Sain Muoti mielessä -blogin hurmaavalta Anna Malialta Blogiperiaatteet -nimellä kulkevan haasteen. Aina säännöllisesti tulee pohdittua paljonkin omia periaatteitani, miten ne synkkaa muun blogimaailman ajatuksiin ja miksi ylipäätään bloggaan. Tämä haaste tuntui kuin juuri minulle räätälöidyltä. Se menee näin:

”Haluan aloittaa haasteen, jossa kerromme omia periaatteitamme bloggareina. Mikä on sinulle tärkeää? Mitkä asiat saavat sinut harmistumaan blogimaailmassa? Miten suhtaudut kuvien oikeuksiin? Miten hoidat yhteistyöpostaukset? Kerro asioista vapaamuotoisesti ja omalla tyylilläsi. Itse haluan tällä tavoin kertoa omat periaatteeni ja ajatukseni julkisesti, jotta lukijani saavat rehellisesti tietää mitä mieltä olen asioista.”

Go 4 it vol. 2 -blogin alkutaival

Aloitin bloggaamisen oikeastaan ainoastaan ja vain, koska halusin pitää yllä suomenkielen taitoani. Kuuden vuoden Ruotsissa asumisen jälkeen alkoi tuntua, että kielitaito rapistuu ja ohenee tavalla, jota en olisi aikaisemmin voinut uskoa todeksi. Siihen päälle kun vielä lisäsi pääasiassa englanniksi tapahtuneen opiskelun, ei henkilökohtaiselle kielenhuollolle ollut ihan hurjasti tilaisuuksia. Ensimmäinen idea oli alkaa kirjoitella viestejä Suomessa asuville rakkaille, mutta näppäränä tyttönä päätin ratkaista asian “massapostilla” – eli kirjoittelemalla kuulumiseni blogiin.

Aloittaessani en tiennyt, että sellainen asia kuin “muotiblogi” on olemassakaan. Tosin aika pian tempauduin mukaan tuolloin vuoden 2007 alussa vielä hurmaavan kotoiseen ja suppeaan muotibloggareitten joukkoon. (Joo kyllä, silloin olimme kaikki ihan reilusti muotibloggareita. Jako lifestyle-, muoti-, kauneus- etsetera -blogeihin tuli vasta myöhemmin. Neuleblogit olivat iso juttu ja ruokablogit – se ei ole kai muuttunut mihinkään?).

Tuntuu, että alkuajoista on jo valovuosia – ja kun katsoo koko skenen kehitystä – jossain mittakaavassa se on ihan oikeasti valovuosi. Olen kuitenkin halunnut pitää mukana ihan jokaikisen postauksen alusta asti. Blogi on niin jo omaa historiaani, että en voisi kuvitellakaan deletoivani edes niitä kaikkein säälittävimpiä ja surkeimpia juttuja!

Kuvien lainaaminen puolin ja toisin

Kuvia lainatessani pyrin olemaan mahdollisimman avoin ja ilmaista selkeästi kuvien lähteen joko laittamalla credsit kuvaajalle tai linkittämällä kuvan omistajan sivulle. Lainaan vain niitä kuvia, joiden tiedän olevan siihen käytettävissä. Esim. vapaasti ei-kaupalliseen tarkoitukseen käytössä olevia lehdistökuvia löytyy tosi monelta media-saitilta. Sivustolla yleensä myös lukee, miten he haluavat kuvistansa viitteet. Eri ketjujen etc. vaatekuvat ovat myöskin hyvin usein vapaasti käytettävissä.

Pyrin koko ajan pitämään itseäni ajan tasalla sen suhteen, millainen kuvien lainaaminen on ookoo lain mukaan, mutta haluan myös noudattaa hyvää ja kivaa tyyliä. Eli en lainaa kuvia, jos en ole varma, että se sopii ja lähteet ilmoitan aina selkeästi.

Omia kuviani saa lainata, kunhan laittaa lähteen näkyviin selkeästi ja linkin blogiini.

Linkit lukijoiden iloksi

Blogissani ei ole kaupallisia linkkejä. Kaikki linkit ovat lukijoiden iloksi, että löytäisitte asiat, joista puhun mahdollisimman helposti ja googlailematta. On hassua, miten ennakkoluuloisesti linkkeihin suhtaudutaan. Mielestäni hyvä linkittäminen on palvelua – ja joskus linkkien laittamiseen ja hyvien linkkien haravoimiseen menee enemmän aikaa kuin itse postaukseen.

Yhteistyöt ja markkinointi

Ilmoitan aina erittäin selvästi, onko kysymys yhteistyöpostauksesta tai olenko saanut jonkin postauksessa esiintyvän tuotteen blogin kautta. Itse olen kyllä sitä mieltä, että tämän jankuttaminen on mennyt vähän överiksi. Siis tulee sellainen tunne, että pitäisi kirjoittaa “olen ostanut tämän itse omalla rahalla”, ettei joku vain ala epäillä piilomainontaa. Toisaalta nämä ovat niitä uuden alan kasvukipuja ja kehittymisen vaiheita. Olen hurjan onnellinen, että saan olla mukana edelleen todistamassa, miten koko bloggausmaailmaa muuttuu ja etabloituu. Enkä tosiaan itsekään halua lukea hämärän rajamailla kulkevia piilomainontajuttuja, joten mielummin yliselkeä asian selvittäminen kuin epäselväksi jäävät viestit.

Ikäviä puolia

Tiedän, että kuullostaa vähintäänkin lällyltä, kun sanon, että kaikkein ikävintä on se, että enää ei ole mitään mahdollisuutta seurata kaikkia ihania blogeja, ehtiä tutustua upeisiin ihmisiin heidän tekstiensä kautta tai käydä antoisia keskusteluja eri kommenttibokseissa. Osittain muutos johtuu siitä, että blogimaailma on muuttunut niin paljon. Osittain olen muuttunut itse.

Ikäviä kommentteja, hyökkääviä anonyymejä tai muita normaaleja blogimaailman varjopuolia ei tielleni ole osunut oikeastaan lainkaan.

Mikä bloggaamisessa on tärkeää

Rakastan bloggaamista, rakastan kirjoittaa itselleni tärkeistä asioista olivatpa ne pinnallisia tai vähän syvällisempiä. Rakastan sitä, että tiedän, että teitä on siellä ruudun takana vaikka kuinka paljon, vaikkei kommenttiboksini tulvikaan vastauksia, kysymyksiä tai kannanottoja. Tämä on minulle henkireikä, pakopaikka, minäkuvan osa ja leikkikenttä, jossa voin tavata niin samanmielisten kuin kaikkien muittenkin kanssa.

En voisi kuvitellakaan elämää ilman bloggaamista. Tai voisin, mutta en todellakaan halua!

Haastan mukaan kertomaan omista blogiperiaatteistaan blogit:

1. Stockholm by me
2. Tyyliä metsästämässä
3. Anna ja Sebastian

Tuskin maltan odottaa, että pääsen lukemaan uusien ja vähän vanhempienkin bloggarikollegoitteni blogiperiaatteita!