop-/jazz-musiikkilukio ja ihan mahtavaa accapella-viihdettä saan nauttia juurikin tällä hetkellä. Lisäksi tytöt vakuuttivat kilvan, että tuo paita ei ole yhtään liian hiivi tyyliini.

Luulen, että meistä tuli uusien SPANXieni kanssa aivan erottamattomat ystävykset (kiitos vaan suosituksista PauMau!). Ja että voin tehdä ihan mitä tahansa spanxeissäni – ainakin pakkauksen mainosläpyskän mukaan- ihan mahtavaa! Tosin tällä hetkellä todo listalla on lähinnä yöunet (piti olla jo 30 min sitten), pakkaus (suurin osa tarvittavista asioista on eniveis kasassa) ja hiusten kuivaus (en vaan voi nukkua märillä hiuksilla). Ihan älyttömän pitkät yöunet ei taida taaskaan olla tiedossa.

Tässä nyt kuiteskin pikkuisen fiiliksiä täällä vallitsevasta lievästi hysteerisestä meiningistä. Aivan tosi mahtava päästä tapaamaan taas kaikkia ihastuttavia blogi-ihmisiä! Vaikka siis tämä lähteminen on näköjään ihan joka kerta aivan yhtä kovan vaivan ja vääntämisen takana.. Haha!

Ja voin muuten kertoa, että kun satuin paljastamaan täällä tyttöiltaa viettäville fjortiksille, keitä ruotsalaisen blogosfäärin staroja eskorteeraan huomenna Inspiration-häppeningiin, haukkoivat neidot aivan sanattomina ihastuksesta henkeä! Ja ihan innoissani olen itsekin toki – aina mahtavaa tavata nuoria taitavia, kunnianhimoisia ja ainakin niiden muutaman puhelinkeskustelujen ja lukuisten tekstareitten perusteella erittäin mukavia ihmisiä!

Mutta nyt hiukset, pakkaus ja nukkumaan! Huh. Huomiseen!!

Kyllä oli taas sellaista jumittamista Henkkamaukan nettikaupan kanssa aamulla, että alta pois!! Lounaspöydässä käytyjen keskustelujen perusteella syynä on joko a) H&M ei vaan kertakaikkiaan opi, vaikka Ihan Joka Kerta On Aivan Sama Juttu, b) H&M ei vaan kertakaikkiaan välitä – yhteistyömallistojen aiheuttama piikki on vain kerran tai kaksi vuodessa, turha sitä varten on rustata koodeja kestävämpään kuntoon tai c) H&M on sitä mieltä, että kaatuileva verkkokauppa on järkyn hyvää mainosta – siis kertakaikkiaan, että KAIKKI haluavat yhtäaikaa ostoksille!! 5 miljoonaa kärpästä ei voi olla väärässä…

Itse ehkä kallistuisin optimistirealistina vaihtoehtojen b) ja c) kannalle.

No, shoppailupaniikkipulssi on nyt tasaantunut. Sain tilattua Peetulle viininpunakuviollisen swetarin ja itselleni valkoiset bf-farkut ja tyttöjen puolelta kivan rannekorusetin. Muuhun ei budjetissa ollut nyt tällä kieroksella tilaa, vaikka hiirikursori yrittikin hivuttautua yhden sun toisenkin ihanuuden kohdalle.

Myös viikonlopun matkasuunnitelmapaniikkipulssi alkaa olla rauhoittumaan päin. Finnair on listannut lennot, jotka pyritään hoitamaan mahdollisesta lakosta huolimatta. Mintulle ja ruotsalaisille huippubloggarivieraille varatut lennot ovat tuolla listalla. Elikkä näyttääpi siltä, että pääsen lähtemään viettämään unohtumatonta Inspiration-päivää ihan alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Asukriisi kuitenkin pahenee entisestään. Mekko? Kengät? Laukku? Korut sentään on hoidossa… mutta voiko tuota nyt sanoa edes hyväksi aluksi??

Ihan kaikkeen edelliseen liittymättömästi. Satuin löytämään tällaisen superkauniin kuvasarjan Peetun toimistoasusta reilun viikon takaa. Ihana hehkeä syksy on nyt viimeisen viikon aikana muuttunut aikas mäntin harmaaksi… Tai ehkä se vaan näyttää siltä, kun aina on pimeää?

Onneksi nyt voi jo alkaa pikkuhiljaa kaivaa jouluvaloja, kynttilöitä ja muita kaamoksenkarkottajia esiin. Tai no, kynttilöitä meillä on jo poltettu aika pitkään. Lykkäsin muuten tuohon aamulla tekemääni H&M:n Isabel Marant -tilaukseen myös vähän punaisia pellavaisia servettejä, punaruudulliset lakanat ja muuta sesonkiin sopivaa kampetta. Joulumieli is coming!!

• mekko, Forever21
• paita, H&M
• sukkikset, H&M
• kengät, DinSko

Meillä oli tänään kunnia päästä Peetun kanssa VIP-shoppailemaan H&M:n huomisaamuna lanseerattavaa Isabel Marant -yhteistyömallistoa. Tässä pari kuumaa vinkkiä huomisia ostoksia varten liittyen mm. kokoihin etc.

Oli ihan mahtavan hienoa päästä pienellä varaslähdöllä ostoksille – etenkin, kun meillä kummallakaan ei olisi mitään mahiksia päästä jonottelemaan huomisaamuna. Karkki olisi toki ollut myöskin tervetullut, mutta ahkeralla opiskelijaneidolla oli jotkut asianajotoimisto-cocktailsit, jotka ajoivat tärkeyjärjestyksessä ymmärrettävästi tämän häppeningin ohi.

Ekana jonossa!! Haha! Peetu tuli jonoon suoraan töistä ja onnistui jumittamaan jonon ykköspaikan. Niin siistiä – vaikka se kyllä käytännössä tarkoitti sitä, että sitkeä neito ehti olla jonossa reilut puolitoistatuntia. No, en kyllä minäkään oikeastaan etuillut ketään, kun saavuin mäkkärihamppareitten kanssa jonoon noin 20 min Peetua myöhemmin.

VIP-shoppailu-iltaa rakennellaan. Tähän tuli virallinen valokuvaus-/sponsoriseinä. En kyllä nähnyt, että kenelläkään olisi ollut aikaa jäädä seinustalle kuvattavaksi. Poikkeuksellista ja virkistävää. Mutta ai että, että jäi vaivaamaan nuo paljettipöksyt. En yleensä ole mikään kokofasisti, mutta noitten kohdalla tuli sellainen emmäänykaioikeenvoi -olo. Mutta ei tuo H&M:n paljettihousuihminenkään mikään size 00 ole – ja ihan hemmetin hyvältähän ne näyttää…

No nyt ollaan oltu jonossa about tunti ja alkaa jo vähän tulla vilu. Tässä vaiheessa myös mietin, että taidan olla superjärkevä ihminen ja äiti, kun heti ensimmäisenä flunssasta toivuttuani ryntään tällaiseen härdelliin. Mutta first things first ja a man’s gotta do, what a...

Enää viisi minuuttia. Jonoa on jo kertynyt kiitettävät puoli kilsaa ja ovimies toistaa noin sadannen kerran, että kun hän avaa köyden, me emme saa juosta. Ilmassa on vähintäänkin keskisuuren maakuntaurheilujuhlan tuntua!

Teimme tiukan suunnitelman. Kolme asiaa, jotka halusimme ostaa (tyttöjen Smile-college, smokki-jakku, korvikset) kaapataan kainaloon ensimmäisenä. Seuraavaksi metsästetään “olisi kiva” -listalaiset (avokkaat, pellava-t, päällystakki ja se hörselöhame) ja vasta sitten käydään nappaamassa lasilliset samppanjaa ja aletaan sovitella saalista.

Kyllä, olisin hankkinut about puolet mallistosta vähintään, jos siihen olisi taloudellinen liikkumavara. Mutta ihan mielettömän siistiä, että näitä yhteistyömallistoja ylipäätään on. Pääseepähän ainakin vähän maistelemaan catwalk-tyylejä ihan sinänsä kohtuuhinnalla.

Huomisiin taistoihin tähtääville tiedoksi:

• Koot ovat varsin suuret. Tyttöjen koko 170 matsaa helposti normaalia naisten M-kokoa ja itse otin esmes tuosta smokkijakusta kaksi kokoa normaalia omaa kokoani pienemmän, samoin päällystakista paras oli kaksi kokoa pienempi.
• Poikkeus edelliseen on ilmeisesti kultainen pikkumekko. En sitä sovittanut, mutta se on sivukorvalla kuultuna ilmeisestikin varsin “suora” – eli kurvikkaalle paras olisi kokoa tai kahta isompi mekko.

Kengät hävisivät alta aikayksikön kaikilta osastoilta. Eli ei vain naisten hapsubootsit vaan myös lasten tennarit ja miestenmalliston nilkkurit.

Yes – I <3 these earrings! Onneksi nuo on sen verran hillityt, että koko maailma ei ehdi kyllästyyn, kun överikäytän niitä seuraavat sata-aikaa.

Ihanat ranskalaishenkiset tarjoilut: macaronseja ja samppanjaa!

Tungos oli oikeastaan ihan siedettävä – enkä katkaissut yhtään kynttä – enkä saanut yhtään mustelmaa – joten aika ihmeen siisti VIP-shoppailutapahtuma näissä merkeissä.

Pari asiaa jäi vielä metsästettäväksi huomiseen online-shoppailun avautumiseen. Yksi punaprinttinen college-paita Peetulle, valkoiset farkut Mintulle (joo! Ne on mun mielestä hienot!) ja jotain asusteita jäi vielä vähän vaivaamaan.

Mutta toisaalta – näihinkin ollaan jo tosi tyytyväisiä ja oli ihan mahtavaa päästä näin etukäteen jo ostoksille. Tarkempia esittelyitä ostoksista tulee, kunhan päästään kameran ja päivänvalon kanssa samoille sijoille.

Huomenna kannattaa pitää mielessä, että kaavoitus on aika “suora” ja mitoitus suht suuri – muuten oikeastaan ihan kaikki oli kyllä paljon kivemman näköisiä livenä kuin kuvissa!

Nyt kaivataan todella tehokkaita taikatemppuja, että tästä viikon flunssan kanssa tapelleesta Mintusta saadaan ensi lauantaiksi gaala-kelpoinen ilmestys. Muutenkin tähän aikaan vuodesta peilikuva alkaa jotenkin ikävästi nuhjaantua ja kaikki hehku katoaa jonnekin samaan tahtiin, kun päivät lyhenee. Flunssat sun muut syksyyn kuuluvat pikkujutut, kuten säännöllisesti kesän jälkeen päälle pamahtava työstressi, antavat lisäpotkua hehkeyden häviämiseen.

Aivan mieletömän mahtavaa, että kosmetiikkateollisuus on ollut niin ystävällinen ja kehittänyt iloksemme tuotteita, joiden avulla on mahdollista palauttaa jonnekin syyskaamokseen hävinnyttä ihon hyvinvointia ja sitä paljon kaivattua hehkua kasvoille.

Sain testiin Eucerinin Anti-Age -sarjan Hyaluron-Filler tehotipat, joiden vaikutuksen pitäisi olla kaksiosainen. Ensinnäkin seerumi luo välitöntä loistetta iholle (ilman tosin mitään helmiäishilehohtojuttua, onneksi) ja pidempään käytettynä parantaa ihon rakennetta, kimmoisuutta ja tasoittaa juonteita.

Olen aivan hulluna kaikkiin tehohoito-ampulleihin ja ihmeseerumeihin, joten ryhdyin tosi innoissani testauspuuhiin.

Paketissa on kuusi viiden millin ampullia ja jokaisen pikkuputelin olisi tarkoitus riittää noin viikon käyttöön. Kuuden viikon jälkeen olisi odotettavissa selkeitä tuloksia… Toivottavasti ainakin.

Olen nyt kolmannen ampullin puolivälissä, eli hiukan kokemusta ehti kertyä jo ajalta ennen syysflunssaa. Testikokemukset ovat pääasiassa positiivisia – vaikka tosiaan tässä nyt viime päivinä ei mikään erityisen hehkeä olo ole ollutkaan. Tehotipat ovat hyvin riittoisia, koostumus on merkillisen “liukas” eli tosi pienellä määrällä selviää tällainen läträäjäkin, joka yleensä kuluttaa tehoaineet tuplasti paketissa luvattua nopeammin.

En nyt mene tarkemmin Hyaluron-Fillerin kemialliseen kaavaan, mutta aine vaikuttaa sekä ihon pinnalla että syvemmällä korjaten rakennetta pidempivaikutteisesti. Tästä syystä Eucerinin seerumi on loistava juuri näin juhlakautena – kaikkia tuloksia ei tarvitse odottaa sinne kuurin loppuun, vaan jo muutaman päivän käytön jälkeen tulee huomattavasti heleämpi olo.

Tähän siis luotan nyt, kun flunssa on selätetty (knock-knock) ja lauantaiset juhlallisuuden ovat enää yhden mitä-mä-laitan-päälleni -kaaoksen päässä. Ja voisko maailmankaikkeus tai joku muu (ammattiyhdistys? eduskunta? poliisi?) olla niin kiva ja järkätä silleen, että kaikki lentoemot haluaisivat olla myös lauantai-aamuna töissä, niin että Minttu pääsisi lähtemään reissuun. PLZ??

Kaikki varmaan siellä ruudun toisella puolella jo malttamattomana odottaa “Mintun flunssa” ja “Go 4 it vol. 2 goes sairastupa” -tyyppisiä tilannetiedotuksia. Tiivistetysti voin kertoa, että maanantai-aamu tuntui tavanomaisen nahkealta, mutta olin olevinani kuitenkin viikonloppuista paljon reippaampi, joten hoidin normaalit aamutoimet, kahvinkeitot, suihkut, meikkaukset etsetera ihan normi auto-pilotilla. Jossain vaiheessa heräsi Peetu, jonka kanssa nykyään kuljemme aina samaa matkaa töihin. Ensimmäisenä tyttö sai kähistyä, että äiti-mun-kurkkuni-on-niin-kipee-etten-mä-pysty-oleen. Koska olen karski finne-mutsi ilmoitin vain, että kyllä se siitä teen avulla tokenee.

Pääsimme matkaan, mutta kahden aseman jälkeen Peetu ilmoitti, että maailma pyörii ja häntä huippaa ja heikottaa niin pahasti, että on pakko kääntyä takas kotiin. Itse taistelin duunissa pari tuntia, mutta jokamaanantaisen aamupalaverin jälkeen nappasin tietokoneen kainaloon ja siirryin kotitoimistolle etähommiin. Varmaan olisin pysynyt jalkeilla koko päivän, jos olisin oikein tsempannut, mutta siinä sivussa olisin varmasti tartuttanut puoli markkinointi-osastoa pärskimiselläni. Ihanaa, että on sellainen duuni, että sitä voi tarvittaessa tehdä myös kotoa käsin!

Sain (tai saimme taitaa olla huomattavasti lähempänä totuutta…) Lumenelta testiin uusia Gloss & Care Artic Sand -kynsilakkoja. Eilen, kun vielä ajattelin, että tästä starttaa skarppi työviikko, päätin kokeilla, miltä uutukaiset näyttävät.

Artic Sand -kynsilakkojen ideana on, että ne kuivuttuaan muistuttavat hiukan hiekkaista pintaa, tavallisen kiiltolakan sijaan. Yhteensä markkinoille on tullut kahdeksan eri sävyä; meille testattavaksi saapui niistä kolme, Hiekkaa purossa, Rantahiekassa ja Hiekkamyrsky.

Kokeilin ensimmäisenä harmaan-hopeista -hiekkamyrsky -sävyä. Aluksi se vaikutti heti lakkaamisen jälkeen aika tavanomaiselta hilelakalta, mutta noin kymmenen minuutin jälkeen pinta muuttui jännän röpyliäiseksi ja himmeän kiiltäväksi.

Laitoin lakkaa kaksi kerrosta, mutta yksikin tuntui antavan ihan kivasti struktuuria. Kimalluslakkojen tapaan tuo tuntuu myös pysyvän todella napakasti kynnellä. Hopeahiekka selvisi jopa käsin tiskaamisesta!

Tässä vielä superlähikuva aiheesta. Täytyy sanoa, että hilelakkojen suurkuluttajana olen todella innoissani tästä uudesta tulokkaasta, joka on kimaltava, mutta jotenkin sofistikoituneemmin kuin perinteiset glitterilakat.