Vuoden kestäväksi suunnittelemastani ostolakosta on nyt vähän vajaat 2/3 takana. Miten on mennyt? Mikä on ollut vaikeinta? Mitä olen oppinut?
Lyhyesti voin sanoa että aika huonosti on mennyt, yllättävän vaikeaa olla “ilahduttamatta” itseään uusilla asioilla, mutta positiivista on kuitenkin se, että olen oppinut paljon. Itsetuntemukseni on syventynyt huomattavasti ja olen oppinut tunnistamaan tarpeettomaan shoppailuun johtavia mekanismeja. Onhan sekin jo jotain!
Yksi suuri syy siihen, että ostoksia on kertynyt aikasmoinen liuta, on toki tilanne käteni kanssa. Käsihärveli ei mahdu tavallisen väljänkään hihan sisään – ja koska kättä ei oikein pysty ilman merkittävää kipua nostamaankaan, paitatyyppisten vaatteiden tulee olla edestä auki. Muuten en saa paitaa päälleni.
Yhdellä kädellä ei myöskään solmita kengännauhoja tai vedetä istuvien housujen/hameiden vetoketjua ylös. Olen siis joutunut uusimaan garderobiani aika tavalla ihan vain, jotta olisi vähän päällepantavaa.
Aluksi hankin vain parit kesähuitulat ja villaponchon (sekä parit edestä kiinnitettävät rintsikat…). Tuumasin, että niillä selviän koko saikkuajan. Ihan niin ei tosiaankaan käynyt – ja varsinkin, kun palasin takaisin töihin, tarvitsin muutaman outfitin, jotta voin tuntea oloni tarvittaessa edes vähän asialliseksi.
Voisin siis piiloutua onnettomuuden aiheuttaman Force Majeure -tilanteen selän taakse, mutta tiedän ihan hyvin, että se on osittain huijaamista. En ole tyytynyt vain minimaaliseen välttämättömään, vaan esimerkiksi ponchomaisia huituloita tuli hankittua useampi, samoin oversize neuleita, vaikka 1 – 2 olisi ihan hyvin riittänyt pitämään yllä illuusiota toimivasta toimisto-garderobista.
Aika kuvaavaa on, että kun syyskuun alussa sain lopullisen tuomion, että käsi ei tästä tämän enempää ilman leikkausta parane, painuin samointein shoppailemaan. Tuloksena kaksi kassillista täynnä robocop-yhteensopivia vaatteita. Palautin toki melkein puolet sovitettuani vaatteita kotona (en tämän käden kanssa jaksa pyllistellä pienissä sovituskopeissa), mutta silti!
Huomasin jo silloin ihan toipumisen alkuaikoina, kun kivut olivat niin kovat, että jopa sarjojen töllääminen Netflixistä tuntui liian vaativalta, että nettikauppojen selaaminen antaa positiivisia kicksejä ja rauhoittaa. Kai siinä jotain endorfiineja virtaa, kun voi klikata ostoskoriin löytämänsä kimonon, joka ehkä menee päälle tai jotain, mikä sillä hetkellä tuntuu ratkaisulta kaikkiin ongelmiin.
Jotenkin nettishoppailusta saa vielä kaksinkertaiset kicksit. Ensin, kun löytää jotain ihanaa, jonka klikkaa ostoskoriin ja toisen kerran, kun tavarat sitten saapuvat. Paras odotusaika on 2 – 4 päivää, silloin innostus pysyy korkealla koko ajan. (Ja kyllä, melkein hävettää kirjoittaa, että näin on, mutta ollaan nyt brutaalin rehellisiä, kun kerran aloitettiin!)
Muutama selviytymiskeino ostolakkolaiselle:
- Kuten tuossa edellä jo sanoinkin, nettishoppailusta saa kaksinkertaiset kicksit. Itse olen opetellut tyytymään myös yksinkertaisiin kickseihin. Eli klikkailen kaikkea ihanaa ostoskoriin, mutta en lopulta sitten ostakaan mitään. Riskinä on toki, että sitä sitten “vahingossa” painaa ostos-painiketta. Turvallisempi vaihtoehto on merkitä tuotteita suosikiksi tai wishlist-listalle.
- Virtuaalinen shoppailu. Hiukan hankala toteuttaa, jos ei esmes pelaa mitään. Itse shoppailin omalle Pokémon GO -avatarilleni aivan ihania asukokonaisuuksia pelistä ansaitsemillani virtuaalirahoilla. Tuli melkein sellainen olo kuin itse olisi saanut uusia vaatteita. Jos ostolakkoilun tavoitteena ei ole varsinaisesti rahan säästäminen vaan kulutuksen vähentäminen (kuten minulla), löytyy App-storesta kaikenlaista hauskaa treeniaplikaatioista astrologiasovelluksiin pikkurahalla.
- Ja tosiaan, mikäli tavoitteena ei ole rahan säästäminen sinänsä, shoppailuhimoja voi aina sammutella ostamalla palveluja. Osittain on tietty ihan tämän kädettömyyden syytä, mutta myös ostolakkoilun inspiroimaa, että olen viimeaikoina mm. käynyt kampaajalla ihan vain pesettämässä ja föönauttamassa hiukseni.
- Riippuu tietysti huomattavasti siitä, missä sattuu asumaan, mutta täällä meillä on aika kiitettävän tiuhaan erilaisten voittoa tavoittelemattomien yhdistysten vaatteidenvaihtotapahtumia. Yleensä homma toimii niin, että vaihdettavaksi annettavat vaatteet jätetään etukäteen ja jokaista hyväkuntoista vaatetta vastaan saa yhden kupongin, jolla sitten varsinaisena tapahtumapäivänä saa lunastaa itselleen haluamansa vaatteen. Erittäin hauska häppening ja epäilyistäni huolimatta löysin kaikenlaista kivaa itselleni. Mikään ei myöskään estä pistämästä pystyyn omia vaihtobileitä, mikäli tällaisia virallisesti järjestettyjä ei kotipaikkakunnalta löydy!
Asioita, jotka ovat pistäneet ostolakon todellakin koetukselle: kertakaikkiaan hyvät diilit, ohittamattoman ainutkertaiset tilaisuudet, löydöt.
En ole mikään hyvä alennusmyyntihaukka, mutta blogiani pidempään seuranneet tietävät, että olen varsinainen sucker, mitä tulee ystävämyynteihin, varaston tyhjennyksiin, Sample Sale -tilaisuuksiin. (BTW, nyt kun asian äärellä ollaan… olen vähän lopettanut kaikkien täkäläisten ystiksien mainostamisen, kun tuntuu, että eihän ne nyt voi kovin montaa kiinnostaa. Harva sattuu tänne hoodseille juuri tapahtuman aikaan. Mutta onko siellä joku joka kaipaa näitä koosteita? Joku, joka tsekkaa vinkit ennen risteilylle lähtöä?)
Ehkä se on jokin primitiivinen keräilijävaisto, mikä saa endorfiinit hyrräämään, kun kohdalle osuu todellinen löytö. No, itseni tuntien olen jättänyt väliin lähes kaikki Sample Sale -tapahtumat ostolakkopäätökseni jälkeen.
Kun täkäläinen premium-fashion putiikki, Nathalie Schuterman, piti vuotuisen varastontyhjennysmyyntinsä viime keväänä, oltiin kuitenkin Karkin kanssa tikkana jonossa reippaasti ennen ovien aukaisua (en edes kehtaa kertoa, miten reippaasti.. haha!). Tavoitteenani oli löytää jotain, ihan mitä vain, Karkin hääjuhlallisuuksia varten. Karkin ostoslista oli avoimempi.
Schutermanin ystis oli aika tasan tarkkaan pari viikkoa ennen onnetonta onnettomuutta, missä satutin käteni. Silloin olin siis vielä ihan täydessä kuosissa fyysisesti ja Karkin häihin aikaa reilusti yli kolme kuukautta. Hääjuhlallisuuksiin suunnittelemani asut olivat tuolloin lähestulkoon idea-asteella. Sikäli annan siis itselleni tunnustusta, että en sortunut vaikka mihin, vaan ostin ainoastaan tuon supersuloisen bambulaukun, jonka ajattelin sopivan täydellisesti joko pre-wedding drinks -asun tai silloin vielä suunnitelmissa olevan hääbrunssin asun laukuksi.
Kädessä kannettava laukku ei päätynyt tositoimiin – enkä käyttänyt sitä muutenkaan koko kesänä, vaikka ajattelin, että siitä tulee ihan suosikki. Kun toinen käsi on pois pelistä, sitä vaan ei kertakaikkiaan halua sitoa ainokaista toimivaa kättä laukun kantamiseen. Etenkään, kun kantokahvat on sen verran lyhyet, ettei sitä saa pidettyä edes väliaikaisesti ranteen/käsivarren ympärillä.
Olen kuitenkin aivan varma, että suloinen bambulaukku pääsee ensi kesänä kovaan käyttöön. Sehän aivan säteilee aurinkoisien kesäpäivien fiilistä. Eikä haittaa yhtään, vaikka ilmiselvin influencer-hype pyöreiden bambulaukkujen kohdalla alkaakin jo hiipua. Oikeastaan päinvastoin.
Tässä vähän esimerkkejä siitä, mitä ei ostettu. Monta houkutusta vältettiin – eikä tässä ole edes pahimmat läheltä piti -tapaukset. Tuo Karkin päällä oleva ihanan kepeä, mutta silti elegantti vanhan roosan värinen tekoturkki taisi jäädä eniten vaivaamaan. Toisaalta osta nyt sitten kesää vasten ja keskellä hääjärjestelyjä alennuksenkin jälkeen varsin tyyris takki, jolle ei seuraavaan puoleen vuoteen ole käyttöä.
En nyt ihan tarkalleen enää muista, mitä kaikkea Karkki sitten lopulta löysi. Ainakin upeat kukalliset kesähousut, joista tuli viime kesän lempparipöksyt (näkyvät ensimmäisessä kuvassa Karkin kädessä) ja coolit mustat bikinit, joissa on näyttävä röyhelö yläosassa – suosikki”asu” häämatkalla.
Karkin häät julistin jo ihan alunperin poikkeukseksi ostolakostani. (Ensimmäinen postaus “sääntöineen” löytyy täältä: Vuoden ostolakko alkaa nyt!). Silloin ajattelin jotenkin ylevästi, että korkeintaan ehkä jonkun mekkokankaan hankkisin, mutta muuten menisin sillä, mitä varastoistani löytyy. Miten väärässä olinkaan!
Alkoi olla jo melkein sisäpiirin vitsi, kun perustelin mitä lie ostoksiani Karkin häillä. No, toisaalta – kyllähän ne kynät tulivat käyttöön häiden vieraskirjan kirjoittamista varten ja ihoakin piti hoitaa vähän ekstraa, että on sitten hehkeänä kuvissa, joita kuitenkin katsellaan vielä vuosikymmenienkin päästä.
Sen sijaan on aika kaukaa haettua, että piti hankkia uudet Balmuirin pyyhkeet (ihanat ovat!!), jos vaikka joku vieraista haluaa käydä mun luona freesaamassa itseään. (Juhlatilana toiminut kasvihuone on siis taloyhtiöni pihassa). Eikä ehkä sitä ihanaa Moonchild-tarottikorttipakkaa olisi välttämättä tarvittu antamaan elämänohjeita hääparille…
“Karkin häät”-ostolupakortti tuli tosiaankin käytettyä moninkertaisesti.
Osa ostoksista meni uusiksi käsionnettomuuden vuoksi. Bambulaukun lisäksi olin hankkinut muitakin asujeni osia jo keväällä. Pitkään elättelin toivetta, että olen jo melko kunnossa häihin mennessä, mutta kun sitten kävi selväksi, että robocop-vaihe venyy, piti koko homma harkita uudelleen.
Jos nyt jotain positiivista pitää löytää, niin ainakin olen tehnyt hankintani harkiten ja olen hyvin ihastunut kaikkiin ostoksiini. Eli luvassa on pitkää käyttöikää ja monia käyttökertoja kunhan tästä nyt vain kuntoudun.
Yksi asia, minkä olen ostolakkoni aikana oppinut, on nettikaupoista tilattujen tuotteiden palauttaminen. Aikaisemmin pidin kaiken, mitä olin tilannut, koska en vain jaksanut selvittää, miten palautusruljanssi toimii. Ostolakko toimi positiivisena motivaattorina ja nyt olen oppinut tosiaankin todella paljon.
Yksi tärkeimmistä asioista, jonka nykyään tsekkaan ennen tilausnappulan painamista on, miten palautukset toimii. Mikäli nettiputiikki ei tarjoa helppoa palautusta, jää tavarat ostamatta. Esim nuo Pavementin sandaalit tulivat aikas kalliiksi, koska ne piti postittaa omalla kustannuksella päämajalle Tanskaan. (Mitäs muuten sanotte vasurilla kirjoitetusta osoitelapusta!? :D)
Helpot, maksuttomat palautukset tarjoaa mm. Zalando (+ enemmän brändivetoinen Zalando Lounge), H&M (+ H&M-johdannaiset & Other Stories, Weekday…) ja Asos. Nykyään en juuri muita nettikauppoja katsele edes huvittelumielessä.
Miten tästä eteenpäin: kyllä aion jatkaa ostolakkoani, vaikka kaiken tässä kertomani jälkeen tuntuukin, että sana pitäisi pistää lainausmerkkien väliin. Itselleni sillä on kuitenkin merkitystä ja päätön kuluttaminen aiheuttaa moninkertaista huonoa oloa. Täytyy nyt tsekata tilanne vielä uudelleen, kun vuosi tulee täyteen, mutta ainakin nyt tuntuu siltä, että haluan jatkaa – tai oikeastaan aloittaa uudelleen vähän paremmin mietityltä konseptilla.
Huh huh.. Tulipas tästä nyt varsinainen tunnustuksien sunnuntai-aamu!
